Kurjenpesä

Feryza "Ersa"
✝ 17.03.2024

Perustiedot

Meriitit

© Gestüt Hämelschenburg

Tausta

Minulla oli jo tallissani tytär samasta emästä, mutta eihän sellainen minua estä tai edes hidasta, mikäli isken silmäni johonkin hevoseen. Zonjiet Studin julkaistessa uusimpien kasvattiensa myynti-ilmoituksen huomasin Feryzan nopeasti muiden myytävien seasta, enkä tamman nähtyäni sitten muita katsellutkaan, vaan otin aika lailla viipymättä yhteyttä Namibiaan ostotarjouksen merkeissä. Näillä etäisyyksillä hevosta ei tietenkään lähdetä katsomaan, vaikka mielelläni minä kävisin maitovarsojakin katsomassa, tutustumassa niihin. Tyydyin kuitenkin - tietysti! - myynti-ilmoituksen kuviin ja videoihin, joita tulikin katseltua ennen ja jälkeen kauppakirjan allekirjoittamisen katseltua.

Tuskallisen pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen sain uuden namibialaisvahvistuksen Pöytyän perukoille Aurajoen varrelle. Nuori Ferysa ei ollut järin mairittelevassa kasvuvaiheessa saapuessaan uuteen kotiinsa, ja kaiken päälle nuori tamma esitteli uhmaa ja oikkua jos jonkinlaista. Niin fyysinen kuin henkinen kasvu tasaantuivat ajan myötä, uhmakas, kaikesta vastaan uhmaikäisen uholla vänkäävä eriparinen hevosenalku kasvoi katseenkestäväksi, tyylikkääksi hevoseksi, melkoisen meneväksi, tuliseksi ja sisukkaaksi, esteitä rakastavaksi hevoseksi. Kouluratsuksi. Kouluratsu tämä on, piti olla, vaikka tamma itse antaakin piut paut sukunsa luomille uraodotuksille.

Luonne

Olen joskus vitsaillut Ersan sisarpuoli Elvin keskittyvän nätiltä näyttämiseen. Ersa ei tosiaan harrasta moista, sen mielestä paikoillaan seisoskelu ja poseeraaminen on hillittömän tylsää! Kouluratsastuskin on vähän siinä ja siinä, tämän namibialaisen sydän sykkii lumimyräköille, kurakeleille, mahdollisimman hämyisille, juurakkopohjaisille havumetsille. Kouluratsun urastaan huolimatta, tai siihen nähden, miten asiaa haluaa ajatella, ruunikkoni on hypännyt todella paljon, erityisesti maastoesteitä. Ja Ersa on rakastanut jokaista hetkeä, sille maastoilu edustaa muutenkin elämän suurimpia iloja, mutta yhdistettynä hyppäämiseen? Ersan taivas.

Mutta kun tämä on kouluratsu. Tai ainakin tämän pitäisi olla kouluratsu. Ersa selkeästi kapinoi ulkopuolelta luotuja odotuksia ja paineita vastaan koko tulisensisukkaalla sielullaan. Ja kyllähän Ersa saa hypätä, vaikka kilpaura onkin tehty siellä tammalle tylsemmän kouluratsastuksen parissa.

Sisarpuoli Elvin voi helposti kuvitella skumppalasi kädessä katsomon puolella korea hattu päässään viihtyväksi kosmopoliitiksi, siinä missä Ersa on selkeästi maanläheisempi, kädet kyynärpäihin asti mudassa ja ties missä olevaksi työn raskaan raatajaksi. Tamma arvostaa vapaapäiviäänkin eikä ryhdy heti keräämään pöllöenergiaa, etenkään laitumella; pidempi tarhapönötyskausi, vaikka tarhassa kuinka on tilaa liikkua, sen sijaan meinaa käydä trakehnerini hermoille. Onneksi pitkiin (sairas)lomiin ei juuri ole ollut tarvetta, ja nekin pitkät lomat ovat (junnun) laidunhuilaamisia. Työnteko pitää Ersan mielen virkeänä sekä mielialan korkealla, erityisesti laukkatyöskentely sekä hyppääminen. Vaikka tylsistyminen näkyisikin tamman olemuksesta, se tekee silti tinkimättömän hyvää työtä koettamatta oikoa mutkia. Ersaa tosiaan siunattiin todella korkealla työmoraalilla!
Eikä työmoraali jäänyt ainoaksi siunaukseksi. Ersasta kasvoi vahva, kestävä hevonen, joka käyttää koko kroppaansa erinomaisesti, yhtään liioittelematta. Se ei ole ehkä sykähdyttävin, suuriliikkeisin liitokavio, joka kouluradoilta löytyy, mutta Ersalla on loistava tahti ja tasapaino, liikkuminen on vaivatonta. Hyppytekniikkakin Ersalla on kohdillaan, tammasta tosiaan saisi varsin pienellä vaivalla kenttäratsun. Ruunikkoni on kevyt, pehmeä ratsastaa, eteenpäinpyrkivä ja vireä, kylmähermoinen sekä keskittyvä. Vähän juro ja hiljainen puurtaja, muistuttaa naapurini mukaan vanhojen Suomi-filmien yrmyjä miehiä, jotka ovat ehkä vähän tylyjä, mutta kuitenkin kunnon ihmisiä ja ehdottoman arvostettavia ammattilaisia.

Vähän juronpuoleinen Ersa on käsitelläkin. Täysin korrektikäytöksinen ja yhteistyökykyinen (sekä yhteistyöhaluinen) hevonen, hyvä helppo hoitaa, varustaa, kengittä, klipata, lääkitä.. Kaikin puolin ongelmaton. Ersaa vain ei voisi puunattavana oleminen vähempää kiinnostaa, loimetkin se mieltää aivan turhiksi kapistuksiksi, myös kovimmilla paukkupakkasilla ja pahimpien syysmyrskysateiden aikana. Edes nälkäisenä Ersa ei hörise tervehdykseksi, tarhan tai laitumen portille tamma kyllä tulee kutsuttaessa vastaan. Ersa matkustaa viilipyttymäisen rauhallisena pitkätkin matkat. Nuorena taitettu matka Namibiasta Suomeen lieni melkoinen oppikoulu, jonka jälkeen Suomen sisäinen reissaaminen trailerissa/rekassa lienee karavaanityyppistä huvittelua.

Esiintyminen ei Ersaa kiinnosta, sille riittää, kun ratsastaja antaa hyvin tehdystä työstä kiitoksen. Sitkeä, hyvähermoinen tamma on kyllä loistava kilpahevonen; suoritukseen keskittyvä, ulkoisista ärsykkeistä piittaamaton luottoratsu, joka oikein ratsastettuna tekee todella tarkkoja, hienoja suorituksia. Mikään ei kuitenkaan (tietenkään) tule ilmaiseksi, kilpailuissa tai kotona; Ersa ei lähde tulkkaamaan epäselviä apuja, tee työtä ristiriitaisten apujen alla tai katsele kovin kauaa kovaa kättä, minne sattuu eksyvää jalkaa tai muitakaan virheitä. Ersa on jämpti, ratsastajankin olisi syytä olla.

Sukutiedot

Jälkeläiset

21.02.2023 trak-t. Crane Fatinitza i. Dager At om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
01.02.2024 trak-o. Crane Favorsky i. YO Suicide Season om. Liisa Tuoninen (VRL-12701)

Kilpailutulokset

Feryza kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

10.06.2023 Ersa hyppää ja hienosti hyppääkin, terkuin Liisa Tuoninen
Aino näyttää aina niin huolestuneelta, kun saan raahattua hänet maastoesteitä katsomaan. Olin jo ratsastanut Murmurilla ja Mirrillä, niillä kahdella, joilla ihan kilpailenkin. Tämä kolmas ratsuni, Ersa, on ihan kouluratsu, joka kuitenkin rakastaa hyppäämistä. Joten olen nyt kesän mittaan hypännyt tälläkin rata- ja maastoesteitä metriin asti. Minulla on pieni kutina, että tästä totisentulisesta yrmystä irtoaisin kymppisentti tai kaksikin jos tosissani lähtisin tätä esteuralle rakentamaan, mutta ei tuo Aino ainakaan vielä ole puolitosissani esittämistäni kiusoitteluista Ersan kenttäurasta ollut millänsäkään. Tänään Aino saisi olla sen verran millänsäkään, että vähän katsoisi tammansa menoa ja soittaisi apua paikalle, jos sattuisin tipahtamaan ja katkaisemaan jonkun luistani. Treenikaverini oli pitänyt jatkaa muissa hommissa, ja vaikka minullakin oli puhelin mukanani, niin on se elävä ihminen takapäivystäjänä mukava varotoimenpide.

Sileäverkka oli sujunut vaivattomasti, Ersa tekee aina pilkuntarkasti tinkimätöntä työtä. Onneksi Aino oli mukana, hän huomasi verryttelyjen aikana Ersan suoruudessa pieniä, täysin omasta puutteellisesta, loppuun viemättömästä apujen käytöstäni johtuvia puutteita, jotka paljastuivat etenkin uran sisäpuolella liikkuessa sekä pohkeenväistössä. Ainolta sain muutenkin hyviä istunta- ja verkkatehtävävinkkejä, jos ei muuten niin ihan vaihtelun vuoksi. Joskus sitä jumahtaa toistamaan samaa kaavaa aivan liian herkästi!
Verryttelyhypyt otin rataesteillä, joita Aino minulle nosti. Ersa suhtautui tälläkin kertaa hyppyihin suurella tunteen palolla, ja miten mahtavalta tamman likimain liekehtivä into tuntui sen tajutessa kenttähyppelyn muuttuvan maastohyppelyksi! Jo niillä ihka ensimmäisille pienille risuille, tukinpuolikkaille ja rengasesteille Ersa lähti kuin World Cup -osakilpailuun, sellaisella vakavalla voitontahdolla tamma valloitti pikkuesteen toisensa perään. Minua nauratti, kehuin tammaa vuolaasti jokaisen hypyn jälkeen, Ainoa taisi vähän kauhistuttaa. Urheasti hän kuitenkin taisi katsoa ainakin suurimman osan hypyistä, tosin heti niillä vähänkin isommilla risuilla, tarkkuusesteillä ja muilla tuo hieman vastentahtoinen takapäivystäjäni taisi painaa silmänsä kiinni. Ersa sen sijaan painoi menemään, sellaisella hyvällä tavalla. Se pysyi kevyenä, ei painanut kädelle tai puskenut lapa edellä pohkeitani vasten. Todella, todella hyvän tuntuinen hypystä toiseen, esteiden välillä.
"Kyllä mä tästä sulle uuden kenttäpelin tekisin", nauroin Ainolle palatessamme kohti Kurjenpesää.
"Pidetään tämä nyt vain Ersan sielunhoidollisena toimenpiteenä", nainen nauroi samalla tammansa kaulaa taputellen.

18.07.2023 Perinteikäs pohdiskelutuokio
Tuonisen Liisa on kilpaillut muutamalla hevosellani kenttää, ja vähän siinä sivussa hän on hypännyt Ersallakin. Ersan kohdalla ei ole mitään kilpailutavoitteita tai edes starttiaikeita, vaikka Liisa onkin puolitosissaan heittänyt, kuinka voisi lähteä tosissaan selvittämään, mihin hyppäämistä rakastavan tammani kapasiteetti riittäisikään. Nämä aikeet olen nauraen torpannut, eiköhän Ersa selviä ihan mielenvirkistyshyppäämisellä – pääasia, kun pääsee hyppäämään! Etenkin niitä maastoesteitä.

Tulevaisuus tuo tullessaan kuitenkin vähän lisää kouluratsastusta jokusen valmennuksen sekä lajilaatuarvostelun merkeissä. Laatuarvostelun jälkeen kalenterissa onkin suuri kysymysmerkki. Tarjoanko Ersaa jollekin tuttavalleni ylläpitoon tai siitosliisinkiin? Vai pitäisikö sittenkin antaa Liisan idealle periksi ja katsoa, mitä Ersa saavuttaisi kenttäradoilla? Kyllä tämän kanssa vielä hetken kisaa, ennen kuin ikä tulee vastaan ja liikuntaa pitää alkaa pohtia aivan eri vinkkelistä kuin kymmenvuotiaan hevosen kohdalla. Voisin toki itsekin varsottaa Ersan omalle kasvattajanimelleni, minulla vain ei ole sopivaa oria, ja yleensä siitosliisinkisopimus herättää enemmän kiinnostusta kuin tilausvarsavaihtoehto. Ersalla on vasta yksi jälkeläinen, Kurjenpesään jäänyt tammavarsa, mutta tietysti toivoisin hyväksi katsomalleni hevoselle enemmän jälkeläisiä. Mielestäni hyvä suku (minulla on samasta emästä kaksi tytärtä, joten olen tosiaan tykästynyt tähän tammaperheeseen!), todella korkea työmoraali, liikettä ja hyppykykyä, terveenäkin tämä on ollut jotain yksittäistä flunssaa ja sellaista pientä mitätöntä sairastelua lukuun ottamatta. Ei jalka- tai ruoansulatusvaivoja tai muitakaan isompia ongelmia, hyvä kavioaines ja hampaat..

Jos nyt kuitenkin ensin katse niihin preppausvalmennuksiin sekä laatuarvosteluihin. Mikäli Ersalta itseltään kysytään, kaikki hyppäämistä sisältävät vaihtoehdot kiilaavat tietysti mammalomailun ja lisäkoulukiemuroinnin edelle!

03.08.2023 Kouluvalmennus, valmensi Veera R.
Jes! Välillä puoliverinen valmennettavana niiden iän ikuisten suomenhevosten jälkeen. Kyllä siinä välillä vaan taantuu, kun valmentaa helppojen luokkien suokkeja, jotka puskee lapa edellä joka mutkasta läpi ja ratsastaja koittaa onnettomana pilkkiä päätä ylös. Ei kai ne kaikki suokit semmossia ole, mutta ne on vaa kaikki nyt osunu viime kuukausina mun silmän alle. Ehkä sitä on taantunu niin paljon jo, ettei osaa edes näin osaavaa hevosta valmentaa, sillä aika helpolla tänää taitaa päästä ratsukko.

Valmennus aloitettiin alkuverkkojen jälkeen tekemällä keskiympyrällä avo- ja sulkutaivutuksia. Ravissa ratsastaja sai olla tehtävässä tarkkana, että ympyrä pysyy ympyränä myös taivutuksen aikana, sillä tammahan oli niin kuuliainen, että eteni suoraan sitten, jos ei ympyrällä kulkemista pyydetty. Taivutukset itsessäänhän olivat melko selvää pässinlihaa, mutta selkeästi tämä ympyräkonsepti liitettynä tähän oli se mihin ratsastajan aivot eivät heti taas päässeet mukaan.

Kun taivutukset oli saatu natsaamaan ympyrällä, oli aika vastalaukkojen. Edelleen ratsukko sai pysytellä ympärilläni ympyrällä. Tamma joka ei äsken korjannut ratsastajaansa yhtään pysymään ympyrällä, koitti nyt kovasti korjata vaihtamalla laukkaa. Voi ystävä hyvä, kun sitä ei nyt haettu. Löysimme kuitenkin hyvät, tasapainoiset vastalaukat kumpaankin suuntaan.

Tämän jälkeen oli ympyrällä pörrätty tarpeeksi ja ratsukko sai edetä nyt ravissa, kääntyen aina lyhyen sivun jälkeen lävistäjälle. Lävistäjillä ratsukon tuli tehdä näkyvät lisäykset ja lyhyillä sivuilla taas esittää mahdollisimman rauhallista ravia. Tämä oli helppo tehtävä ratsukolle, mutta lisäyksiin jouduimme hakemaan vähän rauhallisuutta, sillä se lähti lisäykseen melko räjähtävästi. Siitä ei kouluradalla ainakaan lisäpisteitä saa.. Kun nämä oli taputeltu sujuviksi, oli ilo jättää ratsukko loppuverkkoja suorittamaan itsenäisesti.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen