Renata de Magno

© kasvattaja / jodochus, AnneL. & Marjahilla, kiitos! ♥

Historiaa

Vanhempani, tai todennäköisimmin pelkästään äitini, lukevat aivan varmasti aamulehtensä ohella kenttäratsastuksen onnettomuus- ja kuolematilastoja. Mikään muu ei mielestäni selitä heidän yllättäen herännyttä kiinnostusta ammatinvalintaani, tarkennettuna lajivalintaani. Hienovaraisuus ei koskaan ole ollut kummankaan vanhempani suurimpia vahvuuksia – vai kutsuisiko joku hevosen lahjoittamista hienovaraiseksi? Kouluhevosen, kenttäratsastajalle. Huhtikuussa sain vanhemmiltani Rutun aikaisena syntymäpäivänälahjana, ja eräs kaunis elokuinen torstaiaamu äitini soitti kertoen oikein hyväntuulisesti, miten he isän kanssa ostivat minulle hevosen. Tuosta noin vain, kun huomasivat niin lupaavan oloisen kouluvarsan myynti-ilmoituksen! Koettaessani tiedustella, mistä lähtien he ovat seilanneet internetin hevosia myyvään nurkkaan äitini tukahdutti kaikki kysymykseni sekä vastaväitteeni kertoessaan varsasta. Termit menivät vähän sinne päin, lusitano ei millään muistunut äitini mieleen, kasvattajan nimen hän kuitenkin tiesi. Todennäköisesti luki kauppakirjasta. M&M Baroccon Magnus Antonini. Mahtoikohan mies tietää myyneensä lupaavan kouluvarsan kenttäratsastajalle? ..kenttäratsastajan vanhemmille.

No, jos ei tiennyt niin asia valkeni hänelle soitellessani varsan asioista, vieroituksesta ja sen semmoisesta, tehtyäni omistajanvaihdospaperit vanhempieni kanssa. Ei puhuta lahjaveron määrästä. Sain jokusen kuvan sekä laidunrallivideon pikku-Renatasta, ja olihan se sievä, melkoisilla jousilla liikkuva ryhdikäs varsa. Kyllä tuommoisella kelpaisi aikanaan ratsastaa. Minä vain olen edelleen kenttäratsastaja ja sellaisena ajattelin pysyäkin, mutta onhan noita kisadiilejä ennenkin tehty.. Ratsastanhan minäkin Kurkisen Ainon kenttähevosilla, ehkäpä tuuppaan Renatan hänelle. Ratsutuksen nyt hoidan tietysti itse. Huokaisin hyvin, hyvin raskaasti tajutessani innostukseni. No, onhan noita hairahduksia muitakin, kyllä siinä muiden seassa yksi lusitanokin menee. Renatan emä kuulemma hyppää metriä, isän kapasiteetiksi mainittu 80cm saattaa olla ihan treenin ja rutiinin puutetta. Ehkä minä lähden Renatan kanssa vähän maastoesteitä ihmettelemään, ihan vähän, kyllähän entisaikaan koulurataan kuului olennaisena osana kontrollieste radan jälkeen..

Saa nähdä, mitä tästäkin tulee. Ja mitä Renata sanoo päätyessään keskelle kirjaimellista Takapajulaa, kauas kaikesta, ihme metsittyneiden suomenhevosten, parin venäjänravurin ja ties minkä sekaan. No, Ruttu on kladrub ja Aava lipizza, joten on Renatalla edes pari vähän veistoksellisempaa, kotoisempaa kaveria joita katsella, jos nuo karvaturrimehtänpeikkoputet rupeavat tammaa ahdistamaan.

Luonne

Sain hyvän, erinomaisen hevosen, vaikken pyytänyt tai tarvinnut. Kouluratsuhan Renata on, päivänselvästi; mieletön kokoamiskyky, tasapaino sekä hienot, kuitenkin liioittelemattomat liikkeet. Pistin tamman itse satulaan, opetin perusjutut, Kurkisen Aino Kurjenpesästä hoiti hienosäädöt ynnä tason noston Intermediaire ykköseen. Kyllähän minäkin Renatan kanssa koulua treenaan, vaikka se lipsahtaakin sinne kenttäkoulun puolelle; silinterihommat ovat Ainon huolena. Enempi minä nautin Renatan kanssa maastoilemisesta sekä hyppäämisestä, etenkin hyppäämisestä! Vanhempieni suunnitelma puoliväkisin ohjata minut uuden lajin pariin hienoja hevosia ostellen meni monella tapaa mönkään, erityisesti Renatan hyppylahjojen vuoksi. Kyllähän tuo emäkin kuulemma metriä hyppää, joten sormet ja varpaat ristissä toivoin tyttärellekin siunaantuneen hyppylahjoja.

Siunaantui niitä, metrikahdenkympin rataesteille saakka, maastoesteillä kymppisentti vähemmän. Eikä meidän touhumme edes ole mitään vauhti korjaa virheet -tyylistä, jossa tuuria ja ponnua on enempi kuin tekniikka tai taitoa. Renatalla on mielettömän hyvä, tasapainoinen hyppy, hyvä ponnistus ja koivet todellakin nousevat nopsaan oikeasti ylös. Joskus tamma ristii hullunkurisesti etusensa esteen päällä, lähinnä hypyn ollessa todella helppo ja matkan jatkuessa suoraan esteen jälkeen sen sijaan, että heti laskeutumista seuraava askel kääntäisi hevosen toisaalle.
Renata kantaa itsensä hienosti, kauniissa tasapainossa, nykyään tasavahvana kumpaankin kierrokseen; junnuvuosina, uran alkutaipaleella, vasen kierros tuotti enempi hankaluuksia. Ei tuota enää. Kaikin puolin kaunista, tyylikästä tammaani siunattiin samanmoisilla liikkeillä, yliastuntaa löytyy reippaasti, laukka pyörii kauniisti, jokainen askellaji on tahdikas, tarmokas ja elastinen, eikä Renata tosiaan melo, keri, polje kantojaan tai laahaa kavionkärkiään maassa.

Tämä selostus alkaa saada uhkaavasti sellaisia harrastajatädin ruusunpunaisia, liioitellen kehuvan kuvauksen piirteitä. Moisen onnettomuuden uhallakin jatkan valitsemallani linjalla. Renata on todella miellyttävä niin ratsastaa kuin käsitellä, todella motivoitunut työmyyrä sekä nöyrä, yhteistyöhaluinen kumppani. Toki sain erinomaisesti käsitellyn, sosiaalisen, kunnon hevosen käytöstavat oppineen junnun pihaani, hyvälle pohjatyölle on ollut helppo rakentaa. Erityisesti ratsutus jatkokoulutuksineen päivineen oli meille kaikille, minulle, Renatalle sekä Ainolle, antoisaa aikaa. Lusitanoni halusi oppia, se lähti aina innolla töihin kertaamaan tuttuja juttuja sekä ihmettelemään uutta. Koskaan tamma ei ottanut nokkiinsa virheistä – olivatpa ne sen omia tai ihmisen – tai mennyt hämmennyksiin, kadottanut itseluottamustaan putoavien puomien taikka niin vaikean koululiikkeen vuoksi, joka piti lopulta vaihtaa helpotettuun tehtävään. Samanlainen Renata on edelleenkin, positiivinen, innokas ratsu erinomaisella itseluottamuksella, joka ei huonojen päivien, virheiden taikka ohohupsiksien vuoksi horju. Rohkeakin se on, ollut pikkuvarsasta saakka, sopivassa suhteessa seurallinen ja itsenäinen.

Jos minun aivan välttämättä täytyy joku huono puoli kiiltokuvahevosestani keksiä, niin sotkun määrä. Renata ei syö tai juo siististi, se aivan varmasti loikkii ja kierii joka lätäkössä ja kurakossa, ja kaiken päälle tamman pesukin päättyy aina paitsi hevosen kuivaamiseen myös omien vaatteiden vaihtoon. Jännä miten nuo muut saa (ainakin yleensä..) pestyä ilman pakotettua yllätyssuihkua.. Muutenhan tämä on yksi murunen, oman arvonsa tunteva mutta lupsakka hevonen, joka nätisti käsiteltynä antaa tehdä kaiken kavioiden puhdistuksesta hampaiden raspaamiseen, rokotuksesta sen kamalan kahinasadeloimen pukemiseen. Renata kyllä kiemurtelee ulos sadeloimistaan, eihän mutakylpy muuten ihoa helli. Mikäli käytöksesi sekä kehonkielesi on jollain tavalla epäjohdonmukaista tai ristiriitaista ryhtyy Renata mutristelemaan huuliaan sekä tuijottelemaan sinua turvanvarttaan pitkin, eikä välttämättä enää nostakaan jalkojaan, avaa suutaan tai siirrä takamustaan samalla auvolla kuin yleensä. Ei tämän kanssa vuosikymmenten hevosmiestaitoja tarvitse, helppo hevonen loppujen lopuksi, kunhan nyt et aivan torspo ole.

Minä taidan tympääntyä reissaamiseen Renataa herkemmin. Tamma on aina ollut hyvä lastata sekä purkaa, ongelmaton kuskata, silloinkin kun olen tuupannut samaan autoon kaveriksi parikin mattoa tosissaan palasiksi pistävää kiljukaulaa. Kaiketi ruunikon päässä pyörii jokin iloinen zeniläismantra, jolla se pitää hermonsa kasassa. Ei tämä kyllä ole ikinä kimpaantunut mistään, säikkynyt toki kuten kaikki joskus, joten mitäpä tuota stressaamaan vaikka matkaseuralla olisikin jokin omasta mielestään hätänä. Renatalla ei ole.
Ei tämä esiintymistäkään ole isommin jännittänyt, joskus junnuna tieten vähän, kun koko touhu oli uutta ja ihmeellistä. Joskus, lähinnä niissä isoimmissa häppeningeissä, yleensä rautahermoinen Renatakin joutuu hieman puhisemaan, laskemaan kymmeneen, mutta kyllä tamma siitä yleensä tokenee tekemään juuri niin hyvän suorituksen kuin siihen hetkeen ja mielentilaan on mahdollista. Joskus se tietää ruusuketta, toisinaan tuloslistan häntäpäätä. Kaikkensa tamma antaa ja yrittää, rehti, työintoinen ja vähän esiintymiskaipuinen persoona kun on.

Eikä tämä muuten mikään Renata oikeasti ole, vaikka ihan sujuvasti niin olen väittänytkin koko tämän sepustukseni ajan. Reino taikka Nakki, näillä nimillä minä yleensä tammaani puhuttelen.

Sukutaulu

Kilpailumenestys

PKK Varsaluokat
19.08.2024 Virtuaalitalli Atlas EO-SERT (tuom. aksu)
24.08.2024 Blacklake EO-SERT (tuom. Valo)
25.08.2024 Virtuaalitalli Atlas EO-SERT (tuom. aksu)

PKK Rakenneluokat
15.10.2024 M & M Barocco EO-SERT (tuom. aksu)

PKK Muu kuva -luokat
20.12.2024 Arrowhill EM: yksityiskohdat (tuom. Inna) fasaanikauhistus

KRJ Champions 2024
1. päivä 29.11.2024 Helppo B (KRJ Young Champion) 18/43 67,500 %
2. päivä 30.11.2024 Helppo A (KRJ Young Champion) 36/42 59,643 %

Päiväkirja & valmennukset