It's a catastrophic success.


kuvat © Winning Colours Farm. virtuaalihevonen, a sim-game horse
Graveyard Casino "Reivi" VH13-006-0115
kasv. Kaitlin E. om. narri (VRL-06046)
englannintäysveriori, 162cm ruunikko frame overo
06.08.2011, 19v* asuu Pirunportissa
kenttäpainotteinen CIC4 / va A / 130cm / 120cm

*ikääntyy satunnaisesti, 3v 02.02.2012

Reivi osallistui 10.10.2013 KERJ-laatuarvostelutilaisuuteen. Kaikista epäilyksistä huolimatta ori meni ja nappasi sieltä mukaansa palkinnon KERJ-I, pistein 88,5 mikä tarkoittaa sitä, että Reivi jäi puoli pistettä tilaisuuden parhaasta. En voi uskoa orin tulosta todeksi, ja kerrankin oikeasti hyvällä syyllä paijaan sitä minkä kerkiän - vaikka siinä hötäkässä menisivät kädet.

Reivi pyörähti 30.10.2013 yleislaatuarvostelutilaisuudessa. En edelleenkään oikein uskonut oriin, mutta niin vain se kävi ja nappasi itselleen palkinnon YLA2. Vaikka olen enemmän kuin tyytyväinen, saatamme silti tavoitella myöhemmin ykköstä. Riippuu vähän siitä, ehtiikö Reivi tappaa puolet kylänväestä ennen sitä.

Rotukohtaisissa kinkereissä pyörähdettiin 20.07.2014 eli täysveristen laatuarvostelussa. Ykköstä orille odotin, mutta tulokset jännittivät silti kovasti enkä voinut uskoa silmiäni tuloksia katsellessa. Pisteitä kertyi 116, mikä tarkoitti 16 pisteen eroa tilaisuuden toisiksi parhaaseen hevoseen. Ei mikään yllätys, että pistepotti toi palkinnon XLA-I!


kuvat © Winning Colours Farm.

Someone you love is poor bastard.

Ei niin mitään käsitystä, miksi ihmeessä Reivi on käsiini siunaantunut. Minä, joka pidän pikkutarkasta kouluvääntämisestä ja haliponeista on ensin kerännyt ympärilleen kasan estehevosia ja sitten vielä orin, joka on niin totaalinen kusipää, että hyvä kun se ei yli läiky ja joka hyppää radalla ja maastossa kuin jahtaisi itse Saatanaa ja koulukentällä on päätynyt tappelemaan kyseistä otusta vastaan.

Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Pakko myöntää, että ori on sellainen silmäkarkki etten sen ostamista kadu hetkeäkään ja pakko myöntää myös se, että räjähdysherkän ruutitynnyrin selässä istuminen on kutkuttavan jännittävää kun tuntee lihasmassan liikkeen allaan - mikäli sama lihasmassa ei koeta juosta päältä. Lomallani Iso-Britanniassa päädyin ikkunashoppailemaan laukkahevosina epäonnistuneita englantilaisia täysiverisiä huutokaupassa ja kun kehään esiteltäväksi talutettiin kirjava ruunikko, joka talutti esittäjäänsä eikä toisin päin olin myyty. Mitä siitä, että hevonen ei pysynyt neljällä jalalla edes kauniisti sanottuna vartevan miehen pitämänä? Onnekseni Reivistä ei oltu järin kiinnostuneita sen hyppiessä pystyyn ja käyttäytessä muutenkin kuin riivattu, joten suhteellisen vähällä huutamisella ja rahanmenolla pääsin itse Reivin talutettavaksi.

Reiviä tulee välillä kirottua, välillä kiitettyä ensimmäisen vaihtoehdon ollessa ehdottomasti yleisempi. Orin kanssa tekeminen on yhtä yritys-epäonnistuminen-uudelleen-männikköön-uusiksi-perseelleen-itkupotkuraivari -linjaa, mutta satunnainen onnistuminen pitää toivoa yllä niin paljon, ettei Reivistä voi luopua.


kuvat © Winning Colours Farm.

Nothing is more dangerous than a boy stallion with a charm.

Reivi on suoraan ja kaunistelematta ilmaistuna paskapää. Sen kanssa työskentelevälle voi antaa yhden neuvon, joka pätee joka ikiseen asiaan mitä sen kanssa tekee: älä ikinä luota Reiviin. Diktaattori, joka vaatii henkilöpalvontaa, jumalolento, jonka tahtoa on noudatettava sanantarkasti tai joutuu ikuiseen kadotukseen. Ori on klassinen hevoskirjojen tulinen ori, joka hyppii pystyyn, puree, potkii, tiputtaa kaikki selästään ja päällepäätteeksi vielä tasan varmasti nauraa päin naamaa, sillä erotuksella, että ei ole yhtä maagista heppatyttöä joka voittaisi sen luottamuksen ja saisi sen kesytettyä. Reivi ei varmasti kesyynny, ei ainakaan sinun käsittelyssäsi. Eikä toisaalta sinunkaan, ei myöskään sinun, sinun tai sinun. Niin että haistakaa kaikki paska.
Jämäkkä ja kokenut hevosihminen, joka osaa varoa yhtä aikaa sekä hampaita, että kavioita saattaa pärjätä Reivin kanssa tai olla pärjäämättä. Se vähän riippuu siitä, miten lujasti oria huvittaa kaikkea vastustella. Kuten sanottu, koskaan ei pidä luottaa Reiviin, sen "hyvä päivä" voi olla pelkkä feikki sillä täysverinen on hevoseksi jopa pelottavan fiksu.

Happy hunting, you double-faced carnivore.

Jos haluaa säilyttää kaikki ruumiinosansa ehjänä pitää ori ehdottomasti laittaa ketjuihin kiinni kahdelta puolelta ja mielellään vielä joko erilliseen hoitokarsinaan tai pesukarsinaan, jotta sivulliset säästyvät. Hoitaessa kypätä, turvakengät, pitkähihainen ja hanskat ovat melkoisia kavereita, silloin kun Reivin paino suuntautuu enemmän turvakärjelle ja kangas pehmentää hampaita edes jollain tasolla. Ketjuissa kiinni olevaa oria voi kaikeksi onneksi harjata ja hoitaa suhteellisen rauhassa, kunhan muistaa olla tarkkana eikä tuudittaudu väärään turvallisuudentunteeseen. Ori käyttäytyy ketjuissa suhteellisen mallikkaasti, alkuun se steppaa puolelta toiselle, nostelee taka- ja etujalkojaan ja luimii, mutta asettuu jonkin ajan päästä seisomaan paikoilleen. Siihen ei kuitenkaan pidä luottaa, sillä heti jos huomio herpaantuu täysverinen lataa potkun tai esittelee hammaskalustoaan. Edestä mennessä se myös poikkeuksetta yrittää, josko pureminen onnistuisi, mutta määrätietoinen kielto ja kevyt huitaisu turvan edessä saavat sen taas seisomaan paikallaan. Reivin takaa ei pidä yrittääkään mennä, ellei halua kokeilla täysverisen takakaviota lähietäisyydeltä. Kaikkien onneksi orille on opetettu kavioiden nosto erittäin perusteellisesti ja se onnistuukin ilman potkuvaaraa - sen jälkeisistä tapahtumista taas ei kannata puhua.
Eläinlääkärin kanssa ori on melko lailla pakko rauhoittaa, se ei suostu seisomaan paikallaan hetkeäkään tai ole millään tavalla yhteistyökykyinen yksilö, oli kyse mistä toimenpiteestä tahansa. Rauhoitettunakin Reivi parhaansa mukaan yrittää vängätä vastaan vaikka silmäluomet kuinka lupsuisivat, mutta vastarinta on melko ponnetonta eikä siitä ole todellista vastusta mihinkään. Ammattimainen, itsevarma ja vikkelä kengittäjä selviää täysverisen kanssa suhteellisen ongelmitta, Reivi nostaa ja pitää jalkansa ylhäällä. Mikäli kengittäjä on kuitenkin epävarma taidoistaan tai liian hidas muuttuu täysverinen yhteistyökyvyttömäksi idiootiksi jota ei kiinnosta yhtään, montako kertaa tallaa varpaat.

Orin taluttaminen muodostuu ongelmaksi jos ei uskalla käyttää raippaa. Taluttajan pakolliset varusteet ovat hanskat, kypärä ja raippa eivätkä turvakengätkään pahaa tee. Hevoselle sen sijaan on tarpeen ketju suussa tai yksinkertaisesti suitset päässä. Reivi yrittää aina ja poikkeuksetta ryykätä taluttajansa päältä, ei edes ohi vaan röyhkeästi se koettaa juosta yli. Kun oria on kerran latonut raipalla päin näköä niin lujaa kuin lähtee se kunnioittaa ihmistä sen verran, ettei yritä päältä juosta. Muu sen kanssa ei auta, ei suusta nykiminen, pikku lämäisy tai kieltäminen. Se onkin sitten suurin kunnioituksen osoitus, mihin Reivin kanssa on päästy. Liian monta kertaa sitä huomaa joutuneensa itse talutettavaksi sen sijaan, että taluttaisi Reiviä, ori menee minne haluaa välittämättä vähääkään siitä, jos taluttaja raahautuu epätoivoisesti vatsallaan perässä. Pystyyn pomppiminen ja loikkiminen eivät ole mitään harvinaisuuksia täysverisen kanssa. Jotta suunta olisi oikea ja itse pääsisi taluttajan asemaan edes joskus, ovat hyvät käsivoimat ja hevoskuiskaajateinien mielestä tarpeeton raipankäyttö tarpeen.

I have never killed a man, but I have read many obituaries with great pleasure.

Ylös, alas, yli, ympäri. Reivin selästä voi lentää monella tavalla ja varmaa on, että mikäli orin kanssa on tekemisissä pidemmän aikaa, sieltä lentää alas kaikin kuviteltavissa olevin tavoin ja vielä senkin jälkeen hevonen keskii uuden tavan lennättää ratsastaja alas. Orin selässä istuminen on yhtä itkupotkuraivarien, epäonnistumisten ja perseelleen lentämisen sarjaa, mutta aina silloin tällöin palaset loksahtelevat kohdalleen ja täysverisen selässä istuminen on kuin olisi astellut ekstaasin seitsemänteen huoneeseen. Kaikki selkäännoususta lähtien on Reivin kanssa kuin kolmas maailmansota, jos ratsastaja sanoo juu Reivi sanoo ei ja jos ratsastaja sanoo ei Reivi sanoo juu. Selkään noustessa ori osaa kaikkien onneksi seistä paikallaan - jos ratsastaja on salamannopea hypätessään kyytiin. Muutoin saattaa huomata tehneensä mahalaskun kentän hiekkaan kun hevonen on suorittanut oikeaoppisen etuosakäännöksen pois alta.

Itse ratsastus sitten on samanlaista taistelua. Ori vaatii voimakkaan ja määrätietoisen ratsastajan, joka jaksaa tapella sen kanssa tarpeeksi kauan. Reivin kanssa ratsastukseen saa huoletta varata aikaa ainakin pari tuntia normaalin tunnin-puolentoista sijasta, ensimmäinen puolesta tunnista kolmeen varttiin menee siihen, että täysverinen tekee tasan päin vastoin kuin on pyydetty. Jos sinnikkäästi jaksaa vaatia orilta haluamiaan asioita, se alkaa toimia ainakin jollain tasolla. Todellinen toimivuus, herkkä ja hyvin toimiva hevonen jää 99% kerroista pelkäksi haaveeksi, mutta ainakin Reivi tekee niin kuin käsketään. Ja nimenomaan käsketään, siltä ei voi pyytää mitään tai se heittäytyy taas yhteistyökyvyttömäksi kiukkuperseeksi. Jatkuvat pukkisarjat ja ajoittaiset pystyynhyppimiset värittävät ratsastuskokemusta melko lailla poikkeuksetta eikä Reivi anna ratsastajan istua rauhassa kuin korkeintaan kymmenisen minuuttia ennen seuraavaa pudotusoperaatiota. Esteillä ja maastossa ori mieluiten juoksisi kuin päätä vailla, hypäten ja pukitellen siinä sivussa ja silloin saakin ihan surutta ottaa niin ronskeja pidätteitä kuin vain käsistä lähtee, jotta asiat saataisiin tehtyä ilman henkien menetystä. Ori on kiistatta lahjakas, se harvoin tiputtaa esteillä puomiakaan vaan hyppää tarkasti ja varmasti, takajalkojen tekniikka on ihailtava ja etujalat ovat sievästi piilossa. Selässä esteiden välillä pysyminen vain on haaste. Maastoesteosuutta treeneistä (sekä kisoista) Reivi rakastaa, ja jos sen selässä vain pysyy on menestys taattua. Yhtään helpompi täysverinen ei ole, se pukittelee, koettaa ryöstää ja tehdä muutenkin ratsastajan olon mahdollisimman vaikeaksi, mutta se on kestävä ja nopea hevonen, joka ei varmasti väsy kesken kaiken.

I believe in luck: how else can you explain the success of those you don't like?

On hivenen epäselvää, millä ilveellä Reivin kanssa saa tulosta aikaan kisoissa. Mikäli sen selässä onnistuu pysymään, on ori varma sijoittuja esteillä ja maastossa, se ei kompuroi, ei väsy, eikä pudota puomeja. Se taas, pysyykö siellä selässä on aivan toinen juttu. Kisapaikalla ori on keltaista nestettä yli läikkyvä sanko, joka tietää vain omasta erinomaisuudestaan ja loistavuudestaan. Kaikki muut, niin hevoset kuin ihmisetkin ovat vain hyttysen ininää korvissa ja mikäli Reivi niistä vain pääsee eroon tietämillään metodeilla (pureminen, potkiminen, pystyyn hyppiminen, pukittelu) se kyllä hankkiutuu kaikista muista eroon. Ja vaikka ori ei muista pääsisikään eroon se paketti kusipäisyyttä, testosteronia ja raakaa voimaa - yhdistelmä, joka ei tiedä mitään hyvää.
Onnistuminen Reivin kanssa riippuu täysin ratsastajan taidosta pysyä sen selässä ja voimasta pitää se käsissään. Orin erinomainen suorituskyky ei jätä sitä koskaan keskelle rataa väsähtäneenä ja erityisesti esteillä ja maastossa hevonen pistääkin parastaan ja juoksee kuin jahdaten Saatanaa. Joka muuten juoksee karkuun melkoista vauhtia päätellen siitä, ettei Reivi ole vielä saanut sitä kiinni. Jos ratsastaja vain pysyy selässä orin heittäessä esteiden välissä muutamat komeat pukit ja saa taottua sen paksuun kalloon reittiohjeet voi menestyksestä olla varma. Koulupuolella ori taistelee apuja vastaan kuten kotonakin ja onnistuminen riippuukin ihan siitä, kumpi jaksaa vääntää kauemmin vastaan.

Yllättävää kyllä Reivistä löytyy kisoissa myös se herkkä puoli, joskin sen esiin kaivaminen vaatii niin paljon työtä, että se herkkä puoli on monen mielestä urbaanilegenda. Aina silloin tällöin jokin vain loksahtaa kohdilleen - avut, Reivin mieliala, päivän sää, tähtien asento... kuka tietää? - ja silloin orin selästä ei haluaisi alas. Ori toimii ajatuksella ratsastaen, se on kuuma, mutta herkkä ratsu joka toteuttaa jokaisen pikku pyynnön pistäen parastaan ja esittäen erinomaisuuttaan suurelle yleisölle. Nämä onnistumiset pitävät toivoa yllä, joskaan niitä ei Reivin kanssa turhan usein kohtaa. Ne on helppo laskea yhden käden sormilla käyttämättä kaikkia kisakautta kohti, mutta onnistumisen tunne on kuin huumetta: annostusta haluaa aina enemmän ja miksi laittaa pois hevonen, jolta sitä saa?

I intend to live forever - so far, so good.

i. Blackjack
evm, xx, mkrj, 164cm
ii. Jack the Stripper
evm, xx, mkrj, 162cm
iii. Jack the Ripper
evm, xx, rnkrj, 166cm
iie. Lapdancer
evm, xx, m, 165cm
ie. Russian Roulette
evm, xx, m, 167cm
iei. Drown Deep Volga
evm, xx, mrn, 165cm
iee. Oasis Poker
evm, xx, m, 169cm
e. Graveyard Tango
evm, xx, rn, 161cm
ei. El Tango de Roxanne
evm, xx, prn, 163cm
eii. My Roxanne is Gone
evm, xx, trt, 156cm
eie. Wretched Waltz
evm, xx, m, 171cm
ee. Grave Sweet Grave
evm, xx, rn, 161cm
eei. Bonepicking Pest
evm, xx, rn, 165cm
eee. Silent Sacrifice
evm, xx, prn, 161cm

Reivin suvusta löytyy lähinnä laukka- ja risuestelaukkahevosia, mutta myös muutama tavan ratsu siellä on. Ratsutapaukset tosin ovat lähinnä samanlaisia tapauksia kuin ori itse, epäonnistuineita laukkaurallaan ja myyty eteenpäin jollekin pahaa-aavistamattomalle kisaratsua etsiskelleelle. Jos nyt ei luonteeltaan, niin ainakin suvultaan Reivi on erinomainen. Sekä isä- että emälinjasta löytyy useita Britanniassa ja Jenkeissä tunnettuja nimiä joiden suorituskyky on erinomainen.

Isä Blackjack oli 164cm korkea musta frame overo laukkaratsu, jonka menestys radalla vaihteli erittäin paljon. Oikukasluonteinen, helposti kuumuva, muita hevosia vihaava ja ihmisille kiukutteleva ori saattoi lyödä kaiken läskiksi uhittelemalla joko jockeylleen tai muille hevosille. Mikäli ori kuitenkin juoksi, se juoksi pääasiassa hyvin ja yleensä sijoittui. Neli- ja viisivuotiaana Amerikassa juossut Blackjack jätti rapakon taakse jälkeensä kahdeksan varsaa, kaikki laukkaradoille ja tammavalinnasta riippuen ne ovat joko aivan yhtä vaikeita luonteeltaan kuin Blackjack tai sitten hieman helpompia käsitellä. Englannissa ori juoksi vielä pari vuotta ennen kuin siirtyi kokonaan jalostuskäytöön. Hyvärakenteinen suoritushevonen sai elämänsä aikana kuutisenkymmentä jälkeläistä, suurin osa niistä laukkaratsuja, mutta Blackjack on vaikuttanut myös muutamaan trakehnerlinjaan. Ori periytti luonnettaan harvemmin tamman luonteen päälle, joten emästä riippuen luonteita löytyy melko lailla laidasta laitaan.

Emä Graveyard Tango, kantakirjaan heittämällä mennyt ruunikko 161cm korkea tamma ei koskaan kokeillut muun sukunsa tavoin laukkahevosen uraa vaan se myytiin jo varsana ihmiselle, joka halusi itselleen täysiverikenttäratsun. Hankalaluontoinen tamma tiputti selästään ratsastajan jos toisenkin ja se myytiin muutamaankin kertaan uudelleen, aina kuitenkin kenttäratsun uralle. Seitsemänvuotiaana Tango alkoi vihdoin menestyä kun löytyi ratsastaja, joka onnistui pysymään hevosen selässä. Erinomaisen kisauran tehnyt tamma siiryi jalostukseen neljätoistavuotiaana. Pari varsaa on mennyt laukkaratsuiksikin, mutta suurin osa jälkeläisistä kilpailee esteitä tai kenttää ja menestyy niissä varsin hyvin, jos on onnistuttu löytämään sopiva ratsastaja. Seitsemästä varsasta neljä on täysiverisiä ja kolme puoliverisiä, kaikkien alkuperäinen myyntihinta nousi emän rakenteen ja suoritusten vuoksi pilviin. Tango periytti harmillisen vahvasti luonnettaan, mutta siinä sivussa tuli myös suorituskyky.

Muu suku:

Isänemä Russian Roulette oli tamma pahimmasta päästä ja kärsi jatkuvista mielialanvaihteluista sekä kiukkukohtauksista. Tämä 167cm korkea musta tamma ei sykähdyttänyt rakenteellaan ketään siitä ymmärtävistä, eikä sen laukkaurakaan päätä huimannut. Kaksivuotiaana Russian Rouletesta povattiin loistavaa juoksijatammaa ja se tekikin ikäluokkansa parhaan tuloksen Englannin radoilla. Kolmivuotiaana tammaa ei kuitenkaan enää huvittanut laukata kilpaa vaan se alkoi kiukutella joka kerta ja lopulta sitä ei enää saatu edes lähtökarsinaan. Turhautunut omistaja myi hevosen eteenpäin ratsuksi. Alkuun tammasta koetettiin leipoa kenttäratsua, mutta kouluradoille kelpaamaton täysverinen myytiin lopulta eteenpäin esteratsuksi. Esteradoilla Russian Roulette pärjäsikin paremmin ja parin kisakauden välissä se pyöräytti kaksi täysverivarsaa, yhden laukkatallille ja toisen ratsuksi. Jalostusuralle tamma ei koskaan ehtinyt, se katkaisi kotona kiukkuillessaan jalkansa ja se jouduttiin lopettamaan.

Isänisä Jack the Stripper oli mustankirjava frame overo 162cm korkea laukkaori, joka juoksi kilpaa vain sen verran, että sai näyttöjä jalostusuraa varten. Ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattu ori juoksikin varsin hyvän kaksi- ja kolmivuotiskauden Englannissa ja se siirrettiin saman tien jalostukseen. Ihmisille erittäin kovapäinen ja itseriittoinen ori oli kuitenkin hyvää seuraa muille hevosille ja sitä käytettiinkin rauhoittamaan hermostuneita nuoria radalla. Koska Jack the Stripper periytti hyvin sekä rakennettaan, juoksukykyään, että muille hevosille kilttiä luonnettaan se oli erittäin suosittu jalostuori, vaikka käytöksessä ihmistä kohtaan olikin paljon parantamisen varaa. Oria on käytetty runsaasti sekä täysverijalostukseen, että eri puoliverisiin ja sen paristasadasta jälkeläisestä löytyykin suoritushevosta laidasta laitaan aina erinomaisesta harrastehevosesta kilpaileviin laukkahevosiin sekä ratsuihin.

Isänisänisä Jack the Ripper, ruunikonkirjava frame overo (166cm) ori aloitti uransa risuesteillä, mutta siirtyi myöhemmin kenttäratsun uralle. Juosta Jack the Ripper osasi, se vain juoksi radalla niin päätä vailla, että joutui keskeyttämään pitkälti yli puolet lähdöistään menon äidyttyä oikeasti vaaralliseksi. Ori myytiin pahaa-aavistamattomalle kenttäratsastajalle, joka ei sen kanssa päässyt starttaamaan kertaakaan hevosen ollessa liian vaikea. Jack the Ripper kiersikin useita omistajia ennen kuin löytyi ihminen, joka sai pidettyä orin käsissään. Mitenkään erityisen menestynyttä kenttäratsua hevosesta ei koskaan tullut, mutta se teki radalla varsin kohtalaisia suorituksia ja onnistui nappaamaan muutaman voiton kansainvälisiltäkin radoilta. Jälkeläisiä sillä on seitsemän, osa laukkaradoilla, osa ratsuina.

Isänisänemä Lapdancer oli kiiltävänmusta 165cm kaunis, mutta hankalaluontoinen laukkatamma joka juoksi koko uransa Amerikassa muuttaen takaisin kasvattajalleen jalostuskäyttöön. Vuotiaana Amerikkaan valmennettavaksi ja kisattavaksi lähetetty tamma teki melko tappotasaisen uran ilman sen suurempia, kohahduttavia voittoja, mutta myös ilman suuria tappioita. Tallissa ilkeä ja kaikkia kiusaava tamma juoksi vielä viisivuotiaana, kuusivuotiaana se palasi takaisin Englantiin tekemään varsoja. Kaikki Lapdancerin yhdeksän jälkeläistä ovat laukkahevosina toimivia englannintäysverisiä, joille tamma periytti vahvasti ilkeää luonnettaan ja tasaista juoksuaan. Risuesteille tammasta tai sen jälkeläisistä ei koskaan ole ollut, vaan kaikki ovat kieltäneet ratsastajan selästään.

Isänemänisä Drown Deep Volga oli sinänsä mielenkiintoinen tapaus, että sen kasvattajilla ei ollut hölkäsen pölähtävääkään hajua siitä, mitä tekivät. Tiesittekö esimerkiksi, että Triple Crown on mahdollista voittaa poistumatta Britanniasta ja viisi kertaa peräkkäin? Reivin muuta sukua tasaluontoisempi mustanruunikko 165cm korkea ori myytiin epätasaisen laukkauran tehneenä yhdeksänvuotiaana kenttäratsuksi. Siihen hommaan Volga sopikin huomattavasit paremmin, sillä ori ryhtyi heti napsimaan sijoituksia kansainväliseltä tasolta. Vanhemmalla iällä se siirtyi jalostuskäyttöön lähinnä ratsutammoille, mutta myös muutama laukkurijälkeläinen Volgalta löytyy. Yhteensä jalkavaivoihin lopetetulta orilta jälkeläisiä löytyy 50.

Isänemänemä Oasis Poker toimi koko ikänsä laukkaratsuna. Musta 169cm korkea tamma kuoli jo 14-vuotiaana mahahaavaan. Sitä ennen tamma kuitenkin teki loistavan uran ensin Amerikassa juosten kaksi- ja kolmivuotiaana erittäin hyvää tulosta sijoitusprosentin ollessa vähän reilu 70 ja voittoprosenttikin huiteli yli viidessäkymmenessä. Oasis lopetti kilpailu-uransa melko aikaisessa vaiheessa, hieman viisivuotispäivänsä jälkeen ja siirtyi suoraan jalostuskäyttöön. Kaksi varsaa laukkaradoille tehtyään tamma myytiin eteenpäin ja se päätyi omistajalle, joka teki tammasta itselleen yhden varsan ja siitä eteenpäin se liisattiin joka vuosi kilpailutettavalla sopimuksella eniten maksavalle. Viimeisin liisaaja meni kuitenkin kesken kaiken konkurssiin, mutta omistaja ei halunnut tammaa takaisin vaan se laitettiin eteen päin Ranskaan. Jo ennestään matkastressistä mahahaavan saanut tamma kuoli matkan aikana.

Emänisä El Tango de Roxanne oli komea punaruunikko 163cm korkea ori, joka pääasiassa sileällä laukanneesta suvustaan huolimatta lyötiin risuestelaukkalähtöihin joissa se yllätyksellisesti alkoi menestyä melko hyvin. Poikkeuksellisen myöhään aloittanut ori juoksi kolmivuotiaana kerran ja aloitti tosissaan kilpailemisen vasta nelivuotiaana ja yllätyksellinen uusi nimi saikin saman tien oman vankkumattoman fanijoukkonsa niin fanityttöjen ja todellisten laukkaharrastajien keskuudessa. El Tango de Roxanne ei lyönyt itseään jalostyspiireille läpi (sen myöhäisen radoilleilmestymisen vuoksi sitä pidettiin liian hitaasti kehittyvänä) ennen kuin orin ensimmäiset varsat osoittivat pystyvänsä jo parivuotiaina juoksemaan hyviä tuloksia. Seitsemänvuotiaana jalostukseen siirryttyään orilla olikin hieman yli kahdeksankymmentä morsiota. Ori kuoli aikanaan suolenkiertymään.

Emänemä Grave Sweet Grave oli kaunis, kantakirjattu ruunikko 161cm korkea tamma, josta koetettiin leipoa laukkaratsua. Kiivasluontoinen, helposti hermostuva ja kiukustuva hevonen ei kuitenkaan pitänyt laisinkaan laukkaradasta, etenkään lähtökarsinoista joissa se potki kuin paraskin rodeohevonen. Lopulta Graven kanssa luovutettiin ja se myytiin ratsuksi. Kaikeksi onneksi tamma päätyi osaaviin käsiin ja siitä koulutettiin varsin hyvä kenttähevonen. Kansainvälisillä radoilla sijoituksia napsinut tamma oli omistajansa silmäterä aina päiviensä päähän asti. Grave teki vain neljä varsaa, kaikki tarkoin valituista oreista. Vaikka kaksi oreista olikin laukkauran tehneitä, omistaja piti huolen että jokainen varsa päätyi ratsuksi ja kaikista onkin tullut hyviä kilpahevosia. Tamma ehti kunnioitettavaan 27 vuoden ikään ennen kuin kuoli omaan karsinaansa.

Emänisänisä My Roxanne is Gone ei koskaan lyönyt itseään läpi kisaamisen tai jalostuksen saralla. Tummanrautias, pienikokoinen (vain 156cm) ori oli luonteeltaan niin ailahtelevainen, että sitä harvempi uskalsi käsitellä ja se vielä harvemmin pysyi lauhkeana niin kauaa, että olisi ehtinyt saavuttaa mistään mitään tulosta. Sen lisäksi ori loukkasi itseään jatkuvasti eikä se rakenteensa vuoksi laukkahevoseksi soveltunut - sen keuhkoilla ei ollut tarpeeksi tilaa. Laukkaratsun uralta ori siirtyi estehevoseksi, mutta sen jalat eivät ensinnäkään olleet koskaan tarpeeksi kunnossa kisaukseen eivätkä toisekseen kestäneet sitä. Siitä kouluhevoseksi siirtynyt ori oli liian ailahteleva siihenkin, joten lopulta se lopetettiin. Jälkeläisiä orilla on kuitenkin viisi, jokainen omalla urallaan erittäin menestynyt.

Emänisänemä Wretched Waltz, jonkinlaisen kulttimaineen omaava musta 171cm korkea laukkatamma teki uran, jonka statistiikka hiveli kenen tahansa kasvattajan silmiä. 20 lähtöä juossut tamma voitti niistä 18 ja tuli kerran toiseksi, yhden lähdön se joutui keskeyttämään toisen hevosen potkaistua sen jockeyta. Siitä tamma siirtyi jalostuskäyttöön kisaten satunnaisesti kenttä- ja estekisoissa joissa sen voitot olivat samaa luokkaa kuin radalla. Luonteeltaan hankala, jopa ilkeä hevonen ei kuitenkaan koskaan lennättänyt ratsastajaa selästään, mikä mahdollisti sen menestyskulun. Kaikki Waltzin kymmenen jälkeläistä suorastaan revittiin käsistä pilviin kohonnein hinnoin ja kaikki perivät sekä emänsä hankalan luonteen että erinomaisen suorituskyvyn. Sittemmin tamma kuoli vanhuuteen omassa tarhassaan.

Emänemänisä Bonepicking Pest, ruunikko 165cm korkea ori oli melkoinen ratahirmu, joka inhosi muita hevosia ja häviämistä niin paljon, että vaikka söi ne tieltään jos ei muuten päässyt kärkeen. Pääasiassa risulaukoissa kisannut ori oli vedonlyöjien hellimä tapaus, sillä se joko veti lähdössä kunnon kaulan muihin hevosiin ja pysyi ykkösenä tai ei juossut ollenkaan. Useampia kuin yhden jockeyn selästään radalle jättänyt ori meinasi syödä sormet jos toisetkin eikä tehnyt erityisen tasaista uraa, mutta räjähtävän voimansa ja nopeutensa vuoksi se nousi suosituksi jalostusuralle siirryttyään. Jälkeläisiä Pest teki elämänsä aikana 34 ja periytti erityisen vahvasti hyppykykyään. Juoksuvauhtia se valitettavasti ei saanut siirrettyä eteenpäin yhtä hyvin, mutta orin jälkeläiset ovat loistaneet erittäin hyvin este- ja kenttäratsastuksessa.

Emänemänemä Silent Sacrifice oli vaatimattoman näköinen punaruunikko (161cm), mutta laukkaratojen salakavala saalistaja, joka tuli tunnetuksi tavastaan roikkua melkein koko juoksunsa ajan aivan häntäpäässä ja loppusuoralla kiriä kaulaa muutamakin hevosenmitta. Erittäin hyvää tulosta tehnyt tamma juoksi kaksi- ja kolmivuotiaana suorastaan ällistyttäviä tuloksia, mutta sittemmin sitä alkoi vaivata selkä ja lähdöt vähenivät ja tulokset muuttuivat hieman epätasaisemmiksi. Mikäli tamman selkä oli kunnossa, se juoksi loistavasti, mikäli ei se jumitti heti alkuunsa. Kuusivuotiaana Sacrifice siirtyi kokonaan jalostuskäyttöön ja siellä diivamainen tamma tekikin yhtä hyvää tulosta kuin radoilla. Sekä nopeuttaan, että prinsessamaista luonnettaan periyttänyt tamma sai kahdeksan varsaa, jotka ovat jakaantuneet orista riippuen joko laukka- tai esteradoille.

Sex is like air; it's not important unless you aren't getting any.

Reivillä on varsoja yhteensä kymmenen kappaletta, joista tammoja on viisi ja oreja viisi. Englannintäysverisiä on seitsemän, muita rotuja kolme joista yksi hannover ja kaksi ratsuponia.

Englannissa ollessaan ori ehti astua yhden tamman, josta tuloksena enemmän tai vähemmän kyseenalainen rakkauden hedelmä, 15.12.2012 syntynyt täysveriori Graveyard Cancan, jonka omistaa Lissu. Valitettavasti Reivi ei kuitenkaan päässyt korkkaamaan emän Sinkun sinkkuutta (Chinchin Chinchilla).

Vaikka vertailukohtia ei ole kuin yksi, tähän mennessä orin fiksuin varsa on syntynyt 10.03.2013. Kyseessä on suomalainen ratsuponitamma Lumivuon Uruitië. Hyvässä ja pahassa energiaa pursuileva tammavarsa asustelee Susirajassa. Energisen tamman emä on aivan yhtä energinen tamma, ruotsalainen ratsuponi Utopi 360° SWE, erittäin hieno kenttätamma.

Koska Reivin jaloa luonnetta ei voi olla siirtämättä eteenpäin puhumattakaan lahjakkuudesta ja komeasta ulkomuodosta, se on viettänyt lemmenlomia myös muiden tammojen kanssa kanssa. Tästä eksoottisesta pikku matkasta on seurauksena 03.06.2013 syntynyt xx-ori Graveyard Atchoo, joka on majoitettu Susirajaan. Hurmaavaluonteisen varsan emänä toimii aivan yhtä hurmaavaluontoinen tamma Sneezenumb xx.

Reivin charmi vaikuttaa täysin ehtymättömältä, sillä tammoja vain riittää ja riittää. Tällä kertaa ori sai aikaiseksi ratsuponitamman nimeltään Isadora von Feigen, joka on niinikään majoitettu Susirajaan. 15.06.2013 syntyneen tammavarsan emänä toimii Lognans Isabel, joka kerrankin näyttää opettaneen varsan paremmille tavoille kuin muut Reivin jälkeläiset. Vaikka "Saapas" periaatenainen onkin.

Sen lisäksi, että Reivi jaksaa jatkuvasti vihastuttaa minua se selkeästi jaksaa myös ihastuttaa kaikkia muita, helppohan se on kuolata komeaa oriani, kun ei sen kanssa tarvitse olla itse tekemisissä. Ori on saanut jälleen yhden varsan, joka on 24.06.2013 syntynyt hannovertamma Smack My Wifey Up!. "Viiva" asuu Hurmaajassa ja sen emä on May Curiosa.

En ymmärrä, miten orini on ilman kisatuloksia ja tällaisella luonteella onnistunut vakuuttamaan näin monet tammanomistajat. Luontaisella charmillaan ilmeisesti, sillä Reivin seuraava jälkeläinen on 20.07.2013 syntynyt xx-ori Alegre's Fullhouse, joka monen muun Reivin varsan tavoin on minun ja Lissun hallussa Susirajassa. Emänä toimii Kinyobi Trish.

Reiviä tullaan näkemään sukutauluissa selkeästi tulevaisuudessakin, sillä se on päässyt taas yhden naisvieraan luokse esittelemään ehtymätöntä charmiaan. Tälläkin kertaa tuloksena on englannintäysverivarsa, 02.09.2013 syntynyt ori Succesfully Buried Alive. Herra asuu Susirajassa, jossa sen varsoja ei vielä olekaan (ironia) ja sen emä on Chiara Mia xx.

Alkavat Reivin varsat pikapuoliin olla tehtyinä. Vaikka orille ei juu ole niin jälkeläismäärällä väliä, en ole aivan varma, miten fiksua on tehdä tämänluontoisesta hevosesta määräänsä enempää varsoja. 22.10.2013 syntyi englannintäysveritamma Sneezefoul xx. Tamman emä on jo Pässin kautta tutuksi tullut Sneezenumb xx ja varsan omistaa myös emän omistava jensi. (VRL-11758).

Ja edelleen jatkuu hirviöhevoseni suosio jalostusorina, Reivi saa luvan tehdä itselleni vielä varsan kotiin ja mahdollisesti yhden, korkeintaan kaksi muualle. Tämänkertainen varsa on syntynyt 06.11.2013 ja on rodultaan englannintäysverinen. Tamma sai nimekseen Marriage to Die For, eli Merry. Emänä on susirajalainen Death Before Divorce ja se asustelee mori-morin luona Littlenessissä.

Reivin viimeinen ulkopuolinen varsa on nyt tehty 01.01.2014 syntyneen englannintäysveriorivarsan muodossa. Herra on nimetty ja nimeksi siunaantui Beloved Buthcer, iloista nimilinjaa jatkaakseen. Myös "Pultin" emä on Death Before Divorce. Ori muutti asumaan poikkeuksellisen hienoon paikkaan, Special Ringiin.

15.12.2012 xx-o. Graveyard Cancan, e. Chinchin Chinchilla, om. Lissu T.
10.03.2013 rp-t. Lumivuon Uruitië, e. Utopi 360° SWE, om. Susiraja
03.06.2013 xx-o. Graveyard Atchoo, e. Sneezenumb xx, om. Susiraja
15.06.2013 rp-t. Isadora von Feigen, e. Lognans Isabel, om. Susiraja
24.06.2013 hann-t. Smack My Wifey Up!, e. May Curiosa, om. Hurmaaja
20.07.2013 xx-o. Alegre's Fullhouse, e. Kinyobi Trish, om. Susiraja
02.09.2013 xx-o. Succesfully Buried Alive, e. Chiara Mia xx, om. Susiraja
22.10.2013 xx-t. Sneezefoul xx, e. Sneezenumb xx, om. Jensi
06.11.2013 xx-t. Marriage to Die For, e. Death Before Divorce, om. mori-mori (VRL-11325)
01.01.2014 xx-o. Beloved Buthcer, e. Death Before Divorce, om. Special Ring

What's wrong, don't you get any attention back home?

Reivin kanssa lähdetään totta kai myös merta edemmäs kalaan ja reivataan muuallakin kuin kotikulmilla. Ori kisaa lähinnä kenttää ja silloin tällöin myös esteitä, kouluradoilta pysytellään ainakin toistaiseksi kaukana. Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, mikäli joskus tarinakisoihin eksytään niiden tarinat löytyvät päiväkirjasta, voitot ovat lihavoituna ja sijoitukset kursivoituna.

Reivit:
KERJ Kenttäratsastus
59 sijoitusta joista 18 voittoa
29.04.2013 Akileya CIC4 5/30
30.04.2013 Akileya CIC4 1/30
02.05.2013 Kärmeniemi CIC4 2/49
02.05.2013 Satulinna CIC4 3/44
05.05.2013 Kärmeniemi CIC4 1/49
06.05.2013 Satulinna CIC4 6/44
07.05.2013 Satulinna CIC4 2/44
10.05.2013 Carbonara CIC4 1/29
12.05.2013 Carbonara CIC4 2/30
22.05.2013 Susiraja CIC4 1/9
29.05.2013 Strix Stable CIC4 1/36
30.05.2013 Satulinna CIC4 1/23
01.06.2013 Satulinna CIC4 4/23
06.06.2013 KK Bailador CIC4 3/16
24.06.2013 Villa Nelonen CIC3 2/26
16.07.2013 Takamaiden Suomenhevoset CIC4 4/17
20.07.2013 Taikakuun Kartano KERJ Cup CIC4 5/49
24.07.2013 Susiraja CIC4 1/2
26.07.2013 Susiraja CIC4 1/2
02.08.2013 Suprant CIC4 2/28
03.08.2013 Suprant CIC4 5/28
03.08.2013 Fenton CIC4 4/22
05.08.2013 Suprant CIC4 5/28
18.08.2013 KK Stewart CIC4 2/30
18.08.2013 Susiraja CIC4 1/21
20.08.2013 Susiraja CIC4 1/21
20.08.2013 KK Stewart CIC4 2/30
21.08.2013 Susiraja CIC4 4/21
25.08.2013 KK Stewart CIC4 3/30
26.08.2013 Tackleberry CIC4 1/25
31.08.2013 KK Stewart CIC4 3/17
05.09.2013 Susiraja CIC4 1/30
09.09.2013 Susiraja CIC4 5/30
22.09.2013 Susiraja CIC4 3/21
23.09.2013 Nuovan Talli CIC4 4/30
26.09.2013 Nuovan Talli CIC4 1/30
29.09.2013 Nuovan Talli CIC4 2/30
30.09.2013 Lumivuo CIC4 7/50
30.09.2013 Silence Ponies CIC4 2/30
02.10.2013 Silence Ponies CIC4 1/30
03.10.2013 Silence Ponies CIC4 1/30
09.10.2013 Taikakuun Kartano CIC4 1/45
16.10.2013 Silence Ponies CIC4 5/30
17.10.2013 Silence Ponies CIC4 2/30
17.10.2013 Lumivuo CIC4 5/50
18.10.2013 Lumivuo CIC4 2/50
20.10.2013 Pirunportti CIC4 4/34
22.10.2013 Silence Ponies CIC4 5/30
22.10.2013 Strix Stable CIC4 3/13
23.10.2013 Solo CIC4 1/30
24.10.2013 Pirunkorpi CIC4 3/30
27.10.2013 Pirunkorpi CIC4 2/30
28.10.2013 Strix Stable CIC4 3/13
31.10.2013 Pirunkorpi CIC4 5/30
03.11.2013 Strix Stable CIC4 4/35
16.11.2013 Solo CIC4 1/30
05.12.2013 Satulinna CIC4 7/50
15.12.2013 Privas Park CIC4 3/56
25.12.2013 Marike CIC4 2/61

MEJ Maastoesteratsastus
39 sijoitusta joista 17 voittoa
23.05.2013 KK Bailador 120cm 1/15
28.05.2013 KK Bailador 120cm 1/15
09.06.2013 KK Bailador 120cm 4/19
15.07.2013 KK Bailador MEJ Cup 110-120cm 1/8
01.08.2013 KK Bailador 120cm 2/12
03.08.2013 KK Bailador 120cm 1/12
04.08.2013 KK Bailador 120cm 2/12
12.08.2013 Taikakuun Kartano 110cm 5/63
13.08.2013 Taikakuun Kartano 110cm 2/63
15.08.2013 KK Bailador MEJ Cup 110-120cm 1/23
25.08.2013 KK Bailador 120cm 1/8
05.09.2013 Taikakuun Kartano 100cm 3/83
07.09.2013 Taikakuun Kartano 100cm 1/83
08.09.2013 Taikakuun Kartano 100cm 8/83
10.09.2013 Taikakuun Kartano 110cm 1/53
17.09.2013 KK Bailador 120cm 1/32
27.09.2013 Charlie’s 120cm 1/9
30.09.2013 Charlie’s 100cm 1/17
19.10.2013 Yemene 120cm 3/23
27.10.2013 KK Bailador 100cm 2/44
15.11.2013 KK Bailador MEJ Cup 110-120cm 5/30
15.12.2013 KK Bailador MEJ Cup 100-110cm 5/32
19.12.2013 KK Bailador 100cm 1/21
20.12.2013 KK Bailador 120cm 1/22
15.01.2014 KK Bailador MEJ Cup 100-110cm 1/34
16.01.2014 KK Bailador 120cm 5/30
18.01.2014 KK Bailador 100cm 1/25
20.01.2014 Special Ring 120cm 1/31
21.01.2014 Special Ring 110cm 3/30
21.01.2014 Special Ring 120cm 4/31
21.01.2014 KK Bailador 100cm 4/25
25.01.2014 Special Ring 110cm 2/30
28.01.2014 Special Ring 120cm 1/31
08.07.2014 Einfall 120cm 2/18
08.07.2014 Einfall 120cm 1/18
10.07.2014 Einfall 120cm 4/18
10.07.2014 Einfall 120cm 3/18
15.07.2014 KK Bailador MEJ Cup 100-110cm 2/28
15.07.2014 KK Bailador MEJ Cup 110-120cm 4/42

ERJ Esteratsastus
5 sijoitusta joista 2 voittoa
30.04.2013 Dark Side Trakehners, ERJ Cup 130cm 15/202
13.05.2013 Susiraja 120cm 4/30 0vp
13.05.2013 Susiraja 130cm 2/30 0vp
20.11.2013 Cirion Stud 120cm 1/2 tarinakilpailut
20.11.2013 Cirion Stud 130cm 1/1 tarinakilpailut
19.12.2013 KK Ginger 120cm 3/7 tarinakilpailut!

KRJ Kouluratsastus
1 sijoitusta joista 1 voittoa
14.06.2013 Cheval Delamer va A 2/5 tarinakilpailut
16.11.2013 Cheval Delamer va B 3/3 tarinakilpailut
16.11.2013 Cheval Delamer va A 2/2 tarinakilpailut

VVJ Valjakkoajo
1 sijoitusta joista 1 voittoa
31.12.2013 Konkkaronkka noviisi yhdistetty 1/4 tarinakilpailut

MSY Match Show
30.04.2013 VRKK 9. Muut hevoset, SIN, SIN1, tuom. Biffe
00.00.0000 Paikka Luokka 00/00

Päiväkirjaan.

If everything is going your way, expect shitstorms.

Reivin kanssa valmennaudutaan suhteellisen ahkerasti kaikkien lajien parissa, orin kanssa kun ei koskaan voi sanoa, mikä laji sujuu parhaiten. Lähinnä kaikki lajit sujuvat sen kanssa yhtä huonosti.

Kotireivit:

15.04.2013 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.
"Istu siellä, ratsasta laukkaa, tiivimpi istunta ja terävämpi pohje, käsi ei jännitä tai kisko, KOMENNA sitä! Sehän vie sinua kuin räsynukkea!" narrin puolustukseksi on sanottava, että hän tosiaan yritti, Reivi vain yritti vielä enemmän pukitellessaan ja koettaessaan muutenkin jalkauttaa ratsastajansa. Hyvin ori liikkui ja vertyi, jos ei muuta, narrikin alkoi sisuuntua kolmannen tippumisen jälkeen.

Jahka ori pysyi jollain kurin lapasessa aloittelimme, pääasiassa treenaisimme siirtymisiä (koottu-keski-koottu-keski-koottu ravi, koottu-lisätty-koottu laukka), mutta läpikävisimme myös perusasioita jotta oria saataisiin vähän herkemmäksi ja kuuliaisemmaksi muullekin kuin omille mielihaluilleen.
Positiivisena yllätyksenä tuli, miten helposti orilta löytyi keskiravi, koottu ravi taas aiheutti hankaluuksia ja orin perse lensi useammin kuin kerkesimme laskea. Siirtmiset olivat epäpuhtaita, vailla mitään muotoa tai tahtia ja tuon tuostakin Reivi rikkoi laukalle. Suorista urista tuli serpentiiniä, välitehtävän pohkeenväistö oli kolmiloikkaa.. Ravisiirtymisistä saatiin loppujen lopuksi kohtalaiset (aika kamalat oikeastaan, koulutuomarit eivät arvostelisi tuollaista), laukkatehtävistä taas ei tullut mitään kun Reivi keskittyi narrin jalkauttamiseen.

Kotona jos treenaisitte kaikkea alkeista asti, ehkä orilta joku päivä löytyvät puhtaat askellajit. Hyvin ori liikkuu, sitä en kiistä, mutta ei se kyllä suorita mitään niin kauan kuin saa riekkua miten haluaa.

16.04.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Lissu T.
Alkuverryttelyt suoritettiin tavan risupystyillä ja tukkiesteellä. Reivin laukka oli aivan liian kaahottavaa, narri joutui ratsastamaan useita voltteja ennen estettä, jotta laukkaan saatiin jotain tahtia ja tolkkua. Oria tuntui kiinnostavan ainoastaan hyppääminen ja pukitteleminen, ja vaikka hypyt alkoivat lupaavasti heti alastulon jälkeen Reivi saattoi pitää pukitteluesityksen. Ratsukolla meni vaikka kuinka ja kauan saada yhteispeli sellaiseen kuosiin, että uskaltauduimme mäkiesteharjoituksiin.

Reivin tapauksessa mäkiesteosuutta voitiin pitää menestyksenä. Ori hyppäsi hyvällä tekniikalla, rohkeasti ja empimättä, mutta ikävä kyllä pukittelu ei jäänyt pois. Itse hyppääminen kuitenkin sujui moitteetta, eikä Reivi kompuroinut tai kaatuillut pukitteluesityksistään huolimatta, narrikin pysyi selässä. Esteiden korkeus tai haastavuus eivät vaikuttaneet orin suoritukseen mitenkään, täysiverinen keskittyi täydellisesti tehtäviin.

Vaikka paketti levisi ennen ja jälkeen esteiden sekä niiden välissä itse hypyt olivat moitteettomia. Orissa on selkeästi aineksia, kun vain etuosa ja takaosa eivät kevenisi omia aikojaan ja kuski hyväksyttäisiin kiinteäksi osaksi varustusta.

01.05.2013 Estevalmennus, valmensi minttu
Reivi olikin sitten taas niitä hevosia, arvelin kuunnellessani syvästi huolestuneena maneesin ulkopuolelle asti kantautuvia kiukkuisia käskyjä. Aavistukseni osuivat oikeaan kävellessäni sisälle asti. Ori oli vetänyt korvat kiinni niskaan ja jumitti nyt ilkeän näköisenä keskellä kaviouraa ratsastajan käytännössä kiehuessa uljaan ratsunsa selässä. Kävin syvässä myötätunnossa kiikuttamassa ratsastajalle raipan, jonka avulla pääsi ratsukko sitten taas takaisin töihin. Positiivista oli se, että he olivatkin jo melkein saaneet lämmittelyt loppuun, ja pääsimme aloittamaan muutaman minuutin kuluttua. Reivi oli edelleen kiukkuisen näköinen ja kuolainten pureskelusta päätellen sitä ei kiinnostanut @!#$äkään mädäntyä paikallaan, joten aloitimme valmennuksen reipastahtisessa laukassa sarjaesteillä hioen tarkkaavaisuutta ja apujen läpimenemistä. Muutamalla ensimmäisellä kerralla Reivi veti sellaiset itkuparkukohtaukset että pahimmatkin uhmaikäänsä potevat taaperot olisivat kateellisia, mutta sinnikkäällä vaatimisella ja kiristyksen ja uhkailun reippaalla sekoituksella saatiin ori taas töihin ja esteiden ylitse. Jossain vaiheessa ratsastaja pääsi keventämään kättään ja pohkeitaan, ja esteiden ylityskin onnistui jokseenkin paremmin Reivin unohtaessa kaiken vastustelun. Avut alkoivat menemään läpi hienosti ja pakko kehua ratsastajaa sinnikkäästä selässäpysymisestä, peräkin taisi ponilla lentää useamman kerran kesken lähestymisen! Upeita hyppyjä loppua kohden, mutta treenaamista tämän kiukkupussin kanssa kyllä riittää.

17.06.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Noka
Keskityimme valmennuksessa tänään tukkiestesarjaan, alamäkitreeniin sekä vesiesteeseen. Ratsukko aloitti pienellä tukkiestesarjalla ja verryttelyssä keskityimme hallittuun ratsastamiseen. Reivi hyppäsi hyvällä tekniikalla, mutta meno oli sen verran vauhdikasta, että tiesin tulevan alamäkipätkän olevan hengenvaarallinen, jos oria ei saataisi paremmin kuulolle. Niinpä pyöritin ratsukkoa alkuun laajalla ympyrällä, johon tukkiestesarja kuului. Tarkoitus oli pitää rauhallinen tempo yllä ja ratsastajan mahdollisimman rauhallinen ja hiljainen istunta tuntui olevan tähän paras ratkaisu - Reivi sai näin rauhassa hoitaa oman osuutensa, eikä päässyt provosoitumaan ratsastajan ylimääräisestä liikehdinnästä selässään.

Kun sarja ylittyi sujuvasti ja hallitusti, siirryimme mäen alapuolella olevalle vesiesteelle. Vesiesteelle oli alkuun tarkoitus tulla laukassa, juosta altaan lävitse, tehdä suuri ympyrä ja tulla toiselta sivulta pienellä hypyllä taas alas veteen. Reivi ei ollut vedestä moksiskaan, vaan lähestulkoon elvistellen ravasi ensin veteen. Ok, vesi ei siis ollut ongelma, joten pääsimme kokeilemaan koko vesiesteen lävitse. Ratsukko nosti laukan ensin isolla ympyrällä ja otti sitten tien esteelle. Reivi loikki vauhdikkaasti vesiesteen lävitse ja suuren ympyrän kautta tultiin uudestaan esteelle. Ori pääsi yllättämään ratsastajansa liioitellun suurella hypyllä, mutta kuski sai onneksi tasapainoteltua itsensä kyytiin ja matka jatkui. Uusi yritys ja kun ratsastaja ei nyt ihan yhtä innokkaasti esteelle sukeltanut, oli meno tasapainoista.

Yhdistimme nyt tukkisarjan, alamäen sekä vesiesteen ja painotin edelleen rauhallista istuntaa. Laukannostossa Reivi pukitti innokkaasti, mutta ratsastaja pyysi sen verran eteen, että ori unohti pelleilyn ja suuntasi tiensä sarjalle. Tukit ylittyivät nätisti, joskin vauhdikkaasti ja pyysin rauhoittamaan menoa. Alamäki sujui tasapainoisessa laukassa, mutta vesiesteen havaittuaan Reivi lisäsi vauhtia. "Rauhoita!" huusin ja ratsastaja tiivisti istuntaansa. Suuri ympyrä ja hyppy alas mveteen oli ok. Kaiken kaikkiaan hyvä suoritus, mutta varsinkin liukkaammalla pohjalla päätön meno voisi kostautua, joten uusi yritys. Nyt ratsukko alkoi jo löytämään yhtestä säveltä ja meno näytti kaiken kaikkiaan hallitulta. Pyysin ottamaan vielä pari toistoa ja lopulta olin tyytyväinen näkemääni.

24.06.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Susanna
Yöllä oli satanut ja maa oli märkä. Niinpä olin aikaisin aamulla soittanut tämän päivän valmennettavalleni narrille, että hän pakkaisi orinsa Reivin traileriin ja ajaisi luokseni: Maastoradalla tiluksillani olivat juuri harjoitustarkoitukseen sopivat hiekkapohjaiset portaat, joiden ei pitäisi olla liukkaat edes näin märällä säällä. Kun narri sitten rämisteli paikalle trailerin kanssa, olin jo satuloinut oman ratsuni valmiiksi radalle ratsastamista varten ja olin valmiina auttamaan narria Reivin satuloinnissa. Kovan ähellyksen ja karjumisen säestämänä ori lopulta saatiin lähtövalmiiksi, ja haettuani tallista ratsuni suuntasimme narrin kanssa kohti maastorataa. Matkan portaille käytimme hyödyksi verryttelemällä hevoset kunnolla, ja loppumatkan laukkasimme päästellen vähän ylimääräisiä höyryjä ja menohaluja hevosilta. Portaille päästyämme kävimme heti suoraan asiaan. Selitin narrille tehtävän ja näytin sitten itse mallia: Tehtävänä oli laukata rauhallisesti mutta energisesti kohtisuoraan portaita. Koska ratsastimme ensin portaita ylöspäin, hevosen piti hypätä reilusti ylöspäin ja seuraavalle portaalle, jossa mahtui ottamaan yhden laukka-askeleen ennen seuraavaa hyppyä. narrin ja Reivin suoritus on selvästi hyvin taisteluntäyteinen ratsastajan ja ratsun halutessa aivan eri asioita. Yhtäkkiä kuului karjaisu ja Reivi laukkasi metsään minkä jaloistaan pääsi pää punaisena huutava ratsastaja selässään keikkuen. Hetken päästä risut paukkuivat, kun ratsukko laukkasi hallitusti takaisin samaa tietä kuin oli kadonnutkin. narri ohjasi Reivin portaille kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja ratsukko eteni portaat varmasti ja hyvässä tempossa. Kaiken lisäksi näytti siltä, että Reivikään ei yrittänyt keksiä konnankoukkuja, joiden avulla pääsisi pois töistä - ettei vain ori olisi saanut metsässä kurinpalautuksen toilailuistaan. Kun pyysin ratsukkoa toistamaan tehtävän muutamaan kertaan, suoritus näytti aivan yhtä hyvältä ja helpolta. Niinpä kokeilimme portaita myös toiseen suuntaan, ylhäältä alaspäin. Ensin Reivi meinasi kompuroida omiin jalkoihinsa, kun oli alastulossa turhan innokas, mutta narri sai orin nopeasti aisoihin. Rankan mutta yli odotusten onnistuneen harjoittelun jälkeen lähdimme rauhallisesti ravailemaan tallia kohti. Tiedä sitten, oliko tähtien asento oikea vai mikä sai Reivin käyttäytymään metsään karkaamisen jälkeen, mutta olin iloisesti yllättänyt valmennettavieni työskentelystä. Tässä ratsukossa on potentiaalia!

26.06.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Susanna
Aamu valkeni aurinkoisena ja suorastaan tukalan kuumana. Olin pyytänyt taas narria ja Reiviä luokseni valmentautumaan maastoesteradalla, kuten edellispäivänä. narr verrytteli Reivin kentällä ennen lähtöä maastoradalle, joka alkoi heti tallin takaa ja siksi verryttely maastossa ei tänään sopinut. Alkuverryttely ei mennyt aivan kuten Strömsössä: Karjumisesta, raipanviuhahtelusta ja Reivin vastaanhangoittelusta päätellen kentällä oli todellinen tahtojen taistelu. Lopulta ori antoi sen verran periksi, että yhteistyö alkoi sujua paremmin ja ratsukko näytti olevan suht yksimielinen suunnasta ja vauhdista. Niinpä kehotin ratsukkoa siirtymään maastoradalle, jossa valmnnuksen teeman mukaisesti harjoiteltaisi kapeiden - siis todella kapeiden - risuesteiden hyppäämistä. Jotta ei kiivettäisi takapuoli edellä puuhun, harjoitus aloitettiin leveillä risuesteillä. Reivi oli täynnä energiaa ja rynnisti metsäaukiolla olevan risuesteradan läpi kuin pikajuna mutta esteitä hajottamatta. Tehtävä oli ratsukolle selvästi helppo ja hyvä niin. Asettelin tolppia risuesteiden päihin ja kavensin näin niiden leveyttä. Ratsukon tuli kiinnittää koko ajan vähän enemmän huomiota esteen lähestymiseen, jotta este ylittyisi oikeasta kohdasta eikä niinsanotusti tyhjän päältä. Nämä hieman kapeammatkin risuesteet ratsukko suoritti ongelmitta, tosin Reivillä tuntui olevan selvä näkemys etenemisestä ja se yritti välillä päästä niskan päälle määräämään vauhdista. narrin onnistui kuitenkin pitää ratsunsa suunnilleen hallinnassa, ja päästyään radan loppuun kavensin taas esteitä. Tätä jatkettiin niin kauan, että esteiden leveys oli enää hitusen enemmän kuin Reivin leveys orin leveimmästä kohdasta. En oikein tiennyt, mitä odottaa ratsukolta radasta suoriutumisen suhteen, sillä onnistunut suoritus olisi vaatinut ratsastajalta ja ratsulta erinomaista yhteistyötä. Aivan kuin Reivi olisi lukenut ajatukseni ja päättänyt näyttää minulle, sillä narrin ohjatessa orinsa ensimmäiselle risuesteelle ori ryhdistäytyi ja ilmiselvästi keskittyi kuuntelemaan narrin ohjeita. Lopputuloksena oli nappisuoritus: Ratsukko ylitti jokaisen esteen aivan keskeltä, kohtisuoraan, hyvässä tempossa ja täysin puhtaasti. Ratsukon kunniaksi täytyy myöntää, että valmentajan suu loksahti auki hämmästyksestä tällaisen suorituksen nähdessään. Näyttää siltä, että Reivi kyllä osaa, kun se vain haluaa, ja lisäksi narri orineen on oiva parivaljakko tähtien asennon ollessa Reivin mielenliikkeiden kannalta edullisessa asennossa. Tai sitten ori vain tarvitsee vähintään yhden epäilijän seuraamaan menoaan, jotta se voi näyttää tälle närhen munat.

04.07.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Jazzumi
Maastoradalle saapui ratsastaja taluttaen komeaa ruunikonkirjavaa... Ruutitynnyriä? Hevonen tepasteli tarmokkaasti pureksien kuolainta parivaljakon pysähtyessä tervehtimään. Sain heti kuulla orin menevästä luonteesta ja päädyimme keskittymään menon rauhoittamisharjoituksiin yksinkertaisemmilla esteillä. Palkkioksi Reivi pääsisi sitten hyppäämään jännittävämpiä esteitä, mikäli tästä selvitään kunnialla. Ehdin jo toivoa, etteihän tämä sen pahempi tapaus ole, kun ratsastaja pääsi selkään hyörinnöistä huolimatta ja ottivat muutaman rauhallisen tapaisen askeleen... No turha kuvitella, koska ori oli jo takajaloillaan. Ratsastaja vaikutti kyllästyneen tottuneelta ja osasi itse hoitaa tilanteen ajamalla oria eteenpäin sen laskeuduttua. Aloitettiinkin reippaalla lämmittelyllä, jotta saatiin moiset loikinnat loppumaan ja kehotin ottamaan kunnon tuntuman ja hakemaan kahdeksikolla kuolaimelle sekä pyöreyttä jännittyneeseen olemukseen.
Vähän saatiin rauhoitettua menoa jo siinä, vaikka vaikutti enemmänkin siltä, että Reivi oli unohtunut omiin maailmoihinsa suunnittelemaan seuraavaa siirtoa, minkä takia kulki nyt hetken ratsastajan ehdoilla. Kokeiltiin vielä laukka, jonkä nosto oli kuin pahimman raketin lähtölaukaus. Ori singahti suurieleisesti korvat luimussa kohti lähintä estettä, käskin heti kääntämään pienelle ympyrälle silläkin uhalla, että Reivi sekoaisi jaloissaan, mutta meno näytti jo nyt vaaralliselta. Ratsastaja onnistui selvästi itsekkin tottuneena hurjiin toimiin ja otettiin heti uusi nosto pienelle ympyrälle. Ihme kyllä kikka toimi ja Reivi nosti pienen vaikkakin hosuvan laukan, no parempi se kuin kiito, joten oltiin tyytyväisiä tällä erää.

Siirryttiin sitten ensimmäiselle esteelle, joka oli risueste turvallisuus syistäkin, mutta hyvän pohjan ja alueen puolesta. Reivi alkoi taas kiihtyä ja kuola roiskui orin viskoessa päätään levottomasti jännittyneessä käynnissään. Tehtiin pari ympyrää ravissa, joilla haettiin hevosta kuulolle, sen onnistuttua nostettiin laukka, joka sekin kerättiin ennen esteelle tähtäämistä. Hetken päästä löytyi siivohko laukka ja annoin luvan hypätä. Kehotin pitämään koko ajan tuntuman ja varsinkin esteen jälkeen heti ottamaan Reivin kuulolle, ettei se pääse sinkoutumaan. Olin nähnyt näitäkin tapauksia, jotka ennen estettä pysyivät ruodussa, mutta sitten singottiinkin demonisoituneina ja Reivi vaikutti juuri niiltä hevosilta, eikä sen luimistelu vähentänyt epäilyksiä. Este ylittyi mitä mallikkaimmin, mutta kuten odotettua heti laskeutuessa ori nykäisi ohjia ja varautumaton ratsastaja olisi menettänyt ohjat Reiville, mutta nyt se ei toiminut vaan ratsastaja tiesi herran temput. Sekös oria ärsytti ja sitten nähtiinkin komeat pukkisarjat, jouduin toteamaan ettei voi olla totta... Käskin nostamaan päätä, mutta ratsastaja, kuten oletinkin, oli jo täydessä työssä itse kiskomassa sitä. Ratsastaja pysyi selässä yllättävän hyvin rodeohevosen hyppiessä pukkisarjojaan ja sivuloikkia, kunnes pää saatiin ylös ja meno tasattua ympyrälle.
Kehotin tulemaan esteen heti uudestaan ja tällä kertaa varautuneena myös pukkisarjoihin, joten heti esteen jälkeen ohjat kasaan ja pää ylös. No tällä kertaa kaikki sujui, olin olettanut, että tätä väännetään kauan ja monta kertaa, mutta ei jo toisella kerralla vain itse valmistautuminen nollasi kaikki ongelmat. Tultiin risueste vielä pariin otteeseen ja kummallakin kerralla hypyt onnistuivat laskeutumisineen, vaikka Reivi selvästi odotti herpaantumista ratsastajan osalta, mutta sitä ei tullut joten kaikki sujui ja Reivikin vaikutti nauttivan hyppäämisestä juonimisen sijaan.
Alun venyttyä siirryttiin nyt siihen vaiheeseen jossa ratsukko pääsinhyppäämään useamman esteen ja valitsin pätkän johon sisältyi vesieste viilentämään aamupäiväauringon alettua lämmittää. Pätkään sisältyi tukki, risueste, ylämäki, porras alas vesiesteeseen, jonka jälkeen vielä yksi tukki.
Laukka nostettiin taas ympyrällä ja pätkä oli jälleen senkin puolesta hyvä, että alku oli tasaista ja hyvillä väleillä esteet, että ehdittiin tasaamaan vauhti ennen vaativampia kohtia. Laukka nousi säpäkästi ja Reivi yritti tuttuun tapaan kiihdyttää, mutta jouduttuaan jäämään ympyrälle se rauhoittui, ehkä tajuttuaan ettei pääse siitä ennen siistimpää laukkaa. Sitten annoin luvan siirtyä esteille.
Reivi nosti heti päätään innostuneena ja käskin muistuttamaan tahdin säilyttämisestä puolipidätteillä, taisi mennä läpi, koska tasainen vauhti säilyi ja tukki sekä risueste ylittyivät rauhalliseen maneeriin. Ylämäessä kehotinkin lisäämään vauhtia, jotta ori joutuisi työskentelemään ja sehän sopi, sitten pidätykset päällä ja laskeutuminen vesiesteelle, mikä sujui jo Reivinkin puolesta tyynesti. Se selvästi ymmärtää asioita, vaikka käyttäytyykin kuin pahainen kakara, eikä vaaranna terveyttään jos ei ihan pakko ole. Vesi roiskui ja Reivi tuntui innostuvan taas siitä ja käskin pidättämään reippaasti ennen viimeistä tukkia, jolle tultiinkin rauhallisesti ja ylitettiin siivosti. Esteen jälkeen Reivi pukitti tasan kerran kuin ilosta, joten annettiin se anteeksi ja päästin ratsukon jäähdyttelemään.

16.08.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Riitsu
Tänään pääsin pitkästä aikaa valmentamaan maastoesteitä. Kun ratsukko saapui maastoesteradalla lämmiteltynä, päätimme aloittaa hyppäämisen risuesteistä. Radalla olevat risuesteet olivat noin 70cm korkeita ja niitä oli kolme kappaletta. Pyysin narria nostamaan laukan Reivin kanssa ja lähtemään esteille. Reivi näytti ensimmäisellä kerralla olevansa todella energinen tai se halusi vain ilkeillä, koska se teki parit isot pukit esteiden jälkeen. Narri pysyi taitavasti orin selässä, vaikkei ori temppuilua siihen lopettanutkaan. Seuraavalla yrityksellä Reivi vetäisi semmoisen pukin, että narri liukui satulan eteen. Onneksi ratsastaja oli niin taidokas, jotta sai itsensä vielä takaisin satulaan ilman, että tarvitsi nousta orin selästä pois. Seuraavana pyysin ratsukkoa siirtymään portaikolle, joissa oli neljä askelmaa ylös ja neljä alas. Askelmien korkeus oli metrin verran, joka ei siis pitäisi olla ratsukolle liian haastava. Ennen kuin pyysin ratsukkoa tulemaan portaat, käskin narrin tehdä muutaman kerran laukkavoltteja viereisellä pellolla, jotta ori rauhoittuisi. Kun Reivi oli rauhallisempi, päätin pyytä ratsukkoa tulemaan portaat muutaman kerran. Reivillä oli vauhtia juuri sopivasti, joten se hyppäsi hyvällä tyyllillä joka kerralla. Vielä muutaman onnistuneen kerran jälkeen ratsukko aloitti itsenäiset loppuverkat.

23.08.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Lissu T.
Tällä kertaa otimme verryttelynkin maastossa, lähinnä siksi, että Reivillä olisi tilaa käyttäytyä huonosti -- purkaa ylimääräistä energiaansa. Ori riekkuikin alkuun hyvin Reivimäisesti ja koetti saada narrin selästään ennen aikojaan. narrista on kuitenkin tullut taitava rodeoratsastaja, ja Reivin yrityksistä huolimatta ystäväni pysyi tiukasti selässä ja sai orin laukkaamaan ilman pukkeja. Verryttelyhypyt olivat kuitenkin hyvin epätasalaatuisia nappisuorituksesta ihmeelliseen koikkelehtimiseen, välillä Reivi ei edes laukannut kunnolla takapään uidessa koiraa tai ravatessa, mene ja tiedä.

Verryttelyesteiden jälkeen kaksikko treenasi banketilla. Helppo este oli Reiville tekosyy lyödä hyppääminen läskiksi, ori teki suuria hyppyjä ja pukkisarjoja eikä meinannut keskittyä. Viisi hyppyä, joista yksi hyvin sujunut, ja siihen me tyydyimme - erävoitto se oli sekin. Mäkiesteillä Reivikin asettui, tosin tasan siksi aikaa, että laukkasi kolmisen askelta ennen estettä ja samaisen määrän esteen jälkeen nätisti. Ori teki mahtavia hyppyjä fiksutempoisessa laukassa, mutta pukitteli ennen ja jälkeen esteen samaan tahtiin kuin aikaisemminkin.

Tukkien, banketin ja mäkiesteen yhdistely sai aikaan sirkusesitystä muistuttavan sekoilun; pätkä hyvää laukkaa, hyvä hyppy, pukittelua, hyppy askelta liian aikaisin, taas pukkeja, sitten hyvää laukkaa ja hyvä hyppy.. Suoritus oli epätasainen, mutta narri piti tasapainonsa ja hevosen jokseenkin kuulolla, ainakin hän määräsi suunnan mihin mennä. Reivi ei saanut ratsastajaansa alas eikä kieltänyt kertaakaan, joten jotain positiivista tässäkin valmennuksessa.
Todennäköisesti olisimme saaneet parempaa tulosta, jos olisimme hypänneet koko ajan vaativampia esteitä. narri suoriutui valmennuksesta hyvin, Reivi taas vaihtelevammalla menestyksellä.

08.12.2013 Tarinamaastoestevalmennus, valmensi weem.
Reivin kanssa ei mennyt taas ihan kuten Strömsössä, vaikka hevosen käytökseen nähden hyvin menikin. Alkuverkka meni orin kanssa tapellessa siitä, suoritetaanko valmennus kahdella jalalla seisten vai takamus taivaita hipoen. Lopulta pääsimme siihen lopputulokseen, että suurin osa ajasta pidetään kaikki neljä jalkaa lähellä maanpintaa ja vain ajoittain kokeillaan, toimiiko painovoima edelleen. Pääsimme kuitenkin ehjinä ja suunnittelemattomasti jalkautumattomina muiden mukana maastoesteille asti.

Ensimmäisenä hyppäsimme kaksi porrasta ylös ja alas. Reivillä oli taas omat mielipiteensä vauhdin suhteen, ylöshypyillä se toimi ihan hyvin ja hidasti ennen estettä, mutta alashypyillä jouduin käyttämään oikeasti voimaa orin pidättämiseen. Tulipa siinä huudettua muutama vittusaatanaperkelekin väliin, kun hevonen vain paahtoi menemään. Olimme varmasti taas kaunis ja harmoninen näky...

Pääsimme kuitenkin onnellisesti bankettiharjoitukseen asti. Tässä vaiheessa olimme tapelleet Reivin kanssa itsemme suunnilleen yhteisymmärrykseen ja lähdin tehtävään luottavaisin mielin. Vaikka orilla riitti edelleen menohaluja ja sain pidättää sitä oikein kunnolla, sen laukka pyöri hyvin ja takaosa teki hommia. Ylöshyppy banketille ja sen päällä oleva tukkieste sujuivat vauhdikkaasti, mutta hyvin, alashypyssä taas oli liikaa vauhtia ja Reivi liukastuikin. Onneksi se on kokenut maastohevonen ja korjasi pienellä pukilla, jonka annoin tällä kertaa anteeksi. Johtuihan se tasapainon hausta eikä kiukkuilusta.

Seuraavilla toistoilla pidin huolen pidätteen tehosta ja tarvittaessa tehostin sitä hienoisella terävämmällä kuolaimen liikkeellä. Vaikka Reivillä olikin vauhtia kavioissaan, olin kuitenkin lopussa väsyneen tyytyväinen. Orilla on aina vauhtia ja se, että se pysyi käsissä on jo saavutus sinällään!

Valmentajan kommentti: Siirtyessämme maastoesteille melkein jopa mietin, annanko teidän ollenkaan tehdä muuta kuin hieman haistella esteitä, mutta onneksi Reivi hieman rauhoittui ja alkoi näyttämään jopa ratsulta eikä villihevoselta, joten uskalsin antaa teidän suorittaa tehtäviä. Eihän menonne harmonista ollut, mutta tehokasta ja tehtävät tulivat suoritetuiksi. Reivin vauhti ei suinkaan aina ole kaahottamista, vaan ihan hallittua ja hevonen itse kuitenkin vaikuttaa tyytyväiseltä, vaikkei se ratsastajalle aina niin miellyttävää olekaan. Loppua kohden banketin suorittaminen alkoi sujumaan jopa lähes vain vauhdikkaasti, eikä enää villisti!

kaikki materiaali sivuilla ellei toisin mainita © narri