Kurjenpesä

Wareham Reena "Ree"

Perustiedot

Meriitit

© SM

Tausta

Olen pohtinut estehevoskasvatuksen asteittaista lopettamista; kouluratsastajahan minä olen! Estepuolen kasvattini ovat kyllä menestyneet mukavasti ja tuoneet rahaa kotiin, mutta estehevoset vaativat aina kisaajan, ne yleensä asuvat muualla.. Kulut ovat korkeammat kuin kouluhevosilla, joilla kilpalen itse. Kallistahan tämä on joka tapauksessa, enkä minä ole miljonääri. Lainani olen maksanut ja Kurjenpesä on pysynyt yllättävänkin vakavaraisena, mutta silti.

Ajatukseni otti jokusen askeleen takapakkia tehdessäni kaupat kolmesta Wareham Warmbloodsin estesukuisesta varsasta. Yksi näistä, rautias holsteintamma Reena, ihastutti myyntikuvissa ja -videoissa uteliaalla, avoimella persoonallaan, miten mutkattomasti se suhtautui kuvaavaan kameraan, tuli jututtamaan ihmisiä. Varsa liikkui vaivattoman oloisesti, liikkeissä oli joustoa, ei mitään jalat alta vetävän hienoa mutta kaikin puolin terveen näköinen liikerata. Laukka oli kylläkin enemmän varsan riemurallia ilopukein ja ihme kaniloikin höystettynä, joskin pidin kovasti niistä laukka-askelista jotka riemunkirmauspomppomisten välistä löysin. Mielenkiintoinen suku kruunasi kokonaisuuden.

Suomeen saapuessaan Reena oli melko epäkiitollisessa kasvuvaiheessa oleva vuosikas, juuri kokoa kasvanut kuikelo, sellainen jonka kohdalla jokainen omistaja päättää odottaa hetken ennen seuraavia näyttelyitä tai somekuvien ottamisia. Jäihän Reenan epäsuhtaisuuskin mieleeni, silti raudikon ihana persoona, luonteva seurallisuus, rohkeus sekä uteliaisuus, piirtyvät mieleeni kaikkein kirkkaimpina. Tamma on nuoresta pitäen ollut mitä ihastuttavin hevonen, kiltti ja luottavainen, aina valmiina tekemään töitä ja oppimaan uutta. Yksinkertaisen ihastuttava persoona!

Luonne

Hörökorvat, utelias katse, ystävällinen ilme, ripaus seikkailunhalua sekä roppakaupalla annosteltua rohkeutta. Reestä kasvoi oikoa luottoratsu – väitän melkein kenen tahansa uskaltavan hypätä tällä tammalla! Ei nyt tietenkään sitä metrikuuttakymmentä, johon Ree kykenee, mutta minäkin olen hypännyt 130cm tehtäviä. Minä, joka olen yleensä hypännyt noin metriä enkä sitäkään lähes joka hevosella. Reen selässä itsevarmuus kuitenkin kasvaa kohisten, tamma tuntuu valavan rohkeutta muihinkin kuin itseensä. Se ei ole liikeihme, mutta satulassa on mukava, helppo istua ja mukautua etenkin laukkaan, hypytkin ovat todella tasapainoisen helppoja ponnistuksesta alkaen. Ammattiesteratsastajatkin ovat kehuneet Reen hyppyä, nimenomaan sitä helppoutta ja vaivattomuutta, miten luontevalta hypyt tuntuvat korkeillakin esteillä, teknisillä radoilla.

Ree ei tosiaan ole mikään liikeihme. Askelista löytyy kyllä tahtia ja joustavuutta, takaosa työntää hyvin, laukka pyörii kauniisti. Etenkin käynnissä etuosan liike jää vähän ahtaaksi (ravissa sekä laukassa liike väljenee), liikkeet voisivat olla irtonaisemmat. Käynnin ahtaudesta huolimatta Ree harvemmin kopsii jalkoja toisiinsa eikä se onneksi polje kantojaankaan. Kouluarvosanana antaisin Reelle turvallista perusseiskaa joka askellajista, tasapainosta sekä ketteryydestä, miellyttävästä ratsastettavuudesta taas yhdeksikön. Ainakin! Raudikkoni lähtee aina iloiten töihin, niin hyppäämään, maastoretkille kuin sileätreeneihinkin, kesäiset uittoreissut ovat mitä riemastuttavimpia seikkailuita Reelle.
Hyppääminen on tietysti Reen leipälaji, bravuuri, siihen se on jalostettu. 160cm rataesteet sujuvat samalla helppoudella jolla itse tarkistan postilaatikon; asia sujuu täysin omalla painollaan, luonnollisesti, melkein ajattelematta. Reellä on pienestä pitäen ollut estesilmää, osasi jo irtohypytyksissä valita ponnistuspaikat itse sekä tehdä tarvittavia korjauksia hypyn aikana tai seuraavassa hypyssä, elleivät korjaustoimet olleet mahdollisia meneillään olevassa hypyssä. Ratsastaja kanssa holstein teki alusta alkaen mielellään töitä, hyppäämiseenkin Ree sai aivan uusia ulottuvuuksia päästessään rataestetehtävien, aina vain teknisempien ja haastavampien, pariin koettelemaan taitojaan.

Kenen tahansa kanssa kärsivällisesti, yritteliäästi sekä selkeän mielellään työskentelevä Ree on myös Kurjenpesän helpoimpia käsiteltäviä. Niitä hevosia, joiden kanssa arkinen puuhasteleminen sujuu niin helposti, ettei siitä oikein riitä jutun juurta. Ree kun ei pelkää tai arastelee mitään, sillä ei oikeastaan ole mitään hupsuja tapoja, matkustaminenkin sujuu isommitta stresseittä.. Todella helppo, vaivaton hevonen, hyväntuulinen ja ihastuttava. Sellainen, jonka voisi kuvitella nuorten hevoskirjoihin tai niihin omiin nuoruuden hevosmuistoihin sen tallin lempihevosen rooliin, jonka hoito- ja ratsastusvuoroista käytiin pientä taistelua.

Ei Ree kilpailemistakaan stressaa, tamma lähinnä saa lisävirtaa yleisöstä kuitenkaan ottamatta kierroksia tai lähtemättä lapasesta. Käsihevosalueella raudikko kulkee rentona mukana, pää rentona matalalla kannettuna nousten vain jonkun oikein jännän, uteliaisuuden herättämän asian vuoksi. Verryttelyissäkin Ree on oma itsensä, eikä se kuulemma radallakaan ole sen erilaisempi kuin kotona, korkeintaan vähän enemmän rinta rottingilla tietäessään olevansa katseitten kohteena.

Sukutiedot

Jälkeläiset

00.00.0000 rotu-skp. Varsa i. Jälkeläinen om. Omistaja

Kilpailutulokset

Wareham Reena kilpailee porrastetuissa esteratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

16.12.2025 Stall Fernweh irtoSERT (tuom. Faye)

Päiväkirja & valmennukset

20.09.2025 Pikku hyppyhetki, kirjoittanut Jenna
Rossun kanssa tehdyn lenkin jälkeen kävin syömässä vaatimattomat evääni mutta sen jälkeen olin taasen iskussa. Ree olisi kuulemani mukaan oikea hyväntuulen hevonen, jonka kanssa kaikki sujuisi kuin tanssi. Tämä raudikko asuu tallissa, joten vein sen karsinalle varusteet valmiiksi. Tamma itse oli vielä ulkona, joten suuntasin tarhoille hakemaan sitä. Kutsuin Reetä nimeltä ja tamma tuli luokse vaikka aikalailla vieras sille olinkin. Pujotin sille riimun ja lähdin taluttamaan tallia kohden. Tallissa harjasin sekä tarkistin tamman läpi ennen varustamista ja töihin lähtöä.

Kentälle oli jo sytytetty valot, joten sen suhteen pääsin helpolla. Alkulämmittelyissä tein työhönsä iloisesti suhtautuvan Reen kanssa erilaisia kiemuroita sekä tempon vaihteluita siirtymisiä unohtamatta. Kentällä oli muutama puomi ja pieni este, joten päätin hyödyntää niitä Reen kanssa. Puomit eivät tietenkään olleet raudikolle mikään ongelma kuten ei arviolta kuusikymppiset esteetkään. Ongelmaa tein niistä reittivalinnoilla ja tieten tahtoen vinoilla lähestymisillä. Vaikka vinot lähestymiset eivät GP-radoilla ihanteellisia olisikaan olisi tiukkojen teiden ja huonojen lähestymisten harjoittelusta kuitenkin hyötyä. Ree vaikutti olevan hieman hämillään ensimmäisten hyppyjen aikana mutta estekorkeuden ollessa maltillinen ei pudotuksia tullut. Parin kerran jälkeen Ree hoksasi jutun juonen. Edes suuntien vaihtaminen esteille ei enää sekoittanut tamman pakkaa. Ree suoritti tehtävät korvat höröllä eikä turhia hermoillut vaikka pari kertaa tultiin todella vinosti. Tamma laukkasi hyvin rytmikkäästi esteitä kohden vaikka niiden korkeus ei tammalle ollut mikään ongelma.

Ratsastuksen jälkeen talutin Reen talliin, jossa luonnollisesti otin siltä varusteet pois. Lisäksi tein tammalle hieman venytyksiä nyt kun lihakset olivat lämpimiä ja illan tamma saisi olla rauhassa karsinassaan. Venyttely tuokion jälkeen palkitsin Reen toisella omenapalalla ennen kuin laskin sen karsinaan ja odottelemaan iltapalaa, joka tuskin oli enää kaukana kellon lähestyessä jo seitsemää.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen