Kurjenpesä

Ecstatic Disaster "Eda"
✝ 13.05.2022

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Radioactive Rain has been one of my favorite mares and therefore I have left all three foals from her home. The youngest one is Ecstatic Disaster from a gorgeous hanoverian stallion Excusemyfrench PB. "Eda" is a diva just like her mother, but her goddess-like looks and great jumping capacity make us all forgive her hot-headed character.
- kasvattaja

Mitä ihmettä minä näillä estehevosilla teen? Olen kouluratsastaja, olen aina ollut, enkä todellakaan uskalla hypätä aivan joka hevosella. Etenkään isoja esteitä. Eikä minulla muutenkaan ollut mitään tarvetta uudelle hevoselle. Mielitekoja ehkä sitäkin enemmän, sekä selkeästi aivan liikaa löysää rahaa.

Eda oli yksi Escapismen myytävistä hevosista. Talli oli minulle ennestään tuttu, joskin koulupuoliveristensä osalta. Katsastin kaikkien myytävien hevosten tiedot ja kisatulokset läpi, estehevoset aika nopeasti, kouluhevoset huolellisemmin. Silti palasin katsomaan Edan sukua ja kuvia. Hannover, mutta estepainotteinen. Isä todella komea ja hienosukuinen hannover, emä taas puhdas täysiverinen, eikä selkeästi se helppoluontoisin tapaus. Ilmeisesti sukukin oli hieno, vaikka ymmärrän täysiveristen päälle paljon vähemmän kuin estepuoliveristen.

Ostin Edan näkemättä sitä. Satuin jutustelemaan Susirajan omistajien kanssa Runon kuulumisista, ja puhe kääntyi jotenkin kummasti Edaan. Tamman suvussa oli paljon heille tuttuja hevosia, ja jotenkin homma luisui siihen, että valtuutin Lissun koeratsastamaan tamman ja kärräämään sen Kurjenpesään, jos mitään vikaa ei löydy.
Tuolla tallissa Eda sitten seistä nököttää kiljuen kilpaa Shaahin ja Lempin kanssa. Kuulemma pärjään tämän kuumakatrin kanssa vallan mainiosti, kerran pärjään Lempin kanssa.

Luonne

Edassa on jotain vangitsevaa, sen olemuksessa, tavassa olla ja liikkua. Eihän tämä samalla tavalla kaunis ole kuin vaikka Runo on komea, täysiverinen tulee Edassa esille niin hyvin, ettei tämmöinen kaikkea puoliveriseen peilaava ihminen ole varauksetta haltioissaan. Tämän hevosen lumo ei synny virheettömän virtaviivaisesta, enemmän pyöreästä kuin kulmikkaasta rungosta, vaan ruunikon itsetietoisuudesta, siitä miten se kantaa itsensä. Eda on älykäs, rohkea, helposti kuumuva hevonen, hieman diivamainen, toisinaan jopa täydellinen bitch - ja se on tätä kaikkea hyvin rehellisesti, ylpeästi ja tiedostaen, häpeilemättä tai pyytelemättä mitään anteeksi.

Diivan elämä voi olla hankalaa. Sain hetken pyöritellä tammojeni karsinajärjestystä, jotta löysin toimivan (sekä karsinoiden seiniä säästävän) kombon; Eda ja Lempi ilmaisivat keskinäistä inhoaan varsin kovaäänisesti huutaen ja seiniä potkien. Nurkkakarsinassa, Mankin vieressä ja Walpua vastapäätä, Edan elämä on siedettävää.
Naapuriepäsopu ei ole ainoa epäkohta, jota ruunikko on kommentoinut melko kärkkäästi. Tavan harjaamiset, kavioiden puhdistukset, loimitukset, pesut sun muut sellaiset kyllä sujuvat ongelmitta (kunhan teen asioita, enkä vain meinaa ja haaveile), mutta sakset, suihkepullot ja matolääkkeet, kas siinä Edan epäpyhä kolminaisuus. Olin saada kaviosta suihkuttaessani ensimmäistä kertaa hännänselvitysainetta tamman häntään, eikä potkuvaara ole kadonnut mihinkään. Kaikki saksiin, suihkepulloihin tai matolääkitykseen liittyvä on pakko hoitaa huulipuristimen suosiollisella avustuksella, muutoin voi olla varma, että jokin ruunikon neljästä jalasta viuhuu, ja nopsaan. Onneksi diiva suvaitsee muuten käyttäytyä, eikä kiukuttele silmätipoista, lämmön mittaamisesta, kengityksestä tai mistään muustakaan.
Kevyt, reipas askel vaihtuu hyvin herkästi käynnistä raviksi Edan ollessa narun nokassa. Yleensä tamma käyttäytyy ihan fiksusti, vaikka onkin vähän kiireinen ja raville yrittävä. Kiima-aikoina Eda on kuitenkin kohtalaisen kiukkuinen, etenkin niille hevosille, joista ei noin muutenkaan välitä (lähinnä Lempi), ja saattaa yrittää karsinan tai tarhan eteen haastamaan riitaa. Edan ollessa kiimassa talutan tammaa ketju suussa, se tuntuu pitävän neidin ajoittain kukkaan puhkeavat tappeluhalut kurissa.

Voi, miten minä toivonkaan, että jonain päivänä Eda tajuaa olevansa oikeasti enemmän isänsä kuin emänsä kuva! Herkkä, vähän liiankin herkkä, kuumapäinen ja reaktioissaan nopea ja vahva hannover peilaa erittäin hyvin sitä kliseekuvaa, jota nuorten hevoskirjat ovat täysiverisistä syöttäneet. Välillä tuntuu, että ruunikko reagoi jo ennen kuin on kokonaan prosessoinut saamansa avut. Ei sen väliä, vaikkei reaktio olisi toivotunlainen, onpahan reagoitu! Tätä tapahtuu etenkin Edan innostuessa tai turhautuessa, eli lähes koko ajan. Hypätessä tamma innostuu, sileätyöskennellessä taas turhautuu.
Eda ei pyytele anteeksi mitään. Tamma osaa olla kammottavan uppiniskainen, itsepäinen ja yhteistyökyvytön kiukkupeppu, kun siltä pyydetään jotain, mikä ei neitiä miellytä. Yleensä tämä tarkoittaa kaikkea, mikä ei liity hyppäämiseen, laukkatyöskentelyyn tai maastoiluun. Kouluratsastus kiristää Edan pinnan välittömästi, kunnon muoto ja kokoaminen ovat yhtä kamalia kuin someriippuvaisen teinin asettaminen nettikieltoon. Eda ei halua, joten miksi Eda tekisi? Oman mausteensa soppaan tuo tamman tarkkuus saamistaan avuista (sillähän ei ole merkitystä, ettei Eda aina välitä kuunnella niitä); pieninkään sahaaminen tai kovakätisyys, polvella puristaminen, satulassa huojuminen, ihan mikä tahansa, on hannoverin mielestä syy kiukutella, polkea jalkaa, pukitella, ryöstää laukalle turpa taivasta kohti sojottaen.
Mikäli Eda sattuu olemaan suopealla päällä, se on ihan mukava kouluratsu. Vähän nyreä, alkuun tahmea, mutta hyvin (etenkin laukassa!) liikkuva hevonen, joka osaa enemmän kuin haluaa tehdä.

Hypätessä Edasta paljastuu se toinen puoli; intoa on enemmän kuin halua kuunnella ratsastajaa. Omasta mielestään tamma on ehdottomasti paras hyppääjä, joka tällä pallolla on koskaan elänyt, joten miksi ihmeessä ratsastaja yrittää neuvoa? Ettäs kehtaakin! Edalla hypätessä kevyt, hyvin eleetön ratsastus on äärettömän tärkeää. Tamman ei saa antaa tehdä oman päänsä mukaan, mutta avut pitäisi saada läpi mahdollisimman hienovaraisesti. Ei ole tavatonta, että maailman parasta estehevosta kiukuttaa ratsastajan toiminta siinä määrin, että esteelle tulee täysstoppi. Yleensä vesiesteelle. Yleensä niin raju, että ratsastaja lentää kaulan yli suunnittelemattomalle uintireissulle.
Maalailemistani kauhukuvista huolimatta Edassa on paljon hyvää; erittäin hyvä, säädeltävä laukka, ketteryyttä, voimaa ja nopeutta, esteälyä, taistelutahtoa. Hannoverini kääntyy vaikka kolikon päällä, ei arastele mitään esteitä, selviytyy lyhyistä ja vinoista lähestymisistä, taistelee esteen ylitse puomeihin koskematta vähän heikommastakin lähestymisestä. Edan ponnistukset ovat teräviä ja nopeita, hyppy ihan räjähtää ja on ohi hetkessä. Tamman jalkatekniikka on erinomainen, selän käyttö vähän niin ja näin, mutta yleensä enemmän sillä hyvän puolella.
Maastoilu, etenkin pitkät laukat metsäteillä tai pelloilla, on ruunikon mielestä melkein yhtä hauskaa kuin hyppääminen. Korvat innokkaasti eteenpäin sojottaen Eda menee vaikka mihin ryteikköön, minne muut hevoset eivät suostu. Vastaan saa kävellä mikä tahansa lenkkeilijä, hirvi tai metsätyökone, eikä Edaa oikeastaan kiinnosta – hän on nyt mehtässä ja hänellä on kivaa. Rauhalliset käyntilenkit eivät valitettavasti oikein onnistu, Edasta laukka on ainoa oikea askellaji, joskin ravi voidaan pakon sanelemana hyväksyä.

Lastaaminen ja kuljetus sentään sujuvat ongelmitta. Kunhan Edaa ei yritä lastata koppiin/rekkaan, jossa seisoo joku ärsyttävä hevonen; mikäli matkakumppani ei ole mieluinen, Eda tekee täysstopin lastaussillalle. Jos Edan lastaa ensin ja ärsykkeen seuraavaksi, tamma kiljuu, kuopii ja potkii koko matkan, vaikka yleensä onkin se fiksu ja rauhallinen kuljetettava.
Kisapaikoilla ruunikko käyttäytyy kuten kotonakin niin käsihevosalueella kuin verryttelyssä. Radalle kävellessä Eda tietää, että nyt joku katsoo ja arvostelee, nyt otetaan aikaa, nyt kilpaillaan. Tamman kilpailuvietti ja voitonhalu ovat todella vahvat, ja älykkäänä hevosena Eda tietää, ettei sooloilusta saa irtopisteitä. Kenties juuri näiden seikkojen vuoksi tamma on kisatilanteissa niin paljon parempi ratsastaa kuin kotona, kaikki tuntuu sujuvan kuin tanssi. Kunhan itse osaa ratsastaa; mitään anteeksiantavaa pyhimystä Edasta ei kuoriudu, vaikka se muuttuukin hyvin yhteistyöhaluiseksi, kuuliaiseksi ja malttaa menohalunsa. Ei nyt ehkä Tuhkimo, mutta ainakin Tuhkimon kurpitsavaunu.

Sukutiedot

Jälkeläiset

31.08.2019 hann-o. Sinful Symphony 76 i. Shanghai Sins 21 om. Crimis VRL-10480
01.04.2020 hann-t. Crane Lipstick Marks i. Kaer Lovebites from London om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

29.03.2018 Kuulumisia Susirajasta / vieraskuski, kirjoitti mori-mori
"Ei, ei, ei, ei..." kuljin pitkin Susirajan tallin käytävää ja yritin löytää karsinaa, jossa asustelisi päivän ratsuni Eda. Käveltyäni lähes täyden kierroksen tallin ympäri löysin viimein oikean boxin ja nostin katseeni - PUOLIVERINEN?! Olenko oikeassa tallissa? Kylmä käsi nosti leukani ylös lattiasta. "Leukas jäätyy lattiaan kiinni", nauroi viereeni ilmestynyt ilmestynyt Lissu, joka selitti Edan olevan täällä kisattavana Kurjenpesästä.

Talutin tamman käytävälle ja napsautin kiinni ketjuihin. Silläaikaa kun minä raahasin harjat, suitset, satulan, suojat ja kaikenmaailman remelit käytävälle, oli Lissu löytänyt takamukselleen mukavan paikan heinäpaalin päältä. "Eda on vähän sellainen jännä tapaus" oli vielä aika lievä aloitus sille, millaisia tarinoita nainen tulisi kertomaan seuraavan puolituntisen aikana. Siinä minä sitten harjailin uljasta lähes mustaani silmät vähintäänkin lautasen kokoisina ja mietin, että toivottavasti kentällä on vielä reilusti lumihankea - sekä hidasteena että pehmusteena.

Sen kahdensadan metrin matkan tallista kentälle Eda kulki suurimmaksi osaksi sivuttain, peruuttaen tai hieman edelläni ravaten. Mutta kulkipahan kuitenkin. Kampesin itseni satulaan ja jo parin ensimmäisen askeleen jälkeen oli aivan varma että persiilleen menee kuitenkin, mutta hei, pessimisti ei pety! Jo hannoverin käyntiaskeleet olivat jotain niin honkkelikonkkelia verrattuina suomenhevosten askeliin, etten tiennyt miten päin selässä olisi pitänyt keikkua.
Alkukäynnit lähinnä tutusteltiin ja makusteltiin. Lissun käskystä keräsin varovaisesti ohjat ja valmistauduin pyytämään tammaa raville. Nätit avut ja... edelleen hengissä. Pitkä sivu, lyhyt sivu, pitkä sivu, voltti, lyhyt sivu... tämähän sujuu. Kunnes tamma kompastuu ja kuski horjahtaa. Ja saattoipa hieman nykäistä suustakin, mokoma. Ja pukkihommiksihan se sitten meni. Ensimmäiset kaksi pysyin vielä selässä, kolmannella lensin kuin leppäkeihäs, naama edellä luonnollisestikin. Lissun metsästäessä Edaa kentän toisesta nurkasta kampesin itseni ylös kinoksesta ja päästin 'muutaman' harkitun kirosanan.
Akka takaisin selkään ja sitten jatkettiin. Jossain kohti itsevarmuuteni alkoi nousta, tämähän on vain vähän isompi versio omasta pukkikoneestani Riipasta ja pysynhän minä sielläkin. Yleensä. Aina silloin tällöin Eda yritti jospa tekisin katoamistempun uudestaan, mutta aika nopeasti opin tunnistamaan jo tamman ilmeestä, milloin pomppufiilis iskee. Uskaltauduin jopa laukkaamaan, meni yllättävän hyvin, laukka on ehdottomasti Edan toimivin askellaji. Muutamia pukkeja ja paria täysstoppia lukuunottamatta saimme jopa aikaiseksi jonkinlaisen treenin. Ainakin toiselle meistä.

Talliin palattuamme kuski oli huomattavasti hikisempi kuin hevonen. Eda seisoi käytävällä pinkissä, sydänkuvioidussa fleeceloimessaan ja vaihti tarkasti jokaista liikettäni. Paitsi silloin kun naamaa kutisi ja sitä piti rapsuttaa jalkaa vasten. Siinä raahatessani varusteita takaisin paikoilleen Lissu selitti ummet ja lammet siitä, kuinka meistä pienellä lisätreenillä tulisi hyvä kaksikko ensi kauden kisoihin ja kuinka ensi kerralla sitten hypättäisiin. Talutin tamman karsinaansa ja poistuin vaivihkaa paikalta.

01.07.2018 Kuulumisia Susirajasta
Puhelu Susirajaan sattui juuri oikeaan aikaan; narri oli ollut aikeissa laittaa minulle tiedotetta hevosteni kilpailutuloksista ja treeneistä. Erityisesti Edan kuulumiset hämmästyttivät ja ilahduttivat; tamma on siirtynyt kisaamaan myös 150cm ratoja. Hannoveristani löytyi siis sittenkin vielä pientä lisäpotkua! Sijoituksia ei ole tullut aivan sitä tahtia, kuin olimme (koko porukka) toivoneet, mutta toisaalta kilpailuiden taso on todella kova ja Eda on.. Eda. Olen äärettömän tyytyväinen joka ikiseen puhtaaseen rataan. Tokihan tämä lysti tulee aika kalliiksi, mutta toisaalta, minä en todellakaan uskalla hypätä noin isoja esteitä. Enkä kyllä hyppäisi Edalla kavalettejakaan; tarvitsen vähän vakaamman ratsun.

Luvallani Edaa käytettiin eilen Latokartanossa näyttelyissä. Olin odottanut korkeintaan irtoSERTiä (puoliveriluokkien taso on aina kova), mutta vielä mitä! Estehirmuni oli tanssahdellut pienen, kahdeksan osallistujan luokkansa voittoon ja jatkanut BIS-kehään, tuloksena BIS5 ja MVA-SERT. Linjan toisesta päästä kuuluva pikku tyrskähtely kertoi ilahtuneen, epäuskoisen hämmennykseni lähinnä huvittavan narria. Jahka toivuin järkytyksestäni, sovimme, että Edaa pyöritetään vielä muutamissa näyttelyissä, josko tamma saisi vielä pari sertiä ja Championin. VIR MVA Ch olisi todella, todella komea lisä hannoverini meriittilistaan, mutta parempi olla menemättä asioiden edelle.

Lopetettuamme puhelun jäin pohtimaan Edaa. Tamma on yllättänyt minut moneen kertaan, monella tapaa. Toivottavasti yllätykset jatkuisivat yhtä iloisina tamman palatessa kotiin ja siirtyessä siitoskäyttöön. Erittäin, erittäin hyvällä tuurilla kotiinpaluu tapahtuisi syksyllä, mutta kuten jo aiemmin totesin; parempi olla menemättä asioiden edelle. Hevosten kanssa voi tapahtua mitä tahansa.

05.05.2020 Kuningatar
Sitä Eda on, kuningatar. Tallipihan kuningatar, esteratojen kuningatar, ihan vain kuningatar. Oikeastaan Kuningatar, isolla alkukirjaimella, kaikella kunnioituksella. Tämä tamma on niin hieno, että olen pakahtua ilosta ja ylpeydestä, eikä ole kerta tai kaksi, kun olen kehunut Edaa sen kasvattajalle, ystävilleni, puolitutuille ja ihan tuntemattomillekin kisapaikoilla ja vähän muuallakin. Olin, ja olen, niin ylpeä, kun Edan kasvattaja otti yhteyttä tiedustellen, voisikohan hän liisata tamman yhden varsan ajaksi. Minulla ei tietenkään ollut mitään asiaa vastaan, ja niin sai alkunsa Edan ensimmäinen varsa, ori Sinful Symphony 76, kolmannen palkinnon kantakirjaori, tulevaisuuden estelupaus. Toinen varsa, tamma, oma kasvattini ja kotiin jäänyt Crane Lipstick Marks on vielä emäänsäkin kauniimpi ja ylpeämpi olento, tuleva estelupaus tämäkin. Emänsä tavoin toisen palkinnon kantakirjatamma.

Kahtakymmentä lähestyvä Kuningatar ei ole luopunut diivan elkeistään. Ikä on tuonut vähän lisää arvokkuutta sekä hieman kiukkuisuutta (Eda ei tunnu jaksavan nuoria hevosia yhtään, eikä se siedä muita varsoja kuin omiaan), laiskuutta tai mukavuudenhalua ei lainkaan. Samanlainen menevä, tekevä, kuumapäinen, isosti kaikkeen reagoiva tulisielu kuin aina ennenkin. Ei se simppelein ratsu, mutta työstettävissä. Edelleen hyppäämisestä nauttiva, siitä elävä. Onneksi minulla on paljon ystäviä ja tuttavia, jotka ovat valmiita auttamaan kuumapäisen kuningattaren estetreeneissä; minä en todellakaan hyppää Edalla. Jollain tasaisemmalla hevosella jotain pientä, joillakin hevosilla vahingossa jopa metrin yksittäisiä tehtäviä, mutta että Edalla? Ei ikinä. Sileätreenejä minä kyllä ratsastan, vaikka minun onkin ikäväkseni myönnettävä, ettei Eda ole täysin omaan käteeni sopiva, niin paljon kuin tätä hevosta arvostan ja ihailenkin.

Eda on Kuningatar. Toivottavasti myös Esteratsastusjaoksen laatuarvostelun kuningatar, ensimmäiselle palkinnolle kipuava estetähti, jahka nuorempi kuninkaallinen polvi näyttää kykynsä kilparadoilla.

15.03.2021 Ikääntyvä aristokraatti
Kolmekymmentä on lähempänä kuin kaksikymmentä, kun Edan ikää katsotaan. Tammani ei vieläkään ole pehmentynyt tai rauhoittunut, ihan samanlainen kuumapäinen kuningatar se on kuin aina ennenkin. Mutta ikä on silti, varkain ja salakavalasti, alkanut kiristää otettaan tammastani. Parhaiten sen huomaa Edan hampaista, niissä on ihan eri tavalla kulumaa kuin ennen. Toistaiseksi Eda syö aivan normaalisti, vellilinjalle ei ole tarvinnut lähteä. Huomaan kuitenkin katsovani Edaa uusin, kriittisemmin silmin, sillä tiedän, ettei yhteinen aikamme ole loputon. Ja haluan laskea tamman ikivihreille niityille sen ollessa vielä hyvävointinen, oma pirteä, kipakka itsensä.

06.07.2021 Eläkerouvan kesäkuulumisia
Mahtaakohan Eda ymmärtää olevansa kovastikin seniori-ikäinen? Tokkopa, tai sitten se haistattaa moiselle pitkät. Tamma on varmasti vetänyt laitumella ne suurimmat pukit päästessään vihreälle ilakoimaan, ja pukittelemisen lisäksi muori (voiko Edan kaltaista hevosta edes sanoa muoriksi?) on höykkyyttänyt nuorempiaan vähän turhankin suurella innolla. Harkitsin jo erottavani Edan muusta tammaporukasta. Onneksi tähän ei tarvinnut ryhtyä, vaan arvon rouva rauhoittui käyttäytymään sosiaalisesti hyväksyttävämmällä tavalla.

Eikä ikä näy Edassa noin muutenkaan, paitsi niissä hampaissa (jotka ovat kulumista huolimatta ihan hyvällä mallilla, vieläkään ei syödä vellejä, eikä minun ole tarvinnut tehdä muitakaan myönnytyksiä tamman hampaiden vuoksi). Ratsastettaessa ruunikko on aivan samanlainen kuin aina ennenkin, eikä kukaan meinaa uskoa Edan todellista ikää, jos se tulee puheeksi. Kuten tuli viime uittoreissulla, uittopaikalla kun oli valmiiksi väkeä poneineen. Tokihan hevosihmiset ryhtyivät juttelemaan, kyselemään toistensa hevosista ja kertomaan omistaan.
Nyt Eda tosin on ollut kevyellä liikutuksella, tamma on nimittäin lomalla. Ihan tekemättömiksi tässä ei ole heittäydytty, Edalla kyllä ratsastetaan, se vain tosiaan on kevyenpuoleista. Täyslomalle en tämmöistä kuumapäätä tohdi jättää.

Vaikka rakas tammani onkin virkeä, hienovointinen ja edelleen oma itsensä, pelkään tämän kesän jäävän Edan viimeiseksi. Voihan tamma yllättää, elää yli kolmekymppiseksi, mutta kyllä sitä vanhan hevosen kanssa tekee, ikävä kyllä, jo vähän etukäteen sitä luopumistyötä. Ainakin minä, murehtimiseen ja stressaamiseen taipuvaisena luonteena, teen.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen