Vaikka tiettyä epäileväisyyttä Arotuuli mukanaan kantaakin, on se melko kepeää ja jokseenkin pinnalliseksi kutsuttavaa. Hyvää tahtovana ja hyvää uskovana narttu on melko helppo saada luopumaan epäileväisyydestään, ainakin jos on täysjärkinen. Sinisilmä ei tämä ole joten aivan selkeät valheet osaa Arotuuli tunnistaa - mikä ei tarkoita, että tämä on mikään erehtymätön valheenpaljastuskone. Vuosia luikuria lasketelleet saavat tämänkin varmasti itseään uskomaan, mutta aivan surkeita paltureita ei Arotuuli usko. Nartun kanssa on helppo ystävystyä, sillä tämä toivottaa iloisesti jokaisen tervetulleeksi ystäväpiiriinsä jos joku vain suinkin haluaa. Tämän luonne tai käytös eivät juurikaan muutu ystävien tai vieraiden kesken, yhtä kiltti ja ystävällinen on kummassakin seurassa. Ystävilleen kuitenkin huomattavasti tuttavallisempi ja tietyllä tavalla puheliaampi luonne. Siinä missä Arotuuli koettaa vieraille puhuessaan ainakin pääpiirteittäin puhua asiaa, ystävilleen tämä voi höpöttää taivaalla lentävästä kalasta ummet ja lammet, vaikka kukaan näistä ei sitä ymmärtäisikään. Uskoo, että ystävät eivät tuomitse hulluksi vaikka hiemna höpsösti käyttäytyisikin.
Vieraisiin kohdistuva epäileväisyys ei kuitenkaan ulotu ystäviin asti ja näitä kohtaan Arotuuli onkin ehkä hiukkasen sinisilmäinenkin, vaikka loppuviimeksi ei nyt ihan kaikkea usko edes tovereidensa suusta, jos nämä ilmiselvästi koettavat vain käyttää hyväksi. Todella pitkälti kuitenkin luottaa aivan varauksetta ystäviinsä ja tekee näiden puolesta mitä tahansa - paitsi tappaa. Arotuuli pitää tiukasti kiinni Maan laista ja se onkin ainoa, minkä vuoksi tämä olisi valmis ystävänsä pettämään. Nartulle Lain noudattaminen on erittäin tärkeää, oli tämä heimonsa parissa eli ei. Vaikka onkin lahjaksas taistelija ja metsästäjä, ei ikinä käytä taitojaan muuhun kuin ruoan hankkimiseen ja aivan äärimmäisessä tilanteessa itsensä puolustamiseen. Itse asiassa Arotuuli tekisi niin, vaikka uskomuksensa ei sitä vaatisi. Kojoottikoira inhoaa satuttaa muita, edes saalistaan ja siksi yleensä syökin vain pikkuriistaa vaikka pystyisi suurriistaakin metsästämään. Jänöt nyt vain ovat helpompia tappaa yhdellä iskulla. Taistelutilanteessa Arotuuli mieluummin pakenee ja ottaa pelkurin nimen kuin jää satuttamaan muita.
Arotuuli syntyi Pohjois-Amerikan preerialle, Tasangon heimolaiseksi. Tämä syntyi veljineen koko heimon keskelle, aavistuksen oudon isän ja täysjärkisen, mutta hiljaisen emon pennuksi. Pentujen isä Kaukomieli ei suinkaan ollut mikään pöpipää (vaikka välillä siltä vaikuttikin), hiukkasen eriskummallinen ja yliampuva tapaus vain. Hallakukka nimesi vanhemman urospentunsa Jääsilmäksi pennun silmien värin vuoksi. Ne näyttivät aivan jäältä. Narttupennun kanssa oli vanhemmilla hankaluuksia saada tälle sopiva nimi, mutta pari päivää killuttuaan täysin ilman nimeä keksi Hallakukka vihdoinkin tyttärelleen sopivan nimen. Pikku pentu tykkäsi rutkasti seistä tasangoilla puhaltavassa tuulessa näin tuli Arotuulesta Arotuuli. Pari alkoi yhdessä opettaa jälkeläisiään heimon tavoille, sekä kunnioittamaan Lakia. Muutamilta heimon muilta jäseniltä narttu oppi enemmän tarinoita kuin vanhemmiltaan, sillä näillä ei tuntunut koskaan riittävän niitä niin paljon kuin Arotuuli niitä halusi kuulla. Tarinoita tämä aina rakasti ja kipittikin usein mankumaan yhtä tai kahta vapaa-aikanaan. Hallakukka opetti pennuilleen kaikenlaisia asioita laidasta laitaan, sillä Kaukomieli opetti vain metsästämään ja puolustamaan itseään - työnjako oli varsin sujuva, kumpikin teki sitä mitä parhaiten osasi ja kun toinen opetti toista, toinen opetti sitten taas toista jotta huomio saatiin suunnattua yhdelle kerrallaan.
Toki Arotuuli keskittyi kaikkiin muihinkin opetuksiin, eikä vain vilahtanut aina sinne, missä oli miellyttävintä. Tämä piti muutenkin kaiken uuden tietämisestä ja oppimisesta. Kun Kaukomieli alkoi opettaa narttua metsästämään ja jotain itsepuolustusta, huomasi isäukko pian että tytöllä oli lahjoja moiseen. Arotuulella oli suorastaan loistava tilannetaju ja tämä oli myös erittäin eloisa ja vikkelä liikkeiltään, hankala saada kiinni. Kojoottikoira ei kovin ajatuksesta pitänyt kuitenkaan, että olisi joutunut muita turhaan satuttamaan, eikä halunnut taistella. Loppujen lopuksi tämä lahjakkuus johti myöhemmin nartun kasvettua siihen, että tämä sai metsästäjäkorunsa. Muut opit olivatkin sitten hankalampia Arotuulelle. Lait ja Valan tuo oppi suhteellisen kivuttomasti, vaikka joutuikin niiden suhteen näkemään vaivaa, mutta esimerkiksi kasvitietous ei meinannut nartulta millään sujua - toisin kuin Jääsilmältä, joka oli erittäin huono metsästäjä mutta loisti kasvitietoudessa ja tarinoinnissa. Joskin tarinoinnin osalta ei nartullakaan ollut juuri mitään vaikeuksia, sillä niitähän tuo oli pienempänäkin rakastanut. Aikaa kului ja kaksikko oppi lisää, sai koruja heimonsa tapojen mukaan ja sisarukset olivat koko ajan erittäin läheisiä - Jääsilmän löytäessä Verinimensäkin uros paljasti sen täysin epäröimättä sisarelleen, vaikka vanhemmat eivät sitä koskaan saaneet kuulla.
Kaksikon täyttäessä vuoden verran tapahtui kuitenkin käänne. Kaukomieli tappoi itsensä. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän syytä uroksen outoon tekoon, sillä tuo oli aina ollut uskollinen Laille ja elänyt Totuudelle - nyt kuitenkaan kuolemalle ei ollut mitään syytä ja heimo piti sitä Vääryyteen tai Täydellisyyteen pyrkimisenä. Vaikka Hallakukalta kovasti kyseltiin ja narttu esitti joitakin arvauksia, oli selvää, että edes Kaukomielen puoliso ei ollut varma siitä, mitä ukkonsa oli ajatellut kyseisellä hetkellä. Arotuuli oli syvästi järkyttynyt ja oli vielä nähnytkin tapauksen kauempaa ollessaan metsästämässä. Joukko ihmisiä oli leiriytynyt tasangolle - vieraita ja väkivaltaisen oloisia ihmisiä - ja Kaukomieli meni selkeästi tahallaan ärsyttämään näitä. Ihmiset eivät turhia jahkailleet vaan ampuivat uroksen jalat hajalle ja sitten keuhkot ja heittivät kauemmaksi leiristään, jotta haaskansyöjät eivät häiritsisi. Narttu ei voinut kuin katsella kauempaa liian järkyttyneenä liikkumaan. Saatuaan jäsenensä jälleen hallintaan jolkotteli Arotuuli takaisin leiriin, kertoen hysteerisenä koko tarinan heimolle.
Elämä kuitenkin jatkui ja samoin sisaruskaksikko kuin emonsakin pääsi tapahtumasta ylitse. Seuraava suuresti Arotuulen elämään vaikuttanut tapahtuma - ja suuresti vaikuttikin - sattui nartun ollessa jonkin verran yli vuoden. Jääsilmä sairastui luultavasti keuhkosyöpään, vaikka kukaan ei ollut täysin varma mikä aiheutti urokselle jatkuvaa hengenahdistusta ja kipua henkitorvessa. Arotuuli ei oikein kestänyt katsella veljensä tuskaa ja vaellellessaan veljensä kanssa erään kerran kaksistaan, kuten nämä usein etenkin sinä aikana tekivät jotta Jääsilmällä olisi koko ajan joku vahtijana, oli narttu näkevinään tuulen lennättämässä pölyssä viestin itselleen. Kaikki heimon parissa olivat sitä mieltä, että se oli Vaelluskutsu Arotuulelle. Ehkä se olisi Verinimen löytämiseksi, ehkä ei, sitä kukaan ei osannut sanoa, vaikka Jääsilmä kertoikin siskolleen olevansa sitä mieltä, että se tarkoitti vain ettei Arotuulen ollut pakko katsella veljensä hidasta kuolemaa. Niin tahi näin, hyvästeltyään emonsa, veljensä ja koko heimon otti narttu suunnakseen etelän, sillä se vain tuntui hyvältä. Sinne lähti nuorukainen tallustelemaan hivenen haikeana, mutta yhtä kaikki innokkaasti odottaen.
Aikansa vaelleltuaan ja kohdattuaan ystävällisiä koiraeläimiä, ilkeitä koiraeläimiä, mielenvikaisia koiraeläimiä, ihania koiraeläimiä ja kaikkea siltä väliltä, kunnes saapui pieneen merenrantakaupunkiin. Tai sen laitamille oikeastaan. Kaupunki oli todella pieni, eikä Arotuuli tuntenut houkutusta mennä sinne. Toisaalta suuri, aava meri kiinnosti tätä äärettömästi ja huomaamatta narttu hyppäsi pieneen kalastajaveneeseen, nukahtaen sinne. Herätessään Arotuuli totesi, että venho keikkui kerrassaan inhottavalla ja vatsaa sekoittavalla tavalla. Nostaessaan päätään ja katsoessaan kauhuissaan, nähden ympärillään pelkkää vettä alkoi kojoottikoira mitään ajattelematta ulvoa kotiaan. Vasta siinä vaiheessa ihmiset venhossa huomasivat salamatkustajan, eivätkä vallan ilahtuneet. Kaksijalkaiset aikoivat napsia korut myydäkseen ne ja heittää kojoottikoiran mereen tapettuaan tämän, mutta Arotuulella oli hieman muita suunnitelmia. Kauhuissaan tämä raapaisi yhtä miehistä ja puraisi toista ja hyppäsi suin päin mereen. Kovin hyvä uimari ei narttu ollut ja pian joutuikin täysin aaltojen vietäväksi, pysyen onnekseen miten kuten pinnalla. Vuodelta kuluneen ajan jälkeen Arotuuli sai vihdoinkin matalikkoa alleen ja kapusi nopeasti saarelle, päässään jyskyttäen vain yksi sana. Mérit. Samaa tunsi narttu kuulevansa aaltojen loiskeessa rantaa vasten ja totesi, että meri oli kertonut hänelle Verinimensä. Tyytyväisenä Arotuuli asettui asumaan Andriaanan saarelle.
perhe
isä: Kaukomieli (kuollut)
emo: Hallakukka
sisarukset: Rik Jääsilmä (uros, kuollut)
kaikki sisältö © narri
ulkoasu © Saranna