Kurjenpesä

Kalinka

Perustiedot

Meriitit

© Anniina N.

Tausta

Kalinka liittyi Kurjenpesän alati kasvavaan hevoslaumaan yksinkertaisen myynti-ilmoituksen seurauksena. Kuuralehto, erittäin suuri suomenhevostalli, myi joitain hevosiaan, ja siellä Kalinka oli. Myyntikuvissa kameraan katsoi jotenkin kumman.. ei nyt varsinaisesti totinen, eikä tylsistynyt, mutta erikoisen vähäilmeisen oloinen hevonen. Ajatus oli kummallinen, miten valokuvasta, pysähtyneestä hetkestä, sanot mitään sellaista? Myyntivideo tosin lisäsi mielikuvaa vähäilmeisestä hevosista. Toisilla on hyvinkin ilmeikäs pää ja eläväinen olemus, mutta ei tällä raudikolla. Se liikkui perushyvin, mutta kiinnitti kyllä katseen itsevarmuudellaan sekä tasaisen varmalla suorittamisella, jota se ratsastajansa kanssa videolla teki. Vaativa B -tason kilpailutuloksia löytyi kymmenkunta.

Koeratsastukseksihan se meni muuttuen kauppakirjojen teoksi. En ollut välittömän ihastunut Kalinkaan, kuten joihinkin hevosiin olen ollut, kenties hieman hupsusti ja hentomielisesti. Noustessani tamman selkään ja aloittaessani verryttelemisen mieleni muuttui nopeasti, ja jo ensimmäisten raviaskeleiden aikana tiesin, että tämän hevosen minä haluan kilpakumppanikseni sekä osaksi Kurjenpesän kasvatusohjelmaa.

Edes taloksi asettuminen ja minuun tai muihin hevosiin kunnolla tutustuminen ei ole sulattanut Kalinkaa, se on edelleen vähäilmeinen ja -eleinen hevonen, hyvin omanlaisensa persoona. Ensimmäisensä varsansa kanssa tammastani löytyi äkkiä enemmänkin ilmettä (Kalinka oli erinomainen emä), muutos ei kuitenkaan ollut pysyvä. Eikä tarvinnut ollakaan, hevosmaailmaan pitää mahtua samalla tavalla erilaisia persoonia kuin meihin ihmisiinkin mahtuu.

Luonne

Kalinka on fiksu, helppo, melko vähäilmeinen ja -eleinen hevonen. Tammalla tuntuu olevan pari perusilmettä, hyvin rajoittunut kehonkieli, eikä turhan paljoa asiaa, niin hiljainen hevonen se on. Eniten ilmeitä ja eleitä raudikkoni on osoittanut varsojaan hoivatessaan, muutoin se pitää pokerinaamansa aika hyvin yllä. Ainakaan Kurjenpesässä asuessaan Kalinka ei ole jännittänyt, saati rehellisesti hermoillut, yhtikäs minkään syyn takia, korkeintaan se on tuntunut vähän väsyneeltä tai pitkästyneeltä jonkin asian ottaessa odotettua pidemmän ajan tai vaikkapa kengityksen venyessä totutusta.

Ei siis liene kenellekään yllätys, kuinka helppotöinen tamma on. Erityisesti, kun "helppo" oli kertomukseni neljäs sana. Arkiset harjaukset, varustamiset, pesut sun muut kausittaisemmat kengitykset, madotukset, rokotukset, hieronnat ja ties mitkä, onneksi harvinaiset lääketieteelliset tutkimukset lääkitsimisineen.. Mitä ikinä hevosen käsittelyssä voi tulla vastaan, Kalinka seisoo paikoillaan, ei tunnu reagoivan yhtään mitenkään, kunhan on. Jalkansa tamma nostaa aina nätisti, siirtyy pienestäkin pyynnöstä, rentoutuu saadessaan rapsutuksia lempipaikkoihinsa (harjantyvi, ryntäät), ottaa herkut vastaan, tulee kutsuttaessa tarhan portille vastaan. Kyllä tämä elossa on, vaikka onkin valinnut hyvin riisutun lähestymisen.. no, kaikkeen. Talutettaessakin tamma tuntuu kävelevän täsmälleen siinä, mihin ihminen sen toivoi asettuvan, eikä yritä lähteä omille teilleen vaikka kuinka tuoreet koivunlehdet huhuilisivat. Lastaus- ja purkutilanteet menevät samalla jämptillä helppoudella, eikä minulla ole pienintäkään moitetta tai murhetta Kalinkan matkustuskäytöksestä tai sen suhtautumisesta paikasta toiseen siirtymiseen.
Muut hevoset eivät kuitenkaan erityisemmin Kalinkasta välitä. Se kyllä tarhaa sekä laiduntaa porukassa, löytää joskus rapsutuskaverin ja huolehtii varsoistaan erinomaisesti. Enemmän Kalinka silti vain hengailee mukana aktiivisen laumaelämän sijaan. Tämä tosin taitaa olla tamman aivan oma valinta, joten ehkei minun pitäisi murehtia ja surkutella asiaa näin paljon.

Hyppääjäksi Kalinkasta ei ole. Tammaparka ei jotenkin ollenkaan hahmota ponnistuspaikkoja, eikä se muutenkaan tunnu nauttivan koko touhusta. 60cm ei ole hevoselle korkeus eikä mikään, varmasti tuohon saisi jokusen kymmensenttisen lisää, mutta miksi laittaa hevonen tekemään sellaista, mistä se ei selkeästi nauti sitten ollenkaan? Puomi- ja kavalettijumpasta raudikko kuitenkin tykkää, ja ne ovatkin usein mukana treeneissämme.
Kouluohjelmien liikekirjo puhuttelee Kalinkaa huomattavasti esteratojen askelvälejä sun muita enemmän. Sillä on hieman lyhyenpuoleinen kaula parinaan pitkänpuoleinen runko, mikä on aika yleinen yhdistelmä suomenhevostammoilla. Askeleet ovat puhtaat, tahdikkaat ja irtonaiset jokaisessa askellajissa, joskin askelpituutta saisi olla vähän enemmän. Perushyvä liikkuja yhtä kaikki, ei isoja virheitä saati virheliikkeitä. Ratsastettavuudeltaan Kalinka on kuitenkin kultaa miellyttävän herkkä, eteenpäinpyrkivä ja yritteliäs, suora ja taipuisa, erittäin keskittynyt ja kuuliainen. Tämän hevosen kanssa treenatessa tai ihan vain loppukäyntejä lähimaastossa astellessa tuntuu, että hevonen on aivan yhtä tosissaan mukana suorituksessa kuin mitä minäkin. Mikään tiukkapipoinen, rentoutensa kadottanut perfektionisti Kalinka ei sentään ole, vaikka tehtäviinsä innokkaalla vakavuudella suhtautuukin. Tamman kaikki ominaisuudet ovat hyvässä tasapainossa, ja se on tavattoman miellyttävä, hyvä ratsastaa, ihana työkaveri vakavaan treeniin, istuntatunnille, rentoon maastoiluun..

Tai kilpakumppaniksi. Kalinka ei löydä uusia ilmeitä tai eloisampaa elekieltä kilpailupaikoilla, sama vähäeleinen totisenpuoleinen hevonen se on isompienkin tapahtumien varikoilla ja verryttelyissä kuin on kotona Pöytyän rauhassa. Radalla tamma kyllä kääntää katseita, vaikkei perinteisessä mielessä karismaattinen esiintyjä olekaan. Raudikkoni on ennemmin vaikuttava näky, hevonen, josta huokuu itsevarmuutta omaa tekemistä kohtaan.

Sukutiedot

Jälkeläiset

21.06.2020 sh-o. Kurjen Korpikynsi i. Korpikotka om. Haltiasalo, VRL-13283

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

05.11.2021 (Ihastuttava) kouluvalmennus, valmensi Sylvi
Siinähän oli totinen torvensoittaja, huomasin miettiväni, kun tapasin ensimmäistä kertaa käytävällä hengailevan Kalinkan. Siinä se olla möllötti eikä tehnyt elettäkään osoittaakseen, että oli huomannut minut edessään. Aino talutti tämän pienen villalapasen kentälle ja nousi ketterästi sen selkään kiristäen satulavyötä vielä pari reikää. "Tällainen arkijuusto", Aino tuumasi taputtaen rautiaan kaulaa hellästi. Arkijuustopa hyvinkin, tavallinen ja vähän mitäänsanomaton, mutta kuitenkin jotenkin se sujahti maisemaan sopien siihen täydellisesti. Tamma sujahti yhtä kepeästi myös minun sydämeeni, kun näin sen askeltavan nöyrästi ja tahdikkaasti uraa pitkin, vaikka kyse oli vasta alkukäynneistä. Pidin tästä hevosesta!

Tänään pidennettiin askeleita. Sitä varten olin merkinnyt molemmilta pitkiltä suorilta pätkän tötteröillä, jonka väliin askeleen pidennykset haettiin. Aluksi Aino sai ratsastaa Kalinkan kunnolla tuntumalle ratsastamalla isoa kahdeksikkoa harjoitusravissa. Tosin tuntui siltä, että Kalinka oli ollut hyvin avuilla jo siitä hetkestä alkaen, kun Aino ensimmäistä kertaa kokosi ohjat. Kalinka taipui kauniisti molempiin suuntiin, mutta se selkeästi muutaman toiston jälkeen lähti pyöristymään enemmän selästä ja ottamaan takaosaa alleen. Tammasta näki kauas, että se oli hyvin ratsastettu ja treenattu eikä sillä ollut pienintäkään vaikeutta saada voimaa alleen. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun minä ihailin sanattomana Kurkisen Ainon hevosia ja eleetöntä ratsastusta.

Kun Kalinka oli hyvin vetreytynyt molempiin suuntiin, ohjasin ratsukon uralle. Tarkoituksena oli pidentää askelta molemmilla pitkillä urilla lisätyksi raviksi. Kalinka ravasi pontevasti pöristen, korvat rennosti Ainoa kohti lurpattaen. Jokainen askel henki täydellistä rentoutta, joka näytti niin hyvältä ulospäin, että olisin tykittänyt pelkkiä hyviä arvosanoja, jos ratsukko olisi ollut paraikaa kouluradalla. Ensimmäisen askeleen pidennyksen aikana Kalinka reagoi pohkeeseen nopeuttamalla askeliaan ennemmin kuin pidentämällä niitä. Seuraavalle pitkälle sivulle tultaessa pyysin Ainoa pitämään tasaisemman tuntuman ja ratsastamaan rennolle pohkeella Kalinkaa eteenpäin, välttämään pohkeen irtoamista ja sillä napauttamista. Hiljalleen Kalinkan askel alkoi venyä oikeaan suuntaan, mutta tähtihetket nähtiin vasta muutamaa kierrosta myöhemmin, kun tamma leiskautti oikein kunnon ojennuksen vuohisia myöten ja venyi rungosta kauniiseen lisäykseen. Olin aivan häkeltyä Kalinkan taidonnäytteestä. Miten näin ensisilmäyksellä hajuttomasta ja mauttomata hevosesta löytyikin tällaista osaamista!

Välikäyntien jälkeen vuorossa oli ravilisäykset toiseen suuntaan. Nyt mukaan otettiin myös muutama askeleen lyhennys lyhyellä sivulla, sillä Kalinka alkoi selvästi innostua jopa hieman liikaa. Kalinkan energisyys auttoi askeleen lyhentämisessä oleellisesti, sillä ei ollut pelkoa, että tamma olisi lässähtänyt löntystelemään. Kalinka polki aktiivisesti alleen, vaikka askel lyhentyikin. Päästyään pitkälle sivulle, löytyi tammasta muutama räjähtävä lähtökin, jotka saatiin hallintaan Ainon pehmeällä ja tasaisella ratsastamisella. Muutamalla vinkillä Aino löysi vielä paremman tuntuman Kalinkaan ja tamma lyhensi askeltaan hyvin jo lähes pelkällä istunnalla. Koska Kalinka oli sen verran nokkela hevonen, että se muisti missä kohdin kenttää siltä odotettiin tiettyjä asioita, muutin vielä pariksi viimeiseksi kierrokseksi lisäysten paikkaa, jotta se ei suorittaisi turhan autopilotilla. Tämä auttoi saamaan Kalinkan takaisin paremmalle kuulolle. Harjoitus lopetettiin erittäin onnistuneeseen suoritukseen, josta minä Ainona olisin melko ylpeä ja ehkä vähän kehaisinkin iltateetä hörppiessä Facebookin tätiratsastajaryhmässä miten hieno Kalinka tänään valmennuksessa oli.

Loppupalautteeksi haluaisin sanoa, että Kalinka on luonteenlaadultaan erinomainen suomenhevonen. Sen minkä se häviää vähän vaisussa ulkomuodossa, se pelastaa ratsastettavuudellaan. Voin vain ihailla Kalinkan työmoraalia - samaa motivaatiota kuin itsekin joskus saisi marraskuun hämärässä talliin raahautuessani. Kalinkan kanssa kaikki näyttää helpolta, mikä luonnollisesti tarkoittaa, että pohjatyöt tamman kanssa on tehty huolellisesti. Tulevaisuudessa Kalinkan kanssa kannattaa keskittyä mahdollisimman monipuolisiin harjoituksiin, jotta se ei jämähdä uomiinsa, vaan säilyttää sille ominaisen innokkuuden työntekoon.

27.11.2021 (Halloweentunnelmainen) kouluvalmennus, valmensi Assi
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minut on saanut valtaan jenkkien halloween-into. Niinpä kurvatessani taas kerran Kurjenpesään valmennusaikeissa ja nähdessäni Kurjenpesän tallin, joka oli muuntautunut kauhujen taloksi, olin ratketa riemusta. Tallin katolla heilui ankeuttajaa muistuttava aave ja kaikki rännit olivat pieniä lyhtyjä täynnä. Talikon päälle oli isketty seivästetty kurpitsanaama, josta valui – oletettavasti – tekoverta. Itse tallinpitäjää en ensin nähnyt, mutta kun silmäkulmassani vilahti jotain tummaa ja valkoista, olin pudota takapuolelleni ja suustani pääsi jotain ärjäisyä muistuttavaa. Ainohan se kuitenkin siinä oli pukeutuneena Screamista tuttuun pukuun hekotellen omalle vitsilleen kuin se olisi ollut kovinkin omaperäinen.
”Taidat haluta tänään sitten vähän istuntaharjoituksia ilman jalustimia?” mutisin kerätessäni itsetuntoni rippeet kurpitsan sylistä, jonne olin loikannut turvaan yllättävää hahmoa. Mielessäni manasin lähinnä sitä, että olin jättänyt oman Scream-asuni kaupunkiasuntooni.

Aino esitteli minulle tallin halloween-koristuksen lisäksi tämänkertaisen valmennettavan Kalinkan, joka oli minulle uusi tuttavuus. Rautias tamma ei ainakaan Ainon sitä laittaessa kuntoon tehnyt juurikaan vaikutusta suuntaan tai toiseen, tamma ei ollut erityisen tuttavallinen muttei epäystävällinenkään, sellainen perushevonen. Minun ja Ainon jatkuvaa säikyttelykilpailua tamma katsoi lähinnä tylsistyneenä, ja jos se olisi osannut puhua, olisi puhe liittynyt varmasti jollain tavalla meidän henkiseen ikään.

”Lähdetään sitten kentälle”, sanoin ratsukon ollessa vihdoin valmis. Paljasjalkaisena suomalaisena haluan aina pitää valmennukset niin pitkään ulkona kuin mahdollista, ja Kurjenpesässä tähän on mahdollisuus ympäri vuoden – maneesia kun ei edes ole. Myös kenttä oli koristeltu iskemällä estetolppiin kurpitsanpäitä ja lepakkoja lepatti kentän aidasta.
”Tänään keskitytään siis sun istuntaan eli jalustimet veke. Ja okei keskitytään myös Kalinkan askeleeseen”, kerroin ratsukon verrytellessä ensin käynnissä ja sitten rennossa ravissa. Kalinka näytti tottelevan ratsastajaansa mukisematta, mutta vähän etupainotteisena.

”Noniin tänään keskitytään laukkatyöskentelyyn ja käynnin ja laukan siirtymisiin, niin saadaan vähän liikettä enemmän ylöspäin kuin vain eteen. Pitkät sivut työstä laukassa, jonka ei tartte olla hirveän reipasta eteen, mutta sen pitäisi olla isoa ylöspäin. Lyhyet sivut taas siirry käyntiin kulman avulla ja yritä jatkaa samaa ylöspäin liikettä myös käynnissä ja kulman jälkeen takaisin laukkaan”, neuvoin Ainon siirryttyä käyntiin oltuaan tyytyväinen ratsunsa verryttelyyn.

Kalinka alkoi pureskella kuolainta ja liikkua reippaammin kuin arvatessaan, että nyt lähdettäisi tehtävään. Tamma nosti laukat mallikkaasti, mutta laukassa se tuppasi painumaan enemmän eteen ratsastajansa pohkeesta, kuin halutusti ylöspäin.
”Mieti, että istuttaisit Kalinkan sen takapuolen päälle. Aina, kun pyydät eteen, niin pyydä samalla pienellä puolipidätteellä sitä miettimään, että mihin suuntaan liikkeen tulisi lähteä”, huutelin avuksi parin toiston jälkeen.

Aino korjasi tekemistään ja hetken Kalinka jäi seuraavalla pitkällä sivulla pyörittelemään korviaan ja huiskautti jopa häntäänsä, kuin hämmentyneenä pyynnöstä. Ainon toistaessa apunsa Kalinkan päässä kuitenkin syttyi hehkulamppu ja tamma oikein imaisi vatsansa sisään ja polkaisi takasillaan suuntaa ylöspäin.
”Katohan sitä, sehän muuttui ihan eri eläimeksi”, huusin ja seurasin ilolla ratsukon työskentelyä. Kalinka ei varmastikaan ole kilpailujen puhutuin ratsu, mutta ai että minkälaisen siitä saikaan muokkaamalla ratsastajan apuja, sillä tämä tamma teki, mitä pyydettiin vain tajutessaan, mitä se haluttu on.

Loppuun otimme vielä hetken samaa tehtävää, mutta käyntisiirtymisen sijaan lyhyet sivut mentiin hyvin kootussa laukassa ja pitkät taas suuremmassa laukassa, mutta ilman tuntuvaa lisäystä. Saipahan ratsukko tantereen tömisemään niin, että pari kurpitsanpäätäkin lensi alas ratsukon laukatessa vierestä sellaisella moottorilla. Lopettelimme valmennuksen halloween teeman mukaisesti hyytävään palautteeseen ja lämpimään taputukseen ratsulle.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen