Pää- ja rakennekuva © heffalumps.net, liikekuvat © VRL-02751
Olin kuulkaa ihan paniikissa, kun tajusin, ettei Hulista ollut yhtään ainutta varsaa olemassa. Tamma ikääntyy ja oli kisatauon tarpeessa, ja minä en edes ajatellut koko hevosta. Onnekseni olin juuri ostanut mutkan takaa Vinskin, joka saisi korjata tilanteen. Oli syy varsantekoon tietty sekin, että kumpikin hevonen oli mielestäni varsin tasokas otus, suvut sopivat yhteen ja kumpikin näytti ihan suomenhevoselta. Jotain "parempaa" kasvatusta siis, luonnetekijöitä vähän kans sivuten ajatuksen tasolla. Niinpä Huli laitettiin tiineeksi ja päivälleen laskettuna aikanaan se varsoi ison rautiaan varsan.
Hulissa on aina ollut semmoista tammamaista särmikkyyttä, ja toivon ison, hömelön ja autuaan kaikesta tietämättömän Vinskin pehmentelevän sitä tässä sukupolvessa. En kuitenkaan vielä tiedä, mistä suunnasta puhaltaa, sillä todennäköisesti tämä varsa on niitä, jotka tarvitsee vieroittaa emästään ja nisästä ennen, kuin voi sanoa persoonasta pätkääkään, sellainen mamman oma luuseripoika on kyseessä. Ja hirveän pahantuulinen sellainen, jos yrität mitään vinkeitä sen päänmenoksi, eli jotain emältä perittyä ehkä havaittavissa. Suosittelen tulevaisuudessa siis tätä joko rohkeimmille ostajille tai sellaiselle, joka vie säälittä pallit, mikäli tarvitsee.
Hämärän luonteen sijasta lupaan kuitenkin hyvätasoisen ratsuhevosen; kumpikin vanhemmista hyppää 110cm radoilla ja kilpailee kentällä CIC1-tasolla. Kouluhevosena taatusti ei yhtään sitä huonompi.
- kasvattaja
Tällaisin saatesanoin laadittu ilmoitus kiinnitti huomioni. Minulla oli jo ennestään yksi aikuinen valokyläläinen sekä kaksi kasvavaa nuorta, mutta ilmeisesti ei kolmatta ilman neljättä. Orivarsasta näki saman tien, miten komea ja korrekti aikuinen siitä kasvaisikaan, ja näin vanhemmissa sekä yhdistetyissä suvussa samaa potentiaalia, laatua, hyväksi kilpahevoseksi vähän joka lajiin. Mahdollisesti särmikkäänkin luonteen kanssa varmasti eläisi, onhan minulla ennenkin (ja tälläkin hetkellä) jokunen haastavampi hevonen. Oikeasti vihaiset ovat asia erikseen, ja vihainen hevonen on yleensä kipeä.
Tarjoukseni pikku Leipäjuustosta hyväksyttiin. Orin muutettua Kurjenpesään koetin tarjota sille lempinimeksi Leiskaa, mutta minut jyrättiin niin työntekijöitteni, naapureitteni kuin ystävieni toimesta. Raudikosta tuli Juusto, joskus vähän pidemmin Juustola.
Juustossa on särmää sekä viisivuotiaan lapsen mieleen tuovaa uhmakiukkua, mutta kyllä tämä saa pallinsa pitää. Samalla lempeän jämäkällä ymmärryksellä, josa se uhmaikäinenkin vaatii, pärjää myös Juuston kanssa.
i. Tuulenpesän Lakkaviini KTK-II sh, rt, 158cm |
ii. Viisikon Juhlamurha sh, trt, 158cm |
iii. Murhayön Kirkastus ✝ YLA2, KTK-III, SLA-II, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II sh, trn, 162cm |
iie. Wiviika sh, rt, 154cm |
ie. Helinän Lakkahillo KTK-II, KERJ-III sh, vprt, 157cm |
iei. Piruharjun Musti sh, m, 156cm |
iee. Lakanankalpea sh, rt, 160cm |
||
e. Hunajarinkeli ✝ KTK-II sh, vprt, 163cm |
ei. Valpurin Leimuri sh, rt, 157cm |
eii. Rillan Riitapukari ✝ SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sh, rt, 153cm |
eie. Kaisan Leimutar sh, rt, 156cm |
ee. Hunajavanilja sh, rt, 157cm |
eei. Kestin Taivanta sh, rt, 161cm |
eee. VIR MVA Ch Vaniljataivas KTK-I, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sh, vrt, 153cm |
30.09.2023 Adina RCH (tuom. Dee)
10.00.2022
© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen