Crane Favorsky

© Gestüt Hämelschenburg

Historiaa

Hypättyäni jokusen kerran Kurkisen Ainon esteitä rakastavalla koulutamma Feryzalla aloin puolitosissani vitsailla haluavani tammasta kenttävarsan. Ajatus selkeästi jäi hautumaan, sillä lopulta pistin Ainolle viestiä tiedustellakseni mahdollisuutta käyttää jälleen yhtä hänen koulutammaansa kenttävarsan emänä. Orikin minulla oli valmiina, oma laukkauran kenttäkinkereiksi vaihtanut täysiveriori YO Suicide Season. Suunnitelmani hyväksyttiin, Feryza tiinehtyi toisella siemennyskerralla, ja sitten vain jäin odottamaan.

Helmikuun ensimmäinen Kurjenpesän varsomiskarsinan olkipatjalle syntyä mätkähti kookas, varsoille tyypilliseen tapaan epäsuhdan eriparinen orivarsa. Nimineuvonpidon jälkeen papereihin virallisen nimen kohdalle kirjattiin Crane Favorsky, lempinimeksi Arsnyi. Tietysti se siitä lyheni, onhan Arsnyi nyt etenkin suomalaiseen suuhun jos ei hankala niin sanotaanko mutkikas. Arsi soljuu helpommin. Pikku-Arsi kasvoi hyvässä kurissa, oli mukavan utelias, rohkea, sosiaalinen ja avoin varsa, eikä ikä vienyt näitä piirteitä mihinkään. Junnun hormoneiden ruvetessa hyrräämään Arsi oli hetken idiootti, muttei sellaisella kahdella jalalla korskuvalla testosteronimörkötyylillä. Ori vain kadotti kaiken keskittymiskykynsä, aivan kuin sen ajatus olisi pätkinyt vähän väliä. Onneksi orilaitumella temmeltäminen toimi myös pään tuulettajana sekä tunnekuohujen ja hormonimyrskyjen tasoittajana! Fiksu hevonen tästäkin kasvoi.

Arsista kasvoi myös lahjakas kenttähevonen. Sain orista kisakaverin viiden tähden luokkiin, ja kyllähän tämmöisen kaikin puolin kivan, edustavan hevosen kanssa on kelvannutkin kierrellä kilpakenttiä sekä pyöriä valmennuksissa. Ei tämä mikään ykköstykkini ole koskaan ollut, erinomainen hevonen siitä huolimatta. Mukavaliikkeinen, rohkea, upealla asenteella töitä tekevä kullanmurunen, jonka loistava ratsastettavuus painaa vaakakupissa montaa muuta ominaisuutta enemmän.

Luonne

Helppo ja mukava tapaus tämä Arsini. Vaikkei ori koskaan ole ykköstykkini ollutkaan, kisasimme CIC5-radoille saakka komealla 64% voitto- ja sijoitusprosentilla. Toki seassa on paljon kovin tyhjiä luokkia, mittava osa menestyksestä tulee niiltä matalammilta tasoilta, joten niin kiva, ratsastettavuudeltaan loistava hevonen kuin trakehnerini onkin ei sitä pidä luulla menetetyksi olympiatoivoksi. Pätevä, pystyvä ratsu ehdottomasti, CIC5 sujui ja sujuu toki edelleen ilman väkisin vääntämisen tuntua.

Ratsastettavuus onkin Arsain parhaita jollei vallan paras puoli. Rohkea, eteenpäinpyrkivä, varmajalkainen, niihin lootiin rastit. Hyvät, suorat ja väljät liikkeet, selkeä työntö ja liito, ei ihme huitomista, etusten heittelyä tai kyydistä tipahtavaa takaosaa. Ajoittain vähän ylilyöty hyppy, joissa korkeus paikkaa jalkatekniikkaa sekä selän käyttöä, koska ilmeisesti ihan aina ei sitten kuitenkaan viitsi panostaa. Hyppytekniikka ei parhaimmillaankaan mitään kouluarvosanaysiä saa, ei oikeastaan edes kasia, turvallisella perusseiskalla mennään. Metrikolmekymmentä sujuu, ponnistuspaikat ori löytää itsekseenkin, vinot tai lyhyet linjat eivät aiheuta jäätymistä eivätkä erikoisemmat esteet jaksa ruunikkoa kauhistuttaa. Oiva pohja, jolle rakentaa, vaikkei orilautakunta tai mikään muukaan taho Arsin liikkeille tai hyppytekniikalle sitä kiitettävää numeroa pyöräytä yhteenkään paperiin. Tai edes lautasliinan reunaan.

Se kehumani ratsastettavuus kuitenkin saa kiitettävän arvosanan. Arsi on työteliäs ja rehellinen, tiettyyn pisteeseen asti anteeksiantavainen mutta myös ratsastajaltaan sopivasti vaativa; perushumppa sujuu puolivaloillakin, mutta kyllä orin vauhti hiipuu, kulmat ja mutkat jäävät löysiksi, siirtymiset valjuiksi ja niin edelleen mikäli ratsastaja pyytää asioita vähän sinne päin. Ruunikon luontainen tasapaino sekä eteenpäinpyrkimys kaunistelevat ihan aloittelijoiden menoa, sitten kun pitää edes oikeaoppinen pysähdys tehdä tai esitellä valmentajalle pohkeenväistöä ratsastajakin joutuu heräämään. Arsi kyllä tekee kaiken siltä pyydetyn, todella mielellään, ja on mahtavan pehmeä ratsastaa. Herkkäkin, mutta tarpeeksi fiksu ollakseen ottamatta lähtöjä ihan joka hutipohkeista. Ruunikkoni tuntuu hoksaavan välittömästi onko ratsastajansa kokematon vaiko vain sinne päin tekevää, pohjimmiltaan osaavaa mallia. Kokemattomat saavat asioita anteeksi, sinne päin tekevien kanssa Arsi ripustaa hanskat naulaan mikäli pelleily jatkuu riittävän pitkään. Todella rumasta suusta roikkumisesta ja sen sellaisista ori päättää työsuhteen välittömästi.

Minä yksinkertaisesti viihdyn Arsin selässä. Ori on luottohevoseni moneen menoon, oiva esimerkillä opettaja junnuille sekä yksi istuntatuntien vakiohevosistani, vaikka vähän ottaakin itsetunnon päälle saada samaan aikaan palautetta niin hevoselta kuin valmentajalta. Toisaalta siinähän sitä oppii, tavoitteeni kuitenkin on ratsastaa mahdollisimman hevosystävällisesti.

Tallikäytöksestäkään ei moitittavaa löydy. Arsin pöllöilyt jäivät sinne teinihevosen hormonihillumisiin, ikä tasoitti niin hormonimyrskyt kuin pääkopankin. Kyllä tämä tammojen perään höhöttelee, saattaa korskahdella toisille oreille ja on ylipäätään vähän alleviivatummin oriori kuin moni Tuonisen setämiessuomenhevonen. Silti, perusfiksu, hyvin käyttäytyvä hevonen, jonka kanssa se ihan tavanomainen silmien auki pitäminen kera maalaisjärjen riittävät.
Silmätipat ja korvien härppiminen ovat inhottavia juttuja, raspaukseen, klippaukseen, takamuksen pesuun tai semmoisiin Arsi ei sitten tuumaakaan mitään. Kylmäyspatjoista ori ei pidä, kylmäysletkut ovat enemmän sen mieleen. Kovin kutiavaa sorttia Arsi ei ole, enempikin niitä hevosia, jotka oikein toivovat jonkun tulevan rapsuttelemaan lapoja juuriharjalla. Asiallinen lastata ja kuljettaa myös muiden hevosten kanssa, karsina- tai tarhajärjestyksen muutokset eivät aiheuta stressiä eikä myöhässä jaettu aamuruoka tarkoita maailmanloppua.

Oikeastaan kaikilla tulisi olla Arsi tai parikin tallissaan.

Sukutaulu

Kilpailumenestys

31.12.2025 Stall Haze Field Warmbloods KERJ CUP CIC5 5/27

Päiväkirja & valmennukset