Kurjenpesä

Crane Raoiriú "Riimu"

Perustiedot

Meriitit

Pää- ja rakennekuva © Vibaja, liikekuvat © scirlin

Tausta

Etsin Britalle sopivaa sulhoa varsin pitkään, kunnes lopulta tärppäsi. Myönnän kyllä naurahtaneeni Criffwyl Spongebob Squarepantsin nimelle sekä harmitelleeni orin matalaa koulutustasoa, mutta kuvaus orin persoonasta niin sanotusti veti maton alta. Sosiaalinen, osallistuva, selkeän rohkea ja avoin poni, positiivinen ja herkkä, mukava työkaveri – täsmälleen sellainen persoona, jossa oli Britan parhaita puolia tukevia sekä vähän heikompia paikkaavia ominaisuuksia! Mikään ei tietenkään sano reippaan rohkean, avoimen orin tasapainottavan ujonsorttista tammaa, luonteiden periytyminen kun tuntuu olevan aivan henkimaailman hommia.

Tammaihmisenä toivoin tietysti tammavarsaa, joskin tässä tapauksessa olin jo etukäteen päättänyt pitäväni myös orivarsan Kurjenpesässä. Orihan sieltä syntyi, hyvin pitkältä tuntuneen kantoajan jälkeen. (Brita ei mennyt edes yliajalle, hermostunut omistaja vain taisi laskea sekunteja päivien sijaan.) Nimesin varsan Crane Raoiriúksi, enkä edes yritä lausua tuota nimeä vaan tavaan sen todella typerän kuuloisesti (Ra-o-i-ri-u) joka ikinen kerta lapusta luntaten. Lempinimeksi muovautui paljon lausuntaystävällisempi Riimu.

Riimusta näki jo varhain, miten komea ja hienoliikkeinen poni siitä aikuisena kasvaisikaan. ..joskin välissä oli jokunen ikäkausi, joina herra näytti lähinnä hirven ja kamelin risteymältä, huonosti kootulta IKEA-huonekalulta, kaikkea paitsi siltä komean elegantilta ponilta, jota olin kaikille tutuilleni kehunut. Tämmöisten pienten lottovoittojen kanssa on vähän turhankin helppo hurahtaa welsheihin; johan näitä alkaa olla samoissa määrin kuin vuonohevosia. Ja minä olen pitänyt itseäni puoliveri-ihmisenä!

Luonne

Jollain taikaiskumaisella, lottovoittoon rinnastettavalla tuurilla Riimu ei ole miltään persoonakantilta katsottuna kovin kärjistetty. Siitä ei kuoriutunut emänsä kaltaista ujonsorttista persoonaa, muttei myöskään isänsä tapaista yltiöpositiivista, superseurallista partiopoikaa. Hyvätapainen, tyyni hevonen, sopivasti seurallinen, utelias ja itsevarma ja silti myös omissa oloissaan viihtyvä. Läheskään joka kerta Riimu ei tule tarhan portille vastaan, eikä se koe tarvetta tervehtiä jokaista talliin tulijaa edes ruoka-aikojen lähestyessä. Uteliaisuus ja itsevarmuus näkyy Riimun suhtautumisessa uusiin asioihin; jännä muoviämpäri on jännä vain niin kauan, kuin sitä ei tutki, eikä maastoreitin varrella puun nokkaan nostettuja tipahtaneita lapasia tarvitse kauhistella kovin kauaa kun ratsastajakaan ei kauhistele.

Täysi putkiaivo Riimu ei ole, sen päässä välähtää muutakin kuin on-off -kytkin. Jonkinnäköinen putkisto löytyy yksittäisen luotisuoran läpimenoputken sijaan! Silti tämä on aika helppo hevonen, sellainen, josta ei saa salavakalaa ilkimystä tai joka soljen, haan ja lukon auki keinottelevaa Houdinia mitenkään. Joidenkin juttujen opettelu vaati vähän aikaa, jotta Riimu hoksasi jutun juonen, toiset asiat ori tajusi nopeammin. Tässäkin suhteessa täysin tavanomainen kaveri.
Tavanomainen ehkä, mutta älyttömän mukava, ihana ratsu! Riimu tekee parhaansa hyvin satunnaisia väsymyksen ja turhautumisen sekaisia kiukkupäiviä lukuun ottamatta. Sellaisia sattuu kaikille, ihmisille ja eläimille, joten en laske harvoja känkkäränkkäpäiviä viaksi Riimulle tai kellekään muullekaan. Valtaosa treeneistämme sujuu hyvillä mielin, toki joskus yritysten, erehdysten ja sattumien värittäminä. Riimu nauttii hurjan paljon kaikesta työnteosta, myös hyppäämisestä, vaikken itse siitä erikoisemmin perusta. Riimu kuitenkin lukeutuu niihin hevosiin, joiden kanssa uskallan hypätä, sen verran varma, mukava ja hypyiltään helppo tämä on. Kapasiteettiakin tuntuu olevan, minä en kovin isoja ole kokeillut. Keskityn itse maastoiluun sekä erityisesti kouluratsastukseen, jossa Riimu onkin haka! Helppo A tietysti jää matalahkoksi, ainakin noihin vaativan tason welsheihini verratessa.
Riimusta löytyy liikettä, kaikkea kehuttavaa elastisuudesta askelpituuteen, suoruuteen, tasapainoon, työntöön, poljentaan ja niin edelleen. Yksittäiset vaB-liikkeet sujuvat, mutta esimerkiksi sulkutaivutus laukassa on osoittautunut Riimulle haastavaksi, samaten vaativimpien liikkeiden ohjelmaksi ketjuttaminen. Helppo A sujuu paljon tasapainoisemmin ja haparoimatta, joten siellä olemme pysyneet. Homman ollessa osin helppoa, osin haastavaa, Riimu tekee riemumielin töitä. Mikäli työskennellään jatkuvasti orin mukavuusalueen rajamailla hyväntuulinen, kevyen pehmeä ratsuni katoaa ärtyneen, kuolainta purevan ja nykien liikkuvan kiukkupeikon tieltä.

Vaikka Riimu rapsutuksista, harjauksesta sekä herkkupaloista (kuivattu ruisleipä ykkösherkkunaan) pitääkin, se tuntuu arvostavan myös päiviä jolloin asiat hoidetaan tehotuotantomaisen nopeasti ilman yhtäkään ylimääräistä harjanvetoa tai hellää sanaa. Raudikon seurallisuudella tuntuu olevan rajansa. Hyväkäytöksinenhän tämä on, kuten sanoin, Riimu ei rupea näykkimään tai kuopimaan vaikka hoitaja kapsahtaisikin sen kaulaan päivänä, jona ori olisi ennemmin jo yksikseen tarhansa nurkassa. Täysin ongelmaton käsitellä arkisissa ja satunnaisemmissa tilanteissa, ei tämä klinikkatähystyksestäkään sydämistynyt tai vetänyt kierroksia selkeästä huolestani. Kengittäjä on kaveri, traileria tai rekkaa Riimu ei jaksa enää ihmetellä, jos ihmetteli nuorempanakaan. Helppo lastata ja kuljettaa, ihan samanlainen vieraissa paikoissa kuin kotonakin. Joskus Riimu innostuu tuomaan lisälennokkuutta liikkeisiinsä, utta nämä showmiehen yleisönkosiskelut ovat jääneet aika harvalukuisiksi sattumuksiksi.

Sukutiedot

Jälkeläiset

07.07.2023 wD-t. Crane Valhǫll e. Crane Helreginn om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Crane Raoiriú kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy orin VH-profiilista.

KRJ Champions 2023
1. päivä 20.10.2023 Helppo B (KRJ Pony Champion) 12/72 72,223 %
2. päivä 20.10.2023 Helppo A (KRJ Pony Champion) 46/60 59,880 %

Päiväkirja & valmennukset

16.03.2023 Nuorten welsh-ponien arviointi

Ikivanhan sanonnan, vaiko kenties sittenkin tieteellistä todistusta vaille jääneen faktan, mukaan varsaa pitää katsoa sen ollessa kolmen päivän, kolmen viikon, kolmen kuukauden ja kolmen vuoden ikäinen. Muut ikäluokat kannattaa kuulemma jättää välistä ainakin virallisempien arviointien osalta. Jokainen hevosihminen tietää joidenkin varsojen ja nuorten vain kasvavan todella epäsuhtaisen rumasti; milloin puhutaan kamelista, milloin hirvenvasasta, kerrotaan tukoittain ja kaljuja läiskiä jättäen irtoavan karvan olevan kuin mammutilla.. Minullakin on tietysti ollut kasvateissani noita niin sanottuja rumia ankanpoikasia, hevosia ja poneja, jotka vasta aikuisena alkoivat näyttää hyvältä - tai ainakin hevosilta. Riimu kuitenkin on ollut aivan oma lukunsa, enkä lainkaan ihmettele sen saamaa heikonlaista rakennearvostelua Nuorten welshiponien arvioiden tuomaristolta! Tiesin itsekin orini olevan aivan kammottavan näköinen, siinä määrin, että melkein peruin koko homman. Vielä tovi sitten Riimu oli niin komea..! Pidin pääni, eihän minulla ollut mitään oikeaa syytä perua tai siirtää arviointia; huonosti kasatulta IKEA-huonekalulta näyttävä nuori ei ole mikään oikea syy.

Ilokseni Riimu käyttäytyi erinomaisesti. Käynnin orini vielä esitti ihan kohtalaisesti, ravi meni aivan pipariksi eikä laukkaakaan voi oikein kehua. Askellaji- sekä askellajikoepisteet jäivätkin verrattain mataliksi, rehellisesti toivoin ja odotin Riimulle parempia pisteitä. Nuorten kanssa kuitenkin sattuu ja tapahtuu, vielä enemmän kuin aikuisten hevosten, eikä kukaan ole parhaimmillaan joka ikinen päivä. Riimu kuitenkin, edelleen, käyttäytyi erinomaisesti, mitä pidän oikeastaan tärkeimpänä asiana (vaikka myönnänkin joutuneeni hieman nielemään harmiani pisteiden suhteen). Voin todeta, ettei ponini valitettavasti ole sellainen varhaislahjakkuus joka häikäisi joka tuomarin jo ennen varsinaista kilpauransa alkua. Onhan tässä koko ponin aikuisikä aikaa näyttää, kuinka se nuorten arvion kauhea kamelin ja hirven risteymä onkin koko lailla komistunut, raamikas ja hienoliikkeinen kilpaponi, jonka kilpaura sujuu huomattavasti sitä junnuiän askellajikoetta paremmin!

..tästähän kasvaa komea, juuri niin komea kuin mitä oletin ja vannoin katsellessani sitä kolmen päivän, viikon, kuukauden ikäistä ponia. Apua, pitääkö tässä nyt tätäkin jännittää??

Käytös: 9p
Rakenne: 2p (pää ja kaula/runko/jalat ja kaviot - 2/2/3 p)
Liike: 5p (käynti/ravi/laukka - 7/2/5 p)
Askellajikoe: 4p
Suku: 2p

Yhteispisteet: 22p - Excellent Welsh Youngster

21.09.2023 Annikan ja Riimun koulutreeni
Katsellessani Annikan työskentelyä Riimun kanssa tunnen samaan aikaan suurta iloa ja ylpeyttä, nimenomaan Annikan vuoksi. Annika aloitti tallityöntekijänäni, joka ratsasti satunnaisesti, lähinnä kiitoksena sekä ylimääräisenä palkkana, juuri silloin ja niillä hevosilla joilla pyysi. Ajan myötä naisen taidot ovat kasvaneet, minkä vuoksi Annikan työ sisältää nykyään myös ratsastamista, toki vähemmän tallitöitä. Rento kroppa, kuitenkin jäntevä ja ryhdikäs, tasainen käsi ja jalka, todella siistiä hyvää ratsastamista. Tietysti korjattavaakin löytyy, kaikilta ratsastajilta löytyy. Annika on kuitenkin kehittynyt hurjasti, itse asiassa myös hänen itsevarmuutensa ja kunnianhimonsakin ovat tainneet kasvaa – viime viikolla hän pohdiskeli, voisiko osallistua jollain Kurjenpesän hevosella lähialueen koulukilpailuihin.

Riimu tuskin on Annikan tuleva kilpakaveri, vaikka kaksikko nyt treenaakin. Tai mistä sen tietää, jos Annika tykästyykin cobiini sen verran, että haluaa aloittaa kilpaurheiluun tutustumisen juuri Riimun kanssa!
"Siirryhän uran sisäpuolelle, ainakin puolen metrin verran, tarkastellaan vähän sinun ja Riimun suoruutta ottamalla kentän aidan tuki pois. Käynti on nyt hyvä, pidä vain vielä pitkä ohja. Huomaatko, kumpaan suuntaan Riimu on vino?"
"Vasempaan. Ei paljoa, sanoisin tämän olevan yllättävän suora!"
"Niin on. Vaikka nyt pyysinkin ratsastamaan pitkällä ohjalla, niin oikean mittainen ohja sekä riittävä eteenpäinpyrkimys ovat ensiarvoisen tärkeitä työkaluja hevosen suoruuden suhteen. Sinulla on kuitenkin, pitkästä ohjasta huolimatta, tuntuma, ja Riimun käynti etenee eikä laahaa, joten tässä on ihan hyvä asetelma verryttelyjen suhteen, josta on hyvä jatkaa kohta raviin sekä myöhemmin niin sanotusti oikeaan työskentelyyn. Riimu on mukavan rento, eikä yritä saada sinua kantamaan päätään, ja sinäkin olet mahtavan rento ilman, että olet lösähtänyt satulaan kuin nojatuoliin konsanaan." Annika hymyilee leveästi, eikä hänen hymynsä haihdu pitkään aikaan. Vasta ravissa suupielet laskevat, eivät tyytymättömyydestä vaan keskittymisestä. Riimu selkeästi keskittyy yhtä lailla, kuuntelee Annikaa vastaten saamiinsa apuihin. Kuten ratsastajansakin, Riimu on samaan aikaan rento mutta jäntevä, ravissa on hyvä tahti ja se etenee, ei tosiaan laahaa tai ole alitempoista himmailua. Hyvät kulmat, Annika asettaa, taivuttaa ja suoristaa, tukee ratsuaan. Ulkopohja, sisäohja, erinomaista apujen vuorovaikutusta sekä kommunikaatiota ratsastajan ja ratsun välillä.

Peruutuksissa Riimun suoruus kuitenkin kärsi, minkä huomaaminen tuli Annikalle yllätyksenä. Lisäksi jokunen peruutus oli turhan vahva ja nopea, orin askellus oli melkein tamppaavaa.
"Aivan rauhassa, otetaan uusiksi. Aivan ensimmäiseksi tarkkuutta jokaiseen pysähdykseen, sillä kunnollinen, korrekti pysähdys edesauttaa peruutusta kummasti. Edelleen pehmeä kuolaintuki samanlaisin, pehmein avuin kuin edetessäkin, Riimun rynniminen sekä vinous ovat suora korrelaatio avuillesi." Kuten niin monet ennen Annikaa ja hänen jälkeensä, Annika joutui toteamaan niinkin petollisen yksinkertaiset asiat kuin pysähdys ja peruutus yllättävän haastaviksi. Sellaisiksi, jotka vain tekee joskus ilman ajatusta, vähän automaationa, vaikkei pitäisi. Pohtiessamme pysähdystä ja peruutusta Annika rapsutteli, taputteli Riimun kaulaa, mikä ilahdutti minua suuresti. Samalla tavalla ilahduin Annikan kyvystä paitsi kuunnella myös sisäistää asioita, millä tarmolla hän lähtee korjaamaan asioita! Riimukin on pysynyt rennon tyytyväisenä, ja peruutustehtävien vaihtuessa hiljakseen ravipohkeenväistöihin ja laukkakahdeksikkoihin raudikko suorastaan innostuu, sillä on selkeästi hauskaa.

KRJ Champions 2023
KRJ Champions kruunasi tämänkin kisavuoden ollen ehdottomasti kauden tärkein kilpailu. Valikoin mukaan ilmoitettavia hevosia hyvin tarkkaan ja harkiten, siinä määrin, että ennätin vain juuri ja juuri ilmoittautua mukaan – tietysti kammottavassa paniikissa. Riimu oli yksi KRJ Pony Championsiin ilmoittamistani poneista, ja vaikka jäimmekin Riimun kanssa finaalin ulkopuolelle toisen karsintapäivän jälkeen olen oriini hurjan tyytyväinen. KRJ Champions aiheutti tälläkin kertaa suuria tunteita jännityksestä onnenitkuun, myös Riimun kanssa.

Perjantaina (20.10.) ratsastettava ensimmäinen karsintakierros taisi jännittää minua enemmän kuin yksikään neljästä finaalipäivän radoista. Verrytellessäni Riimua kasvattini tuntui todella hyvältä, rennon jäntevältä, pehmeältä kädelle ja pohkeille. Orini ei ole mikään liikeihme, enemmänkin tasaisen hyvä perushevonen, mutta uskalsin silti hyvän verryttelymme perusteella toivoa jatkoa lauantain karsintaan. Erityisesti laukkatehtävissä onnistuimme, ensimmäinen laukannosto jotenkin vapautti minutkin ja aivan tunsin kuinka hartioitteni ja lonkkieni pieni jännityslukkiutuminen herpaantui. Sen jälkeen loppuradan ravikin sujui paljon alkurataa paremmin! Hyvästä aavistuksestani sekä onnistumisen ilosta huolimatta yllätyin tuloksestamme; 12/72 72,223 % tuloksella. Rata oli toki helppo B ja Riimu helppo A -tason poni, mutta miellyttävän korkeat prosentit sekä vain muutaman pykälän ruusukesijasta jääminen tuntui pieneltä lottovoitolta.

Lauantain helppo A lässähti jo alkumetreillä. Verryttelyissä Riimu tuntui jotenkin lattealta, se kyllä teki kaiken pyytämäni mutta ilman isompaa intoa. Ori ei tuntunut väsyneeltä tai jäykältä, enemmänkin kiinnostuksensa menettäneeltä, minkä vuoksi suorituksesta katosi niin rentous kuin jäntevyyskin, enkä onnistunut verryttelyissä tai radalla puhaltamaan minkään sortin kipinää Riimuun. Etenkin hyvin laahaavaa käyntiä jouduin jo puskemaan eteenpäin, jotta ori nostaisi kunnolla jalkojaan eikä vain laahaisi kavionkärkiä pohjaa myöten. Onneksi ravista sekä laukasta löytyi hieman enemmän ilmavuutta, joka tosin ei suoritustamme pelastanut vaikka varmasti tänäänkin juuri laukka pelasti prosenttimme. 46/60 59,880 % ei tietenkään ole erityisen hyvä tulos, ja kyllähän minä tiesin jo ennen lopputervehdykseen ratsastamista, ettemme jatkaisi sunnuntain finaaliin. Tietenkin se harmitti, tosin vain hetken. Perjantain ratamme paikkasi lauantain vaisua esitystä sekä karsiutumispettymystä hienosti! Tätä kirjoittaessani on jo marraskuu, harmitus on tiessään ja tilalla silkkaa hymyä. Ehkä seuraavissa cupeissa, KRJ:n tai VWY:n, lähdemme Riimun kanssa jahtaamaan KRJ Championsin aloituspäivän tunnelmaa ja virettä? Kutkuttava ajatus!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen