Myrskyviikate VH16-018-1226

NimiMyrskyviikate "Rysky" KasvattajaAino Myräkkä, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri160cm, tummanpunaruunikko MeriititCh, KTK-II, KRJ-I, ERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 18.09.2015, 14v
satunnainen (3v 18.12.2015)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotus
va B / 100cm / 90cm

30.10.2016 kantakirjasimme Ryskyn R-suunnalle. Pisteitä kertyi 71 ja palkinto on komea KTK-II!

29.03.2017 Ryskylle myönnettiin VSR:n jalostusarvostelukirjain C.

05.07.2017 ruunikolle myönnettiin Championin arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

15.07.2017 orhimme ryskyi KRJL:n tilaisuuteen pokaten 103 pistettä ja KRJ-I -palkinnon.

30.08.2017 edessä oli ERJ:n laatuarvostelu, josta mukaan tarttui 103,50 pisteen ERJ-I -palkinto.


Kuvaajat eivät halua nimiään mainittavan.

Luonnekuvaus

Vaikka hintapyynti olikin mielestämme hieman turhan korkea, emme voineet unohtaa myynti-ilmoituksessa patsastellutta iki-ihanaa tukkajumalaruunikkoa oria. Olimme etsimässä uutta hevosta myyntipalstoilta ja Rysky kiinnitti huomiomme kaikin puolin: maailman komein tukkajumalaruunikko, jonka suku vei jalat alta ja kasvattajakilpailun voitto koulupuolella viimeistään vakuutti meidät. Irtohypytysvideollakin näimme lahjakkaan, joskin hieman epävarman hyppääjän. Alkuun sivuutimme ilmoituksen siitä huolimatta yläkanttiin lyödyn hinnan vuoksi.

No, niinhän siinä sitten kävi, että alkukevään aurinkoisena, koleana päivänä ihailimme Ryskyn liikkeitä ihan livenä ja tulimme siihen tulokseen, että jos tämä hevonen ei lähde mukaamme, kadumme lopun ikäämme. Niinpä tarjouksia heiteltiin omistajan kanssa puolin ja toisin hetkinen, kunnes pääsimme molempia tyydyttävään ratkaisuun siitä, millainen summa kauppakirjaan kirjoitetaan. Kun eläinlääkärikin vilkutti vihreää valoa lyötiin nimi alle ja Rysky lastattiin autoon, matkalle kohti Susirajaa.

Rysky on joka sentin arvoinen, joka siitä maksettiin. Omanarvontuntoinen herrasmies, jolla on jonkin verran orimaisia piirteitä, mutta joka on ehdottoman toimiva ja asiallinen, oli tilanne mikä tahansa. Asiansa osaavalle käsittelijälle yhtä helppo kuin se ratsastuskoulun luotettavin lastenvahti, osaavammalle ratsastajalle unelmien satuhevonen, kun on saatu selvät sävelet. Tämä on tosin niitä hevosia, jotka eivät edes hyväntahtoisesti siedä käsittelijältä kokemattomuutta tai ratsastajalta osaamattomuutta, vaan huitovat jalalla tai ovat niitä kuuluisia nanosekunissa kiihtyviä nato-ohjuksia. Ryskyssä myös tiivistyy ainakin joitain orien stereotypioita: se on kova huutamaan tilaisuuden saadessaan, huitoo etujaloillaan, mutta toisaalta sietää sen kaapin paikan näytön eikä suinkaan vedä hernettä nekkuun.

Varmaankin stereotyyppisin ori, joka meillä on hetkeen kävellyt vastaan. Sellaisin sanoin Ryskyä tulee hoitotilanteessa usein kuvattua. Se on kiltti herrasmies niin kauan, kuin tietää kaapin paikan, mutta koettaa kyllä kovasti huudella ja komentaa etujalalla. Näistä pitää huomauttaa orille heti, eikä viidestoista päivä, tai seuraavaksi alkaa kahta kauheampi huitominen ja jopa pystyyn hyppiminen, josta ei enää tiukalla eillä selvitäkään. Niin kauan, kun muistaa sanoa Ryskylle välittömästi, kuka määrää, se on loistava hoidokki jota voi myös rapsuttaa otsasta ja antaa sen yhden pusun turvalle. Kengittäjällä ei ole orin kanssa niin mitään ongelmia, eläinlääkärin kanssa on sama tilanne. Vain piikkien kanssa Rysky kaipaa hieman varmistelua huulipuristimen avulla, mikäli se puuttuu voi olla, ettei piikki koskaan kohtaa orin kaulaa. Kokonaisuudessaan ori on kuitenkin asiallinen käsitellä, kunhan muistaa kohdella sitä orina.
Ryskyä talutetaan varmuuden vuoksi ketju leuan alla tai liinan kanssa. Yleensä se kävelee vieressä nätisti, kiirehtimättä tai vetämättä, mutta varotoimenpiteenä siltikin näin. Se saattaa nimittäin muiden hevosten kohdalla alkaa liikaa röyhistelemään rintaansa ja kuopimaan etusillaan, jolloin sille yleensä riittää roima "ei", mutta on ollut pari tilannetta, kun taluttaja on kaivannut omaa tilaa ja pidempää narua rauhoittaakseen homman. Vaan yhdeksässä tapauksesta kymmenessä Rysky toimii kuin ihmisen mieli, kunhan ihminen on tarpeeksi määrätietoinen. Autoon ori kävelee täysin ongelmitta, matkustaa kohtalaisesti - toisten orien kanssa naru tiukalla, niin se ei turhan paljoa kiinnitä niihin huomiota, tammojen kanssa Ryskyä ei kuskata. Autosta pois tullaan nätisti ja rauhassa.

Osaava satujen leijailuhevonen, joka on suomenhevosen tapaan hieman etupainoinen, mutta helppo nostaa, koota ja ratsastaa peräänantoon. Ainakin teoriassa, koska todellisuudessa Rysky ei ikimaailmassa anna ratsastajalleen ilmaiseksi mitään, ei edes sitä yhtä pysähdystä eikä yhtä liikkeellelähtöä. Se on luonnostaan eteenpäinpyrkivä, melko herkkä hevonen, jota pitää ratsastaa pehmeästi ja nätisti. Omanarvontuntoisuus ei orissa tarkoita itsepäisyyttä, vaan se tekee aina mielellään hommia, kunhan sille ollaan oikeasti reiluja. Repivää, potkivaa tai heiluvaa ratsastajaa Rysky ei siedä sitten ollenkaan, vaan singahtaa heti pois paikalta valtavien pukkihyppyjen kera. Sen verran reilu ori on, ettei nyt parista erheestä suutu, mutta ruunikko huomaa kyllä koska selässä on aloittelija ja koska ei.
Rysky toimii pehmein, kevyin avuin, istunnallakin ratsastamalla, jos avut vain annetaan oikein, muistetaan aina myös hellittää eikä nypitä. Orilla on hyvä tasapaino ja se on helppo koota hyvin pienellä vaivalla, eikä liene yllätys, että sen bravuurinumeroita ovat kootut askellajit, vastalaukat ja laukanvaihdot. Paketti toki leviää helposti myös käsiin, jos ratsastaja alkaa ratsastaa vähän sinne päin, koska yksinhän Rysky ei todellakaan tee.

Monilahjakas ja sillä viisiin, mutta Ryskyllä on etenkin hypätessä myös heikkoutensa. Se ei edelleenkään siedä repimistä, nykimistä eikä muutenkaan kovakouraisia otteita vaan kieltää ja poistuu vilkkaasti paikalta. Lisäksi sillä on hieman itsevarmuuden puutetta esteillä - tekniikkaa ja kapasiteettia riittää, mutta ori on etenkin yli kahdeksankympin esteillä epävarma ja hieman hidasteleva. Lisäksi se ei hyppää liian hitaasta laukasta, joten ratsastajan pitää pitää huoli siitä, että laukka rullaa ja Rysky ei jää yksin, jotta kieltoja ei synny. Orilla on oikein hyvä tasapaino ja se kääntyy vaikka lantin päällä, mutta se ei näe itse hyppypaikkoja, joten tässäkin on oltava selästä käsin ohjeistamassa. Lisäksi ruunikko alkaa helposti kiellellä, jos kolauttelee liikaa, koska se syö sen itsevarmuutta.

Ei liene yllätys, että kisapaikalle saapuessa Rysky alkaa heti huudella. Sen annetaan kerran ilmoittaa paikallaolostaan, ja sitten sille taas huomautetaan turvan tukkimisesta jotta hommasta tuleekin jotain. Oria ei viedä ehdoin tahdoin käsihevosalueella muiden lähelle, jotta sillä ei ala se etusilla huitominen. Kunhan pitää varansa muiden hevosten kanssa ja kohtelee Ryskyä kuten kotonakin, se on erinomaisen toimiva ja hieno peli. Verryttelyssä ori onneksi keskittyy työntekoon, ei muihin hevosiin - jos ne nyt eivät ihan sen turvalle änge - ja suorituksessa se niinikään osaa keskittyä niihin olennaisiin asioihin. Erityisesti koulupuolella Rysky on aivan loistava peli ja lähes poikkeuksetta yltää kärkiprosenteille, estepuolella sen kanssa joutuu tekemään hieman enemmän töitä menestyksen eteen.

Sukutaulu

i. Murhekuusi
evm, sh, trt, 156cm
ii. Murhamyräkkä
evm, sh, rt, 153cm
iii. Hengenlähtö
evm, sph, vrt, 147cm
iie. Tiilenkujan Taifuuni
evm, sh, trt, 154cm
ie. Itkupaju
evm, sh, vrt, 153cm
iei. Rellestellen
evm, sh, vrt, 154cm
iee. Surupihlaja
evm, sh, trt, 155cm
e. Myllykivi
evm, sh, klm, 163cm
ei. Kallionaakka
evm, sh, m, 157cm
eii. Linnunlento
evm, sh, vrt, 159cm
eie. Rilloiraahka
evm, sh, m, 153cm
ee. Villiriehka
evm, sh, prt, 162cm
eei. Riuska-Reino
evm, sh, vprt, 164cm
eee. Villiinavehka
evm, sh, rt, 155cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. Murhekuusi, tummanrautias 156cm korkea ori oli ryhdikäs, hyvä ratsutyyppi, tarpeeksi orimainen. Syvä, lihaksikas runko, vahva kaareva kaula, pitkä lautanen. Etujaloissa oli jonkin verran ulkokierteisyyttä, muuten Murhekuusen jalat olivat melko priimaa, kaviot kuluivat hieman nopeasti, mutta tarpeeksi osaavalla kengityksellä ne pysyivät kunnossa kisakaudellakin. Orin käynti oli hieman ahdasta takaa, ravi ei niinkään, vaan se oli pitkää ja irtonaista. Laukka oli kuitenkin ehdottomasti Murhekuusen paras puoli, se oli kolmitahtista, pyörivää, irtonaista ja rentoa, luonnostaan hyvää koota. Ori kilpaili pääasiassa kouluratsastuksessa vaativa B -tasolla, esteitä se hyppäsi vain 90cm asti ja kisoissa päädyttiin lopulta jättämään se 80cm luokkiin, sillä hyppy oli hieman hillitöntä ja varomatonta. Esteiltäkin tuli kuitenkin jonkin verran ruusukkeita, ja jos omistajalla olisi ollut aikaa ja kiinnostusta Murhekuusta opettaa paremmin estepuolella, se olisi varmasti ollut hyvä pienten luokkien peli. Luonteeltaan se oli karjas, mutta oikeissa käsissä nöyrä ja herkkä ratsu, sopivan säpäkkä olematta kuumuva paitsi esteillä. Murhekuusi kantakirjattiin ratsusuunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Murhekuusen sadasta jälkeläisestä löytyy jos jonkinlaista hiihtäjää: rakennettaan se ei periyttänyt erityisen voimakkaasti vaan sitä löytyy varsoista laidasta laitaan aina emän mukaan. Liikkeet ovat kuitenkin poikkeuksetta olleet hyvät ja kapasiteetti on riittänyt vähintään helppoon A:han (yleensä korkeammalle), jos koulutus ei olekaan sinne asti edennyt. Hyppylahjojaan varsat eivät Murhekuuselta perineet, hyvien estetammojen jälkeläiset ovat kyllä päässeet loistamaan jopa 110cm luokissa. Luonteeltaan jälkeläiset muistuttavat lähes poikkeuksetta isäänsä, ne ovat herkkiä, nöyriä ja säpäköitä, ennemminkin kilpa- kuin harrastehevosia.

ii. Murhamyräkkä, rautias 153cm korkea ori edusti kohtalaista ratsutyyppiä, jossa näkyi vielä pari juoksijan piirrettä. Se oli ryhdikäs, sillä oli pyöreä ja lihaksikas, hieman pitkähkö runko ja kantava lanne. Siroluiset, mutta suora-asentoiset jalat, hyvät kulmaukset takasissa, hieman lyhyet vuohiset. Murhamyräkkä melkoi jonkin verran sekä käynnissä, että ravissa, muuten sen liike oli hyvää ja suoraa, melko irtonaista ja tahdikasta. Laukka oli matalanpuoleista ja huonossa lihaskunnossa valui herkästi nelitahtiseksi. Orilla kuitenkin kilpailtiin hyvillä tuloksilla helppo B ja helppo A -tasoilla, kun kunto pysyi hyvänä myös laukka luonnistui. Kotona hypättiin 80cm ratoja, mutta omistajan kiinnostuksen puutteen vuoksi kilpailut jäivät käymättä (tai saihan Murhamyräkkä yhden ruusukkeen 60cm luokasta tallikisoissa). Tekniikka sillä olisi ollut kelvollinen, mutta estepuolen kapasiteetti jäi kokonaan käyttämättä. Murhamyräkkä oli yhden ihmisen hevonen, helppo käsitellä ja hyvä ratsastaa, mutta vieraille pahantuulinen, karjas näpsijä, jonka selässä ilo jäi kokematta. Tämän (ja hyppyrutiinin puutteen) vuoksi kantakirjaus jäi, koeratsastuksesta ei olisi tullut mitään.
Murhamyräkkää käytettiin kaikesta huolimatta viidelletoista tammalle, joista valitettavasti vain seitsemän tiinehtyi. Seitsemässä jälkeläisessä on lahjakasta kouluratsua, luonteeltaan ne eivät kaikki ole niitä helpoimpia, mutta isäänsä parempia vieraille kuitenkin. Ori jätti jälkeläisiinsä erityisesti raviaan, mutta mikään huippuperiyttäjä se ei ollut.

ie. Itkupaju vaaleanrautias 153cm kaunis tamma, hyväleimainen tamma. Sillä oli kevyt, kaareva kaula, hyvä loiva lapa, syvä pyöreä sopusuhtainen runko ja pitkä laskeva lautanen. Jalat olivat melko hyväasentoiset, etusissa oli ulkokierteisyyttä ja takaset olivat lievästi käyrähköt, kaviolaadussa oli toivomisen varaa, mutta kengät jalassa kulkien ne kestivät normaalia käyttöä. Itkupajulla oli hyvä, ylössuuntautuva liike, erityisesti laukassa joka pyöri hyvin kolmitahtisena alusta saakka. Tamma irtohyppäsi nuorempana hyvällä tyylillä 120cm asti ja sai laatuarvostelukarsinnoissa kasia-ysiä, se ei koskaan kilpaillut esteillä, mutta kapasiteettia olisi ollut todennäköisesti metrin luokkiin asti. Sen sijaan Itkupaju kilpaili koulua vaativa B -tasolla, valjakkoa vaativassa luokassa hyvin menestyen. Koulussa se pyöri lähinnä alueluokkia, muutama kansallinen joukossa, valjakkopuolella se kilpaili peräti kansainvälisissä luokissa ja sijoittui niissäkin tasaisesti. Itkupaju oli luonteeltaan kiltti, mutta säpäkkä ja omanarvontuntoinen tamma, joka kyllä osoitti mieltään niin että näkyi ja kuului, jos koki tulleensa väärinkohdelluksi. Tamma palkittiin kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla lukuisten sijoitustensa perusteella, myös hyppytyylistä se sai paljon kehuja.
Itkupaju varsoi kuusi kertaa, valitettavasti yksi varsoista syntyi kuolleena. Sen jälkeläiset ovat erinomaisia kouluratsuja, estepuolen osaaminen hieman heittelee (vain kaksi varsaa perivät Itkupajun erinomaiset hyppylahjat) ja hyviä kilpahevosia kukin. Harrasteratsuiksi niistä ei oikein herkän luonteen vuoksi ole, mutta kaikki myytiinkin koteihin, jossa niitä haluttiin käyttää kilpakäyttöön.


e. Myllykivi oli kulomusta 163cm korkea, "pieni tammanpyöryläinen". Kovin pieni se ei tietenkään ollut, mutta matalaryhtinen, pyöreärunkoinen, pitkäkaulainen ja hyvässä lihassa (lihavuuskunto 5- läpi elämän) oikein hyväjalkainen tamma. Rakenteellaan se ei ehkä juhlinut, mutta liikkeet olivat yllättävänkin näyttävät, erityisesti se sai kehuja hyvästä, tahdikkaasta ravistaan. Ei Myllykivi tietenkään puoliverisille pärjännyt suorassa vertailussa, mutta se sai helppo A -tason kansallisissa luokissa +60% tuloksia melko säännönmukaisesti. Omistaja itse ei tammalla hypännyt, mutta se oli pari vuotta ammattilaisella ratsastettavana ja kilpaili 90cm luokkia, kotona treenasi metriä. Tekniikka ei kenties ollut se kaunen mahdollinen, mutta esteet ylittyivät puhtaasti vaikka sijoituksilta yleensä tiputtiinkin. Luonteeltaan Myllykivi oli melkoinen perusmöllöttäjäputte - herkkä niin kauan, kun sitä ratsasti herkästi ja reilusti, etupainoinen apuja kuuntelematon jyrä, jos selässä oli kovakätinen pohkeella naputtelija. Käsitellessä tamma oli kuitenkin ihana kullanmurunen, ystävällinen kaikkien kaveri. Kantakirjaan omistaja ei tammaa halunnut viedä.
Myllykivi teki neljä varsaa kouluorien kanssa, rakenneperiyttäjänä se ei ollut kummoinen, eikä luonneperiyttäjänäkään. Sen varsat ovat kuitenkin olleet oikein hyviä kisapelejä niin kouluun (huonoinkin varsa on suorittanut helppo A:n hyvin prosentein), esteillä varsat ovat olleet huomattavasti emäänsä lahjakkaampia parhaan kilpaillessa avoimia 120cm luokkia.

ei. Kallionaakka musta 157cm hyväntyyppinen ja ryhdikäs ori, jolla oli kevyt, pyöreä ja lyhyt runko, kevyt pitkä ylös kiinnittynyt kaula, jyrkkä lautanen, kuivat haja-asentoiset jalat, takasissa käyrät kintereet ja pitkät vuohiset. Rakenteestaan, etenkään jaloistaan Kallionaakka ei saanut juuri kiitosta, eivätkä liikkeet olleet kummoiset: käynnissä takaset hivuttivat, etuset meloivat, ravissa liikkeet suorenivat, mutta takasten liike jäi silti ahtaanlaiseksi. Koulupuolella ori ylsi helppo B -tasolle ja sai sieltä ihan kelvollisia prosentteja, mutta sen todelliset lahjat olivat estepuolella. Laukassa oli hyvä tahti, sitä oli helppo lyhentää ja pidentää, hypyssä oli hyvä ponnistus ja selän käyttö, se oli rohkea, varma ja kapasiteetikas hyppääjä. Etuset olisivat voineet nousta paremmin, mutta kyllä Kallionaakka 110cm tasolta sai lukuisia ja taas lukuisia ruusukkeita. Se oli luonteeltaan herkkä ja yritteliäs, yhteistyöhaluinen ja nöyrä, ei juuri orimaisia piirteitä vaikka se saattoikin yllättää ja alkaa röyhistellä rintaansa liiankin kanssa. Kallionaakka oli kuitenkin sukupuolestaan huolimatta koko perheen hevonen, jonka kanssa lapsetkin pärjäsivät (valvonnan alaisina, tietenkin). Kallionaakka kantakirjattiin toiselle palkinnolle, myöhemmin kisatulosten perusteella ensimmäiselle.
Orin noin 120 jälkeläistä perivät isänsä luonteen ja liikkeet, rakennetta eivät niinkään - yksittäisiä poikkeuksia reiluun sataan varsaan totta kai mahtuu. Kallionaakka on este- ja kenttäpuolelle haluttu nimi ennemmin emänisänä kuin suoraan isänä. Sen omat varsat eivät yllä aivan isänsä tasolle esteillä, mutta sen hyppyjen hyvät piirteet korostuvat, kun se tulee varsaan emänisänä.

ee. Villiriehka oli kaunis, oikein ketunpunainen punarautias (162cm) tamma, joka toimi ikänsä perhehevosena. Sen pitkä liinahtava harja ja kaunis katse käänsivät päitä jo itsessään, lisäksi ne, jotka yhtään tiesivät hevosen rakenteesta ihailivat sen kaarevaa kaulaa, hyvää lapaa, syvää pyöreää runkoa ja hyvää takaosaa. Etujaloissa oli lievää sapelisuutta ja takasissa pihtisyyttä, muuten Villiriehka oli nätti, hyvärakenteinen suomenhevonen. Toki sillä oli pikkuvikaa myös muualla kropassaan, mutta se ei haitannut. Tamman liikkeet olivat matalat, lievästi melovat niin käynnissä kuin ravissakin, laukassa olisi voinut olla parempi tahti, mutta perhehevoselle se riitti. Villiriehka itse ei koskaan kilpaillut mitään lajia, se osasi kyllä pyydettäessä väistöt, avot, sulut ja laukanvaihdon ja hyppäsi 80cm esteitä, mutta pääasiassa sillä ajettiin reellä ja kärryillä, sekä maastoiltiin. Villiriehka oli kiltti ja lempeä kuin mikä, ei ehkä ihan pikkulasten käteen sopiva ilman aikuisen valvontaa (sillä oli paha tapa viedä lempeän jämäkästi haluamaansa suuntaan, yleensä ruohotupsuille). Perheessä tapahtuneen onnettomuuden myötä Villiriehka myytiin aikanaan siitoskäyttöön hevoskasvattajalle kiinnostavan sukunsa ansiosta.
Villiriehka ehti vanhemmilla päivillään varsoa peräti kahdeksan kertaa, se pysyi hyväkuntoisena aina kolmikymppiseksi asti. Tamman jälkeläisissä oli paljon hyvää rakennetta ja lahjoja kisapuolelle, mutta samalla kultainen luonne, joka sopi myös harraste- ja perhekäyttöön. Pari lahjakkainta yksilöä ylsi koulupuolella peräti vaativaan B:hen, esteillä metrikymppiin ja kenttäratsastuksessa joku kävi nappaamassa pari helpon luokan voittoa.

Jälkeläiset

s. 30.05.2016 sh-o. Illanniittäjä, e. Välkevirran Aamutar, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 03.06.2016 sh-o. Kaunankalpa, e. Vihavalkea, om. Kemiina VRL-02815
s. 06.06.2016 sh-t. Vuornan Myrskyhelmi, e. Revonheinä, om. meea (VRL-09844), Helmiahon Suomenhevoset
s. 25.10.2016 sh-t. Viikatevalkeat, e. Vihavalkea, om. mori-mori (VRL-11325)
s. 05.11.2016 sh-t. Turmeltajan Sadonkorjuusirppi, e. Almiida, om. Tuulia T. VRL-00084

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KRJ - 44 sijoitusta joista 9 voittoaERJ - 42 sijoitusta joista 14 voittoa
21.06.2016 Turmeltaja va B 2/30
21.06.2016 Kuuralehdon hevostila va B 3/40
22.06.2016 Kuuralehdon hevostila va B 2/40
25.06.2016 Turmeltaja va B 5/30
26.06.2016 Viisikko va B 5/40
27.06.2016 Kuuralehdon hevostila va B 4/40
27.06.2016 Kuuralehdon hevostila va B 3/40
28.06.2016 Kuuralehdon hevostila va B 3/40
28.06.2016 Viisikko va B 1/40
30.06.2016 Turmeltaja va B 2/30
04.07.2016 Turmeltaja va B 2/30
07.07.2016 Turmeltaja va B 1/30
08.07.2016 Turmeltaja va B 3/30
08.07.2016 Turha va B 2/30
09.07.2016 Viisikko va B 6/40
09.07.2016 Turha va B 1/30
11.07.2016 Viisikko va B 4/40
11.07.2016 Kuuralehdon hevostila va B 1/30
11.07.2016 Metsovaara va B 2/40
11.07.2016 Metsovaara va B 4/40
12.07.2016 Metsovaara va B 4/40
13.07.2016 Turha va B 4/30
13.07.2016 Kuuralehdon hevostila va B 1/30
14.07.2016 Metsovaara va B 4/40
15.07.2016 Metsovaara va B 6/40
15.07.2016 Kuuralehdon hevostila va B 3/30
15.07.2016 Oakhill va B 1/30
16.07.2016 Heljävirta va B 3/30
16.07.2016 Metsovaara va B 2/40
17.07.2016 Heljävirta va B 4/30
19.07.2016 Heljävirta va B 2/30
22.07.2016 Kuuralehdon hevostila va B 6/40
26.07.2016 Kuuralehdon hevostila va B 6/40
28.07.2016 Kuuralehdon hevostila va B 3/40
02.08.2016 Heljävirta va B 2/40
03.08.2016 Kuuralehdon hevostila va B 6/40
05.08.2016 Kuuralehdon hevostila va B 1/40
06.08.2016 Heljävirta va B 1/40
09.08.2016 Kuuralehdon hevostila va B 6/40
10.08.2016 Heljävirta va B 3/40
12.08.2016 Heljävirta va B 2/40
15.08.2016 Heljävirta va B 1/40
16.08.2016 Heljävirta va B 6/40
17.08.2016 Heljävirta va B 2/40
22.06.2016 Heljävirta 100cm 4/40
22.06.2016 Heljävirta 100cm 6/40
22.06.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 2/40
23.06.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 5/40
24.06.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 5/40
24.06.2016 Heljävirta 100cm 6/40
25.06.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 1/40
27.06.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40
27.06.2016 Heljävirta 100cm 1/40
28.06.2016 Heljävirta 100cm 4/40
29.06.2016 Heljävirta 100cm 2/40
29.06.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 1/40
01.07.2016 Mandelbacke 100cm 1/25
13.07.2016 Huvitutti 100cm 1/40
13.07.2016 Huvitutti 100cm 1/40
13.07.2016 Március 100cm 1/18
13.07.2016 Március 100cm 4/18
14.07.2016 Huvitutti 100cm 6/40
15.07.2016 Huvitutti 100cm 6/40
16.07.2016 Heljävirta 100cm 4/30
16.07.2016 Huvitutti 100cm 1/40
16.07.2016 Március 100cm 1/18
18.07.2016 Huvitutti 100cm 6/40
19.07.2016 Heljävirta 100cm 2/30
21.07.2016 Hortensia 100cm 3/40
22.07.2016 Huvitutti 100cm 1/40
23.07.2016 Huvitutti 100cm 4/40
24.07.2016 Hortensia 100cm 6/40
26.07.2016 Hortensia 100cm 5/40
06.08.2016 Viisikko 100cm 1/30
15.08.2016 Viisikko 100cm 2/30
17.08.2016 Viisikko 100cm 2/30
20.08.2016 Viisikko 100cm 4/30
22.08.2016 Viisikko 100cm 2/30
25.08.2016 Viisikko 100cm 3/30
29.08.2016 Viisikko 100cm 4/30
10.09.2016 Oakhill 100cm 4/30
11.09.2016 Oakhill 100cm 4/30
11.09.2016 Oakhill 100cm 1/30
13.09.2016 Oakhill 100cm 4/30
16.09.2016 Oakhill 100cm 1/30
09.01.2017 Vähäpelto 100cm 1/30
VSR - 1 sijoitusta joista 0 voittoa
31.01.2017 Susiraja VSR Cup va B 2/89

Valmennukset

23.12.2016 Estevalmennus, valmensi dookie

Vaikka joulunaika onkin yleensä melko kiireistä aikaa, päätin pistäytyä Susirajassa vierailulla. Toki lähinnä joulun ja pienoisten lahjojen vuoksi, mutta myös siksi, etten ollut päässyt käymään tilalla pitkään aikaan. Kuulumisten ja parin hassun lahjapaketin antamisen jälkeen kuulutin sekä Lissun että narrin hakemaan itsellensä ratsut ja tulemaan pikimmiten kentälle, jonka pohja oli melko mukavassa kunnossa pieneen estetreeniin. Ja treenit on toki hyvä pitää ennen joulua, koska joulun jälkeen hyppääminen muuttuisi luultavasti puomien keilaamiseksi palloksi paisuneiden ratsastajien muodossa, tai niin ainakin meikäläisen kohdalla tapahtuisi...
Joten eikun tuumasta toimeen, pian tallin omistajattaret saapuivat kentän aitojen sisäpuolelle komeiden ratsujensa kyydissä. Lissulla oli allaan komea ruunikko Rysky, ja narrilla puolestaan oli ratsunaan ihana blondipoika Hemppa.
Alkuverryttelyt ratsukot saivat hoitaa melkolailla itsenäisesti, sillä nämä orit olivat minulle vähän vieraampia tapauksia, ja halusin seurailla ratsukoiden yhteistyön sujumista radan rakentamisen lomassa.

Rysky oli osoittautunut melkoisen herkäksi tapauksesi alkuverkkoja seurailtuani, mutta Lissu osasi ratsastaa oria oikein näppärästi ja Hänen Herraudelleen riittävän pehmeästi. Verryttelyiden ja välikäyntien jälkeen selostin ratsukoille kymmenen esteen radan kulun, joka oli korkeudeltaan hurjaa puolen metrin luokkaa. Tänään nimittäin oli tarkoituksena ratsastaa radat lähinnä aikaa silmällä pitäen, ja sitä kautta erilaisia ratalaukkoja hakien. Ensimmäisenä koitokseen saivat lähteä Lissu ja Rysky, joita pyysin suorittamaan radan rauhallisessa ja lyhyehkössä laukassa. Muistuttelin ratsastajaa kuitenkin pitämään huolen, että laukassa säilyisi tasainen rytmi ja että se ennenkaikkea pyörisi riittävän ponnekkaasti läpi radan - löysässä laukassa jopa näiden jättiesteiden tuhoaminen onnistuisi mitä luultavimmin melkoisen helposti.
Rysky lähti melko innostuneen oloisena kohti ensimmäistä, pääty-ympyrälinjalla olevaa ristikkoa ja loikkasi sen yli melko teatraalisesti. Innarille tultaessa Lissu jäi vähän hypyssä jälkeen, kun Rysky otti ja nykäisi ensimmäiselle esteelle askelta liian aikaisin. Tästä johtuen kolmen esteen innari menikin vähän, ehm, töksähtelevästi, mutta ratsastaja sai asian korjattua heti viimeisen esteen jälkeen. Loppurata sujui melko sujuvasti, muutaman epäilyttävän lähestymisen vuoksi Rysky meinasi jäädä vähän empimään hypätäkö vai ei, mutta Lissu pysyi tomerana kyydissä ja komensi että kyllä hypätään.
Seuraavalla kierroksella oli nopeamman ajan tavoittelun vuoro, joten pyysin Lissua työstämään laukasta reippaan ja hyvin pyörivän ennen radan aloitusta. Ryskyn ilme muuttui jotenkin vähän epäröiväksi, mutta se lähti radalle kuitenkin kiltisti ratsastajaansa kuunnellen. Innarille laukkaa tuli lyhentää hieman, joka onnistui oikein hyvin - rytmi säilyi hyvin kaikilla kolmella esteellä, ja tällä kertaa aloituskin osui nappikohtaan. Paria ylihypättyä pikkupystyä ja yhtä aivan liian aikaisin lähtenyttä hyppyä lukuunottamatta tämäkin rata suoritettiin sujuvasti ja puhtaasti.
Viimeiselle kierrokselle otettiin pieni kilpailu molempien ratsukoiden kesken; rata tuli ratsastaa mahdollisimman nopeasti ja tietenkin virheettä, ja kuten estekisoissa noin yleensä, nopeamman ajan ja puhtaan radan ratsastanut voittaisi. Voittajalle tosin ei ollut luvassa mitään, paitsi voittajafiilis tietenkin. Lissu ja Rysky olivat saaneet taas huilata hetken narrin ja Hempan hypätessä, joten he saivat lähteä radalle ensin. Ryskykin selvästi asennoitui ratsastajansa mukaan kilpailufiilikseen, ja se lähti lennokkaasti kohti ensimmäisiä esteitä. Huutelin muutamia melkeinpä itsestäänselviä ohjeita radan edetessä, mutta ratsukko suoriutui kuitenkin radasta oikein kelvollisesti. Kehuin kaksikkoa siististä ja nopeasta radasta, ja pyysin aloittamaan loppuravailut narrin ja Hempan suoritusta odotellessa. Lopputulokseksi tuli Lissun ja Ryskyn voitto, kun Hemppa ja narri olivat ottaneet yhden puomin mukaansa pienestä kompuroinnista johtuen.

Lue päiväkirjaa