Kurjenpesä

Unmarked Graves "Vesta"
✝ 10.04.2020

Saattelin Vestan ikivihreille niityille harmaana huhtikuisena aamuna. Kuten aina hevosesta luopuessa, riimunnaru sekä talli tuntuivat lohduttoman tyhjiltä, vaikka päätös olikin ikääntyvän hevosen kannalta oikea.

Perustiedot

Meriitit

Holsteintamma, syntynyt 01.04.2017 (26-vuotias)
160-senttinen ruunikonkimo
Estepainotteinen (he A / 140cm)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut R. Adler, Saksa
VH18-044-0128

KTK-III (17 + 17 + 17 + 17 = 68p.)
Champion
ERJ-I (8,5 + 42 + 25 + 19 + 15 = 109,5p.)

Kaksi ensimmäistä © scirlin, loput © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Vestan takana on vähän surullinen tarina; pakkohuutokauppa velkojen maksamiseksi. Vesta, muutama muu hevonen ja muutakin omaisuutta (hevostavaraa, jotain koneurakointiin liittyvää sekä rakennus- ja remontointitavaraa) päätyivät huutokauppaan yrityskonkurssin, maksamattomien laskujen ja ylipäätään talousongelmien vuoksi. Tuntui hieman pahalta osallistua huutokauppaan ja vielä huutaa itselleen lupaava hevonen vähän alle markkinahinnan.

Kimo estetamma ei ollut se kaikkein kaunein hevonen, vaikka etenkin liikkuessaan aika elegantti näky olikin. Nuori, vielä treeniä, rutiinia ja lisäkoulutusta vaativa kimo muutti Kurjenpesään, kantakirjattiin (KTK-III 68 pisteellä, olen täydellisen tyytyväinen), ja myöhemmin tein kisadiilin erään valmentajani suositteleman nuoren esteratsastajan kanssa. Nainen asui lähellä, joten Vesta sai jäädä Kurjenpesään, treenata ja kisata kotoa käsin. Ratsukko sai hetken hakea yhteistä säveltä, mutta loppujen lopuksi tulosta alkoi syntyä, nainen vei Vestan 140cm radoille ja ratsukko alkoi napsia ruusukkeita 130-140cm luokista.

Olen kouluratsastaja, joten Vesta on hieman turha ostos. Kiinnostukseni hevoskasvatusta kohtaan ei kuitenkaan rajoitu pelkästään kouluhevosiin, ja siitostammaksihan minä Vestan ostin. Kisatulokset kuitenkin nostavat tamman arvoa, joten toivottavasti kaikki kimoon satsattu aika ja raha kantavat hedelmää, kun tamma myöhemmin siirtyy jalostuskäyttöön.

Luonne

Mikäli Vesta vain osaisi puhua, se.. varmaan jättäisi puhumatta. Kimo on hyvin rauhallinen, järkevä, järkkymätön hevonen, joka kohtaa kaikki asiat ja tilanteet sellaisella mielenlujuudella ja tyyneydellä, ettei voi kuin ihmetellä ja ihastella. Hälinä, vilske, yllättävän äänet, vauhkoontunut lajitoveri – Vesta tuntuu vain pyörittelevän silmiään, joskus turhautuvan tai ärsyyntyvän. Rutiineista tamma on aika tarkka; kisaaminen ei stressaa, mutta kimo kyllä ilmaisee mielipahansa, mikäli kisareissu sotkee ruokarytmin!

Holsteinini osaa olla rutiiniensa orja myös vähän huvittavissa tilanteissa; kavionsa Vesta nostaa tasan samassa järjestyksessä joka ikinen kerta, eikä mikään muu kuin vasen etunen – vasen takanen – oikea takanen – oikea etunen tunnu tammalle kelpaavan. Kengittäjäni ei edes yritä olla nauramatta Vestalle. Muitakin pieniä rutiinimaneereja kimolla varmasti on, mutta eihän niitä meinaa muistaa kertoa kellekään, kun itse ne tiedostaa ja toimii niiden mukaan jo automaattisesti.
Ruoka-ajoista Vesta on erityisen tarkka. Puolisen tunnin liukuma on vielä hyväksyttävää, vaikka kimon ilmeestä sekä tyytymättömästä kuovinnasta huomaa, että palvelu oli hidasta ja huonoa. Vähänkään enemmän venyvät ruoka-ajat (ihan sama, vaikka ruokarytmi olisi tasoitettu saman mittaiseksi, mutta ’perusajat’ heittävät vaikkapa tunnilla edellisviikkoon) aiheuttavat kimeää kiljuntaa sekä seinien potkimista.
Rutiinioikuistaan huolimatta Vestan kanssa puuhaileminen on erittäin helppoa. Tamma on järkevä, rauhallinen ja hyväkäytöksinen hevonen, jota eivät klippauskoneen ääni tai matolääkkeen maku turhan paljoa häiritse. Erittäin helppo, mutkaton hevonen.
Talutettaessa Vesta kävelee mielellään melko reippain askelin; mateluvauhti menettelee, joskin kimon ilmeestä näkee, ettei tämä ole nyt ollenkaan hyvä. Tarhassa riehuvat lajitoverit eivät nosta Vestan vireystilaa, eikä tamma koskaan koeta luikkia omille teilleen, vaikka taluttaja olisikin kännykkää räpläävää mallia.

140cm ratoja hyppäävä Vesta liikkuu suurin, ilmavin ja pehmein liikkein. Tamma liikkuu mielellään ja energisesti, hypyissäkin on todella helppo olla mukava, ponnistuspaikat osuvat kuulemma ihan luonnostaan oikealle paikalle. Vesta lopettaa yhteistyön heti, jos ratsastaja on kovakätinen tai jää roikkumaan ohjaan, tasapainoerheille sekä jalkaongelmille kimo antaa enemmän armoa ja myönnytyksiä.
Vestan hienoimpia puolia on sen kyky nauttia kaikesta työnteosta käyntimaastosta teknisesti haastavaan esterataan. Työnteon riemuun ei kuitenkaan missään nimessä liity samanlaista ryppyotsaisuutta kuin osalla kouluhevosistani; Vesta sietää epäonnistumisia (esimerkiksi jalkojen kolauttaminen puomiin ei aiheuta pukkiprotestia) ja toistoja, ymmärtää jonkin verran ratsastajansa virheitä.. Energinen, muttei kuumuva, positiivisin mielin töihin lähtevä Vesta on aika ideaali työkaveri. Koulujutut sujuvat helppo A -tasolle, esteet tosiaan 140cm asti; teknisesti haastavammatkin radat voisivat sujua, mutta hyppykapasiteetti loppuu kesken. Tamman jalkatekniikka on lähes moitteeton, selän ja jalkojen käyttö hyvää. Vestan laukkaa voi säädellä ties kuinka paljon jättipitkästä tavattoman lyhyeksi, eivätkä vinot tai lyhyet lähestymiset ole ongelma. Ihan ketterin kaveri tamma tosin ei ole, ponikurveja ei kannata kokeilla. Reipas, rehellinen, motivoitunut, helppo ratsastaa kevyeksi. Hieno hevonen.
Nuorten tai hermostuneiden hevosten tuki ja turva maastossa; Vesta. Vaikkei tamma itse erityisemmin tästä lastenvahdin roolista tunnukaan nauttivan. Kaikkeen tyynen rauhallisesti, joskus jopa välinpitämättömästi suhtautuva estehevonen on omiaan rauhoittamaan sellaisten hevosten hermoja, jotka näkevät pikku-ukkoja ja mörköjä joka puskassa. Mieluiten Vesta maastoilee kuitenkin yksinään, tai stressaamattoman lajikumppanin kanssa.

Matkustaminen sekä lastaustilanteet sujuvat samalla vaivattomuudella kuin kaikki muukin. Vestan kanssa pärjää yksinäänkin, tamma menee kyytiin lähettämällä, eikä koskaan kieltäydy kävelemästä ramppia tai koeta kävellä siitä ohi.
Kisapaikoilla Vesta vaikuttaa lähes apaattiselta; käsihevosalueella tamma vain olla möllöttää tai kävelee taluttajansa kanssa. Verkassa kimo kuitenkin herää, ja radalla holstein tuntuu aivan eri hevoselta. Kisatilanteen adrenaliinipiikki sekä yleisön edessä esiintyminen taitavat hivellä Vestan egoa, sillä tamma nauttii jokaisesta kilpailuista täysin rinnoin antaen itsestään ne kuuluisat 110% rata toisensa jälkeen.

Sukutiedot

i. Gravemaker

evm, holst, m, 165cm

ii. Sound of War

evm, holst, m, 160cm

iii. Cannons in the Rain 

evm, xx, prt, 163cm

iie. Rosslynnie 

evm, holst, m, 155cm

ie. Gravely Silent

evm, holst, m, 161cm

iei. Whiteknights

evm, holst, rnkm, 167cm

iee. Gravesend

evm, holst, m, 155cm

e. Artificial Paradise

evm, holst, rnkm, 166cm

ei. Boondh

evm, holst, mkm, 167cm

eii. Barthélemon

evm, holst, m, 168cm

eie. Eberlie II

evm, holst, rnkm, 163cm

ee. Holy Crown

evm, holst, rnkm, 165cm

eei. Houses of the Holy

evm, holst, mkm, 162cm

eee. Empire Field

evm, holst, mrn, 166cm

Sukuselvitys

i. Musta, läsipäinen Gravemaker ei yltänyt oritestinsä kärkikymmenikköön, vaikka saikin kehuja hyppykyvystään ja -tekniikastaan sekä laukastaan. Holsteinin lisäksi ori hyväksyttiin ajallaan muidenkin merkittävien puoliverikantakirjojen jalostukseen. Ryhdikäs, hieman kevyenpuoleinen ori oli korrekti ja kompakti urheiluhevonen ilman sen suurempia vikoja rakenteessaan. Jalat olivat hyväasentoiset ja kestävät, vähän sirot ja kapoiset kuten koko hevonen, mutta sirosääriseksi naureskeltu hevonen kesti useamman vuoden 150-160cm radoilla moitteetta. Pääasiassa Saksassa sekä harvakseltaan sen naapurimaissa kisannut ori oli vähän ’tavanomainen huippuhyvä estehevonen’, niitä ratsuja, jotka tekivät siistejä ja varmoja nollaratoja, mutta jäivät yleensä juuri ja juuri sijoitusten ulkopuolelle. Gravemakerin suoritusvarmuus omalla tasollaan paikkasi hieman ruusukevajeen aiheuttamaan harmia.
Rauhallinen, (este)älykäs, rohkea ja hyvähermoinen Gravemaker oli hyvä, helppo käsitellä ja ratsastaa kaikissa tilanteissa. Orissa oli sopivasti hyvää herkkyyttä ja reaktionopeutta, se oli eteenpäinpyrkivä ja sisukas hevonen, joka ei lyönyt hanskoja tiskiin heti ensimmäisen haasteen kohdalla tai maitohappojen ilmoitellessa itsestään ensimmäisiä kertoja. Hyvä luonne, korrekti rakenne ja hyppykyky yhdistettyinä kohtalaisen halpaan astutus- ja varsamaksuun tekivät orista kiinnostavan etenkin harrastekasvattajien silmissä. Vaikka orin jälkikasvusta (yhteensä 253 varsaa) löytyykin jokunen kantakirjaori ja 150-160cm ratojen hyppääjä, Gravemakerin jälkikasvu on pääasiassa 120-140cm ratojen perusvarmoja suoritushevosia, joiden selässä ei tarvitse olla ammattikuski. Hyvää luonne ja ratsastettavuus sekä (kohtalainen) estekapasiteetti olivat 25-vuotiaaksi eläneen holsteinin suurin anti puoliverijalostukselle.

ii. Sound of War (musta, 160cm) oli hieman kevytkaulainen, mutta vankkarunkoinen ja kulmikas hevonen, jonka pään muodosta ja oikeastaan koko hevosesta näki vahvan täysiveriprosentin. Orin käynti ja ravi olivat tavanomaiset, jopa vaatimattomat, laukka taas erinomainen, samaten hyppytekniikka. Loistavasti selkäänsä ja takaosaansa käyttänyt hevonen häikäisi jo oritestissään luonnostaan hyvällä tasapainollaan sekä esteälyllään, vaikka rakenteensa puolesta Sound of War jäikin modernimpien, sulavalinjaisempien lajitovereittensa jalkoihin. Jo nuorten hevosten luokissa rohkea, eteenpäinpyrkivä ja hyvähermoinen hevonen teki nopeita, puhtaita ratoja napsien ruusukkeen poikineen kotiin. 140-145cm radoilla uransa tehnyt holstein ei aivan yltänyt rotunsa kermaan kapasiteettinsa puolesta, mutta lähes moitteeton hyppytekniikka, hieno laukka ja erinomainen luonne painoivat vaakakupissa erittäin paljon.
Jalostuskäytössä Sound of War oli erittäin suosittu, ja se osoittautui erinomaiseksi periyttäjäksi. Sen jälkeläiset ovat rakenteeltaan tasaisempia ja sulavalinjaisempia kuin isänsä, ja täysiveriveri pääsi kunnolla oikeuksiinsa sen jälkeläisissä. Komeat 376 jälkeläistä jättänyt Sound of War vaikutti etenkin holstein- ja KWPN-kantakirjoihin jättäen jälkeensä lukuisia kantakirjaoreja ja -tammoja sekä vielä enemmän 150-160cm ratojen rohkeita, hyvätekniikkaisia jälkeläisiä, joilla on kisahevosen pää ja hyvä ratsastettavuus. Ori kuoli 23-vuotiaana.

ie. 161-senttinen, läsipäinen ja sukkajalkainen Gravely Silent putsasi pöydän tammatestissään saaden tuomaristolta loputonta kiitosta korrektista, modernista ja ryhdikkäästä olemuksestaan. Hieman kevyenpuoleinen tamma oli kaunis katsella jalosta päästä kaarevaan kaulaan, pyöreään kompaktiin runkoon ja erinomaisiin jalkoihin. Puhumattakaan näyttävien liikkeiden yliastunnasta, lennokkuudesta ja yleisestä eleganssista. Gravely Silentilla oli takanaan teräksinen, arvostettu ja tuottelias emälinja yhdistettynä selle francaisilla höystettyyn, esterankingeissa raketin lailla nousseeseen isälinjaan. Ei siis ihme, ettei tammaa koskaan nähty kilpakentillä, vaan se teki uransa siitostammana. Vähän ylpeän ’grand old ladyn’ oloinen holstein oli hyvä, asiallinen käsitellä, kunhan sitä muisti kohdella silkkihansikkain ja sopivalla arvokkuudella. Ratsuna tamma oli sitä kipakampaa mallia, joka protestoi turhan teräviä apuja tai ratsastajan tasapainon heilahduksia pukein ja kuolainta purren. Hypätä Gravely Silent kyllä osasi, jos se ei olisi jäänyt heti nuorena jalostuskäyttöön, siitä olisi tullut hyvä kilpahevonen +140cm luokkiin. Asennetta, kylmähermoisuutta tai voitontahtoa ei puuttunut!
30-vuotiaaksi elänyt teräsrouva teki elämänsä aikana huimat 17 varsaa. Tamma osoittautui emälinjansa veroiseksi periyttäjäksi; kaikki sen varsat ovat näyttäneet kyntensä 140-160cm radoilla tai suoraan jalostuskäytössä. Korrekti, kevyenpuoleinen rakenne, hienot liikkeet, kapasiteetti ja hyppykyky - Gravely Silent tuntui periyttävän aivan kaiken toivotun. Kipakka luonne jäi periytymättä, voitontahto ei.

e. Vaikka Artificial Paradise kilpailikin muutamia 130-140cm startteja ammattiratsastajan kanssa, ruunikonkimo holstein oli ennen kaikkea parempi harrastehevonen. 166cm korkuinen hevonen oli vähän kulmikas ja eriparinen esitys, hirvittävän kaunispäinen tamma, mutta kaulastaan ja jaloistaan kevyt, rungostaan turhankin vankka (vaikkei ollut koskaan lihavassa kunnossa) ja kulmikas esitys, se geenimustamaijassa maijan käteensä saanut yksilö. Tamma itse ei antanut kolhoutensa vaikuttaa mihinkään; sillä oli ilmavat, helposti istuttavat ja pitkäaskeliset liikkeet, erinomainen hyppytekniikka (joskin vähän hidas ja 'leijuva', mutta jalkatekniikaltaan moitteeton), minkä lisäksi kimo kääntyi vaikka kolikon päällä. Pirteä, aina iloinen, energinen mutta lastenkin käsiteltävissä oleva holstein oli se umpikiltti hyvän harrastehevosen perikuva, niin turvallinen ja luotettava kuin pakoeläin koskaan voi olla. Omistajansa kanssa 110-120cm radoilta Artificial Paradise napsi ruusukkeet kaikkien muidenkin puolesta. Ennen tammatestiään hevonen oli puolitoista vuotta ammattiratsastajalla treenissä ja kisauksessa nousten 130-140cm tasolle todella vaivattomasti, haki jokusen nollaradan ja pari ruusuketta sekä hyväksytyn tuloksen tammatestistään.
Hevoskasvatuskärpäsen purressa omistajaa Artificial Paradise astutettiin kolme kertaa. Vesta on emänsä ehdottomasti kapasiteetikkain jälkeläinen, kaksi muuta ovat erittäin hyväluontoisia, ihania harrasteruunia, joilla on kisattu 110-130cm radoilla. Artificial Paradise periytti melko vahvasti rakennettaan, mutta myös hyppykykyään. Kimo eli 28-vuotiaaksi.

ei. Boondh kuoli jo kuusivuotiaana liikenneonnettomuudessa. Ori edusti molemmin puolin sukutauluaan vanhoja, hyviä urheiluhevoslinjoja, ja oli itsekin erittäin lupaava hyppääjä. Hieman kulmikas ja kolho, mutta ryhdikäs ja komealiikkeinen mustankimo holstein oli 167 senttiä aristokraattista ryhtiä, ja sen komea pää ja kaula pelastivat kulmikasta yleisvaikutelmaa paljon. Jalat olivat hieman vinksallaan suppuvarpaisista etusista käyriin kintereisiin, mutta ne eivät haitanneet orin liikkumista tai hyppäämistä pientä oikean etusen melomista lukuun ottamatta. Oristestissään Boondh keräsi kehuja näyttävästä ravistaan, hyvästä laukastaan sekä esteälystään ja rohkeudestaan, hyppytekniikka oli perushyvä, kapasiteetin odotettiin olevan +140cm radoilla. Esteura alkoikin nuorten hevosten luokissa sekä avoimissa luokissa lupaavasti voitto- ja sijoitusprosentin huidellessa 80% paikkeilla. Kimo oli rohkea, hyvähermoinen ja vähäeleinen hevonen, joka ei sanonut mitään mihinkään, kohtasi asiat tyynesti ja keskittyi täysin ihmiseen sekä työntekoon. Ori löysi ponnistuspaikat itsekseen ja kykeni muutenkin itsenäisiin ratkaisuihin estekentillä.
Nuorena kuolleessa Boondhissa menetettiin lupaava estehevonen ja periyttäjä. Nuoresta iästään huolimatta yhden kauden käytössä ollut kimo jätti 23 jälkeläistä, joille kaikille se periytti hyvää, helppoa hyppyä, esteälyä ja -kapasiteettia, sekä valitettavasti vähemmän mairittelevan kaunista rakennetta. Sentään kestävää ja käyttöä haittaamatonta, mutta kolhoa, kulmikasta ja eriparista ulkomuotoa yhtä kaikki.

ee. Holy Crown, 165cm korkea ruunikonkimo holsteintamma, oli juuri niitä kilpahevosjalostuksessa väkisinkin syntyviä sivutuotteita, parempia harrastehevosia. Hyvästä suvustaan huolimatta tamma ei erottunut kasvattajansa silmään edukseen, eikä Holy Crownista koskaan huippukilpahevosta tai jalostuksellista valiotammaa tullutkaan. Kimo holsteintamma läpäisi tammatestinsä keskivertoarvosanoin saaden kehuja hyvästä takaosan käytöstä ja liikkeiden vaivattomuudesta, hyväasentoisesta kaulasta ja lavoistaan, moitteita etujalkojen sapelisuudesta, kantavasta lanteesta sekä lyhyistä reisistä. Vikoineenkin kimo oli perushevonen, eikä mikään sen rakenteessa haitannut harraste- ja kilpakäyttöä 120cm esteillä ja helppo A -koululuokissa. Elämäniloinen, pirteä, eteenpäinpyrkivä ja utelias hevonen oli eläväisyydestään huolimatta kenen tahansa käsiteltävissä oleva, miellyttäväkäytöksinen ja fiksu hevonen, jolla oli myös estesilmää, vaikka hyppytekniikka ja -kapasiteetti jäivätkin sille tavanomaisen puolelle. Harrastehevosena Holy Crown oli kuitenkin erinomainen, ja sen hyvä asenne työntekoon, rohkeus sekä hyvä hermorakenne takasivat miellyttävät kisakokemukset sekä jokusen ruusukkeen, etenkin esteradoilta.
Tammalla ehdittiin tehdä kolme varsaa ennen hankalan ähkyn aiheuttamaa kuolemaa Holy Crownin ollessa 16-vuotias. Hyvillä orivalinnoilla varsoista tuli hieman emäänsä kapasiteetikkaampia hyppääjiä, ja muutenkin varsat peilasivat enemmän isäoreja, vain emän iloinen luonne periytyi joka varsalle.

Jälkeläiset

12.11.2019 holst-t. Crane Life Eternal i. Arezzo om. Noyer & Lindroth (VRL-11523)
12.07.2020 holst-t. Crane Naughtmare i. Praeses Mithras om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Sijoitukset

Päiväkirja & valmennukset

21.06.2019 Enna vieraisilla, kirjoittanut Enna
Aino oli pyytänyt minua käymään liikuttamassa Vestan hänen kiireidensä takia. Olin nähnyt tamman muutaman kerran kisoissa ja suostuin mielihyvin Ainon pyyntöön. Saavuttuani tallille varmistin ensin puhelimestani saamani hoito-ohjeet ja lähdin sitten hakemaan Vestaa tarhasta. Kimo tamma oli piehtaroinut oikein huolella ja olikin nyt pölyn ja lian peittämänä enemmänkin harmaanruskean värinen. Tamma katseli korvat höröllä lähestyessäni sitä tarhan portilta. Rapsuttelin sitä hetken kaulasta, minkä jälkeen napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin viemään Vestaa talliin. Reippaasti etenevän hevosen vierellä sai itse ottaa aika ripeitä askeleita. Laitoin tamman käytävälle ja hain harjat ja muut varusteet valmiiksi. Harjailin Vestaa perusteellisesti ja kun olin vihdoin tyytyväinen lopputulokseen, huomasin aikaa kuluneen melkein tunnin. Se ei haitannut, sillä minulla ei ollut mikään kiire omiin rientoihini vaan olin varannut Vestalle puolet päivästäni. Tamma hienovaraisesti ohjeisti minua hoitorutiinissaan, jos meinasin tehdä asioita väärässä järjestyksessä. Varustaminen sujui mutkattomasti ja kun kaikki oli valmista, lähdin taluttamaan Vestaa kentälle.

Talutin tammaa ensin kentällä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen nousin selkään ja kävelin vielä toiset 10 minuuttia selästä käsin. Hieman uudesta ratsastajastaan epävarma tamma käänteli korviaan ahkerasti ja hieman vilkuili ympärilleen. Keräsin ohjat tuntumalle ja nostin ravin. Vestan suuri ravi oli yllättävän pehmeä, eikä harjoitusravikaan tuntunut haastavalta. Pikkuhiljaa ravatessamme tamma alkoi rentoutua ja keskittyä apuihini. Vesta oli todella kevyt ratsastaa ja meno oli tasaista, oikein miellyttävää. Verryteltyämme myös laukassa siirsin ratsuni hetkeksi käyntiin. Kentällä oli muutama ristikko ja pystyeste ja muistin Ainon sanoneen, että olisi hyvä, jos ottaisin muutamia hyppyjä Vestan kanssa. Otin vielä muutamia laukkasiirtymisiä ennen esteiden hyppäämistä. En halunnut hypätä mitään isoa, joten kentällä olevat 50-80cm esteet vaikuttivat juuri sopivilta meille. Hypättiin ensin ristikoita kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen vielä pystyjä. Tamman hypyt olivat yksiä parhaimpia, joita olen kokenut. Niin tasaista ja kuuliaista menoa, en yhtään ihmetellyt, miksi Aino piti tammastaan niin kovasti. Lopuksi hypättiin vielä pientä rataa niistä muutamista esteistä, jonka jälkeen ravailtiin kevyesti vielä kumpaankin suuntaan. Kävelimme lopuksi pitkät, reilu 20 minuutin loppykäynnit. Olin jotenkin niin hurmioitunut tämän tamman kyydissä, etten edes tajunnut ajan kuluvan niin kauhean nopeasti. Koska olen ratsastanut vain suomenhevosilla niin pitkään, oli holstein hyvää vaihtelua. Ratsastuksen jälkeen vein Vestan talliin, otin varusteet pois ja pesin tamman haalealla vedellä kevyen hikoamisen takia. Vietyäni tamman takaisin tarhaan, se meni samantien maahan kyljelleen, piehtaroi antaumuksella ja meni sitten syömään iltapäiväheiniään tyytyväisen oloisena.

07.07.2019 Vestasta
Vesta on osoittautunut rutiineja rakastavaksi hevoseksi. Ruoka-ajat, kavioiden nostojärjestys.. Tammalla on elämässään joitakin asioita, joista se ei jousta, vaan kaiken muun pitää mukautua näiden ehdottomuuksien ympärille. Onneksi kilpaileminen ei ole ollut täysi mahdottomuus, vaikka välillä Vestaa miellyttävien aikataulujen laatiminen onkin sula mahdottomuus. Kisajärjestäjät kun eivät, ymmärrettävistä syistä, katsele luokkien aloitusaikoja Vesta ruoka-aikojen perusteella..

Tälläkin hetkellä tosissaan tulevia kilpailuita varten treenaava Vesta on napsinut reilu kymmenen voittoa ja sijoitusta ratsastajansa kanssa. Toivottavasti tällä kaudella ratsukon yhteistyö hioutuu entistäkin tiiviimmäksi ja kunniakierrokselle päästään entistäkin useammin! Minä kun haluaisin tammani jo jalostuskäyttöön, mutten viitsisi katkaista Vestan esteuraa alkuunsa.. Kilpailkoon nyt rauhassa sen nelisenkymmentä sijoitusta, katsellaan niitä varsoja sitten. Toki, jos Vesta osoittautuu enemmän tuloslistan keskitason hevoseksi, katsotan koko kisakuviota uusiksi. Sekä sitä siitoskuviota. Toistaiseksi suunnitelma ”kisat ja jalostuskäyttöä” on voimassa, ja itse asiassa omistan parikin sopivaa sulhasta.. Joskus yllätän itseni malttamattomuudellani!

Vestan ratsastaja asuu lähellä Pöytyää, joten tammani asustelee kotosalla. Välillä käyn itsekin tamman selässä tekemässä sileätreeniä, ja on ollut itsellenikin mieluista vaihtelua ratsastaa vähän eri tyylisellä hevosella. Energinen, mielellään työskentelevä kimo on ollut todella mieluisa treenikaveri; melkein tekisi mieli käydä parit helpot koulukisat ihan hyvin vuoksi. Ehkä minä menenkin joihinkin lähialueen harjoituskisoihin kokeilemaan, mitä koulutuomari tuumaa esteratsun laukasta!

03.07.2020 H-hetki lähestyy
Vesta on aivan valtavan kokoinen! Toki sen tiineys on edennyt aivan loppusuoralle, laskettu aika on reilun viikon kuluttua, mutta silti. Ei tamma edellisen tiineytensä aikana aivan näin tynnyriksi muuttunut! Tai sitten minä vain kuvittelen. Myös tamma itse on huomannut vatsanympäryksensä kasvun, eikä Vesta ole tilanteeseen lainkaan tyytyväinen. Nämä kamalat helteet ja iso varsavatsa ovat silminnähden tukala yhdistelmä. Vaikka tamman tarhassa onkin varjoa riittämiin, otan herkästi Vestan ja muitakin hevosia sisälle viileämpään pahimpien helteiden ajaksi. Tarhapiehtarointi ja -pukittelu, sekä isoimmat rallittelut, ovat jääneet Vestalta jo tovi sitten pois. Ei Vesta ole kyllä koskaan ollut mitenkään erityisen kova tarharallittelija, enemmänkin portin luona kuopiva, päätään heilutteleva, ajoittain ehkä porttireunustalla ravaileva kellonkyttääjä. Rutiinit ovat aina olleet tammalle suorastaan naurettavan tärkeitä, eikä kesä tee tähän mitään poikkeusta. Vestan tyytymättömästä portilla kuopimisesta kyllä huomaa, mikäli päiväheinät ovat vähänkään myöhässä! Kunhan nyt ei hevosparka alkaisi vanhemmiten stressaamaan, toistaiseksi tämä rutiiniorjuus on tainnut mennä vain närkästyksen piikkiin. (Vestan vatsa on aina ollut hyvässä kunnossa, kun olen sen vuositarkastusten yhteydessä tarkistuttanut. Olen pelännyt, ja pelkään edelleen, mahahaavaa.)

Kuten yleensäkin, olen tarkkaillut tammaani silmä kovalla, etsinyt varsomisen merkkejä. Sekä tietenkin, perushuolestuva, aikaisin harmaantuva stressaajasuorittaja kun olen, merkkejä siitä miten kaikki on oikeasti huonosti. Nukun yöni taas paremmin, kun Vesta on varsonut ja voin todeta sekä emän, että varsan voivan hyvin. Ultran mukaan tulokas on tamma, ja koska menin myymään ensimmäisen (tietenkin sen KTK-I -palkinnon saajan – voi hyvänen aika miten ylpeä olinkaan kasvattini menestyksestä!) tämä tammavarsa jää kotiin jatkamaan emälinjaa. ..estehevosten. Ja minä olen kouluratsastaja. Tämä esteratsastajien sponsorointi, olkoonkin omaa kasvatuksellista mielenkiintoani, uhkaa käydä lompakon päälle.

30.09.2020 Cupmenestystä
Cupit ovat aina jännittäviä kilpailuita, vielä enemmän kuin mitä niin sanotut normaalit startit. Koska ratsastin itse kouluhevosillani Kouluratsastusjaoksen Cupissa, estehevosteni arvokisastarttien seuraaminen jäi osaltani valitettavasti tuloslistojen päivittelyksi omien starttieni välissä. Joskus olisi hauska seurata lähtöjä, jos ei nyt aivan paikan päällä, edes livelähetyksen kautta. Olkoonkin, että viettäisin varmasti suurimman osan radasta kädet silmilläni.

Vesta ratsastajineen starttasi kahdessa luokassa, 130cm ja 140cm. Tamma on ratsastajansa mukaan ollut erinomaisessa vireessä treeneissä, ja hän oli lähtenyt Cupiin luottavaisin mielin. En silti ollut uskoa silmiäni, kun 130cm luokkatulokset päivittyivät tulospalveluun – Vestan nimi koreili luokan toisena! Vertailin aikaa muihin ratsukoihin, ja hyvä, etten hanskojani unohtanut, kun lopulta maltoin luopua kännykästäni lähteäkseni seuraavan hevoseni kanssa verryttelyyn. 140cm tuloslista ei aiheuttanut riemunkiljahtelua, tulos oli mielestäni perushyvä 16/39, johon saa kovatasoisessa luokassa olla erittäin tyytyväinen. Niin oli tamman ratsastajakin, saamani WhatsApp-ääniviestin perusteella. Sain minä kuvankin Vestasta sinisen ruusukkeensa kanssa. Olen niin ylpeä tammastani sekä onnellinen siitä, miten hyvin tamman kanssa toimeen tulevan ratsastajan onnistuin löytämään!

i. Gravemaker evm, holst, m, 165cm	ii. Sound of War evm, holst, m, 160cm	iii. Cannons in the Rain evm, xx, prt, 163cm
		iie. Rosslynnie evm, holst, m, 155cm
	ie. Gravely Silent evm, holst, m, 161cm	iei. Whiteknights evm, holst, rnkm, 167cm
		iee. Gravesend evm, holst, m, 155cm
e. Artificial Paradise evm, holst, rnkm, 166cm	ei. Boondh evm, holst, mkm, 167cm	eii. Barthélemon evm, holst, m, 168cm
		eie. Eberlie II evm, holst, rnkm, 163cm
	ee. Holy Crown evm, holst, rnkm, 165cm	eei. Houses of the Holy evm, holst, mkm, 162cm
		eee. Empire Field evm, holst, mrn, 166cm