Kurjenpesä

Villahaan Silvertti "Vertti"

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Villahaan Silvertti on yksi Kaartilasta ostamistani hevosista tallin vähentäessä hevosiaan. Tallien lopettaminen, tai jo hevosmäärän vähentäminen, on aina vähän surullista, vaikka se olisikin tallinpitäjän jaksamisen kannalta tarpeellinen askel.
Tässäkin, tämän hevosen kohdalla, kävi vähän hauskasti - kouluratsastaja osti jälleen uuden esteratsun. 110cm radoilla uraa tehnyt Silvertti on ollut ennen kaikkea kestävä kilpailija, hyvien tasaisten nollaratojen tekijä, vaikka ruusukepuolella onkin ollut vähän hiljaisempaa. Suomenhevosten taso on nykyään niin kova, ettei siinä ole mitään ihmeellistä, ettei joka ratsu yllä rodun kirkkaimpaan kärkeen jatkuville ruusukesijoille. Silverttikin on hieno ratsu, vastaanottavainen, vauhdikas ja rohkea, hyvällä tekniikalla hyppäävä varma menijä. Orin (toistaiseksi) ainoa, valitettavasti jo kuollut orivarsa Kallaisten Sikinsokin, ylsi sekin isänsä tavoin 110cm luokkiin (sivumennen sanoen voittaen isänsä sijoitusprosentin selkeällä erolla). Kaartilan väki oli käyttänyt Silvertin Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussakin, jossa Silvertti palkittiin ERJ-III -palkinnolla. Monta hyvää, järkiperäistä syytä tehdä tarjous.

Tarjoukseni hyväksyttiin, eikä aikaakaan kun Silvertti muutti Kurjenpesään. Tulevaisuuden tavoitteita ovat kantakirjaus, aivan kuten muidenkin hevosteni kohdalla, sekä ERJ-palkinnon korottaminen - unohtamatta varsoja. Voi olla, että käytän Silverttiä kenttätammoilleni puhtaasti estepainotteisten tammojen etsimisen sijaan. Aika näyttää.

Luonne

Vertti on selvästi modernimpaa, kevyempää ratsumallia. Rungossa on keveyden lisäksi myös pituutta, kaulakin on kevyt (mutta hyvänmuotoinen), etenkin takaset hyväasentoiset. Kyllä Verttiä katselee ihan ilokseen, vaikkei siitä koskaan näyttelyiden BIS-kehien valloittajaa tulekaan. Se on kuitenkin puutteineenkin passeli hevonen, ennen kaikkea vahva ja terve. Vertti liikkuu tahdikkain, matkaavoittavin liikkein, etenkin laukka on todella laadukasta. Käynti ja ravikin ovat hyvät, kaikin puolin erinomainen, vähän joka suuntaan isolla haitarilla säädeltävissä oleva laukka vain niin sanotusti vie potin. Hypätessä Vertin loistava laukka pääsee oikeuksiinsa, eikä raudikon hyppytekniikka kalpene hienon liikemekaniikan rinnalla. Ori käyttää koko kroppaansa kaulasta jalkoihin, ponnistaa mistä pitääkin, on nopea, ketterä, rohkea ja tasapainoinen hyppääjä, fiksu, varma ja varovainen.

Enkä minä vielä kehumista lopeta, ehen. Vauhdikkaansorttinen Vertti nauttii menosta ja meiningistä, vaikka malttaakin kuunnella ihmistä sekä ottaa rauhassa. Silti orin sydän sykkii pitkille laukkasuorille maastoretkien aikana sekä etenkin hyppäämiselle – mitä teknisempi, haastavampi rata, sen parempi! Koulutreeneissäkin Vertti tuntuu nauttivan itselleen haastavimmista, kapasiteettinsa ylärajoilla olevista tehtävistä kaikkein eniten. Jostain syystä tämä huvittaa minua, ja olenkin kuvitellut Vertin persoonaksi, joka ihmisenä haastaisi itseään siirtymällä maratonista ultramaratoneihin tai pyrkimällä huiputtamaan kaikki haastavimmat vuoret tavan tunturivaeltelun sijaan.
Vertin kanssa onkin mahtavaa ihmetellä hankalia asioita hevosen itsensä pureutuessa niin innokkaasti töihin (myös niihin simppeleihin juttuihin). Näin vastaanottavainen, työteliäs, kaikesta nauttiva ratsu on yksinkertaisesti ilo. Joskin täytynee myöntää Vertin tekevän helppoja asioita herkästi ratsastajansa puolesta, joten tämän kaverin satulassa istuessaan on turhankin helppo unohtua matkustamaan ja nautiskelemaan puoliautomatisoidusta, itsetuntoa kohottavasta menosta. Hankalammat jutut niin hypätessä kuin sileätyöskentelyn saralla totta kai vaativat ihmiseltäkin kunnon keskittymistä ja tosissaan ratsastamista, yksittäiset esteet ja simppeleimmät koululiikkeet Vertti tekee vähän sinne päin ohjatenkin.

Käsiteltäessäkin Vertti on aika mutkaton kaveri, kunhan sen pitää asiallisen matkan päästä tammoista. Muista oreista Vertti ei ole moksiskaan (liekö herra sitä mieltä, ettei muista kuitenkaan ole hänen charmilleen ja auktoriteetilleen vastusta..), mutta tammojen perään tämä lähtee vähän turhankin innokkaasti. Ainahan orin kanssa saa olla tarkkana kuin porkkana, tietenkin, Vertin kanssa vain kahta enemmän. Aina on aikaa kosioretkelle, tuntuu raudikko tuumivan.
Kunhan Vertti keskittyy ihmiseen eikä tammoihin, se tosiaan on mutkaton, joka tilanteessa ongelmaton. Se kävelee minne pyydetään, menee traileriin, rekkaan, pesupaikalle, nostaa jalkansa, ei tee kengityksestä tai klippauksesta numeroa tai sylkäise matolääkkeitä saman tien ulos tuubin kadotessa suustaan. Vähän putkiaivoinen kaveri; kerran kun sanoo asian olevan näin, Vertti ei asiaa kyseenalaista.

Vertti oli enemmänkin tasaisten nollaratojen varma tekijä kuin ruusukesijoille kipuaja. Hieno laukkansa voisi olla piirun nopeampaa sorttia. Kilpailuissa, kuten kotona työskennellessä, Vertti keskittyi onneksi töihin eikä tammoihin. Työstä ja etenkin haasteista nauttiva suomenhevonen nautti (ja nauttii edelleen) esiintymisestä valtavasti. Vertin hermot eivät petä, yleisö tai mikään muukaan ei jännitä, ennemmin se vetää rinnan rottingille lähtien esiintymään kuin mikäkin oman elämänsä megatähti.

Sukutiedot

Jälkeläiset

10.06.2021 sh-o. Kallaisten Sikinsokin e. Hissunkissun om. Kida, VRL-08368

Kilpailutulokset

Villahaan Silvertti kilpailee porrastetuissa esteratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy orin VH-profiilista.

31.10.2022 Susiraja irtoSERT (tuom. Jannica VRL-04799)

VSR CUP 1 sijoitusta joista 0 voittoa
31.08.2022 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 110cm 2/29

Päiväkirja & valmennukset

17.03.2023 Estetreeniä, ratsastaja Viivi Vehkaperä, kirjoittaja VRL-15050
Olin saapunut Pöytyälle Kurjenpesään puuhailemaan parin suomenhevosen kanssa. Oli melko viileä sää, mutta taivas oli pilvetön ja onneksi ei tuullut. Saapuessani perille, minulla ei mennyt kauan löytää oikeaan paikkaan. Löysin kentälle, jossa oli jo esteitä rakennettuna. Kentällä joku kävelyttikin jo rautiasta suomenhevosta pitäen ohjia kynärpäässään ja kantaen samalla puomeja. Kävelin kentän reunalle ja tervehdin parivaljakkoa. Kyseessä oli tallin omistaja Aino Kurkinen ja hevonen oli nimeltään Vertti. Puhuimme hetken Ainon kanssa käytännön asioista ja sitten minulle tuupattiin kypärä syliini ja sain kavuta Vertin selkään. Aino itse meni kentän reunalle seurailemaan meitä.
"Vertti on tosi kiltti ja ihana hevonen, saatte varmasti tosi hyviä hyppyjä. Mä itse en hyppää niin on kiva, että joku muu käy tuon Vertin kanssa vähän treenaamassa välillä", Aino kertoi säätäessäni jalustimet oikean mittaisiksi. Rupattelimme Ainon kanssa Vertistä, päivän ohjelmasta ja hevosista ylipäätään alkuverryttelyjen ajan. Vertti oli todellakin mukava hevonen, sillä oli todella mukava käynti ja ravi ja teki kiltisti kaiken mitä pyysinkin.

Verryttelyjen jälkeen otin Vertin kanssa pari verryttelyhyppyä alkuun. Aino kertoi, että ori rakasti vähän haastavampia tehtäviä. Nostin Vertin kanssa laukan ja ohjasin sen kolmen ristikon linjalle. Vertin laukka nousi hyvin ja se oli todella mukavaa ja hyvää laukkaa. Vertti hyppäsi pienien esteiden yli kuin vettä vain molempiin suuntiin, joten Aino nosti ne pyynnöstäni noin 50-60 senttimetrisiksi pystyiksi jättäen kuitenkin vielä yhden esteen ristikoksi. Huomasin Vertin hypyistä ja tekniikasta, miten taitava ja hieno hevonen se olikaan. Aino nosti esteitä taas parillakymmenellä sentillä ja nyt hyppäsin Vertin kanssa kuuden esteen radan, jossa tuli yksi lyhyt lähestyminen ja laukanvaihtoja. Orin hyppytyyli oli todella miellyttävä, minulla oli koko ajan turvallinen olo kun hyppäsin orin kanssa. Lopuksi hyppäsin vielä saman linjan kuin alussa, mutta metrisinä esteinä.
"Voi että tää on niin ihana! Pitää kyllä toistekin tulla hyppäämään Vertillä", virnistelin ja annoin orille pidempää ohjaa loppuraveja varten. Vertti venytti kaulaansa ja pärskähti tyytyväisenä. Aino nyökkäsi hymyillen.
"Arvasin että pidät siitä, Vertistä onkin hankala keksiä mitään valitettavaa!"

07.04.2023 Hieman kuulumisia
Alkuvuoden 2023 Vertti on viettänyt tiiviimmässä estetreenissä. Kilpaura on toki jo takanapäin, mutta ori on tarkoitus viedä Esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun – vihdoin ja viimein! Tämän piti tapahtua jo aikapäiviä sitten, mutta matkaan osui aina jokin hevosesta riippumaton mutka, mikä siirsi ilmoittautumisen lähettämistä joko kuukaudella eteenpäin tai suosiolla "hamaan tulevaisuuteen" -kategoriaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Vertti pääsee vihdoin ja viimein tuomariston eteen, josko kolmas palkinto nousisi. Kolmas palkinto tietysti kelpaa minulle, en minä niitä ykkösiä veren maku suussa hae. Koen vain Vertin olevan hevonen, jolla voisi olla rahkeet korkeampaankin palkintoon, jopa siihen ensimmäiseen, joten toki lähden sitä kokeilemaan.

Tehokkaan estetreenin ohella orini on päässyt nauttimaan maastoretkistä (onneksi maastoreitit ovat pysyneet hyvässä kunnossa!) sekä ihmettelemään vähän enemmän kouluratsastusta. Tarkoitukseni ei ole nostaa Verttiä vaativa B -tasolle, mutta olemme harjoitelleet ja hioneet joitakin yksittäisiä vaativa B -liikkeitä. Kipinä tähän lähti puhtaasti hevosesta itsestään, Vertti tuntuu nauttivan kaikkein eniten itselleen haastavista sileätehtävistä, joten kapasiteetin ylärajalla ja vähän sen ylikin menevien liikkeiden kanssa pelaaminen on osoittautunut kaikkein motivoivimmaksi treeniksi Vertille. Helpotkin jutut raudikko tekee aina hyvillä ja mielin ja kunnolla, kuitenkin selkeästi tyytyväisempänä ja jotenkin itseensä tyytyväisen, ylpeänä oloisena, hiottuaan ensin selkeästi vaativampia juttuja. Vertin kanssa treenaaminen motivoi itseänikin hurjan paljon, olen huomannut saavani Vertillä ratsastettuani aivan uutta puhtia etenkin laiskempien hevosteni liikutukseen. Nämä laiskemmat ratsuni tuskin kiittävät Verttiä saamastani tarmonpuuskasta.

14.06.2023 Esteitä keinuhevosella, kirjoittanut Knipse
Olin tämän päivän ratsustani varsin innoissani. Vertti oli ERJ-I palkittu ja varsin vakuuttavan estekilpauran tehnyt kookas raudikko. Joten täytyihän mun nyt päästä testaamaan, oliko Vertti tosiaan hyvä hyppääjä kuin väitettiin.

Alkuverryttelyt sujuivat kivasti, Vertillä tuntui olevan tarmoa ja se kuunteli ohjeitani hyvin tarkkaavaisesti. Keinuhevosmainen laukka yllätti ja hurmasi minut heti kättelyssä ja aloin jo itsekin innostua tämän päivän treenistä. Ori selkeästi oli huomannut Ainon meille kasaamat esteet, sillä se olisi mielellään jo huomaamattomasti vetänyt esteille päin. Nätisti raudikko malttoi kuitenkin jatkaa vielä lämmittelyä esteiden lomassa.

Aloitimme muutamasta 80cm pystystä pitkällä sivulla, jotka ylittyivät hyvin määrätietoisesti ja puhtaasti. Toisella pitkällä sivulla meitä odotti kaksi kavalettia ja 90cm pystyeste. Ohitimme lyhyen sivun hieman turhan vauhdikkaasti omaan silmääni, joten himmasin hieman vauhtia ennen kavaletteja. Rehellisesti hieman pohdin, saisiko näin iso ori mahdutettua jalkansa kavalettien väliin, mutta Vertti osoitti epäilyni täysin turhiksi. Olin hurmaantunut orin suorituksiin kerta toisensa jälkeen ja kaikilla estevariaatioilla. Itsevarmasti ja leikiten Vertti suoritti esteitä aina tuonne 110cm saakka ja käsittämättömän näppärästi raudikko kääntyi tiukemmissakin paikoissa.

Viimeisenä lähestyimme pitkälle sivulle rakennettua kolmen 110cm esteen sarjaa. Annoin Vertille luvan hieman lisätä vauhtia ennen ensimmäistä estettä ja ori tuntui olevan niin elementissään, että en itsekään voinut muuta kuin nauttia hyvästä tekemisestä. Sarja sujui kivasti, mutta ei myöskään tuntunut aivan lasten leikiltä orille, joten olin tyytyväinen. En olisi itse malttanut luopua Vertin ihanan keinuttavasta laukasta, mutta lopulta hiljentelimme raviin ja lopettelimme tältä päivältä. Kiitin vielä Ainoa suuresta avusta esteiden kanssa, ennen kuin pudottauduin alas Vertin satulasta.

29.02.2024 Karkauspäivän kantakirjaori
Karkauspäivänä järjestetty suomenhevosten kantakirjatilaisuus sujui Kurjenpesän osalta erinomaisesti, kun jokainen hevonen palkittiin, osa vieläpä todella korkein pistein! Valtaosa hevosistani sai toisen palkinnon, vain Vertti sekä Naava jäivät kolmannelle palkinnolle. Vertin kohdalla odotin hieman korkeampia pisteitä, Naavan odotin pääsevän matalalle toiselle palkinnolle, mutten osaa olla harmissani. Vertti on toki vähän etupainoinen ja pitkärunkoinen, nämä seikat varmasti rokottivat sen saamia pisteitä enemmän kuin ennen tilaisuutta ajattelinkaan.

Kantakirjapäivä sujui Vertin osalta muutoin odotusten mukaisesti. Ori keskittyi minuun ja esiintymiseen toisille hevosille huutelun sijaan (toki pysyin asiallisen matkan päässä tammoista, neitien perään Vertti olisi saattanutkin vislailla), oman vuoron odotteleminen ei päivän pituudesta huolimatta herraa turhauttanut ja tuomaristonkin edessä Vertti malttoi esiintyä edukseen irvistelemättä, jalkaa polkematta tai totaalisesti nukahtamatta. Juuri sellainen hyvä rakennetarkastusarviointiesiintyminen, josta ei oikeastaan ole mitään kerrottavaa kaiken sujuttua kuten kuuluukin. Kyllä onni on hyväkäytöksinen hevonen, jonka kanssa nii arki kuin edustushommat sujuvat! Hieno, hieno hevoseni.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen