Varkain Vihitty VH19-018-0431

28.10.2020 Hampaiden kulumat, jäykistynyt liikkuminen sekä takajaloista löytyneet kulumat tekivät lopetuspäätöksen puolestamme. Sulhoa jää kaipaamaan koko talliväki.

Nimi	Varkain Vihitty "Sulho"	Kasvattaja	K.V.E, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	171cm, rautiaanpäistärikkö	Meriitit	Ch, KTK-III, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 10.04.2018, 23v satunnainen (3v 01.05.2018)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 100cm / 90cm / helppo

30.04.2018 suomenhevoskantakirjan lisätilaisuudessa Sulho kirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla.

20.01.2020 Susirajan laatuarvosteluvuosi alkoi jymy-yllätyksellä Sulhon kiikuttaessa kotiin SLA-I* -palkinnon!

30.06.2020 kolossimainen orimme palkittiin ERJ-I -palkinnolla.

04.07.2020 Sulholle myönnettiin Championin arvonimi.

15.07.2020 herrasmies-Sulho palkittiin KRJ-I -palkinnolla.

25.08.2020 Sulho sai KERJ-III -palkinnon meriittirivinsä jatkeeksi.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Sulho oli koulukisabongaus; samalla kun ratsukko kuulutettiin radalle, kuuluttaja kertoi orin olevan myynnissä. Rautiaanpäistärikkö ori oli valtavan kokoinen mörssäri (miten sattuukin, että kaikki päistärikköorimme ovat tämmöisiä valtavan korkeita tapauksia?), mutta liikkui mukavan kevyen ja vaivattoman näköisesti. Mikään välitön ”pakkosaada!!” -hevonen tämä ei tosiaan ollut, vaan enemmän ”ostetaan nyt pois kuleksimasta” -tapaus. Ei Sulhossa mitään vikaa ole, todellakaan, se vain ei sillä tavalla sytyttänyt. Ostopäätöksen taustalla oli enemmän järkisyitä; suvullisesti täysin erilainen muihin hevosiimme nähden (olkoonkin vähän värijalostusta vain värin lisäämisen riemusta, Sulholle kuitenkin sattui geenilottovoitto), kivat liikkeet, ihan asiallinen kapasiteetti, hyvä luonne.

Maksoimme Sulhosta vähän ylihintaa - samaa rahaa ei tasan olisi pyydetty perusrautiaasta, eikä tinkaaminen valitettavasti tuonut toivottua tulosta -, mutta eläinlääkäritarkin jälkeen talliimme muutti uusi kolossi. Rauhallinen, tyyni herrasmiesori sopeutui nopeasti uusiin kotinurkkiinsa eikä ole aiheuttanut mitään päänvaivaa kenellekään. Todella helppo, nöyrä kaveri! Hyppytyyli tosin on mitä on, mutta se nyt ei onneksi arkielämässä näy.

Nöyrä, kuuliainen, eteenpäinpyrkivä, melko herkkä. Voimakas työntö takaa, hyvä ryhti, kevyt ja ilmava askellus, joskin vähän ahtaanpuoleinen takaa (laukka jo väljää). Hyvä tahti ja tasapaino, mukava yliastunta. Sulho on hyvä ratsu helppoihin luokkiin, kelle tahansa sopiva luottopeli. Sellainen lempeä, ymmärtäväinen nallekarhu, joka ei ota heti nokkiinsa jos ratsastaja tekee virheitä tai on avuissaan epäselvä. Itse asiassa Sulhoa ei häiritse moinen ollenkaan, päistärikkö vain hidastaa tahtiaan jääden odottamaan uusia ohjeita. Eteenpäinpyrkimyksestään huolimatta Sulho tarjoaa vakiona melko rentoa humputteluvauhtia, kunnon askellus pitää ratsastaa esille. Pohkeenväistöt ja keskikäynti ovat orin isoimmat kompastuskivet, vastalaukka ja lisätyt askellajit taas bravuureita.

Kyllähän tämä hyppää, kuuliaisesti ja parhaan kykynsä mukaan, mutta ilman sen isompaa tunteen paloa. Tai tekniikkaa. Sulhon kunniaksi on sanottava, että se on jalkatekniikaltaan melko moitteeton, hypyt ovat tasapainoiset ja orin laukkaa voi säädellä pienin avuin sopimaan ties mihin väleihin. Mutta.. kun ne muut. Ponnistukset lähtevät herkästi ihan mistä sattuu, mikäli ratsastaja ei huolehdi ponnistuksista. Yleensä Sulho hyppää iloisesti käyttämättä kaulaansa tai selkäänsä juuri ollenkaan, ja vaikka ori nostaakin jalkansa nopeasti ylös, Sulholla on ikävä taipumus liioitella hyppyjään niin korkeus- kuin leveyssuunnassa. Etenkin sarjaesteillä tämä tapa näkyy herkästi kieltoina, läpirysäyksinä tai puomien kolinana. Sulho tarvitsee ratsastajaltaan tukea ponnistuspaikkoihin sekä laukan säätelyyn, jotta tuloksena olisi puhdas, siisti rata. Mihinkään kovin tiukkoihin kurveihin kolossi ei kykene, vinoihin lähestymisiin kyllä. Maastoesteillä päistärikkömme ei onneksi liioittele hyppyjään niin pahasti, mutta on toisaalta herkempi kieltämään jos ei ole satavarma onnistumisestaan. Ratsastajan rohkaisu ja varmuus onnistumisiin auttaa kummasti.
Kaipasit sitten ratsua rennolle yksinmaastoilulle tai reippaammalle porukkarallille, Sulho on aina varma valinta. Maastovarma, rauhallinen, muiden hevosten kanssa hyvin toimeen tuleva sekä yksinäänkin tolkuissaan pysyvä päistärikkö kantaa kenet tahansa turvallisesti kotiin toivotussa askellajissa, toivottua vauhtia. Peltokoneet tai moottorikelkat eivät paljoa hetkauta, kunhan pysyvät tarpeeksi kaukana; pusikosta viereen kaasuttava kone on totta kai kamala.

Sulho on mukava muutenkin kuin ratsastettaessa. Leppoisa, nopeasti uusiin paikkoihin, ihmisiin ja hevosiin tottuva kolossi on hyväkäytöksinen herrasmieshevonen, kenen tahansa kätösiin sopiva opetusmestari. Kengittäjämme on joskus tuonut kengitysoppilaitaan meille ja käyttänyt Sulhoa yhtenä opetushevosena, sillä näin hyvähermoista, mistään mitään sanomatonta nelijalkaista saa hakea! Sulho seisoo paikoillaan vaikka maailman tappiin, ei missään vaiheessa tympäänny, vaan pysyy tyytyväisen näköisenä sen kuudennentoistakin testisatulan tai epäonnistuneen harjan letitysyrityksen jälkeen. Madotus ja muut lääkitsemiset sujuvat ilman vastaan haraamista, samaten kaikki arkiset askareet lämmön mittaamisesta varustamiseen. Klipperin ääni ei kiinnosta, kaivon kannet eivät pelota, ohi menevät hevosystävät eivät aiheuta ”Minä jään yksin!!” -hätäilyä.. Täydellisen helppo hevonen, joka tilanteessa.
Valtavan korkea suomenhevosori kulkee vierellä kuin mikäkin koirakaveri; korvat hörössä, ihmistä ja ympäristöään uteliaana tutkien, mutta ilman aikomustakaan lähteä omille teilleen. Sulho kävelee vähän verkkaiseen tahtiin, sillä ei ole kiire mihinkään.

Sulho on nuorena rymynnyt trailerista pois tullessaan itsensä kumoon ja kinttunsa lastaussillan alle, minkä vuoksi päistärikkö yhä edelleen katsoo trailereita ja lastaussiltoja kieroon. Traileriin oria ei saa, rekkaan kylläkin, vaikka ori vaatiikin vähän rohkaisua lastaussillalle astumiseen. Rampilta poistuessaan Sulho herkästi loikkaa reunan yli; tämä kannattaa pitää mielessä purkutilanteissa. Matkustaminen hieman hermostuttaa oria, eikä ruoka maistu rekassa ollenkaan. Perillä kolossi kuitenkin rauhoittuu nopeasti; aivan kuin hevonen onnittelisi itseään siitä, että selvisi tästäkin matkasta.
Kisa- ja valmennustilanteissa tai näyttelykehissä ori ei ole sen kummempi kuin kotonakaan. Rauhoituttuaan matkan jäljiltä Sulho palautuu omaksi leppoisaksi, stressaamattomaksi itsekseen. Vaikka esittäjää tai ratsastajaa vähän jännittäisi, Sulho ei anna mokoman vaikuttaa omaan elämäänsä. Eihän tämä mikään ultimaattisin karismakasa tai totaalivarma ruusukehai ole, mutta oikein mukava luottokaveri kisoihin.

Sukutaulu

i. Vilpillä Viety evm, sh, vkk, 160cm	ii. Iltaruskon Aikaan evm, sh, rt, 163cm	iii. Aaronin Ihme evm, prt, 165cm
		iie. Ehtootyöt evm, sh, vrn, 160cm
	ie. Luvatta Lainattu evm, sh, rnvkk, 160cm	iei. Savusammal evm, sh, mrn, 162cm
		iee. Kieltoja Kiertänyt evm, sh, vkk, 155cm
e. Lankavilloja evm, sh, rtpäist, 170cm	ei. Kalevankeihäs evm, sh, rtkm, 170cm	eii. Jätinjousi evm, sh, vprt, 172cm
		eie. Virvon Varvon evm, sh, rtkm, 162cm
	ee. Rukkasrakkaus evm, sh, rtpäist, 165cm	eei. Talvituvan Topelius evm, sh, rtkm, 167cm
		eee. Purppurapusakka evm, sh, rnpäist, 161cm

Jälkeläiset

s. 03.05.2019 sh-o. Häävalssi Hämärässä, e. Ukkoskuiskaus, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 01.12.2019 sh-o. Roudasta Rospuuttoon, e. Rostovin Ruusu, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

27.05.2019 Maastoestevalmennus, valmensi Sylvi

Kevät ja kesä on hienoa aikaa monestakin syystä. Yksi niistä on tietenkin kenttäkilpailukauden alkaminen sekä treenit kuivalla pohjalla maastoradalla. Tänään olin lähtenyt Susirajaan valmentamaan Narria ja Sulhoa maastoesteillä. Ratsukko verkkaili itsenäisesti nurmialueella esteiden lomassa saapuessani paikalle. Päistärikkö ori oli vaikuttavan kokoinen ja askelsi kauniisti. Olinkin ymmärtänyt sen olevan enemmän koulupuolelle kallellaan, joten olisi hauska nähdä miten se pärjäisi maastoesteillä.

Aloitimme hyppäämisen pienellä mökkiesteellä, joka oli sopivan matalan kynnyksen este. Se sijaitsi sopivasti avarassa tilassa, eikä sen edessä ollut nousuja ja laskuja. Sulho laukkasi rauhallisesti ja hallitusti. Annoin hyvää palautetta sen maltillisesta asenteesta maastoesteitä kohtaan, sillä ori tuntui huokuvan positiivista energiaa ja mielenrauhaa. Ihan joka hevonen ei siihen pysty. Ori ennakoi estettä hieman ja hyppäsi liian kaukaa, mutta Narri pysyi hyvin hypyssä mukana ja tasapaino säilyi alastuloon asti. "Ota vielä uudelleen ja jos tuntuu, että hevonen alkaa ennakoimaan, istu hetkellisesti tiiviimmin satulaan ja ota muutamat puolipidätteet", ohjeisin ja Narri kaarsi uudelleen mökkiesteelle. Tällä kertaa Sulho pystyi selkeästi paremmin kuuntelemaan ratsastaa ja sen korvat kääntyilivät tarkkaavaisena vuoroin mökkiä kohden ja vuoroin ratsastajan suuntaan.

Koska suurempia ongelmia helpossa esteessä ei ollut, siirryimme tasonvaihteluihin eli banketille. Banketin päälle päästäkseen Sulhon oli otettava reipas hyppy, tämän jälkeen hypättävä banketin päällä oleva risueste ja sitten laskeuduttava toiselta puolen alas. Narri ravaili ensin Sulholla banketin ympärillä, jotta se sai tutustua siihen rauhassa ja otti sitten laukan kautta kaarevan lähestymisen. Sulho laukkasi omaa rauhallista tahtiaan ja tuntui ehkä vähän haaveilevankin jossain omissa maailmoissaan, sillä banketin ylöshyppy tuli liian nopeasti orin näköpiiriin ja se teki äkkijarrutuksen. Muutaman haparoivan askeleen ja pärinän jälkeen se rohkastui ja hyppäsi puoliksi banketin päälle. "Rohkaise vaan, pohjetta, pohjetta!" kannustin vieressä ja Sulho keräsi takajalkansa alleen ja ponnisti banketin päälle. "Hienoa! Kehu kovasti ja ohjaa risuestettä hyppäämättä alas ja tule uudelleen."

Seuraavalla kerralla Sulho tiesi jo mitä tuleman pitää ja meni reippaammin kohti bankettia. Silti Narri sai hieman rohkaista oria hyppyyn, mutta nöyrä ori teki kiltisti työtä käskettyä. Risuesteen Sulho hyppäsi siististi ja alas banketilta se tuli näyttävästi suurella loikalla. "Hienoa, tulkaa vain vielä muutaman kerran tähän suuntaan ja sitten voi tulla toisin päinkin", ohjeistin ja seurasin tarkkaavaisena ratsukon työskentelyä. Aika ajoin muistutin Narria ohjan tuesta tai jalan paikasta. Narrin tehtyä korjauksia Sulhon liikekin parani ja lopulta suoritukset olivat kuin oppikirjasta. Erityisesti Sulhon hieno asenne ratsastajaa kohtaan näkyi ja kehuin sitä vuolaasti.

Viimeiseksi harjoitukseksi ratsukko sai ottaa pitkän lähestymisen kapealle portille. Tässä tarkoituksena oli säädellä laukka-askeleen pituutta ja tempoa. Pitkällä suoralla toivottiin reipasta laukkaa, mutta kapeaa estettä varten tuli saada hevonen hyvin hallintaan. Sulho riemastui irrottelusta niin paljon, että se heitti ilmoille pari naurettavaa pukkihyppyäkin. Narri nauroi orin yrityksille selästä, sillä naisen hyvä tasapaino ei herpaantunut piiruakaan. Narri sai aika reippaasti ekalla kerralla ottaa Sulhoa edestä kiinni, jotta se malttoi tulla esteelle nätisti ja hyppy olikin vähän hallitsematon. Parin kerran jälkeen Sulhon energiatasot olivat laskeneet sopivasti ja se malttoi laukata matkaavoittavalla askeleella suoran ja koota sitten hienosti laukkansa juuri ennen estettä, heti kun ratsastaja sitä vain osasi pyytää.

Valmennus päätettiin hyvään suoritukseen ja annoin loppupalautteen ratsukolle. Vaikka Sulho oli selkeästi enemmän koulupuolen hevonen kuin estehirmu, toimi se erinomaisesti myös maastoesteillä. Sen kiltti ja hyvä asenne oli ehdottomasti eduksi vaativillakin radoilla, sillä oria oli helppo hallita. Eihän sillä juuri omaa päätä ollut käyttää esteille, mutta se ei haitannut, kun se niin nöyrästi kuunteli ratsastajan ohjeita. Ehdottomasti kehityskelpoinen ratsukko, jolla yltää varmasti hyviin suorituksiin eri ratsastuksen lajeissa!

26.08.2019 Uusi työntekijä, kirjoittanut Saana (VRL-05810)

“Ei sinun CV:ssäsi mitään moitittavaa ole ja vaikutat sopivan hyvin porukkaan, joten eiköhän me sinut toivotella tänne lämpimästi tervetulleeksi!”, Lissu totesi leveä hymy huulillaan allekirjoittaen molemmat kappaleet vastikään laadituista työsopimuksista. “Huippua, ette tule varmasti katumaan tätä!”, hihkaisin, vaikkakin mielessäni välähti muutamat kommellukset entiseltä työpaikaltani Ventoksesta; mutta se joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään vai miten se meni. Mutta mielessäni lisäsin silti hiljaa sanat “ainakaan liikoja”. “Mistäs voin aloittaa?”, kysyinkin jo seuraavaan hengenvetoon, sormeni jo suorastaan syyhysivät halusta päästä pitkästä aikaa kunnolla työn touhuun. “No tuollaisesta asenteesta me ainakin täällä pidämme!”, Lissu hymyili. “Hmmm ... karsinat on tältä päivää siivottu, mutta meillä on huomenna Sulhon kanssa meno koulukisoihin - se on semmoinen iso rautiaanpäistärikkö, tunnistat sen varmasti - niin orin saisi pestä ja puunata jo tänään kuntoon.”, tallinomistaja ehdotti ja oli tuskin saanut sanottua lausettaan loppuun, kun ponkaisin jo ylös ja hyvä, etten vetänyt kättäni lippaan “kyllä rouva kersantti!”-sanojen kerta. Sen sijaan totesin vain hymyssäsuin “onnistuu” ja yritin malttaa kävellä rauhallisesti ja maltillisesti, kuten ikäiseni kypsä nuori aikuinen nainen konsanaan, ulos toimistosta. Askeleissa saattoi tosin olla harvinaista keveyttä, kun suunnistin varustehuoneen kautta etsimään oikeaa karsinaa syli täynnä kaikennäköistä hevosen pesuun ja harjaukseen tarkoitettua tavaraa. “Sulho ... Sulho ... Suhhhohhoo.”, hyräilyni päättyi hämmästyksen omaiseen naurahdukseen, kun arvelin näkeväni oikean hevosen. “Varkain Vihitty.”, luin orin nimen karsinanovesta ennen kuin avasin liukuoven. “Lissu ei tosiaan valehdellut, sinähän olet valtava. Mitä ne on sulle syöttäneet?”, kysyin ihmeissäni nähdessäni kokonaisuudessaan suomenhevosjärkäleen. Onneksi ori katseli minua lempein silmin ja korvat hörössä, tullen nuuskimaan ojennettua kättäni uteliaana. “Varkain Liikakasvaneeksi sinut olisi pitänyt nimetä.”, hymyilin ja silitin oria kaulalta. “Aika hieno poika olet, voipi sinulta melkoiset liikkeetkin löytyä ...”, jutustelin samalla kun pujotin päitset päistärikön päähän ja sidoin sen kaltereihin kiinni harjattavaksi. “Nyt aloitetaankin kuule sellainen puunaus ja pesu, että viet huomenna voiton jo pelkällä komeudella, vai mitä?”, jatkoin ja tartuin kumisukaan ennen kuin kävin työhön reippain ottein ja päättäväisin mielin. Lissu saisi olla työn jälkeeni vielä tyytyväinen; olihan hevosenhoidosta kokemusta jo esimerkiksi hevostenhoitajan tutkinnon, ulkomaisella puoliveritallilla suoritetun harjoittelun ja suomenhevostallilla toteutetun parivuotisen työsuhteen jäljiltä sen verran, että tässä ei ainakaan pitäisi mennä minkään vikaan!

10.10.2019 Suuri punainen ja Kristiina, kirjoittanut Lissu T.

Loppuviimeksi Sulho on ollut oikein hyvä ostos, vaikkei se mitään sen suurempia intohimoja meissä ostohetkellä herättänytkään. Ja ihan rehellisesti sanottuna, ei ori vieläkään ole kenenkään lempihevonen. Se on mukava, kiltti, ihana hevonen, Sulhon kanssa on aina mukava tehdä töitä, eikä tästä kaverista ole oikein pahaa sanaa sanottavana. Ei minulla tai muilla. Mutta raukkaparka ei silti ole noussut kenenkään suursuosikiksi. Herralle löytyy kyllä aina joku rapsuttamaan, hoitamaan tai ratsastamaan, näin helppo, järkevä ja miellyttävä hevonen on ilmeisen mukavaa vaihtelua esimerkiksi.. Hornalle.

Kristiina ratsasti Sulhon tänään, kouluratatreeni. Ratsastin kentällä samaan aikaan (sillä nimenomaisella Hornalla..) ja katselin Kristiinan sekä Suuren punaisen menoa. Etenkin siirtymiset Kristiina ratsasti todella hyvin! Nainen ratsasti totutun siististi, hyvin hevosta kuunnellen ja mukaillen, saaden Sulhosta irti juuri niin hyvää liikettä kuin siitä ylipäätänsä saa. Hyvä muoto, takaosa kunnolla alla, ori liikkui oikein päin ja mielellään. Kerran huomautin huolimattomista pysähdyksistä, kun hevosen jalat jäivät kolmannen kerran vähän miten sattuu. Kehuin kyllä samaan hengenvetoon Kristiinan kevyenpehmeää, vakaata kättä. Kristiinan ja Sulhon meno oli muutenkin hienoinen (tai vähän vähemmän hienoinen..) vastakohta sille esitykselle, jota minun ja Hornan kädenvääntö oikein oli. Sulho liikkui, etenkin kokoonsa nähden, kovin kevyen ja helpon näköisesti. Ehkä Kristiina haluaisi kisata Sulholle ne pari hassua puuttuvaa koulusijoitusta..? Tai ainakin startata jotkut kisat ja katsoa, miltä se homma maistuu.

18.11.2019 Josko opettelisin ratsastamaan, kirjoittanut Lissu T.

Sulho ravasi kuuliaisesti eteenpäin minun hakiessa kadonneita istuinluitani ja tasapainoani. Ratsastettuani taas pitkästä aikaa muiden hevosilla olin huomannut istunnassani räikeitä vikoja ja puutteita, joten olin pikapikaa varannut useamman valmennuksen ja nyt koetin antaa istunnalleni vähän ensiapua ratsastamalla ilman jalustimia. Susirajalaisilla lohikäärmetammoilla sellaista ei tehtäisi, mutta onneksi on Sulho, ymmärtäväinen nallekarhu, joka ei tuntunut korvaansa lotkauttavan selässään pomppivalle perunasäkille, jota myös Lissuksi on kutsuttu.

Ratsastin puolikkaalla kentällä, toinen puoli oli Sarlotan ja Kristiinan käytössä. Kieli keskellä suuta ratsastin syvät, kunnolliset kulmat, tein askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, laajoja kaaria ja ympyröitä, vähän lisättyä käyntiä ja ravia koko rata leikkaana. Pysähdys, peruutus, liikkeelle suoraan harjoitusravissa. Ja voi kauhea miten minä välillä pompin satulassa! Sarlottakin huusi minulle välillä kadonneesta ratsastustaidostani, ja vaikka kyse olikin leikkisästä ystäväherjasta, niin tottahan se oli. Pakko ryhtyä tekemään jotakin keskivartalotreeniä muutenkin kuin puolitosissaan ja satunnaisesti!
Sulho kuitenkin, kaikessa ihanuudessaan ja ymmärtäväisyydessään, ei korvaansa lotkauttanut. Päistärikkö eteni tasaiseen tahtiin, reagoi apuihini ja oli juuri niin hieno ja ihana kuin yleensäkin. Pahimpien perunahetkieni aikana ori hidasti tahtiaan odottaen kunnollisia apuja, mutta muuten ei niin mitään ongelmia. Käynti ja laukka sujuivat ihan hyvin, ravissa huomasin toisen jalkani vaeltavan ja pääni nyökkivän kuin sellaisella isopäisellä vieterilelulla. En minä edes yrittänyt koota tai tuoda takaosaa ihan oikeasti oikeasti rungon alle, riitti, että Sulho oli avuilla ja eteni reippaasti eikä aivan kilometrimakkarana. Pohkeenväistössä jalkani ihan oman menon huomasi erittäin hyvin, Sulhon takaosa jäi herkästi laahaamaan ja jouduin ihan oikeasti asettamaan jalkani oikealle paikalle. Jalkatreeniä, jalkatreeniä.. ja niitä valmennuksia. Sekä hillittömän paljon kehua näin hienolle, pitkämieliselle hevoselle!