Kuvat © Gestüt Hämelschenburg.

Rosenhof Louisa "Luikku" VH16-021-0034	kasv. Rosenhof
trakehner, tamma	om. Lissu T., VRL-12701
168cm, musta	Ch, KTK-II, KRJ-I
22v, s. 06.08.2015, satunnainen ikääntyminen (4v 05.09.2015)	koulupainotus; Grand Prix / hyppää jos hyppää

Koistila, irtoSert (tuom. Vibaja)

20.08.2018 KTK-II

21.01.2020 Champion

15.03.2020 KRJ-I 8 + 40 + 24,5 + 20 + 15 = 107,5p.

Kuvat © Gestüt Hämelschenburg.

Historia.

Luikutin tuli ostettua koska syyt. Valitettavasti(ko?) ne syyt meinaavat olla luokkaa "tahtoooo!", sillä se oli ensimmäinen ajatus, jonka sain, kun näin Luikun isän. Lompakkoni pääsi pikalaihdutuskuurille, kun Rosenhofissa oli myynnissä parikin varsaa Eckhartista. Valkkasin mieluisimman, jätin ostotarjouksen joka meni läpi, ja hain hevosen kotiin.
Kaikkien myynnissä olevien varsojen seasta Luikku pisti silmään yleisen olemuksensa sekä ravinsa vuoksi. Tamma ei ole mikään "kaikki käy" -tädinkuljetin, ei "katoit mua väärin, et vttu koske" -reikäpää tai muutenkaan minkään luonteenpiirteen ääripää. Vähän diivan vikaa tammassa on, sen huomasi jo pikkuvarsasta ja siitä, miten se mutristeli turpaansa, kun sitä rapsutteli korvien takaa kaiketi turhan ronskilla kädellä. Hienosta varsasta kasvoi hieno hevonen, oman arvonsa tunteva tamma - joka ratsuna on oikea GP-täti. Täti. Se osaa, se pystyy, sillä on liikettä, mutta halua esiintyä ei omasta takaa juurikaan löydy.

Ei se mitään, Luikku on aivan mahtava juuri sellaisena kuin on. Se tarjoaa mukavasti haastetta ratsuna, kun siitä joutuu kaivamaan liikettä ja näyttävyyttä (penkin alle menneiden treenien jälkeen saatan toki vääntää itkua, muttamutta..), on kaunis katsella ja kaiken päälle trakehner on suuri persoona ja (pikku)diiva, joka vaatii arvoistaan kohtelua. Ihan minun hevoseni!

Luonne.

Kunhan uljasta mustaa kohtelee asiallisesti ja rauhallisesti sekä vähän haistelee ilmaa tammamaisten oikkujen varalta, Luikun kanssa pärjää vallan mainiosti. Tamma on todella järkevä hevonen, joka ei turhia säiky, säpsy tai ahdistu sen enempää suihkepulloista kuin postilaatikoistakaan. Harjojen ja rapsuttamisen kanssa saa olla tarkkoja, turhan kovat otteet tai karkeaharjaksinen suka saavat trakehnerin mutristelemaan turpaansa, vinkumaan ja kiukuttelemaan niin häntää huiskumalla kuin etusella kuopimalla. Samaten pesuveden lämpötilalla on väliä; helteillä ehdottomasti viileää, muulloin miellyttävän lämmintä. Luikku kyllä vinkuu, jos jokin sen maailmassa on rikki.
Kunhan hevosen omat oikut ottaa huomioon kaikki sujuu rutiininomaisella varmuudella. Tamma ei ole moksiskaan loimista, klippauksesta tai kaivonkansista. Korva- ja vuohiskarvat saa siistiä, harjan nyppiminen on vähän inhottavaa, mutta siitä selvitään Luikun mököttämisellä. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Luikku tulee ihan asiallisesti juttuun, joskus vaaditaan hovineiti rapsuttamaan ja syöttämään jotain herkkuja, että tamma suvaitse seistä tarpeeksi kauan paikoillaan ilman, että nojailee kengittäjään tai viskoo päätänsä neulan lähestyessä kaulaa. Luikku ei kuitenkaan koskaan käyttäydy niin huonosti, etteikö siitä pienellä äänikomentamisella tai vaihtoehtoisesti herkuilla lahjomalla selviäisi.
Talutettaessa Luikku kulkee täsmälleen sitä vauhtia kuin haluaa, eikä kovin mielellään hidasta tai kiirehdi askeliaan. Toisinaan trakehner jää ihailemaan maisemia, seuraavana päivänä tamma tahtoo mahdollisimman reippaasti tallista tarhaan, mielellään puolijuoksua. Onneksi Luikku ei kuitenkaan rynni porteista tai ovista, eikä puske taluttajaansa tarkoituksella sivummalle tai mitään sellaista. Luikku vain haluaa päättää kävelytahdin. Muiden hevosten tarhapöllöily tai mikään sellainen ei saa tammaa ottamaan kierroksia, itse asiassa mustajouhi menee vain hyvin happaman näköiseksi, aivan kuin paheksuisi moista riekkumista.

Mikäli tamma saisi päättää, se selässä istuisi ainoastaan piinkovia ammattilaisia, olympiaratsastajia, jotka eivät vaadi mummohölkkää tai satunnaista sulkutaivutusta enempää. Luikku on äärettömän osaava, hyväliikkeinen hevonen, joka ei oikeastaan halua antaa itsestään sitä parasta suoritusta tai tehdä mitään kovin vaativaa. Sellaisesta kun tulee ikävästi hiki! Toisaalta myöskään aloittelijoiden kevyet tunnit ja tehtävät eivät kelpaa, sillä Luikkuhan ei tee yhtään mitään osaamattomissa käsissä. Pieninkin virhe saa tamman vinkaisemaan, huiskimaan häntäänsä, polkemaan etustaan tai tekemään täysstopin. (Reaktion vahvuus riippuu ihan siitä, miten ’iso’ ratsastajan virhe oli, tai kuinka pahassa kiimassa puoliverineito sattuu olemaan.)
Taitavissa käsissä Luikku suorittaa tasaisen varmasti kaikki koululiikkeet GP-tasolle saakka. Trakehnerin vahvin askellaji on ehdottomasti ravi, eivätkä käynti tai laukkakaan mitään aivan keskinkertaisen tavanomaisia ole. Luikulta kuitenkin puuttuu esiintyjän karisma; tamma on hyvä ja osaava, muttei aiheuta ihastuneita huokauksia tai pääse julistekuvaksi hevoshullujen seinille.
Tamman parhaita puolia on sen tasainen suoritusvarmuus; kunhan se työmoodi on saatu kaivettua esille, Luikku tekee tappavan tasaista, hyvää tulosta. Puolivillaisesti ratsastettuna tamma tekee puolivillaista tulosta, joten arvostelupaperissa seisovista prosenteista saa syyttää ja kiittää lähinnä itseään. Luikun akilleen kantapää on sen voitontahdon puute sekä mukavuudenhalu, ”teen tasan mitä on pakko” -mentaliteetti, sillä muutenhan tässä hevosessa on kaikki enemmän kuin kohdillaan. Hyvät hermot, hienot liikkeet, kapasiteettia.. Jos Luikulla olisi esiintymishalua, voitontahtoa, karismaa, tätä ei pidättelisi mikään! Mutta nyt Luikku on äärettömän hyvä hevonen, jonka kanssa kyllä voittaa ja sijoittuukin, mutta joka jää niiden wow-hevosten jalkoihin. No, ainakin tämä on valmennusratsu sieltä päheimmästä päästä!

Helpompaa kisakaveria kuin tämä tamma saa hakea. Luikku käyttäytyy mallikelpoisesti kisapäivän alusta loppuun, alkaen siitä, että on helppo lastata kotona päättyen siihen, että on helppo ottaa kotona trailerista/rekasta ulos. Kaikki sillä välillä sujuu jouhevasti ja mutkattomasti, ainakin ne asiat, jotka ovat hevosesta itsestään kiinni.
Luikku on toki oman arvonsa tunteva diiva, joka luimii ja mutristelee turpaansa jos sitä käsittelee turhan kovakouraisesti, mutta kuten kotonakin, kunnioittavalla silkkihansikaskäsittelyllä Luikku on helppo tapaus. Tamma ei ole moksiskaan kisapaikkojen hälinästä tai jännityksestä, vaan keskittyy ennemmin syömään kaverinkin heinäverkon antimet. Verkassa puoliverineiti on hieman reippaampi kuin kotona, muttei edelleenkään tee mitään ilmaiseksi tai ole erityisen energinen. Yleisön edessä Luikun ryhti paranee, se tuntuu pitävän esiintymisestä, mutta on liian laiska ja mukavuudenhaluinen ollakseen "wow many passage wow such piaffe" aivan yksinään. Vaaditaan taitoa, tahtoa ja herpaantumatonta keskittymistä, että Luikusta silloin tällöin saa kaivettua esiin sen GP-tähden, joka se on, sen iänikuisen GP-tädin tilalle.

Sukutaulu.

i. Rosenhof Eckhart ✝ KTK-I, KV-II trak, prt, 174cm	ii. Ringwraith PB YLA2, KRJ-I trak, m, 172cm	iii. VIR MVA Ch Nazgûl KTK-III, KRJ-I trak, mrn, 166cm
		iie. Cherri's Chick KRJ-III trak, rn, 168cm
	ie. Rosenhof Edda ✝ KTK-II, KRJ-I trak, prt, 170cm	iei. Red State trak, prt, 168cm
		iee. VSN Ch Elke ✝ KTK-II, KRJ-I trak, rt, 170cm
e. Lavigne F ✝ YLA2, KTK-II, KRJ-I trak, rn, 169cm	ei. Ch Jewilion F ✝ YLA2, KTK-II, KRJ-I trak, trn, 168cm	eii. Ch Manchester United ✝ YLA2, KTK-II, KRJ-I trak, tprn, 167cm
		eie. Jewelberry KTK-II, KRJ-I trak, tprt, 166cm
	ee. Lémurie PB ✝ YLA2, KRJ-I trak, prn, 171cm	eei. Tabasco Noir ✝ YLA2, KTK-II, KRJ-II trak, prt, 170cm
		eee. Lovedivided trak, m, 164cm

Jälkeläiset.

Luikku ei ole tarjolla jalostukseen.

24.11.2015 trak-o. Lux isästä Brokeback Isaak
17.02.2019 trak-t. Livia Kallone isästä Oldfinion Kharon

Kisat.

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Tammalla kisataan vain GP-koululuokkia.

Spoiler:

Valmennukset ja päiväkirja.

Valmentaudumme tamman kanssa ainoastaan kouluratsastuksen saralla. Päiväkirjan puolella ihmetellään maailman menoa, hehkutetaan menestystä ja vollotetaan rikkinäisten loimien perään.

Spoiler:

31.10.2018 Kouluvalmennus, valmensi Crimis
Elämäni oli täynnä suomenhevosia ja shetlanninponeja, mikä oli tietysti ihanaa, koska ne olivat suurin rakkauteni. Mutta siksi oli myös virkistävää, kun pääsi työskentelemään joskus muidenkin rotujen edustajen kanssa. Tänään oli sellainen päivä. Valmensin Lissua ja tämän uljaa mustaa Luikkua. Trakehner-tamma oli tyypillinen kantakirjansa edustaja: herkkä, kuuma, siro puoliverinen, jolla oli äärettömästi kapasiteettia.

Luikun ratstastaminen ei ollut helppoa, sen näin jo heti alkuverryttelyä seuratessani. Lissulla oli mahdottoman keskittynyt ilme, eikä nainen edes noteerannut paikalle saapumistani. Ei se mitään, pysyin hiljaa ja kiinnitin katseeni ratsukkoon. Lissu pidätti hiukan liian lujaa, ja Luikku veti korvat luimuun ja viskaisi pikimustaa häntäänsä kiukkuisesti. Istunta oli aavistuksen pielessä ja hevonen meni mutkalle. Ja Lissun ilme tiukkeni joka kerta, kun tamma reagoi hänen lähes huomaamattoman pieniin virheisiinsä.

”Hengitä”, uskalsin vihdoin avata suuni. Lissu vilkaisi minuun päin, mutta keskittynyt ilme ei kadonnut. ”Rentouta hartiat – pidä silti käsi paikallaan”, jatkoin tyynesti. Lissu huokaisi, mutta jo se sai naisen rennommaksi. Hymyilin kannustavasti. Lissu taivutteli tammaa erilaisilla kaarevilla urilla. Asettamalla tammaa vuoroin sisään ja ulos saimme sen lämmiteltyä taipuisaksi. Kuulolla se oli ollut alusta asti, mikä oli herkässä kouluhevosessa mukava piirre.

Seuraavaksi otettiin laukannostoja molemmilla pääty-ympyröillä, joilta jatkettiin pitkälle sivulle tehden avotaivutus puoleen väliin asti vasemmalle ja siitä oikealle. Ensin avot tehtiin käynnissä, seuraavaksi ravissa ja lopuksi laukassa. Tehtävä sujui osaavalta kouluhevoselta hyvin, ja sen jälkeen ratsukko pääsikin tekemään loppuraveja eteen-alas.

06.12.2018 Kouluvalmennus, valmensi Crimis
Hykertelin tyytyväisenä, kun pääsin taas valmentamaan Lissun upeaa mustaa. Olin kerran aikaisemmin valmentanut Luikkua, ja ah, se tamma oli ollut ilo silmälle. Niin se oli nytkin, vaikka vasta lämmitteli kylmiä lihaksiaan. Klipattu karva kiilsi ja kävellessään alkukäyntejäkin se näytti niin uljaalta, että olin pakahtua onnesta. Hevonen ei ollut edes minun, mutta nautin suunnattomasti sen ja sen ratsastajan työstämisestä.

Lissun suu oli taas tiukkana viivana keskittymisestä, jota tämä tamma vaati 101 prosenttia toimiakseen hyvin. Nainen taivutteli hevosta ensin ympyröillä ja volteilla taipuisaksi niin käynnissä kuin kevyessä ravissakin. Luikku oli kuuliainen niin kauan, kun Lissun käsi oli vakaa ja avut lähes huomaamattoman pieniä. Jos ratsastaja sähläsi yhtään, tamma potki terävästi ilmaa ja muljautteli silmänvalkuaisiaan suostumatta tekemään mitään.

Taivutusten jälkeen tehtiin paljon siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä. Hain Lissulta täsmällisyyttä apuihin, jotta siirtymät tapahtuisivat aina just eikä melkein halutulla askeleella. Siirtymien lomassa tehtiin sulkutaivutusta kaikissa askellajeissa. Luikun kaikki kolme askellajia ovat erittäin kelpoja, mutta erityisesti ravissa tuntui olevan säätövaraa vaikka kuinka paljon. Olisin voinut katsella koko loppuvalmennuksen tamman liitoa lisätyssä ravissa.

Se ei ehkä kuitenkaan olisi ollut tehokasta ajankäyttöä. Niiinpä otimme loppuun vielä muutamia piruetteja, minkä jälkeen Luikku pääsi ansaituille loppuraveille löysällä ohjalla. Tamma venytti kaulaansa ja askelsi letkeästi. Se taisi olla ihan yhtä tyytyväinen kuin ratsastaja ja valmentajakin.

08.02.2020 Mummotamma ja hänen Elämänsä Ihminen
Olkoonkin, että Luikku on hieman yli parikymppinen mummukka, se on edelleen elämänsä kunnossa. Itse liikutan tammaa aika harvakseltaan (tallin pyöritys ja kisaikäiset vievät, ikävä kyllä, lähes kaiken aikani), ja olen ulkoistanut Luikun liikutuksen vuokraajalle. Tai vuokraajalle ja vuokraajalle, minähän se tässä tamman liikuttamisesta maksan, joten termi on täysin väärä. Löysin aivan ihanan nelikymppisen perheenäidin, joka nuorempana ratsasti ”ihan tosissaan” (hänen omat sanansa) ja kaipasi nyt, parin vuoden ratsastuskoulussa sekä vähän matalampitasoisten vuokrahevosten, jälkeen kokeneempaa ratsua. Luikun taso kyllä pelästytti hänet alkusi (”Ei nyt noin kovatasoista!”), mutta hän kokeili mummohevostani joka tapauksessa. Enkä ole hetkeen nähnyt niin siistiä, hyvää perusratsastusta tai lahjakasta ratsastajaa. Olin ensi hetkestä lähtien kateellinen! Luikkukin hyväksyi uuden ratsastajan ihmeen nopeasti, ja kaksikko onkin käynyt jonkin verran istunta- ja koulutunneilla. Ikä ei näy Luikussa yhtikäs mitenkään.

Muutenhan Luikku elelee varsin rauhallista elämää, se ei juuri kotipihasta poistu. Tosin nyt saa luvan poistua, sillä olen vakaasti päättänyt kärrätä tamman näytille Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Kyllä tällä suvulla ja näillä jälkeläisnäytöillä palkinto haetaan! ..niin, ja onhan Luikulla toki itselläänkin ihan vakuuttavat kisatulokset.
Todennäköisesti tamman esittää sen vuokraajaliikuttajamikälie, minä vain istun katsomossa ~~skumppalasin kanssa~~ katsellen kateellisena, miten minun hevoseni on löytänyt eläkepäivillään sen Elämänsä Ihmisen, joka en vahingossakaan ole minä. No, hyvä vain, että Luikulla on elämässään ihminen, joka kaikilta työ- ja ihmissuhdekiireiltään löytää aikaa paitsi liikuttaa se, myös jutustella, rapsutella ja rakastaa sitä paljon enemmän kuin mitä minä ehtisin. Luikku todellakin ansaitsee sen.