Pilveätär VH18-018-1008

Nimi	Pilveätär "Pipa"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	163cm, vaaleanrautias	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 14.05.2018, 17v satunnainen (4v 11.06.2018)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.07.2018 Suloinen, suloisempi, Pipa, ja nyt myös KTK-II -palkittu 79 pisteen tamma!

28.08.2018 tammallemme myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

20.04.2022 Ihana, täydellinen Pipamme palkittiin arvonsa mukaisesti SLA-I* -palkinnolla. Kakkukahvien rinnalla tarjoillaan tällä kertaa myös kuohuvaa, koska onhan Pipa nyt ehdottomasti kaiken ekstran arvoinen. Kippis!

31.08.2022 Pipaisen kruunuun aseteltiin uusi jalokivi, kun tamma palkittiin KERJ-I -palkinnolla. Tälläkin kertaa juhlakahvitukset vedettiin överiksi.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Pipa on aivan järkyttävän suloinen, ja joka muuta väittää, saa viiden tunnin tehokurssin PowerPointeineen siitä, miten suloinen Pipa onkaan. On toki totta, että sillä on jämäpaloja isänsä uppiniskaisesta temperamentista, mutta se on toissijaista. Ensisijaista on se, miten ihana tamma on ja miten paljon rakastamme sen suloista suurta turpaa. Pipa on mahdottoman toimiva hevonen ihmisen kanssa, ratsuna se on sopivan haastava (tätä hoetaan etenkin silloin, kun hevoselle koittaa kunnon juntturakausi ja ratsastajat hakkaavat päätään seinään) ja muiden hevosten kanssa se on suopea, kärsivällinen opettaja, joka sanoo kyllä kun tolskaaminen riittää.

Pipa on mitä leppoisin hoidettava ja sitä sopii halia ja pusia niin kauan, kuin vain jaksaa. Itse asiassa tamma on niin leppoisa hoidettava, että se aika ajoin kasvattaa juuret maahan... Mutta se on toissijaista! Mitään ongelmia sen hoidossa ei ole, vaan raudikko on juuri sellainen putte, jonka kanssa opetetaan sukulaislapsille harjaamiset ja hevosen mahan alta kulkemise-- oikeaoppiset tavat hoitaa hevosia. Vain kavioiden puhdistuksessa ja väistämisessä on ongelmaa, mikäli Pipalle koittaa juuri silloin juntturakausi. Se ei siirrä koipiaan eikä nosta niitä ennen kuin pitkän tappelun jälkeen, jos sitä ei satu juuri silloin huvittamaan. Ymmärrettävistä syistä kengittäjällä on jokseenkin ristiriitainen suhtautuminen raudikon kavionhoitoon - hyvinä päivinä, joita onneksi suurin osa on, Pipa toimii kuin enkeli. Se nostaa koipensa ja kannattelee niitä itse. Huonoina päivinä vaihdetaan kengättävä toiseen ja yritetään myöhemmin uudelleen. Eläinlääkärin kanssa tamma onneksi toimii kuin neulatyyny. Sitä ei paljoa kiinnosta rokottaminen, eivät verikokeet, ja kipeänäkin se lähinnä näyttää hapanta naamaa vastustelun sijaan.
Ketju nokan päällä on pakollinen Pipan kanssa. Suuren osan aikaa se kulkee vierellä kuin ihmisen mieli ryysäämättä ja olematta mitenkään vaivaksi, joskus tulee mietittyä, että olikohan se hevonen mukana vai pelkkä naru... Vaan toisinaan vihreän ruohon (ruskeakin kelpaa) houkutus käy niin suureksi, että sinne olisi mentävä. Tällöin vain päitset eivät riitä estämään itsenäistä, vapaata ja vahvaa naista tallustelemasta herkullisen ruohotuppaan äärelle vaan pieni lisävoima ketjun muodossa on tarpeen.

Sopivan haastava ratsu tarkoittaa, että Pipalla on vahvoja mielipiteitä suunnasta ja vauhdista, jotka eivät aina ole samat kuin ratsastajan. Mieliala tuntuu vaihtelevan hieman kausittain niin, että normaalisti tamman kanssa joutuu vääntämään vain jonkin verran, kun taas toisinaan tekee mieli myydä koni kaupungille betoniporsaana käytettäväksi. Onneksi se normaalitilanne on päällä yhdeksällä kerralla kymmenestä, sillä silloinkin joutuu tekemään tosissaan töitä. Pipan kanssa tulee muistaa kolme kovaa koota: kärsivällisyys, kovapäisyys ja kannukset. Kannukset siksi, että tamma turhautuu todella nopeasti naputtavaan tai puristavaan pohkeeseen ja valitettavasti Pipan turhautuminen purkautuu pystyynhyppimisenä, mutta jos hevosella ei ole turhia haluja liikkua eteenpäin tai sivulle, kun ratsastaja pyytää, on kannus hyvä vaihtoehto muistuttamaan asiasta. Pipa ei ole laiska, se vain yleensä kokeilee jokaisella kerralla, onko sen pakko. Loput nikseistä ovatkin vain peräänantamaton tahto mennä läpi harmaan kiven ja ehdoton kärsivällisyys tammaa kohtaan. Hermojen menettäminen ei auta mitään, korkeintaan saa Pipankin pahalle tuulelle ja mikäli Pipa on pahalla tuulella, häviää ratsastaja aina ja joka kerta.
Parhaimmillaan tamma on erittäin kevyt edestä, liikkuu omalla moottorillaan energisesti, aktiivisesti, mutta kipittämättä ja lisää askellajeja aivan erityisen hienosti. Se vaatii päättäväistä ratsastusta myös päästyään pahimman vaiheensa yli, jotta Pipa ei päättäisi sittenkin olevansa se ylin auktoriteetti tässä hommassa, mutta se toimii. Ja se toimii erinomaisesti! Pipassa ei tunnu olevan oikein mitään keskivertoa, joko se junttaa vastaan tai toimii erinomaisesti, ei koskaan vähän sinne päin.

Ottaen huomioon, että Pipa pystyy suorittamaan 110cm ratoja ilman, että ratsastajan täytyy koko ajan lukea isämeitää jotta esteet ylittyisivät, ei sen hyppytyyli ole mitenkään jumalasta seuraava. Tamma hyppää melko raskaasti, sen hyppy on hidas ja aikaluokissa pärjäämisestä voi vain haaveilla, mutta muuten Pipassa ei ole mitään varsinaista vikaa (ei sillä, että Pipassa mitään vikaa voisi olla). Kun avut on ratsastettu sileällä läpi, on raudikolla hyppääminen simppeliä. Laukkaa on helppo säädellä ja se onkin tärkeää ponnistuspaikkojen löytymisen vuoksi, Pipa kun kieltää erittäin helposti huonolle lähestymiselle. Se tekee helposti siistejä ratoja, vain enimmäisajan puitteissa pysymisestä joutuu huolehtimaan.
Parhaiten Pipalle sopivat rennot maastoretket ilman tavoitteita. Reipasta käyntiä, rentoa ravia ja leppoisaa laukkaa sopivilla irrottelusuorilla. Sen kanssa ei kannata missään nimessä alkaa vääntää tavoitteellisuuksia, sellaiset kuuluvat kentälle. Maastoesteillä se tietenkin on saatava avuille ja tamma kaipaa jonkin verran eteenratsastusta. Tempo tahtoo helposti valua hieman liian hitaaksi ja radalla Pipa yhdistää siihen helposti sen, ettei ratti meinaa enää toimia. Kun eteenpyrkimystä on tarpeeksi, on maastoesterata Pipalle vain yksi päivä muiden joukossa.

Trailerissa raudikko ei viihdy, vaikka sen saakin sinne lastattua pakon edessä. Pitkän tappelun jälkeen. Todella pitkän. Niinpä on kätevämpää kuljettaa Pipa rekalla, vaikka sitten yksin, koska miksi ei. Koska miksi tehdä elämänsä vaikeammaksi, kuin mitä olisi tarve. Rekkaan se kävelee nätisti ja matkustaa rauhassa, komentaa riehujia ja purkautuu rekasta nätisti.
Kisapaikka ei sen kummemmin häiritse Pipan elämää ja olemista, vaan se on yhtä nätisti (tai itsepäisesti) kuin se kotonakin olisi vastaavassa tilanteessa. Vaikka tammalla on lehmänhermot, se ei ole hermoileville kisaajanaluille se paras ratsu. Pipalla on nimittäin tapana muuttua kuuroksi avuille ja kaikelle muullekin mikäli ratsastaja liikaa jännittää. Kun raudikon saa hyvin avuille ja itse pysyy rentona, se on tasaisen varma suorittaja, joka pärjää asiassa kuin asiassa.

Sukutaulu

i. Pilvipärske ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, rtkm, 152cm	ii. Taivaantaittaja evm, sh, trn, 151cm	iii. Sateentekijä evm, sh, rt, 150cm
		iie. Pienpaljetti evm, sph, rn, 148cm
	ie. Luoharauha evm, sh, mkm, 153cm	iei. Hillityillen evm, sh, rtkm, 151cm
		iee. Lavianluoma evm, sh, m, 150cm
e. Ch Leijonajumalatar ✝ KTK-III, SLA-I, KERJ-I sh, prt, 155cm	ei. Aurinkotiikeri evm, sh, prt, 158cm	eii. Päiväpantteri evm, sh, m, 156cm
		eie. Koivukuutamo evm, sh, prt, 158cm
	ee. Myytinmukainen evm, sh, prt, 155cm	eei. Sadunsukuinen evm, sh, trt, 155cm
		eee. Naurunuotein evm, sh, rt, 157cm

Jälkeläiset

s. 30.07.2019 sh-o. Käärmeprofeetta, e. Turmeltajan Pakanapyhä, om. leah (VRL-11523)
s. 01.02.2021 sh-o. Palovammoja Pakkasesta, e. Roudasta Rospuuttoon, om. Antonia N., VRL-01285

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

02.07.2019 Estevalmennus, valmensi Sussu

Pipan estevalmennus oli osunut todella lämpimäksi ja aurinkoiseksi päiväksi, joten tekisimme tehtäviä hieman kevennetysti. Aloitimme ensin rauhallisella alkuverryttelyllä, jossa keskityimme siihen, että tamma reagoi mahdollisimman terävästi pohkeeseen ja jarruun. Tamma oli aluksi hurjan haluton ja yritti kaikin keinoin ilmaista, että seisoisi mielummin laitumella. Kunhan ratsastaja oli itse tarpeeksi nopea, ei jäänyt turhaan puristamaan tai vetämään, alkoi Pipa vähitellen parantua. Kun kaikki askellajit oli käyty tällä ajatuksella läpi, ratsukko sai hetken kävellä välikäyntejä ja itse rakensin hieman pölyiselle kentälle lyhyehkön esteradan. Pipa on kuulemma herkkä kieltelemään huonoista reiteistä, joten tänään keskitymme pienemmillä esteillä tiukkoihin lähestymisiin, jossa ratsastajan tulee olla todella tarkkana, jotta lähestyminen ei mene mönkään.

Alkuun otettiin pari verryttelyhyppyä pidemmillä teillä, jossa ratsastajalla oli aikaa suoristaa. Pipa hyppäsi hieman vetelästi ja pari kertaa kopautteli puomeja, mutta yli se kuitenkin meni varmasti. Vähitellen lähdimme vaikeuttamaan teitä ja teimme erilaisia ratoja, joiden lähestymiset oli tehty haastaviksi. Esteet tulivat eteen nopealla tahdilla ja ratsastaja ei saanut jäädä hosumaan, vaan piti käyttää kaikki mahdollinen tila hyödyksi, jotta Pipa ehtii suoristua esteelle. Pipa oli lähestymisestä melkein vielä tarkempi kuin olin uskonutkaan, heti jos esteelle tultiin vinossa tai askeleet eivät meinanneet sopia, se oli lyömässä jarrut pohjaan. Se kuitenkin alkoi kuunnella ratsastajaa todella hienosti ja malttoi hyvin keskittyä. Kun yhteistyö saatiin toimimaan, haastavatkin lähestymiset sujuivat hienosti ja kieltely loppui valmennuksen loppuun. Loppuverryttelyn ratsukko sai suorittaa itsenäisesti ja itse kokosin käyttämämme esteet pois.

20.02.2020 Jästipää(t), kirjoittanut Lissu T.

Pipan korvat painuvat tiiviisti niskaa vasten, häntä huiskahtaa kiukkuisesti ja takanen nousee protestoivaa pikkupotkua varten. Annan lisää pohkeita, ei reaktiota, uudestaan raipalla muistuttaen. Oikea takanen nousee kipakasti ylemmäs iskeytyen välittömästi takaisin kenttään. Huokaisen hokien mielessäni Pipa on ihana, Pipa on ihana, nyt on vain juntturakausi ja pyydän, komennan, ratsuani takaisin käyntiin uudelleen. Yksi kerrallaan kaviot nousevat, Pipa lähtee kävelemään, hakeutuu oikealle lapa edellä painaen, vaikka kuinka viestitän joka ikisellä avulla, että nyt käännyttäisiin vasemmalle. Pipa on ihana, Pipa on ihana, nyt on vain juntturakausi.

Helppo A ei koskaan ole tuntunut sellaiselta hammastahnan työntämiseltä takaisin tuubiin kuin mitä se nyt oli. Kaikki sijoitushaaveet tulevassa VSR Cupissa karisivat heti alkuunsa, keskityin vain ratsastamaan, saamaan Pipasta halutun reaktion, oikean suunnan ja askellajin. Vaikka sitten itkun ja hampaiden kiristelyn kautta. Sitähän se ratsastaminen sitten olikin, lopputulos oli kaukana kevyen harmonisesta yhteistyöstä, jota tässä ideaalitilanteessa tavoiteltaisiin. Missä se meidän erinomaisen kevyt, hyväliikkeinen, mielellään suorittaja koulu—siis kenttäratsumme on? Kuka toi tilanne itseohjautuvan betoniporsaan? Muistuta itseäni hengittämisen tärkeydestä sekä kiistattomasta välttämättömyydestä, pyöräytän hartiat taakse, kokoan itseni. Takaisin uralle, ravia, pääty-ympyrä harjoitusravissa. Ei voi olla niin hankalaa. Asettaessani Pipaa näen tamman ruman ilmeen, tunnen sen purevan kuolainta, ja tamma kyllä lähtee ympyrälle mutta aivan liian jyrkästi. Lopputuloksena ei suinkaan ole ympyrä vaan.. sitruuna. Sellainen vähän nahistunut ja kokoon painunut epämääräinen, mahdollisesti soikionkaltainen kuvio. Ei kun uudestaan. Pipa ravaa jotenkin tahmeasti, vähän kuin auto käsijarru päällä; liikkuu kyllä, mutta tuntuma on omituinen eikä vauhti ihan sitä mitä pitäisi. Vaihdelaatikossakin on sanomista, ohjausjärjestelmästä nyt puhumattakaan. Tämä ei tosiaan ole Pipan paras päivä, tämä on Pipan kamalin päivä.

Joskus ei suju. Kehun Pipa vuolaasti joka ikisen onnistumisen jälkeen, analysoin omaa ratsastustani, koetan olla pehmeä, nopea, tarkka. Häiritsenkö minä hevosta, olenko jotenkin kova tai epäjohdonmukainen? Yrittääkö Pipa vain viestiä, etten osaa, että häiritsen, että jokin on vialla? Minua miltei itkettää.
"Jos se on samanlainen junttura kuin mitä eilen, otan osaa." Sarlotan ääni keskeyttää ajatukseni ja valitettavasti myös lisätyn ravin irvikuvan lävistäjällä; Pipa seisahtuu niille sijoilleen keskittymiskykyni herpaantuessa. Puuskahdan, komennan Pipan liikkeelle, onnistun vasta kolmannella kerralla.
"On se", huudahdan takaisin, ja kuulostan omaankin korvaani niin epätoivoiselta, että minua melkein hävettää.

Huomenna uusiksi. Minähän en näin vähällä luovuta.

26.05.2021 Täydellisestä emä-Pipasta sekä sen täydellisestä jälkikasvusta, kirjoittanut Lissu T.

Kehumme Pipaa aina ja kaikkialla, ihan koko ajan, koska onhan tämä nyt täydellinen. Silloinkin, kun ei ole, mitä ei tietenkään tapahdu, sillä Pipa on täydellinen. Ylimääräisiä tähtitarroja ja papukaijamerkkejä Pipa saa kuitenkin siitä, miten erinomainen emä se on ollut molemmille pojilleen. Ja millainen periyttäjä! Kaksi komeaa, kapasiteetikasta poikaa, joista erityisesti tämä juniori ansaitsee kaiken hehkutuksen. (Vaikka täydellisiähän ne ovat molemmat, korrektirakenteisia, kapasiteetikkaita hevosia, joilla on ihan varmasti asiaa niin kisojen kärkikahinoihin kuin tulevaisuuden periyttäjäoreiksi. Ovathan ne Pipan jälkeläisiä. Ja noin muutenkin.) Ei ole vielä valitusta tai epäkohtia kuulunut omistajankaan puolelta, edes naureskellen kerrottuja, mikä on kohtalaisen kova saavutus ottaen huomioon, että Paavo-poika myytiin uuteen kotiinsa saatesanoin "se sitten on täydellinen". Vaan täydellinen oli emänsäkin Paavoa ja sitä ennen Käärmeprofeettaa hoitaessaan. Niin lempeä ja kärsivällinen, mutta kuitenkin rajat näyttävä, lapsukaisensa hyville tavoille opettava The Emätamma. Olkoonkin, että talutusharjoituksissa Pipa oli välillä se, jota sai vähän muistutella käytöstavoista, kun suloturpamme läksi vehreitten heinätupsujen perään.. Minä en sitten sanonut mitään tuollaista.

Molemmilla kerroilla Pipa varsoineen oli samalla isolla laitumella muiden varsallisten tammojen kanssa. Meille on pari kertaa osunut kohdille sellaisia kiukkuisia epäsosiaalisia hapannaamoja, joita ei ole voinut porukassa pitää, mutta Pipa ei onneksi lukeudu siihen sakkiin. Tamma oli lauman hierarkiassa hyvin korkealla jääden vain seniori-Telman vaikutusvallan alle. Valta ei kihahtanut hattuun, Pipa käyttäytyi vallan asiallisesti, komensi kun katsoi tarpeelliseksi muttei lähtenyt kiusaamaan tai ajattamaan ketään huvikseen koska hän nyt pystyi siihen. Sellaisiakin on nähty. Edes Inari, tuo siunattu Pyhä Yksinkertaisuutemme, ei päätynyt Pipan silmätikuksi, vaikka Inari selkeästi kiristi vähän kaikkien hermoja. Erityisesti varsojen kanssa Pipa oli loistava, se hoiti kasvattamisen niin omalleen kuin muiden jälkikasvulle, eikä turhia stressannut lapsukaisensa kokeillessa jalkojensa kantavuutta ja laitumen kokoa. "Kyllä se takaisin tulee", tuntui Pipa tuumivan, kun Paavo kirmasi muun nuorison kanssa kauemmas mammaporukasta.

Ihanhan tässä muistellessa iskee hinku astuttaa Pipa uudelleen, ties vaikka tällä kertaa tulisi se himoamamme tammavarsa emälinjaa jatkamaan..

23.03.2022 Täydellisen tamman vähemmän täydellinen estetreeni, kirjoittanut Lissu T.

Pipan kaviot irtoavat maasta ja korvat painuvat niskaan tamman ponnistaessa puolipatistettuna okserin ylitse. Tamman laukka on pariinkin otteeseen meinannut hyytyä, minkä vuoksi olen joutunut potkustarttailemaan ratsuani. Hevonenhan on täydellinen, vika on minussa, mikäli joku asiaa ihmettelee. Virallisena puominnostelijana sekä ylimpänä suoritusarvioijana toimiva narri katselee meitä kädet puuskassa, kulmat kurtussa laukatessamme hänen ohitseen okserilta kohti maalausta kipeästi kaipaavaa sinistä lainepystyä.
"Ny pikkasen vauhtia ja moottori käyntiin, Pipa ei ole ikinään ollut se nopein hevonen, mutta vähän yritystä. Eihän tuo touhu etene mihinkään." Ja kuin narrin sanojen vakuudeksi Pipa tekee näyttävän kiellon laineelle, vaikkei lähestymisessä mielestäni ollut mitään vikaa. Tilanne yllättää, takamukseni irtoaa satulasta vähän toisella tapaa kuin olin ajatellut, mutten kuitenkaan keikahda kaulalle asti.
"Että semmosta. Pipa on kyllä ollu koko alkuviikon vähän tahmanen ja hidas."

Tapaamme narrin kanssa ylistää Pipaa kilpaa kehuen sen täydellisyyttä. Tamma on vaativan sorttinen ratsastaa, mikä nyt ei ole huono asia; sitä joutuu tekemäänkin jotain ja vielä oikein, jos haluaa hevosen työskentelevän. Tämän päiväinen estetreeni ei ollut sen ihmeempää tekniikan hiomista, rutiinihyppyjä melko simppelillä radalla. Laineen lisäksi Pipa kielsi vielä kahdesta, joista toinen lähestyminen kyllä meni vähän pipariksi (askel ei passannut yhtään). Laukan kanssa tuli tuskailtua läpi koko treenin, vaikka kuinka tein vähän väistön kautta laukannostoja sun muita herkistäviä ja aktivoivia liikkeitä niin alkuverryttelyissä kuin vähän esteitten välissä.

"Ei Pipa kyllä jäykältäkään tunnu, mutta voisihan hierojan silti soittaa käymään tamman läpi", pohdiskelin narrille loppukäyntien aikana (kävelin mukana, en ratsastanut). Katsoimme molemmat Pipaa, joka käveli nyt ihan rentona hyvällä pitkällä askeleella, pää rennosti alempana kannettuna. Ilme tosin oli vähän happamanpuoleinen.
"Voihan tuo olla jotain kiimaoireilua, ehkä isomman puoleinen follikkeli tekee liikkumisesta ikävän tuntuista", narri pohdiskeli.
"Kunhan kyse ei ole mistään vakavasta, se kai tässä tärkeintä on. Ohimenevät kiukuttelut ja treenitympeydet sallittakoon hevosille siinä missä meillekin." Rapsutan raudikkomme kaulaa, Pipan ilme pehmenee vähän. Se tietää olevansa hieno, rakas ja vielä kerran hieno. Täydellinen Pipamme.