Rostovin Ruusu VH19-018-1058

Nimi	Rostovin Ruusu "Rohmu"	Kasvattaja	R. Laine, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154m, punaruunikko	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 16.10.2019, 18v satunnainen (4v 16.11.2019)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 100cm / 90cm

20.1.2019 kantakirjakelvoton ruususemme kirjattiin rotunsa erikoiskantakirjatilaisuudessa R-suunnalle KTK-II -palkinnolla!

16.03.2020 Rohmulle myönnettiin Championin arvonimi.

22.05.2020 tammalle myönnettiin VIR MVA Championin eteen.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Tämä meidän Rohmumme on aivan uskomattoman tiukkapipoinen tapaus. Sellainen Hercule Poirot -kirjojen neiti Lemon, uskomattoman tehokas mutta kuivakka yksilö, jonka elämän suurin haave on luoda täydellinen arkistointisysteemi. Herasilmämme ei tietenkään arkistoi mitään, mutta kuivakka, asiallinen ja jämpti se on, aivan hirvittävän rutiinirakas (mikä tekee kaikesta matkustamisesta yhtä tuskaa) sekä sellainen paheksuva täti, jonka turpakarvat tutisevat, kun naapurikarsinan hevosen takalistoon on klipattu jokin hassu kuvio.

Ruoka-ajat, pinteleiden käärimisjärjestys, oikeastaan ihan kaikki arkirutiinit ovat Rohmulle hyvin tärkeitä. Niin tärkeitä, että rutiinien rikkoutuessa hevonen meinaa vähän hermostua. Se muuttuu äkäiseksi, etusellaan maata polkevaksi kiukkupepuksi, joka ei sentään sikaile, mutta osoittaa selkeästi rumalla ilmeellään tilanteen epämukavuuden. Kaikki arjen rikkovat matkustelut, olivat ne kisareissuja tai klinikkakäyntejä, sen sijaan ovat ruunikolle kauhistus. Siinähän menee arki ihan epäjärjestykseen! Ensin matkustaminen jossain epämukavassa kopperossa (tamma kyllä kävelee traileriin/rekkaan, muttei nauti matkustamisesta yhtään, ja vähänkään huonommalla, renkaita tärisyttävällä tiellä Rohmu kyllä kuopii lattiaa protestina), sitten vieras paikka ja työntekoa jossain muualla kuin kotiympyröissä, tai esiintymistä pönöttäville kaksilahkeisille tai..! Ei, Rohmu ei pidä matkustamisesta, esiintymisestä tai rutiiniensa rikkoutumisesta. Tamma on hapan, äkäinen ja hieman stressaantunut, kun se viedään pois kotoa. Kyllä tämän kanssa esiintyy ja kilpailee, ei tämä nyt itsensä hikeen stressaava vatsahaavapotilas ole, mutta ihan oikeasti, on olemassa myös kisaamisesta nauttivia hevosia. Rohmu ei ole yksi niistä.
Tiukkanutturainen tätitamma käyttäytyy moitteetta, kunhan sen kanssa toimii rauhallisesti ja pitää rutiineista kiinni. Kavioiden puhdistus, suojien laitot sun muut aloitetaan aina vasemmasta etujalasta, oikea takanen taas jätetään viimeiseksi. Tarhaan kuljetaan päivittäin samaa reittiä – hyvänen aika sitä herasilmämme järkyttynyttä ilmettä, kun se kesäisin viedäänkin tarhan sijaan laitumelle! Eihän sellainen passaa ollenkaan! Edes kaikki se vihreä ruoho ei korvaa tamman järkytystä. Ei tämä ole hevosta kummempi, vähän neuroottinen tapaus vain.

Luonnollisesti Rohmu järkyttyy myös ratsastajan vaihtumisesta. Onneksi, onneksi tamma ei ole täysin yhden ihmisen hevonen, mutta ensimmäinen puoli vuotta meni lähinnä kirotessa, Rohmu kun ei tuntunut tekevän töitä kenenkään kanssa. Nykyään tamma kyllä toimii kenellä tahansa Susirajan työntekijöistä, vieraiden ihmisten kanssa ruunikko taas menee uudestaan solmuun. Aivan sama, miten osaava olympiamitalisti tämä uusi ratsastaja on, Rohmu vain ei pysty eikä kykene. Uuden ratsastajan kanssa tamma kiemurtelee, heittelee päätään, vastustelee apuja ja tuntuu kaiken kaikkiaan vastahankaiselta, haluttomalta sekä ihan osaamattomalta remonttiprojektilta, jonka kanssa voisi harkita luovuttamista. Ei käy kateeksi sitä piruparkaa, joka tamman on aikanaan ratsuttanut..
Eikä tammamme tutunkaan kuskin kanssa ole mikään yksioikoisen helppo liikutettava. Rohmu, jämpti ja täsmällinen kun on, vaatii sellaista myös ratsastajaltaan. Epämääräiset avut, kova käsi, puristava polvi, hypyissä myöhästyminen, ihan sama mikä virhe, niin johan on Rohmun elämä pilalla, arkistointisysteemit tulessa ja liittoon soitettu kestämättömien työolojen vuoksi. ”Ratsasta sitä silkkihansikkain ja löydä sisäinen Cardesi” oli aluksi huono vitsi, nykyään enemmän vakavasti otettava ohjenuora. Helppo A kivaliikkeisellä hevosella vaikuttaa hirvittävän hauskalta ajatukselta, Rohmun kanssa se vain meinaa käytännön tasolla luiskahtaa sinne itkun vääntämisen puolelle. No, ne kivat liikkeet toki kompensoivat paljon, samaten onnistumiset, kun niitä tulee. Rentous ja keveys tosin jäävät tämän hevosen koulusuorituksista puuttumaan, Rohmu kun ei ole rentoa nähnytkään. Ikinä. Paitsi pihaton kuningatarta, Telmaa, katsoessaan.
Voi juku, esteiden hyppääminen se vasta hauskaa onkin! Not. Mikäli askel ei passaakaan täydellisesti, jokin kurvi onkin vähän tiukempi tai, hui kauhistus, Rohmu kolauttaa puomia, jokin tamman päässä naksahtaa, menee tilttiin, ja lopputuloksena on melkein vauhko eläin, joka laukkaa alakaula pullottaen ahdistuneena pitkin kenttää kuin metsäpaloa pakeneva eläin. Koetahan siinä sitten rauhoitella hevosta ja saada se hyppäämään edes pikkuristikko, jottei treeni (tai kisasuoritus) lopu totaaliseen katastrofiin. Rohmulle suorat lähestymiset sekä kohtalaiset kurvit ovat tärkeitä. Kyllä tämänkin kanssa voi ajan sekä teiden kanssa pelailla, kunhan ei turhan hurjaksi heittäydy. Rohmu osaisi kyllä, sillä on esteälyä, tasapainoa, perushyvä hyppytekniikka. Luonne vain on niin uskomattoman joustamaton, että kun tammaa ei (ymmärrettävistä syistä) nuoresta pitäen ole treenattu World Cupien ammattilaiskurveihin, niin eihän niitä nyt vanhemmalla iällä aleta opettelemaan, herranen aika!

No, on tämä uskomattoman tehokas, omalla tasollaan aikaansaava tapaus, kun kaikki menee putkeen. Jos kaikki menee putkeen.

Sukutaulu

i. Idän Ihime evm, sh, vrn, 153cm	ii. Iltasatu Idästä evm, sh, trn, 151cm	iii. Illanhuokaus evm, sh, m, 153cm
		iie. Länsituuli Laulaa evm, sh, rn, 149cm
	ie. Taikakuiske evm, sh, trt, 153cm	iei. Miraakkeli evm, sh, tprt, 156cm
		iee. Hiljaa Huokaa evm, sh, trt, 151cm
e. Tulppaanihalla evm, sh, rn, 154cm	ei. Oljentuhka evm, sh, prt, 149cm	eii. Juhlava Jussi evm, sh, prt, 154cm
		eie. Ruisrääkkä evm, sh, vprt, 151cm
	ee. Pakkasenpurema evm, sh, prn, 156cm	eei. Kevätnuoska evm, sh, tprn, 151cm
		eee. Hallavilla evm, sh, rt, 159cm

Jälkeläiset

s. 01.12.2019 sh-o. Roudasta Rospuuttoon, i. Varkain Vihitty, om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
s. 02.05.2021 sh-o. Mehiparta, i. Varjoviima, om. Elli Liekkiharju (VRL-14207)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

24.06.2021 Maastoestevalmennus, valmensi Naella

Tänään ajelin pitkästä aikaa Susirajan tiluksille, jossa minua jo tallipihalla odoteltiinkin. Lissu esitteli minulle tämän aamun ratsunsa Rohmuksi ja kertoi sen olevan vähän turhan tiukkapipoinen, mutta ihan mukiinmenevä tapaus. Ruunikko tamma katsoi minua korvat takakenossa, ihan kuin paheksuen sitä, että olin tullut muutaman minuutin myöhässä. Lissu pisti asian merkille ja naurahti vastaukseksi, kun kysyin, oliko Rohmulla jokin aikataulu tälle päivälle. Pidin seuraavaksi siis huolen, että ratsukko pääsi verryttelemään kentälle ja saisimme ainakin lopeteltua valmennuksen suunnitelmien puitteissa.

Ruunikko, herasilmällä varustettu tamma liikkui ratsastajansa alla kentällä vähän tahmeasti, eikä Rohmu meinannut aluksi vastata eteenpäinpyytäviin apuihin ollenkaan. Kun Lissu muistutti liikkumisesta sitten kevyellä raipankosketuksella lavalle, ruunikko singahti eteenpäin muutaman laukka-askeleen verran. Ravin laatu parani tämän kohtauksen myötä ja hetken päästä myös laukannostot onnistuivat hallitun kauniisti. Rohmu näytti ratsastajansa alla jopa rauhalliselta, ei ihan rennolta mutta sellaiselta, että sen tekemiseen pystyi vaikuttamaan. Kun alkuverryttelyt oli saatu tehtyä kaikissa askellajeissa, oli aika lähteä käymään maastoesteradalla hyppäämässä muutamia tehtäviä. Lissun ohjatessa ratsunsa kohti avointa porttia ja siitä ulos, tamma tuntui kyseenalaistavan päätöstä kovasti. Lissu kuitenkin kertoi Rohmulle koko ajan, että kaikki oli hyvin ja menisimme nyt metsään, mutta hevosen mielestä tämä tuntui olevan ihan kauheaa. Maastoesterataan kuuluvalle pellolle päästyämme Lissu saikin ravata ja laukata hetken, jotta Rohmu tasoittuisi edes hieman.

Hyppääminen aloitettiin parilla helpolla tukkiesteellä, joilla oli korkeutta maksimissaan 60 senttimetriä. Lissu kävi ensin näyttämässä puunrungot ratsulleen ja sen jälkeen molemmat hypättiin erikseen. Ensimmäisellä kerralla tukki tuli ilmeisesti Rohmun eteen vähän liian nopeasti eivätkä askeleet osuneet, joten seurauksena oli kielto. Lissu pysyi kuin pysyikin tammansa kyydissä ja lähestymiselle otettiin uusi yritys. Nyt Rohmu hyppäsi, mutta hyvin pitkän ja matalan hypyn, hyvä kun kaviot eivät viistäneet runkoa. Esteen jälkeen laukka ei ollut mitenkään järin sulavaliikkeistä, vaan enemmänkin ylössuuntaavaa loikkimista. Toiselle tukille ratsukko sai jo paremman hypyn ja laukkakin tasoittui. Ei se ihan priimaa ollut vieläkään, mutta parempaa. Seuraavaksi tukit yhdistettiin sarjamaiseksi kokonaisuudeksi. Niiden väliin jäi noin neljänkymmenen metrin kaareva väli, jonka Lissu epäili aiheuttavan ongelmia. Ja niinhän se tekikin. Rohmu säntäsi ensimmäisen hypyn jälkeen pää pystyssä, eikä kaarevuudesta ollut reitillä tietoakaan - toiselle tukille tuli hyvin vino lähestyminen ja ihme kyllä, tamma hyppäsi mutta pääsi vain vaivoin puunrungon yli. Ehdotin, josko ratsukko kävelisi pienen hetken, jotta Rohmu saisi kerätä vähän voimia uuteen yritykseen, mutta Lissu huiskautti kättään ja totesi, ettei tilanne siitä paljoa parantuisi. Uusi yritys otettiin heti perään ja se sujui jo paremmin pientä kiemurtelua lukuunottamatta. Laukka oli kuitenkin jo rauhallisempaa, joten jätimme tukit sikseen ja kävelimme metsän puolelle.

Lopuksi työnalle otettiin vielä oja. Reilun metrin leveä, hieman heinittynyt oja oli merkitty hyvin ja sille saatiin tehtyä melko suora lähestyminen. Tehtävä aloitettiin pitkällä lähestymisellä, jota lähdettiin lyhentämään. Ensimmäisellä kerralla homma onnistuikin hienosti, mutta toisella, vähän lyhyemmällä suoristuksella Rohmu totesi, että nyt tämän päivän hypyt olivat tässä ja se siirtyi juuri ennen ojaa raviin ja pysähtyi esteen eteen. Lissun piti siis saada laukka rullaamaan paremmin seuraavalla yrityksellä. Vaikka ratsastaja kuinka yritti, tamma ei laukannut mitenkään reippaasti, hyppäsi ojan yli jotenkuten ja jatkoi sen jälkeen hyvin hitaassa laukassa. Päätimme Lissun kanssa yhdessä, että tämän päivän valmennus taisi olla tässä, jottei Rohmun elämä mullistuisi ihan liikaa. Parin onnistuneen laukannoston ja tarpeeksi sujuvan laukkapätkän jälkeen ratsukko saikin siis siirtyä loppuverryttelemään ravissa. Rohmu kulki ravissa jo paremmin ja kun lähdimme palaamaan tallia kohti käynnissä, sen ilme näytti kirkastuvan. Paluumatkalla juttelimme Lissun kanssa sekä Rohmusta että sen luonteesta, joka tuntui olevan varsin mielenkiintoinen. Toivotin tallin pihassa vielä tsempit jatkoon ja lähdin sitten suuntaamaan takaisin autolle.

29.11.2022 Hölisemisen sietämätön keveys, kirjoittanut Lissu T.

Susirajan arki on pitkään ollut hyvin tasaista ilman isompia poikkeuksia, tapahtumia tai mitään muutakaan arkea rikkovaa. Tuttua ja turvallista, mistä etenkin rutiinirakas Rohmu on kiittänyt. Ruunikon mieliala on pysynyt melko tasalaatuisena, kun karsina- tai tarhajärjestys ei ole vaihtunut, hevosia ei ole tullut lisää eikä myöskään vähentynyt (toistaiseksi, piakkoin jokunen vanhus lähtee taivaslaitumille), käsittelijät sekä ratsastajat ovat samoja tuttuja, päiväaikataulukin on melko tasainen ja mikäli jotakin liukumaa onkin, sekin on pysytellyt tutuissa rajoissa. Rohmu tuntuu silti pitävän nutturansa tiukalla sekä ilmeensä paheksuvan tuomitsevana, ihan kaiken varalta, kuin jo etukäteisprotestina jollekin, mikä mahdollisesti tulee rikkomaan arvon tamman ihanat arkirutiinit. On tämäkin kumma kavioeläin!

Rohmu tosin on oikeassa, aiomme narrin kanssa rikkoa tamman rutiinit ja kuskata sen niin sanotusti ihmisten ilmoille. Tunnetusti tämä hevonen ei turhan paljoa matkustamisesta innostu, joten voi olla, ettei vielä joulukuussa lähdetä mihinkään, vaan säästetään matka"hupi" vuodenvaihteen toiselle puolelle. Laatuarvosteluissa pyöriminen ei tietenkään ole mikään pakko, mutta kerta tämä on niin sanotusti valmis laji- ja rotulaatuarvosteluun niin omien kuin jälkeläistensä näyttöjen suhteen, niin kerrankos sitä hampaita kiristelee ja vie Rohmun pois kotoa.
Tänään vitsailin Rohmun kuulleen suunnitelmistamme, sillä koulutreenimme meni aivan kertakaikkisen penkin alle. Otan kyllä suurimmat syyt niskoilleni, Rohmu on niin tarkka saamistaan avuista, että minä juuri äkäisestä flunssasta toipuneena en tosiaankaan ollut parhaimmillani ratsastajana. Tämänkin olisi tietenkin voinut hoksata ennen selkään kipuamista ja nakittaa Rohmun liikuttamisen joko narrille tai Sarlotalle.. Vaan tulipahan kokeiltua ja todettua, että ehkä pysyn vielä päivän tai pari koppakärryttelyssä sekä helppojen hevosten humputteluratsastuksessa. En selkeästi ole vielä niin hyvässä kunnossa kuin kuvittelin olevani, ja kiukkuinen, turhautunut Rohmu on siitä valitettavan hyvä todiste.