Kallostaja VH18-018-2184
10.07.2023 Yksi Susirajan varmasti rakastetuimmista ja juhlituimmista vanhuksista laskettiin ikivihreille. 33-vuotiaaksi elänyt Aalto-pappa sai kolmikymppisistään lähtien aivan hillittömän suuret juhlat merkkipäivinään; oman tallin väen lisäksi myös Takapajulan ratsastuskoulun henkilökunta sekä oppilaat osallistuivat vanhan herran hemmottelemiseen.| Nimi | Kallostaja "Aalto" | Kasvattaja | Ninni Merituuli, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 156cm, sysirautias | Meriitit | Ch, YLA1, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 04.05.2018, 33v satunnainen (3v 04.06.2018) |
Painotuslaji, koulutustaso | yleispainotteinen he A / 110cm / 100cm / CIC1 |
20.12.2018 tummanpuhuva orhimme kantakirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla.
04.07.2020 Aallolle myönnettiin Championin arvonimi.
31.08.2021 höpösetä kävi näytillä Kouluratsastusjaoksen tuomareiden edessä ja palasi kotiin KRJ-I -palkittuna!
31.08.2021 ori pyörähti myös Kenttäratsastusjaoksen kinkereissä ja palkittiin KERJ-I -palkinnolla! Hieno, hieno hevosherra.
20.11.2021 kiikutimme orin rotulaatuarvostelun tuomariston eteen. Ilo oli (jälleen) ylimmillään, kun Aalto palkittiin SLA-I -palkinnolla!
30.11.2021 hurmaava höpösetämme palkittiin ERJ-I -palkinnolla, ja kyllä tuli kilisteltyä! Tosin kaakao- ja kahvitermareilla.
31.07.2022 YLA1 ja jaettu AP2 - miten erinomaiset kotiinviemiset wanhan herran viimeiseltä edustusreissulta!
Rakenne ja pää © Ram., käynti © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.
Luonnekuvaus
Tummanpuhuva Aalto kantaa harteillaan höpösedän viittaa. Ja ihan syystä, tämä hevonen puhuu kaikelle ja kaikille (kyllä, myös se kentän keskellä oleva kakkasanko on moikattava joka kerta), mutta enemmän ruunamaisesti höristen ja höhötellen kuin orimaisesti huutaen. Eli ennemmin sukujuhlien hupsu setä kuin nakkikioskilla rähjäävä elämäm kovan koulun käynyt (ja reputtanut) miehen irvikuva.
Juttelevaisuutensa lisäksi Aallosta on helppo luetella muitakin leppoisan hupsun sedän ominaisuuksia. Olemmekin joskus naureskelleet, että ihmisenä Aalto voisi olla nappivalinta Pikku Kakkosen juontajaksi! Todella lempeä, lauhkea luottohevonen, helppo ja asiallinen käsitellä, kehuilla palkittavissa ja lahjottavissa vaikka mihin. Ei huonojen tapojen häivääkään, mukava ratsastaa (toisinaan aavistuksen hidas, joskus jopa laiska, mutta ne kehut, kehut..). Luottohevonen ilman satulaa tunnelmointiin ratsastamiseen, jokaisen Takapajun tapahtuman suosikkihevonen niin talutusratsuna kuin ajelutushevosena. Kaverikoira, mutta hevonen. Kaverihevonen, ja ihan jokaiselle.
Lähes jatkuvaa pikku höhöttelyä, hörinää ja muuta jutustelua lukuun ottamatta Aalto ei alleviivaa olemistaan. Leppoisana, fiksuna setähevosena Aalto pysyy kengissään, vaikka jäisi viimeiseksi talliin tai pihalle tai sen vieressä pörräisi kiimainen tamma (on nähty, kun eräskin nimeltä mainitsematon Horna pääsi kevätkiimapöllyissään irti ja jolkotteli vinkumaan ja keimailemaan melkein joka oritarhan herran läpi, ennen kuin saimme mokoman kiinni. Sentään neiti pysyi aitojen ulkopuolelle, ja Aalto fiksusti sisäpuolella, vaikka jokunen testosteronipellempi herra olikin ryskätä itsensä aidoista läpi.)
Muutenkin tumma raudikkomme lukeutuu niihin hevosiin, joiden kanssa kaikki sujuu ihanan vaivattomalla rutiinilla. Oli kyse sitten kengityksestä tai loimituksesta, klippauksesta tai rokotuksista, lämmön mittaamisesta tai suojien laitosta, Aalto seistä nököttää sievästi paikoillaan, siirtyy kun pyydetään, nostaa jalkansa kun sitä siltä odotetaan, mutta ei muuta. No, toki tämä höpöttää niin vallan kauheasti. Hyvähermoisena, rauhallisena ja kiireettömänä orina höpösetämme ei turhaudu, vaikka joutuisi seisomaan paikoillaan pitkätkin pätkät. Tämän takia olemme välillä lainanneet Aaltoa kengittäjällemme demohevoseksi.
Talutettaessa Aalto kulkee hieman verkkaiseen tahtiin, sillä ei tosiaan ole kiire, ja onhan kävellessä mukava katsella maisemia. Pyydettäessä raudikko laittaa kaviota toisen eteen vähän ripeämmin, kehuttaessa ja mukavia puhellessa Aalto siirtyisi paikasta toiseen todennäköisesti vaikka kärrynpyöriä heitellen.
Täyden kympin käynti (pitkä, rento, matkaavoittava, selän läpi... you name it), mutta vain seiskan ravi ja laukka, etupainoinen. Ei suorastaan laiska, mutta vakiovarusteena juuttunut käsijarru. Kehumalla menee vaikka puuhun, mutta jos ei sano hienoksi, se on leipiintynyt mummon kauppakassi. Siinä on aika napakassa paketissa oleellisimmat asiat höpösedästämme. Onhan tämä lisäksi hyvin anteeksiantavainen ratsastajan virheille, todella myötämielinen ja hyvähermoinen, mitä kaikkeen uuteen tulee (Aalto ei ole ikinä ollut millänsäkään mistään hiihtoratsastuksista, vikellyskokeiluista, ja onpa tätä lainattu ratsastusjousiammuntakurssille ja ties minne, koska Aalto ei oikeasti sano mitään mihinkään).
Kuten todettua, juuttunut käsijarru on vakiovaruste, ja sitä saakin voidella, nitkutella ja muutenkin suostutella hölläämään. Kaikessa mukavuudenhalussaankin Aalto on sen verran perso kehuille, että sen kyllä saa heräteltyä tekemään töitä, vieläpä ihan asiallisella eteenpäinpyrkimyksellä. Etupainoisuuttakin saa ratsastuksella parannettua, takaosankin saa rungon alle ja mitä näitä nyt on. Se kuitenkin vaatii paitsi taitoa, myös muistamista niiden kehujen suhteen; ennemmin liikaa sekä ylitsevuotavasti myös pikkuasioista, sillä Aalto pysyy tyytyväisenä sekä ennen kaikkea liikkeellä. Sileätreeneissä Aallon valtteja ovat sen käynti sekä täsmällisyys; hyvin ratsastettuna ori pysähtyy tasan mihin pitää, siirtyy askellajista toiseen just eikä melkein kohdillaan, ei ennakoi ja niin edelleen. Heikosti valmisteltuna, tai turhan vähän kehuttuna, etupainoisuus sekä takaosan jääminen kentän toiselle laidalle ovat ehdottomasti suurimmat ongelmat. Onneksi Aaltoa ei tarvitse väkipakolla puskea liikkeelle, sellainen ei ole kivaa kenellekään. Mutta työtä tämä hevonen vaatii, työtä ja kehuja, ellei alitempoinen köpöttely uralla ole kaikki, mitä ratsastaja haluaa. Kaikesta huolimatta Aalto on hillittömän mukava ratsastaa, monen suosikkihevonen, muutenkin kuin sympaattisen höhöttelynsä takia.
Esteillä Aallon käsijarruttelu on vähän jopa laiskuutta, sitä pitää innostaa oikein tosissaan. Kun tässä onnistuu ja Aaltokin innostuu, se hyppää hienosti, hyvällä tyylillä, pärjäten jopa aikaluokissa (ei ihan ykkösenä, mutta puolenvälin paremmalla puolella). Tämä aikaluokissa pärjääminen on meille aina pieni mysteeri, höpöhevonen kun ei mitenkään päin vaikuta tai tunnu erityise vikkeläkinttuiselta. Kellotetun ajan perusteella se kuitenkin viipottaa aivan riittävää vauhtia. Kaikkein mieluiten me kuitenkin kisaamme Aallon kanssa tyyliluokissa. Joku on joskus moittinut, että viemme tikkarit lapsilta, mutta se nyt on ihan paskapuhetta - me ostamme omat tikkarimme!
Takaisin Aaltoon. Jos into puuttuu, laukan tahdissa on sanomista, ponnistus on jotenkin tuskaisen oloinen ja hyppy ylipäätään löysä ja voimaton, jalatkin saattavat roikkua. Räikeä vastakohta sille nopealle, hyvälle ponnistukselle ja pyöreälle, hyvätekniikkaiselle hypylle, joita Aalto todistetusti tekee. Niin rata- kuin maastoesteillä ori on, myös käsijarru päällä kulkiessaan, luottoratsu. Se ei tyrhia kyttää tai jännitä, kieltää mikäli lähestyminen on huono, mutta kunnolla liikkuessaan Aalto tekee vähän enemmän, pelastaa heikompia lähestymisiä ja muutenkin yrittää kaikin tavoin tehdä yhteistä suoritusta sooloilun sijaan. Aalto kyllä tekee myös omia ratkaisuja, mikäli ratsastaja jäätyy kokonaan. Mikäli kuski sattuu tippumaan, Aalto hölkkää takaisin tönimään maassa makavaa ihmistä turvallaan.
Kilpailutouhussa Aallo suosikkihetki on ehdottomasti kisapullat ja -kahvit, vaikkei Aalto tietenkään saa samoja pullia kuin me syömme, eikä varsinkaan kahvia. Kuivia leipäpaloja, porkkanoita sun muita hevoselle sopivia herkkuja orille sen sijaan syötellään omien kahvitteluidemme lomassa. Itse suoritus menee Aallon kohdalla aivan samalla tavalla kuin kotosallakin; kehuja, kehuja ja lisää kehuja, kunnon verryttelyt, niin kaikki menee hyvin. Hermostunutta, vatsansa sekoittavaa, esiintymisjännityksestä kärsivää tärinätaunoa Aallosta ei saa, ennemmin höpösetä on se viilipyttymäisen rauhallinen lehmänhermo. Joka kyllä juttelee menemään muille hevosille, kouluradan kirjaimille ja vähän kaikelle muullekin. Onhan se kohteliasta, ja hurjan sympaattista.
Sukutaulu
| i. Luukaivo evm, sh, sysrt, 159cm |
ii. Hautavalo evm, sh, trt, 152cm |
iii. Haavakajo evm, sh, klm, 156cm |
| iie. Lyhdynkantaja evm, sh, tprt, 155cm | ||
| ie. Pohjanlähde evm, sh, trt, 157cm |
iei. Avaruusmyrsky evm, sh, tprt, 154cm | |
| iee. Veen Tyttö evm, sh, prt, 151cm | ||
| e. Somistaja evm, sh, trt, 156cm |
ei. Suomija evm, sh, vrt, 154cm |
eii. Suppusuu evm, sh, tprt, 157cm |
| eie. Parvilintu evm, sh, rt, 158cm | ||
| ee. Tosi-Soma evm, sh, rn, 153cm |
eei. Jokipoika evm, sh, prt, 152cm | |
| eee. Tosi-Upea evm, sh, vrn, 154cm |
Aallolla on ihan älyttömän kova suku täynnä hienoluonteisia, muutenkin hienoja kilpahevosia. Onhan tällä meidänkin orillamme kapasiteettia ja tuloksia, mutta.. tämä on tämmöinen höpösetä. Missä kaikki karisma, se.. The Kilpahevoisuus, jota suvun perusteella piti tulla?
i. Luukaivo (159cm, sukkajalkainen sysirautias) tehtiin este- ja kenttäradat mielessä, mutta siitä tulikin kouluratsu. Orilla kyllä oli erinomainen hyppytekniikka, erityisesti jalkatekniikan osalta, mutta ura katkesi onnettomuuteen maastoesteradalla eikä Luukaivosta enää tullut hyppääjää. Se oli ehtinyt voittaa hopeamitalin kasvattajakilvan esteosuudelta ja ollut neli- ja viisivuotiaana finaalin toisiksi paras hevonen sekä lahjakkain esteratsu. Este- ja kenttäura oli startannut lupaavasti useilla aluetason voitoilla ja sijoituksilla, kunnes onnettomuus katkaisi tämän urapolun ja Luukaivon kanssa siirryttiin hiomaan hevosen koulutaitoja. Se nousikin vaivattomasti vaB-tasolle ja rotunsa kaksinkertaiseksi koulumestariksi. Vaikka esteillä hevosella ei enää ollutkaan itseluottamusta, muutoin sillä oli varsin terve itsetunto, reippautta, rohkeutta sekä työintoa. Se oli melko eläväinen, ei kuitenkaan häsläksi asti, utelias ja helposti vapaapäivistä pöllövirtaa keräävä ikiliikkuja. Pohjimmiltaan kuitenkin kiltti, nöyrä, ihmisen kanssa mielellään työskentelevä charmikas kaveri.
Kuten sisaruksillaankin, Luukaivolla oli aivan saman mallinen pää ja kaula kuin emällään. Vähän lyhythän se kaula oli, etusetkin olivat sapelihakuiset ja vuohiset vennot, lautanen jyrkähkö. Muutoin orissa ei paljoa sanomista ollutkaan, se oli tyypeiltään erinomainen, ryhdikäs, kaikin puolin korrekti ja vielä näyttäväkin hevonen hyvällä liikemekaniikalla. Askellajeista erityisesti laukka keräsi kiitosta. RKTK-II oli "läpihuutojuttu", Luukaivoa kehuttiin erityisesti luonteesta, asenteesta sekä hyppytekniikasta ja laukasta. "Onneksi tuli kirjattua tämä ennen onnettomuutta", omistaja totesi kerran alan lehden haastatteluun. Kilpailunäytöillä tämäkin ori kirkasti palkintonsa ensimmäiseksi.
Ennen aikojaan katkennut este- ja kenttäura oli antanut viitteitä upeasta, lahjakkaasta hyppääjästä, ja myöhempi kouluratsun ura lukuisine kansallisen tason vaB -ruusukkeineen kertoi upeasta, lahjakkaasta kouluratsusta. Luukaivo sai ratsuoriksi melkoisesti tammoja jo ensimmäisenä astumisvuonnaan. Yhteensä jälkikasvua syntyi 120 varsan verran. Luukaivo periytti tasaisen hyvin niin korrektia liikemekaniikkaa, hyvää estetekniikkaa kuin kapasiteettia vähän joka lajiin, sekä hyvää luonnetta ja ratsastettavuutta valjastaa nämä lahjat käyttöön. Osa varsoista on melkoisen eläväisiä, kuitenkin keskittymiskykyisiä käyttöhevosia. Luukaivo kuoli 24-vuotiaana ähkyyn.
ii. Kilpauransa aikana Hautavalo saavutti pronssimitalit suomenhevosten koulu-, este- sekä kenttämestaruuksissa, sekä lukuisia voittoja ja sijoituksia alue- ja kansallistason kilpailuista kaikissa kolmessa lajissa. Tummanrautiasta 152-senttistä hevosta markkinoitiin sen orimainoksessa "hienoluonteisena, perinteisenä monitoimisuokkina", ja sitä se kyllä oli. Ori teki mielellään myös kärryhevosen hommia, vaikkei valjakossa kisannutkaan. Se kuitenkin veti niin omistajansa kuin omistajansa sisaren häävaunuja.
Hautavalo oli yksinkertaisen komea. Se oli ryhdikäs, todella hyvätyyppinen hevonen, jolla oli pitkä, kaareva, hyvin kiinnittynyt kaula, vankka pyöreä runko sekä järeät, hyväluiset ja -asentoiset jalat. Ori pärjäsikin jo varsana näyttelyissä hakien myös aikuisena rotunäyttelyistä lähinnä sitä sinivalkoista ruusuketta. Laatuarvostelut jäivät välistä lähinnä huonon tuurin takia; joko hevonen tai joku oleellinen taustahenkilö oli aina kipeänä. Hautavalo kuitenkin menestyi myöhemmällä iällään loistavasti, eikä omistajansa jäänyt harmittelemaan kuin välistä jääneitä kokemuksia. Raudikko aloitti kilpauransa kunnolla kuusivuotiaana pysyen koko uransa terveenä kuin pukki; sairastelut jäivät nuoruusvuosille. Ori oli reipas, rohkea, vähän pidättyväinen hevonen, joka ei pitänyt melua itsestään tai ottanut erityisemmin kontaktia. Se oli hiljainen työmyyrä, joka teki treeneissä sekä kilpailuissa aina kaikkensa, mutta halusi "työaikojen" ulkopuolella lähinnä olla rauhassa. Kiukkuinen se ei ollut koskaan, enemmän syrjäänvetäytyvä herrasmies.
RKTK-I -palkittu raudikko oli erityisesti este- ja kenttäratsastuksesta kiinnostuneiden tammanomistajien mieleen. Hautavalon tiinehdyttämisprosentit kuitenkin jättivät toivomisen varaa, ja lopullinen jälkeläismäärä jäikin vain 37:ään. Tässä joukossa on kuitenkin laatua rakenteesta liikkeisiin ja kilpailumenestykseen, kaupanpäällisinä vielä isäoria parempi hedelmällisyys jokaisella jalostukseen käytetyllä varsalla. Ori eli 27-vuotiaaksi.
ie. Tummanrautias, 157-senttinen Pohjanlähde oli melkoinen hulivili. "Muisti laittaa vain yhden sukankin jalkaan", oli kasvattaja nauranut varsaa myydessään. Pohjanlähde pysyi ikänsä melko levottomana, heikosti keskittyvänä sekä äärettömän herkästi innostuvana hevosena. Se oli myös aikansa loistavimpia hyppääjiä, kunhan Se Oikea ratsastaja löytyi. Tamman kanssa toimiminen vaati paitsi hyviä hermoja, myös huumorintajua, mutta kun kaikki sujui, se sujui kuin tanssi. Melko nopeatempoinen sellainen, mutta ainakin askelmerkit olivat kohdillaan. Pohjanlähteellä oli erinomainen jalkatekniikka, se oli rohkea, esteälykäs hyppääjä, joka nousi avoimille 110-120cm radoille napsimaan ruusukkeet muiden nenien edestä. Kasvattajakilpailun esteosuudenkin tamma vei nimiinsä kuusivuotiaana, myöhemmin se otti nimiinsä kaksi rotunsa estemestaruutta sekä yhden hopeamitalin. Kouluratsastukseen tammalla olisi ollut liikettä, muttei oikein keskittymiskykyä.
Tamma oli ryhdikäs, hyvätyyppinen, joskin vähän kevyt hevonen, jonka kaula oli lyhyenpuoleinen, lavat erinomaiset, lanne kantava ja lautanen jyrkkä. Etujalat olivat sapelihakuiset, takajalat taas hyvinkin korrektit. Liikkuminen oli helppoa, vaivatonta ja suoraa, "perusseiskaa" kaikissa askellajeissa. Jalostusarvostelun koulukoe jäi Pohjanlähteen suurimmaksi kouluponnisteluksi, sen kanssa keskityttiin täysin esteisiin. RKTK-II nousi ansaitusti ensimmäiselle palkinnolle Pohjanlähteen tehtyä estepuolella tasaisen loistavaa tulosta. Sen kanssa treenattiin myös maastoesteitä, ja mikäli kouluradat olisivat treeneissä sujuneet vähemmillä keskittymisongelmitta, ruunikon kanssa oltaisiin kokeiltu myös kenttäratsastusta.
Kilpauransa jälkeen Pohjanlähde pyöräytti vielä viisi varsaa ja toimi keinoemona kahdelle orpovarsalle. Varsojen kanssa häslä tamma oli uskomattoman rauhallinen, keskittyvä ja johdonmukainen, sen kiltti ja hyväntuulinen luonne pääsi emän toimessa oikeuksiinsa. Pohjanlähde periytti hyvin vahvasti ulkonäköään, sen kaikilla varsoilla on kuin samalla piparimuotilla painettu pää ja kaula. Lisäksi ne ovat melko eläväisiä, kuitenkin emäänsä paremmin keskittyä harraste- ja kilpahevosia.
e. Somistaja (156cm, tummanrautias tähtipää) osoitti, että polvi paranee pojan lisäksi tyttärestäkin. Tytär peri emänsä loistavan luonteen saaden isältään kohotusta rakenteeseensa sekä liikkeisiinsä. Lopputulos oli niinkin näppärä, että Somistaja vaihtoi omistajaa melko korkeasta summasta suoraan varsanäyttelykehästä.
Varsanäyttelyistä tasaista II+ -palkintoa hakenut tamma menestyi myös laatuarvosteluissa kohoten aina kärkikuusikkoon, ja kuusivuotiaana Somistaja nappasi kirkkaimman meriittinsä kasvattajakilvan kouluosuuden hopeamitalin muodossa. Isänsä veroinen liikeihme raudikko ei ollut, mutta sillä oli pitkät, irtonaiset, tahdikkaat liikkeet, käynnistä komea 9 ja ravista sekä laukasta 8 - ei lainkaan huonosti! Hyppytekniikaltaan Somistaja jäi keskivertohevoseksi, joka kyllä ylsi metriin tehden puhtaita ratoja, mutta oli selkeästi enemmän koulupuolen suorittaja. Tamma itse kyllä nautti hyppäämisestä siinä, missä sulkutaivutuksistakin, emänsä tyttärenä se olisi varmasti lähtenyt metsätöihinkin rinta rottingilla ja hyvällä asenteella. Somistajan elämään ei huonoa päivää mahtunut, se oli aina hyväntuulinen. Seurallinen, utelias ja reipas, todella hyvä, kevyt ratsastaa ja kokoamiskyvyltään rotunsa kermaa. Hieno tamma oli muutenkin, ryhdikäs ja hyväleimainen, kaunispäinen ja -kaulainen, vähän pitkärunkoinen ja käyräkintereinen, mutta muuten oikein korrekti rotunsa edustaja.
Ikä toi lisää menestystä rotunsa koulumestaruuden pronssimitaliin asti. Lukuisia voittoja sekä sijoituksia alue- sekä kansallistasolta, hyviä arvosteluja myös rotunäyttelyistä. RKTK-II, myöhemmin kilpailumenestyksen avittamana RKTK-I. Erinomaiset arvostelut ratsastettavuudesta. Somistajan suurin heikkous oli sen heikonlainen tiinehtyvyys, yrityksistä huolimatta tamma sai vain kaksi varsaa. Edes sen kaksi, totesi omistaja, ja hyvät varsat Somistaja tekikin! Selväpäisiä, hyväliikkeisiä ja korrektirakenteisia hevosia kumpikin, lupaavia ratsuja moneen lajiin. Ikävä kyllä Somistaja jouduttiin lopettamaan laiduntapaturman seurauksena sen ollessa 18-vuotias.
ei. Suomijalla (tähtipäinen, 145cm korkuinen vaaleanrautias) oli takanaan ravisuku, emälinja vieläpä varsin ansioitunut raviperiyttäjänä. Orista itsestään vain ei, yrityksistä huolimatta, ravuria tullut. Hyväluontoinen herrasmiesori sai siirtyä ratsunoppiin edelleen orina, ja hyvä niin; myöhemmin useamman koulumestaruusmitalin voittaneesta Suomijasta tuli myös arvostettu ratsupuolen periyttäjä. Myös raudikon kilpaurasta puhutaan edelleen; monet koulutuomarit huokailevat, etteivät ole hetkeen nähneet sellaista ravia, saati lavakarismaa, mitä Suomijalla.
Erinomaisen ravinsa lisäksi Suomijalla oli varsin erinomaiset käynti ja laukka, ei yhtään virheliikkeen merkkiä, hyvä askelpituus, elastisuutta, tahtia ja ilmavuutta, hyvä työntö takaa.. Suomija yksinkertaisesti liikkui sellaisella vaivattomuudella, näyttävyydellä ja mekaniikalla, jota kadehdittiin silloin ja kadehditaan yhä tänä päivänäkin. Näyttävä ori oli muutenkin, ryhdikäs ja vankkatekoinen, hieman järeäjalkainen, tyypeiltään ja leimoiltaan hyvä. Erityisesti orin pitkä niska sekä kaula muodosta liittymiin keräsivät kiitosta. Hyppytekniikaltaan Suomija taas oli varsin tavanomainen, sillä kilpailtiin jonkin verran 90-100cm luokissa, mutta varsin pian sen kanssa keskityttiin heA/vaB -kouluun sekä erilaisiin mestaruuksiin seuran sisäisistä mittelöistä rotumestaruuksiin. Suomija kahmikin voittoja sekä sijoituksia sellaiseen tahtiin, että oli moneen kertaan paitsi edustamansa seuran, myös rotunsa, menestynein kouluratsu.
Herrasmiesmäinen, hyvähermoinen, nöyrä ja ystävällinen ori oli se vaatimattoman, kuuliaisen, työteliään suomenhevosen perikuva. Se muuttui kovaksi, mikäli ratsastajan käsi oli kova, mutta pehmeni heti kädenkin pehmentyessä. RKTK-II nousi myöhemmin kilpailunäyttöjen ansiosta ensimmäiseksi palkinnoksi, myöhemmällä iällä Suomija keräsi kiitosta jälkeläistensä (112kpl) näyttely- ja kilpailumenestyksestä. Ori periytti vankkaa, korrektia rakennetta sekä erittäin hyvää luonnetta, sen poikkeuksellisen hyvä liikemekaniikka ei valitettavasti periytynyt jälkipolville aivan yhtä loisteliaana. Suomija eli peräti 33-vuotiaaksi.
ee. Ruunikko, merkitön Tosi-Soma oli hyvin perinteinen harrastehevonen. 153-senttinen tamma kierteli omistajineen lähinnä epävirallisia pikkukisoja sekä tapahtumia hiihtoratsastuksesta mätsäreihin. Tosi-Soma oli vähän eriparinen, kaunispäinen mutta lyhytkaulainen, suoraetusinen mutta käyräkintereinen ja pitkärunkoinen tamma, jolla oli hyvin tavanomaiset liikkeet sekä aivan yhtä tavanomainen hyppy. Kapasiteetti oli noin 100cm/heA, sekin vähän kaunistellen ja enemmän erinomaisella asenteella kuin teknisellä virheettömyydellä.
Mutta jos jotakin, niin hyväluonteinen tamma oli. Se lähti töihin aina innolla, oli äärettömän hyvä ajaa, ratsastaa sekä käsitellä, rohkea, reipas, seurallinen ja utelias, kuitenkin tarpeeksi viisas painamaan jarrua silloin, kun omistaja ei sitä huomannut tehdä. Tamma lähti tukkisavotalle yhtä mielellään kuin estetreeneihin, se ei kauhistellut peräänsä iskettyä niittokonetta yhtään sen enempää kuin naapurin itsekseen pörisevää ruohonleikkuria, jota muut hevoset kauhistelivat. Varmajalkainen tamma kiskoi ojasta niin omat kärrynsä kuin toisen naapurin autoa, eikä tuntunut koskaan menevän paniikkiin, edes silloin, kun ne kärryt epäonnisen käännöksen seurauksena luiskahtivat sinne ojaan. Nöyrä, pehmeä, vireä, omistajansa paras ystävä ja joka ikiseen teräshermoillaan sekä työmotivaatiollaan vaikutuksen tehnyt hevonen.
Tosi-Somaa ei koskaan jalostusarvosteltu, vaikka se olisikin suorittanut kokeet leikiten ja saanut rakenteestakin riittävät pisteet, vaikkei kedon kaunein kukkanen ollutkaan. Jälkeläisiä Tosi-Somalla kuitenkin teetettiin neljä, kaikki huolella valittujen orien kanssa. Tamman jälkeläisistä tulikin emäänsä parempirakenteisia, yhtä upealuontoisia monitoimihevosia kuin mitä emästään. Hammas- ja suolisto-ongelmat vaivasivat Tosi-Somaa sen elämän ehtoopuolella, ja näiden syiden vuoksi se lopetettiin 26-vuotiaana.
Jälkeläiset
s. 14.03.2019 sh-t. Kyyhkynkyynel, e. Harakanhammas, om. tvisha (VRL-01671)
s. 14.11.2020 sh-t. Väjen Viimeinen Vitsaus, e. Viimeinen Houkutus, om. Haltiasalo, VRL-13283
s. 08.07.2022 sh-o. Pöhmöinen Possupehmo, e. Hihittävä Huopahiiri, om. Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Kyyhkynkyynel KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-III
Väjen Viimeinen Vitsaus KTK-II
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| ERJ - 41 sijoitusta joista 9 voittoa ja 1 CUP-sijoitus | KRJ - 45 sijoitusta joista 9 voittoa |
|
03.02.2019 Kuuran Suomenratsut 110cm 1/40 06.02.2019 Kuuran Suomenratsut 110cm 2/40 06.02.2019 Virtuaalitalli Chersey 110cm 3/50 10.02.2019 Decnen Virtuaaliset 110cm 2/30 11.02.2019 Decnen Virtuaaliset 110cm 1/30 14.02.2019 Decnen Virtuaaliset 110cm 3/30 15.02.2019 Decnen Virtuaaliset 110cm 5/30 25.02.2019 Sardonic 110cm 3/50 01.03.2019 Sardonic 110cm 3/50 03.03.2019 Sardonic 110cm 2/50 04.03.2019 Sardonic 110cm 4/50 08.03.2019 Sardonic 110cm 7/50 12.03.2019 Sardonic 110cm 4/50 14.03.2019 Sardonic 110cm 7/50 15.03.2019 Sardonic 110cm 1/50 18.04.2019 Hallava 110cm 2/30 01.05.2019 Lupsakan Suomenhevoset 110cm 1/30 03.05.2019 Lupsakan Suomenhevoset 110cm 4/30 06.05.2019 Lupsakan Suomenhevoset 110cm 1/30 08.05.2019 Lupsakan Suomenhevoset 110cm 3/30 06.06.2019 Susiraja 110cm 4/30 07.06.2019 Susiraja 110cm 1/30 02.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 110cm 7/50 07.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 110cm 6/50 07.07.2019 Lupsakan Suomenhevoset 110cm 3/30 07.07.2019 Lupsakan Suomenhevoset 110cm 4/30 08.07.2019 Lupsakan Suomenhevoset 110cm 2/30 10.07.2019 Lupsakan Suomenhevoset 110cm 2/30 16.07.2019 Arola 110cm 1/30 16.07.2019 Arola 110cm 3/30 01.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 110cm 3/50 17.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 110cm 1/50 18.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 110cm 3/50 21.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 110cm 2/50 26.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 110cm 5/50 03.09.2019 Syyn Kartano 110cm 5/27 05.09.2019 Syyn Kartano 110cm 4/27 06.09.2019 Syyn Kartano 110cm 4/27 06.09.2019 Syyn Kartano 110cm 1/27 09.09.2019 Syyn Kartano 110cm 4/27 31.10.2019 Teilikorpi ERJ Cup 100cm 7/102 |
20.12.2018 Stall Fernweh he A 4/30 22.12.2018 Stall Fernweh he A 3/30 24.12.2018 Stall Fernweh he A 4/30 14.01.2019 Adina he A 1/68 17.01.2019 Adina he A 7/69 18.01.2019 Adina he A 1/68 24.01.2019 Tiiron Ratsutalli he A 3/40 01.02.2019 Silverlode he A 4/40 02.02․2019 Hornanhovi he A 1/30 06.02.2019 Virtuaalitalli Chersey he A 5/50 06.02.2019 Hornanhovi he A 4/30 07.02.2019 Hornanhovi he A 5/30 07.02.2019 Virtuaalitalli Chersey he A 4/50 08.02.2019 Hornanhovi he A 5/30 08.02.2019 Silverlode he A 5/40 09.02.2019 Silverlode he A 5/40 10.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 1/40 10.02.2019 Kuuran Suomenratsut he A 3/40 11.02.2019 Silverlode he A 1/40 12.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 5/40 12.02․2019 Hornanhovi he A 3/30 13.02․2019 Hornanhovi he A 1/30 15.02.2019 Silverlode he A 4/40 18.02.2019 Silverlode he A 2/40 21.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 3/40 21.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 6/40 21.02.2019 Hornanhovi he A 5/30 21.02.2019 Hornanhovi he A 1/30 22.02.2019 Hornanhovi he A 1/30 22.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 3/40 23.02․2019 Hornanhovi he A 4/30 24.02․2019 Hornanhovi he A 3/30 25.02.2019 Hornanhovi he A 4/30 26.02․2019 Hornanhovi he A 5/30 27.02.2019 Hornanhovi he A 3/30 02.03.2019 Hornanhovi he A 1/30 02.03.2019 Hornanhovi he A 2/30 02.03.2019 Kalman Suomenratsut he A 3/40 02.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 2/40 16.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 5/30 20.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 3/30 21.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 2/30 22.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 4/30 24.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 5/30 24.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 5/30 |
| KERJ - 42 sijoitusta joista 7 voittoa | VSR - 6 sijoitusta joista 1 voittoa |
|
04.02.2019 Virtuaalitalli Chersey CIC1 4/36 08.02.2019 Domenica Estate CIC1 2/30 12.02.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus CIC1 3/30 23.02.2019 Oriasema Ketjukolari CIC1 1/30 09.03.2019 Ristikallio CIC1 3/40 11.03.2019 Gestüt Helmwald CIC1 2/30 12.03.2019 Ristikallio CIC1 5/40 13.03.2019 Ristikallio CIC1 5/40 15.03.2019 Ristikallio CIC1 3/40 18.03.2019 Gestüt Helmwald CIC1 3/30 19.03.2019 Ristikallio CIC1 1/40 20.03.2019 Gestüt Helmwald CIC1 4/30 21.03.2019 Ristikallio CIC1 4/40 21.03.2019 Gestüt Helmwald CIC1 2/30 23.03.2019 Gestüt Helmwald CIC1 3/30 26.03.2019 Gestüt Helmwald CIC1 3/30 27.03.2019 Gestüt Helmwald CIC1 1/30 28.03.2019 Gestüt Helmwald CIC1 1/30 29.03.2019 KK Bailador CIC1 5/40 03.04.2019 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 5/40 04.04.2019 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 6/40 09.04.2019 KK Bailador CIC1 3/40 10.04.2019 Ristikallio CIC1 6/40 11.04.2019 Ristikallio CIC1 6/40 11.04.2019 Turmeltaja CIC1 6/36 12.04.2019 Ristikallio CIC1 6/40 13.04.2019 Riimuvaara CIC1 4/30 15.04.2019 Riimuvaara CIC1 2/30 17.04.2019 Ristikallio CIC1 2/40 18.04.2019 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 6/40 19.04.2019 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 6/40 20.04.2019 Turmeltaja CIC1 6/36 22.04.2019 Ristikallio CIC1 2/40 28.04.2019 Riimuvaara CIC1 1/30 17.05.2019 Nekkulan suomenhevoset CIC1 3/20 18.05.2019 Susiraja CIC1 5/30 22.05.2019 Nekkulan suomenhevoset CIC1 1/20 08.10.2019 Rósgarður CIC1 5/37 24.10.2019 Susiraja CIC1 2/15 28.10.2019 Susiraja CIC1 2/15 29.10.2019 Susiraja CIC1 2/15 31.10.2019 Susiraja CIC1 1/15 |
30.06.2019 Syrjän Ratsutalli VSR Cup he A 3/64 29.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 110cm 6/38 29.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup he B 2/42 31.05.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup he B 2/66 31.07.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup he A 1/58 31.07.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 110cm 4/41 |
Valmennukset & päiväkirja
24.04.2021 Oriesittely, kirjoittanut Kuuralehdon omistaja
"Tääkö se nyt on?"
"Tää se on."
"Se näyttää jotenkin... pieneltä."
En vieläkään tiedä, mitä mä oikein ajattelin kommentillani. Orihan oli kaikin puolin upea: sillä oli todella tummanpuhuva karvapeite ja hyvän rakenteensa ansiosta se oli kantakirjattu kolmospalkinnolle. Siksi mua melkein hävetti, kun Lissu katsoi mua tulitko sä tänne todella arvostelemaan meidän hevosta -ilmeellä.
"Sen jälkeläinen on kantakirjattu toisella palkinnolla", Lissu kertoi. Vähän niin kuin sivuten kommenttiani.
"Siis tosi upeahan se on, en mä sillä!" yritin paikata sanojani. Lissu naurahti. Kyllä se tiesi, etten mä oikeasti pahaa tarkoittanut.
"Sanoitko sä, että se hyppää yli metriä?" kysyin ja katsoin tummaa oria, joka pitkän pohdinnan jälkeen meidän ja heinäkasan välillä päätyi lopulta kävelemään meitä kohti. Se hörähti tervehdykseksi ja tuli sitten tarhan aitojen luokse.
"Joo. Ja kisaa kenttää CIC1-luokassa." Aalto käänsi kylkensä meitä kohti ja nautti Lissun antamista rapsutuksista. Karvapeitteen päälle laskeutunut kevätpöly erottui hyvin auringonvalon osuessa siihen.
"No onhan se nyt hieno", totesin ja tarjosin kättäni orille. Rautias haistoi sitä ja hamusi hieman huulillaan herkkujen toivossa, mutta valitettavasti se sai tyytyä vain turvan silityksiin tällä kertaa.
"Kenelle sä olit sitä ajatellut?" Lissu kysyi.
"Mä en tiedä vielä. Mietin ensin Herttaa, mutta kaikki vaihtoehdot on vielä auki." Hertta olisi ollut nappivalinta Aallolle: Voi Viinerin jälkeläisestä oli kasvanut vuosien varrella todella fiksu ja rauhallinen hevonen, joten Aallon lempeä luonne sekä hieman korkeampi koulutustaso olisivat hyviä piirteitä jälkeläiselle. Kovin pahasti pieleen tässä yhdistelmässä ei voitaisi mennä.
"Kuulostaa hyvältä. Mutta mieti vaan ihan ajan kanssa, täällä se Aalto rauhassa odottelee."
Aallolla ei todellakaan tuntunut olevan kiire mihinkään. Se seisoi paikoillaan ja hyvä ettei nukahtanut Lissun rapsutusten alla. Se oli juuri täydellinen jalostusori.
03.05.2021 Kouluvalmennus, valmensi Siguri
Tahmeita laukannostoja, hidasta ravia ja etupainoista työskentelyä. Niistä koostui tämänpäiväinen kouluvalmennus. Edes erityisen pitkät alkukäynnit ja huolelliset verryttelyt eivät tuottaneet tulosta, ja koko tunti tuntui menevän ohi hieman puolitehoilla. Asiaan saattoi vaikuttaa viime päivien rankat treenit, jotka olivat vieneet orilta hieman voimia, mutta olisi parhaassa kisaiässä löytyvältä hevoselta olettanut löytyvän hieman enemmän jaksamista ja energiaa. Tai ehkä kyseessä oli uusi ratsastaja, jota ori malttoi pitkäjänteisesti testailla onko ihan pakko -mentaliteetilla. Tutkimattomat ovat hevosen mielen tiet.
Teimme alkuun laukannostoja käynnistä. Oikea laukka kyllä löytyi kumpaankin suuntaan, mutta hevonen reagoi todella hitaasti apuihin. Vasta keskimäärin viiden tahdikkaamman käyntiaskeleen jälkeen laukan rytmi löytyi, mutta se vähäinenkin hyvä liikkuminen oli hetkessä ohi orin pudottaessa raville. Eikä siinä mitään, jos ravi olisi ollut edes eteenpäin pyrkivää ja ilmavaa, mutta näin valmentajan näkökulmasta liikkumista pystyi kutsumaan korkeintaan löntystelyksi.
Minua eivät myöskään aivan vakuuttaneet pohkeenväistöt, joihin Aallolla ei tuntunut olevan tänään oikein mielenkiintoa keskittyä. Kyllä se sivulle päin liikkui, mutta oli hyvin rajalla, pystyikö sitä pohkeenväistöksi kutsumaan. Tuskaista katsottavaa, mutta myös ratsastaja vaikutti olevan tuskissaan, kun ei saanut näin kilttiä hevosta liikkumaan halutusti. Ei väistöissä eikä ympyröillä, suoralla hevonen kuitenkin onneksi käveli suoraan.
Mutta hei, jos jotain hyvää tunnista pitäisi sanoa, oli Aallon käynti pitkin ohjin mieluista katsottavaa! Se ei ole paljoa, mutta se on jotain.
18.07.2021 Aallonharjoja, aallonpohjia, Aallon sitä ja tätä, kirjoittanut Lissu T.
Aalto se on sitten huvittava hevonen. Se voisi olla ryhdikkäämpi, komeampi, vielä vähän meritoituneempi, kun sen suku nyt on mitä on. Ja onhan tälläkin kisatuloksia, hyvänen aika, VSR:n cupeistakin vaatimattomat kuusi sijoitusta. Ei todellakaan pöllömmin! Eikä tämä silti ole mitenkään The Kilpahevonen, vaikka suvun perusteella piti olla, tämä on kyllä ihan höpösetä. Se on ihan hyvä sekin, Aalto on ihan täydellinen just sellaisena kuin se on.
Sitä paitsi Aalto on ollut mieletön periyttäjä! Tai sitten se vain on tehnyt varsansa äärettömän hyvien tammojen kanssa.. mutta haluamme uskoa, että kyllä se Aaltokin on superperiyttäjä. Jo edesmennyt Kyyhkynkyynel saavutti uransa ja elämänsä aikana suurin piirtein kaiken mahdollisen, pitkä kisakalenteri täynnä kultaa ja kunniaa, laatuarvostelu- ja kantakirjapalkinnot siihen päälle sekä kaiken kruununa upeita varsoja. Väjen Viimeinen Vitsaus taas näyttää, mistä on kenttäsuomenhevoset tehty, ja onhan se myös ihan älyttömän kaunis tamma. Tuosta tammasta tulee ihan mitä vain Katariina siitä meinaa tehdä! Että kyllä tässä kelpaa röyhistellä rintaansa ja todeta, kuinka hienoja tyttäriä Aaltosemme onkaan tehnyt, kattokaa nyt.
Sen sijaan valmennuksissa orimme on ollut vähän tahmea alisuoriutuja. Käsijarru, vähän laiskuutta.. Aalto kyllä suorittaa, mutta ei se aina ole ihan sillä tasolla kuin mitä hevosen oikea osaaminen on. Joskus (valitettavan usein just niissä tilanteissa, kun tänne perämehtiin on saatu houkuteltua joku vähänkään nimekkäämpi valmentaja) Aalto yksinkertaisesti matelee tai korkeintaan hölkkäilee menemään näyttäen hyvältä lähinnä vapain ohjin suoritetussa käynnissä. Ja kyllä taas saa hävetä, ehkä kuitenkin enemmän itseään kuin hevosta. Ratsastajassahan se vika on, jos osaava hevonen ei liiku. Ainakin tämmöisessä tapauksessa, ei nyt puhuta niistä tämän tontin lohikäärmeistä.
Viime kuun olemme ihan tehotreenanneet Aaltoa, vaikka herra itse olisi ennemminkin pitänyt huolta linjoistaan ahkeralla laiduntamisella. Olemme nimittäin narrin kanssa viineripalavereissamme päättäneet, että nyt tämäkin herra laitellaan takaisin kuntoon ja esitellään vähän joka laatuarvostelun tuomareille! Aalto-ressukka, se kun on aina perustanut enemmän siitä kisapullakahvipuolesta kuin varsinaisesta esiintymisestä, ja nyt pitäisi lähteä kovinkin timminä, atleettisena ja vakuuttavana hakemaan vähän glooriaa tällekin tontille! Onneksi Aalto voittaa sympaattisuudellaan kaiken sen, minkä se näyttävyydessä kenties ehkä mahdollisesti häviää.
20.10.2021 Uunituore tuntiratsu, kirjoittanut Lissu T.
Elokuussa höpösetä palkittiin peräti kahden lajin laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla, ja olimme tietenkin haljeta ylpeydestä. Edessä on vielä ainakin estejaoksen sekä suomenhevosten oma laatuarvostelu, mahdollisesti myös Yleislaatuarvostelu, riippuen vähän kaikista asianhaaroista.
Tällä hetkellä Aalto ei tosin ole kotona. Elo-syyskuun vaihteessa Aalto lähti lainaan Takapajulan ratsastuskouluun tekemään tuntipuksun hommia, ja ilmeisesti koko ratsastuskoulun väki henkilökunnasta oppilaisiin on aivan hupsuna höpösetäämme. Vaan ihmekös tuo, onhan Aalto niin kiva, sympaattinen nallekarhu! Vähän käsijarru päällä kulkeva, mikä tosin saattaa olla ihan vain plussa alkeistunneilla. Etenkin aloittelevampien ratsastajien mielestä on kuulemma ollut hienoa ja jännittävää päästä oikein orin selkään, mikä on suorastaan suloista.
Näillä näkymin Aalto on ainakin loppuvuoden ratsastuskoululla käyden kääntymässä kanssamme laatuarvosteluissa, kunhan vaan muistamme herran niihin ilmoittaa. Uuden urapolun lisäksi mietinnässä on kolmas varsa puntaroimme parhaillaan sopivaa tammaa. Luulisi tämmöisen leppoisan kaikkien kaverin sopivan vähän.. tuota.. luonteikkaammallekin tammalle, joita tästä tallista löytyy. Ja kuten olen ennenkin todennut, Aallon jälkikasvu on hurjan hienoa! Odotamme siis seuraavaltakin varsalta paljon, kunhan vain saamme jonkin päätöksen emätammasta aikaiseksi.
08.07.2022 (Seniorisedän) pojasta polvi paranee, entisten oppilaiden näkemisestä mieli virkistyy, kirjoittanut Lissu T.
Aalto on pian kolmikymppinen setäherraorhi, ja silti sen onnistui tiinehdyttää Hipsu. Lopputulos syntyi tänään, vankka, hurmaava orivarsa, jonka syntymä tosin meni kaikilta ohi nokan Hipsun varsoessa laitumella keskellä päivää. Pikkuorhin syntymän myötä Aalto on kolmen varsan isä, kahden tyttären ja pojan. Toivon ja kaiken järjen mukaan kahden hyväluonteisen, ihanan hevosen varsasta tulee aivan yhtä hyväluonteinen ja ihana. Minun ristini varsa on joka tapauksessa, jo ennen Hipsun varsomista olimme narrin kanssa sopineet varsan lähtevän minun matkaani (toki minä ostin varsan, tai lähinnä ostin narrin ulos varsan omistajuudesta). Saa nähdä, tuleeko Pöhmöinen Possupehmo -nimen saaneesta varsasta sisarpuoltensa kaltaista suoritushevosta, vai tuleeko siitä enemmän harrastehevosmallia (jolla kisataan kuitenkin). Onhan Aaltokin, samaten Hipsu, oikeinkin menestynyt kilpapuolella, vaikka luonnepuoli on selkeästi enempi harrastemallin.
Korkean ikänsä vuoksi Aalto ei ole enää tuntiratsun hommissa Takapajulan ratsastuskoululla, vaikka varsin pitkään ikään raudikko siellä oli oppilaitten sekä henkilökunnan ilona. Myönnän vähän itkeskelleeni, kun Aallolle järjestettiin oikein läksiäiset sen palatessa lopullisesti takaisin Susirajaan. Aalto nautti hetkestään huomion keskipisteenä, ja vannon orin kaipaavan ratsastuskouluelämää sekä oppilaita. Ainakin jo vakiona varsin puheliaan höhötteleväinen höpösetämme puhelee ja höpisee vielä enemmän, kun joku Takapajulan ratsastuskoulun oppilaista käväisee Susirajan puolella moikkaamassa Aaltoa. Ihan oikeasti mieltäni ja vähän sydäntänikin lämmittää, kuinka lämpimästi Aallostamme puhutaan, ja miten riemuissaan ihmiset ovat sen näkemisestä – ja kuinka riemuissaan Aalto on entisten oppilaitten näkemisestä. Melkein harmittaa, ettemme tulleet lainanneeksi oria tuntiratsun hommiin jo aikaisemmin! Jos pääsemme viettämään Aallon kolmikymppisiä, niitä vietetään oman talliväen sijaan kyllä myös ratsastuskoulun väen kanssa kimpassa.