Kurjenpesä

Kärmeniemen Elmeri "Eka"
✝ 19.10.2024

Perustiedot

Meriitit

Rakenne- ja pääkuva © scirlin, liikekuvat © kasvattaja

Tausta

Kurjenpesään jo parikymppisenä muuttanut Elmeri on, jälleen, näitä kouluratsastajan niin sanotun väärän lajin hairahduksia. Kenttäpainotteinen ori kuitenkin hurmasi ja vakuutti minut monin tavoin; tiesin katuvani, mikäli jättäisin tarjouksen tekemättä! Tarjoukseni hyväksyttiin, terveystarkastuksestakin näytettiin vihreää valoa, raha sekä hevonen vaihtoivat omistajaa. Miltei saman tien omistajanvaihdoksen jälkeen ilmoitin Elmerin Kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun, josta ori palasikin KERJ-I -palkittuna. Eikä mikään ihme raudikon kilpa- ja jälkeläisnäytöillä, suvulla.. No, millään mittarilla katsottuna. Seuraava etappi, toivon mukaan, onkin näyttelymenestys edes kantakirjaukseen oikeuttavan sertin verran sekä vielä varsa tai pari; siitosoriksi minä Elmerin ostin.

Elmeri, Eka, kotiutui Kurjenpesään melko mutkattomasti. Alkuun se ei juuri ottanut kontaktia minuun tai työntekijöihini, vaan suhtautui ihmisiin vähän välinpitämättömästi. Onneksi ori stressannut maiseman vaihdosta tai muita hevosia. Vähitellen, ajan kuluessa, aloin saada koko ajan paremman kuvan uuden hevoseni persoonasta, kaikista sen hienoista ominaisuuksista, joista entinen omistaja Oona oli minulle kertonut. Mitä tutummaksi tulimme, sen paremmin hevosen yhteistyöhaluisuuskin pääsi oikeuksiinsa – ja sen leveämmäksi hymyni muuttui.

Luonne

Monipersoonaista hevosta on vaikea kuvata adjektiivein ja sellainen Eka on. Ori on yksinäinen sielu, joka haluaa erakoitua tarhan perällä ja elää omissa oloissaan. Seuraavana päivänä Eka saattaa kuitenkin olla sosiaalinen kaveri, jonka kanssa voi puuhailla maasta avaruuteen koko päivän ajan. Herrasmieheksi oria voi kutsua, sillä sellainen orii on. Se kunnioittaa aina käsittelijään kuin palvelija kuningasta. Orilla on selvästi omat kirjoittamattomat säännöt ja niitä tottelemalla hommat sujuva. Ekalle ei orimaisuuden piirteitä luonteessa ole, minkä takia herraa luullaan usein ruunaksi.

Eka on enemmän yhden ihmisen hevonen, sillä ori pitää rutiineista ja tutuista toimintatavoista. Herra on helppohoitoinen, mutta ei pidä arjen muutoksista kuten väärästä harjausjärjestyskestä. Perusharjauksen jälkeen putsataan aina kaviot ja ne nousevat maasta automaattisesti kun kaviokoukku otetaan pakista. Harja harjataan viimeiseksi ja letitetään, minkä jälkeen varusteet päälle ja menoksi. Ori on helppo varustaa, sillä se seisoo nätisti paikallaan koko ajan. Taluttaessa Taavi on ongelmaton ja seuraa perässä omistajaansa kiintyneen opaskoiran tavoin. Kevään tullen vauhtia voi löytyä tarhamatkoilla hieman enemmän, mutta muuten meno muistuttaa enemmän hidastettua filmiä.

Eka on yhteistyöhaluinen hevonen ja ori pyrkii suorittamaan tehtävät oikeaan aikaan ja mahdollisimman hyvin. Selkään noustessa Eka jo kerää itsensä hyvään ryhtiin ja alkaa odottamaan ratsastajan käskyjä. Koulurata on orin tanssilattia ja kaviot nousevat hiekasta nätisti aitojen sisäpuolella. Laukka on Ekan heikkous ja kolmitahtisuus tuottaa ajoittain ongelmia. Lopulta kun laukka kuitenkin lähtee pyörimään, voi sitä mennä esittelemään grand prix radoille asti. Rataesteillä Eka ei ole parhaimmillaan ja jalat nuolevat puomien pintoja, mutta tiputuksilta usein säästytään kolistelusta huolimatta. Rohkean luonteen ansiosta ori ylittää kuitenkin esteen kuin esteen, mistä paikasta tahansa kun suunta on näytetty minne mennään. Maastoesteradalla sen sijaan ori on varmempi jaloista ja esteen sekä hevosen väliin jää kaiken onneksi ilmaa. Kuten rataesteilläkin, Eka menee varman oloisesti mistä vain estetyypistä yli, eikä vesiesteet tuota orille minkäänlaisia ongelmia.

Kilpailutilanteissa Eka on mahdollisesti helpoin nelijalkainen, mitä Suomen mantereelta löytyy. Ori on helppo lastata ja matkustaa nätisti seurassa kuin seurassa. Ekaa pystyy kuljettamaan myös tammojen kanssa, sillä trailerissa ori on aina asiallinen. Kilpailupaikoilla ori on aivan kuin kotonaan ja käyttäytyy rauhallisesti. Ratsastajan ollessa kyydissä Eka keskittyy kuskinsa kuuntelemiseen, mutta radan päätyttyä ja vapaat ohjat saatuaan, ori uskaltautuu vihdoin ilmaisemaan paikallaan olonsa.
Luonne © ex-omistaja Oona, kiitos!

Sukutiedot

Jälkeläiset

19.04.2015 sh-o. Viisikon Yöpakkanen e. Juhannuspakkanen om. Em. (VRL-02816)
05.10.2015, sh-o. Rohkea-Elmer KTK-II, KERJ-I e. Rohkean Kreisibailaaja om. felissa VRL-04000
02.01.2016 sh-t. Harmonian Villimieli e. Riikinnevan Villipimu om. annika n VRL-10352
14.05.2024 sh-o. Valenki e. Routapirtin Virsu om. Liisa Tuoninen (VRL-12701)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

20.06.2015, ESTEVALMENNUS (KIRJOITTANUT: LAURA)
Olin tullut Hymniin valmentamaan Oonaa ja hänen ratsuaan Kärmeniemen Elmeriä, tutummin Ekaa. Komea läsipää näytti kuuleman mukaan parhaat puolensa kouluradalla, joten olinkin suunnitellut tälle päivälle vain puhdasta radanratsastusta. Alkutunti meni pääosin sileällä työskentelyyn, jolloin koitimme saada hevosta vertymään ja kuuntelemaan ratsastajan apuja - vaikka Ekasta huomasi että se oli yhteistyöhaluinen ja toimiva hevonen, se saattoi varsinkin laukassa lipsua apujen ulkopuolelle. Laukan kanssa kokeilimme muutenkin muutamia kikkoja, Oonan kertoessa että kolmitahtisuus saattoi välillä koitua ongelmaksi. Rautiaanvärinen suomenhevosori ravasi pääty-ympyrällä aina välissä pärskähdellen, Oonan istuessa rennosti selässä. Pyysin ratsastajaa huomioimaan käsien paikan vielä kertaalleen ennen ratsukon esteelle lähettämistä. Eka hyppäsi verryttelyesteen yli sopivalta paikalta mutta kolautti jalkansa päällimmäiseen, punaisen väriseen puomiin. Muutaman kerran jälkeen ori alkoi tsemppaamaan huomattavasti ja parilla kerralla parivaljakko ylitti kerta kerralta korkeutta kasvattavan pystyn yli ilman turhia kolisteluita. Olin kasannut ”radaksi” muutamia pysty- ja ristikkoesteitä, joilla koitimme aktivoida oria niin, että se kiinnittäisi enemmän huomiota jalkoihinsa. Pieneksi pahikseksi muodostui etenkin tiukan kääntymisen jälkeen ollut pieni ristikko, joka mataluudestaan huolimatta tuotti ongelmia jalkojen nostelulle - hevonen kyllä suoristui mutkan kuin mutkan jälkeen, mutta jäi silti mielummin lompsimaan kuin nostelemaan koipiaan. Lopputuntia ja viimeisiä hyppyjä kohden Eka tuntui kyllästyvän itsekkin alati jatkuvaan puomien kolahdeluun ja ehkä ihan miellyttämishalusta hyppäsi pienellä ilmavaralla - kyllä sekin oli jo parempi kuin ei mitään!

10.07.2015, ESTEVALMENNUS (KIRJOITTANUT: EX-OMISTAJA)
Ratsukko oli jo verrytellyt sileällä, minun kootessa esteitä, joten pääsimme heti aloittamaan hyppäämisen. Alkuun tultiin ristikko-ristikko linjaa, jonka väliin tuli kuusi laukkaa. Eka laukkasi pitkällä ja veltolla laukalla tehtävälle, jonka takia hypyistä tulikin erikoisen näköisiä. Ratsastaja joutui pari kertaa käyttämään raippaa pohkeen taakse, jotta sai orin ryhdikkäästi hyppäämään. Molemmat esteet nostettiin pystyiksi ja linja tultiin vielä kerran vasempaan kierrokseen. Nyt herra oli jo vähän herännyt ja nosti jalkansa ilmavaran kera esteistä yli. Vaihdoimme suuntaa ja linja tultiin pari kertaa onnistuneesti, jonka jälkeen siirryttiin hyppäämään muuriokseria ja vesimattoa. Ori ei arkaillut yhtään erikoisempiakaan esteitä. Eka hyppäsi esteistä yli reippaasti ja hyvällä ilmavaralla. Loppuun tultiin pieni radan pätkä, jonka alkuun tultiin linja ja sen jälkeen muuri sekä vesimatto. Ori lähti reippaassa laukassa ensimmäisille esteille. Linjasta selviydyttiin hyvin kuudella laukalla. Muurille hyppy osui todella juureen, jonka takia puomi tipahtikin maahan. Ratsukko jatkoi kuitenkin hyvällä fiiliksellä viimeiselle esteelle ja hyppäsi siitä puhtaasti. Muuri tultiin kerran, jotta siihenkin saatiin puhdas hyppy. Lopulta aloimme ottamaan loppuverryttely raveja, hiukan pidemmällä ohjalla.

21.03.2017, KOULUVALMENNUS (KIRJOITTANUT: JANNICA)
Matkani suuntautui Hymniin valmentamaan Eekaa ja Oonaa. Vuorossa oli tänään parivaljakon ensimmäinen kevätvalmennus ja tarkoitus oli mennä ihan vain koulutreeniä ja muistella hieman ratsastuksen saloja talviunilta heräämisen jälkeen. Tunti aloiteltiin kevyesti käyntityöskentelyllä tehden kulmiin voltit ja pitkille sivuille pysähdykset. Sen jälkeen kun ori alkoi taipumaan tarpeeksi lisättiin kolmikaarinen kiemuraura tehtäväksi ja sen keskelle tehtiin voltti aina suoristaessa jompaan kumpaan suuntaan. Tehtävä vaati alkuun hieman suunnittelua, mutta vähitellen se alkoi sujumaan. Välikäyntien jälkeen otettiin ravissa lävistäjälle muutamat lisäykset, koska ori oli hieman tahmea. Sen jälkeen saitte laukata uraa pitkin molempiin suuntiin parit kierrokset kevyessä istunnassa, sen enempää ei ekalla kerralla ehditty.

10.12.2017, KOULUVALMENNUS (KIRJOITTANUT: UPPE)
Pakkanen paukkui ulkona yllättävän napakkana, mutta meillä ei ollut maneesissa hätää. Ekalla oli viltti selässä alkuverryttelyjen ajan ja ratsastajalla tuntui olevan varsin lämmin kerrosasu päällä. -Pystytkö sä liikkumaan siellä selässä? Montako fleeceä sulla on päällekkäin? tiedustelin pohdiskellen, mikä sai aikaan sen, että Oona päätti luopua päällystakistaan. Se oli hyvä idea, sillä valmennuksessa tulisi kyllä lämmin. Ekan kanssa keskityttiin tänään valmennuksessa laukkatyöskentelyn hiomiseen. Alkutunnista teetin ratsukolla tehtävää, jossa tuli ratsastaa pääty-ympyrä, siirtyä sitten lävistäjän kautta toiseen päätyyn vaihtaen luonnollisesti samalla suuntaa ja tehdä jälleen uusi ympyrä päätyyn, jatkaen jälleen lävistäjälle. Ratsukko teki harjoitusta ensin ravissa. Käännökset ja suoristamiset osoittautuivat alkuun hieman laiskoiksi ja suurpiirteisiksi hevosen kallistuessa vähän sinne sun tänne ratsastajan samalla antaessa hevoselle siihen mahdollisuuden. Aktiivisempi tukeva pohje- ja ohjatyöskentely paransivat ratsukon ryhtiä ja liikkeen napakkuutta. Tämän jälkeen teetin ratsukolla muutamia laukkaympyröitä, jonka jälkeen siirryttiin takaisin alkutunnilla tehtyyn kuvioon. Nyt tehtävänä oli raviympyrä harjoitusravissa, sen jälkeen laukannosto ja uusi ympyrä, jonka jälkeen tuli jatkaa laukassa lävistäjälle ja siirtyä ennen lävistäjän loppua takaisin harjoitusraviin. Tehtävä vaati keskittymistä, mutta ratsukko tuntui olevan yhtä mieltä siitä, että tekeminen oli mukavaa ja helppoa. Ekaa ei paljon mikään huolettanut ja se yritti vastata apuihin niin hyvin kuin osasi. Laukka pyöri paremmin ympyrällä kuin lävistäjällä, mutta toistojen myötä Eka väläytteli tosi nättejäkin pätkiä suoralla linjallakin.

04.05.2022 Kaiken maailman Ekahöpinöitä
Ostin Ekan jalostusoriksi, ja vaikkei se toistaiseksi olekaan Kurjenpesän jalostusohjelmassa näkynyt, on orin kanssa kyllä touhuttu muuten hyvin paljon! Viime kuussa ori kantakirjattiin R-suunnalle toisella palkinnolla, mikä oli yksi suurimmista tavoitteistani raudikon kanssa. Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelun tuomareiden edessä Eka esiintyi jo viime vuoden puolella, mikä sekin oli näitä isoja tavoitteita. Helppo sellainen, sillä edellinen omistaja Oona oli tehnyt käytännössä kaiken työn orin kanssa (tietysti myös vanhempiensa sekä jälkeläisten omistajat). Käytännössä esitin täysin valmiin, uran tehneen orin, joten kaikki kiitos Ekan palkinnosta kuuluu Oonalle!

Varsa, mahdollisesti parikin, on kyllä suunnitteilla. Olen punninnut tammavaihtoehtoja, tutkaillut sukuja, orin ja tammojeni ominaisuuksia. Toivon saavani Ekasta kenttä- tai yleisvarsan Kurjenpesään, myytäväksi menevä varsa on vielä vähän isomman pohdinnan alla. Ekalla on jo ikää, mikä tosin ei näy sperman laadussa / liikkuvuudessa (kävimme huhtikuun alussa pyörähtämässä oriasemalla, spermaa otettiin talteen pelkästään tutkimuksia varten, CEM:in ja EVA:n osalta Eka on saanut puhtaat paperit). Toki tiinehtymiseen vaikuttavat monet asiat, mutta olen toki iloinen ja ikistressaavana ihmisenä myös helpottunut Ekan osalta kaiken olevan kunnossa.

Tammavalinta (tai tammavalinnat) ovat vielä aavistuksen auki, joten tämän hetken suurimmat tavoitteet ovat VSR:n Cupeissa sekä rotulaatuarvostelussa. Huhtikuussa Eka nappasikin 110cm esteradalla luokkavoiton Susirajan Lissun ratsastamana! Kenttäcupissakin kaksikko oli CIC1-luokan ensimmäinen sijoitusten ulkopuolelle jäänyt ratsukko, joten Lissulla ja Ekalla oli erinomainen kisakuu. Kotitreenitkin sujuvat koko ajan paremmin; Eka hakee enemmän ja useammin kontaktia, yhteinen sävel on löytynyt ja keskinäinen luottamuksemme paranee koko ajan. Minä toki tuttuun tyyliin treenaan koulupuolen asioita, jätän Ekalla hyppäämisen ihan kokonaan muille.

14.05.2024 Orivarsa ja muita kuulumisia
Ostin Ekan siitosoriksi, mutta sen käyttö on ollut, noh, olematonta, kaikista suunnitelmistani huolimatta. Vika on minussa, ei orissa; en ole markkinoinut sitä käytännössä katsoen ollenkaan enkä käyttänyt sitä omille tammoilleni. Kantakirjattu ja palkittu ori hyvällä suvulla, eikä luonnettakaan voi moittia, vaikkei Eka kaikkein suoraviivaisin hevonen ole. Ikääkin herralla rupeaa olemaan, se on päälle parikymppinen. Ja kuitenkin, tänään, Ekasta tuli jälleen isä! Tuonisen Liisa oli tiedustellut Ekaa eräälle tammalleen, eikä minulla ollut mitään asiaa vastaan, kaikkea muuta! CEM- ja EVA-testit olin teetättänyt Ekalla samaan syssyyn kuin muillakin oreillani, joten minun tarvitsi vain viedä ori hetkeksi oriasemalle. Liisan Virsu-tamma tiinehtyi toisella siemennyskerralla, mistä olin hyvilläni. Ekan sperman liikkuvuutta kehuttiin muutoinkin, siltäkin osin ikääntyvä orini on oikein hyvässä kunnossa.

Tänään vähän jälkeen kahdentoista Liisa laittoi minulle muutamia kuvia aamuyöllä syntyneestä orivarsasta. Toivon mukaan hän jaksaa lähettää minulle lisäkuvia sekä videoita, kun pikkuori lähtee kunnolla kokeilemaan jalkojansa. Eka itse nyt ei tämmöisestä tietenkään ymmärrä mitään, vaikka sille kovasti juttelinkin syntyneestä pojastaan laitellessani oria kuntoon maastoretkeä varten. Minun hölinöitteni sijaan vihertävät koivut sekä tuttu lakkasuora kiinnostivat Ekaa paljon enemmän! Vaikka oma kiltti, kuuliainen itsensähän tämä oli ruokahoukutuksista huolimatta, ori pysyi keskellä tietä eikä yrittänyt hivuttautua viheriöivien oksien luokse. Toistaiseksi niin Ekan hampaat kuin muukin hevonen ovat pysyneet kunnossa, ikä tietysti näkyy eikä ori tosiaan mene mitenkään päin kymmenvuotiaasta. Toistaiseksi syöminen sekä liikkuminen sujuvat kuitenkin ongelmitta, joten voin nauttia maastoretkistä sekä seniorin koulujumpasta ja Eka itse heräävästä luonnosta sekä tulevasta laidunlomasta täysin rinnoin.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen