Kedon Virna

© W (VRL-00121)

Historiaa

Fältarv Gårdin suomenhevoskasvatit osoittautuvat houkutukseksi, jota en kyennyt vastustamaan. Yllättyneet parijonoon. Pidän valtavan paljon Antoniasta sekä hänen hevosistaan, joten en itsekään yllättynyt pohtiessani hyvin vakavasti useamman varsan mahdollista sopivuutta Tuoniseen. No hyvä on, minä mitään sopivuuksia miettinyt, vaan sitä, minkä suloturvista ehdottoman väkisin halusin. Lopulta jätin tarjouksen useammasta, sormet sekä varpaat ristissä, josko saisin yhden matkaani. Felkkulaiset olivat herättäneet ansaittua kiinnostusta suomenhevosväessä, en tosiaan ollut ainoana varsamarkkinoilla!

Kenties Antonia halusi tarjota minulle mahdollisuuden Limevapaasta siivusta Felkkua Aurin jäljiltä, mene ja tiedä. Kiljahdin riemusta saadessani yhden varsoista matkaani, ihastuttavan rautiaan Virna-tamman. Olin törmännyt Hinni-emään aikaisemmin; olimme Antonian kanssa olleet samaan aikaan Koistilassa hevosostoksilla. Joko piirit ovat pienet tai hevosmakumme jokseenkin yhteneväiset.
Lyötyämme kaupat lukkoon jouduin odottamaan, maitovarsaa kun ei noin vain emän alta kiskaista eikä pidäkään. Virna sai kasvaa kaikessa rauhassa Felkussa, Antonia-parka taas joutui sietämään puhelimensa kilkatusta kysellessäni kuvia, kuulumisia, videoita.. Todennäköisesti kaikki viestini on mykistetty tai sitten minut yksinkertaisesti blokattiin, kunnes Virnalla oli tarpeeksi ikää kodin vaihtoa varten.

Virnasta löytyy paljon emänsä upeita luonteenpiirteitä, kuten ihmisrakkaus sekä miellyttämisenhalu. Emän epävarmuus loistaa poissaolollaan, Virnan itsevarmuus lienee betonista valettua sorttia. Onneksi suomileidi solahtaa siihen rennon, mutkattoman itsevarmuuden piiriin, superegoinen laumakiusaajahan tästä pihasta puuttuisikin.. Virna ei sitä paikkaa täyttänyt, ennemmin tämä on heikompia puolustava kaikkien kaveri, joka puolustaa pahnan pohjimmaisia koska se on oikein, ei siksi, että moisesta toiminnasta saa kivasti omaa kilpeä kiillottavan somepäivityksen.
Ihan paras hevonen.

Luonne

Eipä tullut Fältarv Gårdista diivalady Auri kakkosta suomenhevospainoksena, vaan vallan mallikelpoinen hevoskansalainen. Virnan mielialamuutoksia ei tarvitse ennakoida kristallipallon kanssa, käsittelyyn ei tarvita silkkihansikkaita ja muutoinkin tässä on täysin tavallinen tolkun tamma. Rehti, reipas suomenhevonen, avoin ja rehellinen, miellyttämisenhaluinen sekä ihmisrakas työmyyrä. Saisin kuulkaas melkoisen pitkän kehulistan aikaiseksi, mikäli asiakseni luettelisin kaikki Virnan hienot ominaisuudet! Vaikka taidan minä muutoinkin jaaritella turhankin pitkästi niin tästä tammasta kuin yleisestikin hevosistani.

Tuoniseen saapui reipas, rohkea varsa, josta kasvoi edelleen reipas ja rohkea aikuinen, tietysti nuoruuden kommellusten avittamana. Virna oppi nopeasti, ettei nokkospusikkoon tai sähköpaimeneen yhdistettyyn laidunlankaan kannata työntää turpaansa, ja että elämässä nyt vain pääsee helpommalla ummistaessaan korvansa tallin äkäisimpien hapannaamojen huuteluilta. Toistaiseksi Virna on tullut juttuun joka tamman kanssa, jonka kanssa on tarhan tai laidunlohkon jakanut, mutten silti lähde laittamaan pikkuputtea Kampelan tai muiden asenneongelmaisten kiukkuiitojen painikaveriksi.
Ihmisen kanssa Virna puuhastelee mielellään, sille jo kengitettävänä oleminen tuntuu olevan yhteistä laatuaikaa. Mitkään suhinat, solinat tai muutkaan äänet eivät saa raudikon puntteja tutisemaan, ennemmin se on utelias. Tietysti täysin uudet, äkilliset äänet voivat pelästyttää tai arveluttaa, mutta mikäli tamma näkee äänen lähteen ja vierellä on rennon neutraali ihminen tai toinen hevonen, niin mikäs hätä siinä sitten on. Toisten elämässä on draamaa kuin Kaunareissa, vaan ei minun Virnani. Mutkattomasti kaikkeen suhtautuva, fiksu, hyvin käyttäytyvä hevonen, jolle kaikki on okei. Hampaiden raspaus ei ehkä ole mikään lempparijuttu, mutta mitään irvistelyä kummoisempaa Virnasta ei irtoa

Koulusukuinenhan tämä on, olkoon miten kenttäratsun kengissä Tuonisessa. Koulupuolella Virna onkin selkeästi lahjakkaampi kuin esteillä. Helppo A / 90cm näyttää kapasiteettia ajatellen aika tasaiselta, erot tulevatkin teknisellä puolella. Kyllä Virna hyppää, rohkeasti sekä selkeän innoissaan, jalat nousevat nopeasti ylös - tosin vähän eri tavalla joka esteellä. Joskus raudikko heittää jalkoja oikealle, toisinaan vasemmalle, silloin tällöin etuset ovat missä pitääkin takasten vetäessä aivan omaa show'taan. Kaulan käyttö on vähän niin ja näin, selkäkin tulee hyppyihin mukaan vasta isommilla esteillä. ..jos tulee, kerrankos sitä vedetään 90cm pöytäeste totaalisen selättömänä. Kouluratsastuksen suhteen edellä kerrotun tyyliset "ohohupsikset" jäävät tekemättä, pikkutammani liikkuu hyvässä tasapainossa, taipuisana, kuuliaisena ja hyväntuulisena, täysin tehtäviensä tasalla - jalat siellä missä niiden kuuluukin olla. Oikein innostuessaan Virna saattaa laukata vähän suorin jaloin tai liikkua lapa lukkiutuneena, vaikka yleensä onkin rennon letkeä.
Jokaisesta lajista sekä tehtävästä työn ilon löytävä pienhevoseni saa hymyn joka ratsastajan huulille. Mielellään liikkuva, pehmeä, rohkea ja miellyttämisenhaluinen hevonen, sopivasti rohkea sekä ratkaisukykyinen; Virna ei jäädy jännyyksien tai odottamattomien tilanteiden edessä. Ratkaisut saattavat mennä metsään (joskus kirjaimellisesti, Virna on hyppyloikkaväistänyt metsätielle loikannutta nuorta hirveä koikkelehtimalla itse metsän puolelle), vaan ainakaan raudikkoni ei lamaannu paikoilleen ahdistumaan. Säikähdyksistäänkin Virna tokenee nopeasti, kuvainnollisesti pudistelee pölyt sekä säikähdyksen pois jatkaen matkaansa yllättävän tukevin jaloin. Silloinkin, kun mahdollisten seuralaisten polvet ovat velliä ja ihmiset kaipaavat jotain Vitanalleja vahvempaa.

Matkustaminen, tuo arjen rikkova jännittävyys! Virna nousee joka rekan, trailerin ja vaikka kottikärryn kyytiin intoa puhkuen, hyvä kun malttaa heinäverkkoaan ohentaa matkan aikana. Ei tämä stressaa tai jännitä, on vain hupsukka kuin lapsi jouluna pakettiensa äärellä avaamislupaa odottamassa. Vieraissa paikoissa Virna selkeästi katselee asioita suuremmalla kerrostalokyylääjän intohimolla kuin kotosalla, kuitenkaan kadottamatta korviaan tai keskittymiskykyään. Tehokkaana tapauksena Virna kyttää kaiken liikenevän vapaa-aikansa, tekee työnsä samalla innolla kuin kotonakin ja kyttää sitten vähän lisää. Joskus veden juominen suorituksen jälkeen vaatii reilua lahjontaa (= niin paljon melassia, ettei kenenkään kärsi saada melassin sekä veden välistä suhdetta selville), mutta vaatikoon, pääasia kun hevonen juo eikä järjestä itseään nesteytykseen.

Sukutaulu

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset