Kuuma Ku Hella Kutosella VH16-018-0535

NimiKuuma Ku Hella Kutosella "Pulla" KasvattajaSylvester, Tiilikanoja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenpienhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri139cm, hopeanruunikko MeriititCh, KTK-II, KRJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 14.02.2016, 14v
satunnainen (3v 06.03.2016)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotus
he B / 110cm / 80cm

20.04.2016 ei-niin-pieni Pullamme kirjattiin P-suunnalle KTK-II -palkinnolla 72 pisteellä. Pullakahveet kaikille!

05.10.2016 Pullalle myönnettiin Jälkeläisluokka C.

15.02.2017 hopeajouhemme palkittiin KRJ-I -palkinnolla 102 pisteen kokonaistuloksella. Kakkukahvien paikka!

16.05.2017 orille myönnettiin Championin arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Tästä huomaa taas, että sylttiksen kasvattimyynnit ovat paha, paha paikka. Ainakin meille. Olemme onnistuneet välttelemään hevosostoksia melko pitkään (tai lähinnä narri on onnistunut hillitsemään Lissua), mutta viime aikoina myynnissä on ollut liikaa ihania Tiilikan Söpöläisiä. Ei siis ihme, että jo aikuisen orin mittoihin venähtäneelle Tiilikan Hukkahötölle lähdettiin metsästämään kaveria, kun sylttis laittoi pinon uusia varsoja myyntiin.
Sitä paitsi, jos varsan isä on Miten Meni niinku Omasta Mielestä, miten tässä voi sanoa ei? Kun orin pariksi oli laitettu kaunis Unen Saattelema, olimme myytyjä. Varsalle oli päätetty nimiteemakin, sanontalinjalla mentäisiin. Loistavuutta monessa muodossa! Näpyttelimme siis tarjouksen sylttiksen sähköpostiin ja jäimme odottelemaan sormet ristissä, josko saisimme pikkuvarsan kotiin.

Ja saimmehan me! Voi sitä iloa ja riemua, kun sylttis vastasi myöntävästi ja myönsipä vielä vähän miettineenkin meitä, kun suunnitteli kyseistä yhdistelmää. Tämähän oli siis tähtiin kirjoitettu yhdistelmä, Susirajaan destinoitu pullanmurunen, joka paisuisi koko leipomoksi. Tai ainakin pullaksi.
Uusin Tiili_kanamme, hieman runsasmuotoisempi pienhevosori Kuuma Ku Hella Kutosella eli Pulla, on ikilaihduttaja (no olkoon, me laihdutamme Pullaa, Pullaa ei kiinnosta) ja yksinkertaisen ihana tapaus. Mahdollisia soraääniä, jotka joskus kuuluvat myös omista suistamme, ei kuunnella. Pulla tuli meille harvinaisen hyvin syöneenä vastavieroitettuna ("En minä tiedä, miten se on noin... läski, ei meillä muut varsat..!" sylttis-parka selitteli, kun talutti pullavan varsan kopista ja näki ilmeemme), joka hurmasi eläväisyydellään ja somalla napituksellaan. Kun Pulla kasvoi, meille kävi hyvin selväksi, että ori oli reipas ja innokas ainoastaan huomion, ruoan ja rakkauden kerjäämisen suhteen, pienikin työnteon vihjaaminen sai pikkuorin haraamaan saman tien vastaan jo ihan periaatteesta. Sekä valtaisasta laiskuudesta.

No, ainakin on poika uuden kotitallinsa oloinen. Ja näköinen. Ainakin vatsanseutuvilta.

Pulla on kiltti, reipas ja innokas hevonen, kuitenkin ajoittain vähän karjas hevonen, eikä siis aivan aloittelijoiden käsiteltävissä. Valitettavasti ratsuna pullukkamme ei ole ihan niin reipas ja innokas hevonen kuin se noin muuten on. Laiska, mukavuudenhaluinen ja ahne hevonen se on samassa paketissa kuin kiltti ja herttainen. Karsinakäytöksessä ei ole moitittavaa niin kauan, kun Pullalla ei ole ruokaa edessään. Ruokaansa se puolustaa liiankin innokkaasti ja sen kanssa joudutaankin aina ruoka-aikoina keskustelemaan siitä, voiko se pomottaa ihmistä vai ei. Muutoin se on seurallinen, kiltti ja herttainen ori, jonka seurassa kuka tahansa viihtyy. Muille oreille Pulla sen sijaan kukkoilee ja pörhistelee, huitoo etujalkaa ja hyppii pystyyn, jos sitä ei ajoissa komenna. Tammoille se on armoton flirtti, mutta kaikkeen orin karjaaseen käytökseen pätee sama sääntö: komenna ajoissa, ja kaikki sujuu hyvin.

Tallin ainoana hevosena Pulla pääsisi oikeuksiinsa, sillä sen perusiloista, seurallista söpöhöpöluonnetta ei häiritsisi mikään. Paitsi joku, joka koettaa tunkea lähellekään sen ruokia, etenkään väkirehuja. Ruunien kanssa Pulla vielä pelaa ongelmitta, mutta muille oreille pitää olla uhoamassa ja pörhistelemässä, tammoille flirttaamassa ja esittämässä minkä kerkeää. Komentamalla Pulla asettuu jääden korkeintaan hörinähirnuntahienoinensteppaus-asteelle, mikä toki ei ole erityisen suotavaa sekään, kun ori todistetusti osaa käyttäytyä. Kun muita hevosia ei ole lähistöllä sekoittamassa pullapojan päätä, hopeaharja on lauhkea kuin lammas ja hyvin innokas osallistumaan; ori seisoo paikoillaan korvat hörössä, hörisee ja haluaa tutkia ja haistella joka hoitovälineen, loimen ja kengitysvehkeen. Pullan mielestä huomio - harjaus, pesu, raspaus, aivan sama - on ihanaa, häntä rakastetaan, jee! Hienoisena miinuksena Pullan muutoin kiltissä käytöksessä on ahneus; taskut kohnitaan, joka asiaa voi ainakin yrittää maistaa, ohi kuljetettavien heinien perään voi ihan hyvin yrittää lähteä, vaikka miten olisi kiinni.. Kun muut hevoset ja ruoka unohdetaan kuvioista kokonaan, Pulla on, no, pulla. Pieni, pyöreä ja ruskea "kaikki käy" -tyyppi, joka on maailman helpoin madottaa, kengittää, varustaa.. Vielä ei ole löytynyt hoitotoimenpidettä, joka saisi pikkuherramme irvistelemään.
Jos muita hevosia ei näy, Pulla on helppo, joskin hidas talutettava. Tammojen kohdalle se jämähtää helposti pörhistelemään, toisille oreille se haluaisi rähistä. Äänellä komentaminen ei aina riitä, ja Pullaa talutetaan yleensä ketju suussa - silloin se muistaa paremmin, ettei saa mennä ja pörhistellä miten tykkää. Lastaus, kuljetus ja purku sujuvat ongelmitta, kunhan Pullan pitää kopissa kireällä narulla, ettei se pääse härppimään matkaseuraansa. Parhaiten Pulla matkustaa rekan reunapaikalla jäätävän heinäverkon kanssa, sen verran kireällä narulla, ettei se yllä haistelemaan vieruskaveria (ja vieruskaveri sen verran kireällä narulla, ettei sekään mene tutustumaan Pullaan).

Niin innokas, reipas ja kiltti hevonen kuin Pulla onkin, se ei ole kovin motivoitunut tekemään töitä. Se köpöttelee kyllä iloisesti menemään pitkin ohjin käyntiä kenen tahansa kanssa ja rento metsälenkki syksyn ruskassa ilman tavoitteita ei voisi olla mukavampi, kun ori töpsyttää eteenpäin. Mutta kun aletaan oikeasti tehdä töitä, Pulla alkaa harata vastaan koska siksi. Orin mielestä liikunta on täysin yliarvostettua - minkä ehkä näkee sen vatsanseutuvilta - ja paljon kivempaa olisi vain mennä syömään vähän lisää. Onnellisen rautakylkinen Pulla ei paljoa eteen liiku, tai taivu, ja ohjasotteet se aina tulkitsee iloisesti lupana töksäyttää saman tien käyntiin. Peräänannosta se ei ole tietävinäänkään ja ylipäätään kaikki, mikä sille on ihan satavarmasti oikein liikkumisesta ja ratsuna olemisesta opetettu, on Pullan mielestä pelkkää hepreaa kun niitä alkaa siltä pyytää.
Koska Pulla on kuitenkin kiltti ja mukava hevonen, eikä mikään typerys, se ymmärtää kyllä luovuttaa jossain kohtaa. Orille toimii parhaiten se, ettei se pääse treenistä eroon ennen kuin se tekee pyydetyt asiat. Jos se tarkoittaa sitä, että Pullan kanssa pyöritään kolme varttia yhtä volttia, niin sitten se tarkoittaa juuri sitä. Periksi antaminen ei orin kanssa ole vaihtoehto, koska se menee aina vain laiskemmaksi ja itsepäisemmäksi, mitä enemmän se saa valinnanvaraa.

Välillä saamme osaksemme epäuskoisia katseita, kun ilmoitamme leivoksemme estetasoksi 110cm. Epäilyistä huolimatta Pulla hyppää sujuvasti 110cm esteitä, mahastaan huolimatta. Yksittäisesteet ja helpot radat Pulla mennä viilettää korvat töttöröllä ja niin intopiukeana, herkkänä hyvän esteratsun perikuvana, ettei mitään rataa. Vaan annas olla, kun pitäisi tehdä ravissa/ravista hyppyjä, vähän teknisempää rataa, innareita, kaikkea mikä vaatii hiemankaan enemmän töitä. Pulla voi laukata kuin täi tervassa, tikuttaa kuin Singerin ompelukone tai viedä ratsastajaansa kuin märkää rättiä, juosta esteen ohi, hypätä liioitellusta (ettei jalkoja tarvitse nostaa), olla pelkäävinään jotain johdetta.. Hopeaharjamme osaa joka tempun. Pelkkä hyvän mielen hyppely ilman teknistä puolta sujuu aloittelevaltakin esteratsastajalta (helpoissa tehtävissä Pulla on ihan opetusmestarikamaa), vaativammat estetehtävät eivät suju, ellei ratsastaja ole päättäväinen ja suht osaava. Ratsastuskoulun jatkoryhmän taidoilla pärjää yleensä varsin hyvin, ei Pulla sentään mikään "kansallisen kisaajat only" -peli ole.
Maastossa meno ei päätä huimaa, ainakaan jos Pulla saa päättää. Pikkuori nauttii verkkaisista maastoretkistä (mieluiten yksin), joiden aikana saa syödä vähän joka puusta, pensaasta ja pientareesta. Laukkasuorillakaan Pulla ei oikein jaksaisi panostaa, mummohölkkä tai matelukäynti ovat vaihteet, joita ori tarjoaa kerta toisensa jälkeen. Suuri plussa on kuitenkin maastovarmuus, Pulla ei hätkähdä vaikka millainen mopo, amisauto tai peltokone tulisi vastaan, yllättävät äänet tai oikein mikään muukaan ei ainakaan tähän päivään mennessä ole saanut oria suunniltaan.

Kisapaikalla Pulla on se toisille oreille uhitteleva, huutava pikkuori, joka pörhistelee joka tammalle ja tepsuttaa puolta pidemmän taluttajansa vieressä puoliksi ravilla. Vaikka hopeaharja ei ole mitenkään mahdoton käsitellä ja se uskoo, kun komennetaan, ihan jokaiselle uudelle hoitajatytölle ei Pullaa anneta kisapaikalla taluteltavaksi tai laiteltavaksi. Verkassa on ratsastajan tärkeä tehtävä huolehtia paitsi siitä, että Pulla alkaa tehdä kunnolla töitä myös siitä, että se keskittyy siihen työntekoon eikä muihin hevosiin. Työn vaativuus riippuu hieman siitä, montako ruunaa, oria ja tammaa verkassa Pullan kanssa on, sekä kuun ja tähtien asennosta, mutta "no mä nyt vähän pyörin täs"-asenteella ei pötkitä kuin sille ensimmäiselle sijalle alhaalta katsottuna. Suoritus itsessään on hieman helpompi, koska muita hevosia ei ole paikalla häiritsemässä orin keskittymiskykyä. Luonnollisesti hopeaharja kuitenkin laistaa töistä, mikäli vain saa luvan, joten herpaantuminen johtaa väistämättä siihen, että Pulla saa omasta mielestään luvan köpötellä kuin mikäkin ratsastuskoulun laiskiainen.

Sukutaulu

i. Miten Meni niinku Omasta Mielestä
sph, prt, 145cm
ii. Pyöttisten Poika Saunoo
evm, sph, vrt, 145cm
iii. R. Rillava
evm, sph, rt, 145cm
iie. Metsäkielo
evm, sph, vrt, 142cm
ie. Tyrni-Marja
evm, sph, vprt, 144cm
iei. Pilvikuvio
evm, sph, rtkm, 145cm
iee. Mahtava Karpalo
evm, sph, prt, 144cm
e. Unen Saattelema
sph, hprn, 144cm
ei. Leikki Kaukana
evm, sph, prt(hp), 145cm
eii. Kulman Arvaatkos
evm, sph, vprt(hp), 146cm
eie. Pilvi
evm, sph, vkko, 145cm
ee. Sumunauru
evm, sph, rn, 143cm
eei. Hovi-Narri
evm, sph, rt, 146cm
eee. Sumusade
evm, sph, rn, 141cm

Jälkeläiset

s. 26.06.2016 sh-t. Ny Rillataan, e. Seljasaaren Savukalmia, om. Aaria VRL-01733
s. 09.09.2016 sph-o. Kaamoskaiho, e. Luurankotanssija, om. VP (VRL-14355)
s. 27.11.2016 sph-o. Kallohonka, e. Mortia, om. Enni, VRL-09601
s. 28.03.2017 sph-t. Turmeltajan Vedetta, e. Huvitutin Vedenneito, om. dookie VRL-04373

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
ERJ - 42 sijoitusta joista 8 voittoaKRJ - 42 sijoitusta joista 10 voittoa
18.05.2016 Lamoca 110cm 4/30
20.05.2016 Lamoca 110cm 1/30
21.05.2016 Lamoca 110cm 1/30
22.05.2016 Lamoca 110cm 1/30
24.05.2016 Lamoca 110cm 2/30
30.05.2016 Lamoca 110cm 1/30
01.06.2016 Lamoca 110cm 5/30
03.06.2016 Lamoca 110cm 2/30
04.06.2016 Koskimäki 110cm 5/30
11.06.2016 Metsovaara 110cm 6/40
12.06.2016 Metsovaara 110cm 3/40
19.06.2016 Metsovaara 110cm 1/40
19.06.2016 Metsovaara 110cm 6/40
05.07.2016 Hortensia 110cm 6/40
21.07.2016 Yemene 110cm 5/30
22.07.2016 Koskimäki 110cm 4/40
27.07.2016 Hortensia 110cm 2/40
27.07.2016 Yemene 110cm 2/27
28.07.2016 Koskimäki 110cm 4/40
29.07.2016 Yemene 110cm 2/27
30.07.2016 Hortensia 110cm 1/40
07.08.2016 Viisikko 110cm 4/19
10.08.2016 Viisikko 110cm 2/19
14.08.2016 Viisikko 110cm 4/19
15.08.2016 Viisikko 110cm 4/19
01.09.2016 Hortensia 110cm 2/40
23.09.2016 Hortensia 110cm 2/40
01.11.2016 Mörkövaara 110cm 3/30
05.11.2016 Mörkövaara 110cm 5/30
06.11.2016 Mörkövaara 110cm 4/30
07.11.2016 Mörkövaara 110cm 3/30
07.11.2016 Mörkövaara 110cm 3/30
17.11.2016 Ros Cirein 110cm 4/30
18.11.2016 Ros Cirein 110cm 4/30
06.12.2016 Ventos 110cm 5/30
07.12.2016 Ventos 110cm 4/30
08.12.2016 Ventos 110cm 1/30
12.01.2017 Cadogan Ponies 110cm 6/40
14.01.2017 Cadogan Ponies 110cm 6/40
16.01.2017 Cadogan Ponies 110cm 2/40
18.01.2017 Cadogan Ponies 110cm 2/40
23.01.2017 Cadogan Ponies 100cm 1/40
21.03.2016 Mörkövaara he C 1/50
23.03.2016 Mörkövaara he B 6/50
25.03.2016 Mörkövaara he C 5/50
28.03.2016 Mörkövaara he C 5/50
30.03.2016 Mörkövaara he C 1/50
06.04.2016 Satumaja he B 1/30
06.04.2016 Satumaja he B 2/30
06.04.2016 Viisikko he B 5/30
07.04.2016 Viisikko he B 3/30
08.04.2016 Satumaja he B 3/30
09.04.2016 Viisikko he B 5/30
09.04.2016 Viisikko he B 2/30
11.04.2016 Viisikko he B 1/30
12.04.2016 Viisikko he B 5/30
13.04.2016 Viisikko he B 4/30
17.04.2016 Villahaka he B 5/60
21.04.2016 Villahaka he B 6/60
24.04.2016 Villahaka he B 7/60
30.04.2016 Marrasvaara he B 6/40
01.05.2016 Turmeltaja he B 2/30
01.05.2016 Mörkövaara he B 4/30
02.05.2016 Mörkövaara he B 2/30
03.05.2016 Marrasvaara he B 2/40
04.05.2016 Mörkövaara he B 5/30
04.05.2016 Turmeltaja he B 2/30
05.05.2016 Turmeltaja he B 3/30
08.05.2016 Mörkövaara he B 1/30
09.05.2016 Mörkövaara he B 3/30
09.05.2016 Turmeltaja he B 1/30
11.05.2016 Mörkövaara he B 4/30
11.05.2016 Moondance he B 1/40
13.05.2016 Moondance he B 6/40
13.05.2016 Mörkövaara he B 1/30
15.05.2016 Mörkövaara he B 1/30
04.06.2016 Metsovaara he B 3/40
21.06.2016 Monadh Shetlands he B 3/30
08.07.2016 Turha he B 2/30
11.07.2016 Metsovaara he B 3/40
12.07.2016 Metsovaara he B 1/40
12.07.2016 Turha he B 3/30
16.07.2016 Metsovaara he B 2/40
18.07.2016 Oakhill he B 3/30
VSR - 4 sijoitusta joista 0 voittoa
30.04.2016 Susiraja VSR Cup he C 2/67
31.08.2016 Susiraja VSR Cup 100cm 5/82
31.10.2016 Susiraja VSR Cup he C 6/81
31.01.2017 Susiraja VSR Cup he C 4/76

Valmennukset

24.03.2016 kouluvalmennus, valmensi Minja E.

Kun mua oli jälleen pyydetty Susirajaan valmentamaan, olin odottanut jotain hyvinkin persoonallista - olihan ne muutkin ollut sitä. Maneesissa kuitenkin odotti totaaliyllätys. Ensimmäinen reaktio oli naurukohtaus, jonka lomassa sopersin Lissulle kuinka olin luullut tulevani pitämään kouluvalmennusta, eikä laihdutusleiriä - hevosella kun taisi olla leveyttä enemmän kuin korkeutta. Nainen hekotti mukana ja kertoi orin olevan hieman omanlaisensa tapaus. Ei sitä kuulema liikunta kiinnostanut, mutta ruoka sitäkin enemmän. Ei siinä muu auttanut, kun ottaa tämä haasteena ja ryhtyä töihin.

Sillä välin kun olin seurannut Pullan (hitokseen osuva lempinimi kaiffarilla!) ja Lissun alkuverkkoja, olin päättänyt teettää tälle ratsukolle vaikka ja mitä. Alkuun oli taivutteluita - ympyröitä, voltteja, kiemurauria, serpenttiinä ja ties mitä vääntelyä. Orille tuntui olevan lähes mahdottomuus liikkua reippaasti ja taipua samanaikaisesti, mutta vartti kun oltiin samaa ympyrää pyöritty, alkoi herra viimein tekemään jotain. Vaikkei alku näyttänyt järin hyvältä, sujui kaiken maailman taivuttelut loppu viimein ihan hyvin. Seuraavaksi oli hieman pohkeenväistöjä ja jälleen ne oli Pulla-Herran mielestä liian liikunnallisia. Jälleen saatiin käydä pitkä, joskin vain viiden minuutin taisto, jonka jälkeen herra alkoi taas toimimaan ja näyttämään hevoselta, eikä tankkerilta, joka vyöryy laiskasti eteenpäin. Loppuun oli vuorossa vielä laukkatehtäviä ja kun niistä viimein oltiin selvitty, näytti tämä ylipainoinen pullapoika tekevän kuolemaa. Annoin Lissulle luvan loppuverkkoihin ja niistähän tämä ruunikko vasta innostui - lisää liikuntaa, jes! Seurailin parin verkkoja ja kymmenen minuutin jälkeen, kun nainen viimein suostui jalkautumaan orin selästä, näytti kyseinen karvaformula siltä, että se lyyhistyy aivan juuri maahan. On ainakin tullut poltettua sen verran kaloreita, että voi hyvillä mielin ahtaa ruokaa lisää turpavärkkiin.

16.06.2016 kouluvalmennus, valmensi Aaria

Meikäläisen aamu oli alkanut niin päin seiniä että teki mieli vetää viltti korviin ja mussuttaa vihaisesti suklaajäätelöä sohvalla. Omat kopukat olivat olleet varsin raivostuttavalla tuulella, ja nyt pitäisi vielä ajaa pirunmoisessa kaatosateessa ennestään tuntemattomaan paikkaan pitämään kouluvalmennusta. Saavuin paikalle tyylikkäästi vartin myöhässä ja juoksin sadan metrin Suomen ennätyksen maneesille sadetta turvaan. Mumisin tylysti liudan kirosanoja riisuessani sadeviittaa päältäni ja otin ison hörpyn yönmustaa kahvia termospullostani. Meinasin vetäistä tulikuumat litkut keuhkoihin kun tajusin että ratsukko tosiaan nökötti jo maneesin keskellä katsellen minua odottavasti. Kävelin kumisaappaat hölskyen kentän keskelle tervehtimään Lissua. Karmaiseva aamuni piristyi hurjasti kun näin Pullan koko komeudessaan. Orissa riitti niin harjaa kuin mahaa, ja se todellakin jollain tapaa näytti aivan mummon leipomalta kotipullalta.
Lissu oli ehtinyt jo käveleskellä ympäri kenttää Pullan kanssa ja sanoi että ori tuntui harvinaisen tahmealta ja vastentahtoiselta. Sain heti päähäni laittaa ratsukon tekemään runsaasti siirtymisiä, varsinkin pysähdyksestä raviin, siinä toivossa että se vähän herättelisi Pullaa työntekoon. Pakko myöntää että ori todellakin näytti siltä ettei sitä olisi vähempää voinut kiinnostaa olla valmennettavana. Päättäväisesti Lissu kuitenkin aina pysäytti Pullan ja napakalla pohkeella sekä maiskautuksella käskytti sen raviin. Aluksi meno näytti todella tuskalliselta, Pulla kulki kuin etana tervassa ja reagoi apuihin todella hitaasti. Ehkä noin viidennellätoista kerralla meno alkoi jo näyttää hyvältä ja Pulla alkoi ravaamaan hieman reippaammin. Seuraavaksi halusin ehdottomasti nähdä miten ori taipuu pääty-ympyrälle ravissa. Heti ensimmäisessä taivutusyrityksessä se rujosti töksäytti itsensä matelijakäyntiin ja Lissu päästi turhautuneen äännähdykseen suustaan. Uudestaan ja uudestaan, pohkeella koko ajan eteen ajaen ja hurjasti töitä tehden homma alkoi sujumaan aivan mallikkaasti, ja toisinaan näytti jo melkein siltä että Pulla hakisi peräänantoon. Kun pääty-ympyrät ravissa olivat nättejä ja orikin liikkui jotenkuten eteenpäin, otettiin siirtymisiä käynnistä laukkaan niin että laukattiin aina toinen pitkä sivu. Aluksi siirtymisissä kesti oma tovinsa kun Pulla kokeili onko taas pakko juosta. Kyllä, nyt oli aivan pakko. Lissu teki todella hienoa ja tarkkaa työtä orin kanssa eikä antanut senttiäkään periksi sen lusmuiluyrityksille. Vilkaisin kelloa ja päästin parivaljakon loppukävelylle ulos, sillä vesisade oli lakannut ja aurinko pilkisti iloisesti pilvien välistä. Vaihdoin vielä muutaman sanan Lissun kanssa valmennuksen sujumisesta, palkitsin Pullan salakavalasti porkkanan palalla ja lähdin ajelemaan takaisin kotikonnuille.

17.01.2017 Kouluvalmennus, valmensi Sirpa Talveintaa (Lissu T.)

"Se on hieman tukevassa kunnossa", totesin alkuverryttelevälle Lissulle, joka vastasi puoliääneen jotain laihdutuskuurista. Tukevuutensa lisäksi naisen ratsu, pienhevosori Pulla, ei vaikuttanut turhan innokkaalta työntekijältä. Mummohölkkäily sujui, mutta kun siltä pyysi vähänkään enemmän jotain, se alkoi harata vastaan eikä kuunnellut apuja kunnolla.
"Pohje, pohje, älä menetä ohjastuntumaa", muistutin Lissulle, joka koetti saada orinsa kunnolla kulmaan. "Tee pääty-ympyrä, aseta ja koeta saada Pullaa taipumaan, vähän reippaampi ravi." Hiljalleen, useamman toiston jälkeen, Pulla kaiketi totesi pääsevänsä helpommalla kun vain tottelisi, jolloin treenikin alkoi sujua. "No niin, sehän asettuu ja taipuu, askelkin parani kun laahaaminen loppu, hyvä. Tee vähän temponvaihteluita pitkillä sivuilla joka askellajissa."

Hyvin sujuneista temponvaihteluista siirryttiin takaisin harjoitusraviin ratsukon alkaessa työstää nelikaarista kiemurauraa.
"Tasaisemmat kaaret seuraavalla kerralla, ensimmäinen oli nyt huomattavasti muita isompi. Hyvä ravi, hyvä istunta muuten, mutta leuka ylös rinnasta." Oikeaan kierrokseen Lissu ratsasti huomattavasti paremmat, tasakokoiset kaaret, vasemmassa kierroksessa kaarten koko vaihteli.
"Tarkkuutta, tarkkuutta. Vielä kerran vasempaan kierrokseen, sitten haluan nähdä vähän keskikäyntiä." Keskikäynti sujui alusta asti paremmin kuin nelikaarinen kiemuraura; hyvä, pehmeä ohjastuntuma, sopiva eteenpäinpyrkimys ja askelpituus. Muutama pätkä molempiin kierroksiin riitti.
"Pääty-ympyrä harjoituslaukkaa, kokorata leikkaa keskilaukkaa, pääty-ympyrä harjoituslaukkaa, sitten suunnan vaihto ja sama tehtävä", ohjeistin, ja jäin katsomaan tehtävän sujumista. Pulla laukkasi oikein energisesti, ja Lissu ratsasti hyvän, pyöreän pääty-ympyrän. Ensimmäisen kokorata leikkaan keskilaukka oli hieman hätäistä, tahti ja askelpituus kärsivät. Toisella suorituskerralla Lissu petrasi ratsastaen siirtymän rauhallisemmin, kolmannella kerralla keskilaukka oli jo oikein mallikasta.
"Vielä toiseen kierrokseen tuollainen tasaisen hyvä tehtäväkokonaisuus, niin voimme lopetella. Hyvä ympyrä, juuri noin, nätti siirtymä, älä kiirehdi, älä oio tehtävän lopussa, taas nätti siirtymä, oikein hyvä ympyrä. Tähän on hyvä lopettaa."

28.01.2017 Estevalmennus, valmensi Tuulia T.

Lopetellessani valmennusta narrin ja Sipulin kanssa saapui kentälle Lissu hopeanruunikon pienhevosoriinsa kanssa, jonka nainen esitteli Pullaksi. Naisen vielä kerrottua, että alle 140cm pienhevosoriin kanssa hypättiin yli metrisiä ratoja olin hieman epäileväinen, mutta ajattelin että ehkä kaksikko näyttäisi minulle mistä he olisivat tehty jahka pääsisimme kunnolla töihin. Lissu sai ratsunsa kanssa aluksi verytellä suht itsenäisesti sileällä, sillä aikaa kun muuttelin esteitä edellisen valmennuksen jäljiltä kaksikolle sopiviksi. Lämmittelyesteiksi pystytin kaksikolle pienen kahdeksanosaisen jumppasarjan kentän pitkälle sivulle siten että joka toinen este oli pysty ja joka toinen ristikko. Estekorkeuden ollessa näin alkutunnista vielä matalalla halusin kaksikon lisäksi tekevän esteiden väliin voltit. Kerrottuani Lissulle harjoituksen nainen irvisti todeten ettei harjoitus takuulla olisi oriin mieleen eikä ollut aivan väärässä sillä annettuani kaksikolle luvan lähteä tehtävää suorittamaan kipitti ori kiireisin laukka-askelin eteenpäin hypäten esteiden yli jokseenkin huolimattoman näköisesti eikä pudotuksiltakaan vältytty mikä vain vahvisti luuloani ettei tällä hevosella takuulla päästäisi yli metristen esteiden yli. Parin jokseenkin katastrofaalisen näköisen suorituksen jälkeen Lissu sai ratsunsa kuitenkin keskittymään, jolloin ori hyppäsi siltä pyydettyjen esteiden yli hyvällä tekniikalla. Toistimme tehtävän useampaan otteeseen kunnes ori näytti täysin keskittyvän käsillä olevaan tehtävään, jolloin armollisesti annoin Lissulle luvan siirtää ratsunsa käyntiin. Tunnin lopuksi pystytin kentän eri puolille vielä kolme yksittäistä estettä hopeanruunikon ilmoitetulla maksimikorkeudella, sillä halusin nähdä pystyisikö se todella hyppäämään yli esteiden jotka olivat vain himpun verran pienempiä kuin se itse. Ällistykseni oli suuri annettuani Lissulle lähtöluvan kun näin naisen ratsun hyppäävän vaivatta miltei itsensä korkuisten esteiden ylitse ja parin onnistuneen hyppy kierroksen jälkeen annoin Lissulle luvan aloittaa loppuveryttelyt. Nainen huomasi tässä vaiheessa ällistyneen ilmeeni ja totesi nauran mitä minä sanoin, kyllä se osaa hypätä jos vain esteillä on riittävästi korkeutta. Osaa totisesti sain sanottua takaisin ennen kuin kääsin huomioni narriin, joka oli saapunut kentälle päivän viimeisen valmennettavani kanssa.

29.01.2017 Estevalmennus, valmensi Tuulia T.

Päätellessäni vielä valmennustani narrin ja Ötön kanssa saapui Lissu kentälle edellispäivänä valmentamani komean hopeanruunikon värityksen omaavan pienhevosoriinsa Pullan kanssa. Lämmittele sitä aluksi sileällä kaikissa askellajeissa erilaisia kiemuroita ja temmon vaihdoksia tehden ja kun Pulla tuntuu valmiilta voitte ottaa mukaan nuo toiselle pitkälle sivulle asettamani kuusi kavalettia ensin ravissa ja sitten laukassa. Lissun nyökättyä ymmärtäneensä ja ruvettua lämmittelemään ratsuaan annoin pikaisesti narrille palautetta edellisestä valmennuksesta ennen kuin rupesin pystyttämään esteitä Lissua ja Pullaa varten. Saatuani esteet pystytetyksi käännyin katsomaan kuinka ratsukko pärjäsi kavaleteilla ja huokaisin turhautuneena, sillä Pulla ei näyttänyt ottavan kavaletteja tosissaan ja lähinnä juoksi niiden yli tuhatta ja sataa. Lopulta Lissu sai kuitenkin ratsunsa menemään kavaletit nätisti, jolloin kutsuin ratsukon luokseni kentän keskelle selittääkseni heille tämän päiväisen harjoituksen. Tänään olin pystyttänyt kaksikolle neljä pystyestettä ja kaksi okseria isolle volttikahdeksikolle ja ratsukon tulisi vaihtaa laukkaa volttien leikkauspisteessä. Aloittaisimme 80cm korkeudesta, mutta nostaisin esteitä sen mukaan kun harjoitus etenisi. Selitettyäni tehtävän Lissulle annoin kaksikolle luvan aloittaa hyppäämisen. Kaksikko kyllä hyppäsi heti esteiden yli puhtaasti, mutta heidän menonsa näytti jokseenkin tahmealta, joten kehotin Lissua ajamaan suomenhevostaan reippaammin eteenpäin. Naisen eteenpäin ajo yrityksistä huolimatta ei Pulla olisi millään halunnut mennä reippaampaa tahtia, mutta kun pian nostin estekorkeuden metriin muuttui hopeanruunikon olemus heti reippaammaksi. Pulla selvästi tarvitsi isompia esteitä syttyäkseen tosin nyt vauhtia tuli hieman liikaakin ja laukanvaihdot meinasivat jäädä, kunnes muistutin kaksikkoa että harjoitukseen kuuluivat myös laukanvaihdot volttien leikkauspisteissä, jolloin nekin ilmestyivät taas kuvaan. Esteiden yli kaksikko kuitenkin hyppäsi huomattavasti paremmalla tyylillä ja pian annoinkin Lissulle luvan siirtää ratsunsa ravin kautta käyntiin.

Lue päiväkirjaa