Kurjenpesä

Riihikorven Ruskapoika "Poke"

Perustiedot

Meriitit

Rakennekuva © Suvi T., muut © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Poke on yksi niistä suomenhevosista, jotka ostin Kurjenpesään Hymnin vähentäessä hevosiaan. Pokekin oli jo vanhempi, paljon tehnyt ja nähnyt ori, kantakirjattu ja KRJ-palkittu kolmen varsan isä. Kaikki sen pojat ovat kantakirjattuja, helppo A -radoilla menestyneitä kouluratsuja – aivan kuten Pokekin. Päätös ostaa jo kahtakymmentä ikävuotta lähestyvä pienhevosori Kurjenpesään siitosoriksi oli todella helppo, vaikka Oona hyvin rehellisesti kertoikin raudikon olevan varsin omalaatuinen persoona, josta ei oikein ota selkoa.

Sain jälleen todeta Oonan olleen oikeassa. Tutustuessamme Poken kanssa huomasin pikkuhevosen tosiaan olevan omalaatuinen, yhtenä päivänä tätä ja toisena tuota. Ainakaan arkielo ei käy tylsäksi Poken ollessa yhtenä päivänä kuin ihmisen mieli vain ollakseen pari päivää myöhemmin uppiniskainen oman elämänsä nelijalkainen formula. Jahka tammojen astuttaminen tulee ajankohtaiseksi, valikoin Poken vastapariksi luonteeltaan vähän tasaisempia tammoja. Minulla tosin ei ole mitään valittamista tästä hevosesta. Onhan Poke toisinaan haastava, en kiellä, mutta niin minä kuin työntekijänikin pärjäämme sen kanssa. Vanhahkolla herralla vain on vinkeensä, pilkettä silmäkulmassa sekä pikkupoikamaista viikariutta, jota pitää ymmärtää ja kestää. Sekä roppakaupallinen niitä omalaatuisuuksiaan, joista en ole toistaiseksi päässyt perille. Tuskin pääsenkään. Toisaalta, eikö elämä ole paljon mielenkiintoisempaa, kun sitä maustaa mysteereillä?

Luonne

Ruskapoika aka Poke on hyvin erikoinen hevonen, eikä sen ajatuksiin pääse oikein koskaan jyvälle. Ori saattaa joinakin päivinä seisoa vain tarhassa syömässä heinää ja olla ratsuna tervassa liikkuva kärpänen. Toisinaan Poke taas saattaa olla laukkaratsua lähentelevä formula, joka pomppi maneesin seinille ja tekee sataseen kiihdytyksiä. Silloin tällöin ori on kuuliainen kouluratsu, joka tekee kaiken ratsastajan pyynnöstä tai toimii kilttinä talutusratsuna. Pokesta ei ikinä tiedä millä päällä se on ja se tekeekin orista vaikean.

Poke on simppeli hoidettava. Huomionkipeänä ori pitää mikäli ympärillä on paljon ihmisiä harjaamassa tai taputtelemassa. Poken voi hoitaa käytävällä, karsinassa tai ulkona puomissa, aina ori käyttäytyy kuin kympin oppilas koulussa. Poke ei ikimaailmassa näytä hampaitaan tai potki, oikeastaan ori pysyy täysin paikallaan koko hoitamisen ajan. Kiltistä ja kaikkien hoidettavasta Pokesta tulee taluttaessa ei niin kaikkien käsiteltävä hevonen. Ori pompii jäniksen tavoin loikkia, steppailee ja tekee jos minkälaisia piruetteja. Poke ei taluttaessa ryöstä, mutta lihasvoima käsissä katsotaan etuna oria taluttaessa. Tallityttöjen konstina rauhalliseen talutusmatkaan on ollut porkkanapalat, sillä herkkusuuna Poke syö mielellään välipaloja. Ihme kyllä tämä herkkukonsti ei toimi enään muiden kuin nuorimpien tallityttöjen kanssa.

Ratsuna Poke on satenkaaren värinen persoona. Jos hyvä tuuri sattuu, voi orin kanssa treenata kouluratsastusta ongelmitta. Liikettä löytyy, ori tekee kaiken pyytämättä ja tasaisista askellajeista saa nauttia. Kyydissä voi juoda vaikka kupin kahvia ja tehdä samalla löysillä ohjilla etuosakäännöksiä, Poke lukee suoraan ajatukset ja toimii sen mukaan. Huonolla tuurilla ori on taas hirveääkin hirveämpi ja tällöin on treeni parempi jättää menemättä ja siirtyä suosiolla maaston puolelle. Huonoina päivinä Poke nimittäin spurttailee, juoksentelee kentällä kuin päätön kana, leikkii rodeoratsua tai nakkelee niskoja ja hiihtelee kulmat suorina. Maastossa ori osaa sentään käyttäytyä ja kulkee siellä aina kiltisti. Pokella voi ratsastaa löysin ohjin ilman satulaa helposti polkuja ja peltoja, koskaan ori ei lähde kiihdyttämään jos lupaa ei ole. Poke selvästi nauttii maastoilusta, sillä ori kulkee aina korvat hörössä ja vilkuilee ympäristöä koko ajan. Mikään säikkykään Poke ei ole, sillä traktorit, mopot ja lentoon lähtevät linnut eivät aiheuta mitään paniikkitilaa.

Omalaatuisen luonteensa takia Pokea luullaan yleensä kurittomaksi hevoseksi, vaikka sellainen se ei ole. Enemmänkin lapsenmielinen, jonka huomaa orin matkustaessa kisapaikoille. Poke muistuttaa pientä lasta, joka ei jaksaisi seistä paikallaan, jos ei ole mitään tekemistä. Sen takia ori onkin aina matkustanut yksin trailerissa, jonne on viritelty heinäverkon lisäksi lelupallo ja nuolukivi. Kisapaikalla Poke on asiallinen eikä riehu, vaikka kotona meno onkin erilaista. Kouluradalla ori osaa toimia ratsastajan ohjeiden mukaan, vaikka joskus ohjelmaa saattaakin sisältää ylimääräisiä laukkakohtia. Mikäli palkintojen jakoon päädytään on Poke aina rinta rottingilla ja selvästi ylpeä saavutuksistaan. Kunniakierroksella löytyy aina kotioloissa perinteiset spurtit ja vauhdikas meno.
Luonne © ex-omistaja Oona, kiitos!

Sukutiedot

Jälkeläiset

13.02.2015 sh-o. Hymnin Rekkuli e. Pärren Ristamiini
10.09.2015, sph-o. Hymnin Rymykkääpä e. Mörkövaaran Vivian
13.10.2015, sh-o. Kaunon Nokkostähti e. Kiven Valma

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

13.09.2015, MONSTERIPUOMI JA PUOLIASIALLINEN POKE, KIRJOITTANUT EX-OMISTAJA
Tallissa oli vastassa tallin pieni riiviö eli Poke. Oria ostaessa olin jo miettinyt mitä kurittomasta varsasta voisi tulla, mutta ajattelin että kyllä se siitä kouluttaessa muuttuisi. Poke on silti edelleen sama k*sipäinen hevonen, joka aina raatelee ratsastajan hermoja. Otin orin karsinasta ja laitoin tämän käytävälle molemmin puolin kiinni, jonka jälkeen hain harjat. Poke oli taas kerran kympin oppilas ja seisoi nätisti paikallaan. Miten ihmeessä hevonen joka on hoitaessa itse enkeli, voi olla ratsuna ajoittain niin hirveä? Varustin orin nopeasti, jonka jälkeen talutin tämän kentälle. Hain kentän reunalta pari puomia ja vein ne kahdelle pääty-ympyrälle keskikohtaan. Tämän jälkeen kiristin vyön ja nousin kyytiin.

Alkuverryttelyt menivät hyvin, Poke oli kuuliainen ja käyttäytyi asiallisesti. Hurraa huuto soi pään sisällä. Kaarsin orin toiselle puomille ja no toivottavasti sitä en olisi tehnyt. Puomi aka monsteri olikin astetta kamalampi asia, josta ei voitukaan askeltaa nätisti yli. Poke pomppasi komean kaniini loikan puomin yli ja kaupan päälliseksi spurttasi formula lähdön perään. Noh, laitoin orin takaisin töihin ja yritettiin uudestaan = sama homma. Parin toiston jälkeen puomin yli päästiin lopulta kunnialla. Jätin puomit kuitenkin pois ja siirryin pelkästään sileällä työskentelyyn. Poke oli ihme kyllä asiallinen ratsu ja niin väistöt kuin käynnin kautta laukanvaihdot onnistuivat ongelmitta. Ori liikkui koko ajan energisesti, mutta kuuliaisesti ja kuunteli nätisti apuja. Reilun tunnin työskentelyn jälkeen siirsin Poken käyntiin ja annoin taskusta sokeripalan. Loppukäynnit lähdettiin tekemään maastoon. Ori käveli tuttua reittiä nätisti ympärille katsellen. Vastaan tuli tallitytöt tammojen kanssa, mutta herrasmiehenä Poke käveli tyynesti ohi. Hetken mietin, että tämäkö oli se hevonen jota aiemmin luulin maailman suurimmaksi oikuksi. Sellainen ori kyllä tosiasiassa on, mutta osaa se myös yllättää ja käyttäytyä, joskus.....

12.12.2015, KOULUVALMENNUS, VALMENTAJANA IRETH
Valmennuksen aiheena oli tänään laukanvaihto käynnin kautta ja kiemuraura ilman laukanvaihtoa. Alkuverryttelyssä teitte paljon eri kokoisia voltteja ja ympyröitä, vaihdoitte usein suuntaa ja herättelit ratsuasi siirtymisillä sekä pysähdyksillä. Poke vaikuttikin olevan hyvin kuulolla, se kulki korvat hörössä ja noudatti apujasi todella tarkasti. Aavistuksen syvemmälle satulaan saisit istua, jotta tuntumasi hevoseen olisi mahdollisimman tasainen. Ensimmäinen tehtävä suoritettiin kolmikaarisella kiemurauralla siten, että tulitte laukassa kiemurauralle ja keskimmäisessä kaarteessa hidastit orin käyntiin, askel käyntiä ja laukannosto, jälleen myötälaukka seuraavaa kaarretta ajatellen. Hieman kiire sinulle tuli saada laukannosto ajoitettua oikein, joten Poke ehti ottaa kaksi käyntiaskelta. Seuraavalla kerralla kuitenkin olit itse paremmin tehtävän tasalla, minkä ansiosta se onnistuikin todella hyvin ja täsmällisesti. Toisena tehtävänä tulitte jälleen kolmikaarista kiemurauraa laukassa, mutta nyt ilman laukanvaihtoa. Ensimmäisellä kerralla vastalaukkakaarteessa Poke siirtyi raviin, sillä jäit hieman jälkeen eteenajavien apujen kanssa. Uusi yritys tuotti heti paremman tuloksen, kun keskityit paremmin ja muistit kannustaa hevosta eteenpäin melko reippaasti. Vasen kierros oli Pokelle selvästi helpompi ja se vaikutti olevan ehkä hieman jumissa toisesta kyljestään, sillä oikea kierros tuotti enemmän ongelmia. Välikäyntien jälkeen yhdistimme nämä kaksi tehtävää, eli ensin kolmikaarinen ilman laukanvaihtoa ja heti seuraavalla sivulla laukanvaihto käynnin kautta. Tsemppasit hienosti vielä viimeiseen rutistukseen ja ratsusikin tuli tehtävään todella hyvällä asenteella. Työskentelyänne oli todellinen ilo katsella, Poke oli hyvällä tuulella ja kuunteli sinua valtavan hienosti, apusi olivat tarkkoja ja teitte mainiota yhteistyötä.

05.01.2016, KOULUTREENI YRITYS, KIRJOITTANUT JANE
Viimeaikojen huonoista keleistä huolimatta, tarkoitukseni oli treenata koulua Poken kanssa kentällä. Maneesi oli täynnä likaantumista pelkääviä ratsukoita, mutta uskoin että kyllä suokin kanssa pärjää vähän mutaisemmallakin kelillä, lunta ja pakkasta kun tammikuussa ei ollut. Niinpä hoidin Poken kuntoon ja lähdin reippaasti kohti haastetta. Vaan eipäs päästykään niin helpolla. Heti selkään noustessani Poke lähti steppailemaan eteenpäin, ja olin vähällä tippua mutaan. Sain jalustimet jalkaan juuri ajoissa ja pysyin selässä. Kiristin ohjat ja aloitin alkuverryttelyt kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ori kuitenkin keksi, että minun alassaamiseni olisi kuitenkin hauskempi juttu, ja niinpä se teki kaikkensa saavuttaakseen päämääränsä. Se ei kuunnellut apujani, eikä suostunut tekemään ollenkaan yhteistyötä. Yritin kaikkea, mutta ei. Poke teki äkkipysähdyksiä ja spurtteja, puri kuolainta, viskoi päätään, ja lopulta alkoi hidastua ja hidastau, kuin kävelisi liisterissä. Pian ori pysähtyi kokonaan, ja jalat alkoivat notkua. Aavistin mitä se aikoi, ja hyppäsin alas. Yritin kiskoa satulavyötä auki kovalla kiireellä, mutta toinen remmi oli tiukassa. Hevonen rojahti jo maahan, ja juuri ennenkuin Poke lähti piehtaroimaan antaumuksella, sain satulan kiskaistua irti. Lennähdin riuhtaisun voimasta suoraa selälleni maahan, satula yhä turvallisesti sylissäni. Pomppasin ylös vettä ja hiekkaa valuvana, heitin satulan toiselle käsivarrelle, ja aloin hoputtaa Pokea ylös maasta. Hevonen oli kauttaaltaan likainen, joten ei auttanut muu kuin lähteä suoraa pesukarsinaa kohti. Ensi kerralla valitsen maneesin.

01.01.2022 Ikinuori ja ikivihreä
Iän tuoma arvokkuus lienee Pokelle täysin tuntematon käsite, enkä usko pikkuherran moiseen perehtyvän. Syksy alkoi varsin riehakkaissa merkeissä Poken muun muassa karatessa Annikalta eräs kaunis keskiviikkoaamu, eikä Poke vapautta maistettuaan tietenkään antanut kiinni. Ori ei lähtenyt lirkuttelemaan tammoille tai haastamaan riitaa toisten orien kanssa, vaan onnistui luikertelemaan ohitsemme jolkotellen rantasaunani luo. Siellä Poke sitten hölkkäili saunaa ympäri kiinniottajiaan vältellen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, Poke saatiin kiinni ja tarhaan eikä hevosesta tai Annikasta löytynyt naarmuja. Karkaamista seurannut hippaleikki ei jäänyt alkusyksyn ainoaksi kommellukseksi. Hoidettaessa Poke on käyttäytynyt mallikkaasti, mutta niin talutettaessa kuin ratsastettaessa pieni raudikkoni on ollut jotakin raketin, sähikäisen, vieteriukon ja kevätvarsan väliltä. Välillä treeni tuntui enemmän nuoren hevosen opettamiselta kuin lähemmäs parikymppisen ikäherran kanssa työskentelyltä!

Marraskuu alkoi pitkälti samoissa merkeissä. Taluttaessani herran aamulla tarhaansa tuntui, kuin vieressäni kulkeva ennemminkin loikki ja riekkui kuin käveli tai edes ravasi. Eikä päivän koulutreeni ollut paljoa rauhallisempi; puhdas, rento käynti oli selkeästi haaste, ravi oli kiireistä tikuttamista ja viimeistään laukassa Poke riehaantui kaahailemaan sydämensä kyllyydestä. Ainakin Poke liikkui todella letkeän vaivattomasti, joten jumeja tuskin löytyy. Kontakti sekä kontrolli jäivät kuitenkin todella vajaiksi, kulmat olivat kaikkea paitsi kulmia, siirtymät aivan mitä sattui.. Lyhyesti, tänään oikein mikään ei mennyt putkeen. Myönnän olleeni harmistunut, turhautunutkin, etenkin loppuverryttelyjen aikana. Poke sen sijaan oli ja pysyi riehakkaissa tunnelmissa, aivan kuin sillä olisi jonkin sortin kekkerit meneillään. Herraa ei paljoa haitannut.. no, mikään. Ei jarruttelu, pyyntöni tehdä asioita uusiksi, päättömän kaahailun ja omaehtoisten liikeratojen kieltäminen.. Pokella tuntui olevan yksinkertaisesti hauskaa älyttömän energiamääränsä purkamisessa. Tie mistä tämä on moiset pöllöenergiat kerännyt, Poke kun ei ole ollut kevyemmällä liikutuksella vaan aivan normaalissa treenissä.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen