Ruuvallin Kesätuska

Pää- ja rakennekuva © VRL-01811, liikekuvat © Pikselit

Historiaa

Sivuutin, jälleen kerran, sellaisen pienen tosiasian kuin turhan monta omaa hevosta myyntivälitystallissa katsellessani Ruuvallin myytäviä suomenhevosvarsoja. Saatoin selitellä itselleni jotain parin eläkehevosen lähestyvästä lopettamisesta, juuri tehdyistä varsakaupoista (niin että minä myin varsan, liikettä tallista ulos..!) ja ihan itse luomani kiireen aiheuttamasta myyntihevosuupelosta. Näiden puolivillaisten tekosyyperusteluiden jälkeen laitoin tarjouksen vielä syntymättömästä varsasta, jonka isä oli tuttua turmeltajalais-susirajalaista tekoa tuulenpesäläisen emän edustaessa minulle vähän vieraampia sukulinjoja. Kauppakirjoja tehdessämme naureskelin toivovani rautiasta tammaa.

Sain voikon orin. Millä todennäköisyydellä ja ennen kaikkea, miksi. Taas. En minä tietysti ruvennut kauppoja perumaan, vaikka ilmeeni olikin enempi vähempi tonnin setelin luokkaa. Kasvattajan nimiehdotuksista Ruuvallin Kesätuska puhutteli minua välittömästi, joten mieluisa nimi löytyi isommin hakematta. En todellakaan ole kesäihmisiä, festareilla toki on kivaa, mutta minä palan heti kun ajattelenkin aurinkoa.
Alun ohuehko harmitus voikosta orivarsasta hälveni ajan myötä. Asian isompi harmittelu olisikin ollut lapsellista, ei tämmöisiä asioita nyt mittatilaustyönä tilata kuin jotain Linnan juhlien pukua. "Sosiaalinen kuten myös kilttikin, hyvällä työmoraalilla. Tästä saa takuulla väännettyä kisakonetta mihin lajiin tahansa", Ruuvallista lupailtiin kun hain aikanani vieroitetun varsan Tuoniseen. Kesätuskasta Hessuksi lyhentynyt pikkuori tulikin rohkeasti tutustumaan uuteen tätiin ihmiseen, käyttäytyi mallikkaasti ja vaikka kuljetus vähän jännittikin, sekin sujui ensimmäiseksi pidemmäksi matkaksi todella hyvin. Toki Hessulla oli tukena ja turvana toinen hevonen, tällä kertaa Pauha, jota ei muuten kiinnostanut tämä junnu yhtään. No, tarkoitus olikin antaa Hessulle rauhallisen matkustamisen mallia, ja sellaisen se Pauhalta saikin.

Ensimmäinen kuukausi Tuonisessa sujui vähän pöristen ja päristen nuoren orin hakiessa paikkaansa sekä tutustuessa niin uusiin ihmisiin, hevosiin kuin maisemiinkin. Rohkea, sosiaalinen nuori pärjäsi hienosti, mitä nyt muutaman lohikäärmetammani uhittelukarjunsa sai raukan vähän tolaltaan. Onneksi sentään orini käyttäytyivät pitkälti asiallisesti.. Hessulla on edessään vielä paljon, toivon mukaan pitkä ja terve elämä, kilpailumenestystä ja muuta sellaista, mistä hevosia kasvattava kilparatsastajaomistaja nyt yleensä haaveilee.

Luonne

Sukutaulu

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset