Norka

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Historiaa

Routapirtin tilan orimainos sai sukat pyörimään jaloissani, olin nimittäin iskenyt silmäni tilalla asuvaan Havilan Lentoon jo aikoja sitten. Omien tammojeni käyttämisen sijaan päädyin tiedustelemaan Kurkisen Ainon koulutammaa, Kalinkaa, lainaksi, toiveissani kenttäratsu jonka sijoitukset eivät kaadu heikkoihin kouluratoihin. Niin orinpitäjä kuin tammanomistaja näyttivät suunnitelmalleni vihreää valoa, joten tässä sitä nyt ollaan, viisinumeroista summaa köyhempänä mutta yhtä helkkarin hienoa Norkaa rikkaampana.

Luonne

Välistä tuntuu kuin kirjoittaisin silkkaa ylistyslaulua, koristeltua kehukimppua, puhuessani Norkasta. Orista vain löytyy niin paljon mitä kehua, eivätkä ne moitteen sijatkaan suuria ole, jos moitteita ollenkaan. Kenties enemmän huomioitavia alaviitteitä. Ihan pikkuvarsasta asti Norka on peilannut enemmän emäänsä, ei pelkästään opituilta käytösmalleiltaan vaan persoonaltaan. Isäorin machoilu puuttuu tyystin, Norka muistuttaa kovin vähäilmeistä, vakavaa emäänsä, ja aivan samanlainen fiksu, kaikin puolin helppotöinen hevonen tämä Norkani on kuin Kalinka-emänsä. Löytyy Norkasta isänsäkin kaikuja, muualtakin kuin katseet kääntävästä ulkonäöstä. Esteratsun lahjansa Norka peri päivänselvästi isältään, emällä ei niissä arpajaisissa ollut ensimmäistäkään arpaa. Liikkeistä kiitän yhtäläisesti molempia vanhempia, kouluratsun pätevyydestä emää.

Tämähän alkaa tässä kohden vaikuttaa enemmän kammottavan tylsältä ominaisuuksien listaukselta, jota epätoivoisesti koetetaan selitellä auki kunnollisiksi, mielenkiintoisemmiksi lauseiksi siinä komeasti epäonnistuen.

Norkan muuttaessa Tuoniseen tutustumisemme tapahtui hitaasti, ori kun osoittautui vähän hitaasti lämpeneväksi kaveriksi. Ihan täyttä yhden ihmisen hevosta tästä ei sentään kasvanut, mutta kyllä Norka pienen tutun lähipiirinsä kanssa on ehdottomasti tyytyväisin - ja rennoin. Vieraiden ihmisten käsissä raudikko tuntuu huolestuvan vähän kaikesta, vaikkei sillä oikeasti ole yhtäkään syytä moiseen. Käytöksestä ei löydy moitteen sijaa, ratsastettavuudestakin saa kirjata kymppiplussan. Silti Norka huolestuu ihmisten vaihtuessa; entä jos hän ei nyt osaakaan tehdä pohkeenväistöjä toivotulla tavalla, tai jokin hypyissä ei miellytäkään ratsastajaa? Kauhistus! Tai pitäisiköhän pesupaikalla seistä kuin suolapatsas, jättää käytävälle vilkuilut välistä? Tämmöisten hupsutusten oletan risteilevän Norkan päässä, mikäli sitä räpeltää joku tutuista menninkäisistä poikkeava yksilö.
Fiksu, kiltti hevonen, helppotöinen, kuten jo totesin. Norkan kanssa ei ole alkuihmettelyjen jälkeen tarvinnut keskustella kengityksen tai madotuksen tärkeydestä, raspaamista taikka verikokeita ei ole tarvinnut perustella, jalkansa ori nostaa nätisti eikä hölmö miellyttämisenhaluinen hupsu kieltäydy kyllä mistään muustakaan. Norka vaikka peruuttaa seinään pahki mikäli kokee hoitajansa sellaista pyytävän.

Jos Norkan liikkeistä jokin moite pitää antaa, sen käynti on ahtaanlaista. Muutoinhan tämä liikkuu niin hienon suorasti väljästi ilmavasti kevyesti tasapainoisesti pyöreästi luontaisella kokoamiskyvyllä mielettömällä venyvyydellä, että yleensä minut keskeytetään kovastikin ennen moisen litanian puoliväliä. Norka löytää hypätessä ponnistuspaikat yleensä itsekseenkin, reagoi nopeasti yllättäviinkin tilanteisiin, kuuntelee hienosti ratsastajaansa. Hypätessä ori tosin saattaa hieman.. ei nyt empiä, mutta huolestua, tutunkin ihmisen kanssa. Yleensä turhaan, sillä Norka kyllä pärjää teknisilläkin radoilla hyvin pitkälti oman päänsä varassa. Ratsastajan tuki, kannustus sekä hyväksyntä ovat kuitenkin raudikolle todella tärkeitä. Useampi pieleen mennyt ponnistuspaikka tai jokin vastaava moka saattaa käydä Norkan yleensä hyvälle itsetunnolle aiheuttaen lisämurheita sekä jonkinmoisen kolauksen itsevarmuuteen, minkä seurauksena ori tarvitsee yhä enemmän ratsastajansa tukea. Koulutyöskentelynkin aikana kannatta kehua sekä kiittää runsaskätisesti mahdollisimman usein.

Valtaosan ajasta Norkakaan ei isommin murehdi, vaan suhtautuu työntekoon pelkällä positiivisella innolla. Se on herkkä, reipas, rehellinen tiimipelaaja, joka kyllä tiedottaa ratsastajan tekemistä isommista virheistä muttei jää vihoittelemaan niistä. Olipa ohjelmassa sulkutaivutuksen hiominen, bankettien hyppääminen tai pelkkä hölkkämaastoilu, Norka lähtee rinta rottingilla tekemään päivän parasta suorista. Raudikon rehellinen positiivinen yritteliäisyys on oikeastaan hyvin herttaista. Mielettömän hieno työkaveri, mahtava, palkitseva ratsastaa.

Junnuna Norka huolestui matkustamisestakin. Rauhallisen vanhemman hevosen esimerkki ja seura kuitenkin valoi reissurauhaa Norkaankin, eikä ori enää ole millänsäkään matkateosta, vaikka olisi rekassa yksinään. Samanmoinen matka huolenaiheesta tottumukseen tapahtui kisaamisenkin kanssa. Ehkä Norkalla oli junnuna vähän ramppikuumettakin, vanhemmalla iällä se alkoi ihan kaivata yleisön eteen – mielellään täysien katsomoiden, ei sellaisten tynkäkisojen, joissa paikalla on ainoastaan kisaajien surevat omaiset. Ja mikäs tämmöistä hienoa, pätevää, komeaa hevosta on esitellessä näyttelykehissä, kenttäkilpailuissa, koululuokissa ja esteradoilla, tie missä teematapahtumissa ja ihan vaikka naapurin pihalla todella köykäisen tekosyyn varjolla.

Sukutaulu

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset