Turmeltajan Kiusankappale VH15-018-1683

13.08.2017 Kiukku nukahti ikiuneen. Kaipaamaan jää koko talliväki.

Nimi	Turmeltajan Kiusankappale "Kiukku"	Kasvattaja	Turmeltaja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	158cm, ruunivoikko	Meriitit	SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 25.07.2015, 27v satunnainen (4v 12.08.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäpainotteinen he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.07.2017 tammuska edusti rotunsa laatuarvostelussa tuoden kotiin SLA-I -palkinnon.

25.07.2017 ruunivoikko palkittiin KERJ-I -palkinnolla.

© VRL-04373

Luonnekuvaus

Niin, ruunivoikko tuo meille tunnetusti mieleen eestinhevosen, mutta onneksi meillä on kootut selitykset -kirjanen. Oikeasti teetimme Kiukun - jolla muuten on harvinaisen ei-kuvaava lempinimi, ja oikeastaan oikeakin nimi, kuten emällään, mutta lässyn lää ja näin - tilausvarsana Turmeltajasta. Koimme olevamme sen velkaa dookielle, jolle muilutimme taas yhden susirajalaisen hevosen talliin. Kiusanhengetär oli näitä "osta Susirajaan halvalla, myy eteenpäin kalliilla"-hevosia, vaikka sen kanssa jäätiinkin aika plusmiinus tulokseen. Päätimme kuitenkin, että ottaisimme siitä ja dookien Hurmustista varsaa, koska tamma oli väriään lukuun ottamatta mukava ja kuten jo sanottua, koimme olevamme sen velkaa dookielle.
Toivoimme ja rukoilimme, että emme saisi sitä kaikkien himoitsemaa ruunivoikkoa vaan jos Kiusanhengetär periyttäisi väriä, se olisi edes tavallinen voikko. Tai ruunikko. Tai musta.

Joko elämällä on todella hyvä ironian taju tai sitten se vain vittuilee meille, sillä eikös Kiusanhengetär vain varsonutkin ruunivoikon varsan. Sentään se oli tamma. Olimme silti Lissun kanssa ärsyyntyneitä kuin talviunilta herätetyt karhut, miksi värigenetiikka meitä näin kiusasikaan! Kiukuspäissämme menimme nimeämään tilaustyömme Kiusankappaleeksi, sillä sellainen se silmissämme alkuun oli. Kaksi tuntia varsan kanssa ja olimme tietenkin täsmälleen ei mieltä, koska olihan se väristään huolimatta niiiiiiiin söpö ja ihana ja kultainen ja tui tui! Kiukku paljastui luonteeltaan, ei kiukkuiseksi, mutta helvetin itsepäiseksi ja laiskanpulskeaksi muuliksi, joka kyllä seuraponina olisi mennyt koska tahansa, mutta kun töihin lähdettiin, imitoi tamma varsin onnistuneesti emäänsä - ei kiinnosta, en tee.

Kiukku ei - kerrankin - elä kunniaksi kummallekaan nimistään, se ei ole kiusankappale, ellei sen järkyttävää itsepäisyyttä ratsuna oteta lukuun, eikä se todellakaan ole kiukkuinen. Päinvastoin, tamma rakastaa yli kaiken halailua ja rapsuttelua, se on niin seurallinen ja rakastava eläin, että tulisi varmasti syliin, jos sen annettaisiin. Varsana sen ehkä vähän annettiinkin ja sen vuoksi "oma tila" on Kiukulle hivenen vieras termi. Koska itsepähän hevosestamme tällainen lellittiin, on sen jättämiä jälkiä jouduttu itse korjailemaan ja nykyään tamma ymmärtää jo, ettei se voi enää kiivetä sylkkyseen vaikka miten haluaisi. Sen sijaan Kiukusta ei ole saatu kitkettyä pois tapaa tunkea turpaansa naamalle tai kainaloon tai syliin silloin, kun se haluaa huomiota. Tätä tapaa siitä tuskin koskaan saadaankaan kitkettyä, mutta koska tamma ei ole enää päällekäyvä, eikä meinaa kaataa ihmistä kumoon, on todettu, ettei se nyt niin kamala tapa ole. Itse asiassa se on ihan söpö, kun tulee kuolaamaan naamalle rakkauttaan.
...ehkä tässä on se syy, miksi Kiukku alun perinkin lellittiin pilalle?

Kuten arvata saattaa, on tamma hoitaessa oikea kullannuppu, niin täynnä rakkautta ja huomionkipeyttä ettei hyvä tosikaan, eikä vesikään. Kiukku vain tunkee pään syliin ja huokailee siinä kuin sanoen "kukaan ei ole mua pitkään aikaan hoitanut, nyt sä voit hoitaa ja rakastaa mua, pliis". Tamma ei oikeastaan usko ollenkaan, jos sen vain työntää pois ja koettaa jatkaa harjailua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kiukku on kohta taas pää sylissä, ja taas ja taas. Helpoimmalla sen kanssa pääsee, kun ensin rapsuttelee tammaa ja juttelee sille - ihmisen äänen kuuleminen on tälle hevoselle ehdottoman tärkeää - ja sen jälkeen vasta yrittää harjailla. Silloin Kiukku vain seisoo tyytyväisenä paikoillaan ja nauttii lisähuomiosta, sillä luonnollisesti ihmisen ensisijainen tavoite oli hoitaa sitä, toissijainen tavoite oli sitten harjata se. Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät ole poikkeus, eivätkä saa rauhaa huomionkipeältä tammalta jos joku muu ei ole samaan aikaan hoitamassa ja rapsuttamassa Kiukkua. Että sellainen kiukkupylly meillä.
Narun nokassa Kiukku kulkee kiltisti ja taluttajan vauhtia, oli se sitten pitkällä tai lyhyellä ravilla. Tamma ei yritä edes (ainakaan kovin pontevasti) syödä puskista, joten se on mitä helpon talutettava. Tulisi varmasti perässä ilman naruakin, mutta koetettu ei ole. Traileriin Kiukku kävelee samalla varmuudella kuin mitä se taluttaessa on, jos taluttaja ei hidastele lastaussillalla ei hidastele tammakaan.

Mitä sitten tulee ratsastukseen, on siinäkin Kiukku tullut valitettavasti paljon emäänsä, mutta päättänyt periä isältään myös aimo annoksen itsepäisyyttä. Niinpä siinä, missä ruunivoikkomme olisi omiaan pelkäksi pehmoleluksi, se on kaukana loistavasta aloittelijoiden ratsusta. Kiukku ei halua tehdä töitä laisinkaan ja kun tamma jotain päättää, on sen päätä pirun vaikea kääntää. Se osaa erinomaisesti olla rautakylkinen puksu, joka suostuu juuri ja juuri matelemaan pitkin kaviouraa kunnes kiskaisee päänsä alas ja alkaa syödä. Kiukun kanssa vaaditaan rautaista otetta ja rautaista tahtoa, sillä sellainen on hevosellakin. Tammaa pitää komentaa, komentaa ja vielä kerran komentaa, jotta se uskoisi ratsastajan olevan vähimmässäkään määrin tosissaan. Senkin jälkeen se luonnollisesti luistaa töistä heti tilaisuuden saadessaan, joten tammaa on ratsastettava askel askeleelta ja vaikka sitä ei saakaan potkia eikä repiä, sille pitää muistuttaa jämäkästi, että nyt kävellään tai että nyt hidastetaan.
Kiukku voi kyllä toimia hyvin vaikka joka ratsastuskerralla, kunhan sen kanssa vain jaksaa vääntää kättä niin kauan, että itsepäisen elikon pää kääntyy toiseen suuntaan. Herkkää, istunnalla tai vihjailulla ratsastettavaa peliä ei tammasta saa pyhällä hengelläkään, se laiskottelee heti, jos ratsastaja antaa - ja Kiukun mielestä siinä kohti, kun sille ei pohkeella tai ohjalla sanota asiasta on lupa laiskotella. Tamma ei ole se näyttävin liitokavio, mutta osaa ja tekee kyllä nöyrästi, kun sen vain saa avuille ja uskomaan.

Itsepäinen on Kiukku esteilläkin, sillä on tapana oikoa jokainen mutka ja lähestyä vinossa estettä, sen jälkeen kieltää kun eihän hän tällaisella lähestymisellä voi mennä tuosta yli! Laukka meinaa olla etenkin alkuun löysää ja aiheuttaa huokailua, jonka aiheena on "miten tällä hypätään 110cm ratoja?". Ja sitä ihmettelee yleensä hyppäävä ratsastajakin. Kunhan Kiukun saa motivoitua hyppäämään, se on oikeasti pätevä peli: sopivan reipas ja menevä, hyppää tarkasti ja hyvin. Vinot lähestymiset ovat ainoa ongelma tamman kanssa, kun sen on saanut motivoitua, sillä Kiukun mielestä vinosta ei voi hypätä, vaikka henki riippuisi siitä.
Sen sijaan maastoon lähtiessä katoavat jarrut oikein tehokkaasti ja se yhdistettynä Kiukun itsepäisyyteen saavat aikaan mielenkiintoisen, ohjalle painavan kimaran, joka lähtee, jos sitä huvittaa lähteä. Se ei koskaan tee dramaattista äkkilähtöä hurjaan laukkaan, ennemminkin ratsastaja vain huomaa, että kun hän on pyytänyt tamman raviin, sitä ei enää saakaan käyntiin. Kiukku ei ole typerä hevonen, se hidastaa aina ennen ojaa, seinää tai autotietä, tai jos ratsastajalla on tarpeeksi aikaa paukuttaa sen päähän, että nyt hidastat hevonen. Maastoesteillä Kiukku on paljon reippaampi kuin rataesteillä, ja vaikka siihen saattaa silloinkin iskeä "en kuuntele" -mieliala, se ei hyppää huonosta kohdasta vaan mieluummin kieltää.

Missä tahansa kotipihan ulkopuolella Kiukku on korkeintaan kahta seurallisempi kuin mitä se kotona on. Yllättävää kyllä, se on hivenen epävarma vieraiden paikkojen suhteen ja turvautuu näissä tilanteissa ihmiseen tuuppaamalla turpansa kainaloon. Kiukku uskoo menevänsä tällä tavoin piiloon pahaa maailmaa, ja on kovin tyytyväinen oloonsa. Rauhassa talutellen tamma havaitsee olevansa ihan hauskassa paikassa - paljon ihmisiä, muita hevosia ja vielä vähän lisää ihmisiä! Ei olekaan yksi tai kaksi kertaa, kun omaa suoritusta odotellessa on Kiukku marssinut kentän laidalla seisovan ihmisen luokse kerjäämään hoitoa ja huomiota. Se onkin tamman ainoa erilainen tapa kotiin verrattuna, verryttelyt kotona tai kilpailuissa, suoritus kotona tai kilpailuissa, Kiukku ei näe mitään eroa.

Sukutaulu

i. Hurmusti ✝ SLA-II, KERJ-I sh, m, 154cm	ii. Hurumuste evm, sh, m, 154cm	iii. Hurmus evm, sh, trt, 156cm
		iie. Vilman Muru evm, sh, m, 153cm
	ie. Hillan Misteli evm, sh, trn, 150cm	iei. Hillan Herkko evm, sh, trn, 157cm
		iee. Miljastiina evm, sh, trt, 151cm
e. Kiusanhengetär ✝ KTK-III, YLA2, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I sh, rnvkk, 160cm	ei. Kommervenkki evm, sh, vkk, 164cm	eii. Konnakoukku evm, sh, vkk, 163cm
		eie. Suunapäänä evm, sh, prt, 157cm
	ee. Hengetön Huvi evm, sh, rnvkk, 157cm	eei. Huvihinku evm, sh, vrn, 161cm
		eee. Kuolonkorahdus evm, sh, rnvkk, 156cm

Jälkeläiset

s. 18.01.2016 sh-t. Mörkömorsian, i. Kummitusta Kutittaa, om. Naxu VRL-12320
s. 04.06.2016 sh-o. Karnevaalikalmo, i. Turmeltajan Kalmakeikari, om. Jenny (VRL-12948)
s. 08.07.2016 sh-o. Kalmanhenkäys, i. Turmeltajan Kalmakeikari, om. Crimis (VRL-10480)
s. 23.01.2017 sh-o. Kaunakallokas, i. Tuiskulan Tohveli, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

10.11.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sachiyo

Olin saapunut tänään hyvillä mielin valmentamaan päivän ratsukkoa. Valitettavasti se hyvä mieli katosi pois sillä hetkellä kun avasin maneesin oven: sen avaamisesta kuuluva kova ääni sai pitkillä ohjilla kulkevan Kiukun syystä tai toisesta säikähtämään, ja ensimmäinen näkyni maneesissa oli tamman niskan yli lentävä ratsastaja sekä astetta hermostuneempi tamma. Onneksi ratsastajalle ei käynyt kuinkaan ja Kiukkukin saatiin nopeasti kiinni. Autoin ratsastajan takaisin selkään ja toivoimme molemmat, että loppuvalmennus sujuisi hyvin.

Pyysin ratsastajaa melko pian alkukäyntien jälkeen ottamaan ohjat kunnolla tuntumalle ja nostamaan ravin. Valitettavasti tammalla oli selvästi huono päivä, eikä se meinannut ratsastajan kovasta yrityksestä huolimatta nostaa ravia. Huokaus.
Menin ratsukon vierelle antamaan ääniapuja sekä yrittämään parhaani mukaan saada tamma raviin. Pitkän taistelun jälkeen saimme yhteisvoimin Kiukun ravaamaan, ja kielsin ratsastajaa siirtymään käyntiin kunnes olisi pakko. Juuri tällä hetkellä tamma nimittäin suostui liikkumaan ihan siedettävästi eteenpäin, ja tuon vauhdin me halusimme pitää.

Lähdimme ratsastamaan helppoja ratsastusradan teitä, joskin Kiukku meinasi olla ensin toista mieltä. Ratsastaja sai onneksi jääräpäisyydellään tamman kuuntelemaan apuja, ja pian he tekivät mallikkaasti ympyröitä, kiemurauria sekä täyskaartoja. Tamma tuntui hiljalleen jopa rentoutuvan ratsastajan alta, eikä meno näyttänyt enää hullummalta.

Pitkien ravilämmittelyjen jälkeen pyysin ratsastajaa nostamaan laukan. Tarkoitus oli kulkea pitkät sivut laukkaa, siirtyä raviin ennen kulmaa, ravata puoleen väliin lyhyttä sivua ja nostaa laukka keskihalkaisijalle. Tekisimme siis kulmikasta kahdeksikkoa laukassa pitkien sivujen myötäisesti. Ratsastaja ymmärsi tehtävän ja lähti nostamaan laukkaa - mikä kummankin yllätykseksi sujui heti ensimmäisellä yrittämällä!

Ratsukko teki siirtymisiä ravin ja laukan välillä, ja ratsastus näytti hyvältä. Pyysin ratsastajaa keskittymään tamman takaosan toimintaan enemmän, mutta pääasia oli, että tamma teki niin kuin pyydettiin. He laukkasivat melko pitkään, ja huomasin ratsastajan joutuvan turvautumaan voimakkaisiin apuihin. Annoin heidän kuitenkin työskennellä ja hakea sitä yhteistä säveltä, kunnes lopulta pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin.

Meidän oli ollut tarkoitus tänään käydä läpi hieman taivutuksia, mutta ajattelin kuitenkin varmuuden vuoksi jättää ne toiseen kertaan ja lähdimme kokeilemaan käynnissä pohkeenväistöä. Tarkoitus oli kävellä uraa myöten, tehdä hyvä kulma, väistää pitkän sivun alusta muutama askel uran sisäpuolelle ja palata takaisin ennen kulmaa väistäen. Ratsastaja valmisteli tamman pohkeenväistöön, mutta eihän siitä aluksi meinannut tulla mitään. Niinpä minä menin seisomaan heti kulman jälkeen uralle, jotta hevosen pitäisi väistää minua joka tapauksessa, ja tämä vaikutti auttavan.

Ratsukko haki melko pitkään hyvää pohkeenväistöä, mutta pitkän yrittämisen jälkeen se löytyi. He väistivät kumpaankin kierrokseen tasaisin askelin uran sisäpuolelle ja takaisin, eikä minulla ollut juurikaan korjattavaa askelissa. Annoin ratsukon jatkaa hetken aikaa onnistuneita väistöjä, kunnes pyysin ratsastajaa jäämään uralle ja antamaan pitkät ohjat. Kehuin näitä upeasta valmennuksesta alun epäonnistumisista huolimatta. Kyllähän tästä valmennuksesta loppujen lopuksi oikein hyvä mieli jäi.

18.11.2015 Estevalmennus, valmensi Sachiyo

Kokosin kentälle esteitä, kun valmennettava ratsukko saapui paikalle. Pyysin heitä lämmittelemään itsenäisesti sillä aikaa, kun laitoin esteet paikoilleen. Olin kuullut, että Kiukulla oli hieman ongelmia suoran lähestymisen kanssa, joten tänään paneutuisimme siihen. Kun tamma vaikutti tarpeeksi vetreältä, pyysin ratsastajaa nostamaan laukan. Olin laittanut esteet niin, että kummallakin pitkällä sivulla, heti uran vieressä, oli kolme estettä tasaisin välein. Tällä hetkellä ne olivat vielä matalia ristikoita, mutta lopputunnista kokoaisimme ne pystyesteiksi. Käskin ratsastajaa ohjata Kiukku esteitä kohti niin suoraan kuin mahdollista ja keskittää hyppy ristikon keskelle, mistä olisi helpoin päästä yli.

Ratsukko alkoi ylittää lämmittelyesteitä todella hyvin, vaikkakin laukassa olisi saanut olla parantamisen varaa. Esteet kuitenkin ylittyivät hienosti, eikä lähestymisen kanssa ollut mitään ongelmaa. Olin tehnyt tehtävän ehkä liiankin helpoksi asettaessani kaikki esteet suoralle, mutta tulisipa käytyä läpi oikeaa lähestymistä.

Lämmittelyesteiden jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin. Muokkasin esteitä noin metrin korkuisiksi pystyesteiksi ja katsoin vielä, että välit olisivat varmasti sopivat tamman asekeleille. Ennen kuin siirryimme esteille, pyysin ratsastajaa laukkaamaan hetken aikaa ympyrällä ja aktivoimaan tamman askelia niin, että laukka olisi huomattavasti reippaampaa kuin lämmittelyesteillä.

Pääsimme pian aloittamaan esteet, ja ratsukko oli löytänyt hyvätempoisen laukan. He lähestyivät ensimmäistä estettä ja hyppäsivät varman oloisesti sen yli. Myös loput saman sivun esteet onnistuivat. Ratsastaja lähti kuitenkin kaartamaan liian nopeasti toisen pitkän sivun esteelle, ja lähestymisestä tuli hieman vino - Kiukku kielsi. Käskin ratsastajaa pitämään huolta siitä, että lähestyminen olisi niin suora kuin mahdollista, ja pian rata alkoi näyttää oikein hyvältä.

Annoin ratsukon hyppiä esteitä pitäen välillä kävelytaukoja, jottei tamma ihan uupuisi. Laukka alkoi muistuttaa jo lähes sellaista kuin sen pitäisi, eikä hyppytavassakaan ollut valitettavaa. Ratsastaja uskalsi jopa koittaa lähestymistä hitusen vinosta, eikä Kiukku tuntunut huomaavan eroa. Mikäli lähestyminen olisi ollut vielä vinompaa, olisi kieltäytyminen ollut varmaa. Kaikin puolin rata sujui kuitenkin oikein mallikkaasti, joten annoin ratsastajalle luvan hiljalleen siirtyä raviin, tehdä muutamia voltteja sekä kulmissa että sivujen keskellä ja lopulta siirtyä käyntiin.

Valmennus oli sujunut hienosti, mutta Kiukun kanssa olisi vielä paljon petrattavaa. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja jäin siivoamaan esteitä, kun he lähtivät jatkamaan matkaansa kohti tallia.

29.12.2016 Estevalmennus, valmensi Sippe

Tänään Kiukun ja Narrin kanssa treenattiin kaarevien linjojen ratsastusta ja hyppäämistä estepuolella. Ratsukko sai verkata itsenäisesti sileällä, ja verkkahypyiksi otettiin paria pienehköä ristikkoa. Kun alettiin hyppäämään kunnolla sain pian huomata, että Kiukku oli erittäin tarkka kunnollisista lähestymisistä ja ponnistuspaikoista. Myös tamman laukka oli esteiden välissä aluksi lähinnä myötähäpeää aiheuttavaa hidasta kökkimistä, mutta kunnon komennuksella ja pienellä napautuksella raipalla lautasille saatiin Kiukkuun hieman vauhtia. Vaikka lähestymisistä tuli joillekin esteille väkisinkin vinoja, Narrin tuli ratsastaa loppuun asti ja saada Kiukku luottamaan siihen, että hieman vinossakin olevan esteen pystyi hyppäämään ilman vaaraa mennä ympäri. Aluksi Kiukku pysähteli esteiden eteen varsin tehokkaasti, mutta napakalla ratsastuksella ja suostuttelulla se lopulta alkoi luottamaan ratsastajaansa enemmän, ja hyppäsi esteitä näppärästi vähän vinommistakin paikoista.

06.01.2017 Estevalmennus, valmensi Tuulia T.

Narri oli jo ehtinyt varustaa seuraavan ratsunsa siinä ajassa mitä minulla oli mennyt Haamun juoksuttamiseen, joten lähdimme kävelemään verkkaista tahtia kentälle. Toisena valmennettavanani olisi Kiukuksi kutsuttu ruunivoikko suomenhevostamma, jonka narri kuitenkin kertoi olevan kaikkea muuta kuin kiukkuisa. Kentälle päästyämme ja narrin kivuttua ratsunsa selkään ohjeistin ensin narria lämmittelemään tammansa lyhyesti ravissa ja käynnissä ennen laukkaan siirtymistä ja sitten laukassa kaksikko saisikin verrytellä pidempään, sillä narri oli maininnut tamman olevan aluksi sangen tahmealaukkainen ja halusin saada sen laukan kunnolla pyörimään ennen kuin siirtyisimme hyppäämään.
Kaksikon lämmitellessä pystytin ensiksi pari lämmittelyestettä, joista huikkasin narrille että hän voisi tammansa kanssa tulla niiden yli heti kun tamma tuntuisi hieman heränneen. Saatuani loputkin esteet kasaan käännyin ympäri katsoakseni mitä kaksikko puuhasi juuri parahiksi nähdäkseni Kiukun kieltävän narrin tuotua sen vain hieman vinosti toiselle lämmittelyesteistä. Kaikeksi onneksi nainen ei kuitenkaan pudonnut tammansa selästä ja muutaman onnistuneemman lämmittelyhypyn jälkeen annoin kaksikolle luvan kävellä uraa pitkin, sillä aikaa kun selitin heille mitä tänään tekisimme.

Tänään harjoittelisimme pituusesteitä ja aloittaisimme harjoittelun okserista, minkä jälkeen ohjelmassa olisi trippeli ja sen jälkeen vielä molemmat pituusesteet sekä pystyesteen sisältävä kolmoissarja. Saatuani tehtävät selitetyksi annoin narrille luvan nostaa laukan ja ohjata ratsunsa okserille. Nainen tekikin työtä käskettyä ja kaksikko pääsi kuin pääsikin esteen ylitse joskin hieman kompuroiden, sillä esteelle tultiin hieman turhan tahmeaa vauhtia, joten kehotin narria ajamaan tammaansa reippaammin eteenpäin. Muutaman onnistuneen hypyn jälkeen okserilla siirryimme harjoittelemaan trippelille, jolla ei juuri ongelmia ilmennyt, joten sangen pian annoin kaksikolle luvan kävellä pari kierrosta kentän ympäri ennen kuin siirtyisimme harjoittelemaan kolmoissarjalle. Parin kävelykierroksen jälkeen nainen sai jälleen luvan nostaa laukan ruunivoikollaan ja ohjata sen kolmoissarjan ensimmäiselle osalle okserille. Kolmoissarjalla ongelmaksi tuli, että olisin halunnut kaksikon ottavan kaksi isompaa askelta esteiden välissä, mutta Kiukku tuli välit aluksi kolmella kunnes kehotin narria pidentämään tammansa laukka-askelta, jolloin nainen tekikin työtä käskettyä. Muuten kolmoissarjalla ei kaksikolla ongelmia ilmennyt ja muutaman onnistuneen hypyn jälkeen annoinkin narrille luvan siirtää suomenhevosensa ravin kautta käyntiin. Käynnissä kaksikko sai vielä tehdä vähän aikaa töitä sileällä ennen kuin aloin päättelemään valmennustamme.

07.04.2017 Estevalmennus, valmensi yaren

"Tuota, mitä jos nyt edes kävelisitte?" kysyin hiukan ilkikurisesti, vaikka sitä kyllä todellakin tarkoitin. Valmennuksemme ei ollut päässyt vielä edes alkuun Susirajassa, kun jo Lissun ratsu Kiukku oli päättänyt seisahtua niille jalansijoilleen, eikä siitä sitten hievahtanutkaan, ei sitten millään. "Luuletko, etten yritä?!" sain jo tässä vaiheessa naisen kiukkukäyrän (huomatkaa sanavalinta) nousuun, vaikka usein siihen vaadittiin hiukan pidempi tovi. Hetken siinä sitä menoa katseltuani, kaivelin lopulta kentän laidalta raipan käsiini ja ojensin sen tuohtuneelle Lissulle. Noh, sen jälkeen liikettä alkoikin löytymään... Kiukku oli mukamas hiukan loukkaantunut tästä peliliikkeestä ja lähti liikkeelle hiukan turhankin rivakasti saaden Lissun nytkähtämään selässä melkein kaulalle asti. Hei, sieltähän ne tutut ärräpäät tulivatkin jo ilmoille, tämä taisi olla jo melkein ennätys!

Kun alkukankeudesta oli päästy eroon ja Lissu oli saanut kunnolla aloitettua lämmittelyt, alkoi Kiukusta kuoriutumaan jo vähän enemmän kouluratsua. Ei se nyt vieläkään mikään kouluratojen partahöylä ollut, mutta ainakin se liikkui ja oli jollakin asteella kuulolla avuille. Lisätyt askellajit piti kaivella sieltä kaikista syvimmästä onkalosta, mutta kylläpä nekin sieltä sitten löytyivät, kun Lissu vain jaksoi muistuttaa, kuka määräsi ja ketä. Valmennuksen mittaan kuitenkin saatoin huomata, minkälainen viha-rakkaussuhde tällä parivaljakolla oikein oli ja en suoraan sanoen oikein tiennyt, mitä mieltä tamman selässä istuva ratsastaja tästä kaikesta oikein oli. Tyypilliseen tapaansa Lissu puhisi satulassa naama nyrpeänä ja välillä taas remahteli nauruun kuin viimeistä päivää. Ainakin silloin, kun yritti saada takaosakäännöstä onnistumaan ja onnistumisprosentti oli lähellä nollaa. Hullu nainen...

Mutta hei, vastalaukka ainakin onnistui - melkein! Kiukku ei meinannut alkuun nostaa koko laukkaa, mutta lopulta kun se onnistui ja saimme nähdä sellaista varsin laiskanpulskeaa menoa, tuli sieltä sentään jotain onnistumistakin ilmoille. Vaikka olin ollut ihan varma oikean laukan noston hankaluutta katsellessani, ettei se vastalaukka ainakaan onnistuisi, niin kyllä se sieltä syntyi kuin ihmeen kaupalla! "Nyt äkkiä lopetetaan, vielä kun menee näin hyvin!" huikkasin viimeisen noston päätteeksi ja annoin Lissun siirtyä loppuverryttelyiden pariin.

Lue päiväkirjaa