Kaikista siloittelemattomista mielipiteistään muita kohtaan, on kuitenkin hyvin kasvatettu ja hyvätapainen, muistaa käytöstavat ja vanhempia kohtelee aina hyvin ja kunnioittavasti. Sienna ei alennu sellaiselle tasolle, että ilkeilee sille joka ilkeilee tälle, vaan käyttäytyy aina niiden tapojen mukaan jotka tälle on opetettu. Naaras on toki melko äkkipikainenkin ja hermostuu suhteellisen helposti, joskin tätä varten täytyy löytää tietyt kipupisteet. Tämä ei esimerkiksi sano juuta eikä jaata siihen, jos joku ilkeilee poikkeavasta rodusta. Sienna on harjasusi ja ylpeä siitä, ei ala rähjäämään jos joku rotua pilkkaa sillä se on naaraan mielestä vain tietämättömyyttä ja kateellisuutta. Naaras ei juuri ajattele ystävyyttä ja rakkautta. Sillä on ennenkin ollut läheisiä suhteita, kavereita ja ystäviä ja niitäkin tulee ja menee. Siennalle ystävät ovat tärkeitä, mutta se ei kynsin hampain pidä kiinni. Joskus suhteet vain kariutuvat ja sille ei voi mitään. Perheasioita naaras ei ajattele lähinnä siksi, että tietää kuuluvansa hivenen harvinaisempaan lajiin eikä ole kehittänyt suuria toiveita lajitoverien löytämisestä lajinsa kotimaan ulkopuolelta.
Uskonnolliselta suhtautumiseltaan Sienna on täysi ateisti, eikä usko minkäänlaisiin korkeampiin voimiin joten kaikki Herrat, Jumalat, Kohtalot ja muut ovat poissuljettuja tämän elämästä. Naaras ei sano, ettei ole olemassa korkeampia voimia, mutta itse ei usko näihin ja pitääkin ainoana elämää määräävänä asiaa silkkaa sattumaa. Mikään ei ole mihinkään ylöskirjoitettua. Se, että harjasusi on valinnut ateistisen kannan elämälleen, ei myöskään tarkoita sitä, että Sienna jotenkin halveeraisi uskovia vaan tämä suhtautuu näihin kuten muihinkin. Uskon asiahan se on ja jos joku uskoo, ei naaras ala siitä kättä vääntämään. Myös Lahkoon ja sen toimintatapoihin Sienna suhtautuu kohteliaan väliinpitämättömästi. Ei pidä Lahkoa pahana asiana, mutta ei myöskään itse halua palvella ketään, jonka olemassaoloon olisi uskottava. Naaras ei pidä myöskään Lahkon toimintatapoja erityisen kauheina ja vaikka harjasusi on yritetty värvätä mukaan kuolemallakin uhaten, ei se tuon suhtautumista muuta.
Sienna ei kaihda rähinöintiäkään vaikka pärjääkin yleensä tappeluissa melko huonosti. Vaikka ei olekaan hirvittävän alipainoinen, ei lihasmassaa löydy juurikaan ja naaras jää usein heti sen vuoksi alakynteen taistoissa. Sitä paitsi tämä on sitä mieltä, että aseet ovat epävarmoille taistelijoille, ei tuo suostu apuvälineitäkään itselleen hankkimaan. Sienna luottaa tapellessaan lähinnä ketteryyteensä ja kestävyyteensä, sillä nopeuden ja voiman puutteen korvaavat vikkelät koivet ja hyvä fyysinen kunto. Naaras ei ehkä pysty juoksemaan yhtä lujaa kuin sudet tai koirat tai edes lajitoverinsa, mutta sopivaa lönkötystä tämä jaksaa harrastaa vaikka pari päivää putkeen. Harjasusi ei syö lihaa juuri lainkaan. Siennan ruokavalio koostuu lähinnä kasvisruoasta kuten hedelmistä, mutta toisena osana ovat kalatkin. Varsinaisesti lihaa ei naaras syö juuri ikinä, vain silloin kun on aivan pakko ja yleensä irvistellen ja kakoen menee alas. Toisinaan tämä ei nisäkkäiden ja lintujen lihaa saa lainkaan alas vaan oksentaa sen heti pois. Niinpä Sienna on tullut siihen tulokseen, että syö suosiolla lähinnä hedelmiä, kalaa ja toisinaan myös harvinaista herkkua linnunmunia, jos niitä sattuu löytymään.
Kaupunkielämä sopi kyllä Siennalle paremmin kuin hyvin. Ihmiset eivät juuri kiinnittäneet muutaman, tässä tapauksessa viiden kumman koiraeläimen poppooseen joka hengasi lähinnä sivukujilla päivät ja joskus öisin saapui enemmän näkyviin paikkoihin. Asia oli ihmisille ihan se ja sama niin kauan, kuin porukka ei aiheuttaisi hankaluuksia ihmisille. Sanaton sopimus, harjasudet eivät näkyisi katukuvassa päivällä, eivät kävisi lasten kimppuun, söisi ihmisten piknikeväitä ja ihmiset jättäisivät harjasudet rauhaan ja sulkisivat silmänsä siltä, että sivukujan roskista oli kaivettu. Jonkin verran ihmetteleviä katseita kuitenkin luotiin, olivathan harjasudet otuksia, jotka eivät laumoja muodosta vaan nämä viisi yhdessä liikkuivat siltikin. Syy oli hyvin yksinkertainen, sillä kaupungissa asui myös kulkukoirajoukkoja jotka toisin kuin ihmiset, eivät katsoneet hyvällä kummajaisia jotka valtasivat itselleen alaa kaupungissa, vähän, mutta kuitenkin. Viisi silmäparia näki aina enemmän kuin yksi.
Siennan kaupunkielämä sujui ilman sen suurempia erikoisuuksia, tuo tonki roskiksia, oppi tunnistamaan syömäkelpoiset roskat syötävistä ja karkaamaan katukoirilta. Lähinnä kaupungissa naaras oppi syömään hedelmiä ja kalaa ja inhoamaan lihaa, se kun roskiksissa pilaantui niin helposti, että kun sattui lihaa löytämään se yleensä oli jo läpimätää. Satamakaupungissa hedelmiä sai hyvin, niitä kun lastattiin ja purettiin rahtilaivoista aina joku herkkupala pääsi tipahtamaan ja jäi odottamaan yötä ja harjasusia. Sienna oli onnellinen ja eli suurin piirtein vuoden kaupungissa, kunnes kaksi tekijää saivat onnettoman yhteensattuman kautta naaraan häädettyä. Lahko ja ihminen. Koiralaumojen piirissä oli alkanut levitä uusi järjestäytynyt ryhmä, Lahko, joka värväsi riveihinsä niin vapaaehtoisia kuin niitä, jotka eivät mukaan halunneet. Ensin Sienna luuli, ettei eriskummallisia harjasusia mukaan, mutta ilmeisesti nämäkin olisivat kelvanneet. Naaraan neljä "laumalaista" pakenivat kaupungista, mutta tuo itse jäi, olettaen ettei olisi kuitenkaan enää luonnossa pärjännyt.
Tuli aika, jolloin Sienna ei enää yksin pystynyt välttelemään koirien lisääntynyttä joukkoa, etenkin kun mukana oli lahkolaisia, jotka olivat tavallistakin sitkeämpiä etsimään harjasutta roskien joukosta. Naaras löydettiin eräänä yönä kun se oli kaivelemassa satamassa avonaista tynnyriä löytääkseen sieltä mukavasti haiskahtavaa kalaa, joka oli jo liian pilalla ihmisille mutta vielä syötävää harjasudelle. Siennalle esitettiin kaksi vaihtoehtoa, Lahkoon tuli joko liittyä tai palvella tätä lahkolaisten Herraa toisella tavalla. Naaras kieltäytyi vedoten ateistiseen maailmankatsomukseensa. Siitä eivät koirat suinkaan riemastuneet vaan lähtivät onnetonta otusta ajamaan takaa pitkin sataman kapeita kujia. Oliko se pelastus vai kirous, sitä ei Sienna tiennyt, mutta kesken ajojahdin astui naaras harha-askeleen väärälle kujalle ja päätyi koira-ansaan. Koirat nimittäin olivat satamassa riesa, toisin kuin harjasusi. Yleensä naaras osasi välttää ansakujia vaan tällä kertaa toisin kävi. Joka tapauksessa, sinne tuo jäi kökkimään, ei päässyt pois, mutta toisaalta koiratkaan eivät päässeet käsiksi. Aamun tullen kun ansoja tarkistettiin, löydettiin onneton Sienna ja oletettiin että harjasusi oli vihdoin ruvennut rettelöimään. Lontoon eläintarha halusi erittäin mielellään harjasuden näytettäväksi joten otus pakattiin lentokoneeseen ja lähetettiin Iso-Britanniaan. Pahaksi onneksi lento osui myrskyn tielle ja tipahti mereen salaman saatettua sen moottorit toimimattomiksi. Sienna onnistui keplottelemaan itsensä ulos kontista ja koneesta ja ui lähimmälle näkemälleen maakaistaleelle.
kaikki sisältö © narri
ulkoasu © Saranna