Kurjenpesä

Rätvänän Hattara "Hatti"

Perustiedot

Meriitit

Kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Hatin taustalta löytyy kovin tavanomainen tarina; simppeli myynti-ilmoitus, johon tartuin. Muutamalla sentillä pienhevosen mitat ylittänyt, kilpaillut ja kantakirjattu Hatti oli uran luomisen lisäksi varsonut kahdesti. Täysin valmis siitostamma, pienellä laitolla valmis Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Pieni laitto tarkoitti tässä tapauksessa kuntokuuria, kesäkilojen, heinämahan ja ihan vain elintasomahan karistamista. Myynti-ilmoituksessa kerrottiin hyvin rehellisesti myös tamman persoonasta, joka ei täysin tai edes lähimain korreloinut odotusten tai kapasiteetin herättämien mielikuvien kanssa. En kuitenkaan antanut luonnekuvaukselle turhan suurta painoarvoa tehdessäni päätöksen ostotarjouksen jättämisestä; onhan minulla ollut, on nytkin, useampi ruoka-orientoitunut suomenhevonen, jonka maailmaan ei juuri muuta mahdu.

Silti, rehellisestä kuvauksesta sekä realistisista odotuksistani huolimatta Hatti pääsi yllättämään minut. Tämä naurattaa itseänikin, sillä en tosiaan tuudittautunut mihinkään hattaraunelmiin, joissa saisin mystisesti kaivettua pikkutammasta esiin liikunnan riemua! Olemme Hatin kanssa käyneet jos jonkinmoisia neuvonpitoja läpi ilman tuntuvaa, saati näkyvää, muutosta oikeastaan missään. Kuntokuurikin venähti pidemmäksi kuin olin kuvitellut, tamma kun harasi varsin tehokkaasti kaikkea vähänkään liikunnalta haiskahtavaa vastaan. Ruokinnan optimointi ei sekään Hattia naurattanut, naapurikarsinoihin meni tasan varmasti enemmän (ei mennyt, eniten ruokaa saavat kilpurini majailivat kauempana Hatista) tai ainakin parempaa (täysin samaa) ruokaa!!

Tamma ja persoona, kumpainen suurella alkukirjaimella kirjoitettuna.

Luonne

Hattara on oikein suloinen ja herttainen tamma, joka tuntuu viettävän tosin suurimman osan päivästään pilvilinnoissaan kuin maanpinnalla. Hatti on sulostuttava tamma pyöreineen muotoineen joka suorastaan huutaa olemuksellaan huomiota, mutta ei. Hatti ei välitä huomiosta, Hatti ei välitä seurasta, mutta Hatti välittää ruuasta! Ruoka on tehokkain konsti palauttaa tamma maanpinnalle. Haaveilemisen lisäksi Hatti tykkää nukkua ja vain röhnöttää päivät pitkät. Harmi vain että Rätvänän talliarki ei aivan salli Hatin omaa päivärytmiä. Hatin luonne tuli hieman pettymyksenä, sillä tammalta odotettiin sukunsa puolesta emänsä seuraajaa ja kovan tason kilpahevosta.

Hatti on helppohoitoinen hevonen. Röhnöttämistä lukuunottamatta tamma on hyvin siisti eläin (toisinaan jopa hieman diivamainen), joka pyrkii välttelemään mutaa henkeen ja vereen. Sateella ei kovin vapaaehtoisesti ulos mene ja tällöin Hatin saa suorastaan kantaa pihalle. Hatti olisikin suotavaa loimittaa huonolla säällä ihan vain tamman iloksi. Pesusta Hatti ei pahemmin välitä, toki viilentävä vesi on kiva asia hellepäivinä, mutta muutoin se on se ja sama. Hoitotilanteessa Hatti käyttäytyy useimmiten kuin olisi yksin, Hattihan ei turhista lässytyksistä pidä, ilme menee nopeasti nollasta sataan happamaksi. Herkut sen sijaan on maailman kivoimpia ja niitä varten Hatti jaksaa jopa herätäkin, sekä ehkäpä jopa hieman tuuppia hoitajaansa. Muutoin Hatti yleensä nuokkuu hoitotoimenpiteiden ajan ja toimii melko konemaisesti esimerkiksi kavioita putsattaessa. Satuloiminen on ongelmatonta, mutta suitsimisen kanssa on toisinaan hieman kinkkistä. Vaikka Hatti tietää, että kohta joutuu työntekoon, ei tammaan tule mitään eloa ja jatkaa se useinkin nuokkumistaan. Mielenosoituksellisesti Hatti niskuroi suitsiessa ja kieltäytyy avaamasta suutansa, että hänhän ei työntekoon lähde! Mutta onneksi herkulla saa ihmeita aikaiseksi!

Hatti ei ole helppo ratsastaa. Tamma painaa kamalasti kuolaimelle, on tahmea, laiska, omapäinen eikä aina anna ilmi koko potentiaalinsa. Potentiaaliahan Hatilla riittää vaativille kouluradoille asti ja tammalla on kivat, irtonaiset liikkeet, mutta Hatista on vaikea saada parasta irti. Alkuun vaaditaan pitkät verryttelyt, niin pitkät että tamma rupeaa kuuntelemaan, eikä paina kuolaimelle ja on saanut vähän eloa kinttuihinsa. Hatin kanssa saa useinkin käyttää raippaa tai pieniä kannuksia tuomaan hieman eloa tammaan. Puutteistaan huolimatta Hatilla on hyvä työmoraali ja paljon kärsivällisyyttä, joten ei haittaa jos ratsastaja hieman möhlisikin selässä. Parhaiten Hatin oma ratsastaja, joka on pitkään tammaa ratsastanut, saa hevosesta parhaimman hyödyn irti. Esteistä Hatti ei pidä, ei sitten yhtään. Jos esteillä tahtoo pärjätä tai saada edes pari puhdasta hyppyä, on ratsastajan oltava täysi ammattilainen. Hatti menee sieltä mistä aita on matalin, eli tamma luultavasti joko kiertää esteen, kieltäytyy tai matalilla varovasti astelee esteen yli. Tai sitten julmasti ryntää suoraan esteen läpi. Hatin kanssa olisi suotavaa jättää ne esteet väliin, sillä suurinpiirtein jokaisen hyppykerran jälkeen saadaan laittaa estekalusto uusiksi. Hatti on maastovarma hevonen, tosin hieman hömelö ja kulkeekin useimmiten etanan vauhtia napsien välipalaa puskista.

Hatin saa lastata aina suosiolla meidän (komeat paidattomat) tallipojat, sillä tallitytöiltä tuskin löytyy tarvittavia voimavaroja tamman saamiseksi traileriin. Hatti ei pidä trailerista, oikeastaan tammaa inhottaa sen ahtaus ja tässä suhteessa ei auta maanittelut eikä syötävät. Raaka voima on se, mikä ratkaisee ja useimmiten Hatti saadaankin traileriin vähintään vartin tappelemisen jälkeen. Tamman lastaaminen käy kuntoilusta, jos hyviä puolia etsitään. Hatin pois saaminen trailerista on lasten leikkiä! Tamma nimittäin tulee ryminällä ulos jonka jälkeen jää möllistelemään ja tapittamaan ympäristöä. Hatti ei pidä melusta (tosin Hatti ei pidä monista asioista) ja se tuntuu hieman hermostuttavan tammaa. No, onneksi pitkät alkuverryttelyt ovat ratkaisu tähänkin ongelmaan ja ratsastajan onkin oltava melkoinen taikuri (tai oma ratsastaja), jotta suoritus menisi nappiin.
Luonne © VRL-00096, kiitos!

Sukutiedot

Jälkeläiset

01.02.2016, sh-t. Leijonasydämen Hippu i. Rajattoman Reetu
16.03.2016, sh-o. Leijonasydämen Hammaspeikko i. Viehättävän Stratos
19.11.2024, sph-t. Kurjen Karkkipäivä i. Riihikorven Ruskapoika

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

12.06.2023 Käynnistysvaikeuksia, kirjoittanut Knipse
Tänään kontolleni siunaantui Hatiksi nimetty oikein söpökin tamma. Mutta jos ollaan ihan rehellisiä, kun kuuli millainen tapaus Hatti on ja mistä kaikesta tuo otus ei pidä, niin meinasi minunkin luovuudellani tulla raja vastaan. Lopulta kuitenkin päätin, että lähdemme tamman kanssa hieman lähiympäristöön kärryttelemään. Hyvä etten vääntänyt jo itkua, kun puin tammalle varusteita päälle, sillä tämä ruskea heinämahainen oman elämänsä Karvinen ei tehnyt elettäkään oikeastaan yhtään minkään asian eteen. Olihan se kieltämättä siis helppo varustaa, mutta odotin jo kauhulla mitä liikutussessiostamme tulisi. Näin päässäni vain skenaarion siitä, kuinka pääsisimme maksimissaan pihatien risteykseen, kunnes tamma iskisi jarrut pohjaan.

Lopulta hyppäsin kirskuville renkaille ja keräsin ohjakset käteeni.
"Noniin neiti Etana, eiköhän lähdetä liikenteeseen", totesin ihan ääneen Hatille, osittain ehkä siinä toivossa, että tuo oikeasti ymmärtäisi sanomisiani. Ei elettäkään. Kehotin tammaa vielä toistamiseen, kolmannella kerralla jo hieman napakammin. Siinä me seistä tapitimme tallin pihassa aivan kuin vahakabinetin nuket konsanaan.
"Jep", oli ainut tuhahdus, jonka sillä hetkellä sain ulos suustani, kun ponnahdin ylös kärryiltä ja kävelin tamman viereen. Nappasin Hatin leuan alta ohjista kiinni ja lähdimme yhdessä rinta rinnan kävelemään pois pihasta kärryjen rämistellessä vanavedessä. Kävelin suosiolla tovin tamman vierellä, ennen kuin salakavalasti aloin jättäytyä tamman tahdista. Lopulta pääsin pujahtamaan lyllertävän tamman vetämiin kärryihin ja pystyimme kunnolla aloittamaan matkanteon.

Alun hyvin tahmeasta lähdöstä huolimatta matka alkoi taittua varsin mukavasti tasaisesti nytkähtelevien kärryjen matkustajana. Enkä mene edes takuuseen, lisäsikö Hatti vähän vauhtia vai kuvittelinko minä vain. Rennon letkeästi matkamme taittui hiekkatien reunassa Hatin nappaillessa matkaevästä mukaansa säännöllisin väliajoin. Totesin, että syökööt rehujansa niin kauan kuin moottori pysyy käynnissä. Pyysin erään risteyksen jälkeen tammalta ravia ja hyvin vastahakoisesti tuo ainakin lisäsi tahtia - en tiedä voitiinko puhua vielä ravista. Loivasta alamäestä Hatti sai kuitenkin apua ja sieltä löytyi aika kivakin pätkä ravia, vaikka sen ylläpitämiseksi sai koko ajan tehdä hommia. Tämän päivän urheilusuorituksemme ei ollut kummoinen, mutta tämä oli hyvä tutustumiskerta Hatin mielenmaisemaan. Ehkä meillä sujuisi Hatin kanssa seuraavalla kerralla jo vähän ei-tahmeammin.

19.06.2023 Neiti Kesäheinä
Jo keväällä Hatti alkoi hävittää vähäisiäkin työhanskojaan, kesän tultua tamma kadotti joka niistä joka ikisen. Omasta mielestään arvon neiti kesäheinä ei muuta tekisikään kuin laiduntaisi, mitä nyt huonon sään tullen joku voisi käydä noutamassa hänet tallin puolelle odottamaan ulkoilmaolosuhteiden muuttumista suotuisammaksi. Hatin suureksi harmiksi en ole antanut tamman jäädä oloneuvokseksi ja jokivarren laidunlohkon heinänkorsien laaduntarkkailijaksi, vaan laiduntamisen ohella Hatti joutuu edelleen töihin. Ainahan tämä on tahmea ja laiska ollut, nyt nämä piirteet vain ovat korostuneet, samaten omapäisyys. Esimerkiksi ratsain maastoilusta ei ole oikein tullut mitään. Sää olisi suosinut, ja ajoittaisista hyttyshyökkäyksistä huolimatta varjoisa metsä on houkutellut minua kenttätyöskentelyä enemmän. Hattipa vain on hidastanut etanamatelustaankin verkkaisempaan tahtiin kulkien tien laidalta toiselle antamistaan avuista välittämättä, turpa jokaisen vihreän tai edes vihertävän herkkupalan kohdalle pysähtyen. Kärrytellen maastoilu on sujunut vähän jouhevammin, matkaeväshaukkailuineen kaikkineen.

Hatti kyllä pääsee lomalle, mikäli kaikki sujuu suunnitellusti. Ihan täydelle viiden tähden löhöämiselle en kuitenkaan tammaa laita, vaan mammalomalle. Onhan tuo jo aikakin siitostammaksi ostetun hevosen saada ensimmäinen varsansa meillä! Voi, kun kaikki sujuisi hyvin. Hatti kyllä tiinehtyi hyvin eikä mikään ole antanut olettaa yhtikäs minkään olevan huonosti, vaan minkäs minä murehtivalle perusluonteelleni mahdan. Olen kyllä koettanut kertoa itselleni Hatilla olevan jo ennestään kaksi varsaa, miten apu on lähellä jos sitä satun tarvitsemaan ja niin edelleen.

19.11.2024 Vihdoinkin varsa!
Hatti-paran varsaonni on ollut musertavan huono. Helppoja tiinehtymisiä on seurannut pari luotua varsaa, ja näiden jo yksistään erittäin surullisten takaiskujen lisäksi Hatilla on ollut muitakin lisääntymiseen liittyviä ongelmia. Aloin jo hiljakseen sopeutua ajatukseen, ettei Kurjenpesään saada Hatin varsaa. Jollain nurinkurisella onnenkantamoisella, tilastoille ja todennäköisyyksille päin naamaa nauraen, Hatti kuitenkin tiinehtyi ihan yhtä ongelmalliseksi osoittautuneesta Poke-pikkuoristani kantaen varsansa tällä kertaa loppuun saakka. Tänään, varhain aamulla, Hatti varsoi tammavarsan. Reippaan, elävän, kaikin puolin hyvinvoivan varsan. Soitin kyllä eläinlääkärin tekemään kaiken varalta tarkastuksen, molemmilla vanhemmilla kun on ollut ongelmaa joko tiinehdyttämisen tai tiineenä pysymisen suhteen. Kaiketi odotin alitajuisesti varsan olevan kuitenkin sairas ja kuolevan pian. Tulokas sai kuitenkin niin sanotut puhtaat paperit, kaiken pitäisi olla hyvin. Hatilla ainakin on, se oikein röyhistelee rintaansa ollen ilmiselvän ylpeä ja onnellinen emä! Kaikeksi onneksi tuore emä päästi niin minut, eläinlääkärin kuin Annikankin tervehtimään tulokasta, tarkastamaan kumpaisen voinnin.

Tuskin tulen aivan lähipäivinä rentoutumaan, vaikka pieni huojennuksen aalto onkin jo pyyhkäissyt ylitseni. Niin emä kuin varsa ovat tutkitusti terveitä, pikkuinen hakeutui hyvin nisälle, on kokeillut jalkojansa, nukkuu tyytyväisenä varsomiskarsinan oljilla. Hatillakaan ei ole hätää, se päivänselvästi tietää mitä tekee eikä ole yhtään hämillään tai stressaantunut, valpas kylläkin. Hatin työloma jatkuu, mutta eiköhän pieni tammavarsa pidä emänsä sopivalla tavalla liikkeessä ja kiireisenä!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen