Kurjenpesä

Llanllwni Brin "Brita"

Perustiedot

Meriitit

© JP (VRL-01948), Stuteri Vinterdal

Tausta

Britan myynti-ilmoitus osui silmiini vahingossa, lukemisen tahallisuuden myönnän. Enhän minä ollut uutta hevosta, saatika ponia, etsimässä. Kuvankaunis raudikko kuitenkin kiinnitti huomioni, mutta vannon, ettei Britan kieltämättä tyrmäävän upea rakenne ollut suurin syy ottaa yhteyttä myyjään. Tamman ilme, mitä sen persoonasta kerrottiin, puhutteli minua.
Kävin tutustumassa tammaan, koeratsastin sen, jätin tarjouksen joka hyväksyttiin. Hyvin tavanomainen ponin osto ilman hullunkurisia sattumuksia.

Edellisen omistajansa kanssa Brita oli kilpaillut valjakkoa, minun kanssani tamma pääsi kouluradoille. Näyttelymenestystä oli kertynyt VIR MVA Ch -arvonimen sekä kantakirjaykkösen verran, joten Britan sijaan vein jatkossakin niitä vähän vaatimattomamman näköisiä ponejani näyttelykehiin. Tutustuimme ujonsorttisen welshin kanssa kaikessa rauhassa, ja ujouden ja herkkyyden sijaan Britan laumaherkkyys aiheutti suurimmat ongelmat ja mietinnän paikat. Näin olin vähän ounastellutkin.

Minua hieman harmittaa, kuinka Brita jää ihmisten mieliin yleensä ulkomuotonsa vuoksi. Se on kuitenkin hurjan hieno ratsu ja ajoponi, sellainen joka osaa ja tekee vaikka mitä, kunhan osaat kauniisti pyytää. Britan selässä saa nopeasti pikatarkastuksen istunnan sekä apujen käytön virheisiin – tämän kanssa oppii ratsastamisesta, omasta kehonhallinnastaan, paljon! Ja mikä tärkeintä, Brita on aivan oma, ihana, hieno persoonansa. Ei jokainen ihanuus ole sellainen avoimen sosiaalinen, iloinen ja reipas.

Luonne

Brita saapui Vinterdaliin melko pian kolmen ensimmäisen minishettiksemme jälkeen. Minulla ei ennen Britaa ollut juuri kokemusta welshien kanssa työskentelystä, mutta kauhukolmikon jälkeen odotin talliin saapuvaksi vähintäänkin hyvätapaista hevosta. Sitä Brita pääasiassa onneksi onkin: tamma tekee mitä käsketään ja toimii perusasioissa ihan mutkitta. Brita ei kuitenkaan ole mikään superpallo jota voi pompotella ympäriinsä mielin määrin. Brita on laumariippuvainen, jonkun verran ujo ja äärimmäisen herkkä ratsastaa. Mitään kaiken kestävää viilipyttyponia en siis tullut ostaneeksi, mutta kyllähän tämä on ihan mukavaa vaihtelua noihin tuholaisiin verrattuna.

Harjatessa, satuloidessa, taluttaessa sun muissa jokapäiväisissä puuhissa Brita on aivan tavallinen hevonen, jota on vaikea saada pois tolaltaan. Se ei ehkä tule tarhassa tai laitumella hakijaansa vastaan, mutta antaa kuitenkin ottaa kiinni ja seuraa taluttaessa maltillisesti. Kengittäjää Brita tervehtii usein naama pitkänä, mutta seisoo kuitenkin nakuteltavana paikoillaan niin kauan kuin tarvitsee.

Britan kanssa on lähes mahdotonta lähteä yksin esimerkiksi maastoon, sillä Brita kaipaa lajitovereidensa turvaa vähän kaikessa. Heti tajutessaan, että paha-aikeinen ratsastaja koittaa kannustaa/taluttaa/työntää tammaa ulos tallipihasta metsätielle, pistää Brita liinat kiinni tai yrittää livistää tilanteesta. Uusien naamojen kanssa jopa kentällä ratsastaminen yksin on Britalle tiukka paikka. Traileriin Brita on hankala saada yksin, ponikaverin kanssa homma hoituu puolet helpommin. Kisoissa Brita usein jännittää yksin astelua tyhjälle kentälle, mutta onneksi muita ratsukoita ja valjakoita on alueella sen verran, ettei Brita sentään vallan ajaudu hermoromahdukseen.

Ratsastuksesta puheen ollen, Brita on hirveän herkkä ratsu. Se ei suostu kantamaan selässään mitään hyllyvää vapaamatkustajaa paria kierrosta pidempään, vaan vaatii oikeasti asiansa osaavan kuskin. Brita tuntee jokaisen pienen nykäyksen, pohkeen liikutuksen ja ratsastajan lantion asennon muutoksen, ja koittaa sitten ylianalysoida, että mitähän hänestä nyt halutaan. Brita muistaa ulkoa monia asioita, kuten muun muassa sen, että alkukäyntien jälkeen otetaan ravia. Ei siis kannata säikähtää, kun heti ohjia lyhentäessä alkukäyntien jälkeen Brita pompauttaa varoittamatta raviin. Brita hoitelee myös mielellään omin päin loppuun kaikenlaiset kiemuraurat ja käännökset. Kyseessä on siis ihan mukiinmenevä ratsu, mutta osaava ratsastaja selässä meno on paljon vaivattomampaa molemmille osapuolille.

Brita on opetettu jo nuorena ajolle ja se on edellisessä ratsastuskoulukodissaan ollut kesäleiriläisten suosikki-kärryponi. Ratsastuskoulun omistajan tytär oli myös innokkaasti treenannut Britalla valjakkoajossa, mutta ei kuitenkaan ehtinyt startata kisoissa. Brita tuntuu omasta mielestäni paremmalta kärryjen edessä kuin satulan alla. Brita vetelee niin isoja, pieniä, hiljaisia kuin natiseviakin kärryjä perässään kaikissa askellajeissa kuin vanha tekijä. Tarkkuusosuudessa Brita on kauhean terävä ja se osaa ennakoida hyvän etäisyyden ja vauhdin ilman ohjastajan jatkuvaa avustusta. Kenties tästä olisi esteponiksikin! Siihen ei kuitenkaan enää omistajan pokka riitä.
Luonteen on kirjoittanut tamman entinen omistaja JP (VRL-01948), kiitos!

Sukutiedot

Jälkeläiset

01.03.2023 wD-o. Crane Raoiriú i. Criffwyl Spongebob Squarepants om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
30.05.2023 wpb-t. Crane Alys Teleri i. Antar Isra om. Liisa Tuoninen (VRL-12701)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

17.07.2019: Kohtalokas myynti-ilmoitus, kirjoittanut ex-omistaja
Ollessani harjoittelijana muuan suuressa kansainvälisessä teollisuuskonsernissa minulla oli aivan liikaa aikaa käsilläni. Harjoittelijan tittelini takia kukaan ei mielellään antanut minulle haastavia työtehtäviä, joten puolet ajasta surffailin rauhassa työpisteelläni. Yksi suosikkipaikkani surffailla on erilaiset poniryhmät Facebookissa, sillä niissä saa aina ihastella muiden upeita poneja ja mahdollisesti bongailla myytäviä herkkuja. Keskiviikkona kahviaikaan minulla ei ollut kerrassaan mitään tekemistä, joten avasin Ruotsin welshponi-ryhmän Facebookissa. Samalla hetkellä, kun sain sivun auki, päivittyi ryhmän uutisvirtaan postaus myytävästä walesilaisesta cob-tammasta. Koin tämän olevan suorastaan kohtaloa. Olin kärkkynyt tuossa samaisessa ryhmässä kuukausia odottaen aikuisten, isojen cobien myynti-ilmoituksia, mutta myyntiin tuli ainoastaan nuoria A- tai C-sektion edustajia. Ja nyt, juuri tänään, juuri samalla sekunnilla, kun minä avasin tuon Facebook-ryhmän sivun, lävähti ruudulleni tämä kuvankaunis rautias tamma kuin tarjottimella. Enhän minä voinut tuossa tilanteessa tehdä muuta kuin soittaa myyjälle välittömästi. Huomasin toki, että myynti-ilmoituksessa vaivihkaa mainittiin tamman olevan myynnissä siksi, että se oli liian herkkä ja sopeutumaton ratsastuskouluponiksi, mutta minua tämä kommentti ei juuri kiinnostanut. Päätin olla ennakkoluuloton ja muodostaa mielipiteeni tamman luonteesta vasta koeratsastuksessa, jonka sovimme läheisen sijainnin takia jo seuraavalle päivälle.

18.07.2019: Koeratsastus, kirjoittanut ex-omistaja
Odottelin sormet syyhyten, kädet vapisten ja sydän pamppailen työpäivän päättymistä. Tänään pääsisin koeratsastamaan sen hienon cob-tamman, ja vielä aivan ensimmäisenä. Jos tamma olisi lupaava ja tekisin myyjään vaikutuksen, voisin varmasti kirjoittaa paperit jo samana päivänä. Kellon lyödessä tasan tarkkaan 16:00 minä ampaisin ylös pölyisestä toimistotuolistani, vaihdoin vessassa ratsastusvaatteisiini ja hölkötin autolle. Tamman myyjälle ei ollut ajomatkaa kuin vajaa puolitoista tuntia.

Saavuin tallille ajallaan. Jätin autoni parkkiin vihreänä kukkivan metsätien varteen, ja kävelin sisään hieman ränsistyneelle tallipihalle. Talli ei selvästi ollut nähnyt remonttia 90-luvun jälkeen. Hevoset tarhoissa vaikuttivat kuitenkin hyvin hoidetuilta ja kiinnostuneilta minusta. Ennen kuin ehdin tarhan reunalle silittämään uteliaita karvakorvia, näin ruskeahiuksisen naisen kurkistavan ulos tallin ovesta. "Hejsan", hän huikkasi minulle. Tunnistin hänet Facebook-kuvien perusteella cobini myyjäksi. Nainen marssi reippaasti luokseni, vaihdoimme kuulumiset, ja sitten lähdimme etsimään cobiani jostain tallin monista tarhoista.

Matkalla tarhoille myyjä kertoi, että myytävää tammaa kutsutaan Britaksi. Hän yritti myös lausua tamman virallisen nimen, mutta yritys jäi puolitiehen, sillä hän ei osannut sanaakaan kymriä. No, en onneksi minäkään. Tarhassaan päivää paistatteleva Brita höristi välittömästi korviaan nähdessään meidät ja harppoi reippaasti tarhan ovelle meitä vastaan. Sain luvan silitellä Britaa, laittaa sille riimun, ja taluttaa sen talliin hoidettavaksi. Brita oli hoitaessa ja taluttaessa juuri niin tavallinen kuin mikä tahansa hevonen voikin olla, mutta se vaikutti lisäksi mukavan valppaalta.

Ratsastin Britan tallin pienellä hiekkakentällä. Selkään noustaessa Brita oli levoton ja yritti hivutella hieman sinne sun tänne minun säätäessäni jalustinhihnoja. Uralla Brita liikkui verkkaasti pää rytmikkäästi tahdissa heiluen. Voi miten mukavaa pitkästä aikaa ratsastaa reippaalla hevosella! Ottaessa ohjia paremmin tuntumalle Brita yritti heti lähteä esittelemään minulle raviaan. "Soo, soo", rauhoittelin innokasta tammaa allani. Britan myyjä neuvoi kentän reunalta, että Brita on oikeasti melko herkkis ja yrittää ennakoida ratsastajaansa vähän joka tilanteessa. Muiden hevosten kanssa kentällä se kuulemma stressaantuu kovin ja on aikaisemmin yrittänyt potkaista tuntihevoskavereitaan. Brita on siis todella yhden ihmisen hevonen ja sille yksinään treenailu näyttää sopivan paremmin.

Kaiken kaikkiaan koeratsastuksesta minulle jäi melko itsevarma fiilis. Vaikka aikaisemmin minulla on ollut enemmän kokemusta lyijykylkisistä laiskureista, oli herkällä Britalla ratsastus oikein vapauttava kokemus. Purettuani varusteet Britan selästä ja talutettuani sen takaisin tarhaan tamman myyjä kysyi minulta, että haluaisinko varata vielä seuraavan koeratsastuksen. Pudistelin päätäni ja totesin, että olin käytännössä alitajuntaisesti jo tehnyt tämän päätöksen heti nähdessäni myynti-ilmoituksen Facebookissa. Tahdoin tamman itselleni, ja olin valmis maksamaan siitä suolaisen hinnan. Kirjoittelimme kauppapareita toimistossa ja sovimme, että tamma kuljetetaan minulle viikonloppuna pientä (myöskin suolaista) lisämaksua vastaan.

20.07.2019: Brita on täällä!, kirjoittanut ex-omistaja
Oli lauantai ja kello oli varmaan hädin tuskin seitsemän, kun heräsin kovaan räminään pihallani. Kurkistin silmät yhä unihiekassa ikkunasta ulos. Joku parkkeerasi traileria tallipihaan. Brita! Väsymys kaikkosi hetkessä mielestäni! Kiskoin eteisessä crocsit jalkaan ja aamutakin päälle ja lähdin hölkkäämään pihalle ihanaa tammaani vastaan. Traileria vetävästä maasturista nousi ylös karvainen mies, joka tervehti minua ruotsiksi. Hän iski kasan dokumentteja käteeni ja poistui sitten avaamaan trailerin luukkua. Selaillessani papereita kurkistelin salaa traileriin – siellä se minun aarteeni on! Brita peruutti ulos trailerista hätäisen oloisena ja pysähtyi sitten pihalle järkyttyneen näköisenä bambinsilmät suurina. Ojensin osan allekirjoitetuista papereista takaisin kuskille, joka vuorostaan tyrkkäsi Britan riimunnarun käteeni ja nousi sitten sanaakaan sanomatta takaisin maasturiinsa ja kurvasi pihastani pois. Kolme minishettistäni olivat kerääntyneet pihaton reunalle hirnumaan uudelle jättiläisystävälleen kiinnostuneina. Brita tuntui kuitenkin olevan niin järkyttynyt uusista maisemista, että se vain seisoi aloillaan väristen ja tuijotti korvat pystyssä tallipihaa. Silittelin ja juttelin hetken Britan kanssa, kunnes talutin sen karsinaan pienen heinäkasan pariin.

22.07.2019: Mitä seuraavaksi?, kirjoittanut ex-omistaja
Brita on nyt asustellut Vinterdalissa muutaman viikon ja minä aloin jo pohtimaan, että mikäs meidän seuraava strateginen liike olisi. Varsaa, kisoja, valmennuksia? Ratsastus Britan kanssa on sujunut siedettävästi. Minä vähän kokemattomampana kuskina joudun todella pistämään taitoni koetukselle tämän tamman selässä. Osaava siskoni sitten saa Britan näyttämään ihan älyttömän hyvältä (ja minut älyttömän huonolta). Näin ollen realistisin seuraava liike olisi siis valmentautua itse Britan kanssa, ja sitten ehkä käydä jossain pienissä harjoituskisoissa kerryttämässä kokemusta. Onneksi kärryponina Brita ei ole läheskään yhtä herkkä. Luulen, että laji sopii tammalle paljon paremmin, koska Brita vaikuttaa kärryjen edessä paljon rennommalta eikä minun ole tarvinnut hävetä osaamistani joka kerta. Varsan Britalle todellakin haluan, mutta se jääköön ehkä parin vuoden päähän. (Myönnettäköön, että olen kuitenkin jo vähän salaa surffaillut welsh-orien omistajien nettisivuilla.)

20.10.2019: Ensimmäiset näyttelyt, kirjoittanut ex-omistaja
Selaillessani eräänä päivänä VRL:n näyttelykalenteria huomasin yhden näyttelykutsun, joka oli avoinna muutaman muun rodun lisäksi welsh cob-tammoille. Ensimmäistä kertaa näyttelyt, jotka sopii Britalle - ei muuta kun tuumasta toimeen, ilmoittautumislomaketta täyttämään ja näyttelyposeerauksia treenaamaan! Kaikkien onneksi Brita on hyvätapaisuudessaan vaivaton käsitellä ja esittää. Meidän ei tarvinnut muuta kuin vähän treenata ravin esittelyä, ettei sitten h-hetkellä Brita mieti, että minnehän tuo hullu nyt yrittää juoksennella.

Kisapäivänä maahan oli satanut ohut kerros lunta ja ilma oli kirpeän raikas. Tänä syksynä kylmyys tuli niin äkkiä ja yllättäen, etteivät ponit näyttelyssä olleet juuri ehtineet edes talvikarvoja kasvattaa. Brita esiintyi näyttelyn neljännessä luokassa, joten olimme ehtineet jo hyvän tovin katsella muiden luokkien menoa. Britan luokassa oli viisi muuta tammaa, kaikki hirveän tyylikkäitä ja isoja.

Me tultiin Britan kanssa näyttelyyn pääasiassa hakemaan kokemusta. Kyllä minä tiesin, että Brita on hieno ja varmasti ainakin irtosertin arvoinen, mutta kun Brita palkittiin luokkansa parhaana niin minulta meinasi kuitenkin tipahtaa leuka lattiaan. Ei muuta kun rallienglannilla tuomarin kiittelyä ja kunniakierrosta vasempaan. Iltapäivällä osallistuimme vielä best in show-kehään. Koska luokkia näyttelyssä oli vain viisi, niin MVA-serti oli tienattu jo pelkällä luokkavoitolla, mutta Brita sijoittui siltikin kaupan päälle hienosti BIS2! Koko näyttelyn voitti toinen welsh cob-tamma. Kyllä kakkossijalta saatiin siltikin kivasti kotiinviemistä: ruusukkeita, kukkia, pokaalia, loimea ja rehuja. Ei voi kuin olla ylpeä meidän hienosta leidistä.

11.09.2021 Muutakin kuin "se kaunis poni"
"Niin, se kaunis poni!" Tämän kuulen aivan liian usein jutellessani Britasta. Onhan se kaunis, äärettömän kaunis, korrekti, ryhdikäs, jalo ja mitähän vielä, mutta tammaparkani on niin paljon muutakin kuin vain kaunis. Se on hyvin herkkä ratsu, hieman ujo, hyvätapainen ja laumaansa leimautunut. Sillä on persoona, omat tapansa, vahvuutensa ja heikkoutensa, ihan kuten meillä kaikilla. Tietenkin sellaisella hevosmäärällä, joka minullekin on kuin itsestään (paskapuhetta, terveisin pankkitilini ja uupuva vapaa-aika, kyllä sen hevosmäärän kasvun eteen on tehty töitä) kertynyt, hevosten välille on hyvä olla selkeitä tunnistemerkkejä. Muutakin kuin nimi; uusi työntekijä tai lomittaja on alkuun helppo lähettää hakemaan "sitä ainoaa shettisoria" tai Britan tapauksessa, "sitä kauneinta rautiasta D-tammaa". Ja silti minua vähän harmittaa, että näiden tilanteiden ulkopuolellakin Brita muistetaan nimenomaan siitä, miten kaunis se on. Maailman typerin ja turhamaisin syy, tiedän.

Tietenkin sitä omistaja katsoo poniaan vähän eri lasien läpi. Minä ajattelen ensin Britan persoonaa, sitä, miten tuleva kengitys saa taas sen naaman venymään, kuinka Brita-raasu oli ainakin viikon surkeana koetettuaan tutustua Mutruun ilman minkään sortin vastakaikua, kaikki ne hetket, kun Brita on ihan oikeasti kuunnellut minua sen sijaan, että tekee kulmat tai ravisiirtymät itsenäisesti lihasmuistilla. Miten hyvältä tuntui, kun ujo tamma alkoi rentoutua seurassani, otti minut vähitellen ihmisekseen.
Kyllä minä olen yksi hattaranpehmeä höttöinen täti hevosineni. Haluaisin uskoa, ettei se ole paha asia.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen