Kurjenpesä

Kurjen Nuotiokahvi "Nohka"

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Mutrun kohdalla törmäsin positiiviseen ongelmaan; sopivia oreja tuntui olevan jo liiankin kanssa! Lopulta, kaikessa valinnanvaikeudessani, pyysin tamman kasvattajalta apua. Käyttäisin Mutrulle joka tapauksessa haltiasalolaista oria, joten pyysin Katariinalta sulhassuositusta. Hän esittelikin mielellään kolme oria, joita tarkastelin ja pohdin yömyöhään ties kuinka pitkän aikaa. Lopulta päädyin Haltiasalon Aulokseen, sormet ja varpaat ristissä, että tuleva varsa olisi terve ja vanhempiensa parhaiden ominaisuuksien summa. Aulos kun on melkoinen persoona.

Kuten yleensä, koko kantoaika meni enemmän tai vähemmän hermoillessa. Tällä hevosmäärällä töitä on onneksi aivan tarpeeksi, siihen vielä vähän valmennuskuvioita päälle, ja tällä tavoin harhautin itseni isommalta varsastressiltä. Mutru ei tuntunut olevan moksiskaan koko tiineydestä, se pysyi omana itsenään aivan kantoaikansa loppumetreille saakka; pari viimeistä päivää tamma oli rehellisen kiukkuinen. Varsominen sujui hyvin, enkä ajatellut ollenkaan, kun aamuyöllä Mutrun varsomiskarsinan äänellä lähetin Katariinalle onnenitkunsekaisia WhatsApp-ääniviestejä, joita tietenkin aamulla häpesin. Onneksi Katariinaa lähinnä nauratti.
Mutrun ja Auloksen jälkikasvu osoittautui tammaksi, mitä pidän lottovoittona - tammaa minä toivoinkin! Kasvaessaan Nuotiokahviksi nimetty rimppakinttu kaunistui koko ajan, ja ne liikkeet! Hymistelin tyytyväisenä, sain talliini sellaisen liikeihmeen, ettei tosikaan.

Sitten Nuotiokahvi, Nohka, karkasi ensimmäisen kerran. Ja toisen. Ja kolmannen. Isänsä tytär.

Luonne

Aivan kuten isänsäkin omalta kotitalliltaan, Nohkan löytää Kurjenpesän korkeimmin aidatusta tarhasta, jonka portin lukko on niin monimutkainen ja raskas kuin hevosen tarhaan vain viitsii laittaa. Sillä Nohka on oikea Houdini, jota eivät lukot, salvat tai aidat paljoa pidättele. Nohkan aita on paitsi korkea, myös tiheä, muuten tamma tulee aitojen välistä tai alta. Sillä on myös paha tapa livahtaa omille teilleen, mikäli portin tai oven raosta mitenkään pääsee, tai taluttaja ei ole aivan hereillä. Opportunistinen tutkimusmatkailija lähtee saman tien seikkailemaan omille teilleen, kun tilaisuus tekee varkaan. Onneksi tamman karkureissut ovat aina tyssänneet naapurustoon. Yksikin karkureissu on tietysti liikaa, mutta ennemmin sen karanneen hevosen hakee nolostellen naapurin (suurin osa hevosihmisiä itsekin) pihasta kuin valtatien pientareelta.

Silmät selässä, kaikki lukot ja salvat kunnolla kiinni, sekä reipas työskentelytahti. Nohka ei ole hankala hevonen, se ei luimi, uhittele, pelkää lattiakaivoja tai klippauskonetta, mutta se karkaamismahdollisuus. Kun tämä sivuutetaan, ruunikon kanssa ei ole ongelmia. Se suhtautuu hyvin mutkattomasti kaikkeen kengityksestä korvakarvojen siistimiseen, lämmön mittaaminen ei inhota, hampaat saa raspata, satulavyön kiristää ja niin edelleen. Pienestä pitäen Nohka on ollut hyvin reipas, rohkea ja sopivan utelias hevonen, joka on tottunut asioihin nopeasti ja oppinut uutta vielä nopeammin. Kuten miten ne simppelit lukot avataan.. Älykäshän tämä on, siitä ei pääse mihinkään.
Erityisesti taluttaessa saa olla tarkkana, ettei Nohkalla ole yhtään tilaisuutta yrittääkään omille teilleen. En tiedä mikä siinä on, että vapaus houkuttelee tammaa niin kovin; ei se ratsastettaessa mitään äkkiuukkareita ja kentältä poistumisia harrasta! Sen sijaan talutettaessa, myös näyttelykehissä, Nohka saattaa tehdä taktisen vetäytymisen. Samasta syystä lastatessa saa olla tosissaan tarkkana, ettei neiti puolihuomaamattomasti kävele ohi rampista, kiskaise itseään irti ja painele häntä suorana kiipeilemään naapurin lantalaan. Kun Nohkan vain saa kyytiin, se matkustaa oikein tyytyväisenä, yksin tai porukassa.

Isänsä tyttärenä Nohka on melkoisen tekevä, ehtivä ratsu. Yhteistyökyvyttömäksi sitä ei voi moittia, tai työtä vältteleväksi, sillä ruunikko tekee erittäin mielellään töitä. Käynti on sen mielestä hieman yliarvostettu askellaji, ja siinä onkin aina ollut eniten työstämistä, ravikin oli helpompaa saada rennoksi ja kiireettömäksi sen Singer-tikutuksen sijaan, jota Nohka etenkin ratsun uransa alkumetreillä tarjoili. Irtohypytyksestä ei tullut oikein mitään, eikä Nohka niinä harvoina kertoina, kun on ratsastajan (joka ei tosiaankaan ollut minä) hypännyt, ole osoittanut erityisiä lahjoja hyppäämiseen. Intoa kyllä olisi, joskin Nohkalla riittää intoa ja mielenkiintoa ihan kaikkeen.
Kouluratsastukseen tammalla sen sijaan on lahjoja, samaten liikettä. Toivoin kasvatistani vaativan tason kouluratsua, ja sellainen Nohkasta tuli. Erittäin vahvasti tasollaan suorittava, kaiken kauniin päälle. Nohkassa on kuitenkin edelleen vähän tekevän, ehtivän hevosen vikaa, eikä se aina ole pelkästään positiivista. Vaikka jokainen askel pitää muutenkin ratsastaa pelkän selässä matkustamisen sijaan, tämän kaltaisen hevosen kanssa ratsastuksen tärkeys korostuu. Nohka ei ole ilkeä, mutta mikäli siltä ei pyydä asioita, se kehittelee tekemistä itsekseen. Aloittelijoiden kanssa ruunikkoni ei ole parhaimmillaan, tamma turhautuu helposti epäselviin apuihin, jarruttavaan istuntaan kun pohje pyytää eteenpäin sekä muihin ristiriitoihin, joita etenkin kokemattomammilla ratsastajilla voi olla. Totta kai Nohka turhautuu myös kokeneiden ratsastajien virheisiin, ja vauhdin kiihtymisestä sekä turvan ylös nostamisesta (ja samanaikaisesta selän alas painumisesta) huomaa heti, että nyt jotakin meni metsään.

Nohka tekee mielellään töitä, eikä sitä harmita kuin se käynti, peruutukset, pysähdykset ja muut (näennäisen) simppelit liikkeet ovat tamman mieleen siinä missä laukanvaihdot, lisätyt askellajit ja muut vaativammat, sekä vauhdikkaammat, liikkeet. Parhaimmillaan Nohka on ehdottomasti laukassa, mikä johtuu puhtaasti tamman omista mieltymyksistä. Apuihin nopeasti, täsmällisesti vastaava, ryhdikäs ja eteenpäinpyrkivä suomenhevonen on oikea silmänilo sekä mahtava työkaveri, kunhan Nohkan kaiken energian saa kanavoitua työntekoon. Käynti teettää aina eniten töitä, minkä vuoksi onnistumiset sekä hyvät numerot kouluradan käyntiliikkeistä tuntuvat kahta makeammilta. Teknisesti Nohka suorittaa kaikissa askellajeissa, kaiken osaamansa erittäin hyvin, kunhan vain malttaa. Akilleen kantapää on, hieman ironisesti, se menevyys ja tekevyys. Joskus työmotivaatiota ja menohaluja vain on liikaa, vaikka harvemmin ongelma on eteenpäinpyrkimys. Korvat eivät kuitenkaan katoa, Nohka kyllä kuuntelee.

Yleisötapahtumissa Nohkan kanssa saa olla vielä tarkempana kuin kotosalla, ettei tamma livahda käsihevosalueella omille teilleen tunkemaan turpaansa koristekukkiin tai kanssakilpailijan takamukseen. Nohka ei stressaa tai jännitä (nuorempana sitä kyllä vähän jännitti, eikä käytös aina ollut priimaa, suoritusvarmuudesta puhumattakaan), on vain kovin vapaudenkaipuinen sekä utelias. Silmät selässä, kaikki lukot ja salvat kunnolla kiinni, sekä reipas työskentelytahti pätee kotiolojen lisäksi alleviivattuna, punakynällä kirjoitettuna myös, etenkin, vieraissa paikoissa.
Mikäli kaikki menee nappiin, Nohka on erittäin mieleenpainuva, näyttävä esiintyjä näyttelykehissä sekä erityisesti kouluradalla. Kuten kotonakin, myös esiintyessä käynti aiheuttaa yleensä suurimmat ongelmat, toisinaan myös ravi menee vähän tikuttamiseksi tai vaihtoehtoisesti yliyrittämiseksi. Tamma kyllä yrittää parhaansa, aina se yritteliäisyys ei vain kulje käsi kädessä sen suhteen, miten Nohka yrittää. Kiitoravi siinä, missä pitäisi esittää lisättyä ravia, harvemmin tuo pisteitä kotiin.

Sukutiedot

Kilpailutulokset

Kurjen Nuotikahvi kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa. Ajantasaisen ominaisuuspistetilanteen näkee tamman VH-profiilista.

VSR Cupit 3 sijoitusta joista 0 voittoa
30.09.2021 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup he A 6/46
30.04.2022 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup va B 2/22
30.09.2022 Harmaatuulen Oriasema VSR Cup va B 6/58 69,333%

Päiväkirja & valmennukset

20.04.2021 Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus
Kolmivuotias Nohka pääsi toiseen niin sanottuun viralliseen esiintymiseensä, kun osallistuimme Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuuteen. Järjestyspaikka ja tapahtuman kulku on käynyt jo tutuksi, joten minäkin, pahemman luokan stressaaja, saatoin vähän rentoutua ja jutella paikalla olevien tuttujen kanssa. Kolmivuotiaita oli mukana, Nohka mukaan lukien, neljätoista. Suomenhevosia, puoliverisiä, muutama friisiläinen. Ryhdikkäitä, hyvin liikkuvia nuoria. Nohka oli aivan innoissaan, se olisi halunnut moikata kaikkia ja livistää omille teilleen (pari kertaa mokoma yrittikin, kun kuvitteli, etten ole skarppina).

Vuoromme lähestyessä tuttu, kutkuttava jännitys nousi vatsanpohjaani. Nohka nyt oli niin intopiukeana, ettei se tainnut edes huomata, miten minua alkoi vähän jännittää. Ottaessamme ensimmäisiä ravipätkiä ruunikkoni oli lähteä ihan lentoon, sen verran sillä oli virtaa. Kolmivuotiaalla oli hyvin jännät paikat!
Itse arvostelu sujui yllättävän hyvin, minä kun odotin, ettei Nohka malttaisi esittää liikkeitään kunnolla. Ravi tosin meni aivan penkin alle, mutta käynnin sekä etenkin käynnin tamma esitti erittäin hyvin. Olin ja olen edelleen vähän yllättänyt, miten tamma malttoi kävellä, ravin plörinäksi meno nyt ei yllättänyt ollenkaan, verryttelyt kun olivat mitä olivat. Nohka malttoi seistä melkein koko rakennearvostelun ajan paikoillaan, ja vaikka se liikuskelikin, meno ei mennyt häiritseväksi hyrräpyörimiseksi.

Päivän päätteeksi Nohka oli ylivoimainen luokkavoittaja ja myös paras suomenhevonen. On tosin sanottava, että tästä suurin kiitos kuuluu tamman suvulle ja siitä saaduille pisteille. Kättelin, jälleen kerran, hämmentyneen iloisena, typerä hymy huulillani tuomaristoa samalla komentaen Nohkaa, joka koetti maistella niin ruusuketta kuin palkintokukkasia. Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohta seuraavien ikävuosien haasteita, kantakirjausta sekä ratsuhevosen oppeja.

24.06.2021 Kouluvalmennus, valmensi Naella
4-vuotiaan ruunikon tamman Nohkan kouluvalmennus oli sovittu keskiviikkoillalle, jotta päivän paahtavin kuumuus ehtisi vähän leppyä. Ajaessani autolla tallin pihaan mittari näyttikin enää 19 astetta ja aurinko paistoi välillä pilvien lomasta. Saapuessani kentän laidalle Aino talutti kauniin ratsunsa juuri tallista ulos, nousi selkään ja käveli kentälle. Suljin portin hevosen perässä samalla tervehtien Ainoa. Alkukäyntien aikana vaihdoimme kuulumiset puolin ja toisin ja ratsastaja kertoi tänään allaan olevasta hevosesta lisää. Nohka oli kuulemma varsin menevä ja tehokas tyyppi, joten Aino toivoi rauhallisia tehtäviä, jotta tamma saataisiin malttamaan.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tehtiin käynti-ravi -siirtymisiä, jotta Nohka saatiin kunnolla kuulolle. Tamma sai jutun juonesta kiinni hyvinkin nopeasti ja alkoi jopa vähän ennakoida siirtymisiä etenkin raviin. Pyysin Ainoa ratsastamaan siirtymiset kunnolla itse ja tekemään niitä vasta, kun Nohka oikeasti malttoi kävellä rauhassa. Siirtymiset ravista käyntiin onnistuivat onneksi paremmin. Kun tehtävä onnistui pari kertaa, vaikeustasoa nostettiin hieman ja tehtävään lisättiin pysähdyksiä. Ensin käynnistä, muutaman kerran jälkeen myös ravista. Pysähdykset olivat toimeliaalle Nohkalle selkeästi vähän haastavia eikä se olisi millään malttanut seisoa paikoillaan. Pysähdykset jätettiin siis sikseen, kun molemmista askellajeista oli saatu yhdet tasaiset siirtymät. Nohkasta huomasi, että se kyllä osasi ikäisekseen jo melkoisen paljon, mutta oli niin menevä tapaus ettei olisi millään halunnut tuhlata aikaa paikallaanpysymiseen.

Ravissa Nohka haettiin ensin kuulolle ympyröiden ja volttien avulla. Tamma työskenteli ravissa paljon rennommin kuin käynnissä ja Aino tuntui pääsevän aika helpolla, kun muisti ratsastaa jokaisen askeleen eikä päästänyt Nohkaa löysäilemään. Ravitehtävänä tehtiin tänään lyhyitä kokoamispätkiä eli periaatteessa temponvaihteluita askellajin sisällä. Aluksi tehtävä alkoi sujua hyvin, mutta kun Nohka hoksasi jutun juonen, se alkoi kiemurrella kokoamispätkillä ja tuli epätasaiseksi suusta. Kun hidastamiset lyhennettiin vain parin askeleen mittaisiksi, meno parantui taas ja kasvatimme askelmäärää pikkuhiljaa päästen lopussa jopa kymmeneen tasaiseen raviaskeleeseen. Ainolla oli hymy herkässä, kun kehuin sekä hevosta että ratsastajaa reippaasti.

Ravitehtävän jälkeen pidettiin lyhyet välikäynnit ja siirryttiin laukan pariin. Laukassa annoin ohjeeksi tehdä vain muutamia ympyröitä ja laukata myös vähän uran sisäpuolella, jos Nohka pysyisi tasapainossa ensin ympyröillä. Pari ensimmäistä laukannostoa olivat melko räjähtäviä, mutta laukka oli jo alusta asti oikein mukavan näköistä ja pyöri hyvin. Nohka pysyi ympyräuralla hyvin ratsastajansa ohjeiden mukaisesti eikä yrittänyt oikaista kuin kaksi kertaa. Aino kuitenkin muistutti ruunikkoa siitä, ketä täällä kuunnellaan ja tamma totteli hienosti. Laukkaaminen uran sisäpuolella ilman aidan tuomaa tukea onnistui alkukiemurtelun jälkeen hyvin, kun Aino uskalsi pyytää Nohkaa laukkaamaan tarpeeksi eteen. Molempiin kierrossuuntiin saatujen onnistuneiden suoritusten jälkeen ratsukko sai minun puolestani aloittaa loppuverryttelyt, joita en valitettavasti ehtinyt jäädä enää katselemaan, kun aika oli kulunut niin nopeasti. Huikkasin siis tsempit sekä Ainolle että Nohkalle ja sitten oli minun aikani lähteä kotia kohti.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen