Viikset Sutturalla VH16-018-0990

06.02.2020 Sympaattinen, hieno Suttumme vaipui ikiuneen.

Nimi	Viikset Sutturalla "Suttu"	Kasvattaja/tuoja	Hymyn suomenhevoset / Sylttis
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	160cm, tummanpunarautias	Meriitit	KTK-II, SLA-I*, ERJ-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 14.02.2016, 28v satunnainen (3v 14.03.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo

31.03.2018 järjestetyssä ylimääräisessä, kantakirjakelvottomien hevosten tilaisuudessa Suttu yllätti iloisesti; KTK-II R-suunnalle pisterivillä 19 + 18 + 18 + 18 = 73p.

VSR Rotunäyttelyt II-palk. (tuom. dookie)

Joulukuu 2019 oli Sutulle yhtä laatuarvosteluhumua, ja meile juhlaa!
- 15.12.2019 ori palkittiin KRJ-I -palkinnolla
- 20.12.2019 suttumaakarimme kiikutti kotiin SLA-I* -palkinnon
- 25.12.2019 raudikko palkittiin KERJ-I -palkinnolla
- 31.12.2019 ori edusti viimeisen kerran tullen ERJ-I -palkituksi
Mikä lopetus vuodelle, hyvä hieno upea Suttu!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Alun perin Suttua kutsuttiin Viikseksi, mutta kun se tarpeeksi monta kertaa tuli karsinan ovelle vastaan viiksensä aivan ruokamössön ja turpeen kuorruttamina, tuli siitä sittenkin Suttu. Ja se kuvaa oria paremmin kuin hyvin, tällaista suttupyttyä ei Susiajassa ole ennen nähty. Milloin Suttu on kurassa, milloin turpeessa ja milloin se saa greenlinemössöt seinille, naamalleen ja kyljilleen. Puhumattakaan karsinan kunnosta, kun sitä aamulla siivotaan. Mutta paljoa muuta vikaa siinä ei sitten olekaan, sen hirvittävän sotkemisen lisäksi. Suttu on seurallinen, innokas ja yritteliäs ori, jonka taidot eivät lopu pelkkään intoon ja yritteliäisyyteen vaan saavat kaverikseen mukavan kokoisen kapasiteetin ja hyvän ratsastettavuuden.

Suttua hoitaessa kannattaa varautua siihen, että sen hoitoon tulee kulumaan aikaa. Paljon aikaa. Suttu on milloin missäkin substanssissa: se pyörii onnesta soikeana turpeessa, ulkona kurassa tai hiekassa, missä vain. Talvi on ihanaa aikaa, kun lumessa pyöriminen ei saa karvaan tarttumaan mitään sen suurempaa kuin lisää lunta. Ori nauttii suunnattomasti hoidokkina olosta, minkä epäilemme olevan osasyy sen suunnattomaan sottapyttyisyyteen. Suttu on kiltti ja kultainen hoidokki, varsinaista hoitoponipistelaatua ja sitä on useamman kerran luultu käytöksensä puolesta ruunaksi. Ori ei huutele koskaan, ei edes uudessa paikassa, se hädin tuskin kaartaa kaulaansa vaikka korvat ovatkin kiinnostuneena pystyssä. Mitä kauemmin Suttua jaksaa ruopata, mitä huolellisemmin sitä jaksaa ruopata, sen enemmän se rakastaa elämäänsä. Ei liene yllättävää, että ihan joka ikinen hoitotoimenpide orin kanssa sujuu ilman mitään ongelmia vaikka se seisoisi irrallaan käytävällä (mitä ei silti harrasteta) tai karsinassaan (mitä kyllä harrastetaan). Jonkin verran Suttu pullistelee satulavyötä kiristäessä, mutta voimiensa takaa ei tarvitse kiskoa.

Helppo A -tasoinen luottoratsu, opetusmestari, treenikaveri, turpaterapiahevonen. Sutun lempeys, yritteliäisyys, hyvähermoisuus ja työmotivaatio ovat vertaansa vailla, ja orin kanssa on yksinkertaisesti ilo työskennellä, oli itse minkä tasoinen ratsastaja tahansa. Itse asiassa Suttua on kyselty meiltä ratsastuskoululle lainaan, ja muutamissa Takapajulan tapahtumissa viiksiherra on ihastuttanut talutusratsuna. Ratsastajansa virheitä hyvin sietävä ja anteeksiantava ori tekee parhaansa, vaikkei aina ihan ymmärtäisi, mitä siltä halutaan. Suttu kokeilee varovaisesti vähän kaikkea päättäen kokeilukierroksen lopulta rauhalliseen pysähdykseen, mikäli kaikki ei mennyt kuten Strömsössä.
Sutulla on pehmeät, tahdikkaat, tasaiset askeleet, joissa on helppo istua. Yliastunta on hyvä, askeleet ovat väljänpuoleiset ja suorat, joskin vähän matalat. Mutta niissä on, kuten todettua, äärettömän helppo istua, ja joka askellajia saa hiottua ja säädeltyä täsmälleen niin paljon, kuin ratsastaja osaa pyytää. Suttu on parhaimmillaan ravissa, ja sen väistöt, avot ja sulut ovat erittäin hyvät. Vastalaukassa ori puksuttelee herkästi vähän alitempoisena, vaikka muuten onkin mukavan eteenpäinpyrkivä kaveri, jota ei tarvitse sen enempää hoputtaa kuin pidätellä. Pehmeät, pienet avut riittävät, pienoisen etupainoisuuden saa ratsastettua helposti pois, eikä kokoaminenkaan ole haastavaa. Suttu on juuri niin osaava kuin ratsastajansakin, mutta jos rehellisiä ollaan, niin tämän hevosen suurin arvo on se turvallisuuden ja onnistumisen ilon tunne, jonka se antaa joka ikiselle ratsastajalleen. Eikä sellaista voi mitata rahassa.

Suttu hyppää yllättävän kepeästi metrin ratoja, vaikka olemukseltaan onkin muhkeammanpuoleinen viiksiherra. Ainoa vika meinaa löytyä siitä, että ori liikkuu hieman alitemmossa radalla ja innokkuutensa työntekoon osoittaa enemmän liioittelemalla hyppyä kuin reippaammalla vauhdilla. Vikoja, jotka on helppo korjata ratsastuksella, sillä Suttu toteuttaa kaikki ratsastajansa pyynnöt enempää kyselemättä tai viivyttelemättä. Ori on äärettömän pehmeä ratsastaa myös esteradalla, sen laukka on helppo säädellä eikä kääntyvyydessäkään ole suurempaa moittimista, vaikka se luonnollisesti häviää pienemmille ja ketterämmille kavereille jonkin verran. Kun Suttu liikkuu sopivassa ratatemmossa myös sen liioittelu jää pois ja ori hyppää vallan mainiolla tyylillä, kieltää fiksusti, mutta ei turhaan. Erikoisesteet, vinot lähestymiset, suhteutetut välit, kaikki onnistuu Sutun selässä ja rajana on lähinnä oma taito.
Maastossa hyvänmielen puksutin kaikenikäisille ja -tasoisille. Suttu ei säiky, eikä kuumu, eikä kiihdy, se viihtyy maastossa yksin ja porukassa, vetohevosena tai keskellä, perässä tai sivussa. Ori hyppää myös maastossa hyvin ja ymmärtää hienosti kiinteän esteen eron rataesteeseen nähden. Myös maastossa, etenkin kenttäratsastuksen parissa, Suttua pitää pyytää hieman eteen sillä se liikkuu herkästi hieman alitemmossa, vaikka ei olekaan tahmainen laiskiainen.

Oli ori kotona tai vieraassa paikassa, rauhallisessa tai vilkkaassa ympäristössä, se on aina hyvä käsitellä ja taluttaa sekä helppo lastata. Viiksivallumme seuraa tarkkaavaisesti ympäristöään, saattaa hörähtää tai hirnaista kerran jos muita hevosia on oikein paljon, mutta siinäpä se. Hyväkäytöksinen herrasmiessottapyttymme tietää, miten Aikuisen Orin tulee käyttäytyä, eikä tätä kaveria näe milloinkaan örisemässä, hillumassa kahdella jalalla tai muutoin esittelemässä överikliseistä testosteronipiikkiä. Suttu sopii oikeasti kenen tahansa talutettavaksi; se pysyttelee taluttajansa vierellä, askeltaa samaa tahtia, eikä tee mitään ylimääräistä. Lastaaminen menee samalla tavalla; raudikko menee koppiin/rekkaan nätisti taluttajansa perässä, tarpeen vaatiessa myös lähettämällä, eikä pidä itsestään melua matkan aikana.
Tämä hyväkäytöksisyys sekä hyvähermoisuus tekee Sutusta mutkattoman, miellyttävän kisakaverin. Nämä ominaisuudet yhdistettynä orin ratsastettavuuteen tekevät herrasta vähän paremman kisakaverin. Suttu sopisi loistavasti junnuratsastajan opetusmestariksi ja ruusukekoneeksi! Viiksiherra ei ehkä ole se kaikkein näyttävin tai karismaattisin ratsu, mutta ei tämä nyt ihan massaankaan huku.

Sukutaulu

i. Tammimetsän Pellavapää evm, sh, rt, 155cm	ii. Pellervo evm, sh, rt, 160cm	iii. Titan Kullervo evm, sh, prt, 156cm
		iie. Titan Puhtonen evm, sh, trt, 165cm
	ie. Nuttu Takussa evm, sh, prt, 155cm	iei. Repen Sottapytty evm, sh, m, 157cm
		iee. Uhkarohkea Oliivi evm, sh, m, 160cm
e. Pihlan Suttu evm, sh, tprt, 159cm	ei. Yöjuoksija evm, sh, prt, 161cm	eii. Fiinin Pikajuoksija evm, sh, rt, 155cm
		eie. Sulavan Yötar evm, sh, prt, 159cm
	ee. Yötaivaan Luonnos evm, sh, vrt, 159cm	eei. Huovilan Yötaivas evm, sh, vprt, 159cm
		eee. Lumoojatar evm, sh, rt, 154cm

Jälkeläiset

s. 15.03.2018 sh-o. Elohiljan Pujoparta, e. Hirsholman Utopia, om. mori-mori (VRL-11325)
s. 22.04.2018 sh-t. Hautainhaikara, e. Joutsensurma, om. Enni, VRL-09601
s. 02.05.2018 sh-t. Hortensiahysteria, e. Ruusuraivo, om. Kalman Suomenratsut (VRL-05175)
s. 01.11.2018 sh-t. Kiharakatastrofi, e. Tuonelanmäen Nirvana, om. Crimis (VRL-10480)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

30.08.2018 Ohjasajoa, kirjoitti elen

Tänään suuntasin Susirajan suuntaan, jossa minun oli tarkoitus ohjasajaa eräs tallin asukkaista. Uhrikseni joutuva hevonen ei ollut itselleni täysin selvillä, mutta minullee lupailtiin kyseessä olevan ihan fiksu ja asiallinen tapaus, joka ei ensimmäisenä yritä listiä uutta, vierasta ihmistä. Saavuttuani paikalle minut vietiin hyvin nopeasti komean rautiaan suomenhevosorin karsinalle ja suunnilleen iskettiin harjakassi käteen saatesanoilla "laita ite kuntoon". Tavasin ovesta orin nimeä ja hivuttauduin käytävältä karsinaan tervehtimään "Suttua". Johan on hevosta paiskattu nimellä! Ori oli ilmeisesti nauttinut elämästään tarhassa ja vielä ilman loimea, puoliksi kuivuneen kuran irrotteluun upposi hyvä tovi, jonka jälkeen puin Sutulle ohjasajovyön päälle ja suitset rivakasti päähän kellon tikittäessä. Suuntasimme kentälle, jossa orhi sai ensin minullakin veret liikkeelle alkukävelyiden aikana ja varovasti lähdin testailemaan Sutun asetuksia. Ori tuntui varsin herkältä ja reagoi varsinkin äänikomentoihini hyvin herkästi, piti ihan itse koittaa muistaa pehmentää omaa ääntään, ettei ori jännittyisi. Ravisiirtymisten ja erilaisten kiemuroiden sekä kaarteiden kautta sain oriin sen verran hyvin näppituntuman, että välikäyntien jälkeen uskalsin kokeilla pysyykö suomenori laukassakin tämän tädin näpeissä. Suttu nosti laukan jo ensimmäisellä kerralla erinomaisesti ja pyysin sitä hieman lyhentämään ja kokoamaan pätkittäin. Toiseen suuntaan homma sujui yhtä sujuvasti ja annoin Sutun ravailla eteen-alas loppuraveja, kunnes pyysin sitä siirtymään käyntiin. Loppukävelyiden jälkeen innokas tallityttö tuli hakemaan orin minulta ja minun itseni piti suunnata vauhdilla kotiin, jossa odotti tälle päivää ainakin kaksi ratsastettavaa.

18.11.2018 Suttu ja Santeri, kirjoitti Lissu T.

”Älä laske katsetta hevosen niskaan; katse sinne, minne menet! Ja muutenkin ryhti kuntoon, ei tuolla könötyksellä hypätä mitään. Hyvä, pehmeä käsi ja tuntuma. Pyydä Sutulta vähän lisää laukkaa.” Olin jälleen istuttanut Santerin ratsun selkään, vaikka mies onkin virallisesti ravipuolen työntekijä. Luottoratsuna Suttu on ihan ykkönen Santerin kaltaisille ihmisille, jotka kyllä osaavat ratsastaa, mutta eivät aivan luota taitoihinsa.
”Tule ristikolle, laske vaikka laukka-askelia. Yksi kaksi kolme.. hyvä, olit oikein hyvin hypyssä mukana! Heti uudestaan.” Pienet verryttelyesteet, laajat kaaret ja simppelit lähestymiset yhdistettynä Sutun luotettavuuteen valoivat uskoa myös Santeriin – ja onhan mies ennenkin hypännyt, hyvänen aika!
”Huolehdi temmosta, Suttu tarjoaa herkästi alitempoista laukkaa. Reipas, pyörivä laukka helpottaa myös hyppyjä. Ota vielä tuo pysty, katsotaan sitten päivän tehtäviä.”

Estekorkeus ei päätä huimannut, 50-60cm. Olin kasannut kentälle kolmen esteen tasainnarin sekä yksittäisiä esteitä, jotka sai ratsastettua yhtenä viiden esteen ratana. Hyvin pitkänä ratana johtuen etäisyyksistä, mutta olipahan tilaa tehdä juuri sellaiset lähestymiset kuin ratsastaja halusi.
”Muista se laukka, älä tyydy siihen alitempoisuuteen jota Suttu niin herkästi tarjoaa. Ratsasta ennemmin pitkät tiet ja laske laukka-askelia, jos olet yhtään epävarma. Tämä hevonen kyllä tukee ja auttaa sinua, enkä minäkään pistä liian hankaliin tehtäviin. Aloitetaan innarilla – ja muista nostaa se leuka rinnasta.”
Ilokseni ratsukko suoritti innarin todella siististi. Santeri ohjasi Sutun suoralla, hyvällä linjalla esteille, piti laukkaa yllä ja muisti oman ryhtinsä. Suttu hyppäsi pikkuesteet sujuvasti ja pehmeästi, Santeri oli erittäin hyvin hypyissä mukana eikä pakka levinnyt missään kohtaa suoritusta.

Kaikki yksittäisesteet olivat simppeleitä pystyesteitä. Aluksi ratsukko hyppäsi kaikki esteet yksittäisinä (ei ongelmia; Santeri huomasi ponnistukset hyvin ja oli hypyissä mukana, Sutun laukassa oli nyt hyvä rytmi, kaikki sujui jouhevasti ja moitteetta – hyvä te!!), sitten kolmen esteen tehtävänä ja lopulta kaikki viisi estettä ratana. Kuten olin ounastellutkin, Santeri ratsasti melko laajat kaaret ja pitkät tiet, mutta parempi niin. Miehen ratsastus oli todella siistiä ja yhteistyö hevosen kanssa hyvää.
”Sinun pitäisi ehdottomasti ratsastaa enemmän, teillä meni Sutunkin kanssa niin hyvin! Otat joku päivä projektiksi lähteä vaikka maastohumputtelemaan, okei?” Santeri kohautti olkiaan taputellen samalla Sutun kaulaa. Muhkeat viikset kasvattanut ori pärskähti tyytyväisenä.

27.02.2019 Kultaorhi, kirjoitti Lissu T.

”Kuulehan oloneuvos, sinä olet lihonut”, totesin Sutulle kiristäessäni orin satulavyötä. Leppoisa raudikko seisoi sievästi paikoillaan, alahuuli hieman valuen, nauttien olostaan. Johan olin oria harjannut vähintään puoli tuntia.. Suttu mikä suttu, lempinimelle on ihan syynsä ja perustelunsa. Taputin raudikon vatsaa kevyesti ennen kuin ryhdyin taiteilemaan suitsia Sutun päähän; muhkea otsaharja on toisinaan todella pahasti tiellä.

Tasaisesti, hyvässä tahdissa uran sisäpuolta ravaava Suttu mennä viipotti eteenpäin korvat hörössä, toteuttaen pienetkin toiveeni auliisti. Hymyilin itsekseni, kyllä tämän hevosen heinämahan äkkiä hävittäisi! Pyysin vähän pidempää askelta, sitten lyhyempää, syvälle kulmaan ja lyhyt sivu käyntiä. Suttu reagoi tarkasti ja melko nopeasti, askellus oli kevyttä ja mutkatonta (siitä mahasta huolimatta). Jotenkin hämmennyn kerta toisensa jälkeen siitä, miten tämmöinen pullamössökultahevonen onkin niin tekevä, aktiivinen, työteliäs ja mitähän vielä. Sutun takaosaakaan ei tarvitse herätellä, ori tekee sillä töitä ihan vakiona! What kind of sorcery is this?

Pysähdys, peruutus, siirtyminen raviin. Lävistäjä lisättyä ravia, harjoitusravi – keskiravi – harjoitusravi -siirtymisiä uralla. Vähänpohkeenväistöä käynnissä ja ravissa. Suttu työskenteli keskittyneesti ja tarmokkaasti yrittämättä yhtään heittää päätään kannateltavaksi, oikoa kulmissa tai mitään sellaista. Raudikko työskenteli hyvin rehellisesti, selkeästi mielellään ja jokaisesta tehtävästä nauttien. Tällaisen ratsun hyväntuulisuus ja tekemisen riemu on yksinkertaisen tarttuvaa!
Laukan kanssa menin vähän helpolla; Sutun kanssa on turhan helppo fiilistellä orin kivoja, helposti istuttavia liikkeitä. (Ja sitten minä vielä ihmettelen, miten tämä on päässyt lihomaan!) Ratsastin harjoituslaukkaa pitkin kenttää kohtalaisen pitkillä ohjilla, Suttu sai kulkea vapaassa, rennossa muodossa ja laukata vain. Hymyilin kuin idiootti vielä tallissa siistiessäni Sutun varusteita paikoilleen.

13.03.2019 Sutun pesutuokio, kirjoittanut rukkanen

Susirajaan, Susirajaan, lauleskelin ajaessani kohti Susirajaa. Jos tiedät Dinojunan ja sen tunnarin niin siihen tahtiin tämä lauluni kulki. Onneksi kukaan ei ollut kuulemassa moista rääkynää. Susirajan pihaan parkkeeratessani tunsin taas sen lämpimän läikähdyksen sydämessäni, hitto kun tänne oli niin kiva aina tulla. Ja joskus hirveen ihana myös lähteä. No ei, joskus sitä oli vaan sattunut haastavia hoidokkeja. Tälle kerralle olin saanu hoidettavaksi kaksi herraputtea. Ensimmäinen hoitolistalla oli Suttu. Olin aiemmin jo ihastunut tuohon hassuun Viiksi-Valluun oriin, jonka olin nähnyt yleensä melkoisen kakkakuorrutteen alla. Ajattelin iloisena, että nyt oli lunta maassa eikä Suttu mitenkään voisi olla kakkainen. Saisin ihanasti harjailla oria, rapsutella ja ehkä silitellä sen hassuja viiksikarvoja.

Ensimmäinen ajatukseni Sutun nähdessäni saattoi olla jotain niin painokelvotonta etten kehtaa sitä tässä kertoa… Tarhan lumivalkoisessa maisemassa näkyi yksi pullukka, joka oli selkeästi ottanut hienon kokovartalo mutanaamion. Suttu! Epätoivoisen ilmeeni sattui näkemään Lissu, joka nauroi räkäisesti tälle rehelliselle epätoivolleni. Elä viitti, ootko tahallaan vierittänyt ton Sutun johonkin lantalaan tossa aamulla? Kysyin Lissulta, joka pudisteli päätään ja sanoi orin olevan ihan itse sellainen likamagneetti, että se löytäisi likaisen kohdan tarhasta vaikka silmät kiinni. Nappasin tarhasta tuon mutaisen söpöliinin ja mietin sotasuunnitelmaa. Touhupäivä muuttuisi pesupäiväksi. Orin tukkakin oli melkoisen takkuinen ja hännästä törrötti vaikka sun mitä. Se saisi siis kunnollisen pesun, puunauksen ja karvojen ojennuksen tänään.

Suttu seisoi pesupaikalla nöyrän oloisena, katseli pitkän takkuisen otsatukkansa alta niin söpösti, että hellyin sille hetkellisesti. Aloitin pesun hellästi huuhtelemalla kovettunutta mutaa orin kyljistä. Se oli jotenkin kummallisesti saanut sitä likaa molempiin kylkiin, selkään sekä koko kaulan pituudelta. Liekö maannut selällään oikein onnellisena siinä kakkakasassa ja pyörinyt molemmat kyljet varmuuden vuoksi ainakin kahdesti. Kun hellä pesu ei tehnyt juuri mitään likaa vastaan otin pesuaineet käyttöön. Suttu seisoi nautiskellen paikoillaan ja silmät alkoivat lurppaamaan siihen malliin, että ori ottaisi aamupäivänokoset pesun aikana. Ensimmäinen pesu auttoi vähän, mutta jouduin hinkkaamaan aineilla vielä toisen kerran ennen kuin kyljistä valui loppu lika viemäriin. Pesin samalla hännän ja harjan. Niiden pesu ei onneksi ollut kovin suuri operaatio. Kun ori oli pesty kuivasin sen kunnolla ja loimitin kevyesti. Loimensa kanssa Suttu sai seisoa vielä pesupaikalla sen aikaa kun selvittelin sen harjaa sekä häntää. Aikaa kului reippaasti kun kävin molemmat läpi tarkasti ja kärsivällisesti. Lopuksi vielä väkersin orille paksun letin harjaan. Olin valmis antamaan orille sen kakkaisuuden anteeksi kun se oli viiksine ja letteineen niin söpö! Suttu oli tyytyväinen tähän rauhalliseen aamupäivään ja nuokkui pesupaikalla silmät ummessa. Herättelin orin siirtääkseni sen omaan karsinaansa. Suttua ärsytti, oliko tässä pakko muka liikkua? Karsinassa palkitsin orin tiputtamalla pari pilkottua porkkanaa sen ruokakuppiin.

22.11.2019 Välttäkäämme tuleva talipalloisuus, kirjoitti Lissu T.

Sarlotta on naureskellut Sutulla olleen ”kokonaisvaltainen kehonhoitokausi”, sillä viimeiseen kahteen viikkoon mahtuu kengitys, hieronta ja raspaus. Ilokseni voin todeta, ettei missään ilmennyt oikein mitään akuuttia tai totaalihälyttävää. Pienet hammaspiikit, jotka oli nopeasti hoidettu ja tuskin ovat kovasti vaivanneet, ori kun on syönyt ihan normaalisti eikä ratsastaessakaan ole tuntunut mitään vastustelua, kuolaimella leikkimistä tai sen sellaista. Hieronnan yhteydessä ei löytynyt isoja jumeja, tosin saimme hierojalta (samaten kuin raspauksen tehneeltä eläinlääkäriltä) vähän noottia Sutun raamikkaasta ulkomuodosta. Toisin sanoen liikakiloista. Onhan tämä vähän pyöreässä kunnossa.. no, vähän lihava. Ei vielä älyttömän paljoa, mutta pakko se on itsekin myöntää, nyt kun joku asiasta huomautti (ja orin vatsanympärys tuli tuplatarkistettua painomittanauhan avustuksella). Ei muuta kuin ruokinnan ja liikunnan uusintatarkistus, ennen kuin herra muuttuu täysin talipalloksi.