Kurjenpesä

Crane Lipstick Marks "Marna"

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Edan tytär. Vihdoinkin! Vaikka minulla olikin kotona erittäin potentiaalinen sulhanen estetammalleni, en ollut yhdistelmään täysin tyytyväinen. Mitään oikeaa syytä tähän ei ollut, jokin vain ei tuntunut oikealta. Tämä ei tietenkään ole mitenkään erityisen hyvä jalostusperiaate, mutta onneksi kukaan ei kärsi siitä, etten toteuttanut suunnittelemaani astutusta.

Sopiva sulho Edalleni löytyi Tanskasta, yhteistyötalliltamme. Kaer Lovebites from London oli siihen aikaan vielä nuori, mutta erittäin lupaava, kaikin puolin. Yhdistelmä vaikutti sitä paremmalta, mitä pidempään asiaa pohdin. Tästä yhdistelmästä halusin ehdottomasti varsan, mieluiten tamman, kuten yleensäkin. Ja sellaisen minä sain, ryhdikkään, ylpeän, jopa koppavan, kauniin ja turpaansa mutristelevan tammavarsan, jolla oli liikettä ja sisua elämänsä ensi päivistä lähtien. Pikkutamma ei jäänyt yhtään emänsä varjoon, enkä oikeastaan ollut edes odottanutkaan Edan jälkikasvusta erityisen pehmeäluontoista.

Crane Lipstick Marks eli Marna on taas kouluratsastajan estehairahdus, itse kasvatettu sellainen. Toivon mukaan emänsä veroinen kilparatsu sekä tulevaisuuden jalostustamma. Odotukseni tämän hevosen suhteen ovat rehellisen korkealla.

Luonne

Jos joku on tietoinen omasta erinomaisuudestaan, niin Marna. Jotenkin tamma onnistuu olemaan miltei koppavan oloinen mittaillessaan käsittelijäänsä sievää turvanvarttaan pitkin. Tammassa on itsetietoisuuden ja eleganssin lisäksi myös aimo annos ruutia sekä herkkyyttä, missä on puolensa ja puolensa. Vähänkään arka, hätäinen tai avuissaan kova ihminen tartuttaa mielentilansa hannoverprinsessaan siinä missä rauhallinenkin; tämä hevonen on inhorehellinen peili käsittelijöistään ja ratsastajistaan. Rutiinitarkka tamma ei kuitenkaan ole, päivärytmin muutoksiin Marna suhtautuu varsin tyynesti, vaan annas olla, jos satulavyön kiristää turhan reippaasti tai pohkeiden sijaan käytössä ovat kantapäät! Tamma reagoi välittömästi, yleensä takasella vatsansa alle potkien. Tilanteesta riippuen myös peruuttaminen, pään viskominen, kevyet pukit, täysstopit ja vähän kaikki muukin ovat täysin mahdollisia reaktioita.

Marna vaatii niin käsittelijöiltään kuin ratsastajiltaan rauhallisuutta ja pehmeyttä, aikaa. Vielä enemmän kuin hevoset yleensä. Tuttu luottoihminenkin saa hannoverin pyörittelemään hermostuneena silmiään, mikäli kehonkieli on kiireisen nykivää tai käsi ei ratsastettaessa jousta tarpeeksi. Rauhallisen käsittelijän kanssa Marna rentoutuu, eikä aiheuta minkäänlaisia hankaluuksia missään tilanteessa. Kengitettävänä oleminen ei ole sen kummoisempaa kuin harjattavana oleminen, eikä tamma järjestä lastaus- tai purkutilanteissa omaa show'taan päättämällä, ellei nyt kuljekaan ramppia johonkin suuntaan. Herkkäsieluisuudestaan huolimatta tämä hevonen on järkevä ja hyvätapainen, kunhan sen mielenrauha ei järky.
Koppavasta olemuksestaan sekä ajoittain korostuneesta herkkyydestään huolimatta tamma nauttii seurasta sekä huomiosta, pitkistä harjaushetkistä sekä kaikesta työskentelystä. Marnassa on hieman yhden ihmisen vikaa, sillä vaikka se toimii kenen tahansa asiansa osaavan kanssa, tamma nauttii ehdottomasti luottoratsastajansa Liisan kanssa työskentelystä eniten.

Vaikka Marna tekeekin mielellään töitä - etenkin hyppäämistä se rakastaa -, herkkyys oli etenkin ratsutusvaiheessa enemmän haitta kuin hyöty. Ensimmäiset mukavuusalueelta poistumiset saivat kasvattini tolaltaan, mikä näkyi ylimitoitettuna protestointina apuja vastaan. Ikä ja kokemus onneksi tasoittivat tammaa, kivikkoisten perusoppien jälkeen tamma yllätti kaikki suhtautuen uusiin koululiikkeisiin sekä teknisimpiin esteratoihin positiivisena haasteena aikaisemman kiukuttelemisen sijaan.
Mikään helppo ratsu Marna ei ole vieläkään. Tamma reagoi herkästi ja nopeasti jokaiseen ratsastajansa apuun sekä mielentilaan. Epävarman ratsastajan kanssa hyppäämisestä ei tule mitään; jos ratsastaja ei ole täysin varma esteen ylittymisestä, tamma hermostuu, kieltää, alkaa hyppimään pystyyn. Sileätyöskennellessä Marna enemmän kiemurtelee sekä potkii vatsansa alle tai tekee täysstopin, mikäli ei ymmärrä, mitä siltä halutaan.
Kun kaikki sujuu, Marna on väsymätön, työteliäs, yhteistyöhaluinen hevonen. Tarkka, rehellinen suorittaja joka lajissa. Näyttävä ja hienoliikkeinen, älykäs ja hyvätekniikkainen hyppääjä. Niitä kolikon päällä kääntyviä hevosia, joiden kanssa voi ratsastaa uskaliaita teitä ja vinoja lähestymisiä samalla enimmäisaikaa lyhentäen. Marna loistaa rataesteillä, sen laukka tuntuu lyhenevän ja pitenevän loputtomiin, ’väsymys’ taitaa olla tammalle täysin vieras termi ja mikä parasta, tämä hevonen rakastaa hyppäämistä. Se osaa hypätä, se haluaa hypätä.

Oman erinomaisuutensa lisäksi hannoverini tietää myös, milloin sitä katsotaan. ("She's a bit like those old Hollywood femme fatales. Dramatic, striking, bold, and she just screams glamour!", kuten ystäväni Annabelle kerran totesi.) Niin näyttelykehässä kuin ratsastusradalla tamma tiedostaa katseet esiintyen sen mukaisesta. Jo maitovarsana Marna rehellisesti poseerasi näyttelykehissä, eikä ikä ole muuttanut tätä seikkaa miksikään. Tamma kyllä keskittyy ihmiseen ja työntekoon, sitä ei tarvitse murehtia. Ja kyllähän se saa esittäjänkin hymyilemään, kun vierellä ravaa hevonen, joka haluaa ihan itsenäisesti tehdä vaikutuksen tuomareihin.
Kaikkein mieluisinta Marnalle on silti kisata rataesteitä. Niin paljon kuin tamma huomiosta sekä yleisöstä nauttiikin, se nauttii hyppäämisestä kaikkein eniten. Onneksi esteradoillakin on ihan vähintään toimihenkilöitä ihastelemassa neiti Marnan erinomaisen tyylikästä suoritusta.

Sukutiedot

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

12.12.2020 Suunnittelematon estetreeni, kirjoitti Hazel
Joulukuun puolivälin tienoilla mulle sattui ihan loistava mahdollisuus pitää pitkästä aikaa täysin hevosvapaa viikonloppu. Joku Emilin vanha opiskelukaveri vuosien takaa oli nimittäin kutsunut sen syntymäpäivilleen aina Turkuun saakka. Sen johdosta me päätettiin varata hotelli viikonlopuksi ja mun oli tarkoitus viettää sitä kuuluisaa omaa aikaa sillä välin, kun toinen lähti bilettämään. Heti ensimmäisenä mä suuntasinkin Turussa hevostarvikeliikkeeseen, enkä kerennyt kauaa shoppailla, kun törmäsin Kurkisen Ainoon. Ja mitäpä muuta omista hevosistaan vapaata viikonloppua viettävä ihminen tekisi kuin lähtisi ratsastamaan toisen hevosia.

Ja parin tunnin päästähän mä istuin jo mustan puoliveritamman selässä. Kieltämättä oli aika kivaa vaihtelua ratsastaa välillä puoliverisellä pelkkien suomenhevosten sijaan. Etenkin, kun alla oli upea, huipputason hannovertamma. Jo alkumetreillä pistin merkille, että Marna oli herkkä hevonen. Se ei haitannut mua lainkaan, sillä itse pidin valtavasti herkistä hevosista, joita pystyi ratsastamaan halutessaan ihan pienenpienillä avuilla. Ja Marna oli juuri sellainen. Se kääntyikin näppärästi tiukkoihinkin väleihin lämmittelyesteillä, eikä laukan lyhentäminen tai pidentäminen tuntunut tuottavan sille lainkaan ongelmia. Se viitsi hypätä pienetkin esteet hyvällä mekaniikalla, eikä lähtenyt rynnimään niiden ylitse.

Varsinainen rata oli jo vähän vaikeampi, sillä Marna todellakin kuunteli jokaista pienintäkin apuani. Ensimmäiseltä kierrokselta jäikin saldoksi yksi kielto, sillä horjahdin itse sarjan A-osan jälkeen ja Marna totesi, että “hyppää itse”. Seuraava kierros sujui kuitenkin ongelmitta ja Marnakin myötäsi heti radan jälkeen kunnolla eteen-alas. “Muista, ettet lähde yliratsastamaan”, Aino muistutti aidan toiselta puolen, kun hidastin vauhdin raviin vaihtaakseni suuntaa. Yliratsastaminen tuppasi olemaan aina toisinaan mun erikoisalaani.

Rata sujui myös toiseen suuntaan hyvin ja Aino korottikin esteitä aina 130cm-tasolle saakka. Yhden kerran tulimme aika pohjaan tasaoksarille, sillä esteiden väliin tuli yksi puolikas askel. Marna jaksoi kuitenkin nostaa itsensä tyylipuhtaaseen hyppyyn, minkä ansiosta ylimmät puomit eivät edes kolahtaneet kannattimillaan. Onnistuneen radan jälkeen Marna sai kiitokset ja jäimme loppuraveille.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen