Kurjenpesä

Feria SWA "Feria"
✝ 20.11.2024

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Helposti innostuva varsa joka pistää kaiken leikiksi nopeasti. Itsenäinen ja hyvin eteepäinpyrkivä tamma, jolta ei liikettä puutu.
- kasvattaja

Kingsvalley on tietysti tuttu minulle, ei noin maineikas talli yksinkertaisesti voi mennä keneltäkään vähänkään vakavammin hevosia harrastavalta ohi – saati meiltä, jotka itsekin kilpailemme, kasvatamme puoliverisiä, ylipäätään olemme hevosalan töissä. Kouluratsastajana Kingsvalley tosin jäi osaltani pitkäksi aikaa huomiotta, kunnes ryhdyin hankkimaan talliini myös estehevosia sekä kasvattamaan niitä itsekin. Tämän niin sanotun aluevaltauksen myötä ryhdyin seuraamaan aivan uudella tarmolla estemaailman kilparatsuja sekä isä- ja emälinjoja, eri kasvattajia, myös Kingsvalleytä. Lopulta päädyin hieromaan hevoskauppojakin, joiden seurauksena Pöytyälle muutti kaksi saksalaista esteratsun alkua, tammat Feria SWA ja Schley SWA.

Feriasta näki jo varhain sen kasvavan kookkaaksi, ja 170-senttinen siitä tulikin. Suurilinjainen, hieman raskas, kuitenkin kaunis ja tyylikäs tamma, joka kantakirjattiin toisella palkinolla. Jo kasvattaja kehui tammalta löytyvän liikettä, eikä kyse ollut pelkistä myyntipuheista! Ferialla on sen verran hienot liikkeet, että tämän kanssa kelpaisi pyörähdellä koulukilpailuissakin. Jokunen tuttu kehotti käyttämään tammaa myös kenttäkilpailuissa. Nuorempana Feria kiersikin pienissä koulu- ja kenttäkisoissa, lähinnä Ypäjällä, kun niin lähellä olivat. Varsinaisen uransa tamma kuitenkin teki odotusten mukaisesti esteradoilla kohoten 150cm radoille. Ehkä helppo A -tason nosto sinne vaativien puolelle on seuraava projekti ennen (lopullisia) eläkepäiviä..

Tietysti minusta oli hienoa seurata Ferian kilpauraa, kilistellä milloin jääteetä, milloin jotain kuohuvaa naapureitteni, tamman kisahoitajan tai ratsastajan, tallityöntekijöitteni, milloin kenenkin kanssa. Komea ura se olikin, 147 starttia, 46 voittoa ja 35 sijoitusta, komea 55% sijoitusprosentti. Olen ehkä vähän pehmeä enkä lainkaan niin tiukkapipoisen urakeskeinen kuin olen pelännyt, sillä Ferian menestystä enemmän olen nauttinut tammaan tutustumisesta. Helposti innostuva, rohkea, itsenäinen varsa kasvoi vaikuttavaksi hevoseksi, jonka luonteen peruspilareina edellä mainitut ominaisuudet pysyivät. Ferian kouluttaminen oli ilo, kaikki sen kanssa työskennelleet ovat kehuneet tammaa vilpittömän oloisesti, sen persoonaa, työmoraalia, ratsastettavuutta. En ole itse uskaltanut hypätä Ferialla, mutta olen enemmän kuin mielelläni lähtenyt maastoilemaan sen kanssa tai ratsastanut sileäpuolen treenejä.

Sain Kingsvalleystä uskomattoman hienon hevosen.

Luonne

Pienestä pitäen varsin itsenäinen Feria ei ole turhan paljoa kaivannut muiden hevosten tukea ja turvaa. Tietysti se on päässyt tutustumaan maastoreitteihin, matkustamiseen ja sen sellaisiin kaverin kanssa, ei nuorta ole yksinään heitetty uusien tilanteiden eteen jos vanhemman hevosen tuki ja esimerkki on ollut järjestettävissä. Feria vain ei ole tätä tukea suuremmin tarvinnut. Oli ruunikolla seuraa tai ei, se on suhtautunut uusiin asioihin ja tilanteisiin rauhallisen järkevästi, kuitenkin uteliaana, osoittaen rohkeutta ja kylmäpäisyyttä vähän tiukemmissakin tilanteissa. Onneksi pöytyäläinen nuoriso on fiksua, jokainen samoissa metsissä mopojen, moottorikelkkojen tai muiden moottoriajoneuvojen kanssa kulkeva on aina osannut kohdata hevoset todella hienosti. Yhtä hienosti Feria on kohdannut nämä ihmetykset, vaikka maastokaverinsa olisikin vähän (tai enemmänkin) jännityspuhissut.

Niin fiksun järkevä, kypsän oloinen kuin Feria onkin ollut, se on toisaalta osannut pistää asiat nopeasti leikiksi innostuessaan. Ehkäpä juuri leikkimielisyys on ollut avain ruunikon rautahermoihin sekä oppimistuloksiin? Saksasta Pöytyälle saapui noin vuoden ikäinen, hyvin käsitelty hevonen, joka tietysti osasi jo paljon kaikenlaista eikä käytöskoulua tarvinnut kerrata. Iän myötä, ratsutuksen ja ratsukoulutuksen tullessa ajankohtaiseksi, pääsin itsekin nauttimaan laajemmalla skaalalla Ferian oppimiskyvystä. Tamma hoksasi asiat todella nopeasti, ja etenkin ensimmäiset pohkeenväistömme ovat jääneet lämpimästi mieleeni. Liike meni aivan leikiksi ja tanssahteluksi, samaten monet tulevatkin treenit, Ferian esitellessä innosta puhkuen uusia oppejaan. Samaa leikkimielistä innostusta näkyi irtohypätessä, myöhemmin ratsastajan kanssa esteitä ylittäessä, eikä Feria 150cm radoillakaan menettänyt silmiensä innostunutta pilkettä, lapsenomaista riemua.

Helposti innostuvaa, leikkisää hevosta on tietysti ollut helppo motivoida ja innostaa kokeilemaan uutta. Erikoisemmat esteet ovat olleet tammalle jatkuva riemun lähde, nehän ovat paljon hauskempia kuin se sadat kerrat ylitetty punavalkea puomipino perustolppien välissä! Ferialta löytyy roppakaupalla esteälyä, se tuntuu hallitsevan askeltensa sovittamiset, sarjaesteiden välien arvioimiset sekä ponnistuspaikan päättämisen hämmentävällä varmuudella. Ja onhan tällä komea, hieno, ilmava laukka, jossa askel venyy sekä lyhenee tarvittaessa juuri niin paljon tai vähän kuin ratsastaja pyytää. Käynti tai ravikaan eivät kalpene komean laukan rinnalla, ruunikkoni liikkuu matkaavoittavin, tahdikkain, jäntevin liikkeen hyvässä ryhdissä, reippaalla eteenpäinpyrkimyksellä, kuitenkaan kiirehtimättä. Kokoaminenkin käy helpon oloisesti. Ferian kohdalla ei ole tehty kompromisseja, tammasta ei ehkä olisi Grand Prix -ratsuksi, mutta uskon vakaasti Prix St. Georgesin olevan mahdollisuus joka vain jätettiin esteuran vuoksi hyödyntämättä. Eikä minua kaduta, vaikka kouluratsastaja olenkin – estehevoseksihan minä Ferian ostin, ja sellaisena on ollut erinomainen. Innostunut, motivoitunut tiimipelaaja, todella hyvä ratsastaa ja jotenkin kunnanhimoisen oloinen esteradoilla, vaikka leikkisyys säilyykin.

Esiintymisestä Feria nauttii valtavasti, niin selkeästi, ettei sitä voi olla huomaamatta. Käsihevosalueella ruunikko yleensä hieman pörisee ja steppaa silkkaa innokkuuttaan, se koettaa jutustella muille hevosille ja vaikuttaa monin tavoin nuoremmalta kuin on. Aivan kuin seuraisi nuorta, toisiin hevosiin tutustuvaa ja leikkiin kutsuvaa tammaa aikuisen hevosen sijaan! Ratsastajan noustessa selkään Feria ei suoranaisesti vakavoidu, se vain lähtee leikkimään eli tekemään töitä, hyppäämään, ratsastajansa kanssa. Jos joku viihtyy kisoissa, niin Feria. Muutoinkin työstä, hyppäämisestä nauttiva tamma saa vain lisäpotkua yleisöstä sekä kisapäivien tunnelmasta.

Viihtyy Feria kotonakin. Se on melko leppoisa hevonen, niitä, jotka aurinkoisella säällä makoilevat pitkin pituuttaan tarhassa – oli alla sitten mitä tahansa lumesta kurakkoon. Mitäpä tuosta, mutakylpy tekee hyvää hipiälle ja lumessa pyöriminen virkistää. Hienohelmaisuus loistaa poissaolollaan. Muutoin helppo, kiltti tamma on tavattoman utelias haluten katsella, haistella sekä valitettavasti myös maistella kaikkea. Älä jätä mitään Ferian hampaiden ulottuville, olen joutunut luopumaan yksistä lempihanskoistani Ferian napattua ne. Löysin hanskani hyvin pureskeltuina likoamasta tamman juomakupista. Kengittäjän välineet kiinnostavat ruunikkoani kaikkein eniten, kenties siksi, ettei se koskaan ole saanut ensimmäistäkään raspia tai pihtejä hampaisiinsa.

Sukutiedot

Jälkeläiset

24.01.2023 holst-o. Izmajilskyi KTK-II i. Izrunov om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
13.06.2023 holst-t. Crane Rhae i. Daeron Lind om. alina (VRL-14858)

Kilpailutulokset

Feria SWA kilpailee porrastetuissa kilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

20.07.2023 Hieman kuulumisia
Kilpauransa päälle Feria teki toisen, lyhyemmän uran, siitostammana. Voi tietysti olla, että varsotan tamman myöhemmin kolmannen kerran, onhan tämä kaikin puolin hieno hevonen! Upea suku, loistavat näytöt kilpakentiltä, toisen palkinnon kantakirjatamma, kaiken päälle loistava luonne. Tamma itse vähän raskas – piirre, josta kumpikaan sen jälkeläisistä ei kärsi. Kumpainenkin on moderni, kompakti urheiluhevonen, joissa näkyy niin modernien, komeiden isäorien kuin Feria-emänkin vaikutus. Lindgårdiin muuttaneella Rhae-tyttärellä on melkoinen ravi, se tamma tulee kääntämään katseita näyttelykehissä viimeistään liikkeitä esittäessään! Oma, kotiin jäänyt Izmajilskyini liikkuu sekin hyvin; toivon hienojen liikkeiden olevan Ferian periyttämiä. Tamma itse kun on todella upealiikkeinen. Kiusaus lähteä koulukentille kummittelee mieleni perukoilla..

Aion kuitenkin vastustaa kiusausta, opettelemme vaativien tasojen liikkeitä kotosalla ihan omaksi iloksemme. Nuorena, ratsun uransa alkutaipaleella, Ferian silmät aivan säihkyivät sen opetellessa uusia asioita. Nyt sama säihke välkkyy ruunikkoni silmissä aina koottuja askellajeja tai avo- ja sulkutaivutuksia. Etenkin jälkimmäiset tuntuvat aiheuttavan kuplivaa lapsenomaista riemua, aivan kuten pohkeenväistö aikoinaan. Laukanvaihtojakin Feria on tehnyt aivan itsekseen useampia putkeen, vaikka olen pyytänyt vain yhden tai kaksi vaihtoa. Hellyttävää, kuinka innoissaan hevonen voikaan olla!

10.04.2024 Esteratsu kouluvalmennuksessa
Yllätin itsenikin varaamalla itselleni ja Ferialle kouluvalmennuksen. Rataesteiltä eläköitynyt tammani on toki ollut aktiivisessa liikutuksessa, olemme opetelleet roppakaupalla uutta, maastoilleet pitkin poikin Pöytyää ja ylipäätään viettäneet mukavaa, aktiivista elämää. Eihän Feria ole vielä edes kahtakymmentä, ja vaikka olisikin niin kyllä mummohevonen pitäisi liikuttaa siinä missä kilpaikäisetkin, toki ikä ja kunto huomioiden. Ihan Oikeaan ja Vakavaan kouluvalmennukseen lähteminen ei kuitenkaan missään vaiheessa kuulunut suunnitelmiini, joten toden totta yllätin itsenikin moisella ex tempore -päätöksellä.

Piritta Mäkinen piti viime viikolla useamman valmennuksen, ja osallistuin Ferian lisäksi kahdella muullakin hevosella, ihan koulupainotteisilla. Ferian kanssa olin luottavaisin, iloisen odottavaisin mielin; tiedän tammani olevan hieno, niin liikkeiltään kuin ratsastettavuudeltaankin, eikä tuon kolmen ratsukon ryhmävalmennuksen ideana tietenkään ollut kilpailla liikkeen laadun tai sellaisten suhteen. Ryhmän kaksi muuta hevosta olivat selkeästi kouluratsuja, rautiaan ruunan isälinjan arvasin jo sen pään ja kaulan muodosta. Olimme koko porukka toisillemme tuntemattomia, korkeintaan nimitutun tasolla, mutta jestas kuinka hyvä ryhmähenki meille syntyi! Juttelimme ennen ja jälkeen valmennuksen, enkä muista, milloin näin olisi käynyt. Yleensä valmennuksissa käyminen on vähän yksinäistä, sitä juttelee lähinnä valmentajan ja korkeintaan tuttujen kanssa. Jopa minä, tunnettu hölösuu.

Oma sosiaalinen iloitteluni kuitenkin kalpeni sen ilon ja ylpeyden suhteen, mitä Ferian vuoksi tunsin. Piritta kehui tammaani jo alkuverryttelyissä ("Upea matkaavoittava käynti, irtonaiset lavat ja hieno takaosa! Ja miten rennon tyytyväinen hevonen sinulla onkaan!") saaden minut paitsi hymyilemään, myös punastelemaan. Feria vallan puhkui intoa, niin hyppäämistä rakastava esteratsu kuin se onkin selkeästi holsteinini oli lähtenyt tekemään vaikutuksen jokaiseen paikallaolijaan.
Valmennus piti sisällään paljon siirtymisiä, erittäin huolellista kulmien työstämistä niin kulmissa itsessään kuin puomeista tehdyillä neliöillä, pohkeenväistöjä, peruutuksia, vähän avoja ja sulkuja käynnissä sekä ravissa. Moni tehtävä oli sellainen, joita itsekin teetän oppilaillani. Sain itse kehuja käsistäni sekä harmonisesta apujen käytöstä, mutta moitteita siitä, miten helposti leukani painuu rintaan mikä hiljalleen vaikuttaa paitsi ryhtiini, myös koko istuntaan. Feriaa lähinnä kehuttiin, senkin jälkeen kun se ei malttanut lopettaa pohkeenväistöä keskiuralla vaan hyvin itsepäisesti jatkoi pitkälle sivulle saakka oikein röyhistellen rintaansa. Ei tämä uppiniskainen ole, vain hyvin, hyvin helposti innostuva, leikkisä ja ylpeä osaamisestaan. Seuraava pohkeenväistömme loppui missä pitikin, jatkoimme hetken keskihalkaisijalla ja väistimme takaisin uralle josta palasimme vastakkaiselle uralle valssaamisen sijaan.

Pirittakin kiusoitteli, kuinka voisin käydä edes Ypäjän puolella keskiviikkokisoissa Ferian kanssa, startata helppoa A:ta ja vaativaa B:tä. Koetahan tässä sitten pitää pääsi ja vastustaa kiusausta, kun jo hupivalmennusreissussakin kuulee kisavihjailuita!

10.06.2024 Muistomatka ja maastoretki
Siivoilin tänään konettani sekä järjestelin ulkoista kovalevyäni. Tehokkaana siivoustyönä alkanut puuha keskeytyi unohtuessani katselemaan kisakuvia ja -videoita, joista etenkin Ferian kansio piti minut pitkään otteessaan. Katselin kuvia tamman junnuvuosilta, joina se oli kisannut myös koulua ja kenttää (ei kuitenkaan siinä määrin, että niitä tuloksia kannattaisi esteuran rinnalle nostaa), naureskelin itsekseni muutamille palkintojenjakokuvalle, joissa tamma joko poseerasi voittajan elkein kolmannesta sijasta huolimatta tai oli jo kovaa vauhtia maistamassa ratsastajaa kättelevän kilpailujohtajan hellehatun lieriä. Tämmöinen käytös ei jäänyt junnuvuosille, ihan Ferian viimeiseltäkin kilpakaudelta löytyi kuva, jossa se kaiketi kuolaintarkastuksen yhteydessä pyrki tekemään lähempää tuttavuutta stewardin päähineen kanssa. ..ja verryttelyalueen koristekukkien.

Muutama kuva sykähdytti niin paljon, että tilasin itselleni paperikuvia digitiedostojen kaveriksi. Tilattavat kuvat ovat miltei kaikki ulkoradoilta, pitkälti kauniimpien maisemien vuoksi. Maneesikuvista valitsin kaksi, joissa tammani ilme, olemus, kaikki oikein huokuu hyppäämisen riemua. Trippeleitä, muureja, tavan pystyjä, lankkuja ja oksereita erikoisemmilla johteilla, junnuvuosien matalammilta radoilta sekä huippuvuosien 150cm radoilta. Minun silmääni valtaosa esteistä näytti massiivisilta, myös ne metrin esteet joita olen itsekin hypännyt (tällekin vuotta!), en tosin Ferialla. Feria on viimeksi hypännyt juurikin metriä yhden vakioesteratsastajani kanssa, joka tällä hetkellä kisaakin parilla hevosellani. Ferian satunnaiset hyppelyt menevät vähän siinä sivussa.

Videoiden parista minun piti ihan irrottaa itseni, etten jäisi loppuillaksi katselemaan niitä. Olen katsonut jokaisen videon ennenkin, tuoreeltaan saadessani ne, sillä harvemmin olin itse paikalla jännittämässä. Jännitin sitten jälkikäteen, vaikka tiesinkin jo tuloksen. Kaikki ne uskaliaat käännökset, vähän läheltä piti -tilanteet Ferian kavioiden kolahtaessa puomiin, yleisön pettynyt kohahdus kun tamma osuikin vesiesteeseen ja riehakkaat taputukset uuden johtoajan ja puhtaan radan myötä. Minun on ehdottomasti lähdettävä tälle kesää estekisoihinkin, yleisön myötäeläminen on uskomattoman hienoa ja haluan itse kannustaa muita samalla tavalla!

Irrottauduttuani muistomatkaltani lähdin maastoilemaan, tietysti Ferian kanssa. Seuraksemme sain Annikan, joka valitsi ratsukseen Reen. Feria sekä Ree lähtivät kumpikin iloisin mielin samoilemaan tuttuja maastoreittejä, ja laukkasuoralla kumpainenkin innostui melkoisen reippaaseen laukkaan. Nauroimme Annikan kanssa kuin mitkäkin kahdeksantoistakesäiset, huolettomat nuoret ensihevostensa selässä! Ihana hyväntuulinen nostalgia, mahtava seura sekä hienot hevoset, voiko ihminen muuta päiväänsä toivoakaan?

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen