Kurjenpesä

Cadogan Imaginaerum "Maggie"

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Hieman varkain, täysin huomaamattani, welshit ovat kietoneet minut pikkusormensa ympärille. Sormen ja sormen, kavionsa? D-sektion welshit ja part bredit tuntuvat tulleen jäädäkseen, aivan kuten vuonohevoset aikoinaan. Lukumäärällisesti pieni rotusektio, mutta itselleni aivan yhtä tärkeä ja mieluisa kuin suurilukuisemmat puoliveriset ja suomenhevoset ovat – siitäkin huolimatta, että puoliveristen kanssa minä varsinaista ratsastajan uraani teen.

Löysin Maggien suurtallin vähennysmyynnistä. D-tamman suku kiinnitti huomioni, samaten korrekti, hyvä rakenne. Kapasiteetti tietysti oli, on edelleen, matalanpuoleinen, mutten ole ennenkään jäänyt pitkiksi ajoiksi tuollaista harmittelemaan. Korkeallakaan kapasiteetilla ei tee mitään, jos se on yhdistetty lasisiin jalkoihin tai täysin yhteistyöhaluttomaan, tavattoman säikkyyn tai muulla tavoin heikkoon luonteeseen. Luonnetta ei Maggien kohdalla tarvinnut murehtia, joten tein tarjouksen joka hyväksyttiin. Paperitöitä, kuljetuksen järjestäminen, pitkältä tuntunut odotusaika, jonka jälkeen Maggie saapui Kurjenpesään.

Hyväluonteiseksi kehuttu poni hurmasi minut, työntekijäni, kengittäjäni, naapurini – kaikki, jotka sen kanssa olivat tekemisissä. Nuorena mummoutunut, leppoisan ihana luottokaveri. Juuri sellainen, johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa, jonka kanssa vietetty aika piirtää pitkäkestoisen hymyn huulille, saa mielialan kohentumaan. Oikea löytö, hiomaton timantti.

Luonne

Maggie on sellainen rauhallinen mummeli, joka syntyi liian vanhana sieluna. Ei sellaisena pahantuulisena ja kurttuisena, vaan pullantuoksuisena ja kutimet kätösissään - tai kavioissaan. Kuvaannollisesti, tietenkin. Tamma on kuitenkin äärimmäisen viisas, rauhallinen, tasainen ja harkitseva luonne, joka tulee mainiosti toimeen kaiken ikäisten hevostoverien kanssa ja pitää juuri sopivilla tavoin jöötä nuoremmilleen.

Hyvää luonnetta jakava taho taisi antaa Maggielle yliannostuksen lahjojen hienoisella kustannuksella. Liitokavioksi tammaa ei voi kutsua parhaalla tahdollakaan, sen sijaan se on tasainen, varma ja rauhallinen puksutin, jonka selkään voi laittaa kenet tahansa, lähettää umpimetsään ja olla silti varma, että molemmat palaavat hengissä takaisin. Maggie ei pistä pahakseen ristiriitaisia apuja tai huonoa istuntaa, se vain menee eteenpäin kuin juna. Taitavammilla ratsastajilla poni pistää hieman parempaa, se kyllä liikkuu peräänannossa, taipuu ja tekee temppujakin, mutta kaiken kaikkiaan Maggie on silti ratsuna korkeintaan keskinkertainen.

Hyppääminen on Maggielle vähän sellainen pakollinen paha, mutta sopivasti kannustettuna ja oikein ratsastettuna se hyppää 80 cm ratoja ilman suurempia ongelmia. Tyyli on vapaa, mutta pakollinen - ei siis mitenkään erityisen päätä huimaava. Puomit ja pienet kavaletit ovat Maggiesta kyllä ihan mukavaa puuhaa ja silloin sen kavioissa on hieman enemmän vauhtia. Ei kuitenkaan liikaa.

Voisikin oikeastaan sanoa, että Maggie on kaikin tavoin kultainen, mutta ei mitenkään säkenöivä. Sen parhaat puolet ovat ehdottomasti kärsivällisessä ja ihanassa luonteessa, joka antaa anteeksi virheet, lohduttaa pahoina päivinä, eikä tuomitse ketään tai mitään. Aina hyvällä mielellä vastaan tulevat poni portilla korvaakin aivan täysin sen, että se on ratsuna vähän kädenlämpöinen. Eikä siinä toisaalta mitään oikeaa huonoa puoltakaan ole! Maggie suorittaa kyllä omalla, vaatimattomalla tasollaan kauniisti ja varmasti.

Luonne © narri, kiitos! ♥

Sukutiedot

Jälkeläiset

09.05.2024 wD-o. Crane Morhaiarn i. Crane Anghrist om. Aino Kurkinen, Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

13.10.2023 Syysmaasto, kirjoittanut indy
Törmäsin Kurjenpesän Ainoon ollessani kisamatkalla ponieni kanssa. Kun juttelimme niitä näitä karvaisista kavioeläimistä ja elämän yleisestä ihanuudesta (kontekstina: oli sateinen, tuulinen, kylmä ja pimeä syyspäivä), kävi ilmi, että meidän molempien tallit sijaitsevat Varsinais-Suomessa aika lähellä toisiaan. Aino kutsui minut maastoilemaan Kurjenpesään, ja tartuin tietysti ihanaan ehdotukseen.

Kun karsea syysssää viimein vaihtui aurinkoiseksi ja kauniiksi, soitin Ainolle ja ilmoitin suoraan, että tulen sitten tänään käymään. Parkkeerasin viininpunaisen pikkuisen Fiatini tallin pihaan ja lompsin vastaan kävelleen Ainon luokse. Hän oli kuulemma valinnut minulle jo ratsun. "Semmonen mummeliponi! Ihan paras maastossa. Tykkäät varmasti." Tallissa minua odotti vankkarunkoinen musta poni. Siis sehän olikin kaunis cobitamma! Jess, welshejä, ajattelin. "Sen nimi on Maggie, ja sä voit vaikka nukahtaa sen selkään. Ei haittaa yhtään." Ihastuin heti tummaan takkutukkaan, ja ajattelin, että tästä tulee varmasti mukava päivä.

Aino otti alleen rautiaan suomenhevostamma Iikin. Kävimme aluksi kentällä vähän tutustumassa ratsuihimme (tai lähinnä minä tutustuin uuteen tuttavuuteen) ja kokeilimme vielä kaikki askellajit läpi, minkä jälkeen suuntasimme maastopoluille. Ruska oli kauneimmillaan ja aurinko häikäisi lehtien lomasta lämmittäen kasvoja. Maggie oli tasaisen varma puksuttaja, joka vei minut luotettavasti yli ojien, puunjuurien koristamien polkujen ja kuntoa kohottavien mäkien. Aino luotsasi meidät myös sänkipellolle, jossa otimme pari vanhaa kunnon kiihdytyskisaa – Maggie ei ihan pysynyt Iikin perässä, mutta ei se nyt kauaskaan jäänyt. Takaisinpäin tultaessa ponini tahti kiihtyi (ei mikään ihme, olisihan siellä ruokaa tarjolla) ja sain jopa hieman pidätellä sitä. Tallin pihassa alas tultuamme tarjosin ihanalle Maggielle pari namia ja hirveän kasan ällösöpöjä ylistyssanoja. Kiitos Aino, kun kutsuit minut kylään! Täytyy varmaan ottaa sama uudestaan myöhemminkin. Ehkä hankilaukat seuraavaksi?

26.04.2024 Kuulumisia ja pohdiskeluja
Sen minkä Maggie kapasiteetissa häviää, se voittaa hurmaavalla persoonallaan sekä suoritusvarmuudellaan. Ja silti juuri hurmaavan lempeä, lämmin, ennen aikojaan mummoutunut Maggie on menestynyt erinomaisesti welshien cupeissa! Tammalla on näistä kinkereistä jo kuusi ruusuketta voittojaan (!!) sekä sijoituksiaan todistamassa. Korkeammalla tasolla kisaavat ponini joutuvat toistaiseksi vain haaveilemaan siitä menestyksestä, jota mummoponi arvokilpailuissa on niittänyt! No, eiväthän hevoset oikeasti kilpailumenestyksen päälle ymmärrä samalla tavalla kuin ihmiset, mutta ajatus on kuitenkin hauska.

Kaksi Maggien sijoitusta on helppo B -luokista, loput neljä 80cm esteradoilta. Esteillä tamman kanssa on kilpaillut Liisa Tuoninen, joka on muutenkin enenevissä määrin hypännyt muillakin kuin kenttäpainotteisilla hevosillani. Tässä on kyllä paljon välimatkaongelmia, minä kun asun Pöytyällä ja Liisa Pohjois-Pohjanmaalla Takapajulassa, joten mitenkään viikoittaista yhteistyömme ei ole. Hänellä on kuitenkin mennyt etenkin Maggien kanssa todella hyvin, yhteinen sävel löytyi välittömästi ja Liisa saa Maggien rentoutumaan esteillä. Hyppääminen ei ole welshini leipälaji tai lempipuuhaa, joten olen sitäkin ylpeämpi ja iloisempi tamman estemenestyksestä. Hyvin sujuva, aivan ruusukesijoille päätyvä yhteistyö kun kertoo Liisan kyvystä valaa Maggieen itseluottamusta, varmuutta yhteiseen tekemiseen sekä jo mainitsemaani rentoutta!

Kiitos Maggien menestyksen, olen alkanut pohdiskella tamman ilmoittamista seuraavaan rotulaatuarvosteluun sekä mahdollisesti myös koulu- ja esteratsastusjaosten kuukausittaisiin cup-kilpailuihin. Voi tosin olla, että näistä toteutuu lähinnä rotulaatuarvostelu ja Maggie jääkin kisalomalle; tässä olisi erinomainen väli ensimmäiselle varsalle.. Tässä onkin melkoinen valinnan paikka!

15.06.2024 VWY Summer Championships 2024
Alkuvuoden VWY-CUP -sijoitustensa tuomien kvaalien ansiosta Maggie oli oikeutettu kilpailemaan VWY Summer Championshipsissä, welshien kesämestaruuksissa, kahdessa lajissa. Tuonisen Liisa hoiti esteratsastuksen, minä kouluratsastuksen. Kuten tähänkin mennessä VWY:n kilpailuissa, Maggie, jolle hyppääminen on ikävä kyllä hieman pakollinen paha, loisti nimenomaan esteillä kouluratsastuksen sijaan. Siinä, missä kouluratsastuksessa emme päässeet jatkamaan toiseen vaiheeseen jäädessämme sijalle 7. 15 osallistujan luokassa, Liisa ja Maggie liihottelivat 80cm luokan voittoon (!) ja siitä edelleen toiseen voittoon lajin 2. vaiheessa, joka ratkottiin luokkavoittajien kesken. Liisa ja Maggie ovat siis tämän kesän welshien estemestareita! Minä tietysti pompin ja hyvä etten kiljunut katsomossa seuratessani ratsukon menoa. Liisalla on taito valaa Maggieen itseluottamusta, hyppäämiseen mielekkyyttä myös tamman kapasiteetin ylärajalla, mikä ei itseltäni oikein onnistu vaikka kuinka koetan tammaani tukea ja kannustaa. Jätän siis hyppäämisen pääasiassa Liisalle, nautin Maggien kanssa sitten kaikesta muusta.

Koko kilpailu sujui yhdessä hujauksessa niin Maggien kuin muidenkin ponien osalta. Tamma oli koko päivän oma, kultainen itsensä, rauhallinen ja miellyttävä, hienosti niin este- kuin kouluradalla henkisestikin mukana osana yhteistä suoritusta tekemässä. Kouluratammekin sujui erittäin hienosti, todella tasaisen nätisti kaikkinensa, 7. sija ponilla joka ei ole mikään liitokavio on noin kovatasoisessa rotuluokassa mielestäni erinomainen tulos! Maggie teki parhaansa, oli hyvässä vireessä, rento ja eteenpäinpyrkivä koko päivän, mitä muuta tässä voisi toivoa? Liisan ja Maggien menestys tuli aivan puun takaa, ilmeisesti Liisallekin, joka jo ensimmäisen vaiheen radan jälkeen naureskeli epäuskoisesti johtotuloksen tehtyään. Olimme kumpikin aika typertyneen epäuskoisia kaksikon nimen pysyessä tuloslistan kärjessä aivan loppuun asti. Maggie, minun ihana hieman vaatimaton, kultainen hurmurimummukkatammani, oli lopulta Kurjenpesän mitalisankari päihittäen menestyksessä kapasiteetikkaammat tallikaverinsa, nuo minun niin sanotut oikeat kilpaponini. Onnea Maggie ja Liisa!

25.08.2024 Rotulaatuarvosteluyllättäjä
Maggie se sitten yllättää kerta toisensa jälkeen, kaiken päälle miltei aina positiivisesti! Olen kuvitellut, kenties hieman naivisti, ettei tämmöisen tasaisen mummotossukan kanssa koeta kovin suuria yllätyksiä. Luulo, tai kuvitelma, ei kuitenkaan ole tiedon väärti tai vastaa todellisuutta. Sain uuden muistutuksen vanhan sanonnan todenmukaisuudesta VWY:n lokakuisen laatuarvostelutilaisuuden myötä. Olin ilmoittanut Maggien mukaan luottavaisin, kutkuttavan odottavaisin mielin; toivoin korkeaa toista palkintoa, olihan mummosieluisella ponilla vyöllään komea määrä rotuyhdistyksen CUP-sijoituksia sekä kesäinen estemestarin titteli.

Vielä mitä, Maggie napsi pisteitä sieltä täältä siinä määrin, että ensimmäinen palkinto jäi ainoastaan puolen pisteen päähän! Yleensä noin pieni vajaus palkintoluokkien välillä jää hieman harmittamaan, vaan ei tällä kertaa. Olin aivan pökerryksissä, welshien rotulaatuarvostelun kriteerit ovat tiukat, ensimmäiset palkinnot ovat harvassa. Maggie palkittiin tilaisuudessa, joka oli täynnään todella laadukkaita poneja (niin minun silmissäni kuin laatuarvostelunkin mittarein), ja Maggie, minun Maggieni, yhtenä tilaisuuden kärkiponeista! Eihän tämä suloinen mussukka edes ole sellainen kiiltävän upea huippuunsa viritetty kilpaponi, jollaisten olen ajatellut napsivan ne ensimmäiset palkinnot. Eiväthän minun aikaisemmatkaan rotulaatuarvostelussa palkitut welshini ole yltäneet ensimmäiselle palkinnolle, vaikka ovat olleet rakenteeltaan ja monilta ominaisuuksiltaan Maggieta parempia. Ainakin näillä moderneilla kilpasuorituksia painottavilla mittareilla mitattuna.

49,5 pistettä. 6 pistettä rakenteesta, mieltä lämmittävät 7 pistettä luonteesta, 5,5 suvusta, 26 kilpailuista sekä 5 lisäpistettä. En voisi olla iloisempi tai ylpeämpi tammastani, eikä juuri ja juuri tavoittamattomiimme livennyt ensimmäinen palkinto ole jäänyt kaivelemaan ollenkaan. Hieno, ihana Maggieni. Ja tietysti kultainen ponini käyttäytyi esimerkillisesti läpi laatuarvostelutilanteen, malttoi seistä paikoillaan arvioitavana, ei ollut moksiskaan muista poneista, arvostelutilanteesta, omasta pienestä hermoilustani – mistään.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen