Ukkoskuiskaus VH19-018-0426

i. Korpikuiske oli tummanrautias 160cm korkea ori, jossa ei ollut sapelisia etujalkoja lukuunottamatta juuri moitittavaa. Komeajouhinen hevonen ei juuri piitannut hyppäämisestä, se suoritti teknisesti kohtuullisella tavalla 90cm radat, mutta kisaamiseen siitä ei ollut. Sen sijaan Korpikuiske teki hyvää tulosta vaativa B -luokissa sekä vaativassa valjakossa. Luonteeltaan ori oli sulkeutunut, rehellinen ja työteliäs - perus suomenhevonen, joka suoritti pyynnöstä, mutta ei turhaan tunteillut.
Ori jätti hyvää liikettä sekä komeita jouhia, mutta muutoin sen kolmekymmentä varsaa muistuttivat enemmän emätammojaan. Luonnollisesti jälkeläisissä on tämän vuoksi hajontaa emästä riippuen.

ii. Metsänpeitto, tummanpunarautias 159cm oli rakenteeltaan raskaampi, mutta vailla suurempia vikoja. Se oli enemmän valjakkopuolen hevosia, vaikka kilpailikin jonkin verran helppo B -luokkia. Valjakkoa Metsänpeitto kilpaili vaativissa luokissa sekä yksilönä, että parissa. Se oli hyväkäytöksinen ja lempeä ori, jonka kanssa kaikki tulivat toimeen ja jota kuka tahansa saattoi käsitellä. Raudikko kirjattiin ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla.
Jälkeläisiä se jätti vain kymmenisen kappaletta, kaikki hyväkäytöksisiä ja yllättävän näyttäviä liikkeeltään. Luonteeltaan varsat sopivat moneen käyttöön aina kisoista ratsastuskouluun.

ie. Kaivastus, sievä liinakko vaaleanrautias oli 164cm korkea näppärä tiivisrakenteinen tamma. Sillä oli köyry lanne ja käyrät kintereet, mutta muuten Kaivastuksessa ei suurempia vikoja ollut. Tamma kilpaili nuorena helppo A -luokissa ja hyppäsi noin metriä, mutta ratsun ura päättyi tarhassa kaatumiseen ja siitä seuranneeseen selkävikaan. Raudikko oli kilttiluonteinen, hieman arka ja epävarma, yhden perheen hevonen.
Kaivastus teki vielä kaksi varsaa, jotka perivät siltä erityisesti mukavaa luonnetta ja mukavaa hyppyä. Rakennettaan tamma ei oikeastaan periyttänyt vaan ulkonäöltään varsat tulivat enemmän isiinsä.

e. Salamarauta, ryhdikäs tummanpunarautias 164cm tamma oli lyhytkaulainen ja pitkärunkoinen, mutta hyväliikkeinen ja korrektijalkainen tapaus. Se liikkui tahdikkaasti helppo A -radoilla, hyppäsi hyvin aina 120cm asti ja oli kaikin puolin monikäyttöinen hevonen. Salamarauta ei kuitenkaan ollut mitenkään helppo luonteeltaan, vaan vaati ammattilaisen niin käsittelyyn kuin ratsastukseen, sillä se oli reaktioiltaan iso ja helposti kuumuva tamma.
Salamarauta jätti upeita suorittajia, mutta luonnettaan se periytti vielä vahvemmin. Yksikään tamman viidestä varsasta ei sovi muihin kuin ammattilaisen käsiin.

ei. Vasaman Viiltäjä ei ollut rakenteeltaan kummoinen. Vaaleanpunarautias 158cm korkea raudikko oli lyhytkaulainen, sillä oli kantava lanne, supistuneet etusääret ja pihtikintut. Se kuitenkin suoritti paljon paremmin kuin rakenne antoi ymmärtää - vaativa B ja 110cm sujuivat yhtä hyvin. Vasaman Viiltäjä oli luonteeltaan oikukas ja omapäinen, se vaati niin käsittelyssä kuin ratsuna kokeneen hevosihmisen vierelleen. Se kantakirjattiin ratsusuunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Vasaman Viiltäjä periytti vahvasti luonnettaan eikä ollut kovin suosittu jalostuksessa juuri sen vuoksi. Sen viisitoista varsaa kuitenkin olivat erinomaisia suorittajia sekä esteillä, että koulussa, kunhan ne olivat oikeissa käsissä.

ee. Hopian Heläys oli vähän sellainen ruma ankanpoikanen. Mustan 166cm korkean tamman rakenteessa ei ollut kummoisia vikoja tai erityisen hyviä puolia, mutta nuorena se ei oikein liikkunut eikä myöskään hypännyt. Itsepäinen, herkkääkin herkempi hevonen päätyi vasta kahdeksanvuotiaana sopivalle omistajalle, joka sai sen lahjat esille. Helppo A ja 120cm kisannut Hopian Heläys menestyikin lopulta varsin hyvin, mutta joutui lopettamaan kisauransa lyhyeen jännevamman vuoksi.
Hopian Heläys jätti vain kaksi varsaa, molemmat itsensä kaltaisia erittäin lahjakkaita, erittäin vaikealuontoisia tammoja.