Kuvagalleria

Kuvien © Winning Colours Farm
virtuaalihevonen, a sim game horse

Ulkoasun © Hanna K.
Otsikon kuvien © Janette H.

Sinkku lopetettiin 20.08.2013 vanhuuden tuomiin vaivoihin (ja kiukkuisuuteen). Sinkkuakin jäädään kaipaamaan, joskin samalla huokaistaan helpotuksesta. Hieno tamma oli yhtä kaikki.

Chinchin Chinchilla VH12-006-0216

Chinchin Chinchilla "Sinkku"	kasv. E. Davies, Iso-Britannia, maahantuonut Janette H.
englantilainen täysiverinen, tamma	om. Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
164cm, musta, ei merkkejä	Ei hoitajaa
20v, s. 08.01.2012, satunnainen ikääntyminen (4v 08.05.2012)	(kenttä-/)yleispainotteinen; he A / 140cm / 125cm

YLA2 myönnetty 20.05.2013 tilaisuudessa pistein 128

Luonnekuvaus

Chinchin Chinchilla, Sinkku, "single and fabulous", kotitallinsa diiva ja valtiatar - tämä tamma on uskomaton pakkaus! Musta kaunotar kulkee turpa kohti taivasta, katselee muita turvanvarttaan pitkin ja on aivan liian hyvä kaikkeen ja kaikille, etenkin sinulle. Ja sinulle, kengissäsi on likaa eikä paitasi ole suorassa.

Sinkun käytös on täynnä diivan elkeitä, kaiken on mentävä juuri eikä melkein tamman tahdon mukaan, tai alkaa sellainen mökötys tai - mikä pahempaa - diivan narttukiukuttelu ettei tosikaan. Diivan luonteelle ei sovi olla kahta puolta kiinni, se alkaa nojailla ja kiskoa sekä kehitellä vetopaniikkikohtausta, vaikkei oikeasti vetopaniikkihevonen olekaan, Sinkku vain on niin pirun fiksu, että on keksinyt tavan päästä ketjuista (ja yleensä myös hoitajista) eroon hyvin nopeasti.
Tamma on myös herkkä ihan ärsyttävyyteen asti, sekä tavattoman kärsimätön, sinun pitäisi olla samaan aikaan hellä, tehokas, nopea ja olla käymättä diivan hermoille. Sillä kuinkas muuten; diiva on tarkka seurueestaan, todella monelle tamma vain esittelee hampaitaan.

Taluttaessa Sinkku tanssahtelee, ei tasan kulje rentona ja nätisti vaan menee jotain ihme kylkimyyryä tai koettaa kävellä ylitsesi. Tammalla on hyvin vähän jos ollenkaan kunnioitusta ihmistä kohtaan, eikä hevosta sovi komentaa kuin äänellä, raippaan, narun pyörittelyyn tai vastaaviin Sinkulla on tasan yksi vakioreagointi; kiskotaan naru irti ja karataan.
Sinkku on vähän turhankin herkkä, dramaattinen ja tulinen, voisi melkein sanoa itsekäs pikku paska, mutta sellainen luonnehdinta saisi diivan vain tuohtumaan entistä pahemmin.

Eläinlääkärille ja kengittäjälle kiukutellaan, pesarilla ollaan yleensä ihan nätisti, kuljetuksen aikana ollaan nätisti - lastaus ja purkaminen voivat olla melkoinen show, Sinkku saattaa päättää ettei mene mihinkään ja lyö liinat kiinni, kopista saatetaan tulla ryminällä pois tai sitten käyttäydytään kuin pikku enkeli.

Ratsuna Sinkku on asteikolla "herkkä, herkempi, herkin" kohdassa "yliherkkä ja -dramaattinen draamakuningatar joka saa slaagin jos takkisi ei mätsää satulahuovan kanssa". Herkkyytensä lisäksi Sinkku on vähän turhankin herkästi syttyvä, erittäin kilpailuviettinen, jopa typeryyteen asti rohkea, itsepäinen kuin muuli, periksiantamaton, kuumuva.. Sinkku on kaikkea muuta kuin aloittelijan ratsu, ammattilainenkin saa olla tarkkana mitä tamman kanssa tekee ja miten, jos tamma löytää pienenkään aiheen tai aihetta sivuavan asian josta vetää herne nenään ja diivakohtauksen päälle niin Sinkkuhan vetää sen herneen nenään, tamma on aivan tarpeeksi röyhkeä tehdäkseen sen.
Sinkusta voi saada irti ihan mitä tahansa, liikettä ja ponnua löytyy, sekä halua näyttää osaamisensa - se kilpailuvietti -, tammassa vain ei ole lainkaan nöyryyttä, joten vaatii ratsastajalta erittäin paljon saada vikuroiva täysiverinen rauhoittumaan ja näyttämään ne parhaat puolensa sekä taitonsa. Entisenä risuestelaukkurina Sinkulle etenkin laukkaliikkeet ovat välillä yhtä tuskaa, eikä laukan säätelyssäkään ole kehumista, laukkaurakin kun tyssäsi siihen, että jockey roikkui kyydissä ja vikisi kun Sinkku vei.
Nykyäänkin Sinkku vie muiden vikistessä jos saa tilaisuuden, tamma kun ei näe mörköjä eikä epäröi hypätä vaikka krokotiilialtaan ylitse jos on päättänyt menevänsä yli, ihan sama mitä ratsastaja asiaan sanoo vai sanooko mitään - olettaen, että selässä edes on ketään siinä vaiheessa kun Sinkkushow on päällä. Ainakaan Sinkun kanssa ei tarvitse pelätä, että se säikkyisi mörköjä tai muita mielikuvitusystäviä, siinä suhteessa tamma on pomminvarma. Muutoin se ei ole varmaa nähnytkään.

Kisapaikalla Sinkku kasvaa noin kolme metriä joka suuntaan ja saa tonnin lisää elopainoa, HÄN on täällä, katsokaa HÄNTÄ, seuraavaksi HÄN saapuu verkkaan, pois alta, HÄN menee radalle, tuomarikopissa ja katsomossa aika pirun hiljaa koska HÄNELLÄ on suoritus kesken! Sinkun kilpailuvietti, karisma (sillä tamma tosiaan on karismaattinen ja aivan upea näky diivailustaan huolimatta) sekä voitontahto pääsevät kilpakentillä esille ja oikeuksiinsa, ikävä kyllä ratsastettavuus ei muutu ainakaan helpommaksi, kisapaikalla herkkyys on potenssiin 100 ja jo valmiiksi herkkä, kuuma täysiverinen käy ylikierroksilla. Jos tammaan saa jotain tolkkua se tekee nappisuorituksen toisensa perään, jos ei.. no, aina voi toivoa, ettei kukaan muista nimiä tai kasvoja kovin kauaa.

Sukutaulu & -selvitys

i. Scaretale evm	ii. Spooky Scary Skeleton evm	iii. Scaredycat evm
		iie. Hello Nurse evm
	ie. Storytime evm	iei. Good Old Winston evm
		iee. Bedtime Adventures evm
e. Chacha Chardonnay evm	ei. Too Much Champagne evm	eii. Too Much Nonsense evm
		eie. Champagne Bath evm
	ee. Chinatown Cabaree evm	eei. Showtime Superhero evm
		eee. Fine China evm

Sukuselvitys spoilerissa.

Spoiler:

i. Scaretale (166cm, musta) oli komea, karismaattinen ja näyttävä kenttäratsu, mutta valitettavan kuuma, temperamenttinen ja haastava luonne. Entinen risuestelaukkuri (kisaaminen lopetettiin yhden kauden jälkeen, orin luonne ei sopinut laukkaradoille) Scaretale hallitsi helpot koululuokat ja esteet 150cm asti, kenttää ori kisasi CIC2-tasolla. Täysiverinen oli tyypillinen yhden ihmisen hevonen, eikä toiminutkaan kuin ratsastajallaan, oria luonnehdittiin "täysiveristen Nevele Prideksi".
Scaretale sai ensimmäisellä astutuskaudellaan valtavasti tammoja, mutta varsojen paljastuttua hyvin haastavaluontoisiksi tammoja tuli koko ajan vähemmän. Suurin osa Scaretalen jälkeläisistä on täysiverisiä, mutta ori on vaikuttanut myös puoliveri- ja ratsuponijalostuksessa.

ii. Mustankimo, 167cm korkuinen Spooky Scary Skeleton aloitti uransa risuestelaukkurina. Kolmen menestyksekkään kauden jälkeen ori alkoi osoittaa mieltään eikä laukka enää kulkenut, joten ori ratsutettiin uudelleen ja siirrettiin rataesteiden ja kenttäratsastuksen pariin. Kovapäinen, jopa typeryyteen asti rohkea täysiverinen osoittautui hyvin lahjakkaaksi niin koulu- kuin (maasto)esteradoilla, ja kisatessaan CIC3-tasolla Spooky Scary Skeleton teki järjestään hyviä suorituksia, sijoittumisprosentti oli komeat 88%.
Spooky Scary Skeleton jätti järjestään lahjakkuutta sekä laukkaurheilun, että klassisen ratsastuksen puolelle - etenkin orin varsojen hyppytekniikka ja kompakti, urheiluhevoselle soveltuva rakenne on saanut kehuja -, mutta myös kovapäistä ja jopa hankalaa luonnetta. Spooky Scary Skeleton vaikutti lähinnä täysiverisiin, ori astui vain muutamia muun rotuisia tammoja.

iii. Scaredycat ei ollut lainkaan nimensä mukainen, 169cm korkuinen ruunikko oli hurjapäinen, kliseinen korskuva orinroikale joka talutettiin orikuolain suussa, hanskat kädessä ja raippa mukana. Scaredycatin ego ei meinannut mahtua mihinkään, täysiverisellä oli kovat luulot itsestään ja kyvyistään, laukkaradoilla kaksi- ja kolmivuotiskausi menivät täysin pipariksi orin keskittyessä jahtaamaan kilpakumppaneitaan oman juoksun tekemisen sijaan. Nelivuotiskaudella ori paransi juoksuaan ja viisivuotiskaudella alkoi menestys. Scaredycat ei kuitenkaan juossut tarpeeksi nopeasti, se lopetti, ratsutettiin ja siirrettiin esteradoille, missä se malttoi juosta ja suorittaa. Orin kapasiteetti riitti 130cm radoille asti.
Orin jalostusura oli keskinkertainen, jälkeläiset olivaterittäin epätasalaatuisia takapihan puskamoposta laukkaratojen lupaukseen. Scaredycat oli onneton periyttäjä, joka ei jättänyt itsestään juuri muuta kuin kokoa.

iie. Vain 155cm korkea mustankimo pikkutamma Hello Nurse oli aikoinaan laukkaratojen kuningatar. Tamma oli mitä lempeäluontoisin ja mutkattomin käsitellä, radoilla lampaasta kuitenkin tuli tiikeri ja Hello Nursesta kuoriutui sähäkkä, kuuma ja ajoittain aggressiivinen jyrä, joka ei väistänyt ketään ja juoksi kuin piru olisi ollut kintereillä. Etenkin Hello Nursen nelivuotiskautta pidetään poikkeuksellisen hyvänä, täysiveritamma voitti tai sijoittui jokaisessa juoksemassaan lähdössä ja juoksi omaisuuden omistajalleen. Laukkauran jälkeen tamma ratsutettiin, ja vaikkei pikkutammalla kilpailtukaan enää kotona hypättiin parhaimmillaan 150cm ratoja, koulupuolella sujuivat helpon B:n asiat ja osa helpon A:n liikkeistä.
Omapäinen, sisukas ja ennen kaikkea menestynyt Hello Nurse teki seitsemän varsaa, jotka kaikki kokeilivat (risueste)laukkoja ja myöhemmin klassisen ratsastuksen lajeja. Hello Nursen varsoille yhteistä on omapäisyys, nopeus ja hyvä runko, laukka on poikkeuksetta matkaavoittajaa ja nopeaa, ravissa sen sijaan toivomisen varaa.

ie. 166cm korkea mustanruunikko Storytime oli tamma isolla T:llä. Vaikka Storytime ei ollut suoranaisesti hankala tai kiukkuinen, sillä oli omat naiselliset oikkunsa jotka käsittelijän tuli ottaa huomioon. Herkkä ja kuumuva tamma oli, liiankin kanssa; laukkaurasta ei tullut yhtään mitään, kenttäradoille tamma oli turhan kuumuva aiheuttaen herkästi vaaratilanteita esteillä, kouluradat suoritettiin vinkunan ja satunnaisten potkimisten säestämänä ja rataesteillä oltiin aivan liian huimapäistä. Storytime löysi lopulta ratsastajalle, joka sai sen pidettyä kurissa ja kykeni kaivamaan sen kyvyt esiin. Tamma kisasi kuitenkin vain pari kautta 130cm esteitä ja jokusen helpon (B-A) koululuokan, Storytime loukkasi jalkansa kotitreeneissä jääden kisaeläkkeelle ja mammalomailemaan.
Storytime jätti vain kolme varsaa, kaikki aloittivat uraansa (risu)estelaukkureina, joskaan yhdenkään luonne ei sopinut sinne. Ikävä kyllä tamma ei ollut periyttäjänä sen kummoisempi kuin kilparatsunakaan, sen varsoissa on nähtävillä hankalaa ja ailahtelevaista luonnetta ja epävakautta. Ainoastaan ori Scaretalesta tuli kilparatsu, tammat Teatime ja Ghoststory eivät koskaan löytäneet ihmistä joka niille pärjäisi tai edes jaksaisi yrittää kisaamista. Storytimen nimen löytääkin sukutauluista ainoastaan Scaretalen kautta.

iei. Good Old Winston oli risuestelaukkaratojen tasainen suorittaja ja tuttu nimi kärkisijoilla, voittoja vain ei tahtonut tippua. Ruunikko 168cm korkuinen ori oli täysiveriseksi yllättävän tasaluontoinen ja lauhkea, vieraille viileän etäinen ja tutuillekin lähinnä "muodollinen", mikäli niin voi hevosesta sanoa. Good Old Winston kilpaili risuesteuransa jälkeen hetken rata- ja maastoesteitä (120-130cm), mutta etujalkojen alkaessa oireilla ori pääsi työeläkkeelle.
Jalostuspuolella ori ei ollut mikään menestys, Good Old Winstonin varsat ovat järjestään aika mitäänsanomattomia ja enemmän harrastehevosia kuin vakavastiotettavia kilparatsuja. Orin nimi alkaa olla harvinainen sukutauluissa, Good Old Winston kun on nimi joka ei herätä kiinnostusta tai ihastusta. Pääosa orin jälkeläisistä on täysiverisiä, loput puoliverisiä ja erilaisia risteytyksiä.

iee. 164cm korkea, musta sisupussi Bedtime Adventures kokeili laukkauraa, mutta osoittautui nopeasti turhan äkkipikaiseksi ja lajitovereitaan inhoavaksi. Tammaa koetettiin sitkeästi kisauttaa pari kautta ennen kuin todettiin, ettei Bedtime Adventuresista saataisi seuraavaa nimeä laukkamaailman taivaalle. Tamma myytiin, ja hyvän rakenteensa ja edustavan olemuksensa vuoksi se sai paljon kiinnostusta osakseen. Sähäkkä, vähän äkäinen tamma ei kuitenkaan meinannut mennä kaupaksi renkaanpotkijoista huolimatta ennen kuin eräs isinkultamussukka junioriratsastaja tahtoi tamman. Bedtime Adventuresista tuli tuhkimotarina, tammasta tuli 120-130cm esteratojen tähti nuoren ratsastajansa kanssa. Kaksikko kisasi vain pari kautta, mutta tyttö piti tamman loppuun saakka.
Bedtime Adventures periytti varsoilleen väriään ja luonnettaan, ja tamman jälkeläisiä kuvaillaan "klassisiksi yhden ihmisen hevosiksi". Laukkaradoille tamman varsoista ei ollut, mutta rata- ja maastoesteillä ne pärjäsivät kohtalaisen hyvin oikean ratsastajan osuessa kohdalle.

e. Chacha Chardonnay (musta, 162cm) olisi voinut kautensa menestyneimpiä hevosia niin laukka- kuin kenttäradoillakin. Ikävä kyllä tamma oli niin haastavaluontoinen prinsessa jolle mikään tai kukaan ei kelvannut, että laukkakisoissa tamma istui lähtökarsinaan ennemmin kuin suostui liikkumaan. Kenttäura töppäsi siihen kun ratsastaja ei muka osannut ratsastaa kouluratoja, esteradan esteet olivat väärän värisiä ja maastoesteradalla tuli muraiseksi, hyi olkoon. Chacha Chardonnay vaati hyvin jämäkän käsittelijän, joka osasi samaan aikaan olla johtaja ja nöyrä seuraaja. Haastavan luonteensa vuoksi tamma vaihtoi omistajaa monet kerrat, kunnes päätyi täysiverikasvattajalle joka päätti sietää täysiveritamman luonnetta sen mielenkiintoisen suvun vuoksi.
Vaikka Chacha Chardonnayn emä ja emänemä ovat loistavia periyttäjiä tamma itse ei jalostuskäytössä loistanut, sen kaikki neljää varsaa ovat vahvasti asennevammaisia diivoja joiden kanssa kilpaileminen on vähintäänkin haastavaa. Tamma periytti hyviä ratsun ominaisuuksia, valitettavasti varsojen hankala luonne estää niiden valjastamisen ruusukemetsästykseen.

ei. 160-senttinen, ruunikko kenttäori Too Much Champagne oli ailahtelevasta, haastavasta luonteestaan huolimatta varsin tasainen CIC3-kenttäratojen suoritushevonen, kiitos asiansa osaavan ja orilleen pärjäävän ratsastajan. Too Much Champagnen kapasiteetti oli osattu valjastaa hyötykäyttöön, ja vaikkei orista koskaan kärkinimeä tullut se teki tasaisia kilpasuorituksia sijoittuen lähelle kärkisijoja, joskus irtosi sijoituskin. Vanhempiinsa verrattuna ori on kuitenkin menestynyt tapaus, luonteestaan huolimatta.
Jalostuksessa Too Much Champagne ei koskaan ollut suosittu nimi, orin sukua pidettiin arveluttavana eikä ori tuonut täysiverijalostukseen mitään, mitä ei olisi saanut parempiluontoisilta hevosilta. Orilla on parikymmentä täysiverijälkeläistä ja kymmenisen puoliverijälkeläistä. Pääasiassa Too Much Champagnea käytettiin tasaluontoisille, jopa laiskoille tammoille, vaikka muutama uskalikko kokeili oria myös kiivasluontoiselle tammalleen - tulokset vain eivät olleet järin hyviä.

eii. Laukkaradoilta kenttäratsuksi siirtynyt Too Much Nonsense (mustanruunikko, 161cm) oli raamikas, komea ori, jonka herkkyys oli ikävä kyllä virittynyt äärimmilleen. Täysiverinen oli jokseenkin mutkaton käsitellä (paitsi tammojen kiima-aikoina, jolloin Too Much Nonsense oli kuin testosteronijuna), mutta satula selässään ori oli kuin tikittävä aikapommi. Kahden hyvän laukkakauden jälkeen ori ratsutettiin, valitettavasti ikä ei tehnyt orista lainkaan helpompaa ja menestys uhkasi jäädä siihen. Satunnaisten rataesteonnistumisten rinnalla tappioputki ja pukkirodeot saivat orin vaihtamaan omistajaa jatkuvalla syötöllä, kunnes löytyi kuski joka pysyi selässä. Mitään tähtiratsua Too Much Nonsensesta ei tullut, sen ura vain tasoittui ja sijoituksia tuli aina silloin tällöin.
Jalostuskäyttöön siirtyessään oria markkinoitiin "rohkean kasvattajan valintana", joskin myöhemmin Too Much Nonsensea on haukuttu "tietämättömän, typerän kasvattajanvalinnaksi", orin jälkikasvu kun on saanut hyvän laukan ja hyppykapasiteetin (jälkeläisillä ponnua 120-140cm radoille asti) ohella lähes poikkeuksetta haastavaa, jopa huonoa luonnetta. Muutamaa kenttäradoilla menestynyttä jälkeläistä lukuun ottamatta Too Much Nonsensen varsat ovat olleet floppeja ja rahareikiä.

eie. Champagne Bath (160cm, voikko) oli suorastaan ikävystyttävän tasainen, lauhkea luonne, josta ei löytynyt särmää, sisukkuutta tai täysiverisille ominaisena pidettyä kuumuvuutta, saati herkkyyttä. Tamma oli kuin mikäkin kovasuinen ja -kylkinen tuntiratsu, josta ei saanut irti mitään. Champagne Bathilla oli kokeiltu laukkauraa (vauhti ei riittänyt) ja rataesteitä (vauhti ei taaskaan riittänyt, vaikka kapasiteettia oli 120cm radoille), kenttäkilpailut jätettiin suosiolla laskuista. Kouluradoilla tamma taas teki tulosta, joskin keskinkertaista, helppo A - vaativa B -radat suoritettiin rautaisella osaamisella, vaikkakin karisma loisti poissaolollaan. Champagne Bathia on moitittu mitäänsanomattomaksi, ja väitettä on paha kiistää.
Hyvien orivalintojen ansiosta Champagne Bathin jälkeläiset ovat emäänsä luonteikkaampia ja menestyneempiä tapauksia. Orivarsat Champagne Punch ja Champagne Fizz päätyivät kenttäratsuiksi menestyen kohtalaisesti, viimeinen orivarsa Too Much Champagne taas menestyi paremmin. Hyvistä kenttäorivarsoista huolimatta Champagne Bathin tammajälkeläiset Cherry Champagne ja Champagne Passion ovat emänsä parhaat jälkeläiset, jotka menestyivät ensin risuestelaukkureina, sitten kenttäratsuina. Periyttäjänä Champagne Bath oli mitätön, varsat tulivat paljon vahvemmin isäoreihin kuin emäänsä.

ee. Hyvin vahvasti emäänsä tullut Chinatown Cabaree oli musta kaunotar, diiva ja valtiatar, joka hallitsi kotitalliaan samalla rautaisella otteella kuin Margaret Thatcher toimi pääministerinä. 164cm korkea täysiveritamma aloitti uransa laukkaratsuna, teki neljä hyvää kautta siirtyen sitten esteradoille. 140cm radoilla tamma oli ehdottomasti parhaimmillaan, mutta teki hyviä tuloksia myös niissä CIC2-tason kenttäkisoissa joissa kävi. Chinatown Cabareen ehdottomia vahvuuksia olivat sen karisma, liikkeet ja erinomainen hyppykyky. Kuningatarluonne tuli esille kun ratsastaja oli turhan roisi tai este ei sattunut miellyttämään tammaa, Chinatown Cabaree ei mennyt ensimmäisenkään esteen yli ellei halunnut.
Hivenen haastavaluontoiselle tammalle etsittiin pääasiassa tasaisemman luonteen omaavia oreja, joilla oli näyttöä mielellään sekä (risueste)laukkaradoilta, että klassisen ratsastuksen lajeista, vaikka muutamaan otteeseen tammalla käytettiin myös kuumempia, haastavaluontoisempia oreja. Chinatown Cabaree periytti hyvin vahvasti luonnettaan, ja tamman jälkeläiset tunnetaan kovapäisinä prinsessoina (myös orit) joiden kanssa saa tehdä tosissaan töitä menestyksen eteen.

eei. Showtime Superhero (punarautias, 166cm korkea läsipää) oli isolla egolla varustettu showmies, jolla oli karismaa, liikettä ja luonnetta vaikka muille jakaa. Orin ego oli kuin ylipaisunut ilmapallo, ja vaikkei Showtime Superhero ollut muuten haastavaluonteinen niin kisapaikoilla esiintymishaluista, korskuvaa hevosta sai tosiaan pidätellä. Laukkaura floppasi heti alkuunsa, mutta esteillä täysiverinen pärjäsi kisaten kohtalaisella menestyksellä 130-140cm radoilla.
Oria käytettiin jalostukseen varsin säästeliäästi, ja onnistuneiden tammavalintojen ansiosta Showtime Superheron jälkeläislista on komeampi kuin se muutoin olisi. Showtime Superhero periytti lähinnä hyppytekniikkaa ja karismaattista olemusta, yleensä orin varsat tulivat hyvin vahvasti emiinsä.

eee. Erittäin kaunis, kuningatarluontoinen Fine China (163cm, musta) oli aikoinaan todellinen yllättäjä; tuntemattoman suvun omaava tamma meni ja voitti kaikki kovasukuiset ja lupaavatrisuesteradoilla. Fine Chinan ura oli pelkkää voittoputkea voittoputken jälkeen, tammaa kilpailutettiin säästeliäästi eikä se hävinnyt yhtään lähtöä. Kotioloissa tulisesta kilparatsusta kuoriutui diiva, joka ei kävellyt kuralätäköiden yli tai suostunut hoidettavaksi liian kovin harjoin.
Fine Chinan siirtyessä jalostuskäyttöön orivalinnat tehtiin tarkasti, ja tamman varsat ovatkin tasaisen hyvälaatuisia. Tamman omistajat kokeilivat rohkeasti muitakin kuin muotioreja, minkä vuoksi Fine Chinan jälkeläisten sukutaulut ovat mukavan 'erisukuisia' muotisukuihin nähden. Tamma periytti erittäin vahvasti niin ulkonäköään, luonnettaan ja ratsuominaisuuksiaan, täysiveritamman jälkeläisiä onkin näkynyt laukkaratojen lisäksi niin este- kuin kenttäkilpailujenkin sijoittuneiden joukossa.

Jälkeläiset

Sinkun sinkkuelämää on sinkkuiltu, tamma ottaa vastaan muutamia oreja (miel. xx, ox, pv, RBSH-kelpoiset oriit, mahd. rp-jalostukseen kelpaavat oriit, roduista voidaan myös keskustella), laita rohkeasti mailia ja orin deitti-ilmoitus osoitteeseen susiraja@kammio.net , niin katsotaan vaihtuuko sinkkustatus (hetkellisesti) yh-mammaksi.

Chinchin Chinchilla periyttää erittäin vahvasti luonnettaan, samaten kapasiteettiaan niin esteille kuin kenttäradoille. Valitettavasti haastava luonne on osin edesauttanut Sinkun lässähtänyttä kenttäuraa, ja ellei varsan omistajaksi ja ratsastajaksi satu juuri oikea ihminen hyvin todennäköisesti varsoille käy samoin kuin emälleen. Suosittelemme Sinkkua erittäin hyväluontoisille, tammaa itseään parempirunkoisille oreille joilta löytyy nöyryyttä ja miellyttämisenhalua. Tällä hetkellä Sinkkua on käytetty vain täysiverijalostukseen, mutta se voisi sopia tuomaan vähän särmää puoliveri- ja ratsuponijalostukseen. Vaihtoehtoisesti varsoista voi tulla edellisten kaltaisia hirviöitä.

Syntynyt	Varsan nimi	Isä	Omistaja
10.11.2012	xx-o. Lying Chitchat	i. Like This Like That	om. funfunHey / Clueless
15.12.2012	xx-o. Graveyard Cancan	i. Graveyard Casino	om. Lissu T.
15.02.2013	xx-t. Chechnya Vodka	i. Like This Like That	om. Susiraja
20.05.2013	xx-t. Chinalike	i. Like This Like That	om. Jillian / Feidelm
05.07.2013	xx-t. Chacha Charlanta	i. Pseudonym xx	om. mori-mori / Littleness

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Spoiler:

Valmennukset

03.03.2013 Estevalmennus, valmensi Hilla
Lissu ratsasti jo tammaa lämpöiseksi minun tullessani Susirajan kentälle. Aurinko paistoi kauniisti ja lumi kimmelsi hienosti. Musta tamma kaahotti hiukan nähdessäni minun kaivaessani esteitä lapaset kädessäni lumihangesta. Pyysin Lissua istumaan harjoitusraviin ja keräämään tammaansa. Se ei saisi kaahata yhtään lumisellä kentällä, joka juuri sen takia sopi loistavasti meidän käyttöön. Hiotaan hallintaa toisin sanoen. Kun esteeni olivat valmiit 80 cm ja 50 cm pyysin Lissun nostamaan Sinkun kanssa hallitun oikean laukan, ei yhtään kovaa vaan koottuna ja rauhallisesti. Pyysin Lissua ajattelemaan Sinkun koulukisoissa, antamaan parastaan. Tamma pääsi ensimmäiselle esteelle, joka oli 50 cm korkea ihan vahingossa, se ei suostunut kääntymään pois enää esteeltä kun Lissu käänsi kulmasta. Noh eihän tuo huono asia ole ollenkaan, Sinkun karva kiilsi tuulessa sen hypätessään esteen yli. Hokit hakkasivat narisevaa lunta heidän allaan seuraavalle esteelle jatkaessaan. Lumi oli hyvin pitävää. Pyysin heitä jatkamaan seuraavalle esteelle.Pian annoin hyvien hyppyjen jälkeen luvan mennä 80 cm korkeille esteille ja nostin metrisiksi muita esteitä. Tamma innostui entistä enemmän. Pyysin Lissua ratsastamaan tammaa reippaasti eteenpäin, mutta hallitusti. Lissu pystyi nousemaan hyvin hyppyihin mukaan sillä tamman hypyt olivat todella hienoja ja rauhallisia. Nostin esteet yksitellen hienojen hyppyjen kera 120 cm. Suunnan vaihto laukassa ja voltti. Sitten matka jatkui. Pyysin Lissua ottamaan hiukan kiinni ennen hyppyjä ja niin tamma lensi taas esteen yli. Taputin käsi yhteen ja rupesin keräämään esteitä. Lissun kävellessä Sinkun vieressä.

16.02.2013 Estevalmennus, valmensi Sani
Maneesin uralla kulki reippain ja töksähtelevin askelin täykkäritamma. Minut huomatessaan se kokosi itseään ja heilautti päätään. Tervehdin ratsastajaa ja kerroin hieman tunnin kulusta, samalla kun ratsastaja yritti pitää tamman paikoillaan. Aloin rakentamaan esteitä, jotka olivat alkuun korkeudeltaa 70cm. Hymyillen katselin ratsukon hieman takkuilevaa veryttelyä. Ratsastaja oikeastaan kulki tamman mukana ja yritti saada vauhtia hidastumaan. Tässä vaiheessa aloin huutelemaan ohjeita, Sinkku oli todella vaikea tapaus saada rauhalliseksi. Kun vauhti oli jotenkin hidastunut siirryimme sarjalle, joka koostui kolmesta tavallisesta pystystä. Sinkku laukkasi niille reippaasti ja hyppäsi kaikki esteen korkeilla loikilla. Ehei, ei tämä kuitenkaan hyvin mennyt. Väleissä tamma sooloili jotain omaa ja hyppäsi välillä liian kaukaa ja välillä liian läheltä. Pudistin päätäni nauraen ja pyysin heidät uudestaan tehtävään. Nyt sarja sujui hieman paremmin, vaikka lähestymiset ei vieläkään oikein sujuneet. Pudotin esteet ristikoiksi, ja neuvoin miten tamman saisi rauhallisesti esteelle ja olemaan tarkkana hyppypaikoissa. Kahden ensimmäisen esteen lähestymiset sujui hyvin, mutta kolmannella Sinkku ei jaksanut enään kuunnella ratsastajaansa ja teki kunnon kissaloikan esteen yli. Pyysin ratsukon vielä kerran samaiselle sarjalle. Huutelin ohjeita milloin piti pidättää ja koska hypätä. Nyt esteet sujuivat hieman paremmin ja pystyimme siirtymään seuraavaan harjoitukseen.

Olin rakentanut maneesiin pienen metrin korkuisen esteradan. Siinä oli muutamia vaikeita käännöksiä ja lähestymisiä, joten ihan täysiä ei voinut koko ajan mennä. Alkurata sujui hyvin, kun Sinkku malttoi kuunnella ratsastajaansa. Kauaa se ei kuitenkaan jaksanut ja loppuradan esteet veti ihan omassa järjestyksessä. Pyysin teidät uudestaan radalle ja neuvoin käyttämään raippaa putoamisenkin uhalla. Nyt Sinkku jaksoi taas keskittyä vähän pidemmälle, kerran se yritti lähteä omille teilleen mutta ratsastajan nopean reaktion ansiasta pysyi hallinnassa. Kahdelle viimeiselle esteelle se tuli kauheaa vauhtia, mutta selvitti silti ne puhtaasti. Huokaisten korotin esteet vielä 130cm ja pyysin ratsukon uudestaan radalle. Tämä suoritus oli ehdottomasti kaikista paras, ja tamma pysyi jotenkin koko radan ajan hallinnassa. Tähän oli hyvä lopettaa. Ratsastaja kertoi vielä loppuveryttelyn aikanakin saavan pidättää tammaa.

17.02.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Sani
Kävelin ratsukon perässä maastoesteradalle. Odotin valmennusta pelottavalla innolla, koska viime estevalmennus jonka ratsukolle olin pitänyt oli todella mielenkiintoinen. Jo alkumatkasta Sinkku käveli jännittyneenä eteenpäin ja sekoitti mukaan vähän raviaskeleita. Saavuimme pyöreän muotoiselle aukiolle, johon oli väsätty muutamia luonnonesteitä. Aloitimme kuitenkin ensin veryttelyä, jonka tarkoituksena oli saada Sinkusta suurin virta katoamaan. Ensin se kulki omia reittejään ja hyppäsi jopa yhden esteen yli luvatta. Huokaisin ja pyysin ratsastajaa siirtämään hevosen laukkaan ja päästelemään kunnolla, kunhan ratsu pysyisi käsissä. Ensin se veti pää ylhäällä sieraimet levällään niin kovaa kuin pääsi, mutta pikkuhiljaa se rauhoittui ja laukka muuttui tasaisemmaksi. Pyysin ratsukkoa siirtymään takaisin käyntiin ja tekemään kiemuroita ja ympyriä. Säätelin hieman esteiden korkeuksia ja korjailin niitä hieman. Neuvoin parivaljakolle seuraavan tehtävän. Sinkku laukkasi ensimmäiselle esteelle hyvin ja hyppäsi innokkaasti yli. Toiselle esteelle se pysyi myös käsissä, mutta hypyn jälkeen se veti oman spurtin ja pienen pukin. Joka tapauksessa tamma kulki paljon paremmin, kun se oli saanut päästellä hieman paineitaan. Pyysin teidät vielä uudestaan tehtävään. Nyt tamma ei vetänyt mitään omia spurttejakaan loppuun. Neuvoin ratsukolle radan ja pyysin heidät suorittamaan sitä. Se sujui aika vauhdikkaasti, mutta hyvin. Sinkku pysyi käsissä, vaikka radan olisi voinut suorittaa myös hieman rauhallisemmin. Loppuvaiheessa se sai diivailukohtauksen ja sooloili omia juttujaan. Tamma oli kuitenkin rauhallinen eilisen estevalmennuksen ja tämän päivän maastoestevalmennuksen jälkeen. Tyytyväisinä lähdimme tallia kohti.

09.05.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Lissu T., ratsastaa narri
Harjoittelimme erilaisia maastoesteitä, lähinnä perus tukkeja ja vastaavia helppoja maastoesteitä, sekä bankettia. Sinkku oli kuin tikittävä pommi jo verryttelyn ja verkkahyppyjen aikana, tamma koetti useampaan kertaan ampaista laukkaan omin nokkineen. narri pysyi hienosti kyydissä, ja vaikkei neidin ratsastus meinannut kelvata Sinkulle minun silmiini se oli siistiä ja asiallista. Verryttelyyn käytettiinkin reippaasti aikaa, että tamma saatiin rauhallisemmaksi ja hyppäämään esteet maltilla, eikä ryykäyksen kanssa.

Itse maastoesteharjoitukset menivät aivan nappiin. Ihan sama, mille esteelle ratsukkoa pyysin niin narri sai Sinkun toimimaan kuin ajatus, hyvät hypyt seurasivat toisiaan, Sinkku ei protestoinut vaan keskittyi tehtäviin 110%:sesti. Tukit sun muut menivät rutiinilla, samaten banketti, tamman vauhti pysyi kuosissa ja ilahduttavan tasaisena. Tänään narri sai Sinkusta kiskottua esille sen parhaat puolet, vaikka estekorkeuskin kohosi ja Sinkku kuumui se pysyi lapasessa ja meno tasaisena. Kehuin ratsukkoa vuolaasti jokaisen hypyn jälkeen, vaihtelin hypättävien esteiden järjestystä ja kehittelin kaikkea pientä vaihtelua radalle ja esteiden väliin, mutta narri ja Sinkku suoriutuivat niistä kuin ammattilaiset.

Loppuverryttelyissä pälpätin jatkuvalla syötöllä, mikä kaikki olikaan mennyt hyvin. SInkku purki kuumumistaan muutamalla omaehtoisella laukkapätkällä, vaikkakaan ne eivät olleet pitkiä narrin onnistuessan pidättämään tammaa niin hyvin. Tallille palatessamme totesin, että laitan narrin vielä kisaamaan Sinkulla kun yhteispeli sujuu noin mallikkaasti.

19.05.2013 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T., ratsastaa narri
Alkuverryttelyissä Sinkku protestoi narrin pohjetta ja istuntaa, eikä täysiveritammalle vaihteen vuoksi kelvannut yhtikäs mikään. Pää pystyssä ravia kipittävä Sinkku ei ollut mikään mieltä ylentävä näky, ja narri sai tehdä järkyttävän paljon millintarkkaa työskentelyä, että Hänen Majesteettinsa suostui myötäämään ja liikkumaan jokseenkin kunnolla. Loppujen lopuksi työnteko palkittiin Sinkun alkaessa myötäämään, asetus ja taivutus löytyivät kohdilleen kun niitä pyydettiin ja liikkeet paranivat välittömästi kipityksen jäädessä pois.

Itse treenin aiheena olivat siirtymiset keskiaskellajeista koottuihin askellajeihin. Keskikäynti - koottu ravi - keskikäynti - koottu ravi sujui muutaman kiireisemmän yrityksen jälkeen hyvin, Sinkku kulki nätisti, työskenteli kunnolla myös takaosallaan ja vastasi yllättävän hyvin ja protestoimatta narrin apuihin. narrin ratsastuksessa ei ollut huomauttamista, phje pysyi paikallaan, istunta kunnossa ja käsi rauhassa.
Laukkatehtävissä Sinkku taas ei keskittynyt ollenkaan, vaan kuumui ja pinkoi minne halusi. Koottua laukkaa ei nähty askeltakaan koko valmennuksen aikana, ei vaikka narri mitä teki ja minä miten huusin -- neuvoin. Lohduttauduimme sillä, että ravitehtävät sujuivat ja että Sinkku ylipäätänsä toimi.

narri toisti vielä ravisiirtymisiä ennen ohjattuun loppuverkkaan siirtymistä. Tammaa taivuteltiin erilaisilla ratsastusradan teillä ja väistätettiin pohjetta, ja yllätykseksemme meillä oli rento, jokseenkin tyytyväinen hevonen kiukkuperseilevän diivan sijasta.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: maastotreeniä (parillisilla viikoilla maastoesteitä, parittomilla pelkkää maastoilua)
tiistai: treeniä sileällä
keskiviikko: esteitä
torstai: treeniä sileällä
perjantai: vapaa
lauantai: maastotreeniä ilman esteitä
sunnuntai: puomeja / treeniä sileällä

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos on hionnut tai pesty.
-15 astetta: toppaloimi.

Varusteet
Ratsataessa yleissatula, olympia, tavalliset suitset (alaturpahihna), hypätessä rintaremmimartingaali, hypätessä ja maastoillessa joka jalkaan jännesuojat.