Kurjenpesä

Wareham Reena "Ree"

Perustiedot

Meriitit

© SM

Tausta

Olen pohtinut estehevoskasvatuksen asteittaista lopettamista; kouluratsastajahan minä olen! Estepuolen kasvattini ovat kyllä menestyneet mukavasti ja tuoneet rahaa kotiin, mutta estehevoset vaativat aina kisaajan, ne yleensä asuvat muualla.. Kulut ovat korkeammat kuin kouluhevosilla, joilla kilpalen itse. Kallistahan tämä on joka tapauksessa, enkä minä ole miljonääri. Lainani olen maksanut ja Kurjenpesä on pysynyt yllättävänkin vakavaraisena, mutta silti.

Ajatukseni otti jokusen askeleen takapakkia tehdessäni kaupat kolmesta Wareham Warmbloodsin estesukuisesta varsasta. Yksi näistä, rautias holsteintamma Reena, ihastutti myyntikuvissa ja -videoissa uteliaalla, avoimella persoonallaan, miten mutkattomasti se suhtautui kuvaavaan kameraan, tuli jututtamaan ihmisiä. Varsa liikkui vaivattoman oloisesti, liikkeissä oli joustoa, ei mitään jalat alta vetävän hienoa mutta kaikin puolin terveen näköinen liikerata. Laukka oli kylläkin enemmän varsan riemurallia ilopukein ja ihme kaniloikin höystettynä, joskin pidin kovasti niistä laukka-askelista jotka riemunkirmauspomppomisten välistä löysin. Mielenkiintoinen suku kruunasi kokonaisuuden.

Suomeen saapuessaan Reena oli melko epäkiitollisessa kasvuvaiheessa oleva vuosikas, juuri kokoa kasvanut kuikelo, sellainen jonka kohdalla jokainen omistaja päättää odottaa hetken ennen seuraavia näyttelyitä tai somekuvien ottamisia. Jäihän Reenan epäsuhtaisuuskin mieleeni, silti raudikon ihana persoona, luonteva seurallisuus, rohkeus sekä uteliaisuus, piirtyvät mieleeni kaikkein kirkkaimpina. Tamma on nuoresta pitäen ollut mitä ihastuttavin hevonen, kiltti ja luottavainen, aina valmiina tekemään töitä ja oppimaan uutta. Yksinkertaisen ihastuttava persoona!

Luonne

Hörökorvat, utelias katse, ystävällinen ilme, ripaus seikkailunhalua sekä roppakaupalla annosteltua rohkeutta. Reestä kasvoi oikoa luottoratsu – väitän melkein kenen tahansa uskaltavan hypätä tällä tammalla! Ei nyt tietenkään sitä metrikuuttakymmentä, johon Ree kykenee, mutta minäkin olen hypännyt 130cm tehtäviä. Minä, joka olen yleensä hypännyt noin metriä enkä sitäkään lähes joka hevosella. Reen selässä itsevarmuus kuitenkin kasvaa kohisten, tamma tuntuu valavan rohkeutta muihinkin kuin itseensä. Se ei ole liikeihme, mutta satulassa on mukava, helppo istua ja mukautua etenkin laukkaan, hypytkin ovat todella tasapainoisen helppoja ponnistuksesta alkaen. Ammattiesteratsastajatkin ovat kehuneet Reen hyppyä, nimenomaan sitä helppoutta ja vaivattomuutta, miten luontevalta hypyt tuntuvat korkeillakin esteillä, teknisillä radoilla.

Ree ei tosiaan ole mikään liikeihme. Askelista löytyy kyllä tahtia ja joustavuutta, takaosa työntää hyvin, laukka pyörii kauniisti. Etenkin käynnissä etuosan liike jää vähän ahtaaksi (ravissa sekä laukassa liike väljenee), liikkeet voisivat olla irtonaisemmat. Käynnin ahtaudesta huolimatta Ree harvemmin kopsii jalkoja toisiinsa eikä se onneksi polje kantojaankaan. Kouluarvosanana antaisin Reelle turvallista perusseiskaa joka askellajista, tasapainosta sekä ketteryydestä, miellyttävästä ratsastettavuudesta taas yhdeksikön. Ainakin! Raudikkoni lähtee aina iloiten töihin, niin hyppäämään, maastoretkille kuin sileätreeneihinkin, kesäiset uittoreissut ovat mitä riemastuttavimpia seikkailuita Reelle.
Hyppääminen on tietysti Reen leipälaji, bravuuri, siihen se on jalostettu. 160cm rataesteet sujuvat samalla helppoudella jolla itse tarkistan postilaatikon; asia sujuu täysin omalla painollaan, luonnollisesti, melkein ajattelematta. Reellä on pienestä pitäen ollut estesilmää, osasi jo irtohypytyksissä valita ponnistuspaikat itse sekä tehdä tarvittavia korjauksia hypyn aikana tai seuraavassa hypyssä, elleivät korjaustoimet olleet mahdollisia meneillään olevassa hypyssä. Ratsastaja kanssa holstein teki alusta alkaen mielellään töitä, hyppäämiseenkin Ree sai aivan uusia ulottuvuuksia päästessään rataestetehtävien, aina vain teknisempien ja haastavampien, pariin koettelemaan taitojaan.

Kenen tahansa kanssa kärsivällisesti, yritteliäästi sekä selkeän mielellään työskentelevä Ree on myös Kurjenpesän helpoimpia käsiteltäviä. Niitä hevosia, joiden kanssa arkinen puuhasteleminen sujuu niin helposti, ettei siitä oikein riitä jutun juurta. Ree kun ei pelkää tai arastelee mitään, sillä ei oikeastaan ole mitään hupsuja tapoja, matkustaminenkin sujuu isommitta stresseittä.. Todella helppo, vaivaton hevonen, hyväntuulinen ja ihastuttava. Sellainen, jonka voisi kuvitella nuorten hevoskirjoihin tai niihin omiin nuoruuden hevosmuistoihin sen tallin lempihevosen rooliin, jonka hoito- ja ratsastusvuoroista käytiin pientä taistelua.

Ei Ree kilpailemistakaan stressaa, tamma lähinnä saa lisävirtaa yleisöstä kuitenkaan ottamatta kierroksia tai lähtemättä lapasesta. Käsihevosalueella raudikko kulkee rentona mukana, pää rentona matalalla kannettuna nousten vain jonkun oikein jännän, uteliaisuuden herättämän asian vuoksi. Verryttelyissäkin Ree on oma itsensä, eikä se kuulemma radallakaan ole sen erilaisempi kuin kotona, korkeintaan vähän enemmän rinta rottingilla tietäessään olevansa katseitten kohteena.

Sukutiedot

Jälkeläiset

00.00.0000 rotu-skp. Varsa i. Jälkeläinen om. Omistaja

Kilpailutulokset

Wareham Reena kilpailee porrastetuissa esteratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

00.00.0000

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen