Sielikkösotku VH18-018-1014

Edes Siian erinomaisuusharha ei pelastanut sitä vääjäämättömältä. 20.03.2020 Siika laitettiin pois iän tuomien vaivojen pahentumisen vuoksi.

Nimi	Sielikkösotku "Siika"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	160cm, vaaleanrautias	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 17.03.2018, 26v satunnainen (4v 02.09.2018)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo

20.06.2018 sulokas suomuvapaa Siikamme kirjattiin R-suunnalle muikeilla 76 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

Lokakuussa 2019 kalaisalle kenttäpelillemme myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimirimpsu.

20.01.2020 liinakkomme erinomaisuusharha realisoitui SLA-I -palkinnon muodossa.

25.02.2020 tamma edusti viimeisen kerran, tällä kertaa kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Kotiin omasta erinomaisuudestaan vakuuttunut hevonen palasi KERJ-I -palkittuna!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Tämä tamma luulee ihtestään pikkasen liikoja. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, miksi liinaharja kokee olevansa niin upea ja erityinen, ettei hänen tarvitse totella tai kunnioittaa ihmistä tai oikein mitään muutakaan. Omituisinta on, että Siika on saanut täsmälleen samanlaisen tapakasvatuksen kuin kaikki muutkin hevosemme, eivätkä tamman vanhemmatkaan ole sitä surullisenkuuluisaa osaa hevoskannastamme. Jostain täysin käsittämättömästä syystä Siika kuitenkin kuvittelee itsestään liikoja, on olevinaan rouva ja valtiatar ja tiedä sun mitä. Toisinaan hevosen turhan suuret luulot ovat aiheuttaa vaaratilanteita, jollei ihminen ole skarppina; liinakko on harvinaisen varma siitä, että jokainen este kyllä antaa hänelle periksi, tässä mitään esteen sekaan mennä tai vedetä kuperkeikkaa!!
Kun menisikin niin.

Kaikkivoipaisuusharhansa tiukassa pihtiotteessa Siika kuvittelee, etteivät yhteiset säännöt esimerkiksi käyttäytymisen suhteen kosketa häntä. Ei ole kerta eikä kaksi, kun tamma on vain kävellyt menemään puoliksi taluttajansa yli tai ohi, koettanut tulla omin lupineen karsinasta (ei mitenkään vihaisesti, ainoastaan kävellyt, kun nyt sattui oven auetessa haluamaan ulos), koettanut näykkiä loimittamassa ollutta hoitajaa kun ei se takki nyt kelvannut.. Siika koettelee hermoja välillä ihan tosissaan. Ei tamma tunnu näitä ilkeyttään tekevän (raudikko on rehellisen hämmästyneen oloinen, kun sitä komennetaan), Siika vain olettaa saavansa tehdä mitä haluaa. Eikä ole tähän päivään mennessä uskonut poikkipuolista sanaa kuin hetkittäin.
Periaatteessa tamma kyllä osaa käyttäytyä. Se malttaa seistä paikoillaan, ei pelkää tai arastele oikein mitään, on tottunut käsittelyyn ja niin edelleen. Siitä huolimatta Siian kanssa joutuu välistä turvautumaan huulipuristimeen, jos raspaus ei äkkiä kelpaakaan tai jotain vastaavaa.. Siikamaista. Jämäkkä, määrätietoinen ihminen pärjää kyllä, mutta tämän tamman kanssa hyvät hermot ja jonkin sortin huumorintaju ovat tarpeen. Elämä käy nimittäin aika ikäväksi, jos ei osaa nauraa hevoselle, joka eilen seisoi paikoillaan kiltisti kuin tatti jalkapesun ajan, mutta joka tänään on loikata kattoon koska hyi yäk vettä ja roiskeita!! (Ja kyllä, tämä on kenttähevonen.) Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Siika on vähän hapan, sillä se hoidetaan aina huulipuristimen kanssa; kukaan ei tasan jaksa keskustella Hänen Armonsa kanssa siitä, saako verikokeita ottaa tai takasta vuolla.
Talutettaessa Siika menee valitettavan usein sinne, minne tahtoo, ei suinkaan sinne minne pitäisi. Tamma on mestari sivuuttamaan kaikki taluttajansa ohjeet, sulkemaan korvansa ja yksinkertaisesti kävelemään sinne, minne nyt halusi. Joskus tuntuu, että tämän kanssa tehdään ihan sirkustemppuja, kun ensin kieputetaan naru turvan ympärille ja lopulta koko hevosen kanssa pyöritään ympyrää kuin missäkin piirileikissä.

Helppo A -tason kouluhevonen käytännössä, hevosen omassa pienessä sievässä mielessään vähintään Grand Prix -tason olympiaratsu. Siika osaa olla aivan kammottava ratsu, kaikesta kaiken tietävä ja vielä vähän enemmän osaava herkkäsieluinen diiva, jota ei sovi komentaa tai edes neuvoa. Joka ikinen ratsastajan tekemä pienikin virhe loukkaa liinakon (oletettua) suuruutta siinä määrin, että tamma voi lopettaa työnteon kuin seinään. Ja yleensä lopettaakin. Siikaa pitää ratsastaa todella pehmein avuin ja vähän kuulostella, onko neiti tänään suopeliaalla tuulella koulutreenin suhteen, vai olisiko maastoretki kenties mieluisampaa puuhaa. Kunhan tehdään (suurin piirtein) mitä Siika haluaa, tamma pysyy hyvällä tuulella ja tekee itse asiassa ihan mielellään töitä. Raudikolla on hyvä eteenpäinpyrkimys ja työmotivaatio, eikä suomenhevonen koe mitään tehtävää liian hankalaksi. Todellisuus voi toki olla toinen, mutta ainakin omasta mielestään Siika tekee kaiken heti kerrasta oikein ja täydellisesti. Tamma ei tietenkään siedä yhtään, jos jotain asiaa jäädään hinkkaamaan kovin pitkäksi aikaa, joten muutama toisto, jotain muuta väliin ja takaisin tehtävän pariin. Jo vartin yhtäjaksoinen saman asian hiominen ärsyttää Siikaa, ihan turhaa, HÄN osaa ja on ratsastajan häpeä jos ratsastaja ei osaa!!
No, ainakin Siika liikkuu hyvin. Askelissa on hyvä tahti, irtonaisuus ja yliastunta, liikkuminen on melko suoraa, väljää ja tasapainoista, takaosa työntää hyvin.

Hypätessä Siian haihattelut kostautuvat kaikista eniten. Tamma ei huolehdi yhtään ponnistuspaikoista, etäisyyksistä tai mistään muustakaan, sillä kyllähän hän nyt yli pääsee ja jos ei pääse, se on este joka kärsii, ei hän. Tamman hyppytekniikka olisi perushyvä (ponnistus välillä yhdellä jalalla, silti nopea, hyvä selän käyttö, OK kaulan käyttö, hyvä jalkatekniikka, edestä nopea, takaa vähän hidas, hypyt pyöreitä, tasapainoisia ja nopeita), mutta se asenne. Siika ei meinaa uskoa ratsastajaansa, jos saa kehotuksen, käskyn tai pyynnön muuttaa laukkaansa, ponnistaa eri kohdasta kuin hevonen itse oli kuvitellut tai mennä ohi esteestä. Kaikkivoipaisuusharhassaan Siika on kolautellut ja tiputtanut ties monet puomit ja muurinpätkät, ja valitettavasti tämän kanssa on ollut eniten jänniä tilanteita ja kaatumisia maastoesteillä. Rohkeutta, tasapainoa ja ponnua liinakolta ei kyllä puutu, mutta tietty varovaisuus ja asioiden miettiminen loppuun asti unohtuivat jonnekin. Tällä hevosella hyppäävät vain todella taitavat ratsastajat, mielellään vain me omistajat, kun elikko on vähän.. tämmöinen.
Siika ei pelkää tai säpsy mitään, vaan on todella maasto- ja liikennevarma hevonen. Mokoma ei säpsy silloinkaan, kun sitä aihetta olisi. Vastaan saa rymistellä kirjaimellisesti mitä tahansa, ja liinakko vain nyrpistelee turpaansa. Jos ei muuta, niin Siika on ihan loistava vetohevonen nuorille, vielä tottumattomille maastoilijoille. Ja onhan tämän kanssa mukava laukata pitkin peltoja.

Mikäli liinakko leidimme ei halua kävellä lastaussiltaa pitkin traileriin/rekkaan/Narniaan, ei leidimme myöskään kävele. Ihan sama, vaikka koko tallin henkilökunta ja naapurit myös olisivat mukana, niin Siika ei mene kyytiin jos ei halua. Tämä on todella epäkäytännöllistä siinä vaiheessa, kun elikko pitäisi saada klinikalle tai kotiin jostain, ja neiti päättää että eheiiii, hän jää muuten tänne! Ei ole kerta eikä kaksi, kun joku tuttu raviohjastaja on tuonut Siian jälkijunassa kotiin (ja kehdannut vielä nauraa meille, miten emme saaneet niin helppoa hevosta kyytiin). Sillä Siikahan kävelee kyytiin ihan ongelmitta silloin kun sattuu haluamaan.
Kisapaikoilla tamma yleensä tanssahtelee, vinkuu ja on muutenkin mahdollisimman epämääräisen oloinen ja näköinen hevonen. Juuri sellainen hilluja, joka pitää tallimme epämääräistä mainetta mainiosti yllä. Verryttelyissä Siika tietää aina kaiken ratsastajaansa paremmin, totta kai. Yleisön edessä, suorituksen alkaessa, tamma kuitenkin ymmärtää olla vähän vastaanottavaisempi ratsastajansa avuille. Kai se johtuu liinakon hillittömästä kilpailuvietistä ja voitontahdosta – tämä hevonen tietää, milloin kilpaillaan, milloin on mahdollisuus saada kiva ruusuke suitsiin ja päästä kunniakierrokselle. Siika on kaikkien maitohappojen kauhu, tamma kun ei todellakaan anna minkään tai kenenkään pilata suoritustaan. Ei edes ratsastajan; vaikka Siika onkin vähän suopeampi apuja ja neuvoja kohtaan kisoissa kuin kotona, tamma tekee kyllä täysstopin tai jonkun pukkisarjan jos toteaa, ettei ratsastaja tiedä mistään mitään.

Ja kyllä, tämä on varsotettu. Kaikesta huolimatta.

Sukutaulu

i. Kaaosteoria ✝ KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, rt, 160cm	ii. Jalopeura evm, sh, prt, 167cm	iii. Koivuleijona evm, sh, rtkm, 164cm
		iie. Ylväsilves evm, sh, trt, 166cm
	ie. Sekasorto evm, sh, prt, 167cm	iei. Vanhasurma evm, sh, vrn, 158cm
		iee. Valkovanilja evm, sh, tprt, 161cm
e. Ch Lapinleimu ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, prt, 157cm	ei. Raivohuntu evm, sh, trt, 155cm	eii. Morsionmurhe evm, sh, m, 158cm
		eie. Karmeakarkelo evm, sh, prt, 158cm
	ee. Pohjanlieska evm, sh, prt, 157cm	eei. Pohjantullen evm, sh, trt, 155cm
		eee. Lapintuuli evm, sh, rt, 159cm

Jälkeläiset

s. 16.04.2018 sh-o. Tervalieko, i. Tervatalvi, om. Susiraja
s. 10.10.2018 sh-t. Lumiviipymä, i. Untenruhtinas, om. Milma (VRL-14149), Lupsakan Suomenhevoset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

11.10.2018 Kouluvalmennus, valmensi miivi

Kevyestä tihkusateesta huolimatta ilma oli yllättävän lämmin Suomen syyssääolot huomioon ottaen. Kello löi kahtatoista saapuessani Susirajan kentän laidalle. narri ja tämän vaaleanrautias ratsu, Siika olivat ajoissa. He kiersivät kenttää jo käynnissä, kun saavuin paikalle. Ratsukon alkuverryttelyn aikana tuli vaihdettua kuulumisia molemmin puolin. Siika oli mulle ihan uusi tuttavuus, vaikka olinkin melko ahkeraan Susirajassa vieraillut aiemminkin. narri kertoi mulle tiivistetysti tamman ratsastettavuudesta, ennen kuin siirryttiin varsinaisen valmennuksen pariin.

Siika oli nähtävästi heti aluksi päättänyt ottaa sellaisen asenteen, ettei se siedä ratsastajaltaan yhtään virheitä. Se ravasi eteenpäin korvat luimussa, eikä narri saanut ratsastettua kunnolla sisäpohjetta läpi. Tätä ongelmaa alettiinkin sitten työstämään niin, että narri ratsasti paljon erilaisia kaarevia teitä ympäri kenttää. Halusin Siian joutuvan olevan niin hyvin kuulolla, että sen täytyi reagoida nopeasti ratsastajansa apuihin selvityäkseen teistä. Tamma tuntui vähän antavan periksi äkkäilylleen, kun se joutui oikeasti miettimään tekemäänsä. Raudikolla oli kadehdittavan hyvät askeleet tasoonsa nähden ja se oikeasti tuntui osaavan tehtävät, kunhan sitä jaksoi vähän patistaa. Laukka pyöri hyvin ja parivaljakko selvisi antamistani vastalaukkatehtävistäkin lopulta kunnialla. Kyllähän Siialla säilyi läpi valmennuksen se oma tahto, mutta kyllä se selkeästi alkoi keskittyä tekemäänsäkin huomattavasti paremmin, kuin valmennuksen alkutaipaleella. Treenasimme vastalaukan lisäksi lähinnä väistöjä ja vähän avotaivutusta, jossa narri sai ratsatettua apunsakin läpi. Ratsastajan ollessa tyytyväinen suoritukseensa, pääsimme lopettamaan hyvillä mielin.

20.01.2019 Estevalmennus, valmensi Ilona VRL-14757

Hyväksyttyäni kutsun mennä Susirajaan valmentamaan, sain tietooni myös valmennettavan hevosen, jonka kutsumanimi Siika aiheutti pieniluontoista tirskumista. Tutustuin tamman sukutauluun, molemmat vanhemmat olin toimiviksi kisakentillä todennut, joten totesin tehtävän olevan mitä todennäköisimmin ihan miellyttävä. Valmennusaamuna sain kuitenkin vielä jonkun kummallisen etiäisen mennä tarkemmin kurkkaamaan tamman sivuja, ja luonnekuvausta katsellessani mieleni muuttui päinvastaiseksi. Juu ei, tästä ei helppo homma tulisi.
Niinpä sitten hyvissä ajoin saavuin paikalle ja hetken pohdiskeltuani muutin kentällä valmiina olevista esteistä kaksi jumppasarjaa, toisen pidemmän ja toisen lyhyemmän. Pidemmästä löytyi innariväliä, yhden askeleen väliä pariin kertaan ja kahden askeleen välin jälkeen okseri. Lyhyempi oli mallia pysty-1 laukka-okseri-1 laukka-pysty. Etenkin tällä jälkimmäisellä kuvittelin (ja toivoin) pääseväni vaikuttamaan tamman varovaisuudenpuutteeseen edes jollain tapaa. Juuri kun olin saanut puuhani valmiiksi, tulikin Lissu maaston puolelta, kertoen että Siian motivaatio pysyy parhaana sillä tavalla alkuverryteltynä.

Aloitimme siis melko lailla suorilta, pitkän jumppasarjan sisältäessä pääosin puomeja, pari viimeistä kavaleteiksi nostettuna. Olimme varmaan Lissun kanssa molemmat yhtä yllättyneitä kun Siika suoritti ensimmäisen kierroksen ilman yhtäkään hipaisua. Toisella kerralla kuitenkin paluu maanpinnalle, yksi puomi katkesi keskeltä ja valtaosa muista lenteli sivuun. Korjasin tehtävän ja toistimme taas uudelleen, vaatien Siialta terävää laukkaa niin ennen tehtävää, kuin osin sen sisälläkin. Kiukkuinen sivupotku siellä täällä, mutta tulos oli oikeinkin hyvä. Nostin korkeuksia reippaasti, ehkä niilläkin löydettäisiin varovaisuutta. Ensimmäinen yritys korotetulla tehtävällä toimi, toisella se oli jo liian tylsä ja keskittyminen herpaantui. Ehkä Lissukin vähän tyytyväisyyttään oli tammaansa kohti lepsumpi, joten molempien ryhdistäytyminen peilasi taas seuraavaan onnistuneeseen kertaan.
Vaihdoimme sitten lyhyen jumpan puoleen välikäyntien jälkeen, nostin sen jo heti kavalettikorkeuteen. Siian ilme oli vähintään yllättynyt kun sen pitikin nopeasti okserin ylityksen jälkeen koota kinttunsa melko lyhyen laukka-askeleen jälkeiselle pystylle. Suoritus oli kuitenkin onnistunut, joten nostin puomeja ja tehtävä suoritettiin uudelleen. Siika oli itseasiassa todella skarppina, teki sopivan hypyn keskimmäiselle okserille ja oikein napakan ponnistuksen viimeiselle pystylle. Vaihdoimme suuntaa, jottei tamma tuudittautuisi taas turvallisuuteen, ja muistaisi pysyä skarppina. Tämä ajatusmaailma toimi hyvin, jälleen hienot hypyt ja paljon rapsutuksia Siialle. Lissun kanssa yhteistuumin totesimme hetken loistavaksi lopettaa valmennus ja jatkaa tamman päänmenoksi vaihtelevien tehtävien suunnittelua jatkossakin.

22.11.2019 Siikaisuuksia, kirjoittanut Lissu T.

Siika on tänään koetellut kaikkien hermoja oikein urakalla. Heti aamuruokien aikaan liinakko oli kuulemma seikkaillut käytävällä, kun oli sattunut oven auetessa haluamaan ulos. Ja ulos karsinastaan Hänen Armonsa oli sitten kävellyt, yhtään Julius-raasusta välittämättä. Eikä Siika tietenkään ollut suvainnut palata karsinaansa suosiolla, Julius ja Kristiina narskuttelivat kumpainenkin kiukkuisina hampaitaan kertoessaan, millainen operaatio tamman kiinni nappaaminen ja karsinaan palauttaminen oli ollut. Onneksi kaikki ulko-ovet olivat kiinni, eikä Siika päässyt pihalle asti jolkottelemaan!

Minä sain oman osani siikaisuuksista ratsastaessani tammalla puolen päivän aikoihin. ”Perus sileätreeni puomityöskentelyllä” muuttui nopeasti kauniista ajatuksesta käytännön kädenväännöksi, sillä diivaa ei taaskaan sopinut neuvoa, saati komentaa, sitten ollenkaan. Alkuverryttelyt menivät vielä ihan hyvin, Siika humputteli askellajit läpi täysin tyytyväisenä. Vaan annas olla, kun aloin vähän tiivistämään istuntaani, keräämään ohjia, pyytämään Siialta takaosan kunnollista aktivointia ja rungon alle tuomista, etuosan keveyttä, pidempää askelta.. Ihan perusasioita, siis, sellaisia, jotka hevonen tasan osaa ja kykenee tekemään suoriutuakseen koulutustasonsa mukaisista tehtävistä. Siika vain otti nämä tämmöiset pyynnöt (jotka kyllä muuttuivat aika nopsaan käskyiksi) henkilökohtaisena loukkauksena, veti pussillisen pakasteherneitä sieviin sieraimiinsa ja yksinkertaisesti jämähti paikoilleen. Eikä asiaa auta yhtään, että vasen jalkani vähän huitelee omilla teillään ja istunnassani olisi oikomista, Siikahan reagoi tämmöisiin virheisiin jo valmiiksi huutomerkkityylisesti. Nyt se huutomerkki oli oikein boldattu, kun tamman maailmassa kaikki oli jo valmiiksi huonosti. Enkä minä ollut yhtään sillä tuulella, että olisin ehdotellut Siialle vaikka maastoretkeä. Pyh pah, minä olin päättänyt, että nyt tehdään koulutreeniä puomien kanssa istuntaharjoituksilla höystettynä, joten mehän teimme. Tai paremminkin, minä yritin tehdä, ja Siika harasi vastaan minkä kerkesi.

En ole hetkeen ollut niin turhautunut ja suoranaisen kiukkuinen laskeutuessani hevosen selästä. Siika liikkui todella tahmeasti tai korostetun kiihdytyskipitellen, todella jännittyneenä kuolaimiin purren, tai vaihtoehtoisesti jämähteli tuon tuosta paikoilleen. Tässä treenissä ei ollut yksinkertaisesti mitään hyvää. Eikä hevosta loppuviimeksi voi kamalasti moittia, minä annoin itseni hermostua ja ratsastin rehellisen huonosti. Vähän kyllä tekisi mieleni moittia tamman asennetta ja samaan hengenvetoon ihmetellä tätä luonnetta, mutta.. Niin. Omaa kasvatustyötähän se tämäkin on, joten parempi pitää mölyt mahassaan.

25.11.2019 Kouluvalmennus, valmensi Anna-Katriina Syvähelmi (Lissu T.)

”Todella hyvä pysähdys, Sarlotta. Liikkeelle piti kuitenkin lähteä kootussa ravissa, ja tuo nyt oli aika.. no, rehellisen kaukana siitä. Tee täyskaarto, uusi pysähdys samaan kohtaan ja mielellään yhtä hyvä pysähdys, sitten sitä koottua ravia.” Sarlotta ratsasti hyvin määrätietoisesti, nuori nainen kantoi itsensä kauniisti ja työskenteli hienosti istunnallaan. Ratsunsa taas vaikutti hieman oikukkaalta tapaukselta, tammalta isolla t:llä. Alkuverryttelyissä Siika oli tehnyt töitä oikeinkin hyväntuulisena, rentona ja aktiivisesti koko kropallaan liikkuen. Ensimmäiset väistöt käynnissä ja ravissa sekä temponvaihtelut olivat sujuneet ongelmitta, kuten myös muutama siirtymä keskiravin ja kootun ravin väliltä. Mutta pysähdyksestä liikkeelle lähteminen kootussa ravissa ei sujunut, tamma puri kuolainta vasten, kiskoi päätänsä ja viuhtoi hännällään, kiemurteli, nyki ja lähti liikkeelle hyvin mielenkiintoisin askelkuvioin. Eikä Sarlotta edes tehnyt satulassa mitään epämääräistä! Nainen ratsasti hyvinkin siististi. ”Ja valmistele pysähdys, ravin tahti ei kuitenkaan hiivu eikä eteenpäinpyrkimys kuole, tahti säilyy pysähdykseen asti.. Erinomainen pysähdys, Sarlotta. Ja nyt liikkeelle kootussa ravissa. Vähän parempi. Uudestaan.”

Väliin Sarlotta ratsasti muutamia puoliympyröitä harjoituslaukassa; Siika ei kuulemma siedä turhan pitkiä toistoja. Saisi luvan sietää, mutta se olisi sitten kotiläksymateriaalia ja kenties seuraavan valmennuksen aihe. Nyt kuitenkin pelasimme tamman ehdoilla, jotta pääsisimme haluttiin lopputulokseen. Hetken laukkatyöskentely tuottikin tulosta, yksi kohtalaisen hyvä liikkeelle lähti kohtalaisessa keskiravissa, toinen jo huomattavasti parempi suoritus, josta voisi antaa seiskan kouluradalla.
”Arvannet, että tätä saatte hinkata kotona, kunnes se sujuu kunnolla? Ottakaahan välikäynnit, katsellaan seuraavaksi vähän koottua laukkaa.”

Puolirata leikkaa kootussa laukassa sujui kohtalaisesti. Sarlotta ratsasti siistin, tarkan tien, mutta koottu laukka jäi aluksi vähän vaisuksi. Siika kyllä vastasi hienosti ratsastajansa apuihin, etenkin äskeisen ravivenkoilun huomioiden. Toinen suorituskerta paransi huomattavasti – se puolipidätteiden ja oman painopisteen tärkeys! -, kolmanteen suorituskertaan oli hyvä lopettaa. Kolmannella kerralla hevosen ryhti kohosi, liikkuminen kävi hieman ilmavammaksi ja takaosa työnsi paremmin alle. Sarlotta selkeästi osasi ratsastaa kootun laukan siinä missä kootun ravin, mutta liekö tässä rutiinin puutetta vaiko tottumus erityyppiseen ratsuun? Toisena laukkatehtävänä oli simppeli kahdeksikko, jonka keskellä laukka vaihtui käynnin kautta. Tämän tehtävän ratsukko suoritti sellaisella varmuudella ja niin hyvällä, kitkattomalla vireellä, että ratsastaja tuntui aivan hämmentyvän.
”Kun yleensä Siika kiukuttelee kunnolla kun se aloittaa”, kuului hämmästynyt vastaus tiedustellessani, mikä nyt on.

29.12.2019 Väsyneen ihmisen väsynyt merkintä, kirjoittanut Lissu T.

Klipattu kalanimellä paiskattu kasvattimme ei välittänyt tuon taivaallista jäätäväksi räntävesipaskamiksilieneeksi muuttuneesta sateesta. Korvat tiukasti luimussa, perin juurin päättäväisenä sekä äärettömän happamana raudikko ravasi eteenpäin tutulla metsätiellä. Kentällä työskentelystä ei ollut tullut yhtikäs mitään, joten olin lähtenyt Siian kanssa maastoon – silloin taivaalta laskeutuva substanssi oli vielä määriteltävissä lumeksi. No ei ollut enää. Eikä ratsuni tuntunut kaipaavan uukkaria kotiin, vaikka minulle sellainen olisikin kelvannut.

Ainakaan Takapajulan nurkilla joulun aika tai lähestyvä vuodenvaihde ei ole näkynyt juuri missään. Ravaillessani Siian kanssa meitä vastaan tuli muutamia koiranulkoiluttajia sekä pari ravivaljakkoa, ajelivatpa parin talon takaiset naapurin jannutkin traktorilla meitä vastaan. Onneksi Siikaa ei sanonut traktorista sen enempää kuin muistakaan vastaantulijoista, kunhan näytti happamalta. Hirvittävän happamalta. Ja ravasi vähän turhan reipasta tahtia eteenpäin.
Tiet olivat sen verran hyvässä kunnossa (ihanaa, kiitos, raviporukka ja tiekunnossapito!), että Siika sai päästellä kiukkuhöyryjään tutulla laukkasuoralla. Rautias painelikin menemään kuin mikäkin oman elämänsä laukkaratsu, tanner tömisten ja jotenkin hillittömän matalana sukkulana. Mielenkiintoinen kokemus, vähän kuin täysiverinen, muttei sinne päinkään. Omasta mielestään Siika varmaan laukkasi juuri Triple Crown -voitosta.

”Tiettyä piknikrajoitetta”, narri totesi palatessani tallille.
”Ulkona on paska sää”, vastasin, vaikka vitsi menikin väärin päin. Siika sai yllensä lämpimän villaloimen ja passituksen karsinaansa murjottamaan.
”Tuon voisi viedä ensi kuussa näytille kenttä- ja suomenhevosväelle.”
”Mmm. Joo. Sinä sitten esität sen.” Totta kai, tietenkin Siika nakitetaan minulle.