Valkyria VH17-018-1721

02.11.2019 Kenttäviikinkimme nukkui ikiuneen.

Nimi	Valkyria "Luppa"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	164cm, vaaleanrautias	Meriitit	KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 23.08.2017, 25v satunnainen (4v 20.09.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.02.2018 Luppa kantakirjattiin R-suunnalle 71 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

20.11.2018 tamma esiintyi edukseen rotunsa laatuarvostelussa palaten kotiin SLA-I -palkittuna.

25.10.2019 viikinkihukka edusti kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa. Kotiin Luppa palasi KERJ-I -palkittuna!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Lupasta kasvoi emänsä kaltainen nirsopetteri, jonka ruokinta aiheuttaa jatkuvasti päänvaivaa. Milloin väkirehut eivät kelpaa, milloin heinät jäävät syömättä (eikä vika varmasti ole rehujen laadussa!). Muuten raudikko on yllättävän tasainen, järkevä tapaus, mitä ei heti olisi uskonut riemuidioottisän ja herkkäpeppuemän jälkikasvusta. Onneksi Luppa yllätti meidät kaikin puolin positiivisesti. Paitsi jätettyään ruokansa taas koskemattomana kuppiin.

Edes kiimaisena Lupasta ei tule kiukkuista. Tamma on aina helppo, mukava kaveri, jos kohta ei se maailman sosiaalisin neijalkainen. Huonot tallitavat loistavat poissaolollaan, eikä Luppa testaile uutta hoitajaa tai kiukuttele, vaikka jokin asia olisi hieman epämiellyttävä. Korviin koskemisesta Luppa ei erikoisemmin välitä, eikä pestävänä olemisesta (etenkin pään sienellä pesu on hyi-hyi), mutta nekin raudikko kestää urheasti, ehkä hieman irvistellen ja kiemurrellen, mutta kestää kuitenkin. Madotukset, raspaukset, klippaukset sun muut sujuvat ilman irvistelyä, harjaamisesta Luppa nauttii alahuuli pitkänä. Varustaminen sujuu muutoin näppärästi, mutta kuolaimia Luppa ei välttämättä ota saman tien suuhunsa. Ei mokoma meinaa muutakaan suuhunsa ottaa, nimimerkillä ”Väkirehuhukka 2.0”. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Lupalla on ihan asialliset välit, hierojalle tamma saattaa vähän höristäkin.
Luppa kävelee melko reippaalla askeleella, eikä tykkää pysähdellä. Jänniä, äkillisiä ääniä tamma saattaa säpsyä tai ottaa sivuaskeleen. Kavereiden riehuminen (oli se sitten tarhan riemupelleilyä tai säikkymistä) tarttuu vähän turhankin helposti Luppaan; ei ole kerta eikä kaksi, kun raudikko on talutettu karusellipyörimällä sisälle sen otettua kierroksia naapuritarhan pierupukkilaukkailijan vuoksi.
Kunhan trailerissa/rekassa on joku ennestään, Luppa menee nätisti kyytiin eikä melua matkalla. Jos tammaa koettaa saada kyytiin ensimmäisenä, saa varautua vääntämään kättä, lahjomaan ja pakottamaan liinoilla. Jostain syystä Luppa ei todellakaan halua mennä ensimmäisenä ramppia ylös, eikä myöskään matkustaa yksin. Kaverin kanssa neiti pysyy rauhallisena, yksinään tamma kuopii ja potkii minkä kerkeää.

Lupalla on mukavasti kapasiteettia. Valitettavasti liikkeissä on hieman parantamisen varaa, käynti ja ravi ovat vähän ahtaanlaiset, laukka paranee huomattavasti. Ei tamma nyt sysipaska ole, seiskan liikkuja kuitenkin; puhtaat, tahdikkaat ja matkaavoittavat liikkeet, saisi työntää vähän enemmän takaa, hyvä tasapaino, laukka väljempää ja ilmavampaa kuin muut liikkeet. Luppa paikkaa liikkeitään ratsastettavuudella; sopivan herkkä (ei kuitenkaan vedä hernettä nokkaan muutamasta ratsastajan virheestä, jatkuvasti sahaava käsi ym. aiheuttaa täysstopin), yhteistyöhaluinen ja pehmeä. Tammasta tuntee, miten se haluaa tehdä yhteistyötä ja tykkää työnteosta.
Helppo A -tasoinen neitimme loistaa etenkin laukkatehtävissä. Jostain syystä pohkeenväistö, avot ja sulut vaativat jatkuvaa hienosäätöä ja ylläpitotreeniä; Luppa ali- tai ylisuorittaa näissä todella herkästi. Tamma on suht näppärä koota, ja etenkin laukasta saa kaivettua paljon vaihteita ja vivahteita (käynnin kanssa on eniten tekemistä, ravista löytyy vaihteita suht pienellä vaivalla). Ei Luppa mikään liitokavio ole, mutta tasainen, perushyvä suorittaja omalla tasollaan. Kuten jo todettua, raudikon parasta antia on sen ratsastettavuus, halu tehdä töitä nimenomaan ratsastajansa kanssa, ei soolona.

Koulupuolen tasaisen hyvä peruspuksu on parempi esteillä. Lupan jalkatekniikka on erinomainen, voimakas ponnistus (paikat Luppa löytää itsekin), nopea melko pyöreä hyppy. Kaulaansa ja selkäänsä tamma käyttää vähän puutteellisesti, mutta rutiini ja kokemus ovat auttaneet ja parantaneet etenkin selän käyttöä. Raudikko ei ihmettele, saati pelkää, erikoisimpiakaan johteita tai estekoristeluita rata- tai maastoesteillä. Kovin vikkeläkinttuinen Luppa ei ole, ketterä kylläkin; neiti kääntyy vaikka kolikon päällä, eikä häkelly, vaikka lähestyminen olisi vähän vino ja/tai lyhyt. Tamma ymmärtää kieltää, jos lähestyminen on totaalihuono tai ratsastaja huojuu selässä niin, että meinaa pudota jo sileällä. Vähän arempikin ratsastaja saa Lupan kanssa hyviä estekokemuksia, tamma vie kuskinsa varmasti maaliin. Ehkä aikavirheiden kanssa, harvemmin muiden virhepisteiden; tamma on aika tarkka jaloistaan. Maastoesteillä tamma toimii kuten rataesteilläkin. Välillä sitä toivoisi hieman reippaampaa laukkaa, mutta onneksi Lupan askel on sen verran pitkä, että se pelastaa etenkin maastossa.
Maastoilu, ilman niitä esteitä, sujuu missä muukin ratsastaminen. Tamma on täysin maasto- ja liikennevarma tapaus, joka yleensä rauhoittaa vähän säpsympiä lajitovereitaan läsnäolollaan. Luppa on niitä hyvän mielen maastokavereita, jonka kanssa voi yhtä hyvin tehdä verkkaisen löntystelyretken kuin reippaan peltorallin.

Kisapaikoilla Luppa ei muutu piiruakaan, paitsi jos on joutunut matkustamaan yksin. Silloin tamma on vähän tuohtunut, mutta rauhoittuu kyllä verkassa. (Se suorituksen jälkeinen lastaaminen taas on ihan samanlaista tappelua kuin kotonakin.) Raudikko ei stressaa tai jännitä, eikä isommin välitä, vaikka ratsastajaa vähän jänskättäisikin. Luppa on tasaisen varma suorittaja, ei rotunsa kermaa, mutta joka tapauksessa hyvä kilpahevonen, jonka kanssa on kaikki mahdollisuudet ruusukkeisiin.

Sukutaulu

i. Ch Turmeltajan Rovioruoja ✝ KTK-III, SLA-I, KERJ-I sh, rt, 157cm	ii. Veljesviha ✝ KTK-III, SLA-II, KERJ-II sh, prt, 155cm	iii. Kirjuri evm, sh, tprt, 156cm
		iie. Tuulenvire evm, sh, vrt, 154cm
	ie. VIR MVA Ch Tulitasmia ✝ KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I sh, vrn, 155cm	iei. Tulituholainen evm, sh, tprn, 157cm
		iee. Tamiania evm, sh, vprt, 154cm
e. VIR MVA Ch Hortensian Valhalla ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, prt, 157cm	ei. Ch, VSN Ch Viikinki KTK-II, SLA-I, ERJ-II sh, tprt, 158cm	eii. Jokerin Onni evm, sh, rt, 159cm
		eie. Matkailijatar evm, sh, prt, 157cm
	ee. J. V. Louhetar YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II sh, prt, 154cm	eei. Drabackan Ahti evm, sh, trt, 156cm
		eee. Taikaruno evm, sh, prt, 152cm

Jälkeläiset

s. 01.11.2017 sh-o. Salmiakkiviikinki, i. Salmiakkitsaari, om. Aittalan talli VRL-02914
s. 21.02.2018 sh-o. Mököttävä Mörkö, i. Pottuuntunut Pelvoitus, om. PJ (VRL-14469) / Kievarinkuja
s. 16.09.2019 sh-t. Helheimhevaritar, i. Melkoinen Moshaaja, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

23.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi Vikki

Kookas vaaleanrautias suomenhevostamma verrytteli jo kentällä, kun saavuin kentälle. Pujahdin aidan alitse kentälle ja esittelin itseni ratsukolle, jonka jälkeen keskustelimme tovin siitä, mitä hevosen kanssa tänään oli tarkoitus tehdä ja millaisia ongelmakohtia siinä oli. Itsekin suomenhevoskasvattajana en voinut vastustaa kiusausta kehaista hienoa tammaa, ja sen myötä harhauduimmekin hetkeksi keskustelemaan suomenhevostammoista ja niiden kummallisuuksista - kyseinen yksilö oli omistajansa sanojen mukaan harvinaisen nirso, vaikka muuten olikin lähes priima. Itse valmennuksen aloitimme työstämällä käyntiä muutaman kierroksen verran niin, että pitkät sivut Luppa joutui lisäämään käyntiä ja lyhyillä sivuilla taas puolestaan lyhentämään. Nopeasti kävi selväksi, että Luppa luki ratsastajaansa jatkuvasti ja oli valmis tekemään kaikkensa ratsastajaa miellyttääkseen. Otimme mukaan takaosankäännöksiä joka toisessa kulmassa. Tamma näytti keskittyneeltä ja sen aivojen raksutus kuului melkein kentän laidalle asti, kun se näppärästi asetteli jalkojaan käännöksissä. Takaosa meinasi jäädä välillä turhan epäaktiiviseksi, mutta muutamalla oikeinajoitetulla muistutuksella tamma otti takasensakin paremmin käyttöön.
Välikäyntien jälkeen ohjeistin ratsukkoa nostamaan oikeaan kierrokseen vasemman laukan, ja ratsukko teki työtä käskettyä. Kierroksen ajan vain seurasin ratsukon työskentelyä vastalaukassa ja minun oli myönnettävä, että olin vaikuttunut tamman laukasta, joka oli selvästi raudikon vahvin askellaji. Hieman haastetta lisätäkseni kehotin ratsukkoa tulemaan loivaa serpentiinikiemuraa pitkän sivun myötäisesti vastalaukassa. Ensimmäisellä yrittämällä tamma hieman häkeltyi ja vaihtoi laukkaa, mutta nopean korjauksen jälkeen palasi takaisin vastalaukkaan. Seuraavalla pitkällä sivulla Luppa ei enää häkeltynyt, vaan laukkasi sujuvasti kiemuran, eikä edes ajatellut laukan vaihtamista. Muutaman hyvin sujuneen laukan jälkeen tamma sai ansaitut välikäynnit, joiden jälkeen vastalaukkaa työstettiin jälleen toiseen kierrokseen loppuvalmennuksen ajan. Hieman ihmeekseni en huomannut kovin suurta eroa oikean ja vasemman laukan laadun välillä, mistä olin hieman yllättynyt. Lopuksi kevyesti hionnut tamma sai venytellä kaulaansa eteen-alas-tyylisen raviharjoituksen muodossa, ennen kuin valmennus lopetettiin pitkiin ohjiin.

26.10.2017 Estevalmennus, valmensi Vikki

Luppa muistui mieleeni miellyttämishaluisena hevosena, jolla oli ehkä vähän keskinkertainen liike, mutta sitäkin korkeampi työmoraali. Saapuessani hevonen oli valmiiksi verrytelty ja parhaillaan laukkasi letkeää laukkaa ympäri kenttää, jolle oli kasattu pyyntöjeni mukainen esterata. Verryttelyesteiksi valitsin muutaman helpon pystyn sekä yhden in-and-out- sarjan. Ratsukko ylitti esteet kauniisti pyörivässä laukassa, enkä voinut olla pistämättä merkille hevosen kauniita pyöreitä ja nopeita hyppyjä. Suomenhevoseksi sen hypyt olivat harvinaisen siistejä. Luppaa oli myös kehuttu näppäräksi kääntyjäksi, joten tämän päivän tehtävään olin valinnut haastavia ja nopeita teitä, jotka varmasti auttaisivat ratsukkoa aikaluokissa paremmille sijoille.
Ensin otimme lyhyitä lähestymisiä vain yksittäisille esteille niin, että este sijaitsi esimerkiksi kentän leveyssuunnan halkaisijalla taikka ympyrän kaarella, jolloin hevonen oli pakko tuoda aktiivisesti esteelle asti. Luppa näytti löytävän paikat esteille aika hyvin, mistä oli varmasti kiittäminen ratsastajaakin, vaikka tämä koittikin sälyttää kunnian tamman hyvän arviointikyvyn piikkiin. Yleensä tapaamani suomenhevoset eivät olleet näin hyviä löytämään oikeita paikkoja, mutta Lupalle tiukemmatkaan kurvit ja vinommatkaan lähestymiset eivät tuntuneet teettävän liiemmin päänvaivaa. Kerran tai pari huomasin, että muutama askel ennen estettä ratsastajan oli hieman napakammin ohjattava hevosta esteelle, mutta suurimmaksi osaksi tamman lähestymisiä ei tarvinnut korjata ja meno oli helpon näköistä. Eteenpäinpyrkimystä taas sai korjata esteiden välillä useammin kuin kerran, kun tamman mielestä mummolaukka oli aivan käypä tapa lähestyä lähemmäs metrin korkuisia esteitä. Valmennuksen suurimmaksi anniksi taisikin jäädä esteiden välissä ratsastaminen, sillä esteiden ylityksissä ei ollut kerrassaan minkäänlaista moitittavaa.

29.10.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Vikki

Päivän maastoestevalmennukseen oli saapunut minulle jo ennestään tuttu Luppa, jolle olin valmentanut koulu- ja estetunnin aiemminkin. Tämän vuoksi minulla olikin jo aika hyvä käsitys siitä, miten tamma toimi ja mitkä olivat sen vahvuuksia, vaikka en sitä vielä maastoesteillä varsinaisesti ollutkaan nähnyt. Tapani mukaan aloitin varovaisesti yksinkertaisella tehtävällä, joka oli tällä kertaa yksittäisen tukkiesteen hyppääminen. Luppa lähestyi estettä hieman löysässä laukassa, mutta ylitti esteen kauniilla pompulla. En kuitenkaan ollut tyytyväinen laukan laatuun, joten kehotin ratsukkoa tulemaan uudelleen ja tällä kertaa napakammassa ja paremmassa laukassa. Ratsukko teki työtä käskettyä ja hakivat vauhtia pieneltä voltilta, ennen kuin lähestyivät estettä huomattavasti paremmassa laukassa ja ylittivät sen taas tyylipuhtaasti. Seuraavaksi tukki hypättiin niin, että sen jälkeen jatkettiin suoraan eteen, kunnes vastaan tuli punavalkoinen porttieste, jonka yli tuli jatkaa laukassa. Yhden kokeilukerran jälkeen päätin vielä lisätä mukaan reitille alashypyn sekä sitä seuraavan uuden tukkiesteen. Ensimmäisellä yrittämällä Luppa hieman hämmentyi hyppyä alas ja kieltäytyi siitä, vaikka tamma kuuleman mukaan oli ennen kyllä mennyt samankaltaisia esteitä ihan kiltisti. Ratsukko yritti uudestaan pelkkää alashyppyä ja toisella kerralla onnistui jo paremmin, joskin tamma yhä otti hieman ylidramaattisen pupuloikan, joka ei ollut lainkaan niin pyöreä ja sujuva kuin muut kyseisen hevosen hypyt. Toistimme alashypyn muutaman kerran, kunnes sekä ratsastaja että ratsu selviytyivät siitä sujuvasti ja jännittämättä. Lopuksi yhdistimme alashypyn radanpätkään, jossa alashypyn jälkeen jatkettiin tukkikasalle ja vasta sen jälkeen hidastettiin. Lopettelimme onnistuneeseen radanpätkään, mutta ratsastajan pyynnöstä kävimme vielä suullisesti läpi alashyppykohdan ja sen aiheuttaman ongelmat sekä sen, miten vastaavan voisi jatkossa välttää.

Lue päiväkirjaa