Kurjenpesä

Tuiskulan Leinikki "Leikki"
✝ 06.01.2024

Perustiedot

Meriitit

Rakenne- ja pääkuva © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, liikekuvat © Varismäki

* Leipäteksti on ainakin tämän tuomarin näytöltä katsottuna hiukan hankalalukuista, koska fontti on kapea ja matalakontrastinen, pieni miinus siitä luettavuuteen. Kivat ja panostetut tekstit kaikin puolin!

VSR Rotunäyttelyt LKV2, I-palk. (tuom. alaera)

Tausta

Leikin luonne puhutteli minua hyvin syvällisellä tasolla. Aika lailla napakasti kiteytetty kuvaus Leikin persoonasta löytyi sen myynti-ilmoituksesta, entisen (silloisen) omistajansa kirjoittamana; Tuiskulan Leinikki ei ehkä ole se tallin teräväpäisin hevonen. Kaikki muumit ei ehkä ole laaksossa mutta hauskaa sillä on ainakin. Tohelo tamma on kavereidensa suhteen vähän nirso, mutta ruuaksi se kelpuuttaa lähestulkoon mitä tahansa. Jostain syystä olin välittömästi kuvauksen luettuani vakuuttunut tamman sopivuudesta osaksi Kurjenpesän hevoslaumaa! Ja tietäähän sen, kuin siinä käy, kun hevosihminen antaa itsensä vakuuttua hevosesta. Sovin koeratsastuksen, ihastuin vähän lisää, tein kaupat.

Juulia oli ollut hyvin rehellinen ja nerokkaan perinpohjainen lyhyessä luonnekiteytyksessään, sillä Leikki on tosiaan varsin yksinkertainen, mutta elämäniloinen hevonen, joka ei ruokansa suhteen kranttuile mutta valikoi seuransa hyvin tarkasti. Minulla menikin tovi löytää sopivat karsinanaapurit tarhakavereista puhumattakaan!
Koska Leikki oli ehtinyt kiertää kouluratoja Juulian kanssa, tuoreen ostokseni kilpailukalenteri jäi aika väljäksi, lähinnä kouluratsastuksen cupeja. Treenissähän Leikki on tietenkin koko ajan, ei tätä nyt suoraan laidunlomalta töihin kiskaista. Kurjenpesään muuton jälkeen kantakirjasin Leikin (ratsusuunta, huimat 77 pistettä!), ja se varsoi ensimmäisen varsansa, kotiin jääneen tamman (josta huvittavaa kyllä tuli äärettömän fiksu, emänsä yksinkertaisuudesta huolimatta).

En ole katunut päivääkään vähän mielitekomaista päätöstäni ostaa Leikki. Tamman persoona, johon ihastuin pelkän kuvauksen perusteella, ihastuttaa päivittäin, saa minut hymyilemään.

Luonne

Parhaimmillaankin varsin yksinkertainen Leikki on tosiaan kadottanut jokusen muumin, hemulin tai vilijonkan laaksostaan. Tamma tuntuu hoksaavan asiat melkoisella viiveellä, jos hoksaa ollenkaan. Esimerkiksi herkusta luopuminen on totaalisen käsittämätön konsepti Leikille. Moni huomattavasti yksinkertaisempikin asia on jäänyt Leikille mysteeriksi. Näin yksinkertaisen hevosen kanssa elämä on kuitenkin helppoa; kaikki on (hevoselle itselleen) hyvin mustavalkoista, ja kunhan itse on todella jämpti, johdonmukainen ja kärsivällinen, kaikki sujuu mainiosti.

Ruoka on Leikille kovin tärkeää, siinä määrin, ettei se keskeytä ateriaansa minkään syyn vuoksi. Olen nähnyt tarhakaverin kiskovan Leikkiä hännästä tai päitsistä tamman mutustellessa heiniään, eikä tällä kiskomisella ole ollut niin mitään vaikutusta mihinkään. Ruoka on kesken. Vesiastiansa suhteen Leikki on huolettomampi, siitä on tavattoman hauskaa kaataa saavi ja katsella veden valumista. Toinen aika tavanomainen tarhan / laitumen vesisaavin hyötykäyttö on jalkakylpy, Leikki seisoo aika usein ainakin yksi koipi vesisaavissa. Eikä yksinkertainen hölmöni vain ymmärrä, miksi vedestä tulee likaista ja juomakelvotonta jalkakylpyjen jälkeen, tai miksei maahan kaatunut vesi palaa saaviin janon iskiessä. Toivottavasti Leikki ei keksi karsinansa vesiautomaatin varalle mitään.. Ruoaksi kelpaa myös melko lailla kaikki vähänkään syötävältä näyttävä, joten ei kannata jättää pipoaan, lapasiaan, hevospassia (tai muitakaan paperituotteita) tai.. tai oikeastaan yhtikäs mitään Leikin hampaiden lähettyville.
Seuransa ruunikko valikoi tarkoin nirsoillen huolella. Ihmisten kanssa se tulee yleensä juttuun, jos ei nyt ystävystymiseen asti niin ainakin välit ovat sen verran asialliset, että hoitaminen sekä ratsastaminen sujuvat. Hevoskaverinsa Leikki sen sijaan valikoi todella tarkasti.

Toisinaan Leikki ei ymmärrä nostaa jalkojaan, avata suutansa tai väistää. Kaikessa kommunikaatiossa on oltava todella selkeä, jotta tamma varmasti ymmärtää, mitä siltä pyydetään – tai että siltä ylipäätään pyydetään jotakin. Sama pätee myös ratsastamiseen. Leikki on kyllä kiltti, iloinen ja yhteistyöhaluinen hevonen, joka oikein mielellään tekee kaiken pyydetyn, oli se sitten jalkojen ylhäällä pito kengityksen aikana tai pohkeenväistö treenatessa. Jos ruunikko sattuukin olemaan allapäin tai vallan mököttämään, esimerkiksi avainnipun heiluttaminen sen turvan edessä riittää huvitukseksi. Yksinkertainen, kuten todettua. Yksinkertaisuudessaan myös hyvin helppo hevonen, jonka kanssa rokotukset, raspaukset, klippaukset, loimitukset, lastaus, yhtään mikään ei ole ongelma, jos ei ihminen asiasta sellaista tee.

Tammani iloisuus näkyy myös työskennellessä. Leikin askellus on kevyttä, sen korvat ovat iloisesti hörössä ja olemus aivan yhtä kevyt kuin askelkin. Ikävä kyllä pienenpienet, hienovaraiset avut menevät aivan ohi Leikin korvien, sen kanssa ei auta hakea silkkihansikkaan pehmeää herkkyyttä. Niin ihanaa kuin sellainen olisikin. Leikki kaipaa todella selkeitä, alkuverryttelyjen aikana jopa vähän liioiteltuja apuja. Kun hammasrattaat pyörivät kunnolla johtavan ohjasotteen ei tarvitse olla näyttävä suunnanosoitus, vähän hillitympikin liikerata riittää.
Mikäli Leikki ei ymmärrä tai huomaa saamiaan apuja, se silti mennä viipottaa tehden mitä mieleen juolahtaa. Miltei kuulen duurivoittoisen sävelmän kantautuvan tamman korvakäytävistä sen puksutellessa rennonletkeää raviaan aivan vikasuuntaan, ja vain koska ei huomannut kääntäviä apuja niiden hienovaraisuuden vuoksi. Tajutessaan ratsastajansa pyynnöt Leikki tekee työtä käskettyä, pöristen ja rintaansa röyhistellen aina kehuja saadessaan. Kattokaa kuin hän onkin hiano! Ja kyllähän mielellään liikkuva, yhteistyöhaluinen hevonen ansaitsee kaikki kehut.

Liikeihme tai muutenkaan häikäisevin yksilö, suomenhevosena tai muutenkaan, Leikki ei ole. Se on oikein hyvä perushevonen perushyvillä liikkeillä (sekä erinomaisella rakenteella), helppo A -luokkien tavanomainen, joskus menestyvä osallistuja. Leikki kyllä kerää sympatiapisteitä, se rakastaa esiintymistä sekä erityisesti musiikin tahtiin tanssahtelua. Joskus näyttelykehissä taustamusiikki saa tamman esittämään ravia tai valikoituja kevätjuhlaliikkeitä silloinkin, kun pitäisi seistä paikoillaan. En aina osaa päättää, nauranko vai häpeänkö, joten teen vähän molempia naureskellen vaivaantuneena puna poskillani Leikin näyttäessä hurjan ylpeältä itsestään, todennäköisesti vielä aimo haukkauksen koristekukkia suuhunsa kahmineena.

Sukutiedot

Jälkeläiset

29.03.2022 sh-t. Kurjen Tarhakalmisto i. Lumimyrskyn Hautaruusuja om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Tuiskulan Leinikki kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

05.04.2022 Ensimmäinen varsa
Leikin astuttaminen Hiivurin suomenhevosissa asuvalla Tahvolla oli hyvin pitkän puntaroinnin tulos, orin luonne nimittäin jätti paljonkin aprikoitavaa. Lopulta ori astui kaksikin tammaani, tosin toinen varsa oli tilausvarsa Hiivuriin. Minulla oli edelleen huoleni varsan mahdollisesta luonteesta, mutta toivoin Leikin kompensoivan Tahvon hiomattomia kulmia.
Kerrasta tiinehtynyt Leikki taisi tajuta koko tiineytensä viiveellä. Se ei myöskään tajunnut kasvavan vatsansa rajoittavan liikkumista – minua ihan harmittaa, ettei minulla ole yhtään kuvaa Leikin hölmistyneestä ilmeestä sen koetettua pukkilaukkailla tai piehtaroida muiden tammojen mukana!

Itse varsominen sujui tälläkin kertaa hyvin. Ensikertalainen varsoi kuin vanha tekijä, varsin nopeasti ja helpon oloisesti. Varsa rikkoi sikiökalvon kuten kuuluikin, pääsi ylös ja nisälle. Leikki vain tuijotti varsaa perin juurin hölmistyneenä, pää kuumeisesti raksuttaen ja tapahtumien syy-seuraus -suhdetta käsitellen. Varsaa emän hitaus ei paljoa haitannut, reipas pikkutamma oli heti elämässä kiinni arastelematta emäänsä tai minua, kun kotvan kuluttua menin tulokasta katsomaan. Leikin emähörinän kuulin lopulta vasta tammavarsan kolmantena elinpäivänä. En tietenkään tiedä, oliko Leikki löytänyt tämän äidillisen äänensä jo aikaisemmin, mutta joka tapauksessa minä kuulin emähörinän vasta parin päivän viiveellä, en saman tien varsomiskarsinassa kuten yleensä. Nyt Leikki tuntuu sopeutuneen rooliinsa ollen ihan huolehtivainen, varsastaan kiinnostunut emä. Sen sijaan Violan orivarsaa (joka sattumoisin on se Hiivuriin lähtevä Tahvon toinen varsa) Leikki tuijottelee edelleen silmät ymmyrkäisinä, vaikka pikkuorilla on enemmän ikää kuin Leikin tyttärellä. Luulisi Leikin jo tottuneen, mutta ei, Violan varsa on edelleen kuin mikäkin avaruuden muukalainen.

Jos jonkin päälle Leikki on kantoaikanaan sekä nyt imettäessään ymmärtänyt, niin ruoan. Sen päälle tämä on kyllä ennenkin tajunnut, välillä liiankin kanssa. Ruokahalu on kasvanut entisestään (toki Leikin energiantarvekin on kasvanut), ja ihan viimeistään nyt Leikki koettaa syödä aivan kaiken etäisestikään ruokaa muistuttavan tai suuhun mahtuvan.

09.07.2022 Raisa Thorsellin kouluvalmennuksessa
Ajoin tänään Turkuun osallistuakseni Leikillä sekä Chambrélla Raisa Thorsellin kouluvalmennukseen. Raisan valmennukset ovat nykyään vähän harvinaisempaa herkkua naisen muutettua Ruotsiin, joten olin hurjan hyvilläni ehdittyäni nappaamaan valmennuspaikat itselleni. Pidän hurjasti Raisan valmennustyylistä! Matka Pöytyältä Turkuun sujui hyvin, vaikka Leikki aivan selkeästi karsasti Chambréeta. Onneksi kumpainenkin keskittyi heiniinsä, eikä Chambré korvaansa lotkauttanut niille harvoille irvistyksille, jotka Leikki sille heinän pupeltamisen lomasta antoi.

Jo verryttelyjen aikana kirvoitin Raisasta muutamat naurut, hänestä oli niin huvittavaa kuinka iiiisot, selkeät avut minä Leikille annoin. Hän vertasi alleviivatun selkeää apujen käyttöäni kaunokirjallisuuteen, johon onkin laitettu tavuviivat. Jätin hänen pyynnöstään tavuviivat pois, mutta äkkiä Raisakin hoksasi Leikin tarvitsevan niitä.
Alkuverryttelyt ratsastettiin ilman jalustimia, mikä osaltaan auttoi rentouttamaan jalkoja. Eräällä toisella minun ja Leikin kanssa samalla valmennustunnilla ratsastavalla naisella oli laiska hevonen, jota patistellessaan hänen polvensa helposti jännittyivät. Olen huomannut samaa itsessänikin ratsastaessani tahmeammilla hevosilla. Raisa välillä pysäytti meitä käyttäen jalkaa väärässä asennossa, sitten oikeassa, samalla kertoen miten mikäkin virhe haittaa työskentelyämme. Esimerkiksi ne jännittyneet polvet lähinnä jarruttavat hevosta.
"No ihmekös, ettei Hulda oikein liiku!" tuntikaverini nauroi. Minun suurin ongelmani taas oli jännittyvä lantio, ja lantion jännittyessä jännitys siirtyi aina alemmas tehden pohkeesta kovan.
"Onneksesi tähän vaivaan ilman jalustimia ratsastaminen on loistolääke", Raisa nauroi osoitettuaan hyvin seikkaperäisesti, kuinka nilkkani olivat jännittyneet.

Sain hymyjen lisäksi kehujakin vähän hupsusta, liioitellusta apujen käytöstäni, jo ihan verryttelytehtävissä (kolmikaarinen kiemuraura, kahdeksikko). "Noista sinun liioitelluista avuistasi on kyllä hyötyäkin. Katsokaahan Ainon seuraavaa käännöstä, hän ei käännä katsettaan vaan koko päänsä. Tämä vaikuttaa muuhunkin kehoon, niin sanotusti avaa kääntösuuntaan antaen hevoselle enemmän tilaa ja mahdollisuuden kääntyä, eikä varmasti lukitse lapaa. Pahimmillaan käännöksissä ohja pyytää, mutta istunta estää, joten hevonen joutuu luovimaan ristiriitaisten apujen keskellä." Leikki pärisi ja pörisi onnellisena, sillä oli hurjan hauskaa jumpata itseään kunnolla auki kaarevilla urilla, ja Raisan täsmävinkeillä sain jokusen ahaa-elämyksen istunnastani sekä nimenomaan Leikin käynnin työstämisestä. Raisa selittää todella selkeästi ja perinpohjaisesti, muttei tarjoa jokaista vastausta suoraan, vaan pyytää treenattaviaankin miettimään, missä meni vikaan ja miksi, miten asiaa voisi parantaa.

Leikin valmennus oli pitkälti perustyöskentelyä, istunnan sekä apujen käytön tarkastelua, ratsukoiden yhteistyön hiomista. Joillakin ympyröillä Leikki karkasi vähän omille teilleen ulkopohjetta kuuntelematta, kertaalleen ympyrästämme tuli kunnon spiraali tamman vain jatkaessa ja jatkaessa kuvion pienentämistä, vaikka kuinka pyysin suurempaa ympyrää, uralle siirtymistä. Tilanne oli jotenkin niin absurdi, etten voinut kuin nauraa Leikin lopulta pysähdyttyä. Vaikka ratsastankin Grand Prix -ratoja, perusasioita ei voi koskaan hioa liikaa tai istuntaansa tarkastella ja huoltaa. Tässäkin valmennuksessa huomasin itsekseni sekä Raisan avulla monia pikkuvirheitä, ja kuten jokainen tietää, istunnankin kohdalla yksi virhe aiheuttaa helposti seuraavan. Leikki on vähän yksinkertainen, eikä sen kanssa saa treenattua sellaista eleetöntä eleganssia, johon niin mielelläni pyrkisin. Tamma kuitenkin tuo kallisarvoista vaihtelua omaankin treeniini, ja yhteistyöhaluinen, iloinen ruunikkoni on muutenkin oiva työpari. Jouduin tekemään töitä vähän isommalla pensselillä kuin yleensä, mutta toisaalta se oli omiaan kiinnittämään vielä enemmän huomiota siihen, mitä teen, miksi ja millä tavalla. Ymmärtäähän yksinkertainen ratsuni minua varmasti? Raisakin kehui Leikkiä hyväksi peiliksi, hevoseksi, jonka kanssa ei voi fuskata, kun ei Leikki ymmärtänyt ryhtyä korjaamaan mitään. Eikä sellainen puoliautomaatti, ratsastajan vinoutta tai muita ongelmia paikkaava hevonen kyllä ainakaan hyville tavoille opeta, joten Leikki oli nappivalinta tähän valmennukseen! Kotiläksyksi sain vähemmän yllättäen paljon ilman jalustimia ratsastamista ("Lisää", oli Raisan vastaus kertoessani, että ratsastan kyllä etenkin alku- ja loppuverkkoja ilman jalustimia). Sain myös muutamia kouluohjelmasuosituksia, joita treenata nimenomaan Leikin kanssa.

02.08.2022 Mammalomalle?
Kuun vaihteessa käytin neljä hevostani Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa. Yksi mukana olleista oli Leikki, joka nautti jokaisesta hetkestä tuomariston edessä! Ei tamma turhan paljoa tainnut touhusta ymmärtää, ainoastaan esiintymisaspektin, joten Leikki piti kiinni siitä laittaen jalalla koreasti (muutamaan otteeseen myös silloin, kun olisi pitänyt pysyä paikoillaan..). Tällä kertaa ruunikkoni ei päässyt käsiksi koristekukkasiin, vaikka yritys olikin kova; osasin ennakoida ja pidin Leikin hyvän matkan päässä noista äärettömän houkuttelevista, värikkäistä makupaloista. Leikki ei mitenkään päin ole menestynein kouluratsuni, mutta se täytti arviointikriteerit helposti tullen palkituksi KRJ-I -palkinnolla. Rakenteesta Leikki sai, kuten odotinkin, komeat pisteet, jopa yhdeksän pistettä kymmenestä. Todella suuri kiitos Leikin menestyksestä kuuluu tietenkin Varismäen väelle, minä kun ostin käytännössä valmiin hevosen jonka nyt käytin arvioitavana. Kunnia keille se kuuluu!

Seuraavaksi Leikki nähdään rotunsa laatuarvostelukehässä, itse asiassa jo nyt elokuussa, ellei jokin pakottava syy estä (Leikin) osallistumista. Sen jälkeen kalenterissa onkin tyhjää, ja olenkin pohtinut tammani astuttamista. Leikin ensimmäinen varsa on tajuttoman kaunis, tyylikäs sekä huomattavasti emäänsä fiksumpi. Tämä kaikki voi toki olla isäorinkin ansiota, yhdestä varsasta on paha vetää mitään sen suurempia johtopäätöksiä. Toki minä toivon Leikin periyttävän ainakin hyvää, tervettä rakennettaan! Ja vaikka seuraava varsa olisinkin enemmän emänsä luontoinen, en näe sitä mitenkään pahana asiana. Eihän Leikkiä voi fiksuksi sanoa mitenkään päin, mutta tämän kanssa pärjää vallan mainiosti, harrastaminen ja kilpaileminenkin sujuu. Kyllä minä silti toivon tulevan polven laaksoon vähän useampia muumeja kuin mitä emän kohdalla on..
Leikki itse ei tietenkään tiedä suunnitelmistani tuon taivaallista. Nämä kaksi laatuarvostelua seurannutta päivää ovat olleet kevyempiä, verryttelyhumputtelumaisia askellajien läpikäymisiä. Tamma tuntuu kyllä hyvältä, mukavan pehmeältä ja notkealta. Tästä on älyttömän hyvä jatkaa minne nyt tuleekaan jatkettua, sisälsi tulevaisuus mammalomaa tai ei.

22.10.2023 Pientä syystuumailua
Leikki ei koskaan saanut toista varsaa. Usealla yrityksellä tamma jäi tyhjäksi, ja kertaalleen se loi varsansa. Lopulta totesin tämän riittävän, orien vaihdot ja siemennysyritykset olivat siinä ja Leikki saisi eläköityä siitostamman tehtävistäkin ennen kuin ne kunnolla edes alkoivatkaan. Olen kiitollinen, kun ihanasta tammastani jäi edes yksi varsa, tytär, jonka onneksi pidin kotona Kurjenpesässä! Toivottavasti Tarjan kohdalla on parempi varsaonni kuin Leikin.

Muutoin Leikille kuuluu hyvää. Varsahaaveet haudattuani treenasin Leikkiä tavalliseen tapaan, valmentauduin, nautin yhteisestä ajastamme. Nykyään tamma on virkeä parikymppinen, edelleen hyvässä kunnossa, vaikka totta kai ikä näkyykin. Voi olla, että tämä jää Leikin viimeiseksi syksyksi ja lopetan tamman, ennen kuin se oikeasti alkaa näyttää vanhuuden ikäviä merkkejä. On paljon mukavampaa, ja hevosellekin armollisempaa, tehdä lopetuspäätös ennen kuin se on olosuhteiden vuoksi välttämätöntä. Jokainen hevosystäväkin ansaitsee arvokkaan lopun.
Mutta vielä ei ole sen aika, Leikki saa nauttia syksystä sekä tarhakavereidensa seurasta.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen