Kurjenpesä


Crane Coffin Nails "Fiina"
Perustiedot
Meriitit

Hannovertamma, syntynyt 30.08.2018 (11-vuotias)
168-senttinen punarautias
Koulupainotteinen (koulutetaan)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Aino Kurkinen, Kurjenpesä
VH18-011-0196
KTK-II (18 + 20 + 18 + 19 = 75p.)
Champion


© Kurjenpesä

Tausta

Sopivan orin löytäminen Walpulle, suurimmalle kultamussukalleni, osoittautui ensin tajuttoman hankalaksi ja lopulta naurettavan yksinkertaiseksi operaatioksi. Käytin lukemattomia tunteja selaten oriasemien kuvastoja sekä käyden läpi puoliverikasvattajien astuvia oreja, niin jo näyttönsä antaneita periyttäjiä kuin nuoria, ensimmäistä kauttaan tarjolla olevia oreja. Enkä löytänyt kuin ’ehkä, mahdollisesti’ -leiman saavia hevosia! (Mikä on naurettavaa, puoliveriorien taso on huima.)

Sitten löysin Clayton Bradenin. KTK-II, kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimmäisen palkinnon saanut GP-tason kouluratsu. Suuri, musta ori oli komea katsella, ja niin oli orin kisakalenterikin! Orin luonne ei ehkä ollut aivan pilkulleen sitä mitä hain, mutta koska uljaasta mustasta ei löytynyt mitään totaalisen kamalaa, niskavillat pystyyn nostavaa piirrettä, aloin järjestellä asioita ja Walpun siemennystä.

Toivoin kovasti joko rautiasta tammaa tai mustaa oria; vanhempansa kuvaa joka tapauksessa. Ehkä vähän enemmän tammaa, jatkamaan emänsä kavionjäljissä. Kaiketi Walpu kuunteli kaikki ne supatukseni kauniista rautiaasta tyttärestä, sillä 30.08., aamuhämärän hetkinä, rakas tammani varsoi silmiini kauneimman kuviteltavissa olevan rautiaan tamman.

Tomera prinsessa sai nimekseen ystäväni ehdotuksesta Crane Coffin Nails. Pikkutamma oli kuulemma se viimeinen naula arkkuun, joka teki minusta pesunkestävän hevoshöperön, joka ei meinannut enää kahville keretä.

Luonne

Fiina, tuo oman elämänsä herkkähipiäinen draamakuningatar, jonka mielestä on täysin oikeutettua kiukutella viikkotolkulla jokaisesta pikkuasiasta, joka ei sujunut neidin suunnitelmien mukaan. Jo pikkuvarsana Fiinan herkkä sielunelämä yhdistettynä turhankin suureen vahvatahtoisuuteen aiheutti ongelman jos toisenkin. Riimun päähän laittaminen oli yhtä pikkuvarsan pyristelyä, talutusharjoituksista puhumattakaan. Välillä tuntui, että Fiina istui useammin kuin käveli..

Silkkihansikkaat sekä pitkä pinna; jokainen Fiinaa käsittelevä tarvitsee näitä. Roppakaupalla. Hieman nyrpeä, itseään kuningattarena pitävä raudikko vinkuu heti, jos harja on turhan kova, hoitaja liian hätäinen tai jalkoihin koskettiin väärällä tavalla. Sekä kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat syyt siihen päälle. Huonoina päivinään tamma kiukuttelee ja draamailee ihan vain siitä riemusta, että voi tehdä niin. Muiden hevosten kanssa diiva tulee yllättävän hyvin toimeen; pihatossa varttunut puoliveriprinsessa kyllä yrittää pomottaa vähän kaikkia, mutta osaa ja ymmärtää myös alistua.
Fiina kyllä osaa käyttäytyä, mikäli vain haluaa. Jos tammaa joutuu komentamaan, on aivan sama, miten sen tekee; tamma ottaa kuitenkin nokkiinsa. Sen myös näkee hevosen ilmeistä, elekielestä sekä haluttomuudesta tehdä enää mitään – häntähän on verisesti loukattu!! Aina en tiedä, pitäisikö tämän hevosen kanssa itkeä vai nauraa. Rauhallinen, tammamaisia oikkuja ymmärtävä ihminen pärjää vallan mainiosti. Fiina saattaa säpsyä suihkepulloja tai klippauskoneen ääntä, mutta harvemmin tamma reagoi sen enempää. Kengitettäessä raudikolla on ikävä tapa nojailla kengittäjään (työ ilmeisesti kestää turhan kauan), eläinlääkäri taas on hyvin ikävä ihminen, joka tuikkii neuloilla ja ties mitä. Eläinlääkärin vieraillessa joudun lähes joka kerta kaivamaan huulipuristimen esille.
Silloin tällöin Fiinaan iskee hellyydenkipeys, ja silloin rapsutuksia olisi parempi olla tarjolla. Rapsutuksia kaivatessaan tamma on todella lempeä, pehmeä, ihana hevonen. Valitettavasti hannover on suurimman osan aikaa oikukas diiva, jonka kanssa hevoskirjamaisen kauniit hoitohetket jäävät välistä. Vähän ’tulos ja ulos’ -tyylinen hevonen.
Talutettaessa Fiina on kuin lentoon lähdössä. Puolittain ravaava tamma kulkee turpa taivasta kohden, häntä töttöröllä, välittämättä lainkaan taluttajansa kehotuksista hidastaa käyntiin. Tuulisella säällä Fiina näkee mörköjä, muuten neiti on ihan asiallinen taluttaa, vaikka askellaji jättää välillä toivomisen varaa.

Suuret, ilmavat, elastiset liikkeet hyvällä yliastunnalla ja mielettömällä säätövaralla – sekä vähän haastavammalla istuttavuudella. Herkkä diiva, joka osaa kaiken parhaiten, mutta ehkä suvaitsee kuunnella asiansa osaavaa ratsastajaa. Fiinasta löytyy liikettä, karismaa, suorituskykyä ja eteenpäinpyrkimystä. Yhteistyötaidoissa vain on melkoisesti petrattavaa. Raudikkoni tuntuu pitävän ratsastajaa välttämättömänä pahana, toisinaan jopa hidasteena, joka estää Fiinan kaltaista luonnonlahjakkuutta loistamasta. Lienee sanomattakin selvää, että tamma on tavattoman herkkähipiäinen ja herkkä muutenkin, reaktioissaan välillä turhankin teatraalinen, nopea ja raju. Ei ole kerta eikä valitettavasti kaksikaan, kun tamma on protestoinut vähän napakampia pohjeapuja joko pukittamalla tai pystyyn hyppäämällä. Ne silkkihansikkaat..
Kunhan Fiinan kanssa löytää yhteisen sävelen saa hannoverista irti kaiken sen liikkeen ja kapasiteetin. Vaikka se vaatiikin vähän työtä, kyseessä ei ole mikään ”kerran vuodessa” -laatuinen harvinaisuus, vaan ihan päivittäin (no, melkein ainakin) saavutettava hyvä työvire. Tämä eläin on sen verran kovakalloista sorttia, että loukkaannuttuaan jostain pikkuasiasta tamma saattaa jättää työskentelyn yrityksetkin päiväkausiksi haaveunen tasolle. Fiinan ratsastaminen vaatii hyvää tasapainoa, pehmeitä apuja, päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja ajoin hyvää huumoria, mutta loppujen lopuksi se on sen arvoista. Lisäksi tamman pukit ja pystyynhyppimiset ovat (onneksi!!) harvinaisempia kuin jalan polkeminen, vinkuminen ja muut pikkuprotestit; kunnon pukkikoneen olisin laittanut jo eteenpäin hyvin lopulliseen määränpäähän.
GP-tasoisena ratsuna Fiina hallitsee aika lailla kaiken, mitä kouluratsastuksen saralta voi hallita. Etenkin tamman lisäykset, laukanvaihdot ja piaffet ovat todella laadukkaat, vaikka nyt kasvattiani kehunkin. Sen sijaan niinkin yksinkertaiset asiat kuin pysähdys, peruutus ja pohkeenväistö tuottavat välillä hankaluuksia Fiinan suorittaessa nämä simppelit tehtävät vähän sinne päin panostamatta niihin kunnolla.
Maastossa Fiina ei ahdistu traktoreista tai muistakaan ajoneuvoista, ei peuroista, hirvistä tai melkein mistään. Paitsi fasaanin rääkymisestä. Jos fasaanikukko rääkäisee kuulomatkan päässä, voi olla varma, että muuten maastovarma Fiina tekee uukkarin ja palaa jouhet putkella kotiin. Tiedä sitten, mikä siinä linnussa ja sen äänessä on niin hirveää; ihan tavallisen kukon kieunta ei Fiinaa hetkauta.

Kisapaikoilla hannoveristani löytyy vähän enemmän yhteistyöhalua, sillä Fiina rakastaa esiintymistä, aplodeja, kuvattava olemista. Toki tamma osaa kiukutella myös yleisön edessä, mikäli kokee arvoaan, mielipiteitään, tekemisenvapauttaan tai vaikka vasenta takavuohistaan loukatuksi jollain tavalla. Kiukutteleva, sivuaskelia vetävä ja vinkuva Fiina onkin sitten ikimuistoinen kisakaveri ihan väärällä tavalla..
Parempina päivinä raudikko edustaa niin ratsastuskilpailuissa kuin näyttelykehissä hyvin asiallisesti, karismaattisesti kuin vanhan Hollywoodin filmitähdet. Fiinan silmissä on pilkettä, liikkeissä keveyttä ja kauneutta, ryhdikkäässä olemuksessa jotain aristokraattista. Sääli, ettei luonne ole aivan yhtä arvokas kuin ulkomuoto antaa parhaina päivinä olettaa.

Sukutiedot

i. Clayton Braden
YLA2, KTK-II, KRJ-I
hann, m, 172cm
ii. New Duke
evm, hann, trn, 163cm
iii. Prairie Sven
evm, hann, trt, 169cm
iie. Suri Gaben
evm, hann, rn, 164cm
ie. Eunica Gena
evm, hann, prt, 167cm
iei. Lee Rorik
evm, hann, prt, 166cm
iee. Hill Danika
evm, hann, m, 167cm
e. Ch Walburga
KTK-II
hann, prt, 168cm
ei. Waladee
evm, hann, prt, 170cm
eii. Wachenroth
evm, hann, prt, 170cm
eie. Juli Traudl
evm, hann, prt, 167cm
ee. Fraukelle
evm, hann, m, 168cm
eei. Florinroth
evm, hann, m, 170cm
eee. Antjeeva
evm, hann, rt, 167cm

Kilpailutulokset

Sijoitukset

KRJ 35 sijoitusta joista 5 voittoa
02.02.2019 Team J&K GP 5/40
03.02.2019 Team J&K GP 5/40
05.02.2019 Team J&K GP 4/40
06.02.2019 Team J&K GP 3/40
07.02.2019 Virtuaalitalli Chersey GP 6/50
08.02.2019 Virtuaalitalli Chersey GP 5/50
08.02.2019 Team J&K GP 5/40
10.02.2019 Team J&K GP 6/40
13.03.2019 Sardonic Sporthorses GP 1/30
15.03.2019 Sardonic Sporthorses GP 1/30
15.03.2019 Sardonic Sporthorses GP 3/30
17.03.2019 Sardonic Sporthorses GP 6/30
18.03.2019 Sardonic Sporthorses GP 4/30
21.03.2019 Sardonic Sporthorses GP 6/30
21.03.2019 Duán Stable GP 4/30
23.03.2019 Duán Stable GP 3/30
24.03.2019 Sardonic Sporthorses GP 1/30
27.03.2019 Duán Stable GP 3/30
31.03.2019 Sardonic Sporthorses GP 6/30
31.03.2019 Duán Stable GP 5/30
08.04.2019 Duán Stable GP 2/30
16.04.2019 Susiraja GP 4/21
16.04.2019 Susiraja GP 2/21
19.04.2019 Susiraja GP 4/21
23.04.2019 Susiraja GP 4/21
21.05.2019 Susiraja GP 2/26
22.06.2019 Susiraja GP 5/30
26.06.2019 Susiraja GP 2/30
26.06.2019 Susiraja GP 1/30
03.07.2019 Tiiron Ratsutalli GP 3/40
07.07.2019 Arola GP 4/23
09.07.2019 Arola GP 3/23
15.07.2019 Vallmo Stall GP 3/21
16.07.2019 Mörkövaara GP 1/24
19.07.2019 Vallmo Stall GP 3/21

Päiväkirja & valmennukset

26.01.2019 Kouluvalmennus, valmensi Assi
Tieni vei paljon odotettua aikaisemmin takaisin Kurjenpesään, tällä kertaa valmennuksen tiimoilta. Aino ravaili jo rautiaalla Fiinalla ympäri kenttää kun hikihatussa juoksin paikalle.
”Auto juuttui viimeisessä ylämäessä, meinasin soittaa hevosvoimat apuun”, aloitin, kun jostain kuului kimakka vinkaisu. ”Häh?” kysyin ja kääntelin päätäni löytääkseni äänen lähteen, kun sama toistui vasemmalla puolellani. Ääni tuli Ainon alla häntää pyörittävästä hevosesta, joka juuri potkaisi hieman sivulle mielenosoituksena ratsastajan pohjeavusta.
”Tää on vähän tällainen herkkähipijä”, Aino selitti rauhoitellessaan ratsuaan. ”Tuleva gp-hevonen toivottavasti mutta omistaa myös tallin laajimman äänimaailman”.

Ainon mukaan hän oli viime aikoina yrittänyt treenata paljon takapäätä kehittäviä liikkeitä, joten päätimme, että veisimme treenin vielä astetta takapääpainotteiseksi – fit bum 4ever vai miten se meni – ja treenaisimme piruetin alkeita. Vasta 6-vuotiaalta Fiinalta ei vielä oletettaisi täydellistä tai edes piruettia muistuttavaa suoritusta, mutta liikerataa ja ideaa voi aina treenata jo nyt.
”Aloita kokoamalla laukkaa aina kentän keskikohdassa, mutta niin, ettet vaan menetä laukan voimaa. Mieti, että Fiinan niskasta lähtisi naru nostamaan ylöspäin koko ratsukkoa”, kuvailin. Ensimmäisillä kerroilla Aino jäi asteen liikaa pitämään kädellä kiinni, jolloin Fiina reagoi ilmeisen tyylillään eli pysähtyi lennosta luimien.
”Ainakin voimaa löytyy”, naureskelin. ”Ajattele kokoavasi vatsalihaksilla ja käsi jää vain paikoilleen”.

Vähitellen Aino löysi sopivan balanssin avuilleen ja sai Fiinan kokoamaan haluamassaan paikassa lähes paikoilleen. Otimme aivan lopussa mukaan sivulle vievää apua ja herkkänä hevosena Fiina lähti oikeaoppisesti takapäänsä päällä askeleen pari sivulle.
”Mahtavaa, bravo! Kehu se taivaisiin”, taputin viimeisen suorituksen jälkeen, johon lopettelimme treeniosuuden ja kehotin Ainoa loppuravailemaan hienohelmansa kanssa.

10.02.2019 Kouluvalmennus, valmensi Decne
Tänään minulla oli vihdoin aikaa hypätä auton rattiin ja ajaa hieman kotiakin kauemmaksi pitämään valmennuksia. Saavuinkin hyvissä ajoin Kurjenpesään, jossa tänään minun oli tarkoitus pitää kouluvalmennus Ainolle ja hänen punaiselleen Fiina tammalle. Omat kokemukseni punaisista tammoista on - kröhöm - kerrassaan mielenkiintoisia, joten en malttanut odottaa mitä tämä valmennus toisi tullessaan. Astellessani kentälle Aino oli jo verryttelemässä hyvinkin tympääntyneen oloisesti häntäänsä heiluttelevaa tammaa. Annoin heidän hetken vielä ravailla ympäri kenttää, ennen kuin huikkasin saapuneeni paikalle. Parasta antia on juuri katsella ratsukon itsenäistä työskentelyä ennen valmennusta ja saada siitä hieman enemmän irti. Aino kävi kertomassa minulle hieman tammasta - joka näin btw osoittautui yhtä - kröhöm - mielenkiintoiseksi kuin muutkin punaiset tapaamani tammat - joka on äärimmäisen herkkä ja noh.. Kaikella tavalla tammamainen.

Kerroin Ainolle havaintoni mitä tein heidän verrytellessään ja sanoin että sen perusteella tänään harjoitellaan kulmia kaikissa askellajeissa. Tämä kuulostaa ehkä naurettavan helpolta ja huomasin kuinka Aino hieman hymähti kuin kerroin suunnitelmani. Ja koska ratsukko oli jo verrytellyt ennen tätä pientä palaveriä, pääsimme suoraan astiaan. Aloitimme kulmien ratsastamisen niin, että itse seisoin keskellä ja Ainon oli tarkoitus ratsastaa halkaisijaltaan noin 15 metristä neliötä. Fiina vaikutti hieman tyytymättömältä hitaaseen vauhtiimme ja potkaisikin mahan alle pari kertaa protestiksi. Kehoitin Ainoa ratsastamaan jokaisen kulman kuin se olisi pieni takaosankäännös. "Ja muista pitää tarpeeksi hyvä tahti myös kääntäessä kulmaan. Nyt hiipuu hieman liian paljon ja takajalat jäävät paikalleen", Muistutin Ainoa ensimmäisen kulman kohdalla. "Istut rennosti satulaan, hieman ohjaat sisäkädellä asetusta, pidä ulko-ohja. Ulkojalalla etujalat kääntyy takajalkojen ympäri ja sisäjalalla..", sain juuri sanotuksi kun Fiina kiljaisi ja potkaisi kiukkuisesti taaksepäin. "Ja jatka vaan, uudestaan. Vaikka se onkin vähän tamma, sen pitää alkaa keskittymään tähän tehtävään." Muistutin Ainoa. Muutaman haparoivan kulman jälkeen saatiin vihdoin se mitä haluttiin ja Fiina alkoi keskittymään. "Nyt ne muistuttaa kulmia!" hihkaisin onnellisena Ainolle. Suoritimme muutaman kulman myös toiseen suuntaan jonka jälkeen otettiin samaa tehtävää ravissa. "Nyt kun tempo hieman lisääntyy, on tärkeää että saat tamman koottua tarpeeksi ennen kulman ratsastusta. Hyvä! Ja nyt ulkojalka ja -ohja tulee, hellitä sisältä.. Upea!" kehuin kun ratsukko suoritti kulma toisensa jälkeen aina vain paremmin. Oikeaan kierrokseen Fiina yritti hieman puskea lapa edellä ja hakea siitä heikolle takajalallensa helpotusta. "Tiedän että se vaatii vähän enemmän tähän suuntaan, mutta sitten vaan pyydät sitä. Se on päässyt jo vähän äksyilystä yli niin nyt uskallat vaan vaatia. Älä liian rajusti, sillain hellästi puristat ja voit hieman raipalla antaa merkkiä" kehoitin Ainoa. Ja lopulta saimmekin myös oikeaan kierrokseen näyttävät kulmat aikaiseksi ja tamma jopa pärski hieman tyytyväisenä.

"Okei, nyt ollaan koottu oikeastaan koko alkutunti niin välikäyntien jälkeen voitaisiin ottaa hieman laukkaa ja keskiaskellajeja", kerroin Ainolle samalla kun annoin Fiinan hieman hengähtää. Lyhyiden välikäyntien jälkeen nainen keräsi ohjat takaisin käteensä ja käskin ratsukon nostaa laukan ja antaa ensin laukan ihan vain rullata ja hakea rytmiä. Fiinalla oli kaunis pyöreä laukka ja sen mekaniikka liikkua oli erittäin silmää miellyttävä. Kun laukka rullasi hyvin, pyysin Ainoa ottamaan kulmassa muutaman askeleen kootumpaa ja sen jälkeen lävistäjällä keskilaukkaa ja jälleen kulmaan kootummin. Tämä olikin erittäin hauska tehtävä Fiinan mielestä ja se hieman jopa tuppasi kuumimaan ja oikein odottamaan jokaista lävistäjää. Muutaman onnistuneen keskilaukkahalkaisijan jälkeen pyysin ratsukon raviin ja toistimme lävistäjät vielä ravissa. Fiina oikein leijali keskiravia lävistäjillä tyytyväisesti pärskähdellen. "Se näyttää tällä hetkellä oikein tyytyväiseltä!", kehuin ja annoin ratsukolle luvan siirtyä kevyeeseen raviin ja sen jälkeen käyntiin. Kiitin Ainoa ja sanoin, että hän voi olla koska tahansa yhteydessä jos vielä tarvitsisi valmennusapua. Ja toki taputin myös hieman itsestään ylpeän näköistä Fiinaa ja sanoin sille, että se suoritti tänään erinomaisesti siltä vaaditut asiat. Olen varma että sen ego kasvoi vielä entisestään.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen