Kuvat © Kurjenpesä, valjakkokuvat © VRL-01811
Ainahan minä hevosia, niin tilausvarsoja, Kurjenpesään syntyviä kasvatteja, nuorina tai aikuisina ostettuja, varsamyynneistä bongattuja - niin, hevosia ylipäätään, odotan. Vienan kohdalla tunsin outoa levottomuutta ja kaipuuta. Perushuolestuneena persoonana oletin tietysti levottomuuteni olevan huonosti naamioitunutta huolta siitä, mikä kaikki voikaan mennä pieleen ennen kuin tamma on kotona Kurjenpesässä. Tai pian sen jälkeen, tai ylipäätään, suolenkiertymiä ja jalkamurtumia, ähkyjä ja rankkoja kaviokuumeita, pieniä suuria murheita ja hätälopetukseen päättyviä tragedioita. Olen turhankin lahjakas lietsomaan itseni paniikinomaiseen kauhuun.
Lopulta, taluttaessani epäluuloisen vuosikkaan lastaussiltaa alas Kurjenpesän pihaan, tunsin taustalla jyllänneen levottomuuteni väistyvän. Meillä meni pitkään löytää yhteinen sävel sekä keskinäinen luottamus, mutta jos Vienan saapuminen kotiin rauhoitti minua. En osaa sanoa, mikä juuri tässä hevosessa puhutteli niin paljon, samalla tavalla kuin moni haltiasalolaiseni, tai Walpu, Silli, Manki aikoinaan. Tamma tuntui omaltani, tulevalta ystävältä, jo ennen kuin olin saanut nimeni kauppakirjaan. Ja siinä raudikko nyt oli, Kurjenpesän pihassa, hieman ihmeissään sekä epäluuloisena niin uudesta tallista, hevosista kuin etenkin ihmisistä.
Ajan myötä Vienasta muodostui yksi lempihevosistani, luottotamma, josta tunnen samantapaista ylpeyttä kuin omista kasvateistani, vaikka Viena onkin Syyn Kartanon kasvatteja. Hassua, tiedän, enkä kysyttäessä osaa ollenkaan selittää tätäkään tuntemusta! Ehkei minun tarvitsekaan.
Uusiin ihmisiin melkoisella epäluuloisuudella suhtautuva Viena muistuttaa monin tavoin emäänsä, ja ihmekös tuo, Kareliahan tyttärensä opetti iskostaen omia tapojaan (sekä epäluulojaan) jälkikasvuunsa. Tuntematon ihminen ei välttämättä pääse edes kosketusetäisyydelle; tarhasta tamma ei anna kiinni, eikä se karsinassakaan tee yhteistyötä päitsien suhteen. Karsinaan sentään pääsee ilman, että vastassa on hampaat irvessä uhitteleva hevonen. Tutuille ihmisille Viena taas tuntuu hymyilevän, se on rento, lauhkea, sosiaalinen, tulee luokse eikä sano vastaan missään asiassa. Luottamuksen rakentuminen vie aikansa, eikä alkutaipaleemme ollut se ruusuisin Vienan epäluuloisuuden vuoksi. Toista se on nykyään, tämähän on aivan mamman mussukka!
i. Syyn Kiristyskauppa KTK-III, SLA-I, KRJ-I, KERJ-I sh, rn, 159cm |
ii. Ch Kohtalonkauppa ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I sh, vrn, 161cm |
iii. Kohtalonpilkka evm, sh, rn, 158cm |
iie. Punahilkka evm, sh, prn, 160cm |
ie. Ch Kapakkaruusu ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I sh, vrn, 161cm |
iei. Mutterikiristäjä evm, sh, vrn, 163cm |
iee. Routaruusu evm, sh, rn, 156cm |
||
e. Teilikorven Karelia KTK-III, SLA-I, KERJ-I sh, prt, 152cm |
ei. Finlandia KTK-II sh, trt, 159cm |
eii. Sibelius evm, sh |
eie. Fresia evm, sh |
ee. Suvikannel KTK-II sh, rt, 155cm |
eei. Kannelmurha evm, sh, tprt, 160cm |
eee. Juhannustaika evm, sh, rtkm, 155cm |
07.04.2023 sh-o. Kurjen Tškalovski i. Vuornan Tšaikovski om. Liisa Tuoninen (VRL-12701)
00.00.20xx, kirjoittanut
© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen