Delights from the Garden of Eden

Nimi, kutsumanimi	Delights from the Garden of Eden, "Gourmet ~~Kurmee, Kurkku~~"
Syntymäaika, ikä	30.03.2024, 13-vuotias
Rotu, sukupuoli	Welsh part bred (25%), ori
Säkäkorkeus, väri	150cm, ruunivoikko
Rekisterinumero	VH24-023-0051
Kasvattaja	Liisa Tuoninen (VRL-12701), Tuoninen, Suomi
Omistaja	Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Koulutustaso	Kenttäpainotteinen, he A / 120cm / 110cm / CIC2
Meriitit	KTK-II

Historiaa

Whitfieldin täysiveriset ovat jo hyvän tovin olleet aktiivisella kyttäyslistallani. Pohdiskellessani Ranskiksen pistämistä uudelle mammalomalle totesin täysiverisen olevan omiaan tuomaan vähän ruutia, vauhtia, eloa seuraavaan sukupolveen, ja jollei näin kävisi voisin painaa leukani takaisin rintaan samalla hyväksyen Ranskiksen vauhdinpuutosgeenien dominoivan kaikkea. 130-radoilla mukavan mittavan esteuran tehnyt kantakirjaori Nox East of Eden vakuutti tietysti jo urheilusuorituksillaan sekä selkeällä kestävyydellään - ei joka välissä saikuttava lasijalka tuollaista kilpauraa tee! Orinpitäjän kuvaus hevosensa persoonasta sai minut hymyilemään, en murehtinut edes sanoja "rauhaton" ja "levoton". Eivät ideaaliominaisuuksia, mutta Ranskiksen jälkeen kokeilisin melkein ilolla levotonta hyppykeppiä. Ties vaikka ymmärtäisin semmoisen mielenmaisemaa paremmin kuin ymmärrän Ranskiksen sielunelämää. Whitfieldin väki näytti suunnitelmalleni vihreää valoa, ori vietiin pukille ja minä kärräsin tammani oriasemalle. Kertareissu riitti, Ranskis tiinehtyi ensiyrityksellä.

Maaliskuun lopulla Ranskis pyöräytti varsomiskarsinansa oljille ruunivoikon varsamytyn, orin. Olin tietysti toivonut tammaa, kuten miltei joka kerta, mutta tämä varsa oli alusta asti tehty kotiin. Orivarsalla oli kyllä jalkaa enemmän kuin muuta varsaa, nivelet vain eivät olleet sieltä isoimmasta päästä, vaikka olin toivonut isäorin tuovan myös kokoa. Ei muuten tuonut, on tämä sentäs emänsä kokoinen eikä ihan poniponi.
Nimen kanssa tuskailin vielä enemmän kuin yleensä; emän ensimmäinen varsa oli jälkiruokateemainen ja ajatus jälkiruokalistasta Ranskiksen jälkikasvun kohdalla houkutteli. Toisaalta isän nimen komea kaiku Edeneineen kaikkineen puhutteli minua yhtä vahvasti kuin ruokateema. Päädyin sitten puolivälikompromissiin, josta saan jatkuvasti kuulla "Et sitten yhtään pidempää nimeä keksinyt?" -tyylisiä naljailuja. En keksinyt, en. Onneksi virallista nimeä tarvitsee harvemmin lausua, eikä yksikään kisakuuluttaja ainakaan toistaiseksi ole lähettänyt minulle ikävää postia tai edes kettuillut Instagramissa. On tuo Delights from the Garden of Eden kyllä yksi nimihirviö, myönnän.

Ja Gourmethan tämä yrittää olla, vaikka kaikille on varmasti selvää, ettei tuommoinen lempinimi oikein taivu suomalaiseen suuhun ainakaan arkikäyttöön. Ravintolaympyröissä ehkä, talliympäristössä ei sitten niinkään. Joten jos allekirjoittanut kälättää Kurmeesta tai vielä väsyneemmin Kurkusta, meinaan tätä ponia.

Luonne

Mitäpä tästäkin sitten sanoisi. Emän koulukapasiteettiin tuli pieni notkahdus, estekapasiteettiin taas parannus. Mikään liikeihmekään Gourmetista ei tullut; puhdas, tahdikas käynti, saisi olla matkaavoittavampaa, sama laulu ravissa ja vaikka laukka noin muuten kiva onkin, kyllähän se saisi enempi ylämäkeen olla. Joku tokaisi Gourmetilla olevan estehevosen askeleet, semmoiset joilla pärjää esteillä ja kentän kouluosuudella, muttei ihan heti kannata lähteä Oikeita Kouluratsuja haastamaan askeleen pidennyksissä. Kismittää myöntää lausunnon todenperäisyys, kyllä ponini vetää rata- sekä maastoesteet huomattavasti sulavammin, paremmalla menestyksellä, kuin kouluradat. Ja emä kuitenkin on totaalisen koulusukuinen tapaus! Hyppytekniikka sentään on oikeasti priimaa, Gourmet käyttää jalkojaan mainiosti, kykenee korjaamaan ja tasapainottamaan. Joskus se vetää vähän selättömänä ihme laakahyppyjä, joista ei tyylipisteitä jaeta, mutta joilla este ylittyy yhtä puhtaan helposti kuin niillä paremmilla hypyillä, joita herra tuntuu säästelevän jollekin aivan muulle kuin minulle.

Gourmet on nimittäin emänsä poika, valitettavasti. Se osaa, se tekee, mutta täysin omilla ehdoillaan, omaan tahtiinsa. Kyllähän tämä sinänsä hyvillä mielin, positiivisella asenteella lähtee tekemään pohkeenväistöjä ja takaosakäännöksiä, hyppäämään sarjaesteitä sekä Susirajan metiköiden ihmeellisimpiä maastoestevirityksiä, ei siinä. Vauhtia, yritystä sekä tunteen paloa vain saisi olla enemmän. Paljon enemmän. Gourmetin onnistuu lipsutella monet tehtävät vähän turhan avoimessa (suomeksi: levällään olevassa) muodossa, alitempoisesti, sinne päin. Tämä on malliesimerkki ratsusta, jonka etu- tai takaosa laiskottelee, hypyistä puuttuu parhain terä, mutta jotenkin homma tulee kutosen-seiskan arvoisesti tehdyksi. Yritettyäni kaikki kikkakolmoset, käytettyäni kaikki vippaskonstit sekä ylipäätään tehtyäni kaiken paitsi PowerPoint-palaverin totesin, ettei poika tee asioita yhtään sen todennäköisemmin kuin emäkään. Ei Gourmet sentään matele, sen ratsukoulutus sujui kohtalaisen itkuvapaasti enkä aivan joka treenin jälkeen kyseenalaista omaa osaamistani. Kaiketi tämmöisellekin persoonalle löytyy juuri oikea ratsastaja. Valitettavaa kyllä se en ole minä.

Ihan hyvin meillä silti menee. Gourmet lähtee mielellään maastoon ja uimaan; vedessä polskiessa welshiin tulee poikkeuksetta eloa sekä vauhtia. Niin kevyemmät venyttelyverryttelypäivät kuin teknistä hiomista sisältävät tehovalmennukset sujuvat nekin, joskus reippaammin, joskus verkkaisemmin, yleensä sillä turvallisella kutos-seiskalinjalla, josta valmentajat eivät tosiaan minua kehu taikka ylistä. Toisinaan Gourmet vallan repäisee, löytää itsestään ripauksen herkkää, menevää täysiveristä (..jota tässä pitäisi olla 75%, saisinko pari kauhallista täysiveristereotypiaa pikatoimituksena?), oikeasti liikkuu omalla moottorillaan takaosa kunnolla työntäen, polkien, ponnistaen. Askeliin tulee joustoa, vähän ilmavuuttakin, vaikkei Gourmet tieten parhaimmillaankaan liikeihme ole. Hypyissä ero on selkein, niin ponnistuksessa, hyppykaaressa kuin kaikessa muussakin. Reippaina päivinään Gourmet taipuu ongelmitta melkoisen tiukkoihin kurveihin ja riskiratkaisuihin, jotka löysempinä päivinä (tai vähemmän varmalla hyppääjällä ratsastettaessa) aiheuttaisivat aika varmasti puomien kolinaa sekä muita virhepistetiliä kerryttäviä ohohupsiksia.

Emää ei tarvitse muutoinkaan arvailla, Gourmet on aivan samanlainen muovailuvahamaisen sopeutuva kaveri, joka tyytyy kaikkeen löytäen tyytyväisyyden aihetta hyvinkin pienistä asioista. Kurja sää, alati kiljuva naapuritarhan asukki, muiden mielestä myöhästyneet päiväheinät tai kerta kaikkiaan naurettaviin mittoihin venähtänyt satulansovitus eivät saa ponista kummoistakaan reaktiota irti. Gourmetia ei tunnu harmittavan tai ärsyttävän, kaiketi sillä on vilkas mielikuvitus, jolla viihdyttää itseään läpi pitkäveteisimpienkin tilanteiden.
Kilttikin tämä on, kaikki käy -tyyppinen poni. Helppo hoitaa, lääkitä, kengittää, madottaa, raspata.. En äkkiseltään keksi tilannetta, jossa Gourmetin kanssa olisi mitään ongelmia. Tämä tykkää rapsutuksista ja tekee mielellään venytystehtäviä leipäpalojen eteen, eikä ole heti naama nurinperin jos hoitajaan iskee valtava halailuhinku. Siinäpä roikkuu kaulassa, tuumii Gourmet. Talutettavana tämä tieten on hitaansorttinen, mutta ainakaan Gourmet ei livistä porteista tai haraa vastaan lastatessa. Se vain kävelee aika verkkaiseen tahtiin tuttujakin maisemia ihaillen.

Saati sitten uusia! Kisareissuilla Gourmet tuntuu keräävän henkistä valokuva-albumia, sellaiseen tahtiin sen pää kääntyilee orin tähytessä vieraan maneesin lautaverhoilua sekä liputtajan parhaat päivänsä nähnyttä talkooteepaitaa. Kyllä tämä keskittyy töihin kun vähän herättelee, joskus herra ihan innostuu esiintymään ja tekemään siltä pyydetyt asiat muutoinkin vähän suuremmalla innolla kuin kotosalla. Ei läheskään aina, kisauraamme mahtuu turhankin monta totaalinukahdusta, alitempoista aikavirheistä esterataa sekä kouluohjelmia, jotka mieluiten unohtaisin.

Josko seuraava sukupolvi jo liikkuisi pyydettyä vauhtia eikä omaa, ilmeisen hidasta, tahtiaan. Saahan tuota toivoa. Laittanen kuitenkin leuan takaisin rintaani vasten uuden, todennäköisesti väistämättömän, pettymyksen edessä.

Sukutaulu

i. Nox East of Eden KTK-III xx, mrn, 171cm	ii. Hustler 8 xx, tprn, 173cm	iii. Playboy 8 evm, xx, trn, 174cm
		iie. Heathen 8 evm, xx, rnkm, 167cm
	ie. Eden of Orchids ✝ KTK-III xx, trn, 168cm	iei. Cactus Cameo evm, xx, prn, 171cm
		iee. Divine Presence evm, xx, rn, 168cm
e. French Toast Puff YLA2*, KTK-II, VWY-II, KRJ-III, PSB-III wpb (50%), rnvkk, 150cm	ei. Rochefort ✝ KTK-I wpb (50%), cre, 145cm	eii. Rousseau evm, wpb (50%), vkk, 148cm
		eie. Nebula evm, wpb (50%), vkkkm, 142cm
	ee. Hilltops Hailey ✝ wpb (50%), hrkko, 146cm	eei. Hilltops Gulliver evm, wpb (50%), prn, 146cm
		eee. Hilltops Hannah evm, wpb (50%), hrkko, 141cm

Jälkeläiset

01.11.2024 wpb-t. Eden After Halloween, emä F.G. Witching Hour

Kilpailumenestys

VWY-CUP
15.07.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 90cm 1/20
15.11.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 100cm 1/23

nopeus: 477.14
kestävyys: 538.48
hyppykapasiteetti: 668.94
rohkeus: 733.84
kuuliaisuus ja luonne: 310.19
tahti ja irtonaisuus: 155.13
tarkkuus ja ketteryys: 0
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 6 / 5

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

12.04.2024 Nuorten welshponien arviointi

Totesin aikanaan, heti tuoreeltaan Ranskiksen Nuorten welshponien arvioinnin jälkeen, homman menneen päin helvettiä. Koin vähemmän hienon ja miellyttävän déjà-vu -tunteen Gourmetin kanssa, välittömästi orin Nuorten welshponien arvioinnin jälkeen, sillä suoraan ja kaunistelematta - meillähän meni Gourmetin kanssa homma aivan päin helvettiä. Ranskis-mamma sai aikoinaan yhteensä 15 pistettä (se yksi käytöspiste kaihertaa edelleen), poika sentään paransi kokonaistulosta jopa kahdella pisteellä. Niin kokonaistulosta kuin käytöspisteitäkin, 17 pistettä kaikkinensa, käytöksestä 3 pistettä. Nämä nuorten jutut eivät saisi olla niin vakavia kuin tunnun niistä nykyään tekevän, ja vaikka varhaislahjakkuus ja junnuvuosina tehdyt tulokset ovatkin hieno, kiva asia, niin ehtiihän noita kannuksia, kilpailutuloksia, aikuisiälläkin hankkia. Tällä minä sitten itseäni lohduttelin rapsutellessani kiitosporkkanoitaan rouskuttelevaa Gourmetia.

Missäs meillä sitten meni mönkään? Ensinnäkään Gourmetia ei kiinnostanut sitten yhtään. Koetin saada ponin innostumaan, virkustumaan, houkuttelin ja hoputin, virheitä kaikki. Herra ponijunnu teki asiat tasan sitä tahtia joka häntä sattui kiinnostamaan, mikä oli tänään onnettoman hidas, tahmea. Liikkeistään Gourmet sai hurjat 2 pistettä; vitonen käynnistä, ravista sekä laukasta molemmista vain 1 piste, sekin todennäköisesti säälistä. Käynnin aikana totesin pelin olevan menetetty, Gourmet liikkui niin tahmeasti, ilman kunnon työntöä tai tahtia. Ravissa liike kuoli täysin, emme me kovin montaa raviaskelta esittäneet. Tai minä kyllä pingoin minkä kintuistani pääsin, poni vain ei seurannut samaa tahtia mukana. Laukkaakin joutui hakemalla hakemaan ja löytymättä jäi, ja sitten kun Gourmet lopulta ravasi tai laukkasi irtohypytyskujassa niin sekä liike, että hypyt, olivat tavattoman löysiä. Ei puhettakaan kinttujen nostamisesta tai selän käytöstä! Puomit kolisivat, irtohypytyksestä tuli 3 pistettä todennäköisesti matalimpien esteiden puhtaan ylityksen vuoksi. Gourmetia ei tosiaankaan kiinnostanut tänään, se ei yrittänyt sitten ollenkaan. Eikä ori tuntunut stressaavankaan, se ei ollut erityisen väsynyt tai hikinen, mitenkään jännittyneen oloinen. Tietysti herralla voi olla tämänsorttinen reaktio jänniin asioihin, uusiin tilanteisiin. No, käytiinpähän näytillä, toivottavasti Gourmet ei kehittänyt mitään esiintymisinhoa.

Ne loput pisteet, joilla 17 pistettä tuli kaavittua kasaan. Suvustaan Gourmet sai, täysin odotetusti kun kriteerit etukäteen tavasin läpi, 2 pistettä. Rakenteen 7 pistettä pelastivat meidät. Täysi kymppi päästä ja kaulasta, matalahko peruskutonen rungosta ja sitten se masentavan heikko nelonen jaloista. Miksi se nelonen tulee poneilleni aina kintuista?! Siitä oleellisimmasta ruumiinosasta? Mutta tällä mennään, kunhan kintut kestävät käyttöä.
Ja kyllä tämäkin tästä, sujuuhan meillä Ranskiksenkin kanssa.. ainakin yleensä. Jotenkuten. Emmeköhän me Gourmetinkin kanssa tule juttuun, saa tämän karusellin pyörimään. Ja jos emme saa niin tuuppaan Sarlotan tai jonkun muun tuonne selkään, ei minun siellä pakko ole olla jos poni toimii toisen kuskin kanssa paremmin. Toivon, haluan Gourmetinkin tykkäävän työnteosta, vaikka sitten omaan tahtiinsa jos ei siinä ruusukkeita tuovassa kisatempossa. Mikäli minä olen se yhtälön suurin ongelma, siirryn kyllä sivuun, vaikka totta kai se kirpaisee jo ajatuksen tasolla.

Käytös: 3p
Rakenne: 7p (pää ja kaula/runko/jalat ja kaviot - 10/6/4 p)
Liike: 2p (käynti/ravi/laukka - 5/1/1 p)
Irtohypytys/askellajikoe: 3p
Suku: 2p

Yhteispisteet: 17p - Quality Welsh Youngster

14.08.2024 Kouluvalmennus, valmensi Jenna (juu emme häikäisseet häntä)

Pääsin Tuoniseen loppukesästä valmennus visiitille, jossa valmennettavana oli welshponi, jonka virallista nimeä en muista mutta Gourmetiksi sitä puhelimessa sanottiin. Mielikuvissani oli ylväs ja hyväryhtinen poni, jonka kanssa kaikki sujuisi kuin tanssi. Todellisuus oli toista kun saavuin Tuonisen kentälle, jossa ruunivoikko ori kiemurteli ratsastajansa alla kuin täi tervassa. Ratsastaja kertoi, että olivat siinä alkuverryttelyä lopettelemassa, joten pyysin nähdä kaikki askellajit ja muutamat voltit ja kiemurat vielä ennen kuin aloitettaisiin päivän treeninä olevat ravi harjoitukset.

Näkemäni perusteella ennustin ratsastajalle hikistä valmennusta, sillä Gourmet vaikutti olevan erityisen hitaasti edistyvä ja vaativa ratsastaa. Gourmet kulki kyllä eteenpäin mutta ei erityisen innokkaasti tai oma-aloitteisesti. Ori ravasi kyllä ja vielä ratsastajan osoittamaan suuntaa mutta tahmeaa oli. Kehotin ratsastajaa käyttämään napakampaa pohjetta orille, jotta Gourmet pysyisi paremmin liikkeessä. Muutaman askeleen verran poni olikin aina reippaampi mutta ei kovinkaan montaa. Sen sijaan Gourmet oli kyllä mielellään siirtymässä pienelle välikäynnille.

Ratsastaja taisi olla enemmän taukoa vaille kuin poni. Tiedustelin, että onko Gourmet aina samanlainen ja vastauksen mukaan kyllä, joskus vielä tahmeampi. Pienen hengähdyksen jälkeen palattiin työntekoon. Reippautta haettiin muutamien laukkasiirtymisien kautta mutta edelleen pääasiallisesti jatkettiin ravissa. Ensimmäisellä nostolla Gourmet vaikutti menevän takaosalla laukkaa ja etupää vielä ravia. Kehotin siirtymään takaisin rehelliseen raviin ja nostamaan uudestaan laukan. Tällä kertaa Gourmet siirtyikin rehelliseen laukkaan vaikkei se vieläkään ollut mikään taskuraketti. Parin noston jälkeen pyysin ratsastajaa ottamaan taas pidempiä raviosuuksia, joiden aikana tehtiin voltti tai suunnanvaihto. Loppuun asti Gourmet oli tasaisen tahmea mutta suoritti kuitenkin tasaisesti koko tunnin. Se innokkuus vaan loisti poissaolollaan.

20.11.2024 Ei sitten hypätty

Kolme pituushalkaisijalle pystytettyä estettä sellaisilla väleillä, että hevosen saa käännettyä isommitta vaikeuksitta kahdelle kaarella esteiden rytmittämänä. Sinänsä simppeli tehtävä, joka kuitenkin tänään kampitti minut ja Gourmetin totaalisesti.

Alkuverryttelyjen aikana jätin maalailematta piruja seinille, ratsuni vähemmän reippaasta vauhdista huolimatta. Jumppasin Gourmetia rennon pehmeäksi, lihaksia lämpimiksi, paljon laajoja kaaria ja asetuksella pelaamista melko pitkässä, rennossa muodossa, pitkänpuoleisella ohjalla ja ilman jalustimia. Vauhtisokeus ei tosiaan päässyt yllättämään, Gourmet tarjoili melko rauhallista (lue: hitaan vetelää) tahtia. En kuitenkaan ollut huolissani, ori kuitenkin nosti jalkojansa eikä kopsinut kavioitansa pituushalkaisijan esteisiin, jotka tosin tässä vaiheessa olivat vielä maapuomeja. Koska pörräsin kentällä täysin yksinäni, jouduin tietysti laskeutumaan satulasta nostaakseni maapuomit ristikoiksi, ristikot pikku pystyiksi ja niin edelleen, joten väkisinkin toistojen välinen rytmi muodostui melko rikkonaiseksi. Veikkaan kyllä, ettei auttava käsipari puominnostajan roolissa olisi meitä tänään pelastanut.

Gourmet nimittäin hiipui aivan totaalisesti nostettuani maapuomit ristikoiksi. Ponini askelluksesta katosi se olematonkin eteenpäinpyrkimys, ja mikä pahinta, Gourmet muuttui totaalisen rautakylkiseksi ratakiskoksi, jota minusta ei ollut taivuttamaan. Asetus, taivutus sekä suoristus jäivät äkkiä kaukaisiksi haaveiksi, eikä verryttelyissä vielä kohtalaisen asiallisesti sujuneista kulmista, kaarista, ympyröistä tai edes uraa mukaillen ratsastetusta suorasta linjasta tuntunut tulevan yhtään mitään. Ja ihan äskettäin nappasimme welshien cupista rataestevoiton! Maastoesteilläkin sijoituksemme oli 6/14! Sitä cup-radalla asiaankuuluvan reipasta laukkaa esitellyttä, taipuisaa ja vastaanottavaista ponia vain ei tänään näkynyt. Ristikot ylittyivät ihan nätisti, vaikkei linjatyöskentelyssämme tai lähestymisissämme oikeastaan ollut kauhean paljoa kehumista. Juuri siitä syystä pystyjen kanssa näkyi kaiken maailman ongelmia pudotuksista lähtien, niin matalia miltei yli harpottavia kuin ne pystyt olivatkin. Ei tämä nyt suorastaan madellut, melkein kyllä. Ihan selkeästi Gourmetille sattui harvinaisen huono päivä, enkä minäkään kovin montaa kertaa viitsinyt hakata päätäni seinään ennen kuin luovutin koko kevyen pikkuhyppelyn suhteen. Läksimme sitten metsään, jossa Gourmet vähän piristyi, pehmeni, löysi askeliinsa vähän jotain orastavaa innontynkää. Vähän. Orastavaa. Josko huominen esittelisi minulle sen reippaamman Gourmetin, jonka kanssa aina välillä saan ilon ja kunnian työskennellä.

virtuaalihevonen | a sim-game horse