Vieraita kohtaan Karma käyttäytyy suhteellisen neutraalisti. Tähän vaikuttavat kuitenkin myös monet tekijät kuten edellä mainittu vieraan itsestään luoma vaikutelma sekä siitä, onko narttu millaisella tuulella. Hyvällä päällä luonnollisesti kohtelee muita paremmin ja pahalla päällä huonommin. Huonokäytöksisille idiooteille susi antaa samalla mitalla, mutta tekee toisaalta senkin omalla tavallaan joka harvoin on sitä samaa, mitä toinen tekee, oli se sitten mitä hyvänsä. Vaikka taitaakin käytöstavat oikein hyvin, on Karma elonsa aikana oppinut kiroilemaan kuin merimies, loukkaamaan, ivaamaan ja tallaamaan muita jalkoihinsa. Tarvittaessa osaa ja käyttääkin kaikkea tätä täysin häikäilemättä hyväkseen. Mutta vain tarvittaessa, turhaan ei susi ala muita ivailemaan. Kohteliaille ja mukaville tapauksille Karma nimittäin on suhteellisen hyvääkin seuraa. Pitää järkevästä keskustelusta, mikään sää-small-talk ei ehkä nartun juttu ole, eikä tämä siinä erityisen hyvä ole, mutta jos jutustelussa on jokin punainen lanka on susi aina siinä mukana. Hiljaisessa seurassa saattaa Karmakin jäädä tuppisuuksi, vaikka moista koettaakin parhaansa mukaan vältellä.
Karman kiinnostusympyrän sisäänpääsy vaatii aikaa ja vaivaa. Tietenkin se riippuu osittain myös siitä, kuinka kiinnostavana narttu jotakuta pitää. Jos joku ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa tässä, on erittäin vaikeaa saada sutta olemaan etäistä viileyttä ystävällisempi tai kiinnostuneempi itsestään. Jos taasen olet kiinnostava heppu, voi sudelta irrota juttua vähän enemmänkin suuntaasi, etenkin jos itsekin tekee osansa. Karma peilailee pitkälti seuransa käytöstä tässä suhteessa; jos toinen on täysin muissa maailmoissa, niin on susikin. Sen lisäksi narttu karsastaa läheisempiä suhteita muihin, kavereita ja tuttavia tällä voi olla vaikka kasa jos toinenkin, mutta kunnollisia ystävyyssuhteita tai vielä pahempaa, rakkauksia tämä välttelee. Elävien luonto on pettää on Karman ajatus kaikista. Nuoruuden sinisilmäisyys on täydellisesti kaikonnut nartusta, eikä tapahtuma meinaa jättää tätä rauhaan. Vaikka kuinka koettaisi, ei tuo siitä oikein eroonkaan pääse. Karma ei täydellisesti tyrmääkään ajatusta siitä, että tällä olisi ystäviä ja puoliso. Roturasisti ei narttu ole, tämän mielestä kaikki koiraeläimet ovat tasa-arvoisia, mutta sen verran pitää susia arvossa, ettei voi kuvitellakaan alkavansa vakavaan suhteeseen muun kuin suden kanssa.
Susi on ehdottoman luotettava, jos sattuu saamaan tältä lupauksen. Karma ei ikinä, ei edes henkensä uhalla mene rikkomaan kerran annettua lupausta. Tämän pitää kunnia-asianaan toteuttaa aina antamansa vala ja vaikka tätä itseään onkin petetty, ei narttu itse aio vajota sellaiselle tasolle. Ei koskaan. Asiassa on kuitenkin yksi pieni mutta. Karma on erittäin taitava kiertelijä, tuo saattaa antaa lupauksen, joka on niin täynnä reikiä ettei siihen jäisi sinivalaskaan kiinni, mutta kuulostaa täysin tosissaan annetulta ja porsaanreiättömältä. Tai luvata asian, joka kuulostaa täysin siltä mitä toinen haluaa, mutta onkin täydellisesti eri asia. On äärimmäisen harvinaista ja työn, tuskan, hien, veren ja kyyneleiden takana saada narttu antamaan täydellinen porsaanreiätön ja asiaa koskeva vala. Tämä suostuu edes harkitsemaan moista vain, jos luottaa itsekin toiseen ja kunnioittaa tätä. Silloinkin asia on hyvin pitkälle epävarma. Karma harvoin haluaa sitoa itseään mihinkään lupauksiin, vaikka kuinka rakastaisi, luottaisi ja kunnioittaisi jotakuta.
Kunnon uskollinen lahkolainen, joka ei kunnioittaa Herraansa ja uhraa tälle säännöllisesti. Uskollinen, mutta ei kuitenkaan täysin fanaattinen Lahkon suhteen. Karma on sitä mieltä, että kaikilla on oikeus itse päättää siitä, kuuluuko Herran kansaan vaiko ei. Parempi tietenkin olisi kuulua, mutta toisaalta filosofiansa osa on se, että jos ei vapaaehtoisesti palvele, ei koskaan voi olla hyvä palvelija. Niinpä narttu voi kuunnella kylmän rauhallisesti eriäviä mielipiteitä Lahkon suhteen, kunhan ne ovat siinä mielessä neutraaleja, etteivät myöskään suoranaisesti pilkkaa. Myöskään kovin ahkera Lahkon eteenpäinviejä ei Karma ole. Mielellään kertoilee kiinnostuneille tästä ja liittää mukaankin, mutta ei tuputa Herraansa kellekään tai käy suoraan puhumaan asiasta. Hoikasta rakenteestaan huolimatta kova tappelemaan ja voimaakin löytyy kiitettävän paljon, vaikka taistelussa luottaakin enemmän älyyn ja vikkelyyteen kuin raakaan voimaan. Sen lisäksi narttu pitää aseensa ja itsensä aina terässä. Mikään erityisen taipuvainen tappeluihin ei Karma ole ja yleensä jos tämä tappeluun joutuu, on aloittaja vastapuoli. Susi pelkää vain yhtä asiaa; vettä. Tämä ei osaa uida kunnolla ja pelkää hukkumista.
Karma ei myöskään isäänsä oppinut tuntemaan ikinä sillä tämä oli joko häipynyt tai kuollut kauan ennen pentueen syntymään. Toisinaan narttu kyseli isäpapastaan, mutta kun vastauksena oli vain ympäripyöreitä lauseita ja lopulta selkäsauna, jätti tämä asian lopulta siihen. Elämä Kuonakummuilla oli tarpeeksi vaikeaa ilman fyysistä kuritustakin, vaikkakin perhe pärjäsi paremmin kuin moni muu. Neljän pennun elättäminen oli vaikeaa paikassa, jossa emot saivat yleensä yhden tai kaksi pentua joiden eloonjäämisprosentti huiteli yleensä parinkymmenen tienoilla. Karmalle ja tämän sisaruksille oli käynyt hyvin, sillä nämä asuivat melko lähellä ihmisten asutuksia, paikassa jonne tehtaat ja tavalliset ihmiset syytivät jätteensä ja siellä viihtyivät pulskimmat rotat jotka söivät niin kuolleita koiraeläimiä kuin ihmisten jätteillä ja paisuivat. Lähes kaikki muut koiraeläimet alueella olivat laihoja ja sairaita. Narttu kasvoi poikkeuksellisen vahvaksi yhdessä veljiensä kanssa, ollen lopulta Bijan veroinen voimanpesä. Parhaiten susi kuitenkin tuli toimeen Irthun, vahvan mutta heikkoluontoisen pikkuveljensä kanssa.
Aikuistuttuaan sisarukset häipyivät kotipesästä emonsa luota kokeilemaan omia siipiään maailmalla. Elämä ei helppoa ollut aikuisellekaan, vaikka kukaan ei nelikkoa uskaltanut kieltää saalistamasta omalla alueellaan. Tästä Bija ja Dharma saivat nerokkaan idean. Julmuuteen asti vallanhimoinen kaksikko keksi, että neljä sisarusta voisivat perustaa lauman ja vallata jättömaat. Irthun nämä saivat puolelleen melko helposti, mutta vahvatahtoinen Karma ei ollut aivan vakuuttunut suunnitelmasta. Siihen aikaan kyllä itsekin kunnianhimoinen narttu oli kuitenkin helppo taivutella mukaan juttuun, vaikka tämän oheismotiivi olikin suojella Irthua valtakaksikon juonittelulta. Tehtävä oli voimakkaalle nelikolle helppo ja pian näillä olikin ympärillään varsin vaikuttavan kokoinen joukkio Kuonakumpujen asukkeja. Muitakin laumoja oli totta kai aina ollut ja muodostui lisää, hajosi ja muodostui, mutta yhdestäkään ei ollut vastusta hyvin järjestäytyneelle laumalle jonka johtoporras saattoi olla yhtä aikaa juonittelemassa ja taistelemassa. Pian yli puolet Kuonakummuista oli nelikon hallussa ja nekin, jotka eivät laumaan kuuluneet osasivat väistää ja kunnioittaa näitä.
Vielä edelleenkin jaksoi Karma käydä katsomassa emoaan, ainoana sisaruksista. Vanha narttu ei ollut iloinen pentujensa tekemisistä, mutta eipä toisaalta valittanut tai jäkättänytkään. Vanhus ymmärsi hyvin, että Kuonakummuilla oli selvä laki: vahvin määräsi tahdin ja se joka ei tanssia oppinut, ei jäänyt henkiin. Ennen kuolemaansa sisarusten emo lahjoitti Karmalle ainoat muistonsa pentujen isästä; nahkavaljaat sekä aseen. Samoihin aikoihin tapahtui jotain, mikä teki nartusta lähes yhtä julman kuin kaksi vanhempaa veljeään. Irthu kuoli taistelussa ja surun murtama susi ei enää jaksanut välittää siitä, toimiko epäoikeudenmukaisesti ja väärin. Tämä aiheutti huolestuneisuutta Bijassa ja Dharmassa. Ei siksi, että nämä olisivat erityisemmin välittäneet sisarensa tavasta kohdella laumaa, vaan siksi, että jo ennenkin Karman pitämä kuri olisi nostanut kenen tahansa karvat pystyyn ja takkuista narttua selkeästi kunnioitettiin kaikkein eniten lauman johdosta. Veljeskaksikko halusi olla se, jota kaikki tottelivat ensimmäisestä vihjauksesta. Niinpä kaksikko kehittikin suunnitelman päästäkseen eroon siskostaan ja päästäkseen itse kukoiksi tunkiolle. Tai Kuonakummuille.
Bija ja Dharma kehittelivät kaikessa yksinkertaisuudessaan mainiosti toimivan suunnitelman, jolla pääsisivät pikkusiskostaan takuuvarmasti eroon. Vaikka Karma ei erityisemmin rakastanutkaan veljiään, luotti tuo näihin kuitenkin lähes sokeasti. Bija oli hiipparoinut odottamaan asemiinsa aivan Kuonakumpujen laitamille odottelemaan, että Dharma – josta narttu piti hiekanjyvän verran enemmän – houkuttelisi takkuturkkisen siskon paikalle. Ties minkä tekosyyn ”löysimme jotain tosi hienoa” varjolla saikin Dharma houkuteltua Karman mukaansa. Kun kaksikko saapui Bijan luokse paljastui Karmallekin karu totuus. Dharma ja Bija kävivät yhteistuumin sisarensa kimppuun. Kaksi suurta urosta ei ollut mikään helppo vastus aseistetullekaan nartulle ja lopulta kaksikko saikin sisarensa nujerrettua. Karma viskattiin sääliä tuntematta yhteen ihmisten asettamista ansoista joiden oli tarkoitus pitää koiraeläimet poissa kaupungista.
Hakattu susi virui ansassa ties kuinka pitkän aikaa. Aluksi jaksoi Karma pitää lukua auringonnousuista, mutta kahden viikon kuluttua tuo luovutti laskuissaan ja keskittyi hengissä pysymiseen. Ansoja ei turhan usein tarkistettu ja narttu laihtui rajusti ja menetti kaiken lihasmassansa ollen lopulta vain luuta, nahkaa ja takkuista turkkia. Ruokana tälle toimivat satunnaiset tyhmemmänpuoleiset rotat ja juomana sadevesilammikot sekä joistakin satunnaisista jätevesistä joita toisinaan tämän ansaan valui. Lopulta Karma oli niin heikko, että hyvä kun jaksoi toisinaan juoda pikku lammikosta. Rotta oli syypää siihen, että tämän toinen korva on repaleinen. Jyrsijä alkoi jo juhla-aterian korvasta ennen kuin susi jaksoi tehdä elettäkään häätääkseen tuholaisen. Karma ei juuri syytellyt veljiään omasta kurjasta tilastaan vaan parjasi itseään sinisilmäisyydestään ja päätti, että ei luottaisi enää ikinä samalla lailla sokeasti yhteenkään elävään olentoon. Loppu ajasta kuluikin sitten hengissä pysymisessä.
Kun ihmiset lopulta monen auringonnousun ja –laskun jälkeen saapuivat tarkastamaan ansojaan vietiin Karmakin pois. Raadot heillä oli tapana heittää suit sait mereen, ei niistä luuviuluista joiksi elukat yleensä päätyivät ollut edes lemmikkien sapuskaksi tai miksikään muuksikaan. Eloonjääneet vietiin hoitoon ja kesytettäviksi. Osasta tuli hyviä lemmikkejä, poliisikoiria ja muita ihmisten apureita. Karmaa kuitenkin luultiin kaikesta huolimatta raadoksi; narttu hädin tuskin enää hengittikään eikä jaksanut välittää, vaikka tämän syvästi inhoamat kaksijalat retuuttivat hukkaa läpi koko kaupungin aina rantakallioille asti. Yhdessä muiden raatojen kanssa heitettiin Karmakin alas mereen. Iskeytyessään kipeästi jääkylmään veteen narttu sen verran sai päätään selväksi, että koetti heikosti taistella aaltoja vastaan, jotta ei murskautuisi rantakivikkoon. Kuin ihmeen kaupalla tämä selvisi aavalle ulapalle, vaan voimat lopussa susi antoi lopulta periksi odottavalle mustuudelle, toivoen, ettei heräisi enää koskaan.
Vaan eipä kohtalo kumartanut toiveille. Seuraavan kerran silmänsä avatessaan Karma näki edessään saaren tai mantereen, ei sillä väliä, myrskyn kourissa, mutta se tuntui sillä hetkellä taivaalta. Hitaasti narttu nousi huterille jaloilleen ja seurasi nenäänsä kutkuttanutta tuoksua kohti metsää, löytäen sieltä raadon. Pikaisesti susi hotkaisi sen sisuksiinsa ja vajosi takaisin uneen. Viikon tai kaksi eli Karma samalla lailla; söi raatoja ja lepäsi, kunnes oli lopulta tarpeeksi vahva saalistamaan itse ruokansa. Samoihin aikoihin törmäsi narttu ensimmäiseen elävään olentoon jonka oli nähnyt sitten ihmisten. Vieras susi selvitti takkuturkille, että tämä oli saapunut Andriaanaan ja tallusteli paraikaa Ederan alueilla. Karma liittyi porukkaan mukaan ja vieras kertoi myöskin Lahkosta, saarella vaikuttavasta ryhmittymästä. Narttu oli asiasta kovasti kiinnostunut ja päätti vannoa uskollisuuttaan Herralle.
kaikki sisältö © narri
ulkoasu © Saranna