02.11.2017 Rivomme etusista löytyi paha nivelrikko ja ori päätettiin laittaa pois.

Turmeltajan Rovioruoja VH16-018-1065

Nimi	Turmeltajan Rovioruoja "Rivo"	Kasvattaja	Turmeltaja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	157cm, rautias	Meriitit	Ch, KTK-III, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 20.03.2016, 21v satunnainen (3v 10.04.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

30.10.2016 KTK-III 69 pisteellä - pistettä vaille kakkonen! Vähän harmittaa, vaan minkäs teet. Komia tää on silti.

12.03.2017 orille myönnettiin Champion näyttelymenestyksensä johdosta.

25.09.2017 Rivon meriittirivi lihoi komeasti KERJ-I -palkinnolla.

30.10.2017 Rivo pääsi hakemaan viimeisen sulan hattuunsa. SLA-I 94:llä pisteellä lämmitti omistajien mieltä!

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Rivon tunnuslause on "ilman kolmea J:tä": ilman järkeä, ilman jarrua, ilman jouhevuutta. Se on perusluonteeltaan sellainen peruskiltti, mutta orimainen hevonen, valitettavasti järki jäi matkasta. Orilla on kiire kiire kiire joka paikkaan, eikä se malta odottaa, eikä se osaa kunnolla keskittyä. Lähinnä se on rasittava ja raivostuttava järisyttävän komeasta ulkomuodosta ja upeista liikkeistä huolimatta. Muita hevosia se sietää (tai tulee siedetyksi) vähän vaihtelevasti: tarhakäytökseltään ori ei ole ihan niin hirvittävä, toisinaan se kukkoilee niille vähän liikaakin ja ärsyttää niitä tahallaan, mutta on meillä pari herraa, joiden kanssa Rivo tulee toimeen.

Kahta puolen kiinni hoidettavalla Rivolla on ärsyttävä tapa hillua käytävän puolelta toiselle, ravistella ketjuja, häplätä niitä ja napsia ihmisiä hihoista ja muualta. Oria pitää komentaa kunnolla, jotta se vähän rauhoittuisi, mutta valitettavasti raudikko ei kokonaan lopeta sitä vaikka päälläsi seisoisit. Rivo kyllä vähentää, mutta ei lopeta. Huomiotta jättäminen ei tämän hevosen kohdalla toimi, ei sitten ollenkaan, vaan se innostuu kahta kauheammaksi, mikäli sille ei sano, että nyt perkeleen koni. Kavioiden putsaaminen (ja kenkääminen) ovat syvyyksistä Rivon kanssa, koska ori ei vain ole oppinut, että jalkaa ei kiskota eikä se voi heilua edestakaisin, kun jalka on ylhäällä. Eläinlääkärin kanssa ori rauhoitetaan joka kerta.
Rivoa talutetaan aina orikuolaimella, koska se tepsuttaa ja juoksee sinne tänne. Ihmisen yli ori ei kipitä, mutta vähän joka puolelle muualle - siksipä orikuolain ja kokenut taluttaja ovat aina tarpeen. Rivo kyllä lastautuu yllättävän hyvin muuhun jarruttomuuteensa nähden, mutta onpa sitä sen kanssa treenattukin enemmän kuin tarpeeksi. Ori osaa kävellä autoon rauhallisesti, kunhan narun muistaa pitää sopivan napakkana - löysällä narulla Rivo ryntää - ja osaa seistä autossa rauhassa. Liian pitkissä pysähdyksissä se kuopii ja elämöi, mutta tavalliset punaiset valot eivät tätä aiheuta. Myös ulos tulo sujuu rauhassa, kunhan narussa on kontakti hevoseen koko ajan.

Rivon kanssa ei meinaa sileätyöskentely sujua ei hyvällä, pahalla eikä rahalla. Valmennuksia, ratsastustunteja, kotitreeniä, ja silti hommasta puuttuu kaikki se sujuvuus ja eleganssi, mitä kouluradalla kaivataan. Periaatteessa ori on nöyrä ja työteliäs hevonen, se yrittää kovasti, mutta sillä ei ole jarruja, eikä järkeä. Se kipittää menemään mahanalus jalkoja täynnä ja pidätteet kaikuvat kuuroille korville ja sitten kun ne pidätteet saa läpi... Niin, Rivoa joutuu valitettavasti ottamaan suusta lujasti, jolloin hevonen melkein istahtaa. Että se siitä sujuvuudesta. Pohkeelle ori on herkkä ja taipuu kyllä hyvin, eteepäinpyrkimyksestä nyt lienee turha edes mainita mitään. Rivolla ratsastaminen on pahimmillaan ihan hirveää, parhaimmillaan sen kanssa onnistuu puoliksi niissä asioissa, joita halusi treenata.
Helpon A:n asiat taitava ori osaa koota, pidentää ja kaikkea siltä väliltä, mutta eri asia, päästäänkö näitä asioita tekemään useammin kuin kerran vuodessa. Rivo onnistuu silloin tällöin, kun hoksaa kuunnella ratsastajaansa kunnolla eikä vain vähän sinne päin, mutta yleensä saa varautua siihen, että hevonen kasvattaa kymmenen ylimääräistä jalkaparia ja laittaa ne kaikki töihin. Yhtä aikaa. Ja unohtaa, että käyntiä on olemassa.

Kato äiti, ei järkeä! Vieläkään! Rivolla on erinomainen hyppytyyli ja runsaasti kapasiteettia, eikä sillä pelota hypätä kuin villeimpinä päivinä, mutta työtä se vaatii ja niin paljon, että välillä ihan itkettää. Ori pääsee yli oikeastaan mistä vain ja miten päin vain, mikä on tietysti eduksi hevosen kohdalla, joka ei tajua kieltää ikinä. Ja ikinä tarkoittaa nimenomaan ikinä. Itsenäisesti Rivo ei esteestä ohi mene, eikä myöskään seisahdu sen eteen. Aikaratsastuksessa ori on kuitenkin mainio peli, koska sille ei ole oikeastaan ongelma, vaikka askel nyt ei ihan täydellisesti passaisikaan. Juu, pudottaa se joskus, mutta toisaalta se osaa nostaa jalkojaan aina vielä vähän ylemmäs.
Ei, Rivo ei kiellä myöskään maastoesteille, että selässä ollaan sitten tarkkana kuin porkkana ja vedetään hevonen vaikka umpisolmuun yhdellä ohjalla, jos askel ei sovi. Muutoin ori on maastossa aika samanlainen peli kuin kentällä, eli liikaa vauhtia, eteneminen on siitä huolimatta tökkivää, jarrut jäivät naapurin Corollaan. Maastoesteet eivät ole ihan niin hurja kokemus, kuin voisi olettaa (melkein kuitenkin) koska Rivon laukka ainakin pyörii joka kerta, vaikka olisikin kiirehtimistä, ja sen hyppytyylillä (ja -korkeudella...) mennään kyllä vähän huonommastakin paikasta puhtaasti yli.

Rivon kanssa vähemmän on enemmän, kun kyse on kisatilanteesta. Kisapaikkojen tunnelma, suuret hevosmäärät ja yleinen kisahulina saavat raudikon käymään totaalisesti ylikierroksilla. Hoidettaessa ja varustettaessa Rivo ei meinaa pysyä paikoillaan, käsihevosalueella hevonen huutaa, vinkuu, steppaa, pyrkii raville ja on muutenkin ärsyttävä. Rivon kisahoitaja onkin aina joku kokeneemmista tallityöntekijöistä, ei harjoittelija, ihan siltä varalta, että ori päättää kävellä kahdella jalalla tai jotain vastaavaa.
'Vähemmän on enemmän' näkyy lähinnä verkassa; mitä vähemmän verkkaat, sen paremmin suomipoika toimii radalla. Jos Rivon kanssa alkaa kovin hienosäätämään liikettä, hiomaan pohkeenväistöä tai viilaamaan lähestymistä pystylle, rata on todennäköisesti yksi farssi, joka jää kesken joko tuomarin tai ratsastajan päätöksestä. Rivo on hevonen, jonka kanssa käydään pyörähtämässä verkka-alueella ja suihkaistaan suoraan radalle, silloin ori ei käy ylikierroksilla ja kykenee keskittymään töihin.

Sukutaulu

i. Veljesviha KTK-III sh, prt, 155cm	ii. Kirjuri evm, sh, tprt, 156cm	iii. Joiku-Poika evm, sh, prt, 159cm
		iie. Sininen Uni evm, sh, prt, 154cm
	ie. Tuulenvire evm, sh, vrt, 154cm	iei. On On Onnipoika evm, sh, rt, 156cm
		iee. Kesä-Heila evm, sh, vprt, 154cm
e. Ch Tulitasmia KTK-II, SLA-I, ERJ-I sh, vrn, 155cm	ei. Tulituholainen evm, sh, tprn, 157cm	eii. Tulivoima evm, sh, rn, 155cm
		eie. Tuhkimo evm, sh, prn, 158cm
	ee. Tamiania evm, sh, vprt, 154cm	eei. Talismaani evm, sh, tprt, 151cm
		eee. Totinen Tyrmi evm, sh, vrt, 158cm

Jälkeläiset

s. 23.11.2016 sh-o. Kahvihammasta Kolottaa, e. Kahvintuska, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 14.02.2017 sh-t. Hirrenhiljaa, e. Hirttovalkea, om. mori-mori (VRL-11325)
s. 23.08.2017 sh-t. Valkyria, e. Hortensian Valhalla, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

17.01.2017 Kouluvalmennus, valmensi yaren

Suljin silmäni kaikelta pahalta ja laskeskelin hetken mielessäni kymmeneen ennen kuin olin valmis katsomaan maailmaa uudemman kerran. Kentällä viipotti menemään parasta aikaa suomenhevonen, joka ei todellakaan omannut kuuntelun taitoa. Narri teki pidätteitä toisensa jälkeen, mutta saimme todeta aina uudelleen ja uudelleen, ettei se johtanut mihinkään – ainakaan järkevään toimintaan. Koska Rivo oli päättänyt, että tämä oli menopäivä, se sitä ilmeisesti myös oli sille. Olimme hetken aikaa yrittäneet tehdä erinäisiä siirtymisiä, mutta nehän olivat nyt ainakin menneet ihan täysin plörinäksi yksistään sen takia, ettei narrin pidätteet vaikuttaneet mitään ja liikkeelle lähdöt sitä vastoin saivat aikaan sellaisen tykin, ettei taas tiennyt, mihin suuntaan ratsukko lopulta sinkoutuisikaan.

Näin narrin silmissä jo sen katseen, että jälleen kerran eurot menivät täysin hukkaan. ”Okei, kokeillaanhan ihan puhtaasti vain isolla pääty-ympyrällä työskentelyä”, sanoin minäkin lopulta jo hiukan turhautuneena. Narri ohjasi orin ohjeideni mukaan ympyräuralle ja annoin hänelle erilaisia siirtymisohjeita ja temponmuutoksia tehtäväksi. Alkuun meno näytti täysin samalta kuin alussakin, mutta jossain vaiheessa se siitä kuitenkin tyyntyi edes hitusen. Ehkäpä Rivo tajusi, ettei sillä ollut enää niitä mukavia pitkiä suoria viipotettavana ja toisaalta sen keskittyminen meni enemmänkin taivutukseen ja asettumiseen. Kyllä vain, jonkinlainen toivonpilkahdus oli ehkä sittenkin havaittavissa! Käynti oli edelleenkin hätäistä ja rikkoi helposti raville, mutta ainakin pidätteet alkoivat menemään enemmän läpi ja ori osoitti jonkinlaisia yhteistyön merkkejä. Hetken aikaa annoin kaksikon tehdä tätä onnistumisen tunteeseen asti ja sitten pitikin antaa jo pikaisesti pyyntö loppuverryttelyihin ja sitä ennen runsaisiin kehuihin ja taputuksiin. Vaikka Rivo ei tosiaankaan ollut kulkenut niin kuin oli toivottu, ainakin suunta oli oikea – hetkittäin.

19.01.2017 Maastoestevalmennus, valmensi yaren

Ei käsitä tippaakaan, miten parin päivän päästä olin jo valmentamassa narria ja Rivoa uudemman kerran, tällä kertaa vieläpä maastoesteillä! Vauhtia piisasi tälläkin kertaa, kuten arvata saattoi, eikä ne jarrut olleet siitä yhtään rasvaantuneet sitten viime näkemän. Tai okei, ehkä orissa oli havaittavissa piirun verran enemmän kuuliaisuutta jo näin alkumetreillä, mutta paljon muuta kehumisen aihetta en tälläkään kertaa keksinyt näin alkuun. Lumi pöllysi pitkin maastoesterataa, mutta Susirajassa oli hyvin huolehdittu sen kunnossapidosta. Minun ei ainakaan tarvinnut pelätä sitä, ettei ratsukko pysyisi pystyssä…

”Älä anna sen määrätä tahtia!” kiljuin ääneni jo melkein käheäksi ja sain vastaukseksi nähdä vain hypyn tukin yli, joka oli aivan liian kaukaa ponnistettu. Onneksi Rivo tuntui kuitenkin selviytyvän haastavammistakin hypyistä, eikä vetänyt nenilleen, vaikka narrilla sitä vastoin olikin roikkuminen mukana. Mahanpohjassa tuntui ilkeä tunne siitä, ettei tämä kaikki sittenkään päätyisi niin hyvin. Lankku ei ollut onneksi korkea, mutta siitäkin huolimatta pyysin narria keskittymään tällä kerralla erityisen huolella lähestymiseen ja siihen, ettei vinottain tultaisi. Alku näytti lupaavalta, mutta sitten Rivo tuntui taas määräävän tahdin ja narri joutui tekemään kaiken työn saadakseen hypystä edes jotenkuten siedettävän. Naisen ilme kertoi kuitenkin sen, ettei tätä pelleilyä enää kauaa jaksaisi, joten näin parhaaksi ohjata ratsukon vielä heinäpaaleista koostuvalle esteelle.

”Nyt sitten hinkataan niin kauan, että teillä on tarjota minulle edes yksi melkein täydellinen suoritus”, sanoin päättäväisesti, vaikka tiesinkin lauseen aiheuttavan narrissa todella voimakkaan inhoreaktion. Nainen kuitenkin kokosi orin jälleen kerran ja haki hetken aukeammalla paikalla oikeaa tahtia laukkaan, kunnes alkoi hiljalleen lähestymään estettä. Rivo koitti jälleen päättää itse vauhdin, mutta narri pysyi kovana ja teki niin paljon puolipidätteitä kuin vain ikinä kerkesi ja kykeni. Ja nyt! Sehän tuli nopeammin kuin olin osannut odottaakaan. Nyt lähestyminen oli selkeästi hallitumman näköinen ja hyppykään ei ollut mikään paha, lukuun ottamatta rautiaan mahtavaa ilmavaraa, minkä se tuntui esittelevän kaikille melkein joka hetki. ”Eiköhän tämä päivä ole jo pulkassa!” sanoin vihdoin ja kaikki kolme taisivat olla täsmälleen samaa mieltä asiasta.

11.03.2017 Kouluvalmennus, valmensi Jaana K.

Tänään saavuin valmentamaan Rivoa ja harjoitukseksi oli valikoitunut kolmikaarisella kiemurauralla käynti- ja raviväistöt, sekä vastalaukat. Suuntahan tehtävällä vaihtui sen mukaan, kumpaan suuntaan ratsukko päätti lähteä kiemurauran lopussa keskellä lyhyttä sivua.
Ratsukko oli jo hoitamassa lämmittelyjä pois alta, kun saavuin paikalle, joten seurailin kaikessa rauhassa heidän lämmittelyään. Koska kyseessä oli hevonen, jolta vauhtia ei puuttunut, niin käskin jo lämmittelyjen aikana tekemään paljon siirtymisiä ja tekemään paljon voltteja.

Lämmittelyjen jälkeen aloitettiin harjoitus käynnissä, eli aluksi ratsukko meni ihan vain pari kertaa pelkässä käynnissä kiemurauran ilman väistöjä taivuttaen aina kaaren mukaisesti, mutta suoristamalla puolessa välissä kaarta ja vaihtamalla asetuksen toiseen suuntaan. Rivo kuunteli ihan hyvin, mitä nyt välillä yritti lähteä raville. Käskin myös tehdä tötsien kohdalla voltin ja asettaa hevosta kunnolla sisälle päin.

Pikkuhiljaa, kun hevonen alkoi tuntua paremmalta, alettiin lisätä mukaan väistöä. Eli kaaren lopussa väistettiin muutama askel ja sitä mukaa, mitä paremmin alkoi väistöt sujua, lisättiin matkaa, jolla väistöt tehtiin. Jostain syystä Rivokin alkoi kuuntelemaan hieman paremmin ratsastajaansa ja enää se ei yrittänyt koko ajan lähteä raville.

Kun käynnissä saatiin harjoitus sujumaan suhteellisen hyvin, oli aika nostaa ravi. Taas meinasi Rivo alkaa kaahottaa, ja ratsastaja teki kaikkensa, jotta etenemin olisi ollut rauhallista.
”Älä anna sen rynniä sun läpi. Näytä, että sulla on siellä vatsalihaksissa jotain, millä pidättää sitä hevosta!” huikkasin ja ratsastaja teki työtä käskettyä. Vaikka orilla olikin vauhti päällä, niin tehtävistä suoriuduttiin kuitenkin ihan kivasti, joten pystyttiin taas alkaa lisätä väistöjä mukaan, jotka sitten hidastivatkin hieman hevosen menohaluja, kun joutui keskittymään hieman enemmän jalkoihin, ettei nurin mene.

Laukassa Rivo eteni yllättävän tasaisesti aiempaan verrattuna, mutta pudotti pari kertaa laukan raville, kun vastalaukka ei ollutkaan orin mieleen.
”Ei haittaa, nosta uusiksi laukka”, käskin ja ratsukko teki työtä käskettyä. Pian alkoi laukkakin pysyä yllä ja hevonen taipumaan oikein mukavasti. Kun meno alkoi näyttää hyvältä, käskin vielä antaa Rivon laukata kunnolla eteenpäin ja antaa hieman ohjaa, jonka jälkeen aloittaa loppuravit ja jäähdyttelyt.

Lue päiväkirjaa