Trick or treat till the neighbors gonna die of fright.

Kuvien © True Colours Farm

Graveyard Cancan "Kassu" VH13-006-0117	kasv. Susiraja
englantilainen täysiverinen, ori	om. Lissu T., VRL-12701
163cm, musta, llsi oej tkpsk etj ekksk	asuu ?
16v, s. 15.12.2012, satunnainen ikääntyminen (3v 15.03.2012)	kenttäpainotteinen; he A / 140cm / 130cm

Respected, saluted and seen for the wonder I am.

Kassun emä, Sinkku, oli kärrätty jonkun kilpailuhullutuksen vuoksi Englantiin (ah, Jannan ja Jennyn aivoitukset..!), ja eikös tamma oltu astutettu samalla reissulla. Ori, upea Graveyard Casino, päätyi myöhemmin huutokaupan seurauksena narrille, varsa taas päätyi emänsä mukana Susirajaan. Tappelin Kassun kanssa siinä missä muiden susirajalaisten, katsoin ja todistin miten orista tuli päivä päivältä kusipäisempi tapaus joka koetteli hermojen ja huumorintajun lisäksi terveyttä.

Kaipa minulla on pari ruuvia löysällä, kun eräänä päivänä ostin Kassun. Tunsin orin läpikotaisin, olinhan osallistunut sen koulutukseen ja ratsutukseen, mutta mitään luottamussuhdetta meillä ei ollut - ja tokkopa tulee olemaankaan, Kassu on perinyt aivan liikaa vanhempiensa luonteista ollakseen koskaan minkään tason luottohevonen. Kapasiteetikas Kassu kuitenkin on, ja toiveissani on taltuttaa ori edes siinä määrin, että pääsemme karauttamaan kenttäradoille ja mieluusti paremmin tuloksin kuin Sinkku, jonka ura on kuin lässähtänyt pannukakku.

I'm smiling. This should scare you.

Kassulla on noussut kusi päähän niin korkealle, että se läikkyy jo ylitse. Ori on tullut vahvasti molempiin vanhempiinsa, eikä tuloksena ole mikään helppo tai miellyttävä hevonen, kapasiteetikas senkin edestä. Täysiverinen on sitä mieltä, että hänen tahtonsa on ainoa oikea ja sitä pitää noudattaa pilkuntarkasti, onhan hän kuningas ja jumalolento ja mitköhän vielä. Jos - ja kun - asiat eivät mene Kassun mielen mukaan ori loukkaantuu verisesti käyttäytyen kuin loukattu pikkulapsi kiukutellen minkä kerkeää, Kassun kiukutteluun vain sisältyy hampaiden ja kavioiden esittelyä.
Tarpeeksi jämäkkä, ryhmänrohkea ammattilainen pärjää Kassun kanssa, mutta oriin ei missään nimessä saa luottaa. Herra on niin röyhkeä, että jos se päättää mennä paikkaan X sehän menee eikä väistä sinua lainkaan, itse asiassa ori luultavimmin tähtää niin, että pääsee kävelemään ylitsesi. Tämän lisäksi Kassu on loistava näyttelemään, ori saattaa esittää ystävällistä vain päästäkseen puremaan sinusta vähän isomman palasen.

Jos ei mitään muuta, niin Kassun kanssa oppii arvostamaan sekä hevosmiestaitoja, että niitä hevosia, joiden kanssa pärjää ilman ensiapukurssitusta.

I would tell you to go to hell, but I work there and I don't want to see you everyday.

Helpoimmalla pääsee, kun laittaa Kassun ketjuihin hoitamisen ajaksi ja suorittaa hoitotoimenpiteet ja varustamisen todella rivakasti. Täysiverinen luimii, kuopii maata, saattaa koettaa potkaista ja ihan varmana näykkii ja vain siksi, että on tylsistynyt eikä pidä seisoskelusta sitten ollenkaan. Tästä on hyvä vetää johtopäätöksiä siihen, miten hyvin ori käyttäytyy kengityksen ja eläinlääkärin vierailujen ajan..
Täysiverinen on rauhaton hoidokki, Kassu on jo menossa siinä vaiheessa kun hoitaja ottaa kaviokoukun esille. Varustaessa ori ei pullistele, vaan malttaa seistä hetken aloillaan kun satulaa laitetaan selkään. Kuolaimet ori suurin piirtein syö (aina vain parempi, jos saa purtua muutamaa sormea siinä samalla), suojia ei saa laittaa jalkaan ilman, että ori harjoittelee uintiliikkeitä jaloillaan.

Taluttaessa Kassu on juuri niitä lentoon lähdössä olevia hillujia, joilla on koko ajan show päällä ja jotka eivät ymmärrä, miksi eivät saa juosta villinä ja vapaana minne haluavat. Raippa mukaan ja ketju suuhun, Kassu toimii talutettaessa ja muutoinkin maasta käsin yllättävän hyvin kun sille tekee selväksi kuka käskee ja komentaa.

Fuck me over? Oh honey I'll do it to you twice as bad.

Kassulla ratsastaminen on elämys, eikä lainkaan hyvällä tavalla. Ori on samanlainen perseennakkelija ja kiukutteleva kusipää kuin vanhempansakin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei ratsastaminen ole lainkaan helppoa taikka miellyttävää. Täysiveriori on erittäin herkkä, kuumuva ja turhankin helposti mieltään osoittava ratsu, jonka kanssa saa lähinnä tapella ja aina silloin tällöin kokea yllättävää onnistumisen tunnetta.

Koulukiemurat eivät meinaa sujua, Kassua ei kiinnosta pätkän vertaa hinkata jotain hikistä pohkeenväistöä tai käyttää aikaansa siirtymisenharjoituksien tekemiseen. Kassun kanssa kyllä saa tulosta aikaiseksi myös kouluradoilla, kunhan jaksaa tapella ja pysyä rauhallisena vaikka hevonen ei oikein ole innokas tai suostuvainen. Silloin kun Kassu toimii se esittelee lennokkaita, hyvätahtisia liikkeitä. Yleensä täysiverisen liikkeet vain ovat yleensä nykiviä ja epätahtisia, kun Kassu ei oikein toimi tai ainakaan halua toimia.
Esteet, maastossa tai radalla, sujuvat hivenen paremmin. Kassu rakastaa vauhtia (välillä vähän liiaksikin) eikä yleensä malta odottaa ratsastajan lupaa hypätä. Kassu päättää herkästi itse, mitkä esteet hypätään ja missä järjestyksessä, joten sen kanssa saa olla tarkka ja jämäkkä. Täysiverinen on komea näky silloin, kun laukka on kohdillaan, hypyt sujuvat hyvin ja Kassulla on hyvä hyppytyyli. Turhankin usein Kassu kiskoo puolet puomeista mukaansa, kieltää sellaisella vauhdilla, että kuski ylittää esteen yksinään tai tekee jotain muuta vastaavaa.

Kassu ei vain meinaa toimia, mutta siitä huolimatta sen kanssa jaksaa tapella.

After I'm finished you'll look like a crime scene.

Kisapaikalla Kassu on kuin tikittävä aikapommi, ori imaisee kaiken jännityksen itseensä, steppaa ja uhittelee kahta kauheammin eikä vahingossakaan rauhoitu. Orin kanssa saa olla tarkkana, ettei se monota muita hevosia tai ala loikkimaan pystyyn todistamaan miehisyyttään.
Verryttelyssä ja radalla täysiverinen on kuin kävelevä, yli äyräidensä loiskuva ämpärillinen testosteronia ja isoa egoa. Kassu keskittyy mieluiten omaan erinomaisuuteensa, aina välillä se on pukkishow, välillä taas nappisuoritus. Hevonen on ikävä tuuliviiri josta ei ikinä tiedä, onnistuuko sen kanssa vai ei, eikä Kassuun vaikuta vaikka verkkaisin kolme tuntia ylimääräisen energian poistamiseksi; jos ori on päättänyt todistaa taitonsa ja toitottaa olemassaoloaan kaahaamalla pää viidentenä jalkana niin orihan tekee niin.
Keskittyessään suoritukseen Kassu sietää ratsastajaa paremmin (showmies mikä showmies) ja tekee loistavaa työtä, oli kyse sitten maasto- tai rataesteistä tai kouluradasta. Överikliseinen tumma ja tulinen täysiverinen on ehdottomasti parhaimmillaan kun haluaa näyttää taitonsa, silloin se on herkkä ja kuuliainen ratsu jonka kanssa yhteispeli toimii, ainakin sen hetken ajan. Näiden "wow"-elämysten takia Kassun kanssa jaksaa vääntää kättä.

It's a match made in heaven... by a retarded angel.

i. Graveyard Casino XLA-I, YLA2, KERJ-I	ii. Blackjack	iii. Jack the Stripper
		iie. Russian Roulette
	ie. Graveyard Tango	iei. El Tango de Roxanne
		iee. Grave Sweet Grave
e. Chinchin Chinchilla ✝ YLA2	ei. Scaretale	eii. Spooky Scary Skeleton
		eie. Storytime
	ee. Chacha Chardonnay	eei. Too Much Champagne
		eee. Chinatown Cabaree

Kassun suvusta huomaa, että aina ei järki päätä pakota hevoskasvattajillakaan. Orin suvusta löytyy toki suorittajahevosia, jotka ovat pärjänneet ja periyttäneet kykyjään, mutta ikävä kyllä tietty kusipäisyys ja haastavuus ~~sekä orastavat luonnehäiriöt~~ leimaavat niin isän kuin emänkin puoleista sukua.

Spoiler:

Graveyard Casino, 162cm korkea ja huomiota herättävän värinen (ruunikko frame overo) kenttäori ei millään muotoa ole helppo hevonen. Suorastaan kusipäinen täysiverinen on aloitellut kilpauraansa varsin mallikkaasti, eikä ole mitään epäilyksiä siitä, etteikö lahjakas ori pärjäisi jatkossakin - ainakin jos ratsastaja onnistuu pysymään Reivin selässä.

ii. Blackjack oli 164cm korkea musta frame overo laukkaratsu, jonka menestys radalla vaihteli erittäin paljon. Oikukasluonteinen, helposti kuumuva, muita hevosia vihaava ja ihmisille kiukutteleva ori saattoi lyödä kaiken läskiksi uhittelemalla joko jockeylleen tai muille hevosille. Mikäli ori kuitenkin juoksi, se juoksi pääasiassa hyvin ja yleensä sijoittui. Neli- ja viisivuotiaana Amerikassa juossut Blackjack jätti rapakon taakse jälkeensä kahdeksan varsaa, kaikki laukkaradoille ja tammavalinnasta riippuen ne ovat joko aivan yhtä vaikeita luonteeltaan kuin Blackjack tai sitten hieman helpompia käsitellä. Englannissa ori juoksi vielä pari vuotta ennen kuin siirtyi kokonaan jalostuskäytöön. Hyvärakenteinen suoritushevonen sai elämänsä aikana kuutisenkymmentä jälkeläistä, suurin osa niistä laukkaratsuja, mutta Blackjack on vaikuttanut myös muutamaan trakehnerlinjaan. Ori periytti luonnettaan harvemmin tamman luonteen päälle, joten emästä riippuen luonteita löytyy melko lailla laidasta laitaan.

iii. Jack the Stripper oli mustankirjava frame overo 162cm korkea laukkaori, joka juoksi kilpaa vain sen verran, että sai näyttöjä jalostusuraa varten. Ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattu ori juoksikin varsin hyvän kaksi- ja kolmivuotiskauden Englannissa ja se siirrettiin saman tien jalostukseen. Ihmisille erittäin kovapäinen ja itseriittoinen ori oli kuitenkin hyvää seuraa muille hevosille ja sitä käytettiinkin rauhoittamaan hermostuneita nuoria radalla. Koska Jack the Stripper periytti hyvin sekä rakennettaan, juoksukykyään, että muille hevosille kilttiä luonnettaan se oli erittäin suosittu jalostuori, vaikka käytöksessä ihmistä kohtaan olikin paljon parantamisen varaa. Oria on käytetty runsaasti sekä täysverijalostukseen, että eri puoliverisiin ja sen paristasadasta jälkeläisestä löytyykin suoritushevosta laidasta laitaan aina erinomaisesta harrastehevosesta kilpaileviin laukkahevosiin sekä ratsuihin.

iie. Russian Roulette oli tamma pahimmasta päästä ja kärsi jatkuvista mielialanvaihteluista sekä kiukkukohtauksista. Tämä 167cm korkea musta tamma ei sykähdyttänyt rakenteellaan ketään siitä ymmärtävistä, eikä sen laukkaurakaan päätä huimannut. Kaksivuotiaana Russian Rouletesta povattiin loistavaa juoksijatammaa ja se tekikin ikäluokkansa parhaan tuloksen Englannin radoilla. Kolmivuotiaana tammaa ei kuitenkaan enää huvittanut laukata kilpaa vaan se alkoi kiukutella joka kerta ja lopulta sitä ei enää saatu edes lähtökarsinaan. Turhautunut omistaja myi hevosen eteenpäin ratsuksi. Alkuun tammasta koetettiin leipoa kenttäratsua, mutta kouluradoille kelpaamaton täysverinen myytiin lopulta eteenpäin esteratsuksi. Esteradoilla Russian Roulette pärjäsikin paremmin ja parin kisakauden välissä se pyöräytti kaksi täysverivarsaa, yhden laukkatallille ja toisen ratsuksi. Jalostusuralle tamma ei koskaan ehtinyt, se katkaisi kotona kiukkuillessaan jalkansa ja se jouduttiin lopettamaan.

ie. Graveyard Tango, kantakirjaan heittämällä mennyt ruunikko 161cm korkea tamma ei koskaan kokeillut muun sukunsa tavoin laukkahevosen uraa vaan se myytiin jo varsana ihmiselle, joka halusi itselleen täysiverikenttäratsun. Hankalaluontoinen tamma tiputti selästään ratsastajan jos toisenkin ja se myytiin muutamaankin kertaan uudelleen, aina kuitenkin kenttäratsun uralle. Seitsemänvuotiaana Tango alkoi vihdoin menestyä kun löytyi ratsastaja, joka onnistui pysymään hevosen selässä. Erinomaisen kisauran tehnyt tamma siiryi jalostukseen neljätoistavuotiaana. Pari varsaa on mennyt laukkaratsuiksikin, mutta suurin osa jälkeläisistä kilpailee esteitä tai kenttää ja menestyy niissä varsin hyvin, jos on onnistuttu löytämään sopiva ratsastaja. Seitsemästä varsasta neljä on täysiverisiä ja kolme puoliverisiä, kaikkien alkuperäinen myyntihinta nousi emän rakenteen ja suoritusten vuoksi pilviin. Tango periytti harmillisen vahvasti luonnettaan, mutta siinä sivussa tuli myös suorituskyky.

iei. El Tango de Roxanne oli komea punaruunikko 163cm korkea ori, joka pääasiassa sileällä laukanneesta suvustaan huolimatta lyötiin risuestelaukkalähtöihin joissa se yllätyksellisesti alkoi menestyä melko hyvin. Poikkeuksellisen myöhään aloittanut ori juoksi kolmivuotiaana kerran ja aloitti tosissaan kilpailemisen vasta nelivuotiaana ja yllätyksellinen uusi nimi saikin saman tien oman vankkumattoman fanijoukkonsa niin fanityttöjen ja todellisten laukkaharrastajien keskuudessa. El Tango de Roxanne ei lyönyt itseään jalostyspiireille läpi (sen myöhäisen radoilleilmestymisen vuoksi sitä pidettiin liian hitaasti kehittyvänä) ennen kuin orin ensimmäiset varsat osoittivat pystyvänsä jo parivuotiaina juoksemaan hyviä tuloksia. Seitsemänvuotiaana jalostukseen siirryttyään orilla olikin hieman yli kahdeksankymmentä morsiota. Ori kuoli aikanaan suolenkiertymään.

iee. Grave Sweet Grave oli kaunis, kantakirjattu ruunikko 161cm korkea tamma, josta koetettiin leipoa laukkaratsua. Kiivasluontoinen, helposti hermostuva ja kiukustuva hevonen ei kuitenkaan pitänyt laisinkaan laukkaradasta, etenkään lähtökarsinoista joissa se potki kuin paraskin rodeohevonen. Lopulta Graven kanssa luovutettiin ja se myytiin ratsuksi. Kaikeksi onneksi tamma päätyi osaaviin käsiin ja siitä koulutettiin varsin hyvä kenttähevonen. Kansainvälisillä radoilla sijoituksia napsinut tamma oli omistajansa silmäterä aina päiviensä päähän asti. Grave teki vain neljä varsaa, kaikki tarkoin valituista oreista. Vaikka kaksi oreista olikin laukkauran tehneitä, omistaja piti huolen että jokainen varsa päätyi ratsuksi ja kaikista onkin tullut hyviä kilpahevosia. Tamma ehti kunnioitettavaan 27 vuoden ikään ennen kuin kuoli omaan karsinaansa.

Kassun emä, kenttäratsuna melkoisen epäonnistunut Chinchin Chinchilla (musta, 164cm) on kipakka diiva ja kuningatar, jolle ei kelpaa yhtikäs mikään. Tamma on periyttänyt luonnettaan hyvin vahvasti kaikille varsoilleen, myös Kassulle. Vaikka kenttäkilpailuissa ei menestytty odotetulla tavalla Sinkku on kerännyt sijoituksia muista lajeista, etenkin rataesteiltä.

ei. Scaretale (166cm, musta) oli komea, karismaattinen ja näyttävä kenttäratsu, mutta valitettavan kuuma, temperamenttinen ja haastava luonne. Entinen risuestelaukkuri (kisaaminen lopetettiin yhden kauden jälkeen, orin luonne ei sopinut laukkaradoille) Scaretale hallitsi helpot koululuokat ja esteet 150cm asti, kenttää ori kisasi CIC2-tasolla. Täysiverinen oli tyypillinen yhden ihmisen hevonen, eikä toiminutkaan kuin ratsastajallaan, oria luonnehdittiin "täysiveristen Nevele Prideksi".
Scaretale sai ensimmäisellä astutuskaudellaan valtavasti tammoja, mutta varsojen paljastuttua hyvin haastavaluontoisiksi tammoja tuli koko ajan vähemmän. Suurin osa Scaretalen jälkeläisistä on täysiverisiä, mutta ori on vaikuttanut myös puoliveri- ja ratsuponijalostuksessa.

eii. Mustankimo, 167cm korkuinen Spooky Scary Skeleton aloitti uransa risuestelaukkurina. Kolmen menestyksekkään kauden jälkeen ori alkoi osoittaa mieltään eikä laukka enää kulkenut, joten ori ratsutettiin uudelleen ja siirrettiin rataesteiden ja kenttäratsastuksen pariin. Kovapäinen, jopa typeryyteen asti rohkea täysiverinen osoittautui hyvin lahjakkaaksi niin koulu- kuin (maasto)esteradoilla, ja kisatessaan CIC3-tasolla Spooky Scary Skeleton teki järjestään hyviä suorituksia, sijoittumisprosentti oli komeat 88%.
Spooky Scary Skeleton jätti järjestään lahjakkuutta sekä laukkaurheilun, että klassisen ratsastuksen puolelle - etenkin orin varsojen hyppytekniikka ja kompakti, urheiluhevoselle soveltuva rakenne on saanut kehuja -, mutta myös kovapäistä ja jopa hankalaa luonnetta. Spooky Scary Skeleton vaikutti lähinnä täysiverisiin, ori astui vain muutamia muun rotuisia tammoja.

eie. 166cm korkea mustanruunikko Storytime oli tamma isolla T:llä. Vaikka Storytime ei ollut suoranaisesti hankala tai kiukkuinen, sillä oli omat naiselliset oikkunsa jotka käsittelijän tuli ottaa huomioon. Herkkä ja kuumuva tamma oli, liiankin kanssa; laukkaurasta ei tullut yhtään mitään, kenttäradoille tamma oli turhan kuumuva aiheuttaen herkästi vaaratilanteita esteillä, kouluradat suoritettiin vinkunan ja satunnaisten potkimisten säestämänä ja rataesteillä oltiin aivan liian huimapäistä. Storytime löysi lopulta ratsastajalle, joka sai sen pidettyä kurissa ja kykeni kaivamaan sen kyvyt esiin. Tamma kisasi kuitenkin vain pari kautta 130cm esteitä ja jokusen helpon (B-A) koululuokan, Storytime loukkasi jalkansa kotitreeneissä jääden kisaeläkkeelle ja mammalomailemaan.
Storytime jätti vain kolme varsaa, kaikki aloittivat uraansa (risu)estelaukkureina, joskaan yhdenkään luonne ei sopinut sinne. Ikävä kyllä tamma ei ollut periyttäjänä sen kummoisempi kuin kilparatsunakaan, sen varsoissa on nähtävillä hankalaa ja ailahtelevaista luonnetta ja epävakautta. Ainoastaan ori Scaretalesta tuli kilparatsu, tammat Teatime ja Ghoststory eivät koskaan löytäneet ihmistä joka niille pärjäisi tai edes jaksaisi yrittää kisaamista. Storytimen nimen löytääkin sukutauluista ainoastaan Scaretalen kautta.

ee. Chacha Chardonnay (musta, 162cm) olisi voinut kautensa menestyneimpiä hevosia niin laukka- kuin kenttäradoillakin. Ikävä kyllä tamma oli niin haastavaluontoinen prinsessa jolle mikään tai kukaan ei kelvannut, että laukkakisoissa tamma istui lähtökarsinaan ennemmin kuin suostui liikkumaan. Kenttäura töppäsi siihen kun ratsastaja ei muka osannut ratsastaa kouluratoja, esteradan esteet olivat väärän värisiä ja maastoesteradalla tuli muraiseksi, hyi olkoon. Chacha Chardonnay vaati hyvin jämäkän käsittelijän, joka osasi samaan aikaan olla johtaja ja nöyrä seuraaja. Haastavan luonteensa vuoksi tamma vaihtoi omistajaa monet kerrat, kunnes päätyi täysiverikasvattajalle joka päätti sietää täysiveritamman luonnetta sen mielenkiintoisen suvun vuoksi.
Vaikka Chacha Chardonnayn emä ja emänemä ovat loistavia periyttäjiä tamma itse ei jalostuskäytössä loistanut, sen kaikki neljää varsaa ovat vahvasti asennevammaisia diivoja joiden kanssa kilpaileminen on vähintäänkin haastavaa. Tamma periytti hyviä ratsun ominaisuuksia, valitettavasti varsojen hankala luonne estää niiden valjastamisen ruusukemetsästykseen.

eei. 160-senttinen, ruunikko kenttäori Too Much Champagne oli ailahtelevasta, haastavasta luonteestaan huolimatta varsin tasainen CIC3-kenttäratojen suoritushevonen, kiitos asiansa osaavan ja orilleen pärjäävän ratsastajan. Too Much Champagnen kapasiteetti oli osattu valjastaa hyötykäyttöön, ja vaikkei orista koskaan kärkinimeä tullut se teki tasaisia kilpasuorituksia sijoittuen lähelle kärkisijoja, joskus irtosi sijoituskin. Vanhempiinsa verrattuna ori on kuitenkin menestynyt tapaus, luonteestaan huolimatta.
Jalostuksessa Too Much Champagne ei koskaan ollut suosittu nimi, orin sukua pidettiin arveluttavana eikä ori tuonut täysiverijalostukseen mitään, mitä ei olisi saanut parempiluontoisilta hevosilta. Orilla on parikymmentä täysiverijälkeläistä ja kymmenisen puoliverijälkeläistä. Pääasiassa Too Much Champagnea käytettiin tasaluontoisille, jopa laiskoille tammoille, vaikka muutama uskalikko kokeili oria myös kiivasluontoiselle tammalleen - tulokset vain eivät olleet järin hyviä.

eee. Hyvin vahvasti emäänsä tullut Chinatown Cabaree oli musta kaunotar, diiva ja valtiatar, joka hallitsi kotitalliaan samalla rautaisella otteella kuin Margaret Thatcher toimi pääministerinä. 164cm korkea täysiveritamma aloitti uransa laukkaratsuna, teki neljä hyvää kautta siirtyen sitten esteradoille. 140cm radoilla tamma oli ehdottomasti parhaimmillaan, mutta teki hyviä tuloksia myös niissä CIC2-tason kenttäkisoissa joissa kävi. Chinatown Cabareen ehdottomia vahvuuksia olivat sen karisma, liikkeet ja erinomainen hyppykyky. Kuningatarluonne tuli esille kun ratsastaja oli turhan roisi tai este ei sattunut miellyttämään tammaa, Chinatown Cabaree ei mennyt ensimmäisenkään esteen yli ellei halunnut.
Hivenen haastavaluontoiselle tammalle etsittiin pääasiassa tasaisemman luonteen omaavia oreja, joilla oli näyttöä mielellään sekä (risueste)laukkaradoilta, että klassisen ratsastuksen lajeista, vaikka muutamaan otteeseen tammalla käytettiin myös kuumempia, haastavaluontoisempia oreja. Chinatown Cabaree periytti hyvin vahvasti luonnettaan, ja tamman jälkeläiset tunnetaan kovapäisinä prinsessoina (myös orit) joiden kanssa saa tehdä tosissaan töitä menestyksen eteen.

Isän puoli © narri, emän puoli omaa käsialaa.

Virginity can be cured.

Kassu ei ole tarjolla jalostukseen.

Orin ensimmäinen varsa, ruunivoikko ori Le Zéro Zéro syntyi 03.02.2014. Emänä toimi oma Moulin Rougeni.

Toinen varsa, trakehnertamma Salsa Rueda syntyi 11.02.2014. Emänä toimi Susirajan kenttätamma Suprant Savanna.

You know it's all just a game that I'm playing.

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Kenttäpainotteisena Kassu kisaa pääasiassa kenttää muiden lajien ollessa vain oheiskivaa.

Spoiler:

I like work, It fascinates me! I can sit and look at it for hours.

Kassun kanssa valmentaudutaan vähän joka lajin parissa.

Spoiler:

04.01.2014 Maastoestevalmennus, valmensi Cee
Saavuin Susirajaan valmentamaan Lissua ja Kassua, ja sadattelin samalla huonoa keliä. Ulkona oli harmaata ja ankeaa, vettäkin tihutteli vähän. Tapasin kaksikon tallissa, ori seisoi Lissun vierellä valppaana ja varustettuna. Taputin pikaisesti – samalla ääneen ihaillen – komeaa mustaa täysiveristä, ja lähdimme yhdessä rupatellen ulos kohti peltoa ja metsää, jossa maastoesterata sijaitsi. Käskin ratsukon kävellä alkuun noin vartin verran ympäri peltoa. Samalla ryhdyin itse raahaamaan pellonreunasta muutamaa tyhjää rehutynnyriä, estetolppaa ja risukasaa keskemmälle peltoa. Rakensin niistä kaksi hyvin itsetekoisennäköistä ja melko matalaa estettä. Kassu katseli puuhiani valppaana, muttei säikkynyt mitään. Lissulla oli silti varsin keskittynyt ilme koko käynnin ajan – orilla oli selkeästi virtaa. Tiedustelin vähän Lissun fiiliksiä jarrujen toimivuudesta, ja epäröivästä vastauksesta huolimatta päätin, että he voisivat lämmitellä laukassa. Suunnitelmana oli laukata ylimääräiset energiat heti alkuun pois – pahimmillaan ori pukittaisi, kun taas ravista se ryöstäisi varmasti laukkaan.

Katselin jännittyneenä, kun Lissu antoi Kassulle hyvin hienovaraiset laukkapohkeet, joista ori ampaisikin samantien eteenpäin. Ratsukko kiisi varsin vakuuttavaa vauhtia pellon toiseen päähän, missä Lissu teki oma-aloitteisesti suurehkon laukkavoltin. He tulivat reippaalla laukalla takaisin minun päätyyni, ja pyysin ratsukkoa jäämään hetkeksi isolle ympärälle laukkaamaan. Pyysin Lissua vuoroin lisäämään ja vuoroin kokoamaan laukkaa, mikä oli alkuun hiukan haastavaa. Ori kuitenkin rauhottui ja meno tasoittui kierros kierrokselta. Vaihdoimme suuntaa, ja Kassu intoutui jälleen. Pidätteet eivät tahtoneet tepsiä, joten pyysin Lissua asettamaan orin selkeästi ulospäin ja pitämään ulkopohkeen erityisen vahvana. Ori joutui keskittymään tarkemmin, ja laukka parani ja rauhoittui huomattavasti. Pienen kokoamisen jälkeen Lissu siirsi Kassun laukasta raviin, ja hyvän valmistelun tuloksena siirtymästä tuli siisti ja onnistunut. Pyysin ratsukkoa ratsastamaan vielä ravissa muutamat pohkeenväistöt ja avotaivutukset, jotta Kassu joutuisi tosissaan keskittymään.

Lyhyen käyntipätkän ja taputusten ohella selostin Lissulle, mitä halusin heidän tekevän. Pyysin ratsukon hyppäämään tekemäni verryttelyesteet peräjälkeen – sekä varautumaan orin mahdolliseen yli-innostukseen. ”Pää ylhäällä, ori ohjan ja pohkeen välissä!” huutelin, ja lähestyminen ensimmäiselle esteelle olikin varsin mallikas. Kassu sai hypystä kuitenkin pienet hepulit, kiihdytti vauhtia ja heitti pienen (suorastaan säälittävän) ilopukin. Lissu nauroi ääneen ja pidätti hurjaa ratsuaan. Kassu totteli sinne päin, joskin seuraavaa estettä lähestyttiin varsin reippaasti. Hypystä tuli hirmuisen iso, mutta Lissu myötäsi hienosti ja keikkui kyydissä. Muutaman ympyrän ja pienen kokoamisen jälkeen ratsukko tuli esteet vielä pariin kertaan uudelleen. Hypyt rauhoittuivat pikku hiljaa, Kassu pääsi pahimman hepulinsa yli. Ratsukko oli jo ihan hiessä, kun julistin ”alkuverryttelyn” päättyneeksi.

Vasta sitten pääsimme varsinaiseen asiaan – maastoesteradan kimppuun. Päätimme pysytellä radan alkupäässä tukkiesteen, banketin sekä risuesteen parissa, jotta näkisin koko ajan ratsukon. Kävellessämme kohti rataa ohjeistin Lissua pitämään hyvän tuntuman, tekemään paljon pieniä pidätteitä sekä muistamaan pitää pohkeensa kiinni. Vauhdikkaan hevosen kanssa jalat saattavat helposti irrota, mutta Kassu vaikutti ratsulta, joka tarvitsee jatkuvasti pienen tuen, jottei lähde kokonaan alta. Sovimme hyppyjärjestyksen, ja ratsukko ryhtyi toimiin. Katsoin kauhistellen vauhdikasta menoa – mutta toisaalta, Kassu hyppäsi hienosti ja jalkojaan varoen, eikä Lissu näyttänyt erityisen pelästyneeltä. Meno oli vauhdikasta, mutta hallittua. Kassu kuunteli oikeinkin hyvin ratsastajan apuja (paitsi ehkä niitä pidätteitä).

Ratsukko hyppäsi esteet uudelleen, enkä keksinyt juurikaan moitittavaa. Oikeastaan tulin siihen tulokseen, että reipas vauhti sopi Kassulle – niin se sai pidettyä itselleen optimaalisimman laukan kasassa, ja hypyt lähtivät voimakkaimmin. Lissu sitten selittikin, ettei kouluratsastus ollut orin paras vahvuus, mikä näkyi heikohkona kokoamisasteena. Reipas laukka oli helpompi pitää pyörivänä. Hetkisen tuumailun ja analyysin jälkeen Lissu tahtoi hypätä banketin vielä kertaalleen, ja viimeinen hyppy olikin oriin paras. Meno alkoi näyttää hallitulta, mutta tempo oli silti reipas. Naurahdin, että Kassu vaati vain riittävän kärsivällisen lämmittelyn ja ”jäähdyttelyn”, jotta yli-innokkuus saataisiin käännettyä vahvuudeksi. Molemmat olivat varsin hikisiä valmennuksen jäljiltä, mikä oli tietenkin vain merkki hyvin tehdystä työstä. Kassu on kaikkiaan oikein upea ja lahjakas ori, ja Lissu sopivan hullunrohkea ratsastaja. Onnea jatkoon!

10.02.2014 Kouluvalmennus, valmensi eva
Ratsukko oli suorittanut alkuverryttelyn jo ennen maneesiin saapumistani. Kassu ravaili reippaan oloisena katsellen ympärilleen ja kiinnittäen vain hieman huomiota ratsastajaan. Tämänpäiväisinä tavoitteina meillä oli tasainen tuntuman ja askeleet, reipas työskentelytahti sekä ratsukon mahdollisimman hyvä yhteistyö. Olin kuullut Kassun haastavuudesta jo etukäteen, joten osasin odottaa haasteita.

Aloitimme käynnissä ratsastaen kolmisen metriä uran sisäpuolella, tarkoituksena oli ratsastaa hevosta mahdollisimman suorana, säilyttää tasainen tuntuma suuhun sekä eteenpäinpyrkivä muttei kuitenkaan kiirehtivä käynti. Kassu oli alkuun hieman vastahakoinen, eikä hyväksynyt ratsastajan tuntumaa. Se kulki reippaasti eteenpäin hyvässä tahdissa. Suorana kulkeminen sujui ajoittain yllättävänkin hyvin. Jatkoimme samaa tehtävää harjoitusravissa. Ratsastajan istunta oli hyvä ja Kassu jopa hieman myötäsi. Ori kuitenkin aina ajoittain ilmoitti myös omasta tahdostaan hieman kiukuttelemalla. Lisäsimme tehtävään voltteja, joiden tarkoituksena oli saada raviin tasapainoisuutta sekä ratsukon yhteistyön saumattomammaksi. Volteilla ravin tahti helposti hiipui ja Kassu kulki hieman lapa sisäänpäin kaatuen. Muutoin ravityöskentely sujui oikein hyvin. Pidimme pienen kävelytauon ja jarkoimme sen jälkeen laukannostojen parissa. Tehtävänä oli nostaa mahdollisimman täsmällisesti myötälaukka, laukata viisi askelta ja siirtyä käyntiin tasapainoisesti ja jatkaa aktiivisessa käynnissä. Laukannostot sujuivat ratsukolta hyvin, jokseenkin hyvinkin reippaasti. Kassu oli laukassa innokas, eikä aina malttanut ihan viiden laukka-askeleen jälkeen siirtyä takaisin käyntiin. Ratsukko kuitenkin paransi suoritustaan hyvin. Laukkatehtävän jälkeen jatkoimme hieman vapaammassa ravissa tehden isoja ympyröitä ja pitkiä taivutuksia kummassakin suunnassa. Kassu oli ajoittain oikeinkin hyvän oloinen, mutta näytti myös vahvaa luonnettaan. Harjoittelua ja täsmällisyyttä niin hyvä tulee.

Not-so-dear diary, I hate this shit.

Päiväkirja, eli omistajan tilitys siitä miksi hevonen on hankala ja miksei parannukaan rakkauteni voimasta eikumitähäh. Suunnitelmia, kuulumisia ja treenikertomuksia.

Spoiler:

18.07.2013 Juoksutustreeni
Tänään ohjelmassa oli vain juoksutusta ja muita maasta käsin tehtäviä juttuja. Koetan saada Kassun kanssa aikaiseksi jos en nyt ihan luottamusta niin ainakin jonkinlaisen yhteisen sävelen. Harmi vain, ettei oriani kiinnosta paskan vertaa tulla toimeen kanssa (mikä ei tosin yllätä minua laisinkaan). Tarhasta talliin kävely sentään onnistui kun tarpeeksi kovaa komensi, mutta harjaaminen oli taas yhtä tappelua. Mikä ihme näissä vaikeissa, kusipäisissä elikoissa kiehtoo?

Onneksi en mennyt ratsastamaan, sillä juoksuttaminen ja kaikki muukin mitä kokeilin sujui yllättävän hyvin. Kassua ei voi sanoa nöyräksi, mutta se on paremmin kuulolla kun kukaan ei ole selässä, tuntuupa herralla olevan enemmän yhteistyöhaluakin. Toiveissa on, että säännölliset maasta käsin -treenit auttavat oria sietämään minua myös ratsastajana.
Ori esitteli liinassa hyvää liikettä, vaikka laukka meinasikin lähteä aluksi lapasesta. Muutamaa uhitteluyritystä lukuun ottamatta Kassu toimi Kassuksi todella hyvin, se väisti minua, liikkui mihin halusin ja missä askellajissa halusin. Tätä voi hyvällä syyllä kutsua onnistuneeksi treeniksi!

22.07.2013 Ei mennä metsään
Lähdimme narrin kanssa maastoilemaan, hän Väpällä, minä Kassulla. Miten kateellinen minä olinkaan narrin ujohkosta estetykistä! Kassu kun alkoi saman tien esittää ja uhitella, piti saada toinen ori tajuamaan, kumpi on pomo. Koetahan siinä saada pohkeita ja muita apuja läpi, kun ratsusi keskittyy hillumiseen..

Kassulta ei löytynyt jarruja, ainoastaan kaasu, vaihteidenkin kanssa oli niin ja näin. Käynnistä on vähän turha puhua, ravi oli ihmeellistä tikutusta vailla mitään tahtia ja laukka oli kenguruloikkivaa pukkipyrähtelyä tai hillitöntä kaahaamista. Koetahan siinä juoruta, minä kun toivoin reipasta maastoilua hyvässä seurassa juorujenvaihdon merkeissä! Sain liiankin reipastahtisen maastoretken hyvässä seurassa, joskin juoruilu vaihtui välissä kiroamiseen. Positiivista kuitenkin on, etten tipahtanut selästä, ja viimeiset viisi minuuttia Kassukin malttoi olla elvistelemättä. Onneksi sentään Väpä osasi käyttäytyä, narri kuulemma nautti maastoretkestämme. Kivakiva, ehkä minäkin nautin ensi kerralla.

01.08.2013 Kiirejuoksutus ja Kassun jyrsimishalu
Kassu päätyi liinan nokkaan, minulla oli sen verran kiirepäivä, etten jaksanut alkaa tapella satulaa selkään ja ratsastusta kuosiin. Ori oikein yllätti minut ja toimi liinassa, hyvänen aika! Kertaakaan täysiverinen ei uhitellut, yrittänyt rynniä päälle, ei lähtenyt kiemurtelemaan tai vaihtamaan suuntaa itsenäisesti. Kassu liikkui todella hyvin, ja vaikka se luimistelikin niin täysiverinen kuitenkin totteli ja liikkui käytännössä ääniavuilla. Minä kun olin kuvitellut, että joutuisin käyttämään juoksutusraippaa..! Tämä voi tarkoittaa sitä, että hevoseni on sairastumassa tai se aikoo seuraavalla kerralla paiskata minut selästään, mutta en valita.

Parikymmenminuuttisen ja erittäin hyvin sujuneen juoksutuksen jälkeen harjasin orin ja palautin tarhaan. Lähtiessäni tallilta matkaani tarttui pari Kassun fleeceloimea, mokoma on alkanut jyrsiä niitä ja nyt niissä on reikiä. Mites kuivatat hevosta rikkinisellä loimella.. Jos en saa loimia korjattua niin pitää ostaa uudet, samalla pitää hankkia Kassulle nahkapäitset, se on taas hajottanut kangaspäitsiään. Ja ilmeisesti parit riimunnarut. Tämä hevonen on malliesimerkki siitä, ettei se hankintahinta vaan ne muut kulut, jotka tekevät hevosista kalliin harrastuksen.

11.08.2013 On se nyt perkele
Kisoissa ori tuntuu tekevän tulosta, mutta annas olla kun ratsastat kotona! Koetin tänään ratsastella simppeliä helppo A -kouluohjelmaa läpi, mutta Kassu tuntui ilmoittautuneen lattaritanssikurssille. Ori kulki mutkalla ja teki vaikuttavaa pohkeenväistöä ja nimenomaan silloin, kun koetin saada suoraa uraa aikaiseksi. Ravinostot tuntuivat siltä, että hevonen loikkaa tasajalkahypyn ja lähtee sitten kunnolla liikkeelle. Laukannostot taas.. no, kuin olisivat lähteneet tykin suusta. Pyytäessäni Kassua asettumaan ja taipumaan ori liioitteli molempia. Kun komensin sitä asettumaan ja taipumaan Kassu kiskaisi herneen nokkaan, alkoi potkia ja pukitella. Vittu jes, nyt menee lujaa! Olen tapellut Sinkun kanssa ja rakastin sitä tammaa, mutta poikansa on puhtaasti mulkku. Tästä voinee syyttä Reivi-isän geenejä..

Ei tätä voi kehua tai edes väittää, että seassa olisi ollut hyviä pätkiä. Paskan marjat, tänään kaikki meni penkin alle. Kassu ei kuunnellut apuja kuin sen verran, että saattoi tehdä päinvastoin tai protestoida. En pidä tätä hyvänä, en ollenkaan. Kyllä kiukutti viedä temppuavaa oria takaisin tarhaan. Minä niiin tarvitsen suklaata.

20.08.2013 Kisamenestystä
Vaikka Kassu on vähemmän kukkainen luonne eikä vahingossakaan omista käytöstapoja niin herra on onnistunut kisoissa. Sijoituksia löytyy KERJ:n ja ERJ:n alaisista kisoista, ja tältä pohjalta on ihan hyvä jatkaa. Alkaa pikku hiljaa tuntua, että Kassusta tulee samanlainen kisatykki kuin isästään eikä sellaista floppia kuin emästään. Sietää tullakin, Kassun ostaminen Susirajasta oli melkoinen uhkayritys ja minä olen vaikka kuinka kauan uhonnut, että tästä tulee vielä peli. Onhan tästä tullutkin, melkoisen luonteikas kylläkin mutta peli kuin peli. Kassu tekee hyvää tulosta ja on kiistatta lahjakas, joten tällä mennään.

Muita uutisia; Kassu järsii edelleen loimiaan. Ainakaan minun ei tarvitse miettiä, mitä pyydän joululahjaksi. Kotitreenit sujuvat vaihtelevalla menestyksellä ja olen alkanut harkita valmentajan hankkimista. Tosin voi jäädä hankkimatta, korkeintaan narri tai mori-mori, ei tämmöisen huonosti käyttäytyvän kopukan kanssa kehtaa mennä jonkun vieraan ihmisen valmennettavaksi! Toisaalta Kassun käytös voisi parantua. Aaa tämä on vaikeaa! Siirrän ajatukseni siis seuraaviin kisoihin. Onneksi en kisaa yksinäni tällä! narri tosin lienee enemmän Kassun kisakuskina kuin minä ja hyvä niin, minä stressaan helpommin.
Onneksi on ihana ystävä, joka jaksaa näitä mulkvistihevosianikin.