Kurjenpesä


Ecstatic Disaster "Eda"
Perustiedot
Meriitit

Hannovertamma, syntynyt 02.07.2017 (13-vuotias)
164-senttinen tummanruunikko
Estepainotteinen (he A / 150cm)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Escapisme, Suomi
VH17-011-0164
KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.)
Champion


© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Radioactive Rain has been one of my favorite mares and therefore I have left all three foals from her home. The youngest one is Ecstatic Disaster from a gorgeous hanoverian stallion Excusemyfrench PB. "Eda" is a diva just like her mother, but her goddess-like looks and great jumping capacity make us all forgive her hot-headed character.
- kasvattaja

Mitä ihmettä minä näillä estehevosilla teen? Olen kouluratsastaja, olen aina ollut, enkä todellakaan uskalla hypätä aivan joka hevosella. Etenkään isoja esteitä. Eikä minulla muutenkaan ollut mitään tarvetta uudelle hevoselle. Mielitekoja ehkä sitäkin enemmän, sekä selkeästi aivan liikaa löysää rahaa.

Eda oli yksi Escapismen myytävistä hevosista. Talli oli minulle ennestään tuttu, joskin koulupuoliveristensä osalta. Katsastin kaikkien myytävien hevosten tiedot ja kisatulokset läpi, estehevoset aika nopeasti, kouluhevoset huolellisemmin. Silti palasin katsomaan Edan sukua ja kuvia. Hannover, mutta estepainotteinen. Isä todella komea ja hienosukuinen hannover, emä taas puhdas täysiverinen, eikä selkeästi se helppoluontoisin tapaus. Ilmeisesti sukukin oli hieno, vaikka ymmärrän täysiveristen päälle paljon vähemmän kuin estepuoliveristen.

Ostin Edan näkemättä sitä. Satuin jutustelemaan Susirajan omistajien kanssa Runon kuulumisista, ja puhe kääntyi jotenkin kummasti Edaan. Tamman suvussa oli paljon heille tuttuja hevosia, ja jotenkin homma luisui siihen, että valtuutin Lissun koeratsastamaan tamman ja kärräämään sen Kurjenpesään, jos mitään vikaa ei löydy.
Tuolla tallissa Eda sitten seistä nököttää kiljuen kilpaa Shaahin ja Lempin kanssa. Kuulemma pärjään tämän kuumakatrin kanssa vallan mainiosti, kerran pärjään Lempin kanssa.

Luonne

Edassa on jotain vangitsevaa, sen olemuksessa, tavassa olla ja liikkua. Eihän tämä samalla tavalla kaunis ole kuin vaikka Runo on komea, täysiverinen tulee Edassa esille niin hyvin, että tämmöinen kaikkea puoliveriseen peilaava ihminen ole varauksetta haltioissaan. Tämän hevosen lumo ei synny virheettömän virtaviivaisesta, enemmän pyöreästä kuin kulmikkaasta rungosta, vaan ruunikon itsetietoisuudesta, siitä miten se kantaa itsensä. Eda on älykäs, rohkea, helposti kuumuva hevonen, hieman diivamainen, toisinaan jopa täydellinen bitch - ja se on tätä kaikkea hyvin rehellisesti, ylpeästi ja tiedostaen, häpeilemättä tai pyytelemättä mitään anteeksi.

Diivan elämä voi olla hankalaa. Sain hetken pyöritellä tammojeni karsinajärjestystä, jotta löysin toimivan (sekä karsinoiden seiniä säästävän) kombon; Eda ja Lempi ilmaisivat keskinäistä inhoaan varsin kovaäänisesti huutaen ja seiniä potkien. Nurkkakarsinassa, Mankin vieressä ja Walpua vastapäätä, Edan elämä on siedettävää.
Naapuriepäsopu ei ole ainoa epäkohta, jota ruunikko on kommentoinut melko kärkkäästi. Tavan harjaamiset, kavioiden puhdistukset, loimitukset, pesut sun muut sellaiset kyllä sujuvat ongelmitta (kunhan teen asioita, enkä vain meinaa ja haaveile), mutta sakset, suihkepullot ja matolääkkeet, kas siinä Edan epäpyhä kolminaisuus. Olin saada kaviosta suihkuttaessani ensimmäistä kertaa hännänselvitysainetta tamman häntään, eikä potkuvaara ole kadonnut mihinkään. Kaikki saksiin, suihkepulloihin tai matolääkitykseen liittyvä on pakko hoitaa huulipuristimen suosiollisella avustuksella, muutoin voi olla varma, että jokin ruunikon neljästä jalasta viuhuu, ja nopsaan. Onneksi diiva suvaitsee muuten käyttäytyä, eikä kiukuttele silmätipoista, lämmön mittaamisesta, kengityksestä tai mistään muustakaan.
Kevyt, reipas askel vaihtuu hyvin herkästi käynnistä raviksi Edan ollessa narun nokassa. Yleensä tamma käyttäytyy ihan fiksusti, vaikka onkin vähän kiireinen ja raville yrittävä. Kiima-aikoina Eda on kuitenkin kohtalaisen kiukkuinen, etenkin niille hevosille, joista ei noin muutenkaan välitä (lähinnä Lempi), ja saattaa yrittää karsinan tai tarhan eteen haastamaan riitaa. Edan ollessa kiimassa talutan tammaa ketju suussa, se tuntuu pitävän neidin ajoittain kukkaan puhkeavat tappeluhalut kurissa.

Voi, miten minä toivonkaan, että jonain päivänä Eda tajuaa olevansa oikeasti enemmän isänsä kuin emänsä kuva! Herkkä, vähän liiankin herkkä, kuumapäinen ja reaktioissaan nopea ja vahva hannover peilaa erittäin hyvin sitä kliseekuvaa, jota nuorten hevoskirjat ovat täysiverisistä syöttäneet. Välillä tuntuu, että ruunikko reagoi jo ennen kuin on kokonaan prosessoinut saamansa avut. Ei sen väliä, vaikkei reaktio olisi toivotunlainen, onpahan reagoitu! Tätä tapahtuu etenkin Edan innostuessa tai turhautuessa, eli lähes koko ajan. Hypätessä tamma innostuu, sileätyöskennellessä taas turhautuu.
Eda ei pyytele anteeksi mitään. Tamma osaa olla kammottavan uppiniskainen, itsepäinen ja yhteistyökyvytön kiukkupeppu, kun siltä pyydetään jotain, mikä ei neitiä miellytä. Yleensä tämä tarkoittaa kaikkea, mikä ei liity hyppäämiseen, laukkatyöskentelyyn tai maastoiluun. Kouluratsastus kiristää Edan pinnan välittömästi, kunnon muoto ja kokoaminen ovat yhtä kamalia kuin someriippuvaisen teinin asettaminen nettikieltoon. Eda ei halua, joten miksi Eda tekisi? Oman mausteensa soppaan tuo tamman tarkkuus saamistaan avuista (sillähän ei ole merkitystä, ettei Eda aina välitä kuunnella niitä); pieninkään sahaaminen tai kovakätisyys, polvella puristaminen, satulassa huojuminen, ihan mikä tahansa, on hannoverin mielestä syy kiukutella, polkea jalkaa, pukitella, ryöstää laukalle turpa taivasta kohti sojottaen.
Mikäli Eda sattuu olemaan suopealla päällä, se on ihan mukava kouluratsu. Vähän nyreä, alkuun tahmea, mutta hyvin (etenkin laukassa!) liikkuva hevonen, joka osaa enemmän kuin haluaa tehdä.

Hypätessä Edasta paljastuu se toinen puoli; intoa on enemmän kuin halua kuunnella ratsastajaa. Omasta mielestään tamma on ehdottomasti paras hyppääjä, joka tällä pallolla on koskaan elänyt, joten miksi ihmeessä ratsastaja yrittää neuvoa? Ettäs kehtaakin! Edalla hypätessä kevyt, hyvin eleetön ratsastus on äärettömän tärkeää. Tamman ei saa antaa tehdä oman päänsä mukaan, mutta avut pitäisi saada läpi mahdollisimman hienovaraisesti. Ei ole tavatonta, että maailman parasta estehevosta kiukuttaa ratsastajan toiminta siinä määrin, että esteelle tulee täysstoppi. Yleensä vesiesteelle. Yleensä niin raju, että ratsastaja lentää kaulan yli suunnittelemattomalle uintireissulle.
Maalailemistani kauhukuvista huolimatta Edassa on paljon hyvää; erittäin hyvä, säädeltävä laukka, ketteryyttä, voimaa ja nopeutta, esteälyä, taistelutahtoa. Hannoverini kääntyy vaikka kolikon päällä, ei arastele mitään esteitä, selviytyy lyhyistä ja vinoista lähestymisistä, taistelee esteen ylitse puomeihin koskematta vähän heikommastakin lähestymisestä. Edan ponnistukset ovat teräviä ja nopeita, hyppy ihan räjähtää ja on ohi hetkessä. Tamman jalkatekniikka on erinomainen, selän käyttö vähän niin ja näin, mutta yleensä enemmän sillä hyvän puolella.
Maastoilu, etenkin pitkät laukat metsäteillä tai pelloilla, on ruunikon mielestä melkein yhtä hauskaa kuin hyppääminen. Korvat innokkaasti eteenpäin sojottaen Eda menee vaikka mihin ryteikköön, minne muut hevoset eivät suostu. Vastaan saa kävellä mikä tahansa lenkkeilijä, hirvi tai metsätyökone, eikä Edaa oikeastaan kiinnosta – hän on nyt mehtässä ja hänellä on kivaa. Rauhalliset käyntilenkit eivät valitettavasti oikein onnistu, Edasta laukka on ainoa oikea askellaji, joskin ravi voidaan pakon sanelemana hyväksyä.

Lastaaminen ja kuljetus sentään sujuvat ongelmitta. Kunhan Edaa ei yritä lastata koppiin/rekkaan, jossa seisoo joku ärsyttävä hevonen; mikäli matkakumppani ei ole mieluinen, Eda tekee täysstopin lastaussillalle. Jos Edan lastaa ensin ja ärsykkeen seuraavaksi, tamma kiljuu, kuopii ja potkii koko matkan, vaikka yleensä onkin se fiksu ja rauhallinen kuljetettava.
Kisapaikoilla ruunikko käyttäytyy kuten kotonakin niin käsihevosalueella kuin verryttelyssä. Radalle kävellessä Eda tietää, että nyt joku katsoo ja arvostelee, nyt otetaan aikaa, nyt kilpaillaan. Tamman kilpailuvietti ja voitonhalu ovat todella vahvat, ja älykkäänä hevosena Eda tietää, ettei sooloilusta saa irtopisteitä. Kenties juuri näiden seikkojen vuoksi tamma on kisatilanteissa niin paljon parempi ratsastaa kuin kotona, kaikki tuntuu sujuvan kuin tanssi. Kunhan itse osaa ratsastaa; mitään anteeksiantavaa pyhimystä Edasta ei kuoriudu, vaikka se muuttuukin hyvin yhteistyöhaluiseksi, kuuliaiseksi ja malttaa menohalunsa. Ei nyt ehkä Tuhkimo, mutta ainakin Tuhkimon kurpitsavaunu.


Sukutiedot

i. Excusemyfrench PB
hann, trn, 170cm
ii. Suprant Whichwitchiswhich
KTK-II, ERJ-I
hann, rn, 170cm
iii. Whischipswitch
YLA2, ERJ-I
hann, trn, 163cm
iie. Sol Invictus
hann, rt, 168cm
ie. Valyria PB
ERJ-II
hann, m, 167cm
iei. Thingol
hann, km, 168cm
iee. Anor Londo
ERJ-I
hann, m, 167cm
e. Radioactive Rain
xx, trn, 163cm
ei. Spotted Illusion
XLA-II, ERJ-II
xx, trnkrj, 166cm
eii. Damn Inkspot
KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II
xx, mrnkrj, 162cm
eie. Illusion and Dream
xx, trn, 164cm
ee. Marilyn Monsoon
KTK-III
xx, rtkm, 164cm
eei. Rain in Ukraine
xx, mkm, 162cm
eee. Dirty Daydream
KRJ-II, ERJ-II, KERJ-II
xx, trn, 161cm

Kilpailutulokset

Sijoitukset

09.03.2018 Einfall irtoSERT (tuom. Welby)

Kasvattajansa kanssa Eda on kisannut porrastettuja estekilpailuja.

ERJ 33 sijoitusta joista 7 voittoa
10.04.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 3/30
11.04.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 4/30
12.04.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 3/30
13.04.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 2/30
17.04.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 4/30
19.04.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 1/30
20.04.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 1/30
02.06.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 2/30
05.06.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 3/30
15.06.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 5/30
19.06.2018 Raatteen Suomenhevoset 140cm 3/30
28.06.2018 Sardonic Sporthorses 140cm 2/18
29.06.2018 Sardonic Sporthorses 140cm 1/18
30.06.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 3/23
02.07.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 2/23
07.07.2018 Sardonic Sporthorses 140cm 1/18
08.07.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 5/27
09.07.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 2/27
09.07.2018 Sardonic Sporthorses 140cm 3/18
10.07.2018 Sardonic Sporthorses 140cm 2/18
10.07.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 1/23
11.07.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 3/27
11.07.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 5/27
16.07.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 1/27
17.07.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 5/27
18.07.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 3/27
18.07.2018 Sardonic Sporthorses 150cm 5/27
01.09.2018 Susiraja 150cm 3/30
01.09.2018 Susiraja 150cm 4/30
03.09.2018 Susiraja 150cm 2/30
06.09.2018 Susiraja 150cm 1/30
11.09.2018 Susiraja 150cm 2/30
13.09.2018 Susiraja 150cm 2/30

Päiväkirja & valmennukset

29.03.2018 Kuulumisia Susirajasta / vieraskuski, kirjoitti mori-mori
"Ei, ei, ei, ei..." kuljin pitkin Susirajan tallin käytävää ja yritin löytää karsinaa, jossa asustelisi päivän ratsuni Eda. Käveltyäni lähes täyden kierroksen tallin ympäri löysin viimein oikean boxin ja nostin katseeni - PUOLIVERINEN?! Olenko oikeassa tallissa? Kylmä käsi nosti leukani ylös lattiasta. "Leukas jäätyy lattiaan kiinni", nauroi viereeni ilmestynyt ilmestynyt Lissu, joka selitti Edan olevan täällä kisattavana Kurjenpesästä.

Talutin tamman käytävälle ja napsautin kiinni ketjuihin. Silläaikaa kun minä raahasin harjat, suitset, satulan, suojat ja kaikenmaailman remelit käytävälle, oli Lissu löytänyt takamukselleen mukavan paikan heinäpaalin päältä. "Eda on vähän sellainen jännä tapaus" oli vielä aika lievä aloitus sille, millaisia tarinoita nainen tulisi kertomaan seuraavan puolituntisen aikana. Siinä minä sitten harjailin uljasta lähes mustaani silmät vähintäänkin lautasen kokoisina ja mietin, että toivottavasti kentällä on vielä reilusti lumihankea - sekä hidasteena että pehmusteena.

Sen kahdensadan metrin matkan tallista kentälle Eda kulki suurimmaksi osaksi sivuttain, peruuttaen tai hieman edelläni ravaten. Mutta kulkipahan kuitenkin. Kampesin itseni satulaan ja jo parin ensimmäisen askeleen jälkeen oli aivan varma että persiilleen menee kuitenkin, mutta hei, pessimisti ei pety! Jo hannoverin käyntiaskeleet olivat jotain niin honkkelikonkkelia verrattuina suomenhevosten askeliin, etten tiennyt miten päin selässä olisi pitänyt keikkua.
Alkukäynnit lähinnä tutusteltiin ja makusteltiin. Lissun käskystä keräsin varovaisesti ohjat ja valmistauduin pyytämään tammaa raville. Nätit avut ja... edelleen hengissä. Pitkä sivu, lyhyt sivu, pitkä sivu, voltti, lyhyt sivu... tämähän sujuu. Kunnes tamma kompastuu ja kuski horjahtaa. Ja saattoipa hieman nykäistä suustakin, mokoma. Ja pukkihommiksihan se sitten meni. Ensimmäiset kaksi pysyin vielä selässä, kolmannella lensin kuin leppäkeihäs, naama edellä luonnollisestikin. Lissun metsästäessä Edaa kentän toisesta nurkasta kampesin itseni ylös kinoksesta ja päästin 'muutaman' harkitun kirosanan.
Akka takaisin selkään ja sitten jatkettiin. Jossain kohti itsevarmuuteni alkoi nousta, tämähän on vain vähän isompi versio omasta pukkikoneestani Riipasta ja pysynhän minä sielläkin. Yleensä. Aina silloin tällöin Eda yritti jospa tekisin katoamistempun uudestaan, mutta aika nopeasti opin tunnistamaan jo tamman ilmeestä, milloin pomppufiilis iskee. Uskaltauduin jopa laukkaamaan, meni yllättävän hyvin, laukka on ehdottomasti Edan toimivin askellaji. Muutamia pukkeja ja paria täysstoppia lukuunottamatta saimme jopa aikaiseksi jonkinlaisen treenin. Ainakin toiselle meistä.

Talliin palattuamme kuski oli huomattavasti hikisempi kuin hevonen. Eda seisoi käytävällä pinkissä, sydänkuvioidussa fleeceloimessaan ja vaihti tarkasti jokaista liikettäni. Paitsi silloin kun naamaa kutisi ja sitä piti rapsuttaa jalkaa vasten. Siinä raahatessani varusteita takaisin paikoilleen Lissu selitti ummet ja lammet siitä, kuinka meistä pienellä lisätreenillä tulisi hyvä kaksikko ensi kauden kisoihin ja kuinka ensi kerralla sitten hypättäisiin. Talutin tamman karsinaansa ja poistuin vaivihkaa paikalta.

01.07.2018 Kuulumisia Susirajasta
Puhelu Susirajaan sattui juuri oikeaan aikaan; narri oli ollut aikeissa laittaa minulle tiedotetta hevosteni kilpailutuloksista ja treeneistä. Erityisesti Edan kuulumiset hämmästyttivät ja ilahduttivat; tamma on siirtynyt kisaamaan myös 150cm ratoja. Hannoveristani löytyi siis sittenkin vielä pientä lisäpotkua! Sijoituksia ei ole tullut aivan sitä tahtia, kuin olimme (koko porukka) toivoneet, mutta toisaalta kilpailuiden taso on todella kova ja Eda on.. Eda. Olen äärettömän tyytyväinen joka ikiseen puhtaaseen rataan. Tokihan tämä lysti tulee aika kalliiksi, mutta toisaalta, minä en todellakaan uskalla hypätä noin isoja esteitä. Enkä kyllä hyppäisi Edalla kavalettejakaan; tarvitsen vähän vakaamman ratsun.

Luvallani Edaa käytettiin eilen Latokartanossa näyttelyissä. Olin odottanut korkeintaan irtoSERTiä (puoliveriluokkien taso on aina kova), mutta vielä mitä! Estehirmuni oli tanssahdellut pienen, kahdeksan osallistujan luokkansa voittoon ja jatkanut BIS-kehään, tuloksena BIS5 ja MVA-SERT. Linjan toisesta päästä kuuluva pikku tyrskähtely kertoi ilahtuneen, epäuskoisen hämmennykseni lähinnä huvittavan narria. Jahka toivuin järkytyksestäni, sovimme, että Edaa pyöritetään vielä muutamissa näyttelyissä, josko tamma saisi vielä pari sertiä ja Championin. VIR MVA Ch olisi todella, todella komea lisä hannoverini meriittilistaan, mutta parempi olla menemättä asioiden edelle.

Lopetettuamme puhelun jäin pohtimaan Edaa. Tamma on yllättänyt minut moneen kertaan, monella tapaa. Toivottavasti yllätykset jatkuisivat yhtä iloisina tamman palatessa kotiin ja siirtyessä siitoskäyttöön. Erittäin, erittäin hyvällä tuurilla kotiinpaluu tapahtuisi syksyllä, mutta kuten jo aiemmin totesin; parempi olla menemättä asioiden edelle. Hevosten kanssa voi tapahtua mitä tahansa.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen