Voi narri ja narrin hevoset. Olen aina pitänyt sekä Marsalkka Maitoviiksestä, että Halorienasta, mutta en minä niitä olisi yhteen lyönyt! Tai ehkä olisinkin, se vain ei koskaan käynyt minulla mielessä. narrillapa kävi, ja nainen oli hämmästyttävän varma siitä, että haluaisin kyseisen yhdistelmän varsan. Niin minua taas vietiin..
01.06.2015 Riena varsoi voikon orin, johon narrin kanssa ihastuimme saman tien. Hetken nimeä pohdittuamme pikkumiehestä tuli Herra Halokeeni, lempinimeksi taas tuli Kentsu. Varsa oli alusta asti utelias ja paljon emäänsä hyväntuulisempi tapaus, mihin olin enemmän kuin tyytyväinen. Onhan minulla noita kiukkupeppuja omasta takaa tie kuinka monta, mukavaa vaihtelua saada asiallisempi hevonen talliin.
Kentsusta kasvoi komea, hyväliikkeinen hevonen, joka ahneutensa takia lienee tulevaisuuden ähkypotilas. Orin ajo-opetus ja myöhemmin ratsuttaminen oli helppoa hommaa, voikko lähti aina mielellään töihin eikä kiukutellut vastaan, vaan halusi tehdä töitä ihmisen kanssa. Olin haltioissani siitä, miten fiksun, kivan hevosen olinkaan saanut.
Nyt minulla on käsissäni kapasiteetikas yleispeli, jonka kanssa koluta kilpakentät ja näyttelykehät. Olen enemmän kuin tyytyväinen varsaan, joka minulle muilutettiin. Kerrankin narri kasvatti minulle fiksun hevosen, eikä jotain Ininää!
Luonne.
Vaikka Kentsusta olisi voinut tulla emänsä kaltainen kiukkupeppu, Piimä-isän luonne siloitteli emän.. vähemmän kukkaisia piirteitä oikein mukavasti. Tuloksena on kaikin puolin mukava, komea oripoika, jossa toki on omat vikansa (järkyttävä ahneus, taipumus kerätä pöllöenergiaa vapaapäivistä/liian kevyestä liikutuksesta). Kentsun viat ovat kokonaisuuteen nähden hyvin pieniä, niiden kanssa elää vallan mainiosti, eikä hevosesta sitten muuta pahaa sanottavaa löydy. Voikko on hyväluontoinen kaveri, vireä ratsu ja kaikin puolin hieno kaveri. Näin hyvää lopputulosta en uskaltanut edes toivoa, kun emä on mitä on.
Harvoin tulee vastaan niin ahnetta hevosta kuin Kentsu. Olen harkinnut, että ori saa syödä kuolaimet suussa - tämä vielä tappaa itsensä, kun hotkii ruoan sellaista vauhtia, että hyvä kun puremaan ehtii. Ahneuden kääntöpuoli on helppo koulutettavuus; herkkupalojen tähden voikko tekee ihan mitä tahansa. Herkkupaloja ei kuitenkaan kannata antaa suoraan kädestä, mikäli arvostaa sormiaan; Kentsu on sen verran ahne porsas, ettei paljoa katso, meneekö porkkanan mukana sormia vai ei.
Jos ahneus jätetään laskuista, orista ei oikein löydy pahaa sanottavaa. Suomenhevonen on mukava, rento kaveri, jonka kanssa lapsikin voi opetella hevosen hoitamista tai käyttää iltapäivänsä erilaisten lettiviritysten tekoon. Kunhan Kentsulla on heinää edessään tai se on käytävällä ketjuissa kiinni, ori on tyytyväinen oloonsa. Jos orilla ei ole ruokaa ja sitä hoitaa karsinassa, Kentsu on vähän levoton ja saattaa pyöriä. Äänellä komentaminen kuitenkin toimii, ori on siivon käytöksen perikuva. Kaikki hoitotoimenpiteet, varustaminen, eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit.. kaikki passaa. Loimitus sujuu, mutta valitettavasti loimet eivät pysy kauaa ehjänä, Kentsulla on ärsyttävä tapa repiä joka ikinen loimensa (kavereiden myös, jos sillä on siihen mahdollisuus) palasiksi. Matolääkkeen ja muiden suun kautta annettavien lääkkeiden anto sujuu kuin tanssi, ori hotkaisee lääkkeen empimättä ja odottaa vielä lisää.
Talutettaessa voikko on perässä vedettävää mallia, myös silloin, kun se arastelee/pelkää jotain. Jonkin asian ollessa hurjan jännittävä Kentsu hiippailee ohi varovaisesti, koko ajan pöristen ja puhisten. Lastaus sujuu myös verkkaisesti, orilla ei ole mikään kiire kulkea lastaussiltaa ylös. Liinoja tai muita apuvälineitä ei tarvita, Kentsulle pitää vain antaa aikaa. Matkustaminen sujuu hyvin, kunhan heinät eivät lopu kesken - mikäli ruokahuolto katkeaa, ori alkaa rymistellä kopissa.
Vaativa B/100cm -tasoinen Kentsu toimii hyvin molemmissa lajeissa. Koulu on ehdottomasti voikon vahvempi laji, siinä suoritukset ovat paljon tasaisempia, eikä mikään osa-alue kaipaa erityishuomiota tai viilausta. Esteillä kompastuskivenä on vähän heikonpuoleinen hyppytyyli; vaikka kapasiteettia onkin, eikä Kentsun tasapainossa ole moitteen sijaa, hypyt ovat välillä aika mielenkiintoisen näköisiä, eikä ori itse omaa ollenkaan estesilmää. Ratsastaja, joka osaa katsoa ponnistuspaikat hevosenkin puolesta eikä ole moksiskaan, jos hyvän, pyöreän hypyn jälkeen tuleekin epämääräinen kenguruloikka, pärjää mainiosti. Monipuolisena kaverina Kentsu toimii myös kärryjen edessä (noviisi valjakko menee pienellä preppauksella hyväksytysti läpi) ja on aivan ässä hiihtoratsuna, oli perässä sitten sukset, lauta tai vaikka rattikelkka.
Kentsu on energinen, mukavan nopeasti reagoiva hevonen, joka tekee mielellään töitä ja vieläpä ihmisen kanssa, ei itsekseen. Yhteistyöhaluinen, aina hyvällä päällä töihin suuntaava suomenhevonen onkin treenikaveri parhaasta päästä. Kentsu ei menetä hermojaan, jos ratsastajalta menee hetkeksi pasmat sekaisin (siihen voikko reagoi pysähtymällä, mutta pukittelua tai edes jalan polkemista ori ei harrasta) tai samaa pohkeenväistöä hintakaan kolmatta viikkoa. Letkeät, suorat liikkeet, hyvä työntö takaa sekä hyvä tasapaino.. Kentsua voisi kehua vaikka kuinka. Raviliikkeissä Kentsu on parhaimmillaan, ne sujuvat orilta kuin luonnostaan, laukkaliikkeitä on pitänyt työstää eniten.
Hyppääminen saa Kentsun silmät säihkymään. Se pääsee vaivatta metrin esteiden yli (yksittäisenä 115cm, 110cm radat vain ovat jo turhan vaativia voipallolleni), vaikkei tekniikka aina olekaan priimaa. Jos koskaan. Orilla on enemmän intoa ja menohaluja kuin taitoa, ja vaikka suomenhevonen välillä tekee oikein kivoja, pyöreitä hyppyjä, pääasiassa hyppytekniikka on mitä sattuu. Kentsu ei myöskään ymmärrä, mistä pitää hypätä, joten jos ratsastaja ei kerro ponnistuspaikkaa orille, hypyt lähtevät askelta-kahta liian aikaisin tai aivan esteen edestä (jolloin yleensä myös puoli estettä lähtee mukaan). Ori kuitenkin kuuntelee ratsastajaansa menohaluistaan huolimatta, hidastaa kun pyydetään, kääntyy minne pitääkin ja hyppää juuri siitä, mistä ratsastaja pyytää sitä hyppäämään. Ei turhia kyttää tai kieltele, kieltää ylipäätään aivan liian harvoin. Kentsu-parka vain ei tajua, että aina ei kannata koettaa ylimenoa, joskus on ihan hyväksyttävää lyödä liinat kiinni tai juosta ohi. Maastoesteitä orilla ei juuri hypätä, autonrenkaita ja risuesteitä sekä aivan pienimpiä tukkeja, mutta kaikki yhtään vaativammat tai isommat maastoesteet jätetään suosiolla välistä.
Maastossa Kentsu toimii yksin kuin porukassa. Peränpitäjänä suokki ei oikein toimi, johtohevosena se on turhan reipas, joukon keskellä on hyvä olla. Ori haluaisi maastossakin mennä ja painattaa etenkin laukkasuorat täysillä, mutta onneksi hevosella on sen verran järkeä päässä ja miellyttämisenhalua ratsastajaansa kohtaan, ettei vauhdin hurma saa Kentsua ignooraamaan ratsastajansa apuja. Rennot, hitaat hölkkälenkit sujuvat siinä missä reippaammatkin maastot.
Kisoissa Kentsu käyttäytyy samoin kuin kotonakin; ruoka on ykkösasia ja sitä kohti mennään, mutta muuten ollaan hyvän käytöksen ja perässämatelun malliesimerkkejä. Verryttelyistä eteenpäin meno muuttuu vireämpään suuntaan. Onhan voikko vireä peli myös kotona, mutta kisapaikoilla Kentsu kaivaa jostain lisävirtaa. Ylimääräinen pöllöenergia kannattaa - pitää! - ratsastaa veke jo verryttelyissä, ettei rata mene aivan pipariksi, kun ori päättää esittää tuomaristolle ja yleisölle, miten päheet lähdöt se voi ottaa heti lähtömerkistä, uusintakierros sitten esteiden välissä/kouluohjelmassa heti ensimmäisen käännöksen jälkeen.
Kunhan Kentsusta ratsastaa ylimääräisen energian pois, se on yhtä hyvä peli kuin kotona treenatessa. Koulupuolella ori on tasaisempi suorittaja, esteillä meno on välillä "enemmän intoa kuin taitoa" -tyylistä. Kaiken kaikkiaan suomenhevonen on hyvä kisakaveri, kunhan siltä ratsastaa ES-pörinät veke ja keskittyy itsekin suoritukseen.
Valmentaudumme niin koulu- kuin esteratsastuksen parissa.
Spoiler:
29.01.2016 Kouluvalmennus, valmensi Cirus
Saavuin pitämään valmennustuntia Lissu T:lle ja tämän suomenhevosori Herra Halokeenille. Ratsukko oli jo ehtinyt aloitella verryttelemään ravissa ja seurasin heitä kentän päädystä, huutaen tarvittaessa ohjeita, eli käytännössä aika vähän. Ori liikkui häikäisevän hyvin ja muutenkin homma näytti siltä miltä pitikin; kouluratsastukselta eikä miltään peräkylän harjoituskilpailuiden suoritukselta.
Lämmittelyn jälkeen aloitettiin työskentelemään tosissaan, en halunnut nähdä tunnin aikana yhtään harjoitusravia (ainakaan ennen loppuverkkaa), vaan keskityimme että Kentsu todella kantaa itsensä ja käyttää takajalkojaan tehokkaasti. Aluksi käytiin läpi ravissa sulkutaivukset, joissa ei sen kummempia ongelmia ollut, hevonen taipui riittävästi ja säilytti hyvin tahdin ja tasapainon.
Pienen hengähdystauon jälkeen pyysin Lissua keräämään ohjat takaisin käteen ja siirtymään raviin. Tehtävänä oli siirtymiset kootusta ravista lisättyyn raviin ja takaisin. Kentsu ravi oi itsessään erittäin laadukasta, samoin siirtymiset olivat huolellisia. Lisätty ravi oli aluksi vähän "ujoa" mutta parani heti kun ratsastaja uskalsi vaikuttaa hevoseen enemmän.
Laukassa jatkettiin sulkutaivutusteemalla. Oikeassa kierroksessa sulkutaivutusta K-kirjaimen kohdalta kohti keskihalkaisijaa. Keskihalkaisijalle päästyä valmistaudutaan tekemään laukanvaihto, jonka jälkeen sama peilikuvana toisesta suunnasta. Tätä sulkutaivutus-laukanvaihto tehtävää hinkattiin hartaudella läpi, kunnes voikko ratsastajineen alkoi näyttää siltä että heidät olisi parempi päästää piinasta, tai siis tekemään loppuverryttelyä.
Kentsu vaikuttaa hyvin rehelliseltä ja sopivan energiseltä hevoselta. Sulkutaivutuksessa vasemmalle ori pääsi hieman pitkäksi ja kaatumaan vasemman lavan päälle, mutta kokoavilla harjoitteilla varmasti vahvistuu.
18.02.2016 Estevalmennus, valmensi Cirus
"Voiei", huokaisin ja peitin silmäni kun voikko ori päätti lähteä hyppyyn aivan liian aikaisin. Ratsastaja ei ollut tapahtumasta moksiskaan, kuulema aina välillä tämmöistä tämän hevosen kanssa. Olin pitämässä estevalmennusta entuudestaan tutulle Kentsu orille ja Lissulle. Ensimmäinen verryttelyhyppy ei mennyt aivan putkeen, mutta tämän läheltä piti tilanteen jälkeen ori muisti ainakin vähän katsoa mistä hyppää.
Tarkoitus oli treenata pientä rataa, joka oli kentälle rakennettu. Pari verryttelyhypyn jälkeen aloiteltiin käymään rataa pienissä pätkissä läpi, aluksi matalilla korkeuksilla ja pikkuhiljaa nostaen kohti maagista metrin rajaa.
Tehtävinä oli aika simppeleitä linjoja, suhteutettu väli sekä kolmoissarja yhden ja kahden laukan väleillä. Kentsu oli innoissaan esteistä, mutta malttoi hyvin kuunnella ratsastajaa, ettei homma mennyt aivan kaahaamiseksi ja pilkkeiden teoksi. Voikko hyppäsi rohkeasti ja eteni hyvässä ratatemmossa, hyppytekniikka oli välillä vähän hakusessa, mutta näillä korkeuksilla siitä ei koitunut suurempia ongelmia. Ratsastaja sai kyllä olla hereillä selässä koko ajan ja muistutin tätä laskemaan pari viimeistä askelta ennen estettä ja tuomaan hevosen oksereille ennemmin lähelle kuin kauas, jotta takapuomitkin pysyvät matkassa. Sarjalla Kentsu väläytti oikein mallikkaita hyppyjä, kunhan sen vain sai tuotua hyvin A-osalle.
Kun rataa oli hypätty muutaman kerran, alkoi hommaan tulla sellaista varmuutta että lopuksi metrisiä esteitä ylittäessä uskalsi valmentajakin hengittää. Rehellinen ja yritteliäs hevonen, kehuin oria Lissulle kun päästin tämän palauttelemaan hevosta ravissa keventäen.
07.06.2016 Kouluvalmennus, valmensi Em.
Aloitellessamme valmennusta Kentsu kulki rennosti ja letkeästi, venytellen kaulaansa ja hieman katsellen ympärilleen. Tarkoitus oli pureutua avotaivutukseen eri askellajeissa sekä siirtymiseen peruutuksesta laukkaan. Aloititte verryttelyn ravissa ja teitte paljon eri kokoisia ympyröitä sekä voltteja, otit paljon siirtymisiä ja saitkin orin vertymään hienosti. Sen hyväntuulisuus säilyi läpi tehtävien ja pian pääsittekin aloittamaan avotaivutusharjoitukset ravissa.
Tulitte pitkälle sivulle ravissa, kulmaan kuuden metrin voltti ja siitä jatkui avotaivutuksessa. Homma sujui teiltä kuin tanssi, enkä löytänyt mitään korjattavaa, joten saitte heti jättää voltin pois alusta. Nyt alkuun tuli varsin pieni tahtirikko, sillä et ehtinyt valmistella ratsuasi ajoissa, mutta seuraavalla yrityksellä tehtävä onnistui mallikkaasti. Saitkin vaihtaa suuntaa ja suorittaa tehtävät myös oikeaan kierrokseen. Pian annoinkin teille luvan siirtyä laukkaan ja tulla pituushalkaisijan avotaivutuksessa. Yhteistyönne sujui mallikkaasti ja muutaman toiston jälkeen saitte pitää pienen hengähdystauon.
Viimeisenä tehtävänä oli kahdeksikko siten, että aina kesken ympyränvaihdon pysäytit Kentsun, otit neljä askelta peruutusta ja nostit siitä suoraan laukan. Aluksi ensimmäinen laukka-askel tuppasi olemaan ihan valtaisa, mutta hieman maltillisemmilla avuilla sait orin pysymään pöksyissään ja nostamaan hallitun, kauniin laukan. Pelasitte odotusten mukaisesti hyvin yhteen ja teillä kummallakin vaikutti olevan hauskaa.
Olette ehdottomasti todella hyvä ratsukko ja Kentsu on todella miellyttävänoloinen hevonen, joka teki mielellään töitä koko valmennuksen ajan. Isoa korjattavaa ei ollut, mutta pieni hiominen vei teitä kuitenkin eteenpäin.
17.06.2016 Estevalmennus, valmensi Em.
Kerrankin sattui tuuri ja kentällä oli jo jonkun verran esteitä valmiina, joten niiden rakenteluun ei kulunut paljoa aikaa. Saavuit Kentsun kanssa kentällä juuri sopivasti kun sain viimeisenkin puomin paikalleen. Alkukäyntien aikana käytiin läpi hieman päivän suunnitelmaa, pientä radan pätkää oli tarkoitus treenata, mutta kerrottuasi hieman Kentsun hyppytyylistä ja esteiden sekaan sukeltamisesta sun muusta hömpöttelystä, päätin että otetaan joukkoon myös pieni jumppasarja, joka on hyvää treeniä kun hevosen pitää olla kintuistaan tarkkana. Rakentelin jumppiksen sillä välin kun verryttelit Kentsua ravissa ja laukassa. Oli kuuma kesäpäivä, joten verryttely pidettiin suht lyhyenä ettei kaikki energia kulu siihen.
Pienien välikäyntien jälkeen päästiin töihin. Aluksi otettiin pari ihan normaalia hyppyä pienehkölle pystylle, jotta saatiin heräteltyä estesilmä töihin, etenkin ratsastajan, koska hevosesta huomasin heti ensimmäisen hypyn jälkeen ettei sillä semmoista ole olemassakaan. Hyppy oli aivan karmea, etkä ilmeisesti ollut itse selässäkään aivan hereillä kun horjahdit hypyssä takakaarelle, kun Kentsu hyppäsi monta metriä liian kaukaa ja hypystä tuli pitkä ja matala, jonka seurauksena ylin puomi putosi. Ohjeistin sinua olemaan paremmin hereillä seuraavalla kerralla ja tuomaan selkeämmin Kentsun tiettyyn ponnistuspaikkaan niin ettei se joudu itse pohtimaan mistä hyppää. Seuraavat hypyt sujuivatkin jo paremmin ja otimme pari hyppyä myös toiseen suuntaan.
Verkkahyppyjen jälkeen päästiin jumppiksen kimppuun. Aluksi ihan pieninä ristikkoina. Ensimmäinen yritys päästä jumppis alusta loppuun pudottamatta yhtään puomia, meni aivan plörinäksi. Kentsu hämmentyi silmin nähden tullessaan ekalle esteelle ja katseli sarjaa selvästi miettien et montahan noista pitäis aina kerralla ylittää, tullen sitten päätökseen, että mahdollisimman monta kerralla. Ensimmäisen esteen Kentsu hyppäsi ihan juuresta ja sen jälkeen ponkaisi seuraavan kahden osan ylitse kerralla (pudottaen puomeja mennessään) ja lopuista rämpi joten kuten yli. Sinä pyllähdit kaulalle, mikä ei ole ihmekkään, kuka tommoisessa kestäis kyydissä. Kentsu pysähtyi pian esteiden jälkeen ja sait kivuttua takaisin kyytiin. Eikun puomit paikalleen ja uusi yritys, tällä kertaa lähestyttiin ravissa, jotta ensimmäiselle esteelle on helpompi löytää hyvä ponnistuspaikka. Suureksi yllätykseksi Kentsu ylitti tällä kertaa koko jumppiksen moitteettomasti! Taisi herraa hiukan hävettää ensimmäisen kerran söhläilyt ja pisti nyt parastaan. Nostin jumppiksen esteitä nyt niin että viimeinen este oli metrin korkeudessa ja ei kun uudestaan. Tälläkin kertaa kaikki sujui hyvin, oikeastaan vielä paremmin kuin edellisellä kerralla, koska nyt Kentsu oli selvästi pirteämpi ja hypyt ponnekkaampia.
Lopuksi tultiin pari kertaa vielä pieni radan pätkä, jonka olin alkuperäiseksi tunnin ideaksi suunnitellut. Rata koostui kahdesta pystyesteestä (toisen alla vesimatto), sekä kahdesta okserista ja muurista. Otimme vielä ennen radan hyppäystä yksittäisenä sekä veden, että muurin, jottei niiden kanssa tule radalla sitten ongelmia. Vesimatto ei tuottanut teille mitään ongelmia, mutta muurin ylitys oli aika heikkotasoinen, tai no, pääsittehän te yli siitä, mutta hyppytyyli oli aivan karmea. Tämän vuoksi otettiin muuri vielä toisen kerran, jotta saataisiin vähän parempilaatuinen hyppy alle niin on kivempi lähteä rata suorittamaan. Toinen hyppy oli jo parempi, ei vieläkään täydellinen, mutta selkeästi parempi, joten siirryimme radan pariin seuraavaksi. Radalla käskin kiinnittämään huomiota eritoten hyviin teihin ja hyviin ponnistuspaikkoihin, jotta saataisiin ehjä ja tasainen suoritus. Naurahdit epäuskoisesti, että muka tasainen, johon totesin että "tietenkin! Te pystytte siihen ihan kuten kuka tahansa muukin, jos vaan haluaa ja jaksaa treenata". Näin ollen siirryit Kentsun kanssa laukkaan ja lähestymään ensimmäistä estettä, valitettavasti se putosi, koska hyppy lähti hiukan liian kaukaa ja Kentsu oli turhan innoissaan että unohti nostaa kinttujaan tarpeeksi. Toinen sujui jo paremmin ja hyppy hypyltä loppua kohden hypyt paranivat ja ponnistuspaikat löytyivät paremmin. Tähän oli hyvä lopettaa, pari kierrosta kevyttä ravia ja loppukäynnit.
Sinulla tulee olemaan Kentsun kanssa hermot varmasti kovilla, sillä on kapasiteettia ja intoa, mutta sen omat ratkaisut ylittää esteet ei aina oo parhaimpia. Pitkäjänteisyyttä ja paljon treeniä sarjoilla, suhteutetuilla jne, joissa Kentsu joutuu katsomaan vähän tarkemmin mihin kinttunsa laittaa, niin eiköhän ne hypytkin ala laadullisesti parantumaan. Jo pelkästään tämän yhden valmennuksen aikana paransitte hyppy hypyltä, oikein loistavaa työskentelyä!
30.06.2016 Estevalmennus, valmensi VP
Alkuverryttelyn aikana tehtiin paljon laukansäätelyä, joka tuntui olevan ratsukolle kohtuu helppoa ja mielekästä puuhaa. Tehtävänä oli ratsastaa erilaisia suoria- sekä kiemurauria, joiden aikana piti samalla säädellä hevosen laukkaa. "Ajattele suurin osa eteenpäinpyrkimyksestä ylös takajalkojen päälle, pidä pohkeet lähellä ja kanna oma käsi. Jees, Nosta mieluummin hevosen niska ylös pois muodosta ja ratsasta aktiivisempia takajalkoja, kun se, että Kentsu vähän valahtaa etupainoiseksi sun kättä vasten. Näin, juuri tällä tavalla, hyvä!" Neuvoin ratsukkoa kun hevonen pyrki kootummassa laukassa valahtamaan ratsastajan avuilta.
Välikäyntien jälkeen jatkettiin suoralla uralla olevalla puomikasoilla, joiden välit olivat suhteutettu neljään ja viiteen laukka-askeleeseen. Ensin tehtävää tultiin normaalissa ratalaukassa, jonka jälkeen laukkaa alettiin säätelemään sekä lisäämällä, että vähentämällä laukka-askeleita. Kun laukka-askeleita lisättiin esteväleihin, oli hyvin tärkeää että istuit lähellä hevosta, ratsastit jalalla aktiivisesti takajalkoja yhä enemmän vatsan alle ja pidit hevosen niskan ylhäällä kun taas ratsastamassa suuremmassa laukassa sinun tuli istua hyvin rauhallisesti hevosen selässä ja tehdä muutamia puolipidätteitä, jottei hevonen vain laukkaa tehtävän läpi. Toistojen jälkeen tehtävän puomikasat nostettiin hiljalleen aina 100 cm pystyiksi, jonka johdosta päästiin hieman hyppäämisen makuun. "Seuraavan kerran ratsasta ensimmäinen väli vähän reippaamassa laukassa kolmella laukalla ja seuraava väli kokoa kuuteen, tai jopa seitsemään laukka-askeleeseen. Nyt on tärkeää, että saat hevosen nopeasti takaisin takajaloilleen etkä anna sen hieman liihottaa ensimmäisessä välissä. Vaikka se saa edetä rytmikkäästi suurta laukkaa, täytyy sen olla kokoajan hallinnassa. Istu myös ensimmäinen väli aika lähellä hevosta, jotta sun on itse helpompaa päästä ratsastamaan toinen väli." Opastin ratsukkoa seuraavaan, hieman haastavampaan tehtävään.
Valmennusta jatkettiin ratsastamalla pidempää, 16 esteen rataa, joka koostui hyvin pitkälti erilaisilla suhteutetuilla esteväleistä, jotka olivat sijoitettu sekä suorille että kaareville urille. Radalla oli yksittäisinä esteinä erikoisesteitä, kuten vesimatto ja muuri, jotka toimivat ns. luottamuskysymyksinä. Rata hypättiin ensin harjoittelumielessä noin 80cm tasoisena, jonka jälkeen esteet nostettiin 100-110cm tasolle. "Pidä sama ajatus ja flow kuin aikaisemmassa radassa, mutta korjaa muutama lähestyminen. Sarjalle tultaessa anna hevoselle hyppyrauha, äläkä nosta kättä turhaan ylös. Muurille ratsasta hiukan enemmän jalalla, jonka jälkeen ratsasta muutama askel vasta-asetuksessa että saast ulkolavan hallintaan ja pääset paremmin seuraavalle suhteutetulle sisään. Muuten oikein hyvä!"
Päiväkirja.
Minä ja uljas voipalloseni arjen ja juhlan seikkailuissa.
Spoiler:
31.05.2016 Ensimmäinen varsa ja muita kuulumisia
Kentsun ensimmäinen varsa syntyi tänään! Mörkövaaran Marina oli aamuyöllä varsonut reippaan, voikon orivarsan, joka tietenkin varasti kaikkien sydämet ja on aivan järjettömän suloinen, kuten kaikki varsat. Pikkumies on tehty puhtaasti myyntimielessä, mutta ei ollut kaukana, etten tehnyt itse tarjousta. Kentsu x Marina on todella komea yhdistelmä! Joku saa tästä pikkumiehestä melkoisen pelin itselleen.
Varsauutisten lisäksi Kentsusta olisi vaikka millä mitalla kertoiltavaa, mutta pidän tämän lyhyenä. Kiitos näyttelymenestyksensä, ori pääsi kantakirjaan, ja 20.03.2016 Kentsu kirjattiin R-suunnalle. Tuomaristo (Peppi S., Tanja N., Vibaja, aksu) antoi Kentsulle pisteitä 19 + 19 + 18 + 19 = 75p., mikä tarkoitti KTK-II -palkintoa. Jos säännöt eivät muutu, tämä tarkoittaa sitä, että Kentsun varsat ovat suoraan kantakirjakelpoisia. Olin tilaisuudessa yhtä hymyä, hevoseni käyttäytyi hienosti ja sai todella komean pisterivin.
Näyttelymenestys on tuonut Kentsulle muutakin kuin kantakirjakelpoisuuden. 01.04.2016 orille myönnettiin anomani Champion -arvonimi. Voi olla, että vien Kentsun vielä näyttelykehiin, ties vaikka MVA-SERTtejä irtoaisi.
Kisaurakin on paketoitu, olemme kisanneet koulua ja esteitä hyvällä menestyksellä, kummastakin lajista on vähän +40 sijoitusta. Enää oria näkee ERJ:n, KRJ:n ja VSR:n Cupeissa, joista toivon mukaan irtoaa jokunen sijoitus. Onhan tässä treenattukin, itsekseen ja parin valmentajan avustuksella. Jos tuota vielä komentaisi narrin tai mori-morin kentän laidalle..
Seuraavat Cupit ovatkin aivan nurkan takana, ja kuten aina, minua jännittää tavattoman paljon. Saapa nähdä, miten hermona olen, kun vien Kentsun johonkin laatuarvosteluun!
05.10.2016 Mietintöjä et maastoilua
Tässähän saa hiljalleen suunnitella Kentsun viemistä laatuarvosteluun! Orin ensimmäinen varsa, Ksenonkitinä, on kisannut täydet (ja vähän ylikin) KRJ- ja ERJ-sijoitukset. Ainakin ERJ:n laatuarvostelussa on menossa kokeilu, jossa jo yhdellä jälkeläisellä voi saada täydet pisteet, mikäli tältä yhdeltä varsalta löytyy se 40 sijoitusta. Susirajalaiset menevät kyllä enin laatuarvosteluihin, mutta pitää vähän palaveerata narrin kanssa, missä vaiheessa hoidamme yksityisiämme palkittavaksi. Järjestelykysymyksiähän nämä ovat.
Noin muutenkin meillä menee loistavasti. Valmennuksissa emme ole hetkeen pyörähtäneet (harkinnan alla kyllä on, jonkun muun silmien alla treenaus tekee aina hyvää), mutta kotona sujuu kyllä oikein hyvin. Olen edelleen ihan alkuhuumassa Kentsun suhteen, voiko hevonen - etenkään Rienan jälkikasvu.. - olla näin hyvä treenikaveri! Jo uljas voipalloseni ei olisi näin sanoinkuvaamattoman ahne, Kentsu olisi ihan 10+++ hevonen. Kai sitä semitäydellisissäkin pitää joku vika olla?
Tänään treeni jäi kuitenkin sikseen, kun suuntasimme Kentsun kanssa maastolenkin kautta sänkipellolle revittelemään. Sää suosi, liikkeellä ei ollut juuri muita (metsässä vastaan tuli pari ravuria ja yksi koiranulkoiluttaja), vain minä, Kentsu ja täydellinen reipas maastoretki, joka huipentui laukkaan sänkipellolla. Näistä aineksista on täydellinen syysmaasto tehty! Kentsu oli niin pörheänä ja onnesta soikeana, kun sai pellolla laukata niin lujaa kuin sielu sieti. Johan sitä oltiin käyntiä ja ravia mentykin metsätiet metsätien perään, hän haluaa mennä!! Poninhäntäni oli yhtä luotisuora kuin Kentsun häntä orin viilettäessä pellon päästä toiseen.
Tallille palasin suupielet korvissa, ratsuni taisi olla vieläkin tyytyväisempi. Harjaus, pesu, loimi niskaan ja melassivettä naamaan (myös minun, Kentsu halusi väkisin pussata ennen kuin oli nielaissut kaiken melassivetensä..) ja ori hetkeksi karsinaan heiniä mutustamaan.
16.10.2016 Vieraileva tähti (kirjoittanut Lea H.)
Suoraan sanoen olin vähän järkyttynyt, kun Lissu laittoi viestiä ja pyysi tulemaan kokeilemaan voikkoa suomenhevosoriaan – ihan muuten vain (ainakin olettaisin näin), vaikka olinkin ostomielessä kierrellyt suomenhevostalleja. Ehkä kuitenkin yksi pölhö tapaus riittää per talli. Lissu oli toki kehunut oripoikaansa, mutta varoittanut myös pienistä oikuista. Saavuin kaksikon luokse kuitenkin epäileväisin mielin, mutta kyseinen mielentila muuttui tylsistyneeksi ilmeeksi, kun näin Lissun pretty much raahaamassa oriaan sisälle. Hoitotoimenpiteet siinä menikin aika verkkaisesti ja ongelmitta, kun Kentsu harjattavana osapuolena oli enemmän kiinnostunut heinistään kuin mistään muusta.
Suunnistimme maneesiin tihkusateen takia, ja Lissu selitti into piukkana, millainen ori oli ratsastettavuudeltaan. Kyllä siinä alkoi pieni kiinnostus herätä, ja loppujen lopuksi innostuin selkäännoususta, kun Lissu otti muutaman mallikierroksen selästä käsin. Jo pelkästään käynti tuntui aivan mahtavalta istua, ja orihan teki nätisti kaiken mitä pyysi. Vähän kiemuraa siellä täällä, volttia tuolla ja seassa vähän avoja ja sulkuja. Ravissa Kentsu tuli nopeasti rennoksi, ja sitä oli hetken aikaa ihan mukava pyöritellä oikean muotoiseksi kahdeksikolla ja taivuttelulla. Itse kun tullut viime aikoina ratsastettua lähinnä GP-tason trakehnereilla, Kentsu oli kyllä mukavaa vaihtelua. Sisäinen kouluratsastaja selkeästi alkoi tulla esiin, ja innostuinkin kokeilemaan väistöjä, sulkuja, avoja ja hieman myös temmonmuutoksia ravissa.
Laukassa Kentsu suorastaan syttyi ja sai lisäintoa muutamista kahdeksikolla tehdyistä vaihdoista. Innostuin myös kokeilemaan orin reaktiokykyä tekemällä nopeita pysähtymisiä suoraan laukasta. Orihan vallan nautti, kun sai hieman haastetta elämään, ja suoritti kaiken mitä pyysin. En malttanut edes tulla selästä alas, mutta Kentsu alkoi olla sitä mieltä, että työt voisi olla tältä päivältä tässä. Lissulla oli ”mähän sanoin” –hymy huulilla, kun laskeuduin selästä alas. Eihän siinä voinut kuin nauraa ilosta ja hyvin sujuneesta ratsastuksesta.
03.11.2016 Höpinää ja hyppelehdintää
Hevosteni papereita järjestellessäni hoksasin hevostarvikeliikkeen lahjakortin, joka pitäisi käyttää vuoden loppuun mennessä. Mistä lie moinen siunaantunut, kenties joku kisavoitto tai kavereilta saatu lahja, jonka olen unohtanut? 50€ ei nyt paljoa ole, mutta kyllä sillä uudet päitsen, pintelit, vähän harjoja ja huovan sai. Kun laittoi omaa rahaa lisäksi. Aika paljonkin. Oho hupsista. Mutta kulutustavaraa kaikki, ja tarpeellista, ei mitään mansikan tuoksuista glitterkaviolakkaa..!
Erityisen ihastunut olen orhini uusiin, astetta asiallisempiin kovispäitsiin. Hempeän vaaleansiniset päitset, joiden turparemmissä on koristuksena muutama tyylitelty, ylisöpö kärpässieni. Orikuvastot ja Facebookin suomenhevosryhmät, täältä tullaan! Onneksi Kentsu itse ei ymmärrä tämän hössötyksen tai hempeiden värien luomien mielikuvien päälle yhtikäs mitään.
Pari viime päivää on mennyt maastoillessa, kevyempää ja tehokkaampaa liikuntaa fiiliksen mukaan. Tänään suuntasin kentälle, esteitä puomien ja kavalettien kanssa. Voipalloseni oli jo verrytellessä niiiin energistä ja pörhäkkää, se tiesi pääsevänsä hyppäämään.
Sileäverkka ja siihen kuuluvat ravi- ja laukkapuomitehtävät sujuivat mutkattomasti, samaten esteverkka. Maapuomien ja kavalettien yhdistelmät, yksittäiset pikkuesteet sekä maapuomien ja esteiden tai kavalettien ja esteiden yhdistelmät sujuivat kuin vettä vain. Toki Kentsun kanssa saa tehdä hirveästi töitä, mokoma kun ei hoksaa ponnistuspaikkoja itsekseen ja tekniikka on mitä on. Nämä puutteet huomioon ottaen treeni oli kuitenkin älyttömän sujuvaa ja ongelmatonta.
Estekorkeuden noustessa ja tehtävien monipuolistuessa ja vaikeutuessa oikein kuulin, miten hammasrattaat raksuttivat Kentsun korvien välissä. Raukkaparka ei meinannut hoksata yhtä kavaletti - kavaletti - laukka-askel - pysty -tehtävää sitten ollenkaan, puomit kolisivat ja hyppy oli tavallista enemmän mitä sattui. Jossain epäuskoisen naurun ja lievän epätoivon välissä Kentsu kuitenkin hoksasi jutun juonen, ja pääsimme tehtävän puhtaasti. Jes! Tästä on äärettömän hyvä jatkaa.
