Hallaviikate VH17-018-1856

NimiHallaviikate "Villi" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri156cm, punaruunikko MeriititCh, KTK-II
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 08.10.2017, 13v
satunnainen (4v 30.10.2017)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 110cm / 100cm / CIC1

11.02.2018 tammalle myönnettiin Championin arvonimi.

20.02.2018 Villi kantakirjattiin R-suunnalle 73 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Villi on hirvittävän ihana, kiva hevonen. Ainakin ajatuksen tasolla, sekä niinä harvoina päivinä, kun kaikki säästä, keltaisen lehdistön otsikoista ja tallityöntekijöiden vaatteiden väristä tamman mielialaan osuvat kohdilleen. Villi osaa olla ammattimainen mielensäpahoittaja, elämäntapadiiva sekä oman ja vähän muidenkin elämän valtiatar, joka on oikeassa, aina ja kaikessa. Piste. Mikäli ruunikon mielestä jokin on huonosti, se myös on, eikä siihen ole nokan koputtamista. Villillä on erittäin vahvat mielipiteet harjojen kovuudesta ja pehmeydestä, käsittelijän äänensävystä, siitä, sopiiko klippaaminen/loimitus/whatever tänään vai ei, mennäänkö tänään maastoon vai ei.. Jos (ja aika usein, kun) asiat eivät mene Villin mielen mukaan, tamma mököttää, murjottaa, draamaa kaikin mahdollisin tavoin. Koetahan tässä sitten olla ja elää Neiti Draamalaaman kanssa.

Keltamusta Stübbenin harja saattoi kelvata eilen, mutta tänään neitiin sopii koskea vain luonnonharjaksisella harjalla. Etujalat nousevat nätisti, takasiin taas ei saa koskea ollenkaan. Suojat käyvät, yritäkin kääriä pinteliä niin saat steppishow’n tai joudut väistämään mahan alle tulevaa potkua. Välillä mielessä käy koko hoitosession (oli kyse pelkästä harjauksesta tai varustamisesta tai mistä tahansa) olevan jokin irvokas arvausleikki. Tamma hoidetaan aina käytävällä, missä sen kiukuttelua on helpompi väistellä. Komentaminen on tietenkin oma taiteenlajinsa, sillä pahimmillaan Villi vetää koko hernepellon sieviin sieraimiinsa sydämistyen niin pahasti, että nakkelee niskojaan loppuviikon suostumatta yhteistyöhön. Villiä pitääkin ennemmin muistuttaa, ettei sen käytös ole aivan sopivaa. Vielä kun keksisi, miten viestin saa perille.. Periaatteessa kaikki harjaamisesta klippaamiseen, loimittamisesta pesemiseen ja kengityksestä eläinlääkärin visiitteihin sujuvat, kunhan ne tapahtuvat Villin ehdoilla. Mikäli tammalla on äärettömän hyvä päivä, se on melko seurallinen hevonen, joka nauttii rapsutteluista eikä sen harjan kovuus ole niin justiinsa. Näinä päivinä etenkin Lissu lässyttää ruunikolle minkä kerkeää, halailee ja ottaa tyhmiä turpaselfieitä koko vuoden tarpeiksi - Villin aurinkoisia päiviä ei satu joka viikolle, edes joka kuulle.
Hanskat käteen, turvakengät jalkaan. Tämän pitäisi olla automatio muutenkin, mutta Villin kanssa tästä ei lipsuta ellei talli ole tulessa tai jotain vastaavaa. Tamma puskee menemään lapa edellä, riekkuu tarhasta haettaessa koettaen päästä irti, syöksähtelee eteenpäin, koettaa rynnätä ohi ja yli oviaukoissa.. On sanalla sanoen ihan mulkero. Villiä talutetaankin naru turvan ympärillä tai ketju suussa.
Villin lastaamiseen varataan aikaa. Tamma saattaa harata vastaan ihan vastaan haraamisen riemusta, tai mennä koppiin/rekkaan nätisti ensi yrittämällä. Matkustaminen ei stressaa tammaa, mutta risteyksiin hiljentäminen ja pysähtyminen aiheuttavat kuopimista, joskus ihan potkimista. Auton ollessa liikkeellä Villi on hiljaa. Matkaseurasta tamma ei oikein välitä, mieluiten se matkustaa yksin tai jos kyydissä on muita hevosia, niiden turpien on parempi pysyä kaukana.

Periaatteessa Villi ei ole sen kummempi ratsastaa kuin mikään muukaan hevonen; keskity siihen mitä teet, älä jää suuhun kiinni, revi, nakuta kantapäällä tai tee muutakaan hevoselle epäreilua. Myötää, ole avuissasi selkeä ja täsmällinen, älä vaadi hevoselta liikaa liian nopeasti tai muutakaan sellaista. Ole reilu, ratsasta siististi. Villin kanssa vain on olemassa se pieni ”mutta”; ruunikko ei välttämättä ole lainkaan yhteistyöhaluinen. Tällä hevosella ei ole mitään logiikkaa kiukutteluissaan tai mielensäpahoittamisessaan, joten vaikka tekisit kaiken pilkulleen oikein, sää suosisi ja kaikki olisi näennäisen hyvin, Villiä saattaa kiukuttaa. Tai harmittaa. Mikäli näin on, ruunikko ei tee mitään, seisoo vain paikoillaan häntäänsä huiskien ja jalkaa polkien, mikäli sen kanssa koettaa tehdä mitään käyntilöntystelyä kummoisempaa.
Tietenkään Villi ei ole joka päivä sellainen. Hyvinä päivinään tamma on herkkä (reagoimatta kuitenkaan turhan voimakkaasti tai nopeasti), yhteistyökykyinen ja eteenpäinpyrkivä hevonen. Ääripääpäivien väliin mahtuu monta harmaan sävyä, jolloin kiukku saattaa ilmetä minä tahansa ihme kiemurtelusta lapa edellä puskemiseen tai sivuaskelina kesken kaiken. Jäntevin, tahdikkain liikkein liikkuva Villi on parhaimmillaan laukassa, käynti on valitettavan niukkaa ja ahdasta (muuten tamman liikkeet ovat melko väljät). Kaikki helppojen luokkien asiat hallitseva Villi ei välitä käyntiliikkeistä, joten niiden kanssa saa tehdä aina eniten töitä. Ravissa ja laukassa neiti mielipaha kantaa itsensä hyvin ja on melko iloisesti työskentelevä ratsu – kunhan ei ole kiukkupäivä.

Villi hyppää vaikka taloja. Siis jos sattuu olemaan sillä tuulella. Tammassa on monia hyviä esteratsun ominaisuuksia; säädeltävä, aktiivinen laukka, erittäin hyvä jalkatekniikka ja muutenkin hyvä hyppy ponnistuksesta selän käyttöön, esteet ylitetään nopeasti ja pehmeästi, pitkien esteiden yli venytään ongelmitta, mikään johde ei hirvitä. Villillä on myös roppakaupalla estesilmää sekä hyvät hoksottimet, tamma kykenee pelastamaan heikommat lähestymiset ja rämpii ylitse, vaikka hyppy ei osuisikaan ihan kohdilleen. Lyhyet tai vinot lähestymiset eivät yleensä tammaa häiritse, ovat vain hienoinen lisähaaste. Mukana vain on aina se ”mutta”; jos ruunikolla on huono päivä, ei hevosen rakkaus hyppäämiseen vain riitä. Pahimpina kiukkupäivinä Villi puree kuolaimeen kiinni juosten esteestä ohi, tai jos hyppääkin, laskeutumisen jälkeen lentää pukki tai kaksi. Maastoesteillä tamma kiukuttelee vähän vähemmän, ja jos kiukutteleekin, niin Villi vain kiemurtelee ja kieltelee mielenosoitukselliseen diivatyyliin. Tyhmähän tämä hevonen ei ole; Villi tasan tietää, että kiinteiden esteiden kanssa ei pelleillä. On hirmuinen sääli, että tamma käy ihan totaalisesti tuulella, sillä etenkin hypätessä Villi on aivan loistava. Parhaina päivinään sitä ihan unohtaa hyppäävänsä (kevyellä) kylmäverisellä, ja tuntuu, että Villillä olisi kapasiteettia paljon, paljon isommillekin radoille. Tekninen osaaminen ei ainakaan lopu kesken!
Täysin maasto- ja liikennevarma, mutta ailahteleva. Välillä Villi ei siedä muita hevosia maastoseurakseen, toisinaan neiti ei astele kotipihasta minnekään ilman seuraneitiä tai -herraa. Koetahan tämänkin kanssa sitten tehdä yhtikäs mitään. Villi on tallimme turhauttavimpia ratsuja; kaikki se potentiaali, se hyvä ratsastettavuus, menee pahimmillaan hukkaan viikkojen ajan ruunikon potiessa määrittelemätöntä mielipahaa jostain, mitä ei todennäköisesti itsekään osaisi määritellä, vaikka osaisi puhua.

Kisareissut Villin kanssa sujuvat vähän miten sattuu, neidin mielentilasta riippuen. Tamma ei todellakaan ryhdistäydy vieraassa paikassa, vaan on juuri niin kiukkuista tai mielensä pahoittanutta kuin kokee olevansa. Aivan sama, vaikka katsomossa istuisi Englannin kuningasperhe ja ratsastajaksi olisi hankittu Kyra Kyrklund. Hyvinä päivinään loistava, karismaattinen esiintyjä, pahimpina päivinä tamma ei starttaa koko kisoissa.

Sukutaulu

i. Ch Myrskyviikate
KTK-II, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I
sh, tprn, 160cm
ii. Murhekuusi
evm, sh, trt, 156cm
iii. Murhamyräkkä
evm, sh, rt, 153cm
iie. Itkupaju
evm, sh, vrt, 153cm
ie. Myllykivi
evm, sh, klm, 163cm
iei. Kallionaakka
evm, sh, m, 157cm
iee. Villiriehka
evm, sh, prt, 162cm
e. Ch Hankihenki
YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
sh, rnpäis, 151cm
ei. Kummakummitus
evm, sph, trn, 147cm
eii. Hupsu-Haamu
evm, sph, tprn, 139cm
eie. Linnunluiseva
evm, sh, vrt, 163cm
ee. Nuoskatuuli
evm, sh, rtpäis, 152cm
eei. Huimaviima
evm, sh, rt, 151cm
eee. Nättinuokku
evm, sh, rtpäis, 149cm

Jälkeläiset

s. 21.02.2018 sh-o. Hankihaudat, i. Tervatalvi, om. Crimis (VRL-10480)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 40 sijoitusta joista 2 voittoaVSR - 0 sijoitusta joista 0 voittoa
01.11.2017 Turmeltaja CIC1 4/30
03.11.2017 Turmeltaja CIC1 3/30
04.11.2017 Turmeltaja CIC1 5/30
05.11.2017 Turmeltaja CIC1 2/30
09.11.2017 Gestüt Helmwald CIC1 2/30
12.11.2017 Vaalama CIC1 5/30
14.11.2017 Gestüt Helmwald CIC1 3/30
15.11.2017 Vaalama CIC1 3/30
18.11.2017 Turmeltaja CIC1 1/30
20.11.2017 Turmeltaja CIC1 2/30
20.11.2017 Vaalama CIC1 3/30
20.11.2017 Vaalama CIC1 3/30
21.11.2017 Vaalama CIC1 2/30
30.11.2017 Vaalama CIC1 2/30
30.11.2017 Susiraja CIC1 4/26
02.12.2017 Turmeltaja CIC1 6/40
03.12.2017 Susiraja CIC1 2/26
04.12.2017 Turmeltaja CIC1 5/40
06.12.2017 Turmeltaja CIC1 2/40
06.12.2017 Kievarinkuja CIC1 2/39
07.12.2017 Duán Stable CIC1 4/30
08.12.2017 Duán Stable CIC1 3/30
10.12.2017 Kievarinkuja CIC1 5/40
10.12.2017 Turmeltaja CIC1 2/40
12.12.2017 Vaalama CIC1 6/50
13.12.2017 Turmeltaja CIC1 1/40
14.12.2017 Turmeltaja CIC1 2/40
17.12.2017 Turmeltaja CIC1 2/40
19.12.2017 Turmeltaja CIC1 6/40
20.12.2017 Gestüt Helmwald CIC1 3/30
23.12.2017 Gestüt Helmwald CIC1 4/30
04.01.2018 Mörkövaara CIC1 4/30
14.01.2018 Mörkövaara CIC1 2/30
19.01.2018 Mörkövaara CIC1 5/30
23.01.2018 Mörkövaara CIC1 3/30
27.01.2018 Mörkövaara CIC1 3/30
06.02.2018 Huvitus CIC1 3/30
11.02.2018 Huvitus CIC1 4/30
14.02.2018 Huvitus CIC1 4/30
19.02.2018 Huvitus CIC1 5/30
sijooooi

Valmennukset

02.12.2017 Maastoestevalmennus, valmensi rebely (VRL-09009)

Saavuin Susirajan maastoesteradan alkuun, jossa minua odottivat Villi ja Lissu. Villi steppasi paikallaan Lissun säätäessä jalustimia. Alkukäyntien aikana tamma otti jo muutaman innokkaan raviaskeleen, silä se selkeästi tiesi mitä tuleman piti. Aloitimme lämmittelyt tekemällä taivutuksia tasaisella ruohokentällä. Villi suorastaan pursusi intoa ja pienimmätkin avut, jotka kehottivat tammaa nostamaan vauhtia, saivat sen hypähtämään räjähdysmäisesti eteenpäin. Lissu antoi tammalle aktiivisesti puolipidätteitä ja käänteli sitä samalla erikokoisille ympyröille. Kun Villi oli rentoutunut ja vähän lämmennyt, pääsimme aloittamaan itse maastoesteharjoitukset. Maastoesterata koostui noin kymmenestä esteestä, jotka oli ripoteltu pienelle alueelle. Villi paloi halusta päästä hyppäämään ja se otti jälleen pieniä spurtteja Lissun antaessa pohkeita. Esteiden kanssa tammalla ei ollut ongelmia, vaan se liisi niiden yli kevyesti. Muutaman todella lyhyeksi jääneen lähestymisen jälkeen Lissu otti rivakammat otteet pidätyksiin, ja tästäkös Villi otti nokkiinsa. Seuraavan esteen kohdalla tamma otti äkkijarrutuksen ja jäi ravaamaan ympyrää esteen eteen. Lissu tuhahti, ohjasi tamman pois esteeltä ja nosti uudelleen laukan. Villin kiirehtiessä jälleen eteenpäin Lissu käänsi sen hyvissä ajoin ennen estettä ympyrälle, jossa hän rauhoitti tamman laukan puolipidätteiden avulla. Seuraavan lähestymisen ajan Villi kuunteli Lissun apuja ja se hyppäsi esteen hallitusti. Kun rata oli hypätty kerran kokonaisuudessaan läpi, otimme vielä muutaman harjoitushypyn ja lähestymisen pienillä tukkiesteillä. Näiden jälkeen Lissu päätti suunnistaa vielä rentouttavalle maastokävelylle. Katselin Villin perään sen tumman hännäntupsun kadotessa metsän siimekseen.

20.06.2018 Kouluvalmennus, valmensi Kaija Pajujoki (Lissu T.)

"Keskiravi, E ja S välistä pohkeenväistö oikealle Geehen, C oikealle. MIE keskiravia, sitten uusi pohkeenväistö, nyt B ja R välistä vasemmalle Geehen, C vasemmalle." Lissun ratsu, ruunikko suomenhevostamma, huiski välillä kiukkuisesti häntäänsä ja puski etenkin kulmissa lapa edellä vastaan. Verryttelyt olivat olleet pientä tahtojen taistelua, mutta pätkittäin ruunikko oli kulkenut erittäin hyvin. Nyt hevonen näytti jälleen merkkejä tulevasta myrskystä.
"Hyvä, vakaa käsi, oikein hyvä. Varo ettei jalkaterä lähde kääntymään, ja suorista oikea jalka; varpaasi törröttävät minne sattuu."

Keskiravi vastahakoisella hevosella oli ajoittain nykivää, ajoittain liian nopeita pyrähdyksiä. Pohkeenväistö oli muutamia hyviä pätkiä kiemurteluiden lomassa. Lissu joutui tekemään tosissaan töitä joka ikisen hyvän askeleen eteen. Liikesarja toistettiin monta, monta kertaa, välillä paremmin, toisinaan huonommin. Kannukset tai raippa eivät juuri Villiä hetkauttaneet, lähinnä kiukuttivat kahta enemmän.
"Hyvä, huomasitko, siirtyminen keskiravista pohkeenväistöön ja muutama ensimmäinen askel sujuivat jo oikein hyvin, hyvä muoto ja tahti, harmoninen kokonaisuus. Sitten annoit vähän liikaa pohjetta ja tamma hermostui. Vielä kerran, ja nyt; vähemmän on enemmän. Ja oikea jalkasi kääntyy taas."
Heti, kun Lissu lopetti selässä varmistelun antaen Villille tasan yhdet ohjeet ja avut tamma alkoi liikkua paremmin. Muutaman kerran ruunikko koetti lähteä pohkeenväistössä omille teilleen, mutta rauhallinen tilanteen korjaus ja asian siihen jättäminen rauhoittivat tilannetta.
"En ole ikinä nähnyt hevosta, jota ei kärsi ratsastaa jokaisella askeleella."
"Villillä on välillä näitä päiviä", Lissu huokaisi.

Pyysin Lissua laukkaamaan suurta kahdeksikkoa harjoituslaukassa. Villi sai purkaa energiaansa ja kiukkuaan, ja harjoituslaukka ilman vaatimuksia muodosta tai mistään sellaisesta rentoutti niin ratsastajaa kuin ratsua.
"No niin, keräähän ohjat. Pidetään tämä simppelinä; vastalaukkaa pääty-ympyröillä. Ravitehtävä kiristi jo kummankin hermoja, joten pari ympyrää hyvää vastalaukkaa kumpaankin kierrokseen riittää minulle." Ilokseni tämä tehtävä sujui ratsukolta ilman kädenvääntöä. Villin vastalaukka oli tasapainoista ja aktiivista, kevyen ja helpon näköistä, aivan kuin ruunikko olisi liikkunut myötälaukassa. Lissun tasapaino ja etenkin kädet, ohjasote ylipäätään, saivat osakseen kiitosta, mutta se oikea jalka! Etenkin oikean jalan jalkaterä, joka kääntyi ulospäin vähän joka nurkalla.
"Vähän fysioterapiaa tai vastaavaa, tuo jalka on parempi laittaa kuriin", tuumin ratsukon tehdessä loppuverryttelyjä.

01.07.2018 Maastoestevalmennus, valmensi Samuel Hongisto (Lissu T.)

Viimeksi yrittäessäni valmentaa Lissua sekä Hallaviikatetta olimme lopettaneet heti alkumetreillä ja vaihtaneet hevosta tamma mielenosoituksellinen paikoilleen jumittumisen vuoksi. Yhtään mikään ei ollut auttanut, ruunikko oli pysynyt paikoillaan, polkenut jalkaa ja vinkunut kimakasti. Olinkin positiivisesti yllättynyt nähdessäni Lissun tekevän sileätyöskentelyä reippaassa myötälaukassa saapuessani estekentän laidalle.
Ratsukon tehtyä esteverryttelyn pohjat siirryimme maastoesteille. Verryttelyt jatkuivat muutamalla pikkutukilla, risuesteelle sekä rengasesteellä. Lissun todettua olevansa valmis Villin kanssa aloitimme varsinaisen työskentelyn.

Tämän päivän työskentelyn kulmakiviä olisivat mäen laelle asetettu tukki, simppeli porrastettu mäki, veteen juoksu ja ylöshyppy vedestä sekä sitä seuraava suora linja pöytäesteelle. Villi oli kokenut, kisauransa CIC1-tasolla tehnyt kenttäratsu, joten oletin valmennuksen olevan enemmänkin arvokisapreppiä ja ratsastajan sojottavien varpaiden korjaamista (jälleen).
Alku oli lupaava; Villin laukka pyöri hyvin, se oli elastista ja säädeltävissä. Tamma eteni reippaasti mäelle, Lissun ryhti pysyi hyvänä, käsi oli vakaa ja jalka paikoillaan (mitä nyt oikean jalan varpaat sojottivat minne sattui). Ratsukko laukkasi mäelle, Villi hyppäsi tukin epäröimättä ja laukka jatkui alas mäkeä yhtä sulavasti kuin se oli sujunut ylös. Toinen ylitys, ja kolmas, ei mitään ongelmia. Siirryimme porrastetulle mäelle; matalaportainen, todella simppeli este oli enemmän nuorten treenaukseen kuin tämän tason kilpurille. Hieman yllättäen Villi löi liinat kiinni juuri ennen estettä suostumatta menemään simppeliä opetusestettä ylös. Lissu yritti uudestaan, tamma teki taas täysstopin; huomautus raipalla, joka sai Villin suorastaan singahtamaan esteelle ihmeellisellä tasajalkajänishypyllä. Onneksi este oli helppo ja matala, eikä ratsukolle käynyt kuinkaan epämääräisestä koikkelehdinnasta huolimatta.
”Ota uudestaan”, kehotin. Tämäkään suoritus ei ollut järin kaunis, Villin hypyt lähtivät vähän mistä sattuivat, suorituksesta puuttui kaikki rytmi. Kolmas kerta sujuikin sillä varmuudella ja vaivattomuudella kuin CIC1-tason ratsukolla kuuluukin.

Vesiesteellä näin sitä hyvää, varmaa suorittamista mitä mäkitukillakin; Villi laukkasi veteen epäröimättä hyppäsi ylös vaivattomasti ja haparoimatta sekä eteni hyvässä tahdissa kohti pöytää, joka ylittyi helpon näköisellä, pyöreällä hypyllä. Tämän tehtävän ratsukko toisti vain kahdesti, suoritukset olivat sen verran hyviä, minkä lisäksi porrastetulla mäellä kiukuttelu ja kuuma päivä olivat väsyttäneet Villiä. Jokseenkin epätasaisesti sujunut treeni oli näyttänyt Villin hyviä ja huonoja puolia, sekä osoittanut, että Lissun oikea jalkaterä eli aivan omaa elämäänsä.

Lue päiväkirjaa