Murha-Kustaa VH15-018-0757
17.06.2016 Kusti-pappa matkasi vihreämmille laitumille. Omaa nallekarhuamme jäi kaipaamaan koko talliväki.Nimi | Murha-Kustaa "Kusti" | Kasvattaja | Murha-Talli, Suomi |
Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
Säkäkorkeus, väri | 156cm, tummanpunaruunikko | Meriitit | KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I |
Syntynyt, ikääntyminen | s. 15.03.2014, 30v satunnainen (3v 15.06.2014) |
Painotuslaji, koulutustaso | yleispainotteinen va B / 100cm / 80cm |
20.12.2015 Kustikki pääsi kirjoihin ja kansiin R-suunnalle 64:n pisteen ja KTK-III -palkinnon myötä. Glögimukilliset sille!
25.03.2016 Kusti osallistui maaliskuun ylimääräiseen KRJL-tilaisuuteen keräten tuomaristolta 102,5 pistettä, jotka toivat orille KRJ-I -palkinnon. Voi hienoa hupukkaa.
31.03.2016 ERJ:n laatuarvostelusta Kustimme sai 103 pistettä ja ERJ-I -palkinnon. Hieno, hieno nallekarhumme.
20.04.2016 vanhaherra sai uuden sulan koreaan hattuunsa; SLA-I 96 pisteellä. Hieno Kusti-herramme.
Ei-ratsastuskuvat © Pulmu, ratsastuskuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Kusti oli vähän sellainen jahas, nyt meillä on sitten uusi hevonen -tapaus. Koska kuljetuksiin meillä käytetään järjestään hevosrekkaa, yksikin traileri seisoi pihalla ihan tyhjän panttina. Laitoimme nettiin myynti-ilmoituksen toimivasta kahden hevosen traikusta, vähän käytön jälkiä, mutta katsastettu ja kunnossa ja niin edelleen. Vastauksena saimme kysymyksen, vaihtuuko traileri suunnilleen vastaavan hintaiseen hevoseen. Olimme varsin skeptisiä sen hevosen laadun suhteen (paljonko hinnassa olisi ilmaa mm. koulutustasoon nähden), mutta lupasimme silti tulla katsomaan hevosta ja harkita asiaa. Kusti kuitenkin yllätti meidät todella positiivisesti - hyväluonteinen, ehkä hieman laiskanpulskea, mutta hyväluonteinen ori, jonka suku ei ollut ehkä timanttisinta kärkeä, mutta oikein hyvä ja Kusti itse kulki vaativaa B:tä ja metriä.
Kun olimme molemmat käyneet orin selässä kokeilemassa sen ratsastettavuutta ja hyppyä, totesimme, että tässä on todella hyvä lisä Susirajan hevoskatraaseen! Niinpä ajoimme paikalle trailerin sekä rekan, jonka kyytiin Kusti pakattiin. Sitten selittämään Pertille, miksi oli oikeasti hyvä idea ottaa talliin uusi hevonen traikkurahojen sijasta...
Kusti on laiskanpulskea herrasmies, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Tässä on hevonen, jolla on käytöstavat silloinkin, kun ne meinaavat unohtua. Edes lauma kiimaisia tammoja ei saa Kustia täysin sekapäiseksi, vaikka totta kai miehinen mies iskee tammoille silmää ja ilmoittaa olevansa paikalla. Ori kuitenkin pysyy lapasessa tilanteessa kuin tilanteessa, ellei sitten tosissaan säikähdä (mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin). Kusti-rakkaamme on kenen tahansa käsiteltävissä oleva nallekarhu, joka rakastaa rapsutuksia ja jonka kanssa on turvallista aloittaa hevostelu. Vaihtoehtoisesti Kusti on paras terapiahevonen ikinä; tämän kanssa muistaa, miksi hevostelu on kivaa - myös silloin, kun naapurikarsinan mulkvisti ensin puri kättäsi, ja joutessaan vielä potkaisi sinua pakaraan.
Kun Kusti kaipaa hoitamista, oli se sitten perusteellinen harjaus tai ihan vain jalassa olleen haavan tarkistus, ruunikon karsinan ovella käy kuhina. Kaikki rakastavat Kustia, ja jokainen haluaa hoitaa orin. Ihmekös tuo, sillä koko hevonen on yksi ylikasvanut koiranpentu. Sillä ei ole väliä, hoidatko orin karsinassa, käytävällä, pesarilla vai vaikka keskellä kenttää, Kusti nuokkuu oko toimituksen ajan, välillä työntää varovaisesti päätä syliisi ja hörisee matalalla, pehmeällä äänellä. Kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat, Kusti ei hätkähdä edes astetta kovaänisempää trimmeriä. Ruunikko on simppeli hoitaa, varustaa, pestä - teit mitä teit, se sujuu rutiinilla. Eläinlääkäri ja kengittäjä muistavat kerta toisensa jälkeen kehua nallekarhuorin käytöstä, ja juroinkin äijänkäppyrä heltyy rapsuttelemaan ja taputtelemaan Kustia.
Taluttaessa hevonen on vähän hitaampaa sorttia, sillä Kusti unohtuu helposti ihailemaan maisemia. Ori kyllä kävelee ripeämmin, kun siltä sitä pyytää, mutta Kustilla itsellään ei ole kiire mihinkään. Tammojen kohdalla ruunikko saattaa vähän pörhistellä, mutta siinä se.
Lastaaminen ja kuljetus sujuvat samalla, helpolla rutiinilla, kuin kaikki muukin. Kusti on helppo lastata ja purkaa sekä täysin ongelmaton kuljettaa, yksin tai porukassa. Käytöspuolella täysi kymppi!
Liikettä löytyy (oma moottorikin, jos sen saa käynnistettyä), mutta ruunikko vaatii ratsastajalta tukea ja ylöspäinratsastusta; muuten hevonen on turpa maassa ja koko elikko on äkkiä etupainoinen jyrä. Kustin ratsastaminen ei vaadi ihmeitä, se toimii kyllä aloittelijoillakin, mutta ilmaiseksi ori ei tee mitään. Hevonen toimii juuri niin hyvin, kuin mitä siltä pyydetään, vaikka vähän säästöliekillä (Kusti harvemmin innostuu mistään niin paljon, että käynnistää moottorinsa oma-aloitteisesti). Ruunikko on kuitenkin turvallinen valinta kaiken tasoisille ratsastajille, ja aivan sama, mitä hevosen kanssa lähtee treenaamaan, lopputuloksena on lähes poikkeuksetta hyvä mieli. Jokin mustajouhessa vain hurmaa kerta toisensa jälkeen.
Vaativaan B:hen taipuva Kusti on oiva kouluratsu, kunhan sille tekee selväksi, että nyt tehdään töitä eikä löysäily tai himmailu tule kysymykseenkään. Hyvän mielen humputteluun Kusti on kyllä nappivalinta, ei siinä. Kun orilta pyytää ja vaatii, siitä lähtee liikettä, ja loppujen lopuksi Kusti pitää työnteosta tehden mielellään kaiken siltä vaaditun – ruunikon on vain vaikea virittäytyä työntekomoodiin. Etupainoisuus on Kustin isoin kompastuskivi, ratsastaja saa olla tarkkana, ettei orista tule etupainoista jyrää.
Kun Kusti lyödään esteiden joukkoon se on mahdottoman suloinen ja huvittava. Ori "kuumuu" kovasti esteillä, sillä se nauttii hyppäämisestä ja pörhistyy radalla huomattavasti. Vielä alkuverryttelyissä Kusti liikkuu melko säästöliekillä, vauhdilla, jolla ei tekisi oikeastaan mitään oikealla esteradalla sillä jo perusradalla tulisi vähintään aikavirheitä. Sen kanssa kun ottaa muutaman hypyn alkaa ori pörhistyä ja innostua - omasta mielestään Kusti kuumuu hurjan paljon. Kentältä alkaa kuulua hirvittävää pörinää ruunikon laukatessa huisia vauhtia kohti esteitä. Todellisuudessa Kustin kuumuminen ja hurja vauhti tarkoittavat, että ori pörisee edetessään, laukkaa reippaasti ja hidastaa heti, kun sen käskee hidastaa. Ori nostaa jalkansa ja hyppää hyvin, kunhan ratsastaja tuo sen oikeaan paikkaan. Se on hyppytyyliltään todella siisti ja varma, mutta ponnistupaikat pitää ratsastajan katsoa. Kusti harvemmin kieltää, koska ei osaa katsoa pitäisikö kieltää, joten huonosta paikasta se ottaa puomit alas ja pahimmillaan hyppää esteen sekaan.
Metsään tai pellolle päästessään Kustilla on ärsyttävä tapa koettaa syödä kaikki, mikä vastaan tulee, mutta siinäpä onkin sen ainoa vinkeys. Ori toimii yksin ja porukassa, porukan viimeisenä se on kaikkein tyytyväisin. Kusti ei koskaan lähde lapasesta, ei juurikaan kuumu vaikka reippaasti liikkuukin, ja sille kelpaa kaikki - mentiin umpipuskaan tai meren syvyyksiin, ori on hyvällä mielellä liikenteessä.
Jokaisen aloittelijan unelma ensimmäiseksi kisahevoseksi, kerrassaan. Kustin käytös kisapaikalla on hieman pörheää, mutta tämän orin pörheä tarkoittaa lähinnä kaartunutta kaulaa, hyvää ryhtiä ja ajoittaista "olen täällä"-hirnahdusta. Ori on mitä mahtavin käsitellä ja taluttaa, se on vierastallissa poikkeuksetta parhaiten käyttäytyviä yksilöitä, samoin jabatalleissa. Verryttelyssä ja suorituksessa Kusti ei merkittävästi eroa kotioloista - ehkä lieman pullasorsamainen ja valjusti käynnistyvä moottori, mutta ehdottoman hyvä hevonen, jolla kyllä on liikettä sijoittua kouluradoilla ja pörisee estekentillä menemään kohti sijoitusta parhaansa mukaan.
Sukutaulu
i. Murha-Kalervo evm, sh, trn, 158cm |
ii. Kalevalainen Kannel evm, sh, m, 160cm |
iii. Joukahaisen Laulu evm, sh, m, 159cm |
iie. Villankainen evm, sh, rt, 159cm | ||
ie. Sudensukuinen evm, sh, rt, 155cm |
iei. Hukanhammas evm, sh, rt, 157cm | |
iee. Niittyvilla evm, sh, vrn, 155cm | ||
e. Murha-Ralli evm, sh, prt, 155cm |
ei. Rallin-Poika evm, sh, tprt, 156cm |
eii. K.S. Ralli-Auto evm, sh, trt, 151cm |
eie. Tähtivirkeä evm, sh, rt, 154cm | ||
ee. Murha-Ulpu evm, sh, vprt, 157cm |
eei. Murha-Jooseppi evm, sh, trt, 154cm | |
eee. Ulpukankukka evm, sh, vprt, 156cm |
i. Murha-Kalervo, tummanruunikko 158cm korkea ori oli jopa huvittavan tasainen sekoitus vanhempiaan. Sillä oli hyvä ryhti, hyvät tyypit ja leimat, se oli sopusuhtainen, runko oli lihaksikas, syvä ja pyöreä, lautanen oli hieman huipukas. Etujalkojen asennot olivat suorat kaikin puolin, kintereissä oli jonkin verran käyryyttä ja jalkojen luusto yleensäkin oli hieman siro. Murha-Kalervo liikkui kepeästi, mutta melko maahansidotusti, laukassa sillä meinasi olla etenkin nuorempana tahtiongelmia. Kuten vanhemmillaankin, oli ongelmana Murha-Kalervolla lähinnä se luonne. Erittäin hyväluonteinen ja kiltti toki käsitellä, samaten kuin nöyrä, ja ratsastaessakin kuunteli avut ja oli mukava ratsu. Mutta ei lähelläkään reipasta, työteliästä tai herkkää, mitään kisaratsun tapaistakaan ei Murha-Kalervosta saanut edes kuvittelemalla. Pitkälle se kuitenkin onnistuttiin kouluttamaan - ori oli myös ahne kuin mikä, ja palkitsemalla se olisi kiivennyt vaikka puuhun - vaativa B -tasolle ja metrin radoille esteillä. Muutamat alueluokat sillä käytiin kilpailemassa ja hankkimassa tulokset sen omalta tasolta, mutta enemmän Murha-Kalervolla keskityttiin kilpailemaan ennemminkin helppo B-A ja 80cm, sillä omistajalla ei edes juuri ollut tavoitteita itsellään vaan orilla kilpailtiin ennemminkin huvin vuoksi. Sen verran tavoitteellisuutta oli kyllä omistajallakin (ja kaverien kanssa vedonlyönti palkinnosta), että Murha-Kalervo vietiin kantakirjaan ratsusuunnalle - palkinnoksi tuli kakkonen, mikä yllätti erityisesti orin omistajaa.
Enemmän kaverina pidettyä oria ei paljoa jalostukseen tarjoiltu, se astui ne tammat, joiden omistajat lähestyivät pyyntöineen ja näin ollen Murha-Kalervo sai neljätoista varsaa, joista neljä oman kasvattajansa tammojen kanssa. Orin jälkeläiset ovat olleet hyviä, tavallista parempia harrasteratsuja ja kivoja ensimmäisiä kisaratsuja, hyvärakenteisia ja kivaliikkeisiä.
ii. Kalevalainen Kannel 160cm korkea musta ori oli ulkonäöltään kuin suoraan sieltä oppikirjasta, tai satukirjasta, tai molemmista. Ryhdikäs, hiilenmusta Kalevalainen Kannel oli se Uljas Musta tyttökirjoista ja myös rakenneihmisen mukava katsella: erittäin hyvät ryypit, vähemmän yllättäen myös erittäin hyvä ryhti, lihaksikas, syvä ja pyöreä runko, kaareva kaula. Koska täydellistä hevosta ei lie löydetty, oli orillakin toki vikoja, hajavarpaiset etuset, käyrähköt kintereet, olematon säkä, lyhyt reisi. Kalevalaisen Kanteleen käynti oli pitkää, matkaavoittavaa ja rentoa, mutta laiskaa, ravi oli takaa ahdasta ja yleisesti ottaen sellaista perusliikettä - ei erinomaista, mutta ei myöskään kelvotonta. Laukassa oli potentiaalia, mutta ori oli sen verran laiska, että sen laukka omaa tahtia oli laiskaa, maahansidottua, lähes laahaavaa, tarmotonta ja aika ajoin myös tahditonta. Luonteeltaan Kalevalainen Kannel oli enemmän yhden ihmisen hevonen, se hermostui käsittelijöiden vaihtuessa, mutta oman ihmisensä kanssa se oli ennemmin laiska kuin reipas, ennemmin mukavuudenhaluinen kuin työteliäs. Helppo A ja 90cm sujuivat, kun tarpeeksi jaksoi yrittää - olihan ori myös nöyrä luonteeltaan, ja teki kyllä, jos siltä osasi kunnolla vaatia. Ennemmin se oli kuitenkin mukava kaveri kotitreeneihin ja pitkiin maastoihin kuin kunnon kilpahevonen. Siitä huolimatta Kalevalainen Kannel palkittiin ensimmäisellä palkinnolla ratsukantakirjaan.
21 jälkeläistä saanut ori periytti pitkää käyntiään, rauhallista luonnettaan ja hyvää runkoaan, jalka-asennot onneksi periytyivät ennemmin emältä kuin isältä. Kapasiteettia on myös varsoilla ollut ainakin helppoon A:han, monella metrin esteille, mutta harvan luonne on kuitenkaan ollut kilpahevoselle sopiva. Mukavia, parempia harrastehevosia ja ratsastuskouluruunia Kalevalainen Kannel kuitenkin jätti.
ie. Sudensukuinen, rautias liinaharja, 155cm korkea tamma ei hurjasta nimestään huolimatta ollut mitenkään hurja hevonen. Se oli niin pullavainen siitostamma koko olemukseltaan, että jo kolmivuotiaana sitä luultiin kokeneeksi emäksi. Kelpo rakenne sillä kyllä oli, syvä, pyöreä, joskin lyhyenpuoleinen runko, pitkä kaula jossa hyvät liittymät, hieman huipukas lautanen. Jalka-asennot itsessään olivat hyvät, suorat sekä edestä, että takaa, mutta jalat olivat turhan siroluiset kokonaisuudessaan. Sudensukuisella oli hyvä, pyörivä, rytmikäs ja tarmokas laukka, mutta valitettavan lyhyt käynti ja hieman maahansidottu ravi. Luonteeltaan tamma oli kiltti, lempeä ja nöyrä, mutta myös ahne ja mukavuudenhaluinen, joka koetti ratsunakin mennä siitä, mihin aitaa ei edes suunniteltu rakentaa. Niinpä koulutustason jääminen "vain" helppoon A:han johtui enemmän siitä, ettei Sudensukuisesta saanut irti enempää vaivannäköä, kapasiteettia sillä olisi ollut ainakin vaativaan B:hen, ellei jopa ihan vaativaan A:han asti. 90cm radoilla tamma vielä yritti ja olikin reipas, mutta metrin esteille se alkoi kieltää (sen tosin nähtiin hyppäävän menestyksekkäästi pois tarhasta 120cm aidan yli ensimmäisten ruohojen kasvettua). Tamma ei ollut edes omalla tasollaan sitä kirkkainta kärkeä, mutta se oli ehdottomasti parempi harrastepulla. Kantakirjassa se sai kakkospalkinnon ratsuna.
Sudensukuinen pääsi toimittamaan suosikkivirkaansa, syömään ja lihomaan, eli siitokseen melko aikaisin, jo viisitoistavuotiaana. Tamma varsoi vuosittain, sillä sen vioista huolimatta varsat menivät yleensä kaupaksi kohtuuhinnoin näyttöjen ja suvun vuoksi. Huolella valituista oreista Sudensukuinen teki erittäin hyvärakenteisia varsoja seitsemän kappaletta, kaikista oli myös paremmiksi harrastehevosiksi, mutta huipputason kisapelit piti etsiä muualta.
e. Murha-Ralli jatkoi emänsä kavionjäljissä ollen ikäluokkansa kärkeä niin koulu- kuin esteosuuksilla nuorten suomenhevosten laatuarvosteluissa. Kolmivuotiaana tamma voitti, neli- ja viisivuotiaana kuului kolmen kärkeen. Ravuri-isästään huolimatta Murha-Ralli oli pesunkestävä, hyvä ratsu, joka kisasi he A-va B -aluekoulua ja metrin alue-esteitä. 155cm korkea punarautias ratsutamma hyppäsi erinomaisella tekniikalla, liikkui elastisesti ja matkaavoittavasti pitkin askelin, minkä lisäksi tamman tasapaino oli luonnostaan hyvä. Rakenteeltaan raudikko kuului perushyvään, tavanomaiseen suomenhevosjoukkoon; hyvät tyypit ja leimat, pyöreä vankanpuoleinen runko, kaareva leveähkösti liittynyt kaula, pitkähkö loiva lapa, hyväasentoiset etuset, käyrähköt kintereet. Vanhemmat näkyivät vahvasti myös suomineidon luonteessa, tamma oli sopivan eteenpäinpyrkivä, nöyrä ja työintoinen ratsu, joka oli mitä lauhkein, rauhallisin ja luotettavin kaveri aloittelevillekin hevostelijoille. Eteenpäinpyrkimyksen mukana ei valitettavasti tullut järin suurta reaktiivisuutta, mikä saattoi esteradoilla viedä ruusukkeen tai pari kilpakumppanille. Murha-Ralli teki tasaisen varmoja ratoja niin koulussa kuin esteillä, toi ruusukkeita kotiin ja pärjäsi myös aluemestaruuksissa (pari pronssia ja hopeaa niin koulusta kuin esteistä). Suomenratsujen kuninkaallisissa tamma esiintyi muutamana vuotena, rotumestaruuksiin sen kanssa ei osallistuttu.
Murha-Rallin jälkeläiset ovat rakenteeltaan peruskastia, ja luonteeltaan usein turhankin lauhkeita ja leppoisia, mutta erinomaiset liikkeet sekä kapasiteettia niin kouluun kuin esteille varsoilla on. Tamma periytti vahvasti sukunsa parhaita puolia kuudelle varsalleen; hyviä liikkeitä, kestäviä jalkoja, hyvää, joskaan ei reaktiivisinta kisahevosen luonnetta. Murha-Rallilaiset ovat tuttu näky niin kilpakentillä kuin yksityistalleilla omistajiensa harrastehevosina. Raudikko viettää eläkepäiviään kasvattaja-omistajansa luona.
ei. Rallin-Poika oli kolminkertaisen ravikuninkaan ja kaksinkertaisen ravikuningattaren huippulahjakas poika, joka itsekin voitti ravikuninkuuden kolmeen kertaan - voittaen joka kerta jokaisen kuninkuuskisan osion. Tummanpunarautias, 156-senttinen piirtopää liikkui matkaavoittavin, tahdikkain ja elastisin askelin, joilla juostiin loistavia aikoja raviradalla ja myöhemmin tehtiin ratsun hommia. Raudikolla oli hyvät tyypit, kevyt kaareva kaula, syvä vankanpuoleinen runko, pitkähkö loiva lapa ja hyväasentoiset, joskin lyhytvuohisiset jalat. Kolminkertaisen ravikuninkuuden lisäksi Rallin-Pojalla on meriitteinään useita arvokisasijoituksia sekä muhkea voittosumma. Eteenpäinpyrkivä, energinen ori oli nöyrä, hyväkäytöksinen työmyyrä, joka keräsi liioista vapaapäivistä pöllöenergiaa. Ori oli kuitenkin kiltti kuin mikä, ja sopi omistajaperheensä lasten hoitohevoseksi. Raviuransa jälkeen huippujuoksija siirtyi tekemään ratsun hommia, eikä ollut pöllömpi niissäkään; heB-A ja 100cm, suurimmat lahjat estepuolella (mukavan pyöreä hyppy ja hyvä tasapaino, hyvä estesilmä).
Juoksijana KTK-I -palkittu ori on jättänyt useita satoja ravivarmoja, nopeita juoksijoita, sekä parisenkymmentä alun alkaenkin ratsunhommia tehnyttä ratsua. Rallin-Pojan varsat perivät isänsä energisen, mutta palvelualttiin luonteen, kestävät jalat ja laadukkaat liikkeet. Isänsä kaltaista suurravimenestyjää jälkeläisistä ei löydy, vaikka arvokisamenestystä on niitetty. Ratsupuolella Rallin-Poikalaiset ovat menestyneet etenkin esteradoilla. Ori lopetettiin 25-vuotiaana.
ee. Vaaleanpunarautias Murha-Ulpu oli rakenteeltaan kaikin puolin perus suomenhevostamma; hyvät tyypit ja leimat, pyöreä syvä runko, leveähkösti liittynyt kaareva kaula, hyvä lapa ja satulansija, hyväasentoiset etuset, käyrähköt kintereet. 157cm korkea ratsutamma oli ikäluokkansa kermaa kapasiteettinsa ja liikkeidensä osalta, ja olikin laatuarvosteluissa joka vuosi kolmen kärjessä niin koulu- kuin esteosuuksilla. Raudikolla oli lennokkaat, suorat liikkeet, hyvä tahti ja tasapaino sekä riittävästi eteenpäinpyrkimystä. Hyppytekniikka oli hyvä, kokoaminen helppoa, nöyrän ja rohkean luonteensa ansiosta Murha-Ulpu suoriutui kaikista tehtävistä jouhevasti ne kerran opittuaan. Lempeä, lauhkea, aina rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä tamma oli lasten ja aikuisten suosikki, luottotalutusratsu ja osaava (va B/100cm) kilparatsu samassa paketissa. Aluetasolla koulua ja esteitä sekä seuratasolla kenttää kisannut tamma teki tasaisen varmoja suorituksia tuoden usein ruusukkeita kotiin, myös suomenhevosten koulumestaruushopeaa.
Murha-Ulpu teki kuusi varsaa, jotka ovat kaikki erittäin pidettyjä, hyviä hevosia, tekivät ne sitten tuntiratsun, kilpahevosen tai vain maastokaverin töitä. Jokainen varsa sai perushyvän rakenteen, mukavat liikkeet ja hyvän luonteen (kiltti, järkevä, nöyrä, hyvä eteenpäinpyrkimys). KTK-II -palkinnolla ratsukantakirjassa oleva Murha-Ulpu oli itse erinomainen hevonen, sen jälkeläiset ovat kahta kisatammaa lukuun ottamatta paljon tasapaksumpia kaikin puolin. Tamma eli 27-vuotiaaksi.
Jälkeläiset
s. 03.04.2015 sh-t. Kierontuma, e. Kieroililja, om. Susiraja
s. 20.04.2015 sh-t. Yövieras, e. Yönaaraaja, om. Kirsikkainen VRL-13960
s. 13.07.2015 sh-o. Hautarauha, e. Leskenlempi, om. VRL-02189, Heili
s. 02.08.2015 sh-o. Nom Nugaata, e. Voi Viineri, om. tvisha (VRL-01671)
s. 14.02.2016 sh-o. Kieroikoivu, e. Kieroililja, om. annika n VRL-10352
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
ERJ - 45 sijoitusta joista 8 voittoa | KRJ - 40 sijoitusta joista 4 voittoa |
07.03.2015 Viisikko 100cm 3/30 15.03.2015 Ryövärin Ratsutila 100cm 2/40 19.03.2015 Ryövärin Ratsutila 100cm 2/40 20.03.2015 KK Force 100cm 5/30 20.03.2015 KK Force 100cm 2/30 21.03.2015 Taikakuun Kartano 100cm 2/60 24.03.2015 Taikakuun Kartano 100cm 7/60 15.04.2015 Viisikko 100cm 5/30 16.04.2015 Viisikko 100cm 3/30 17.04.2015 Viisikko 100cm 3/30 18.04.2015 Virtuaalitalli Wuki 100cm 1/30 20.04.2015 Viisikko 100cm 4/30 23.04.2015 Viisikko 100cm 3/30 02.05.2015 Pimento 100cm 1/40 02.05.2015 Pimento 100cm 3/40 03.05.2015 Huvitutti 100cm 5/40 03.05.2015 Runoratsut 100cm 5/30 04.05.2015 Runoratsut 100cm 1/30 05.05.2015 Pimento 100cm 2/40 10.05.2015 Pimento 100cm 5/40 19.05.2015 Moondance 100cm 5/40 20.05.2015 Moondance 100cm 4/40 22.05.2015 Marshmallow Miniatures 100cm 4/30 22.05.2015 Solo 100cm 4/30 23.05.2015 Moondance 100cm 3/40 23.05.2015 Moondance 100cm 1/40 25.05.2015 Solo 100cm 1/30 27.05.2015 Joogin Suomalaiset 100cm 5/30 30.05.2015 Marshmallow Miniatures 100cm 2/30 08.06.2015 Runoratsut 100cm 2/30 09.06.2015 Runoratsut 100cm 2/30 09.06.2015 Runoratsut 100cm 4/30 10.06.2015 Whispering Heaven 100cm 4/30 10.06.2015 Moondance 100cm 6/40 11.06.2015 Moondance 100cm 2/40 11.06.2015 Amoriini 100cm 1/30 12.06.2015 Whispering Heaven 100cm 3/30 12.06.2015 Moondance 100cm 3/40 13.06.2015 Moondance 100cm 3/40 13.06.2015 Whispering Heaven 100cm 4/30 14.06.2015 Amoriini 100cm 1/30 15.06.2015 Amoriini 100cm 4/30 16.06.2015 Moondance 100cm 5/40 16.06.2015 Moondance 100cm 1/40 21.06.2015 Rohkelikko 100cm 6/40 |
23.03.2015 Kilpailukeskus Holmberg va B 3/40 28.03.2015 Kilpailukeskus Holmberg va B 2/40 30.03.2015 Kilpailukeskus Holmberg va B 5/40 19.04.2015 Fiktio va B 3/40 26.04.2015 Fiktio va B 6/40 01.05.2015 Fiktio va B 6/40 01.05.2015 Mörkövaara va B 4/30 01.05.2015 Huvitutti va B 2/40 02.05.2015 Huvitutti va B 6/40 02.05.2015 Heili va B 2/60 03.05.2015 Kuuralehdon hevostila va B 2/40 04.05.2015 Kuuralehdon hevostila va B 1/40 05.05.2015 Fiktio va B 4/40 05.05.2015 Mörkövaara va B 2/30 06.05.2015 Mörkövaara va B 4/30 06.05.2015 Fiktio va B 4/40 07.05.2015 Mörkövaara va B 2/30 07.05.2015 Kuuralehdon hevostila va B 3/30 07.05.2015 Kuuralehdon hevostila va B 1/30 07.05.2015 Huvitutti va B 5/40 08.05.2015 Huvitutti va B 6/40 08.05.2015 Fiktio va B 4/40 10.05.2015 Kuuralehdon hevostila va B 5/40 10.05.2015 Fiktio va B 1/40 10.05.2015 Fiktio va B 5/40 12.05.2015 Fiktio va B 5/40 13.05.2015 Fiktio va B 3/40 13.05.2015 Fiktio va B 1/40 14.05.2015 Fiktio va B 2/40 14.05.2015 Fiktio va B 5/40 15.05.2015 Fiktio va B 2/40 16.05.2015 Fiktio va B 6/40 17.05.2015 Fiktio va B 5/40 18.05.2015 Fiktio va B 3/40 18.05.2015 Fiktio va B 3/40 20.05.2015 Fiktio va B 3/40 21.05.2015 Fiktio va B 6/40 22.05.2015 Fiktio va B 5/40 23.05.2015 Fiktio va B 5/40 30.05.2015 Vanima va B 3/30 |
VSR - 1 sijoitus |
31.12.2015 Susiraja VSR Cup he A 15/154 |
Valmennukset
03.04.2015 Kouluvalmennus, valmensi kuristaja
Kusti ei ollut mitenkään pirtein näky, kun saavuin kentälle valmennukseen, vaan näytti, no, enemmänkin joltain laiskanpulskealta tuntiponilta, jota ei kiinnostanut kukaan tai mikään tällä hetkellä. Kusti painoikin kovasti kädelle ja keveydestä ei ollut tänään nähtävästi tietoakaan ja painopiste suuntautui myös vahvasti eteenpäin. "Suorista itsesikin selässä, ota napakka, mutta hellä ohjasote!" huusin narrille, joka nuokkui selässä lähestulkoon samannäköisenä kuin Kustikin tällä hetkellä. Pientä muutosta tapahtui, kun narrikin ryhdistyi selässä hiukkasen, muttei mitenkään konkreettista muutosta. Lähdimmekin aluksi vain hakemaan liikkeeseen lennokkuutta, vauhtia ja eteenpäinpyrkiväisyyttä, joka olikin tiukilla tänään. "Hei nyt ihan oikeasti narri, mikä siinä on? Herätyyys ..." ärähdin ratsukolle, kun valmennus jo melkein puolessa välissä ja liikettä ei ole näkynyt kunnolla vieläkään.
Nähtävästi ärähdykseni hetken ainakin auttoi, kun näin jopa pari lennokkaampaa askellusta Kustilta ja pyysinkin alkamaan työstämään siirtymisiä peruutuksesta suoraan laukkaan. Ei tainnut taas Kustipojalla oikein kellot nakuttaa oikeaan aikaan tänään ja meitä koitti sama homma, kuin alkuverryttelyissäkin. "Ei herraisä oo todellista ja tääkö muka menee vaativa B -kisoja?" Taisi tänään kyllä ratsastajassa se vika olla, joka näytti todella väsyneeltä heti alkutunnista lähtien.
Vaihdoimmekin tehtävän hieman "hitaampaan" ja vuorossa olisi avo- ja sulkutaivutuksen, jotka nyt ihmeen kaupalla onnistuivat jopa suhteellisen nätisti kyseiseltä ratsukolta. Mutta seuraavalta valmennuskerralta toivoisin ratsastajalta parempaa asennetta ja pikkuisen enemmän luonteenvoimakkuutta, koska kyllä tänään mentiin silleen, että narri vikisi ja Kusti määräsi mikä on tahti. Ehkä seuraavalla kerralla parempi onni, kai..
10.04.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sachiyo
Seisoin maneesin ovilla odottamassa Kustia ja tämän ratsastajaa päivän valmennusta varten. Meidän oli ollut tarkoitus treenata tänään ulkona kentällä, mutta viheliäinen kevätsää päätti toisin. Taivaalta tihkutti räntää, joten oli parempi idea pysytellä sisällä kuivassa. Pian ratsukko ilmestyi maneesin eteen, ja suljin ovet heidän perässään.
Pyysin ratsastajaa kulkemaan käynnissä muutaman kerran maneesin ympäri pitkin ohjin. Kerroin samalla ratsastajalle hieman päivän ohjelmasta: ensin lämmittelisimme pienillä raviharjoituksilla, sitten siirtyisimme avotaivutuksiin ja lopputunnista harjoittelisimme vielä hieman vastalaukkaa. Käskin ratsastajaa ottamaan ohjat tuntumalle ja nostamaan ravin.
Lämmittelyksi lähdimme tekemään ympyräkahdeksikkoa. Heti alkuvaiheessa kuitenkin katsoin, että Kusti kulki - tuttuun tapaansa - etupainoisesti. Käskin ratsastajaa lisäämään hieman tempoa ja istumaan selässä ryhdikkäämmin, ja pian Kusti alkoi itsekin muuttaa asentoaan. Lopulta se asettui kauniisti peräänantoon, ja sen ravi alkoi näyttää upean reippaalta ja lennokkaalta.
Muutaman kierroksen jälkeen pyysin ratsastajaa siirtymään takaisin uralle. Seuraavaksi lähtisimme tekemään ravissa avotaivutuksia uralla. Ratsukko aloitti heti seuraavalta pitkältä sivulta, ja siirryin katsomaan liikettä suoraan edestäpäin. Kusti oli kauniisti taipuneena koko vartalostaan, ja se kulki hienosti niin sanotusti kolmella uralla. Ratsukko teki taivutuksia ensin toiseen oikeaan kierrokseen ja sitten vasempaan. Kusti oli selvästi hyvin rentoutunut ratsastajan alla, eikä etupainoisuudesta ollut enää merkkiäkään.
Kun ratsukko oli tehnyt mallikkaita avotaivutuksia molempiin suuntiin, pyysin ratsastajaa hidastamaan hetkeksi käyntiin. Kerroin, että seuraavaa vastalaukkaharjoitusta varten olisi siirryttävä keskiympyrälle. Vastalaukan tarkoitus oli kehittää hevosen tasapainoa ja ratsastajan kykyä pitää hevonen koko ajan kuulolla ja ohjat tarpeeksi tiukalla. Ratsastaja nosti pyynnöstäni laukan ja siirtyi keskiympyrälle, jonka keskellä seisoin.
Alku sujui hyvin, vaikka ensimmäinen ympyrä jäikin melko pieneksi ja muistutti lähemmäksi soikiota. Seuraavat kuitenkin olivat selkeitä ympyröitä. Kusti vaikutti pysyvän todella hyvin tasapainossa ja tietävän mitä tekee. Myös ratsastaja oli selässä rauhallisena, ja sillä oli todella hyvä ohjastuntuma. Ratsukko teki ympyrää kumpaankin suuntaan, eikä minulla ollut antaa kerrassaan mitään rakentavaa palautetta. Ratsastajalla ja hevosella oli selvät sävelet, ja Kusti kuunteli todella hyvin ratsastajan apuja.
Ympyröiden jälkeen pyysin ratsastajaa hidastamaan loppukäynteihin. Kerroin hänelle hieman vinkkejä siihen, miten etupainoisuutta voi vähentää muun muassa peruutusharjoituksilla ja omalla ryhdillä. Lopulta kävin avaamassa ratsukolle oven ja annoin heidän lähteä takaisin tallille.
12.04.2015 Estevalmennus, valmensi Uppe
-Onpa hän niin nallemainen, erehdyn lässyttämään hevoselle alkukäyntien aikana ja käyn hieman taputtamassa sympaattisen näköistä oria. -Kun se nyt selkeästi vaikuttaa vähän uneliaalta niin otetaan alkuverryttelyksi ravi-laukka-treeniä eli puolet kentästä ravissa, puolet laukasta ja molemmille pitkille sivuille suurehkot voltit, ohjeistin ja tehtävää tehtyämme varioin tehtävää niin, että uralla edettiin harjoitusravissa ja jokaiselle sivulle tehtiin voltti asettaen ulospäin. Kusti se vain lönkytteli menemään ja heräili pikkuhiljaa. Sitten havahduin siihen, että meillähän oli tarkoitus vähän hypätä ja niin siinä sitten nöyränä pahoiteltiin ratsastajaa harhaanjohtamisesta ja koottiin nopeasti kentälle kolmen esteen sarja, josta napattiin alkuun ensimmäisen esteen puomit maapuomeiksi. -Tulepa tätä hetkisen niin katsotaan mättääkö jokin, pyysin ja yritin pohtia miten voisin hyvittää tämän pienen aihemokan. Aivan olin siinä luulossa että tänään oli sileää. Improvisoin kuitenkin ratsukolle pienen radan sarjoineen ja tätä hyppyytin ratsukolla muutamia kertoja. Lopuksi annoin selkeitä vinkkejä ylöspäin ratsastamisen ja reippaamman etenemisen suhteen.
15.04.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sachiyo
Odotin tuttua ratsukkoa kentän reunalla. Kusti saapui melko nopeasti ratsastajansa kera kentälle, ja pääsimme aloittamaan nopeasti päivän valmennuksen. Kusti oli vain hetkeä aikaisemmin käynyt maastoreissulla, joten tarvetta pitkille lämmittelyille ei ollut. Pyysin ratsukkoa kuitenkin ravaamaan hetken uralla ja tekemään pieniä voltteja, jotta hevonen pääsisi paremmin kuulolle.
Tämän päivän valmennuksen tarkoitus oli siirtää hevosen painoa taaksepäin. Olin seurannut monta kertaa vierestä, kuinka helposti ori siirtyi kulkemaan etupainoisesti. Tänään en tahtoisi nähdä siitä askeltakaan.
Pyysin ratsastajaa tekemään ravissa kolmikaarista kiemurauraa. Kerroin tälle samalla, miten kaarevat urat auttavat hevosta liikkumaan paino taaempana. Ratsastajan avuilla oli todella suuri merkitys tässä tehtävässä: sen pitäisi osata tukea juuri oikein ulko-ohjalla ja taivuttaa sisäohjalla. Ratsastajalla oli kuitenkin onneksi kokemusta ratsastamisesta, joten Kusti rentoutui nopeasti peräänantoon ja kiemuraura sujui juuri niin kuin pitikin. Orin sisätakajalat aktivoituivat joka kaarella paremmin ja paremmin, ja lopulta ne alkoivat kannattaa hyvin osaa painosta. Ratsukko teki kolmikaarista kiemurauraa melko pitkän aikaa, jotta ori rentoutuisi kunnolla ja jotta se tottuisi varaamaan painoa taaemmaksi.
Kiemurauran jälkeen lähdimme tekemään peruutusharjoituksia. Tarkoitus oli yksinkertaisesti kävellä melko reippaaseen tahtiin, pysäyttää hevonen, peruuttaa noin viisi askelta ja jatkaa matkaa. Ratsukko aloitti tehtävänsä hyvin, ja ori oli jälleen hienosti kuulolla. Se pysähtyi kuin seinään, mutta arasteli ensin hieman peruutuksen kanssa. Ratsastaja sai kuitenkin luottoa oriin, ja pian se peruutti rentona. Peruutusharjoituksia jatkettiin kumpaankin suuntaan sekä uralla että keskellä kenttää, kunnes peruutukset sujuivat todella hyvin.
Lopuksi pyysin ratsastajaa vielä nostamaan laukan ja kiinnittämään erityisen paljon huomiota omaan istuntaansa, pitämään huolen siitä että tempo pysyy hyvänä, takajalat irtoavat maasta ja että askeleet ovat lennokkaat kaikin puolin. Ratsastaja nosti laukan ja ori teki kuuliaasti työtä käskettyä. Ensin se menetti muotonsa, mutta rentoutui pian jälleen ratsastajan alla. Laukka oli aluksi melko matalaa ja muistutti melkein ravia, mutta ratsastaja osasi itse korjata hevosen tahdin ja pian laukka näytti todella upealta.
Kun aikamme alkoi olla lopussa, pyysin ratsastajaa hiljalleen hidastamaan ja annoin luvan lopetella ratsastusta. Sanoin hänelle, että tekisi samoja harjoituksia hevosen kanssa, mitä tänään teimme. Ne olivat todella yksinkertaisia ja onnistuisivat keneltä vain, ja niillä on suuri vaikutus pidemmällä tähtäimellä hevosen painopisteen kannalta. Ratsastaja pysäytti Kustin ja hyppäsi alas sen selästä. Ori oli ansainnut suuret kiitokset hienosta valmennuksesta.
24.04.2015 Estevalmennus, valmensi kuristaja
Kun saavuin kentälle valmennukseen oli Kusti taas oma itsensä, laiskanpuslkean oloinen tuntiratsu, joka veti uraa pitkin säästöliekillä lähes tulkoon turpa hipoen maankamaraa. Heti alkuunsa pyysinkin kokoamaan ohjat ja alkaa hakemaan hieman vauhtia touhuun, sekä tekemään ihan perus pysähdyksiä, siirtymisiä ja voltteja sillä välin, kun kasailin heille kaarevalle uralle jumppasarjaa.
Kusti ei niinkään innostunut esteiden näkemisestä tai reagoinut niihin mitenkään ylipäätänsä, kun ensimmäisen kerran tulimme jumppasarjan. Mutta parin suorituksen jälkeen tapahtui muutos ja varsinkin, kun nostin yhtä enemmän puomeja maasta kavaleteiksi. Vauhtikin alkoi ykskaks kovenemaan jumppasarjalle ja puomit kolisi alas, kun Kusti tuli ne hirveällä vauhdilla ja ratsastaja raukkakin hämmästyi alkuunsa asiaa, kuinka noin laiskasta hepasta kuoriutui tuommoinen ruutipesäke.
Jumppasarjaa hiottuamme ja vauhdin hallintaan saatuamme (jotenkuten) vaihdoimme yksittäisille esteille, joissa olisi ihan perus pystyjä ja oksereita, koska erikoisestekalustoa ei ollut tarjolla. Alkuhuuman laantuessa Kustikin kuunteli hyvin ratsastajaa, lyhensi laukkaa pyynnöstä ja myös pitensi. Vauhdista ei ollut pulaa, muttei sitä tarvinnut erikseen siltä hakeakkaan mikä oli todella suuri muutos alkuveryttelyihin verrattuna. Lähestymisissä ori tarvitsi tukea aika paljon, mutta itse hypyt olivat todella tyylipuhtaita ja varmoja suorituksia.
Viimeisenä tehtävänä oli myös kaksoissarja, josta Kusti vasta riemastui ja tuli valtavilla loikilla esteet. Ratsastaja joutuikin keskittymään esteiden välilläkin siihen, että oikea askelmäärä jäisi niiden väliin ja ponnistuspaikka olisi oikea, ettei vain vahingoja sattuisi. Tämän jälkeen annoin luvan antaa Kustille pitkät ohjat ja alkaa tekee rentoja loppuverkkoja sen kanssa.
10.05.2015 Estevalmennus, valmensi Murke
Saavuttuani Susirajan pihaan, näin tutun hevosen ja ratsastajan kävelemässä alkukäyntejä kentällä. Ilma oli hieman sateinen, mutta onneksi sateet olivat pelkästään kuuroja. Susirajan kenttä ei onneksi ollut mennyt mössöksi, vaan oli hyvä pohjainen märästä kelistä huolimatta. Huikkasin moikat ratsukolle ja aloin koota esteitä. Kokosin kentälle pienen, neljän esteen radan. Radassa haastavuutta toisivat tiukat kaarteet ja vaatisin kyllä tarkkoja ja hyviä teitä jokaiselle esteelle. Esteet koottuani ratsukko aloitti jo raviverryttelyt.
Pyysin ratsastajaa kannustamaan Kustia hieman reippaampaan raviin, sillä ori laahasi jalkojaan ja näytti, kuin pian nukahtaisi. Ratsastaja herätteli Kustia nopein pysähdyksin ja liikkeelle lähdöin. Pysähdysten jälkeen Kusti näytti olevan paremmin kuulolla. Toiseen suuntaan ratsukko sai ennen laukkaa itsenäisesti verrytellä ravissa ympyröitä. Pian aloitettiinkin laukkaverryttelyt. Laukassa pyysin ratsukkoa tekemään vain muutamia onnistuneita laukannostoja. Nostojen jälkeen pidettiin pieni hengähdystauko, ennen hyppyjä.
Kävelytuokion jälkeen pyysin ratsastajaa keräämään ohjat tuntumalle ja selitin radan. Rata oli helppo muistaa, joten keskittymisen voisi kohdistaa hyviin reitteihin. Ratsukko suuntasi laukassa ensimmäiselle esteelle. Hyppy sujui hyvin, vaikkakin Kusti näytti, kuin ei olisi jaksanut nostaa jalkojaan ollenkaan. Toisella esteellä hyppytekniikka näytti jo paremmalta ja tie esteelle oli hyvä. Kolmannelle esteelle ratsastaja käänsi liian aikaisin, joten hyppy oli vino ja Kusti pudotti puomin. Neljäs este sujui taas hyvin. Rata tultiin pari kertaa ja korkeimmillaan se oli 80cm. Korkeammillakin esteillä Kusti hyppäsi hyvin ja ratsastaja malttoi rauhassa odottaa hyppyä. Päästin ratsukon verryttelemään loppuun itsenäisesti.
05.07.2015 Estevalmennus, valmensi annika n.
Toisena päivänä viimeinen valmennettavani oli Kusti-ori, jonka kanssa päätettiin tehdä vähän helppoja estetehtäviä. Otettiin alkuun kuitenkin hieman sileällä työskentelyä, tehtiin paljon voltteja, ja erilaisia taivutuksia ravissa ja käynnissä. Otettiin myös ravi-pysähdys-ravi siirtymisiä, jotta saatiin ori paremmin kuulolle. Jouduttiinkin hetki työstämään, sillä ori taisi olla sitä mieltä, että se ei hellepäivänä töitä tee. No, kuitenkin, lopulta ori kulki hyvin selän läpi, ja saatiin kaikki avut läpi. Liikkeestä löytyikin paljon ilmavuutta, kun oria oli ensin kunnolla työstetty sileällä. Ensimmäinen estetehtävä olikin siis helppo: lävistäjällä kahden esteen sarja, jonka jälkeen pääty-ympyrällä ristikko. No, ensimmäisellä kerralla vauhtia ei ihan ollut tarpeeksi lävistäjän pystyille, joten molemmilta esteiltä nappasitte puomin mukaan. No, pääty-ympyrän ristikko sujui vallan mainiosti, ja otettiinkin lävistäjä uudelleen - tällä kertaa onnistuen. No, meno näytti loppujen lopuksi varsin hyvältä, joten kokosin pari korkeampaa pystyä, ja yhden okserin. Ihan mielenvirkistykseksi tehtiin laajoja teitä, ja saatiin hyviä lähestymisiä kullekin esteelle. Okserilta nappasitte kerran puomin mukaan, mutta seuraavalla kerralla ori nostelikin jo jalkojaan tarpeeksi. Lopuksi otettiin jokainen tehtävä peräjälkeen, jolloin saatiin ihan mukava rata aikaiseksi. Tämä mentiin kaski kertaa, sillä ensimmäisellä mukaan lähti pari puomia huonojen paikkojen seurauksena. Toinen kerta oli kuitenkin erittäin hyvä, ja siihen lopetettiin. Mä lähdin hakemaan kahvia taas kerran, ja te lähditte kävelemään loppuverkkoja maastoon.