Tuonelanmäen Nirvana VH17-018-1923

i. Tuonelamäen Lankeuttaja muistutti paljon isäänsä. Erittäin hyvät tyypit ja leimat, ryhdikäs. Kyömy, ilmeikäs pää, leveähkösti liittynyt pitkähkö kaareva kaula, pitkähkö säkä. Hyvät lavat, vankahko pyöreä avohko runko, pitkähkö pyöreä lautanen. Järeäasentoiset, kuivat, ventoja vuohisia lukuun ottamatta hyväasentoiset jalat. 162cm korkeaksi kasvaneella raudikolla oli vuohissukat joka jalassa sekä otsalta rikkonainen läsi päässään. Ori sai myös liikkeensä isältään; suorat, väljät, pitkäaskeliset liikkeet, hyvä työntö takaa, tahdikkuutta. Lankeuttajalla oli myös erinomainen laukka, vaikkei ori sitä mihinkään tarvinnut. Hieman hitaasti kasvanut raudikko aloitti raviuransa nelivuotiaana. Kohtalaisen nelivuotiskauden ja hyvän viisivuotiskauden jälkeen Lankeuttaja puhkesi kukkaan alkaen voittaa ja sijoittua urakalla.
Seitsemänvuotiaana ori oli yksi vuoden eniten rahaa juosseista suomenhevosista, joka pärjäsi myös kylmäverilähdöissä. Arvokisavoittoja ja -sijoituksia tasaiseen tahtiin hakenut rautias kruunasi uransa kahdella ravikuninkuudella. Valioaikainen ori oli tuttu näky alan lehdissä ja uutisissa.
Sen lisäksi, että ori halusi juosta ja oli hyvä, nöyrä, vireä ajaa, se oli muutenkin erinomaisen hyvä luonteeltaan. Melko sosiaalinen, hyväkäytöksinen herrasmies, jolla oli teräksiset hermot ja sopivasti uteliaisuutta ja rohkeutta. Kotioloissa lastenkin käsiteltävissä oleva nallekarhu, kisapaikoilla vähän vireämpi, joskin edelleen fiksukäytöksinen hevonen.
Tuonelamäen Lankeuttaja oli erittäin suosittu jalostusori. Periyttäjänä ori oli kuitenkin epätasainen. Sen varsat ovat vähän hitaasti kehittyviä, ja aika iso osa melko keskinkertaisia juoksijoita. Pääasiassa raudikko periytti hyvää, fiksua luonnetta, rakenne ja juoksulahjat periytyivät todella ailahdellen. Ori lopetettiin 20-vuotiaana sen hampaiden ja suoliston kunnon heikennyttyä rajusti vain parissa kuukaudessa.

ii. ”Hyvänpuoleiset tyypit, hyvä sukupuolileima. Kyömy pää, pitkähkö kaareva kaula, hyvä säkä. Pystyhköt lavat, pyöreä avohko runko, pyöreä lautanen. Kuivat, järeät hyväasentoiset jalat. Suorat, väljät, pitkäaskeliset liikkeet. Erittäin hyvä tarkistaa. Eteenpäinpyrkivä, nöyrä, erittäin hyvä ajaa.” Langennut Paholainen sai melko mairittelevat arvostelut kantakirjatilaisuudessa. Ori palkittiin JKTK-I -palkinnolla, eikä ihme. Suurimerkkinen, 166-senttinen tummanpunaruunikko ei ollut aivan ikäluokkansa nopeimpia, mutta hyviä kärkeä haastavia kilpahevosia kuitenkin. Sukunsa puolesta raudikko oli yllättävä, villi kortti; suku ei ollut nimekästä, enemmän sunnuntairavuritasoa. Niin vain Langennut Paholainen haki arvokisasijoituksia, jopa voittoja, Kuninkuusraveistakin kaksi kolmatta sijaa. Erityisesti pitkillä matkoilla loistanut ori oli taloudellinen, kestävä juoksija, jolla kokeiltiin myös työhevosen töitä hyvällä menestyksellä. Ei kisoissa asti, enemmän vaihtelun ja monimuotoisen treenin vuoksi.
Nimestään huolimatta Langennut Paholainen oli rauhallinen, hyvähermoinen herrasmies, joka käyttäytyi aina ja kaikkialla. Hyväluontoinen ori teki talvisin rekihevosen keikkaa, hääajeluita ympäri vuoden, leikki vähän ratsuakin, jos joku naapurin lapsista halusi kokeilla. Paholainen ei sanonut mistään mitään, vaan teki aina nöyrästi kaiken pyydetyn.
Vaikka Langennut Paholainen juoksi hyvin ja teki ihan mukavasti pärjänneitä ravivarsoja, sen menestyneimmät jälkeläiset ovat työ- ja ratsuhevosia. Raudikko periytti järeitä, hyviä jalkoja ja hieman raskasta yleisolemusta sekä erittäin hyviä liikkeitä, hyvästä luonteesta puhumattakaan. 27-vuotiaaksi elänyt ori onkin Jälkeläisvalio.

ie. Tuonelamäen Julmin (mustanruunikko läsipää, 152cm) oli erittäin hyvän suvun, etenkin emälinjan, tuotos. Isä kaksinkertainen ravikuningas, emälinja tuottanut useita tähti- ja valioaikaisia juoksijoita, useita kuningas- ja kuningatarkilvan hevosia (jopa voittajia), kantakirjahevosia, Jälkeläisvalioita. Julmimmasta itsestään odotettiin menestyksekästä ravuria, ja tamma aloittikin erittäin vahvasti juosten kolmi-, neljä- ja viisivuotiskaudella pelkkiä voittoja, sijoituksia sekä ikäluokkansa ennätyksen (joka on sittemmin rikottu). Viisivuotiaana J-suunnalle KTK-II -palkinnolla kirjattu ruunikko olikin ikäluokkansa suurimpia lupauksia, mutta trailerionnettomuudessa loukkaantuminen katkaisi Julmimman juoksijanuran kokonaan. Tamma kuntoutui varsomiskuntoon, mutta juoksijaa siitä ei enää tullut.
Kantakirjalausunnossa ruunikosta todetaan seuraavaa; erittäin hyvät tyypit ja leimat, ryhdikäs. Ilmeikäs pää, pitkähkö niska, leveähkösti liittynyt pitkähkö kaula, korkea säkä, pitkä lihaksikas runko, kantava lanne, pitkähkö lautanen. Kuivat jalat, sapelihakuiset etuset, hyvät takaset, vennot vuohiset. Etujalkojen liike kerivää käynnissä ja ravissa, takajalkojen liike väljää. Hyvä askelpituus ja tahti. Eteenpäinpyrkivä, hyvä ajaa. Julmin olikin erinomainen ajaa, mutta varsin kipakka käsitellä. ”Hyvä töissä, kamala vapaalla”, totesi tamman omistaja sanoa.
Nuorena siitoskäyttöön siirtynyt, erittäin hyvin tiinehtynyt tamma teki komeat 12 varsaa. Tamma periytti vahvasti hyvää ajettavuutta sekä varhaiskypsyyttä, vauhtia ja hyvää kisapäätä – sitä mitä ravurilta haetaan. Rakenne periytyi vaihtelevasti. Hyvin menestyneet jälkeläiset takasivat Julmimmalle Jälkeläisvalion. Tamma kuoli korkeassa 29 vuoden iässä.

e. Ravurina uransa tehnyt monitoimitamma Mustasydän oli kasvattajansa ilo ja ylpeys; varhaiskypsä, kestävä ja nopea hevonen, joka ei antanut maitohappojen, kilpakumppaneiden, keliolosuhteiden tai oikeastaan minkään estää itseään. Neli-, viisi- ja kuusivuotiaana tamma hätyytteli tammojen ennätysaikoja, ja seitsemänvuotiaana Mustasydän teki pitkän, ehjän kauden voittaen joka ikisen lähtönsä. Pitkän uransa aikana Mustasydän voitti kahdesti Ravikuningattaren tittelin sekä lukuisia muita arvokisalähtöjä, juosten melkoiset rahat omistajilleen ja kasvattajalleen. Menestyneen uran kruunuihin kuului myös JKTK-I -palkinto.
Mustasydän oli pitkälti emänsä näköinen; 154cm, musta, ryhdikäs ja kaunispäinen hevonen. Kaareva kevyt kaula, pitkähköt lavat, pitkähkö runko ja lautanen, kestävät ja hyväasentoiset jalat. Kuten emälläänkin, mustan juoksijalupauksen liikkeet olivat hyvätahtiset, väljät ja suorat, ja niissä oli hyvä yliastunta. Luonteeltaankin tamma oli selkeästi vanhempiensa tytär; lauhkea, lempeä, luotettava hevonen, hyvä käsitellä, loistavat hermot. Mutta ajaessa vähän kovatahtoinen, jopa uppiniskainen, kaikessa voitontahtoisuudessaan sekä menohaluissaan. Mustasydäntä ei pidätellyt mikään, kun se päätti mennä! Tamma loistikin sekä lyhyillä, että (keski)pitkillä matkoilla yhtä lailla.
Uransa jälkeen siitoskäyttöön siirtynyt Mustasydän sai kuusi varsaa, vaikka olikin heikosti tiinehtyvää sorttia. Valitettavasti tamma oli epätasainen periyttäjä, ja sen varsat ovat kaikkea ravikuningattaren ja iltaravurin välillä. Varsat ovat keskenään niin erilaisia, ettei Mustasydämen katsota periyttäneen mitään. Tamma kuoli 25-vuotiaana.

ei. Työhevosemän ja ravuri-isän poika, monitoimiori Eri-Sydän oli hurmaava loistoliinakko tukkajumala. Ryhti, runsaat jouhet ja komea pää komistivat Eri-Sydäntä, vaikkei se muuten erikoinen ilmestys ollutkaan; hyvät tyypit ja leimat, leveä kaareva kaula, pitkähköt lavat, pyöreä runko, kantava lanne, pyöreä lautanen. Etusissa taittuneet varvasakselit, hyvät takaset, lyhyet pystyhköt vuohiset. Liikkeet olivat matalat, mutta sopivan väljät ja suorat sekä tahdikkaat. Laukka pyöri hyvin, eikä ollut aivan yhtä matalaa kuin käynti ja ravi. Mikään erityisen nopea hevonen ori ei ollut, joten ravuriura jäi lyhyeksi ja rahattomaksi. Työhevoskisoissa Eri-Sydän pärjäsi paremmin, mestaruuksistakin ori toi kotiin hopea- ja pronssimitalit. Erittäin nöyrä, rauhallinen, luotettava ori oli hyvä käsitellä, ajaa ja ratsastaa, se ei sanonut mistään mitään, vaan pysyi aina tyynenä. Todellinen luottohevonen! Eri-Sydän tekikin paljon hää- ja tapahtuma-ajoa reki tai vaunut perässään, toimi omistajaperheen lasten ratsuna (myös pikkukisoissa; heÖ-C koulua ja 40-70cm esteitä sekä hiihtoratsastusta aina välillä voittaen ja sijoittuen) ja erilaisten tapahtumien talutusratsuna tai ajohevosena. Suurisydäminen hurmuriherra nautti kaikesta työnteosta sekä seurasta, ja olikin luonteeltaan täyttä kultaa. Ori kirjattiin Ta-suunnalle komeasti KTK-I -palkinnolla, pääosin erinomaisten käyttökokeidensa ansiosta.
Jalostukseen oria käytettiin 24 varsan verran, ja Eri-Sydän osoittautui hyväksi luonneperiyttäjäksi. Sen varsat eivät ole loistavia missään, mutta hyviä, luotettavia monessa asiassa, ja korvaamattomia hyvän mielen harrastehevosina. Ori kuoli erittäin korkeassa 34 vuoden iässä.

ee. Musta Sielu oli erittäin lupaava ravuri, jonka ura tosin katkesi ennen kuin alkoikaan. Tamma joutui nelivuotiaana trailerionnettomuuteen, mitä seurasi pitkä sairasloma jalka- ja selkävaivojen vuoksi sekä vakavammanpuoleinen matkustuskammo. Hyvän sukunsa vuoksi Musta Sielu astutettiin, ja omistajiensa onneksi tamman onnettomuusvaivat eivät reagoineet kantoaikoina mitenkään. Sillä tammassa oli suvun ja juoksulahjojen lisäksi mitä jalostaa; musta, 157cm korkea tamma oli erittäin hyvätyyppinen ja -leimainen hevonen, jolla oli kaunis pää, hyvänmuotoinen kevyt kaula, korkeahko säkä, hyvät lavat, pitkähkö runko ja lautanen, erittäin hyväasentoiset, kuivat jalat. Väljät, suorat liikkeet, hyvä tahti ja yliastunta. Musta Sielu oli mutkaton, helppo käsitellä, todellinen kullanmuru ja lastenvahtitamma. Ajettaessa tamma kuitenkin saattoi vain purra kuolaimeen ja ”juosta kuin ois piru perässä” kunnes väsyi. Juoksuhaluja oli, eikä tamma sietänyt sitä, että joku juoksi rinnalla, saati edellä. Musta Sielu olisi voinut olla upea kilpatamma.
Periyttäjänä tamma oli erinomainen, ja sille kokeiltiin aika reippaasti erilaisia oreja kahden ravikuninkaan jälkeen. Mustan Sielun kahdeksalla varsalla on valtava palo työntekoon ja vauhtia usein enemmän kuin tarpeeksi. Ne ovat myös hyväjalkaisia, hyviä liikkujia, ja ratsuorien kanssa tehdyistä kokeiluvarsoista kuoriutui erinomaisia hyppääjiä. Musta Sielu lopetettiin 20-vuotiaana selkävaivojen alkaessa taas oireilla.