Kurjenpesä


Saorlaith "Sairi"
Perustiedot
Meriitit

Connemaratamma, syntynyt 30.03.2016 (22-vuotias)
148-senttinen ruunivoikonkimo
Koulupainotteinen (heA / 80cm)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut E. & J. Freyne, Irlanti
VH18-035-0232
KTK-II (19 + 20 + 18 + 19 = 76p.)
Champion
KRJ-I (7 + 40 + 20 + 20 + 15 = 102p.)


© Henna L.

Tausta

Jos olen aivan rehellinen, ostin Saorlaithin siksi, että sain tamman halvalla. Nuoren kimon liikemekaniikka, etenkin takaosa, kuitenkin vakuutti minut siinä määrin, että luotin saavani halvanpuoleisesta ostoksestani hyvän kouluponin. Totta kai halvan hinnan lisäksi mietin muitakin seikkoja; ihan hyvä suku, korrekti rakenne, erittäin ystävällinen, hyvä, nöyrä luonne. Halpaa hintaa selitti koulutuksen laiminlyönti; Saorlaith oli tapakoulutettu, muttei ratsutettu, joten viittä ikävuotta lähentelevä connemara oli auttamatta ikäisiään jäljessä.

Helppoluontoisen, nopeasti oppivan tamman kanssa oli mukava tehdä töitä. Rakensin Saorlaithille hiljalleen kuntoa, kiertelimme näyttelyitä, ajo-opetin ja ratsukoulutin kimoni. Saorlaith menestyi näyttelykehissä, sai voimaa ja varmuutta, oppi nopeasti uutta. Kantakirjasin tamman (KTK-II todella hyvillä pisteillä), kiersin muutamia harjoituskisoja. Saorlaithin ollessa valmis helppo A -luokkiin tartuin sattuman järjestämään tilaisuuteen antaa ponini lupaavan junnun ratsuksi. Ratsukko menestyi erinomaisesti kouluradoilla, ja vaikka Saorlaith palasi minulle ja junnu siirtyi hevosiin, vaihtelemme edelleen kuulumisia, ja Saorlaith viettää todennäköisesti eläkepäivänsä junnuratsastajansa perheen luona.

Saorlaith on täyttä kultaa, ennen kaikkea luonteensa vuoksi. Täydellinen junnu- ja perheponi, mutta myös laadukas liikkuja ja kisaponi, kaunis kuin karamelli. Toivottavasti myös hyvä periyttäjä.

Luonne

Saorlaith, Sairi, katselee maailmaa rauhallisesti räpsyripsiensä takaa, hörähtää pehmeästi, jatkaa syömistään tai mitä nyt olikaan tekemässä. Viilipyttymäisen rauhallinen kimo ei juuri korvaansa lotkauta, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Välinpitämätön tai pystyynkuollut connemara ei kuitenkaan ole, ennemminkin teräshermoinen rautarouva, joka ei koe tarpeelliseksi säpsyä, hytkyä tai muutenkaan kauhistua kaakattavia hanhia, tuulen riepottelemaa tyhjää vesisaavia tai oikein mitään muutakaan.

Ystävällinen, seurallinen, huomiosta ja yhteisestä ajasta nautiskeleva kimo sopii kenen tahansa hoidettavaksi. Olenkin välillä harkinnut, josko lainaisin Sairia vaikkapa ponikerhon käyttöön, sen verran mutkaton, varma ja turvallinen ponitamma on. Sievästi paikoillaan seisova connemara nostaa jalkansa nätisti, ei kiukuttele vaikka hännän alle tai nisiin koskettaisiin, jouhet saa nyppiä rauhassa eikä kovienkaan harjojen vuoksi kiukutella. Matolääke katoaa parempiin suihin nopeasti, eikä Sairia häiritse oikeastaan mikään muu kuin korvakarvojen saksiminen; saksien ääni on ilmeisesti tympeä. Tosin tätäkään toimenpidettä kimo ei prostestoi nyrpeää ilmettä suuremmin. Mikäli näkösällä on herkkuja, etenkin porkkanoita, Sairilla on paha tapa kerjätä; hyvin kohteliaasti päätään kallistelemalla ja kurottelemalla sitä vaivihkaa herkkuja kohti, mutta kerjäämistä se on sekin. Kaikki hoitotoimenpiteet, varustamiset, eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit sun muut sujuvat vaivattomasti; tämän ponin kanssa ei ole yksinkertaisesti koskaan ongelmia, oli käsittelijä ammattilainen tai ensikertalainen.
Talutettaessa Sairi kulkee sievästi taluttajansa vierellä. Vaikka muut hevoset vetäisivät tarhoissaan rallia tai jostain kantautuisi yllättävä ääni, Sairi pysyy melko rauhallisena. Totta kai tämäkin poni kohtaa jännittäviä tilanteita, mutta se näkyy vähän nykivinä liikkeinä ja sinne tänne viuhuvina korvina, korkeintaan parina sivuaskeleena. Sairi ei kisko narua tai koeta karkuun, vedä pöllöenergiaa tai kierrä kehää taluttajansa ympärillä. Tajuttoman helppo.
Luukku auki, kohti ramppia, poni ja luukut kiinni. Sairi kävelee joka ikiseen kuljetusvälineeseen rauhallisesti ja ongelmitta, talutettuna ja lähetettynä. Matkustaminen sujuu parhaiten kaverin kanssa (yksin matkustaessaan kimo vähän jännittää, mikä näkyy mahan löystymisenä ja pienenä ruokahaluttomuutena).

Tuntuu, että Sairi on tottunut kaikkeen, ei hätkähdä enää mistään, ja kykenee mukautumaan kaikkeen mahdolliseen. Kimo ei ole millänsäkään satulassa hytkyvästä aloittelijasta, epäselvistä avuista tai mistään muustakaan; Sairi ottaa kaiken vastaan tyynen rauhallisesti pyrkien tekemään siltä pyydetyn (jahka saa tulkittua, mitä siltä pyydetään). Ikinä, ei ikinä, connemara pure kuolaimeen, vastustele apuja, pukittele tai protestoi muutenkaan mitään apuja, olivat ne miten epäselvät, äkkinäiset, turhan roisit tai mitä tahansa. Sairi kestää kaiken valtionjohtajan järkkymättömyydellä.
Kokeneemman ratsastajan kanssa tamma kuitenkin puhkeaa kukkaan, mikä tietenkin on täysin luonnollista. Sairilla on tahdikkaat, irtonaiset ja elastiset liikkeet, takaosa työntää hyvin, laukka rullaa kauniisti, kokoaminen on helppoa. Lisäykset ovat näyttävät, liikkuminen kaikin puolin kevyen ja helpon näköistä. Hienointa ponissa on kuitenkin sen upea asenne, selkeä liikunnan riemu sekä halu tehdä töitä ihmisen kanssa, ei yksilösuorittaen. Sairi pyrkii aina miellyttämään, tekemään pyydetyn pilkuntarkasti, mutta jotenkin kimon onnistuu tehdä se ilman tiukkapipoista ylisuorittamista tai huolestunutta pohjavirettä. (Muutama puoliveriseni saisi ottaa pienikokoisemmasta lajitoveristaan oppia..)

Mukavan herkkä, pehmeä connemara on etupäässä kouluponi. Helppo A -tasoiset liikkeet hallitseva tamma on vahvimmillaan ravityöskentelyssä. Varsinaista Akilleen kantapäätä Sairilta ei löydy, perushyvä, perusvahva, osaava helppo A -tason poni.
Sairilla hypätään harvakseltaan, eikä koskaan kovin isoja (kapasiteettikin riittää vain 80cm radoille). Tekniikaltaan tamma on perushyvä, vähän hidas liitelijä, mutta tasaisen varma, rohkea, pehmeä ja miellyttävä hyppääjä. Enemmän helppojen, suoraviivaisten ratojen luottoponi kuin vaativampien, teknisten ratojen ruusukehai.
Tokkopa kukaan yllättyy todetessani teräshermoisen tammani toimivan moitteetta myös maastossa. Porukassa, peränpitäjänä, yksinään, kärkihevosena.. Fasaanit, ravihevoset, lentoon lähtevä joutsenparvi – mikään ei pelota. Toki Sairikin saattaa säikähtää ja säpsyä, mutta kimo rauhoittuu hyvin nopeasti eikä koskaan reagoi muutamaa hätäistä askelta isommin.

Sairi ei taida olla kisatilanteista oikein mitään mieltä. Rauhalliseen tapaansa ympäristö tutkaileva connemara kyllä esiintyy edukseen niin näyttelykehissä kuin koulukilpailuissa, ei siinä mitään. Joistakin hevosista vain näkee, miten ne nauttivat esiintymisestä, kisajännityksestä, pienestä adrenaliinipiikistä, eikä Sairi ole yksi näistä hevosista. Se nauttii liikkumisesta, ihmisen kanssa työskentelystä, ehkä vähän kuvattavana olemisesta, siinä se. Tamma on kuitenkin todella luotettava, helppo, mukava kisakumppani.

Sukutiedot

i. Quinlivan Ewan
evm, conn, mkm, 148cm
ii. Alistair
evm, conn, mkm, 147cm
iii. Tiberius Fey
evm, conn, m, 147cm
iie. Aibreann
evm, conn, trnkm, 144cm
ie. Quinlivan Eileen
evm, conn, mrn, 146cm
iei. Cathbharr Irial
evm, conn, rn, 143cm
iee. Amethystina
evm, conn, m, 146cm
e. Flynn Volgynia
evm, conn, rnvkk, 146cm
ei. Rowan Raibhilín
evm, conn, rnkm, 147cm
eii. Corrigan
evm, conn, rnkm, 146cm
eie. Flynn Nefertiti
evm, conn, rnvkk, 145cm
ee. Devlin Scythia
evm, conn, rnvkk, 145cm
eei. Sirmium
evm, conn, rnvkk, 148cm
eee. Devlin Damhnait
evm, conn, mkm, 143cm
Sukuselvitys

i. Quinlivan Ewan, 148cm korkuinen mustankimo connemaraori, menehtyi vain seitsenvuotiaana trailerionnettomuudessa. Ori ehti tehdä uraa helppo A -kouluradoilla ja startata vaativa B:tä ennen kuolemaansa, samaten se ehdittiin kantakirjata KTK-I -palkinnolla erinomaisin pistein. Erityisesti kimoa kehuttiin sen hyvästä ratsastuksesta, eteenpäinpyrkimyksestä ja yhteistyöhalusta.
Hyvähermoinen, rauhallinen herrasmiesori oli sosiaalinen, utelias ja energinen omalla rauhallisella tavallaan. Älykäs, nopea oppimaan, erittäin motivoitunut tekemään työtä sekä opettelemaan uutta. Ori pärjäsi näyttelykehissä, nuorten luokissa sekä niissä avoimissa luokissa, joihin ehti osallistua, ollen erittäin varma, näyttävä suorittaja. Kaikissa tilanteissa mutkaton connemara toimi myös junioreiden ratsuna. Rakenteeltaan ja liikkeiltään Quinlivan Ewan oli vanhempiensa kaltainen todella hyvärakenteinen, korrekti suoritusponi; ryhdikäs, erinomaiset tyypit ja leimat, ilmeikäs pää, pitkä niska, hyvin liittynyt hyvänmuotoinen kaula, pitkät mutta pystyhköt lavat, hyvä satulansija ja sopusuhtainen runko, jossa hyvä syvyys, vahva takaosa, joskin lanne oli pitkähkö. Jalat olivat vankat ja ventoja vuohisia lukuun ottamatta hyväasentoiset. Ori liikkui matkaavoittavin, suorin, tahdikkain liikkein, oli joustoa, venyvyyttä ja säätövaraa, erinomainen työntö takaa.
Quinlivan Ewanista jäi vain neljä varsaa, kolme kasvattajansa tammoista ja yksi, Saorlaith, "ulkopuolisesta" tammasta. Kaikki neljä varsaa perivät isänsä erinomaisen rakenteen sekä vähintään hyvät, jopa erinomaiset, liikkeet. Molemmat Quinlivan Ewanin pojista ovat vaativa B -tasoisia kantakirjaoreja, tyttäret jäivät helppo A -tasolle, mutta ovat kompensoineet tätä liikkeillään sekä hienolla rakenteella.

ii. 147-senttinen, mustankimo Alistair oli ryhdikäs, erittäin hyväleimainen connemaraori. Hieman vankkatekoinen, mutta muuten pieniä vikojaan lukuun ottamatta hyvinkin korrekti poni; ilmeikäs pää, pitkä niska, hyvin kiinnittynyt hyvänmuotoinen kaula, selkeä säkä, pystyhkö pitkä lapa, vankka lyhyehkö runko, pitkähkö lanne ja vahva takaosa, pientä suppuvarpaisuutta ja pystyvuohisuutta lukuun ottamatta hyväasentoiset jalat. Alistairin liikkeet olivat matkaavoittavat, suorat ja joustavat, käynti oli ajoittain kiireistä, ravi ja laukka erinomaisia. Connemara oli melko vahvaluontoinen, vähän itsepäinenkin ori, joka kaipasi virikkeitä niin karsinaansa kuin tarhaansa. Se oli kuitenkin erinomainen käyttöponi eikä missään nimessä vihainen, joten se sai pysyä orina. Vaativa B/110cm -tasoinen poni menestyi etenkin kouluradoilla peitoten avoimissa luokissa puoliverisiäkin, kunhan malttoi kävellä. Avo- ja sulkutaivutukset olivat Alistairin ehdottomat bravuurit. Esteradoilla rohkea, energinen ori oli ajoittain vahva kädelle ja saattoi kuumua, ei kuitenkaan koskaan kuuroutuvaksi kaahottajaksi. Hieman turhankin nopeat, terävät hypyt ja ponnistukset, mutta muutoin hyvä hyppytekniikka. Ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattu Alistair kiersi hyvällä menestyksellä myös näyttelykehiä, joskin käyntiliikkeet (tai paremminkin niiden esittämättä jättäminen) välillä rokottikin sijoitusta.
Hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta Alistairin jalostusura alkoi hitaasti; kimo jäi helpompiluonteisten orien jalkoihin. Ensimmäisten ikäluokkien kasvaessa kävi selväksi, että Alistair periytti rakennettaan ja hyvää laukkaansa, ei niinkään luonnettaan, minkä vuoksi orin suosio kasvoi. Alistair jätti 88 jälkeläistä, pääosin hyvärakenteisia käyttöponeja erinomaisella laukalla. 27-vuotiaaksi elänyt Alistair jätti etenkin erinomaisia tammajälkeläisiä.

ie. Quinlivan Eileen, mustanruunikko 146cm korkuinen connemaratamma, oli showponi ja siitostamma, ratsastuskilpailuissa ruunikkoa ei nähty. Kotona tammaa kyllä liikutettiin ajaen ja ratsain, kapasiteettiakin olisi ollut (kotitreenit parhaimmillaan helppo A/noviisi valjakko -tasolla), mutta omistaja katsoi tamman suvun olevan näyttö itsessään. Etenkin Quinlivan Eileenin emälinja ansaitsi kehuja, emälinja oli jättänyt lukuisia jalostusoreja, siitostammoja ja kilpaponeja, joita kaikkia yhdisti erinomainen rakenne, hyvä luonne sekä korrekti liikemekaniikka. Tätä kaikkea edusti myös Quinlivan Eileen; se oli erittäin hyvähermoinen, rauhallinen poni, hyvin itsetietoinen kuningatar, joka kohteli laumatovereitaan reilusti palauttaen silmilleen hyppivät ruotuun. Ihmisen kanssa aina lauhkea, helppo poni, joka kuitenkin vaati todella siistiä ratsastusta/ohjastusta (eikä siksi toiminut aivan aloittelijoilla). Osaavissa käsissä tamma oli yritteliäs, työteliäs poni, joka nautti etenkin kärryjen edessä työskentelystä. Ruunikko liikkui tarmokkain, matkaavoittavin ja tasapainoisin liikkein, sillä oli erinomainen yliastunta ja hyvä työntö takaa. Rakenne oli emälinjalle tyypillisesti vikoineenkin priimaa; erinomaiset leimat, hyvä ryhti, ilmeikäs pää, pitkä niska sekä erinomainen kaula, vahva runko jossa hyvä syvyys, pitkä lautanen. Jalat olivat hyväasentoiset, etusääret lyhyet ja vuohiset pitkähköt ja vennohkot. Tamma menestyi erinomaisesti näyttelykehissä ja kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla.
25-vuotiaana kuollut Quinlivan Eileen teki siitosuransa aikana kolmetoista varsaa, pääosin tammoja. Neljä kantakirjattua orijälkeläistä, kuusi kantakirjattua tammajälkeläistä, kaikki korkein pistein ja hyvin arvioin. Connemaratamma oli emälinjansa veroinen periyttäjä; hyvä luonne, erinomainen rakenne sekä liikemekaniikka periytyivät seuraavallekin sukupolvelle.


e. 146cm korkuinen, ruunivoikko Flynn Volgynia oli perhe- ja lastenponi parhaasta päästä. Todella lauhkea, sosiaalinen tamma oli aina hyväntuulinen, sopivan utelias, rohkea ja tyyni, ettei turhia säpsynyt tai hötkyillyt. Laiskaksi tai hitaaksi Flynn Volgyniaa tosin ei voinut syyttää, connemaratamma oli erittäin reipas, eteenpäinpyrkivä ja työteliäs poni, lapsillekin sopivassa, turvallisessa lastenponipaketissa.
Rakenteeltaan ruunivoikko tuli enemmän isäänsä; tamma oli vankkatekoinen, hieman matalajalkainen poni, jolla oli hyvät tyypit ja leimat, ilmeikäs pää, pitkä niska ja kaikin puolin erinomainen kaula, selkeä säkä ja pitkät, pystyhköt lavat, pitkähkö vankka runko sekä mataluuttaan lukuun ottamatta erinomaiset, vankat jalat. Liikkeiltään Flynn Volgynia taas oli enemmän emänsä tapainen; suorat, väljät ja matkaavoittavat liikkeet, hyvä yliastunta, todella pehmeät ja helpot askeleet ratsastajalle. Liikerata oli matala. Flynn Volgynialla ei koskaan kilpailtu match showeja kummoisemmin, eikä siitä koskaan "otettu irti" täyttä kapasiteettia, helppo B/80cm oli tarpeeksi lastenponille ja maastoratsulle. Kapasiteettia olisi kyllä ollut helppoon A:han. Tammasta tosin ei olisi ikinä tullut huippukilpaponia, siltä puuttui karismaa ja "paloa", esiintymisrakkautta. Harrasteponina ruunivoikko oi kuitenkin lyömätön, uskomattoman hyväluontoinen, iloinen poni, joka teki mielellään töitä, opetteli uutta eikä hätkähtänyt päätyessään hiihtoratsastus- tai vikellysinnostuksen "uhriksi".
Flynn Volgyniaa ei koskaan kantakirjattu, eikä sitä käytetty jalostuksessa; ainoa varsakin oli enemmän kokemuksen kuin rodunjalostuksellisen tarkoituksen vuoksi tehty. Orivalinta oli kuitenkin erittäin onnistunut, sillä tamman ainoa varsa, Saorlaith, on emäänsä korrektimpi ja kevyempi poni, jolla on sukunsa hieno luonne ja hyvä liikemekaniikka. Flynn Volgynia itse lopetettiin 24-vuotiaana vakavien hammasongelmien vuoksi.

ei. Rowan Raibhilín oli toisen palkinnon kantakirjaori, ruunikonkimo 147cm korkuinen komistus. Helppo A/noviisi valjakko -tasoinen poni kilpaili tasollaan hyvällä menestyksellä, etenkin valjakkoajossa; maratonkokeessa connemara oli suorastaan voittamaton. Ponilla oli matalat, tahdikkaat, matkaavoittavat askeleet, erinomainen yliastunta ja takaosan käyttö, liikkeet olivat suorat sekä väljät. Melko vähäeleinen, hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä connemaraori ei koskaan pitänyt melua itsestään. Se tuntui tyytyvän vähään ja olevan aina onnellinen nauttien valtavasti huomiosta, kehuista sekä työnteosta, vaikkei koskaan huomiota kerjännytkään. Todella siivokäytöksinen, lauhkea kimo oli melkein ruunamainen. Herkkä, hyväsuinen ajaa ja ratsastaa, niitä poneja, jotka tekivät kaiken suurella sydämellä, keskittyivät täydellisesti eivätkä koskaan kiukutelleet tai menettäneet hermojaan saman asian toistamisen tai minkään muunkaan asian vuoksi. Rowan Raibhilín oli nöyrä taistelijaluonne, joka venyi aina vähän pidemmälle maitohapoista välittämättä. Rakenteeltaan kimo oli vähän turhan matalatekoinen ja vankka, vaikka oli orissa paljon hyvääkin; ryhti, erinomainen orileima ja tyydyttävä rotuleima, pitkä niska, muodoltaan ja liittymiltään erinomainen kaula, selkeä säkä, pitkät, pystyhköt lavat, vankka, korrekti runko ja vahva takaosa, matalat, vankat, mutta asennoiltaan erinomaiset jalat.
33-vuotiaaksi elänyt teräsori myytiin kantakirjauksensa jälkeen Ruotsiin, ja Rowan Raibhilín vaikuttikin enemmän pohjoismaissa kuin Irlannissa (Irlantiin jäi viisi orin jälkeläistä). Ori ei ollut erityisen merkittävä periyttäjä, vaikka näkyykin vielä tänäkin päivänä suvuissa. Ori periytti ennen kaikkea hyvää luonnetta sekä ratsastettavuutta/ajettavuutta, rakenteeltaan sen jälkikasvu oli usein vaatimatonta tai turhan vankkaa ja matalaa. Tyyppi kuitenkin keveni jo seuraavassa polvessa, ja suku elää pitkälti orin tammajälkeläisten kautta.

ee. Ratsastuskoulun suosikkiponi, 145-senttinen ruunivoikko Devlin Scythia oli melko tavanomainen perusponi. Sen suku on nykymittapuulla tuntematonta (pienet varsamäärät, vähän jalostusoreja, enimmäkseen kotiponeja), eikä tamma itsekään ollut mikään löytämätön lahjakkuus tai rakenteellinen poikkeusyksilö, vaan kaikin puolin tasaisen varma, perushyvä perusponi. Ruunivoikko oli hieman matalajalkainen ja -ryhtinen, mutta hyväleimainen poni, jolla hyvä kaula, piirteetön säkä, pitkä mutta pysty lapa, suoraa lannetta lukuun ottamatta hyvä takaosa. Jalat olivat hyväluiset, etujalat hieman hajavarpaiset ja kintereet käyrähköt. Liikkeet olivat kuitenkin suorat, todella pehmeät, joustavat ja helposti istuttavat, matalat mutta matkaavoittavat. Ennen kaikkea Devlin Scythia oli terve kuin pukki, eikä koskaan oireillut jalkojaan tai mitään muutakaan. Helppo A/90cm -tasoinen ratsastuskoulutamma oli iloinen, seurallinen, lempeä opetusmestari ja lapsenvahti, loputtoman ymmärtäväinen käsittelijöitään ja ratsastajiaan kohtaan. Työteliäs, innokas, osaavampien ratsastajien kanssa energisempi. Devlin Scythia hyppäsi enemmän tunteella kuin taidolla, ja hauskasta, ei-ihan-korrektista jalkatekniikastaan huolimatta tamman hypyt olivat todella helppoja ja tasapainoisia ratsastajalleen. Kouluratsastus oli ruunivoikon leipälaji, niin alkeistuntilaisten kuin valmennusryhmäläisten luottoponi.
Eläkekodissaan Devlin Scythia kantakirjattiin (lähinnä huvin ja kokemuksen vuoksi) KTK-III -palkinnolle, minkä jälkeen tamma astutettiin pari kertaa. Molemmat tammavarsat ovat emänsä kaltaisia hyväluonteisia, korrektirakenteisia loistavia käyttöponeja, eivät rotunsa kermaa, mutta eivät missään nimessä heikkojakaan yksilöitä, miltään osin. Devlin Scythia eli 29-vuotiaaksi.

Jälkeläiset

05.04.2019 conn-o. Crane Crimthann e. Morrowwalsh Críostóir om. turjake VRL-07415
03.07.2019 conn-t. Crane Corona e. Caryhill Comet om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Sijoitukset

KRJ 42 sijoitusta joista 5 voittoa
01.02.2019 Cadogan Ponies he A 4/30
01.02.2019 Silverlode he A 4/40
02.02.2019 Kuuran Suomenratsut he A 2/40
03.02.2019 Silverlode he A 6/40
03.02.2019 Cadogan Ponies he A 2/30
04.02.2019 Cadogan Ponies he A 3/30
04.02․2019 Hornanhovi he A 5/30
05.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 3/40
05.02.2019 Cadogan Ponies he A 5/30
05.02.2019 Kuuran Suomenratsut he A 2/40
06.02.2019 Kuuran Suomenratsut he A 6/40
07.02.2019 Cadogan Ponies he A 3/30
09.02.2019 Cadogan Ponies he A 3/30
11.02.2019 Silverlode he A 4/40
12.02.2019 Cadogan Ponies he A 1/30
13.02.2019 Cadogan Ponies he A 2/30
13.02․2019 Hornanhovi he A 5/30
13.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 4/40
15.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 3/40
16.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 4/40
16.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 6/40
16.02.2019 Silverlode he A 5/40
17.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 6/40
17.02.2019 Silverlode he A 5/40
18.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 5/40
21.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 2/40
21.02․2019 Hornanhovi he A 1/30
21.02.2019 Silverlode he A 3/40
22.02.2019 Silverlode he A 6/40
22.02.2019 Cadogan Ponies he A 1/30
23.02.2019 Cadogan Ponies he A 4/30
23.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 2/40
24.02.2019 Silverlode he A 4/40
24.02.2019 Silverlode he A 1/40
25.02.2019 Silverlode he A 5/40
25.02.2019 Cadogan Ponies he A 2/30
26.02․2019 Hornanhovi he A 3/30
27.02․2019 Hornanhovi he A 1/30
27.02․2019 Hornanhovi he A 3/30
27.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 2/40
28.02.2019 Cadogan Ponies he A 5/30
02.03․2019 Hornanhovi he A 5/30

Päiväkirja & valmennukset

05.04.2019 Kaunis, viisas Sairini
Odotin huhtikuun alulle useampia varsoja. Yksi varsovista tammoista oli esikoistaan kantava Saorlaith, joka oli tuntunut jo kantoaikansa alussa täysin valmiilta emältä, aivan kuin touhu olisi ollut sille ennestään tuttua. Ihanan rauhallinen, suorastaan teräshermoinen tamma pyöristyi hiljalleen, enkä jotenkin osannut ollenkaan jännittää tulevaa varsomista (toisin kuin muiden tammojeni kohdalla). Ainoa Sairia häiritsevä asia oli piehtaroinnin hankaloituminen vatsanseudun pyöristyessä pyöristymistään. Sitä ihastuttavan hapanta, hauskaa ilmettä, kun Sairi ymmärsi, ettei kyljeltä toiselle kellahtaminen enää ollutkaan ihan läpihuutojuttu!

Varsan isäksi oli valikoitunut Cadogan Poniesin Morrowwalsh Críostóir. Ori oli minulle ennestään tuttu niin näyttelykehistä kuin vähän muutenkin; minulla oli itselläni erittäin komea, korrekti orivarsa Morrowwalsh Críostóirista. Alun perin olin harkinnut Sairille vähän kapasiteetikkaampaa kouluoria, mutta päädyin kuitenkin komeaan, korrektiin, enemmän estepuolella lahjakkaaseen Morrowwalsh Críostóiriin. Toivoin vanhempiensa kaltaista katseenkääntäjää, joka olisi terve, hyväliikkeinen yleisponi. Ehkä sellainen vähän parempi poni, jalostusmateriaalia.

Vuorokausi oli juuri vaihtunut torstaista perjantaiksi, kun Sairi aloitteli varsomistaan. Suorastaan oppikirjamaisen tarkasti sujunut varsominen oli ensimmäinen, jonka näin kameran kautta alusta loppuun ilman, että yhtään jännitin, miten käy. Ensi hetkistä alkaen Sairi solahti uuteen emätamman muottiinsa täydellisesti hoitaen varsaansa kuin vanha tekijä. Reipas orivarsa oli nopeasti pystyssä kokeilemassa jalkojensa kantavuutta sekä ihmettelemässä emäänsä, olkipatjaa, karsinaan tullutta ihmistä. Sairi suhtautui pienokaistaan tutkiviin ihmisiin lempeän suopeasti, aivan kuten olin toivonut ja odottanutkin. Viisas, kaunis tammani, ja niin tomera, komea nuori poikansa!

20.06.2019 Kaksin kappalein vieraita, kirjoittanut Hazel
Ulkona oli varsin miellyttävä, kesäinen keli. Oli lämmin, muttei tukalan kuuma - eli juuri sopiva ilma hevosteluun. Aino oli kutsunut mut pullakahveille Kurjenpesään, mutta koska olin sattunut lupautumaan juuri samaisena päivänä lapsenvahdiksi, meinasi vierailu ensin peruuntua. Aino oli kuitenkin huomannut ehdottaa, että voisin ottaa siskontytön, Liljan mukaani. Eikä siinä kauaa mennytkään, kun saavuimme lopulta tallipihaan. Pienen kahvittelun ja kuulumisten vaihdon jälkeen lähdimme kaikki kolme kohti tallirakennusta. Lilja oli vasta toisella luokalla, mutta hevosten kanssa hän oli ollut tekemisissä koko pienen elämänsä enemmän tai vähemmän. Tyttö olikin ujosta olemuksestaan huolimatta silminnähden innoissaan, kun Aino esitteli meille suloisen ponitamma Sairin. Ainolla oli itsellään jotakin muuta tehtävää tallissa, mutta hän kertoi suunnitelleensa, että Lilja voisi minun valvonnassani hoitaa ja liikuttaa Sairia kevyesti.

Sairi oli hyvin rauhallinen koko hoitotoimenpiteiden ajan. Aina toisinaan se katseli uteliaasti sitä iloisena harjaavaa tyttöä ja nuuhki taskujani herkkujen toivossa. Kun Lilja oli käynyt harjalla ponin läpi kauttaaltaan, autoin tyttöä kavioiden puhdistamisessa. Minä pidin jalkaa ylhäällä ja Lilja puhdisti kaviot koukun avulla. Ponitamma jaksoi odottaa paikoillaan kärsivällisesti aina siihen saakka, että sillä oli varusteet yllään ja tyttö sai itsensäkin valmiiksi.

Kentällä talutin ratsukkoa muutaman kierroksen ja annoin sitten Liljan kävellä ponin kanssa katsellen itse kauempaa. Ohjeistin tyttöä ratsastamaan ympyröitä, suunnanvaihdoksia ja käynti-ravisiirtymisiä. Tehtävät onnistuivat hienosti, vaikka Liljalla olikin ehkä vähän vaikeuksia pitää sopiva tuntuma suuhun. Sairi käyttäytyi kuitenkin hyvin esimerkillisesti koko ajan, eikä ollut moksiskaan vähän kokemattomasta ratsastaja. Parivaljakko teki lopuksi myös hetken kahdeksikkoa ravissa, jonka jälkeen minä hyppäsin vielä hetkeksi selkään ratsastaakseni tamman läpi vielä laukassa. Sairi tuntui mukavan vetreältä ja sain ratsastettua sopivan herkäksi heti ravaillessani. Tein muutaman raviväistön tamman kanssa, ennen kuin nostin laukkaa molempiin suuntiin. Tamma oli miellyttävä ratsastaa - se kuunteli tarkkaavaisesti apujani ja liikkui kevyesti. Laukka pyöri sujuvasti molempiin suuntiin. Laukkasin molempiin suuntiin parin kierroksen verran taivutellen tammaa ympyröillä ja hidastin sitten raviin. Sairi hengästyi hieman, muttei se ollut kuitenkaan hikinen. Annoin tamman venytellä itseään hetkisen ravissa pidemmällä ohjalla, ennen kuin pysäytin kimon ja annoin Liljan kävellä vielä loppukäynnit sen kanssa.

Tallissa riisuimme yhdessä Sairilta varusteet ja harjasimme sen kevyesti. Tarkistin kaviot, joissa ei näyttänyt olevan mitään vikaa. Aino oli ohjeistanut antamaan tammalle liikutuksen jälkeen päiväheinät, jotka oltiin jaettu valmiiksi muovisiin kasseihin. Vein lopuksi vielä heinät karsinaan ja Ainon luvalla annoimme pari porkkanaa kädestä syöttäen Sairille. Pikaisien rapsutuksien ja taputuksien jälkeen lähdimme etsimään Ainoa.

21.11.2019 Muutama sana kuulumisia
Sairi ei ole pitkään aikaan asustanut Kurjenpesässä. Aika pian Corollan vieroittamisen jälkeen Sairi lähti uudelleen ylläpitoon, samaan paikkaan kuin ensimmäiselläkin kerralla, saman junnun perheeseen. Junnu tosin on kasvanut (ei kuitenkaan ponista ohi, tyttö jäi aika pienikokoiseksi), ratsu on vaihtunut vähän kapasiteetikkaampaan, mutta pikkuveljensä kaiketi aloittelee kisauransa Sairin kanssa. Jos ei muuta, tamma saa olla opetusmestarina ja entisen kisakaverinsa ilona; kaksikko tulee niin hyvin toimeen, että Sairi saa viettää loppuikänsä tuon (entisen) junnuratsastajan perheen luona. Tai ainakin niin pitkään kuin he Sairia haluavat ylläpitää.

Näillä näkymin Sairi kuitenkin palaa hetkeksi Kurjenpesään; mikäli kaikki menee suunnitelmieni mukaan, Sairi osallistuu joulukuussa Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Minua jännittää jo ajatuskin! Vaikka turhaan hermoilen, Sairi on korrektirakenteinen, kivaliikkeinen poni, jolla on hyvät kilpa- ja jälkeläisnäytöt. Ei tämä nyt palkinnotta jää, eikä Sairin käytöksessä ole koskaan ollut huomauttamista.

16.04.2020 Kuulumisia (jälleen)
Joulukuu tuli ja meni, mutta Sairi ei osallistunut Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Joulukuun alussa Sairi loukkasi itsensä tarhassa (ei onneksi mitään lievää venähdystä kummoisempaa) ja jäi sairaslomalle parantelemaan jalkaansa. Sen jälkeen minulla itselläni on ollut niin kiire, että tervehtyneen ponitamman laatuarvostelupohdinnat ovat jääneet taka-alalle. Eläkeläisrouva on saanut nautiskella olostaan ja elostaan ylläpitokodissaan, minä taas olen voinut olla levollisin mielin, niin hyvä koti tammalla on. Saan välillä kuvia ja videoita, joskus soittelemme ylläpitoperheen äidin kanssa, pääasiassa viestittelemme Facebookin tai WhatsAppin kautta. Sairi on koko perheen lellikki, tamma saa kaiken ansaitsemansa huomion ja on, kuten todettua, erittäin hyvissä käsissä.
Maininnan arvoista on myös Sairin mummoutuminen! Sairin tytär, oma Corollani, on kahden varsan emä. Valitettavasti Corolla ja Rellu (ei, en ole keksinyt näitä lempinimiä) eivät ole Sairin vertaisia kaunottaria. Tämän linjan hyvä rakenne tuntuu valuneen orijälkeläisille; Sairin poika on KTK-II -palkittu, Corollan taas KTK-I. Hyväliikkeisiä kouluponeja kaikki, niin koreat orit kuin vaatimattomammat tammatkin, joten ainakin tässä suhteessa Sairi on osoittautunut periyttäjäksi.

15.05.2020 Palkintotamma
KRJ-I 102 pisteellä. Hymyilen varmasti koko kasvoillani katsoessani kännykkäni ruudulta kuvaa ruusukepäisestä Sairista ylläpitäjäperhe ympärillään. Uunituore palkintotamma, arvostelulappunen ylläpitoperheen äidin käsissä. Lämmin hymy jokaisen ihmisen huulilla, levollisen onnellinen pilke Sairin silmissä. Naputtelen onnittelu- ja kiitosviestin; tässähän pitää leipoa kakku ja lähettää maailman parhaalle ylläpitoperheelle kukkia, jos ei ihan herkkukoria tai jotain isompaa kiitosta.
Sairi on kotona. Se koti ei ehkä ole Kurjenpesässä, mutta ei sen väliä.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen