Kurjenpesä

Crane Serpens Cauda "Penska"

Perustiedot

Meriitit

© Gestüt Hämelschenburg

Tausta

Vaikka ostinkin Naskin nimenomaan siitostammaksi kesti kauan saada tammasta ensimmäinen Kurjenpesän kasvattajanimen alle syntynyt varsa. Tiinehtymisen kanssa ei ollut ongelmia, Naski tiinehtyi kertasiemennyksellä, mutta se orivalinta! Sekä nippu muitakin ongelmia, hidastajia ja harmeja, joita en ala isommin läpikäymään. Orivalinta kuitenkin aiheutti uskomatonta päänvaivaa. Alun perin pohdin arabioria, sitten trakehneria, seuraavaksi pohdiskelin englantilaista täysiverista, taas sitä arabia.. Olin totaalisessa umpikujassa, jatkuvassa kehämäisessä umpikujajuoksussa, saamatta ajatuksiini isompaa tolkkua. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt etsiä Naskille vaikka liisinkikoti, mutta sille ei enää tässä vaiheessa mahda mitään. Jälkiviisauden kiroja.

Lopulta päädyin omaan ksvattiini, Crane For Spartaan, ja kuten todettua Naski tiinehtyi kerrasta. Kantoaika sujui kommelluksitta, varsominen helposti sekä vaivattomasti, ja varsomiskarsinan oljille tupsahtanut ruunikko tamma pyrki aktiivisesti pystyyn vaikkei aivan ymmärtänytkään, miten päin jalat olisi pitänyt asetella. Nimen olin kerrankin päättänyt jo etukäteen; Serpens Cauda, Käärmeen häntä, saman nimisen tähdistön mukaan. Lempinimi selkiytyi myöhemmin, eikä erityisen mairittelevaan suuntaan. Naskin tyttärestä tuli Penska, valitettavan pitkälti pikkuneidin luonteen vuoksi. Sitä uhmaa, kiukkua, minä itse -asennetta, täyttä kyvyttömyyttä hyväksyä pettymyksiä! Onnekseni ikä siloitteli pahimmat rosoreunat, mutta Penska pysyi kyllä uskomattoman epäkypsänä.. noh, penskana, vaikka ikävuosia kertyi miten paljon.

Luonne

Penskasta tuli Penska täysin tamman oman käytöksen vuoksi. Kaikkein pöyristyttävimmät, kärjistetyimmät kiukuttelut jäivät onneksi maitovarsavuosiin, mutta ei tästä mitään seesteistä, helppoa, mukautuvaista hevosta kasvanut, niin valitettavaa kuin se onkin. Hyvin omanarvontuntoisen emän tytär tuntuu lähinnä kuvittelevan oman arvonsa Naskimaisen tiedostamisen sijaan, ja jos Penskalle menee huomauttamaan sen käytöksen sopimattomuudesta trakehner ryhtyy kiukuttelemaan kuin elämässään pettynyt uhmaikäinen taapero. Ilkeä Penska ei missään nimessä ole, jämäkän asiallisesti mutta kauniisti kohdeltuna ruunikko pysyy yleensä perustyytyväisenä antaen hoitaa itseään sekä suostuu yhteistyöhön. Kokiessaan tulleensa kyseenalaistetuksi tai komennetuksi turhan päiten Penska kuitenkin heittää hanskat välittömästi tiskiin, vinkuu sekä polkee jalkaansa - toisin sanoen järjestää näyttävän uhmakiukkukohtauksen.

Talutettaessa Penska saattaa jyrätä epävarman tai huomionsa herpaannuttaneen ihmisen painellen ihan keskenään tarhansa portille tai karsinansa ovelle, kumpaan suuntaan nyt haluaakaan mennä. Koskaan Penska ei ole suoranaisesti karannut, eikä sitä tarvitse metsästää mikäli se pääsee irti. Asiakseen tamma ei jyrää ketään, keskity siihen mitä teet niin vierelläsi kulkee rento, reippaasti kävelevä hevonen, joka kyllä malttaa odottaa porttien ja hakojen avaamiset. Lastatessa Penska, aivan kuten emänsäkin, vaatii vähän ruokalahjuksia mennäkseen kyytiin. Matkanteko sujuu rattoisasti heinäverkkoa ohentaminen, se on se rampilla kävely, jota Penska ei ilman ruokapalkkaa suostu tekemään.
Yleensä talliarki sujuu isommitta mielenilmauksitta. Joskus Penska kieltäytyy yhteistyöstä jonkin aivan tavallisen asian, kuten lämmön mittaamisen tai vasemman takasen nostamisen, kanssa, ja noina päivinä tamma tekee melkoisen kirjon ikäviä sirkustemppuja välttyäkseen välttelemältään asialta. Kun tilanne on rauhoittunut ei auta kuin tehdä uusiksi; mikäli Penska saa tahtonsa läpi siitä tulee aivan hirveä simputtaja, juuri sellainen piloille hemmoteltu lapsi, joka pikkutyrannimaisuuspäissään pyörittää koko perhettä miten mielii. Käytöskoulu on käyty ja kerrattu, Penskan vain välillä täytyy kokeilla niin onneaan kuin rajojaankin, sitä kuinka tosissamme me ihmiset hänelle kuria pidämme. Jämäkän lempeä kuri sekä ymmärtäväisyys, asioiden hitaasti tekeminen, vievät pitkälle. Penska ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi hevosta kummempi, hieman erikoinen keskenkasvuisuudessaan, mutta hevonen kuitenkin. Yllättävänkin helposti lepyteltävissä kehuin, rapsutuksin sekä ruoalla. Et voi mennä vikaan kuivatun ruisleivän tai niiden punaisten apinakarkkien kanssa!

Tässäpä meillä on oikein kunnon trakehner, ja vieläpä hyvässä mielessä! Se on herkkä, tulinen ja säpäkkä pakkaus olematta kuitenkaan hermostunut, säikky tai ylivirittäytynyt. Näillä sanoin narri, Naskin entinen omistaja, aikoinaan tammaa kuvasi. Nyt käytän samoja sanoja kuvaillakseni Naskin tytärtä. Penska ei todellakaan ole hermoheikko, säpsyvä ylivirittyjä, sen pää pysyy kylmänä, hermot eivät petä ja tammalta löytyy rohkeutta parinkin hevosen tarpeiksi. Onhan tämä herkkä, toisinaan liiaksikin, ajoittain myös lapsellinen kiukuttelija joutuessaan keskeyttämään laukanvaihtonsa tai muun huippuhauskan jutun, etenemään seuraavaan liikkeeseen tai vaihtamaan askellajia. Pohjimmiltaan Penska kuitenkin rakastaa työntekoa, niin koulu- kuin esteratsastusta, eikä se oikein siedä intohimoprojektiensa keskeyttämistä. Ratsu-uransa oppipolulla Penska hullaantui ensimmäisistä onnistuneista pohkeenväistöistään niin, että sitä pohjetta sitten väistettiin viikkotolkulla, pyysin sitä tai en. Myöhemmin avo- ja sulkutaivutukset suorastaan räjäyttivät Penskan tajunnan! Samaten hyppäämiseen tamma suhtautuu suurella intohimolla, se imee esteille käyttää koko kroppaansa hypyissään eikä arastele villeimpiäkään johteita.
Penska kantaa itsensä hyvin, takaosa työntää, polkee, liikkeissä löytyy joustoa, pituutta, kaikkea hyvää. Joskus tamma sortuu liioitteluun, se saattaa oikein innostuessaan laukata suorin jaloin ja ärtyessään se viskoo etusiaan sekä polkee takasillaan kuin mielenosoituksena puristavalle polvelle tai pidätteelle, joka kesti liian kauan. Naski kaipaa tasaista, pehmeää, joustavaa tuntumaa, kova käsi inhottaa kasvattiani enemmän kuin mikään muu ratsastajan virhe. Hyväkin suoritus voi levitä sekunneissa, jos pohjeavut ovat nopean, täsmällisen kosketuksen sijaan hidas puristus tai jotenkin toispuoleiset. Näen Penskassa tosiaan paljon emäänsä! Hienoja, vaativia tammoja molemmat, upeita kaiken mennessä hyvin, armottomia peilejä ratsastajansa virheistä.

Yleisön edessä Penska suorastaan sädehtii, esiintyy rennon itsevarmana, aivan kuin olisi syntynyt esiintymään. Penska ei koskaan ole jännittänyt uusia paikkoja, tilanteita tai väenpaljoutta, mistä tietysti on ollut valtava apu. Toisaalta monet kisat, valmennukset ja muut kotoa poistumiset ovat menneet täysin pipariksi Penskan kimpaannuttua jostain niin pahasti, ettei ole ehtinyt rauhoittua suorituksen (tai eläinlääkärin tarkastuksen..) ajaksi. Huikeita aallonharjoja, syviä mutapohjia, harvemmin tasaisen tyynellä järvellä kellumista. Sitä on meidän kilpauramme, esiintymisemme, ihan arkemmekin ollut. Penska on opettanut paljon, kaikessa haastavuudessaankin, mistä koetan olla kiitollinen niinäkin päivinä, kun koen olevani väsynyt ja epäonnistunut ratsastajana.

Sukutiedot

Kilpailutulokset

Crane Serpens Cauda kilpailee porrastetuissa kilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

00.00.2024

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen